[ HOME ] [ Kirjoituksia ]

 

 

 

 

SEURAKUNTA VAI BAABEL

 

Viimeinen luku kirjasta: Vilho Soininen: "Seurakunta vai Baabel",
Ristin Voitto ry. Helsinki, 1956.

 

"Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Messiasta
ja seurakuntaa"
(Ef 5:32).
"Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus:
'Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti'"
 (Ilm 17:5).

 

Seurakunta ja Baabel, siinä kaksi suurta salaisuutta ja vastakohtaa:
seurakunta, Messiaan morsian, ja Baabel, antikristuksen morsian.
Mitkä valtavat vastakohdat astuvatkaan tässä eteemme! Messiaan
seurakunta on parhaillaan valmistusvaiheessa, sillä Karitsan häät
alkavat pian.
Siksi Pyhä Henki huutaa: "Iloitkaamme ja riemuitkaamme

ja antakaamme kunnia Hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja
Hänen vaimonsa on itsensä valmistanut" (Ilm 19:7). Mutta samalla
kun Messiaan seurakunta valmistautuu, valmistautuu myös toinenkin
"seurakunta", joka kantaa nimeä kreikaksi "Babylon" ja hepreaksi
"Baabel". Tarvitsemme hengen silmää ja erikoista taivaallista
silmävoidetta nähdäksemme "Baabelin" salaisuuden. Sillä kaikessa
suuri vastustajamme, saatana, matkii Jumalaa.
Lue Ilm 19:20; 20:1,2.

 

"Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa,
ja puhui minulle sanoen: 'Tule, minä näytän sinulle sen suuren porton
tuomion, joka istuu paljojen vetten päällä, hänen, jonka kanssa maan
kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet ja jonka haureuden viinistä
maan asukkaat ovat juopuneet'" (Ilm 17:1,2).

 

Uskoton nainen saa nimen "portto". Silloin, kun Messiaan morsian
antautuu toiselle, se ei ole enää puhdas morsian, ja luopumuksensa
tähden se saa porton nimen. Ja lopunajan kristillisyys on
kulkeutumassa aimo askelin tätä kauheaa luopumusta kohden.
Meidän tulee siis valvoa ja tarkkailla aikaa ollaksemme selvillä ajasta,
jossa elämme.

 

Pysähdymme nyt hetkeksi tarkastamaan suuren Baabelin salaisuutta.

 

 

Nainen istuu paljojen vetten päällä

 

Samassa yhteydessä Johannekselle selitettiin paljojen vesien merkitys.
"Ja hän sanoi minulle: 'Vedet, jotka sinä näit, tuolla, missä portto istuu,
ovat kansoja ja väkijoukkoja ja kansanheimoja ja kieliä...'"
(Ilm 17:15).

 

Siis aivan päinvastoin kuin Messiaan seurakunta, joka lepää Messias-
kalliolla, Baabel istuu kansojen päällä.
Suuret kansanmassat ovat sitä
kannattamassa.
Ei ole puhettakaan, että ne olisi ostettu maasta ja
kansoista ja kansanheimoista ja että ne olisivat pesseet vaatteensa ja
valkaisseet ne Karitsan veressä, niinkuin Messiaan seurakunta.
Ilm 7:9-14.
Kansat pesemättöminä ja muuttumattomina ovat kannattamassa tätä
suurta Baabelia; eikä peto sallisikaan mitään sellaista "seurakunnaltaan".

 

 

Nainen istuu helakanpunaisen pedon selässä

 

Sen lisäksi, että nainen istui paljojen vetten päällä, hän istui myös
punaisen pedon selässä. Peto - valtiollisen mahdin symbooli -
kannattamassa naista, suurta Baabelia, siinä ihmeellinen näky!
Luopunut ja uskoton "morsian" istumassa pedon selässä, valtiollinen
mahti sulkenut Messiaan seurakunnan suojelukseensa! Kuka
alkuseurakunnan apostoleista olisi mitään tällaista voinut uskoa.

Kun apostolit Paavali ja Pietari saivat virua vankiloissa, ei varmaan
heidän mieleensäkään tullut ajatus, että heidän muistopatsaansa
kerran komeilisi mahtavien kirkkojen huipulla. Mutta Jumalan tulen
sammuttua seurakunnasta ilmestyi sinne vieraan tulen kantajia.
Hengen välittömän vaikutuksen tilalle astui yhä enemmän kirkko-
oikeus, vakinaiset virat ja ulkonaisten uskonnollisten auktoriteettien
ja kaavojen etsiminen. Marttyyrien veri ei ollut vielä ehtinyt kuivua,
kun vastustajamme kääntyi suopeaksi kristillisyydelle.
Saatana
pukeutui valkeuden enkeliksi ja astui kärsivän seurakunnan
suojelijaksi. Sattuvasti historioitsija kuvaa tätä vaihetta:

 

"Mutta niin pian kuin Konstantinuksesta oli tullut koko valtakunnan
herra, täytyi hänen määrätä kantansa.
Aivan varmaan oli hänen
myötätuntonsa alusta alkaen Areioksen, paremmin maallikkotajuisen
opin puolella.
Hän käytti kuitenkin samaa taktiikkaa kuin
donatolaisessa riidassa: hän työnsi piispoja edellänsä saadakseen
itselleen selväksi, mikä puolue parhaiten tekisi mahdolliseksi
yhtenäisen kirkon; sitten hän tahtoi itse ratkaista asian hänestä
riippuvan synodin avulla. Hänen kaikessa uskottu kirkollinen
neuvonantajansa Hosius lähetettiin Aleksandriaan v. 324, välittämään
rauhaa tai koettelemaan maaperää riita-alueen polttopisteessä.
Hosiuksen rauhanvälitys epäonnistui. Mutta Hosiuksen neuvosta
kutsui Konstantinus valtakunnan kaikki katoliset piispat kokoukseen
Bithyniassa sijaitsevaan Nikeaan v. 325.
Siten syntyi ensimmäinen
valtakunnansynodi, ekumeeninen kirkolliskokous.
Tämä laitos oli

ensimmäinen oikeudellinen elin koko kirkkoa varten, ilmaus sen
ulkonaisesta yhteydestä ja viime kädessä ratkaiseva dogmaattinen
auktoriteetti. Mutta Nikean kautta nämä synodit muodostuivat
viime kädessä myöskin elimeksi, jonka avulla valtio käytti valtaansa
kirkossa" (Holmquistin Kirkkohistorian I osa, siv. 210-211).

 

Mutta varsinaisena Rooman valtiokirkon syntymähetkenä
pidettäneen v. 380. Näin parissa, kolmessa vuosisadassa oli
ihanasta Messiaan seurakunnasta tullut maallisen mahdin
suojelema, mutta myös sen määräysvallan alainen porttokirkko.
Kehitys ei tässä kohden ole kulkeutunut parempaan, vaan
pahempaan päin.
Me voimme todeta, että valtio ja kirkko ovat
liittyneet toisiinsa erottamattomin sitein. Nainen istuu sekä
kansojen että pedon selässä.

 

 

Nainen istuu seitsemän vuoren päällä (9. jae)

 

Naisella oli myös kaupungin nimi (17:18). Lue 18:10. Kaupunki,
jolla on seitsemän vuorta.
Ei varmaan Johannes voinut Patmos-
luodolla näkyä katsellessaan kuvitellakaan, että jo silloin mahtava
Rooman valta tulisi säilymään ja erikoisesti siitä tulisi kehittymään
maailman valtava uskonnollinen mahti, joka istuu pedon selässä
ja kansojen päällä. Me, lopun ajan seurakunta, voimme
hämmästyksemme todeta, että tämä on toteutunut tosiasia.
Nainen, luopunut seurakunta, kantaa kaupungin nimeä. Rooma,
joka on rakennettu seitsemän kukkulan päälle, on tämän päivän
mahti uskonnollisessa maailmassa. Syntymähetkestään (v. 380)
alkaen se on hallinnut maailmaa.

 

Tosin sen keskeltä on noussut yksi ja toinen, sellaiset nimet kuin
Luther, Huss ja monet muut, jotka ovat koroittaneet äänensä kirkon
petosta ja valheellisuutta vastaan, mutta heidän äänensä on ollut
hyttysen ääni, sillä se on hukkunut suureen kansojen mereen.

 

Elämme kahdennenkymmenennen vuosisadan korkealle kehittynyttä
elämää. Maailma kerskaa tieteestä, sivistyksestä ja oppineisuudestaan.
Mutta Rooman kirkko hallitsee yhtä valtavalla voimallaan kuin
konsanaan ja pitää ihmisiä suuressa hengellisessä pimeydessä.
Ei tarvitse kuin kurkistaa sisälle mahtavaan kirkkoon, jossa papit
liturgioineen, sielunmessuineen ja uhrisavuineen jatkavat keskiajan
hengellisessä pimeydessä jumalanpalveluksiaan.

 

Ei tule löytymään mahtia, joka uskaltaisi koroittaa ääntänsä tätä
pimeyttä ja eksytystä vastaan.
Päinvastoin eri kirkkokunnat ovat
yhä enemmän kulkeutumassa suuren äitikirkon helmaan.
Ja
Vatikaanissa
soitetaan edelleen säveltä: "Tuhlaajapoika, vieraalta

maalta", joka tahtoo sanoa, että kaikki muut kirkot ovat luopuneet
emäkirkosta, ja heidän tulee tuhlaajapoikina palata takaisin.

 

Luulisi Jumalan sanan valon jo niin loistavan, että ihmiset kaikkialla
näkisivät Rooman kirkon eksytyksen.
Sen kiirastulioppi kerää
kuitenkin valtavia rahasummia, kun ihmiset kuolleiden omaistensa
puolesta pyytävät sielunmessuja, toivossa, että nämä pääsevät
pois tuonelan tulesta, kun papit rukoilevat ja uhraavat suitsutusta
heidän edestään. Oi, pimeyttä kahdennenkymmenennen
vuosisadan keskellä! Tämä on kuitenkin järkyttävä tosiasia, ja
jollei Jumala anna meille silmävoidetta, niin ei siinä edes nähdä
mitään pahaa.

 

 

Nainen on juottanut maan asukkaat haureutensa viinillä

 

Syy, että ihmiset eivät huomaa mitään vikaa tämän suuren kirkon
valtavassa eksytyksessä, on siinä, että he ovat juopuneet sen
haureuden viinistä.
Ihminen on valmis vaikka vereen asti
taistelemaan uskonnon puolesta, kun hänet vain ensin saadaan
juovutettua vihan viinistä. Kansat ovat monesti suuria massoja,
joita voidaan viedä mihin tahansa, kun heidät vain määrätyn
propagandan ansiosta on saatu määrättyyn mielentilaan. Ja kun
he eivät tahdo uskoa totuuteen,  Jumala lähettää heille väkevän
eksytyksen, niin että he uskovat valheen.
2Tess 2:10,11.

 

Messias on vuodattanut maan päälle Pyhän Hengen ihanaa viiniä
ja tahtoo täyttää seurakuntansa tällä elämällä.
Vastakohtana tälle
on peto vuodattanut vihan ja haureutensa viinin, jolla se on
juovuttava kaikki kansat. Me voimme todeta, että vaikka ihminen
vielä järjellään ymmärtäisi asioita, niin merkillinen side sitoo
hänet kuitenkin tähän suureen Baabeliin.
Vieläpä Herran nimeä
tunnustavienkin keskuudessa saa havaita samaa henkeä.
Ei ole
helppoa irtaantua ja lähteä ulkopuolelle leirin.

 

Merkillinen side, joka sitoo, ja käsittämätön voima, joka hallitsee,
on isien perinnäissäännöt ja ajan valtava henki. Siinä tekijöitä,
joiden keskellä tarvitaan erikoista armoa ja taivaallista
silmävoidetta, jotta silmät avautuisivat.

 

 

Nainen oli juovuksissa pyhien verestä

 

Ei riittänyt, että nainen oli juovuttanut kansat ja että maan
kuninkaat hänen kanssaan haureutta harjoittivat, vaan hän
itse oli juovuksissa - juovuksissa pyhien ja Jeshuan todistajien
verestä. Se oli jo apostoli Johanneksellekin enemmän kuin hän
jaksoi käsittää, ja siksi hän sanoi: "Nähdessäni hänet minä
suuresti ihmettelin" (Ilm 17:6).

 

Kuinka voi olla mahdollista, että nainen - luopunut seurakunta -
oli juopunut pyhien verestä?
Historian veriset lehdet voivat
kuitenkin meille todistaa tämän olevan järkyttävää todellisuutta.

 

Messiaalla on kaikkina aikoina ollut maan päällä joukko, joka
ei ole henkeänsä rakastanut, vaan on ollut valmis todistamaan
uskonsa verellään.
Mutta veren vuodattajana ei ole ollut vain
joku julma hallitsija, keisari Nero, tai joku muu, vaan useimmissa
tapauksissa juuri mahtava Rooman kirkko. Oikeaoppinen kirkko
poltti v. 1415 Johannes Hussin vääräoppisena kerettiläisenä.
Noin sata vuotta myöhemmin sai Hieronymus Savonarola, eräs
keskiajan pyhitetyimpiä ja hurskaimpia miehiä, astua yhdessä
kahden toverinsa kanssa hirsipuuhun ja elävältä poltettavaksi.
Katolinen kirkko ei hyväksynyt tätä "vääräoppista" kerettiläistä.
Hänen kohtikäyvät saarnansa olivat liikaa irstaille papeille ja
piispoille. On järkyttävää lukea marttyyrihistorian verisiltä
lehdiltä näiden sankarien marttyyrikuolemasta.

 

Johanneksen näky Patmolsella on toteutunut, ja se tulee
toteutumaan vielä niin kauan kuin Messiaan elävä seurakunta
maan päällä taistelee.
Nainen on ja tulee olemaan juovuksissa
pyhien verestä. Meidän ei pidä erehtyä luulemaan, että
kahdennenkymmenennen vuosisadan sivistys olisi muuttanut
naisen, tuon suuren porton, mieltä.
Silloin, kun seurakunta on

maallistunut ja menettänyt voimansa, antaa peto sen olla
rauhassa, nukkua rauhassa. Mutta jos Messiaan seurakunta
herää valvomaan ja alkaa tehdä niitä ensimmäisiä tekoja, niin
vainot eivät ole kaukana.

 

Tarvitsemme todella silmävoidetta nähdäksemme suuren
Baabelin salaisuuden, ettemme alkaisi sen kanssa haureutta
harjoittaa.
Se puhe, että nyt ei Messiaalla olekaan maan päällä
seurakuntaa, joka alkuseurakunnan tavalla olisi leirin
ulkopuolella, ei ole totta.
Voimme olla vakuuttuneita siitä, että
niinkuin Eliaan aikana oli miehiä, jotka eivät olleet notkistaneet
polviaan Baalille, on lopun aikanakin Messiaalla oleva
uskollisia seuraajia, jotka henkeään rakastamatta ovat valmiit
seuraamaan Karitsaa, mihin ikinä Hän menee.

 

 

Nainen oli puettu purppuraan ja helakanpunaan (4. jae).

 

Tässä astuu eteemme jälleen yksi niistä monista tuntomerkeistä,
jotka naisella on.
Hänet on puettu purppuraan ja helakanpunaan
ja koristettu kullalla, jalokivillä ja helmillä. Kuinka erilailla puettu
tämä suuri Baabel onkaan kuin Messiaan morsian! Jälkimmäisestä
sanotaan: "Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen,
hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus"
 (Ilm 19:8).
Mikä valtava ero! Toinen puettu purppuraan ja
koristeltu kullalla ja jalokivillä, toinen puettu yksinkertaiseen,
mutta puhtaaseen liinavaatteeseen ja koristeltu Messiaan
antamilla Hengen lahjoilla.

 

Kun astumme sisälle mahtaviin kirkkoihin, niin eteemme astuu
mykistyttävä näky.
Oi, sitä loistoa, kullan ja jalokivien paljoutta!
Kattokupolista alkaen toinen toistaan hienompia ja kaalliimpia
maalauksia! Alttarit verhottu purppuraan ja helakanpunaan!
Jalokivikoristeiset kattokruunut ja kultaan hukkuvat saarna-
tuolit! Ei ihme, että sielullinen ihminen mykistyy tämän näyn
edessä. Kun tunnelmaa vielä lisää hiljainen, mahtavien urkujen
hyminä jahimmeästi, eri valoin valaistu kirkko, on vaikutus
todellakin täydellinen.
Jos mikä, niin tämä miellyttää uudesti-
syntymätöntä ihmistä.

 

Kuinka toisin on Messiaan seurakunnalla. Katakombeissa,
pommisuojissa, ladoissa, yksinkertaisissa rukoushuoneissaan
se kokoontuu Herraansa ylistämään. Ei ole loistoa ja kauneutta.
Ja tämän vuoksi monet eivät uskalla edes sisälle astua, koska
heidän mielestään heidän (olematon) kunniansa kärsisi siitä.
Emme puhu sairaissa aivoissa kokoonkyhättyjä mielikuvituksia,
vaan tämän päivän todellista elämää. Nainen, tuo suuri portto,
Messiaan seurakunnan vastakohta, istuu vieläkin mahtavana
pedon selässä, puettuna valtavaan loistoon.
Se käy kauppaa
monenlaisilla tavaroilla, mutta erikoisesti sanotaan sen käyvän
kauppaa ihmissieluista.
Ilm 18:11-13.

 

Niinkuin peto on valtiollinen mahti, on "Baabel" suuri
hengellinen mahti. Seurakunta on alamainen Messiaalle (Ef 5:24).
Nainen, suuri portto, on alamainen pedolle. Messiaan seurakunnan
jäsenet on Jeshuan veren kautta erotettu maailmasta ja uudesti-
syntymisen kautta liitetty Messiaaseen.
"Baabelin" jäsenet ovat
kootut kansoista, suurista massoista.
Jäsenensä se on katsonut
parhaaksi ottaa jo silloin, kun ihminen ei tiedä hyvää eikä pahaa.
Ja kuten Messiaan seurakunnan jäsenet ensin (uskoon tultuaan)
ottavat kasteen (Apt 2:41), samoin tämäkin liittää jäsenensä kasteen
kautta yhteyteensä.
Ihmissieluista käydään suurta kauppaa.

 

Sen jumalanpalvelukset ovat sielullista ihmistä miellyttäviä.
Kaikki ristin pahennus on poistettu. Paavali sanoo, että "heissä
on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman"
 (2Tim 3:5).
Suuri maailma ei näe siinä mitään pahaa. Mutta
kauheinta asiassa on, kun jumalinenkaan maailma ei näe tässä
mitään vaaraa. Monet protestanttiset kirkot ovat aimo askelin
kulkeutumassa suuren äitikirkon helmaan.
Alttaritauluihin ja
kirkkojen loistoon kiinnitetään suurempaa huomiota kuin ihmis-
sielun pelastukseen. Katolisen kirkon muodot voittavat yhä
enemmän alaa toistenkin kirkkojen jumalanpalveluksissa.
Messut, liturgiat ja pappien komeat kaavut ovat tärkeämmät
kuin pelastumattomien sielujen hätä.

 

Tämän päivän maailma tarvitsisi vielä Johannes Hussin ja
Hieronymus Savonarolan kaltaisia rohkeita miehiä, miehiä,
jotka uskaltaisivat koroittaa äänensä jumalatonta jumalisuutta
vastaan ja paljastaa maan porttojen ja kauhistusten äidin
iljettävyyden.
Jos tällaisia miehiä löytyisi, voisi heidän
kohtalonsa olla sama kuin Hussin ja Savonarolan sekä muiden
marttyyrien. Näitä miehiä ja naisia tarvitsisi tämä lopun ajan
muotojumalinen ja jumalisuuden ulkokuoren omaava kristillinen
maailma, sillä tuhat kertaa helpompaa on pelastua synnistä
ja maailmasta, kuin petollisesta muotojumalisuudesta. Ja
kuitenkin hukkuu muotojumalinen samalla tavalla kuin
synneissään rypevä syntinenkin.

 

 

Mikä on Messiaan seurakunnan asema?

 

Meidän eteemme astuvat uudelleen ja uudelleen nämä
kaksi salaisuutta: Seurakunta ja Baabel. Emme voi välin-
pitämättöminä ummistaa silmiämme näille Raamatun
suurimmille totuuksille.
Meidän on ratkaistava näiden
kahden välillä: Messias vai Barabbas? Seurakunta vai
Baabel?
Molempia emme voi valita.
Tarvitsemme silmä-
voidetta, jotta tarpeeksi selvästi huomaisimme näiden
kahden eron.

 

 

Suhteemme Baabeliin

 

Jumala ei ole jättänyt kansaansa epätietoisuuteen siitä,
miten meidän tulee suhtautua tähän suureen Baabeliin.
"Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: 'Lähtekää
siitä ulos, te Minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä
osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa. Sillä
hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on
muistanut hänen rikoksensa'" (Ilm 18:4,5).

 

Messiaan seurakunnalla ei siis ole mitään osaa eikä erää
tämän naisen kanssa.
Sana osoittaa selvästi meidän
asenteemme ja se on: ulkopuolella leirin. "Niin menkäämme
siis hänen tykönsä 'ulkopuolelle leirin', hänen pilkkaansa
kantaen" (Hebr 13:13).

 

Myös apostoli Paavalin kautta on linjat vedetty selviksi
ja suoriksi, ja ne kuuluvat näin: "Ja miten sopivat yhteen
Messias ja Beliar?
Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on
uskottoman kanssa?
Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan
temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan
temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: 'Minä olen heissä
asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän
Jumalansa, ja he ovat Minun kansani'. Sentähden:
'Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä,
sanoo JHWH, älkääkä saastaiseen koskeko; niin Minä
otan teidät huostaani ja olen teidän Isänne, ja te tulette
Minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo JHWH,
Kaikkivaltias'" (2Kr 6:15-18).

 

Ei voi olla selvempää sanaa kuin luetut raamatunpaikat,
jotka osoittavat Messiaan seuraajalle hänen suhtautumi-
sensa suureen Baabeliin, maan porttojen ja kauhistusten
äitiin. Tosin on meille samalla luvattu ulkopuolella leirin
Messiaan häväistys ja pilkka, mutta sitähän Mestarimme-
kin sai kärsiä. Olisiko opetuslapsen asema parempi kuin
Mestarin? Pois se meistä!

 

Heprealaiskirjeen kirjoittaja kuvailee muinaisten pyhien
asemaa: "Toiset taas ovat saaneet kokea pilkkaa ja
ruoskimista, vieläpä kahleita ja vankeutta; heitä on
kivitetty, kiusattu, rikki sahattu, miekalla surmattu; he
ovat kierrelleet ympäri lampaannahoissa ja vuohen-
nahoissa, puutteenalaisina, ahdistettuina, pahoin-
pideltyinä - he, jotka olivat liian hyviä tälle maailmalle -;
he ovat harhailleet erämaissa ja vuorilla ja luolissa ja
maakuopissa" (Hebr 11:36-38).

 

Nytkö lopun ajan Messiaan seurakunta olisi maineessa
ja ulkonaisessa hyvinvoinnissa?
Jos näin on, voimme
vakavasti kysyä, onko suola käynyt mauttomaksi, ja
millä se saadaan suolaiseksi? Olemmeko kuin Efraim,
sekoittuneet kansojen sekaan, ja syövätkö muukalaiset
voimamme?
Nämä ovat kysymyksiä, jotka Messiaan
seuraajien kannattaa tehdä itselleen ja toisille.

 

Moni pelkää lähteä ulkopuolelle leirin, kun ei tiedä, kuinka
sitten käy. Jumala on kuitenkin erikoisesti luvannut siinä
tapauksessa, että lähdemme ja eroamme Baabelin kristilli-
syydestä, ottaa meidät huostaansa, ja me tulemme Hänen
pojiksensa ja tyttäriksensä.
Totisesti ei ole meillä syytä
pelkoon, kun kerran itse taivaan Jumala lupaa pitää meistä
huolen. Olemme varmasti varmemmassa turvassa kuin
suuren Baabelin huostassa ollessamme.
Siksi, sinä
Messiaan morsian, älä pelkää rohkeasti astua ulkopuolelle
leirin, sillä ei meillä kuitenkaan ole täällä pysyväistä
kaupunkia.
Ulkopuolella leirin ei tarvitse minkään

sovinnaisuuden pohjalla sovitella eri käsityksiä kuin
palapeliä, jotta saisi ne sopimaan yhteen, vaan kuuliaisena
voi sokeasti totella Jumalan Sanaa ja samalla valvoa, että
puku säilyisi puhtaana Messiaan tulemukseen asti.

 

Siksi ottakaamme vaari Jumalan Sanan selvääkin selvemmästä
kehoituksesta: "Lähtekää siitä ulos, te Minun kansani, ettette
tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen
vitsauksistansa" (Ilm 18:4).

 

 

Lopullinen päämäärä

 

Molemmat, sekä seurakunta että Baabel, kehittyvät lopullista
päämääräänsä kohden.
Kumpikin on vielä kehitysasteella.
Suuri Baabel kehittyy lopullista tuhoaan kohti. Siitä Sana
sanoo selvästi: "Ja hän huusi voimallisella äänellä sanoen:
'Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon ja tullut riivaajain
asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi ja
kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi'"
 (Ilm 18:2).
Vain määrättyyn aikaan asti se eksyttää kansoja
ja juottaa niitä haureutensa vihan viinillä. On tuleva päivä,
jolloin Jumala kostaa hänelle kaiken sen, mitä se Messiaan
seurakunnalle on tehnyt.
Lue Ilm 14:8; 16:19; 18:1-24. Ja
ihmeellisintä asiassa on, että peto, jonka selässä nainen
on istunut, tulee riisumaan hänet paljaaksi ja alastomaksi.
Ilm 17:16,17. "Niiden kauppiaat, ne, jotka rikastuivat tästä
kaupungista, seisovat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa,
itkien ja surren, ja sanovat: 'Voi, voi sitä suurta kaupunkia,
joka oli puettu pellavaan ja purppuraan ja helakanpunaan ja
koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä, kun semmoinen
rikkaus yhdessä hetkessä tuhoutui!'"
(Ilm 18:15,16). "Ja
väkevä enkeli otti kiven, niinkuin suuren myllynkiven, ja
heitti sen mereen sanoen: 'Näin heitetään kiivaasti pois
Babylon, se suuri kaupunki, eikä sitä enää löydetä'"
 (Ilm 18:21).

 

Tämä on Baabelin lopullinen tuomio ja tuho. Tähän
päättyy sen velhous ja eksytys. Jumala on pannut
pedon sydämeen, että se itse riisuu porton alastomaksi
ja on Jumalan vanhurskauden tuomioiden täytäntöönpanija.
Sinä päivänä paljastuu kaikille suuren Baabelin, maan
porttojen ja kauhistusten äidin, sekä hänen tyttäriensä
hengellinen petos. Vuosisatoja se olikin pitänyt pimeydessä
kansoja ja eksyttänyt heitä hengellisellä velhoudellaan.
Mutta nyt sen suuri tuomion päivä on koittanut. Kunnia
siitä Jumalalle.
Samalla Messiaan seurakunta valmistuu,
ei häviöön, vaan lopullista päämääräänsä varten.

 

Kun monet kyselevät: Onko nyt maan päällä olemassa
täydellistä seurakuntaa? niin vastaamme: Ei suinkaan.
Mutta on tuleva päivä, jolloin seurakunta täydellisenä
ja puhtaana asetetaan Jumalan ja Karitsan eteen.

 

"Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Messiaskin
rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,
että Hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten,
sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna
seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään
muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton" (Ef 5:
25-27).
On koittava päivä, jolloin Messiaan seurakunta
asetetaan esiin täydellisenä, ilman tahraa ja ryppyä. Usein
kuulemme täällä ulkopuolisten sanovan, että sekin seurakunta
on sellainen.
Mutta sinä päivänä ei siinä ole enää mitään
sellaista.
Kukaan, suurin vastustajamme saatanakaan, ei
voi enää sormellaan osoittaa mitään sellaista, joka ei olisi
täydellistä.
Nyt vielä seurakuntaa valmistetaan, puhdistetaan
ja hiotaan. Seurakuntarakennuksen ympärillä on "telineet" ja
"sireeninnahkapeite", mutta pian ne poistetaan, ja morsiamen
annetaan pukeutua puhtaaseen ja hohtavaan hääpukuun,
joka on pyhien vanhurskauttamus. Viimeisetkin kyyneleet
pyyhitään heidän silmistään, "eikä kuolemaa ole enää oleva,
eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä
kaikki entinen on mennyt" (Ilm 21:4).

 

"'Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon".
Ja hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja
näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui
alas taivaasta Jumalan tyköä, ja siinä oli Jumalan kirkkaus; sen
hohto oli kaikkein kalleimman kiven kaltainen, niinkuin kristallin-
kirkas jaspiskivi (Ilm 21:9-11).

 

Syntiinlankeemuksessa ihminen kadotti Jumalan kirkkauden,
mutta Messiaan Jeshuan sovintokuoleman kautta on Jumala
antava sen hänelle takaisin, takaisin paljon suurempana ja
kirkkaampana kuin konsanaan Eedenin paratiisissa.
Ensimmäisellä
ihmisellä ei koskaan ollut sellaista Jumalan kirkkautta, josta olisi
sanottu, että "sen hohto oli kaikkein kalleimman kiven kaltainen".

 

Karitsan häät ovat alkaneet, ja Hänen morsiamensa seisoo
valtaistuimen edessä. Mikä valtava näky! Koskaan ei järkemme
voi täällä täysin käsittää tätä ihmeellistä hetkeä.
Vajavaisuus

on lakannut ja täydellisyys on alkanut. Messiaan Jeshuan
sovintokuolema on saanut palkkansa täydellisenä.
Seurakunta,
monien kärsimysten ja vaivojen alla kulkenut, ulkopuolella
leirin häväistystä kantanut, seisoo nyt kunnian ja kirkkauden
kruunulla seppelöitynä. Idästä ja lännestä, etelästä ja pohjolasta,
kaikkialta on seurakunta koottuna suureen hääjuhlaan.
Se on
näky, johon enkelitkin haluavat katsastaa.
Kun Paavali, joka
sai jo kurkistaa esiripun sisäpuolelle, kerran täällä alhaalla
hengen silmin katseli tätä näkyä, huudahti hän: "Sillä minä
päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole
verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin"
 (Room 8:18).

 

Messias ja seurakunta, halki loppumattoman iäisyyden,
se on Jumalan iäinen salaisuus. Halleluja!

 

 

Vilho Soininen

 

 

[ Alkuun ] [ HOME ] [ Kirjoituksia ]