[ Kirjoituksia ]

 

 

 

SUURI BAABEL ELI BABYLON

 

 

KATOLISEN KIRKON JA PAAVIN VIRAN JUURET

 

Olemme selvästi huomanneet, ettei katolisen kirkon
opetus nouse Raamatusta. Mistä katolisen kirkon
oppi sitten oikein on peräisin? Katolisen kirkon oppi
ja opetus on antikristillistä (antikhristos = Kristuksen
sijaan ja Kristusta vastaan), onhan paavi Kristuksen
sijainen (vicarius filii dei), katolisen opin mukaan.
Paavin tiarassa luki vicarius filii Dei, josta saadaan
kirjaimien lukuarvoksi 666. Kun Katolinen kirkko
huomasi tämän niin se poisti kirjoituksen tiarasta,
mutta oppi, että paavi on Jumalanpojan viransijainen
jäi kuitenkin voimaan. Mutta niin kuin olemme nähneet
katolisen kirkon opin olevan toista evankeliumia, niin
paavi on myös Kristusta vastaan omalla evankeliumil-
lansa, joka ei ole Raamatun evankeliumi. Paavi on sekä
Kristuksen sijainen (antikhristos) sekä Kristusta vastaan
(antikhristos). Johannes kirjoitti monista antikristuksista,
jotka vaikuttivat jo Johanneksen päivinä, kunnes tulee
se viimeinen antikristus. Antikristus siis julistaa olevansa
Kristuksen sijainen, mutta onkin Kristusta vastaan.

Paaviin jos keneen sopii antikristuksen nimi onhan
katolinen järjestelmä on ollut juovuksissa pyhien verestä.
Katolisen kirkon arvioidaan historiansa aikana surmanneen
n. 50 milj. ihmistä. Ilmestyskirjan 17 luku kertoo suuresta
Babylonista, joka on maan porttojen ja kauhistuksien äiti.
Portto kuvaa aina Raamatussa haureudenharjoitusta joko
lihallista haureutta tai uskonnollista haureutta. Uskonnol-
linen haureus on epäjumalan palvelemista oikean Jumalan
palvelemisen sijaan. Tämä suuri portto yhdessä pedon
kanssa sotii Karitsaa (Jeesus) ja Hänen pyhiänsä vastaan.
Portto on uskonnollinen järjestelmä, joka sotii Jeesuksen
evankeliumia vastaan. Tästä portosta Raamattu käyttää
nimitystä: "Suuri Babylon maan porttojen ja kauhistuksien
äiti." Katolinen kirkko nimittää itseään äiti-kirkoksi ja
kutsuu ekumenian kautta katolisesta uskosta langenneita
tyttäriä takaisin äiti- kirkon helmaan. Tämä porton tunto-
merkki sopii katoliseen kirkkoon onhan se äiti-kirkko.
Mutta mitä tekemistä portolla ja katolisella kirkolla on
Babylonian kanssa, onhan porton nimi myös Suuri
Babylon? Babylon, Baabel tarkoittaa sekoittamista.
Katolinen kirkko on sekoitus jostakin, koska siitä
käytetään nimeä: Suuri Babylon. Katolisessa kirkossa
täytyy olla suuri sekoitus, koska siitä käytetään nimeä
Suuri Babylon. Jotta tämä Babylonin yhteys katoliseen
kirkkoon selviää niin meidän on  tehtävä lyhyt historial-
linen katsaus Babylonian historiaan.

 

 

Baabel eli Babylon

 

Baabelin tornia rakennettiin Sinearin maassa, kun
kaikessa maassa oli yksi kieli. Baabelin tornin ja
tämän ympärillä pyörineen uskonnon tarkoituksena
oli saada koko maailma mukaan tähän epäjumalan
palvelukseen. Baabelin uskonto oli vedenpaisumuksen
jälkeen maailman pääuskonto ja se onkin maailmassa
olevien väärien uskontojen alkuperäinen alkulähde.
Sen tähden Jumala sekoitti kansojen kielet ja hajotti
heidät sieltä yli kaiken maan, jottei koko maailma
saastuisi tästä saatanan uskonnosta. Baabelin torni
oli omistettu epäjumalan palvonnalle. Baabelin tornissa
harjoitettiin uskontoa, jossa palvottiin aurinkoa. 
Nimrod oli Baabelin valtias ja hänen kuolemansa
jälkeen hänen äitinsä alkoi johtamaan baabelin
uskontoa. Babylonialaiset harrastivat innokkaasti
tähtitiedettä ja he pyhittivät sunnuntain auringon-
päiväksi (sunday) ja maanantain kuunpäiväksi ja
muut viisi päivää he pyhittivät muille kiertotähdille.
Semiramuksen johtaessa Baabelin uskontoa hän
alkoi opettamaan, että Nimrodista oli tullut auringon
jumala eli Baal. Semiramuksen tullessa raskaaksi ja
synnytettyään pojan, jolle hän antoi  nimen Tammus,
jota palvottiin auringon jumalana. Semiramus alkoi 
myös opettamaan, että hän oli neitsyt. Tämän
seurauksena Semiramis kehitti äiti-lapsi kultin,
jonka symboliksi tuli äiti (Semiramis), jolla oli käsivar-
sillaan lapsi (Tammus). Äidin pään päälle asetettiin
kuu ja lapsen pään päälle auringon sädekehä. Semiramis
korotti itsensä tässä baabelin uskonnossa taivaan
kuningattareksi ja häntä tuli rukoilla ja palvoa taivaan
kuningattarena, jonka kautta ihmiset pelastuivat.

Baabelin uskonnossa oli myös käytössä salainen
ripittäytyminen Baabelin papeille. Baabelin uskonnossa
sai myös veden vihmonnan avulla puhdistuksen
synneistään ja uuden elämän (uudestisyntyminen).
Baabelissa kansa joutui toistamaan myös rukouksia,
jotta he pysyivät rukouksissaan järjestyksessä niin
he käyttivät rukousnauhoja. Tammuksen kuoltua
Semiramis määräsi joulukuun 25. päivän Tammuksen
syntymä päiväksi, joka oli myös Nimrodin syntymäpäivä.
Joulukuun 25. päivästä tuli joka vuotinen merkkipäivä,
jolloin oli juhlat, joissa juopoteltiin ja uhrattiin lapsia
Baalille. Joulukuun 25. päivä pystytettiin Tammukselle
havupuu, joka koristeltiin aurinkoa symbolisoivilla
pyöreillä palloilla. Tämä Baabelista alkanut äiti-lapsi
ja auringon palvonta kultti levisi myös Egyptiin, jossa
sen nimenä oli isis-Horus, jossa oli auringon Jumalana
Ra. Foinikiassa Baal-Astarte kultti nimisenä.  Kreikassa
Afrodites-Eros kultin nimellä. Persiassa mithras kultin
nimellä samoin kun Roomassa mithras kultin nimellä.
Babyloniaan kehittyi ajan  myötä sakraalinen (pyhä)
kuninkuus, jossa kuninkaasta tuli myös jumalan
siunausten välittäjä ylipappien rinnalle. Baabelin
uskonnossa oli papeista muodostunut erillinen
neuvosto, jota ylipappi johti. Baabelin papisto ei
saanut mennä naimisiin, se oli heiltä kielletty.

Epäjumalan patsaiden ja kuvien tekeminen ja
niiden palvominen kuului baabelin uskontoon.
Näitä epäjumalan kuvia kumarrettiin ja niitä suudeltiin.

 

Baabel eli Babylon lähdekirjallisuus:
Alexander Hislop: The Two Babylons
Keijo Lindeman: Apostolinen seurakunta ja
antikristuksen eksytys
Estlander-Hietakari: Jokamiehen maailmanhistoria

 

 

Rooma ja katolinen kirkko

 

Kun Rooman valtakunta syntyi ja kehittyi niin
Rooman uskonnollista elämää johti ylipappi
(Pontifex Maximus). Rooman valtakunnan
laajentuessa, roomalaiset alkoivat palvomaan
valloitettujen kansojen jumalia. Roomalaisten
uskonto sekoittui kreikkalaisten, egyptiläisten,
syyrialaisten, persialaisten ja babylonialaisten
uskontojen kanssa. Rooman valtakuntaan syntyi
täydellinen uskontojen sekoitus(synkretismi).
Uskonnollisen elämän ollessa niin monen kirjavaa,
roomalaiset järjestivät pakolliseksi keisarinpalvonnan,
joka teki keisarista jumalallisen ja näin Roomaankin
tuli sakraalinen kuninkuus (keisarius). Roomalaiset
uskoivat jumalien vaikuttavan ja hallitsevan Rooman
seitsemällä kukkulalla "De septem montibus virum".
Tästä muodostui roomalaisille käsite; ylhäinen
seitsemän kukkulan kaupunki, joka hallitsee koko
maailmaa. Roomalaiset uskoivat, että heidän tuli
hallita koko maailmaa Jupiterin ylipapin (Pontifex
Maximus) johdolla. Symmachus, joka oli Rooman 
ylipappi (Pontifex Maximus) kutsui itseään seitsemän
vuoren mieheksi. Tämä nimitys seitsemän vuoren
miehestä on jäänyt historiankirjoihin sen tähden,
kun sen aikaisista kirjeistä on löydetty ylipappia
(Pontifex maximus) kutsuttavan tällaisella nimellä.
Roomalaisten mielestä maailmaa voi vain johtaa
se, joka hallitsee Roomassa, seitsemän kukkulan
kaupungissa. Julius Caesar sai pontifex Maximumin
arvonimen ja näin keisarit alkoivat myös käyttää
itsestään tätä arvonimeä. Keisarit johtivat valtiota
ja myös Rooman uskonnollista elämää, olihan keisari
uskonnon päämies, ylipappi (Pontifex Maximus).

 

Rooma ja katolinen kirkko lähdekirjallisuus:
Alexander Hislop: The Two Babylons

 

 

Katolinen kirkko ja sen opin kehitystä

 

Konstantinus suuri "kääntyi" kristinuskoon
v. 312 jkr. ja hän ylipappina (Pontifex Maximum)
otti käyttöön nimen Vicarius Christi (Kristuksen
sijainen). Konstantinuksen uudesta uskonnosta
tuli katolinen (yhteinen, yleinen). Rooman kansalaisista
tehtiin kristittyjä ilman katumusta ja kääntymystä.
Osa alkuseurakunnastakin eksyi mukaan tähän
katoliseen uskontoon, josta tuli Rooman uusi uskonto.
Kirkon johtajana Konstantinus rakennutti "kristityille"
kirkkoja, mutta samalla hän myös toimitti vihkimyksiä
pakanatemppeleille. Konstantinuksen  katolisessa
uskonnossa oli aluksi paljon vapautta ja hyväksyttiin
erilaisuutta. Seuraavaksi seuraamme vuosiluku
järjestyksessä katolisen kirkon opetuksen
muodostumista. Katolisessa Roomassa jotkut
kristityt pitivät lauantaina lepopäivän ja roomalaiset,
jotka olivat tottuneet palvomaan auringonjumalaa
pitivät auringonpäivänä (sunday) sunnuntaina
lepopäivän. Vuonna 321 Konstantinus teki auringon-
päivästä eli sunnuntaista lepopäivän.

Laodikean kirkolliskokous antoi käskyn v. 364:
"Kristittyjen ei tule olla juutalaisten mukaisia ja
olla toimettomia, vaan heidän tulee erikoisesti
kunnioittaa, ja ollen kristittyjä, jos mahdollista,
olla tekemättä mitään työtä sinä päivänä. Jos
heidät havaitaan seuraavan juutalaisuutta,
heidät tulee sulkea Kristuksesta."

Vuonna 375 alkoi enkelien ja kuolleitten pyhimysten
palvonta.

Vuonna 378 jKr. roomalainen piispa Damascus peri 
keisarilta uskonnollisena johtajana Pontifex Maximum
ja Vicarius Christi arvonimet. Näin Rooman paavin
istuimesta tuli Baabelista alkaneen ylipappi kultin
perillinen. Tästä lähtien kaikilla Rooman piispoilla
(paaveilla) on ollut nämä arvonimet. Heti kun
Damascuksesta oli tullut Pontifex Maximum tulivat
katoliseen kirkkoon babylonialaiset seremoniat
hallitsevaan asemaan ja myös muiden pakanauskontojen
oppi käsityksiä alkoi tulla sisälle Rooman kirkkoon.

Vuonna 381 alkoivat epäviralliset rukoukset neitsyt
Marialle Jumalan äidille ja taivaan kuningattarelle.

Vuonna 394 alkoi jokapäiväinen messu katolisessa
kirkossa.

Vuonna 431 Efeson kirkolliskokouksessa otettiin
käyttöön Marian palvonta sekä käsite Jumalan äiti.
Babyloniassa rukoiltiin taivaan kuningatarta, joka
oli neitsyt. Taivaan kuningatar kuvattiin äitinä, jolla
oli lapsi sylissään.

Vuonna 500 tuli kirkkoon papeille pappispuvut,
jotka erottivat heidät tavallisesta kirkkokansasta. 
Kiirastulioppia opetettiin alun perin Egyptissä ja
Kreikassa, joka Rooman valtakunnassa uskontojen
sekoittuessa tuli myös Rooman uskontoon mukaan.

v. 593 Gregorius Suuri avasi tietä kiirastuliopille
katoliseen kirkkoon.

Vuonna 600 Gregorius I määräsi kirkolle latinan
kielen rukous ja saarna kieleksi. Vuonna 600
Rooman kirkko otti käyttöön Marian ja kuolleiden
pyhimyksien rukoilemisen.

600luvulla Bonifatius, joka oli Rooman piispa
otti ensimmäisenä arvonimen paavi, väittäen
olevansa Pietarin seuraaja. Vaikka todellisuudessa
Rooman piispat ovat Babyloniassa syntyneen
ylipappi kultin perillisiä, jota Roomassa kutsuttiin
nimellä Pontifex Maximus. 

Vuonna 709 alkoi kirkossa paavin jalan suuteleminen,
tämä tapa tuli suoraan pakanauskonnoista.

Vuonna 787 Nikean kirkolliskokous laillisti ristin,
kuvien ja pyhäinjäännösten palvonnan.

Vuonna 850 asetettiin voimaan käsite; pyhä vesi,
jossa tuli olla ripaus suolaa. Papin siunauksen
jälkeen vedestä tulee pyhää. Vuonna 890 alkoi
pyhän Joosefin palvonta.

Vuonna 1079 Paavi Bonifatius VII sääti papistolle
naimattomuuden eli selibaatin. Baabelin papeilta
oli myös kielletty naimisiinmeno. Apostoli Pietarilla
oli muuten vaimo.

Vuonna 1090 otettiin käyttöön ruusukkonauha
eli rukousnauha. Hindulaisuudessa on myös
käytössä rukousnauha.

Vuonna 1184 veronan kirkolliskokous sääti
harhaoppisten inkvisition.

Vuonna 1190 alettiin opettamaan aneiden myyntiä.
Aneilla sai katolisessa kirkossa syntejä anteeksi.

Vuonna 1215 Paavi Innocentius III sääti transsubs-
tantiaatio-opin, jossa pappi muuttaa ehtoollisleivän-
ja viinin Kristuksen ruumiiksi ja vereksi.

Vuonna 1215 Paavi Innocentius määräsi lateraani-
konsiilissa syntien tunnustamisen papille pakolliseksi
ainakin kerran vuodessa.

Vuonna 1220 Paavi Honorius määräsi ehtoollisleivän
palvonnan.

Vuonna 1229 Valensian kirkolliskokous kielsi
Raamatun ns. maallikoilta ja asetti sen kiellettyjen
kirjojen joukkoon.

Vuonna 1287 keksittiin skapulaari, joka on palanen
ruskeaa kangasta, jota käytetään Neitsyt Marian
kuvan kanssa, koska sen otaksutaan sisältävän
yliluonnollista voimaa. Skapulaari suojelee niitä
kaikilta vaaroilta, jotka pitävät sitä paljaalla iholla.
Esineiden palvonta tuli sisälle katoliseen kirkkoon.

Vuonna 1439 Firenzen kirkolliskokouksessa
kiirastulioppi julistettiin dogmiksi eli opinkappaleeksi.

Vuonna 1439 oppi seitsemästä sakramentista vahvistettiin.

Vuonna 1545 Trenton kirkolliskokouksessa päätettiin
perimätiedon (traditio) olevan yhtä luotettava kuin
Raamattu. Trenton kirkolliskokouksessa myös ns.
apokryfiset kirjat lisättiin Raamattuun.

Vuonna 1547 katolinen kirkko sääti Trenton konsiilissa:
Jos joku sanoo, että uuden lain sakramentit eivät ole
välttämättömiä ihmisen pelastumiseksi, vaan että ne
ovat turhia, ja että ilman niitä tai ilman halua osallistua
niihin ihminen saa vanhurskauden armosta yksin
uskosta Jumalaan, vaikka kaikki sakramentit eivät
ole pakollisia kaikille olkoon hän kirottu.

Vuonna 1854 Paavi Pius IX julisti Neitsyt Marian 
siinneen saastattomasti. Vuonna 1870 Paavi Pius IX
julisti opin paavin erehtymättömyydestä.

Vuonna 1931 paavi Pius XI vahvisti uudelleen
opin Neitsyt Mariasta, Jumalan äitinä. Vuonna 1950
paavi Pius XII julisti dogmin Neitsyt Marian
taivaaseen ottamisesta.

 

Katolinen kirkko ja sen opin kehitystä
Lähdekirjallisuus:
Leo Meller: Vatikaani profetiassa
Juhani Aitomaa: Uusi viini juovuttaa

 

 

Babylonin uskonnon ja katolisen kirkon
opetuksen samankaltaisuuksia

 

Baabelin tornia rakennettiin Sinearin maassa,
kun kaikessa maassa oli yksi kieli. Baabelin tornin
ja tämän ympärillä pyörineen uskonnon tarkoituksena
oli saada koko maailma mukaan tähän epäjumalan
palvelukseen - Katolinen kirkko ja sen päämies
paavi on luomassa ekumenian kautta yhtä
maailmankirkkoa, jolla se voi hallita maailmaa.

Baabelin uskonto pyhitti sunnuntain auringonpäiväksi  - 
vuonna 321 Konstantinus asetti auringonpäivän
(sunnuntain) lepopäiväksi.

Semiramus taivaan kuningatar oli neitsyt, jota tuli
rukoilla ja palvoa ja jonka kautta tuli pelastus  - 
Katolisella kirkolla on Neitsyt Maria, joka on taivaan
kuningatar, jota tulee rukoilla ja palvoa, ja joka
välittää katolisen Jeesukselle.

Baabelin uskonnossa oli äiti-lapsi kultti, jonka
symboliksi tuli äiti, jolla oli käsivarsillaan lapsi.
Äidin pään päälle asetettiin kuu ja lapsen pään päälle
auringon sädekehä   -  Katolisella kirkolla on Marian
patsas, jossa Maria pitää sylissään Jeesusta.

Baabelin uskonnossa oli myös käytössä salainen
ripittäytyminen Baabelin papeille  -   Katolisella
kirkolla on rippituoli, jossa pappi julistaa
ripittäytyjälle synnit anteeksi.

Baabelin uskonnossa sai myös veden vihmonnan
avulla puhdistuksen synneistään ja uuden elämän
(uudestisyntyminen) - Katolisessa kirkossa ihminen
pelastuu vesikasteessa.

Baabelin uskonnossa käytettiin rukousnauhoja -
Katolisessa kirkossa on myös käytössä rukousnauhat.

Baabelin uskonnossa joulukuun 25. päivä oli
kuolleen Jumalan syntymäpäivä -  Katolinen kirkko
asetti Jeesuksen syntymäpäivän joulukuun 25.
päiväksi. Todellinen Jeesuksen syntymän
ajankohta oli syys-lokakuun vaihde.

Baabelin uskonnossa oli papeista muodostunut
erillinen neuvosto, jota ylipappi johti  - 
Katolisessa kirkossa paavi johtaa kardinaaleja.

Baabelin uskonnossa papisto ei saanut mennä
naimisiin, se oli heiltä kielletty  -  Katolisen kirkon
papit eivät saa mennä naimisiin, he ovat tehneet
selibaattilupauksen.

Baabelin uskonnossa palvottiin epäjumalien
patsaita ja kuvia  -  Katolisessa kirkossa palvotaan
Marian patsasta ja pyhimyksen kuvia.

 

 

Petri Paavola

 

Lisää Petri Paavolan kirjoituksia löydät hänen
kotisivultaan "Jeesus on Herra".

 

[ Alkuun ] [ Kirjoituksia ]