[ Kirjoituksia ]

 

 

 

KIRJALLINEN JA SUULLINEN TOORA

Alussa ensimmäisellä vuosisadalla apostolien vielä eläessä pakanasyntyisillä
uskovilla ei ollut eri oppeja eikä käytäntöjä kuin juutalaissyntyisillä uskovilla.
Ensimmäiset vuosikymmenet he olivat jopa ilman Uuden liiton kirjoituksiakin.
Raamattu joka heillä oli koostui ns. Vanhasta testamentista.

Juutalais- ja pakanasyntyiset uskovat pitivät sapatit ja muut juhlat yhdessä.
Sunnuntaista tai yleensä muista lepopäivistä heillä ei aikaisemmin ollut mitään
tietoa sillä muilla kansoilla ei silloin vielä ollut mitään lepopäivää vaan vain
juutalaisilla oli silloin viikottainen lepopäivä. Sunnuntai tuli vasta vuonna 321
kun keisari Konstantinus asetti sen orjien vapaapäiväksi ja joitakin vuosia
myöhemmin Rooman kirkon toimesta siitä tehtiin kristittyjen lepopäivä.

Ne asiat joista Paavali useissa kohdin varoittaa koskevat juutalaisuutta, ei
Jumalan asettamia asioita. Kreikkalaisissa teksteissä tai ainakin niistä tehdyissä
käännöksissä  nämä eivät selvästi näy ellei syvällisesti pysähdy lukemaan niitä
asiayhteydessään. Käännöksissä ei tehdä erotusta Jumalan antaman kirjoitetun
Tooran ja juutalaisten suullisen tooran välillä. (Suullinen toora on isien perinnäis-
säännöt, nykyään Talmud ja muu siihen liittyvä kirjallisuus).

Sellainen synnyttää sekaannusta. Jumalan antamat opetukset ja ohjeet tulkitaan
"alkeisvoimiksi". Eihän Jumalan sana ole mitään alkeisvoimia vaan ihmisten tekemät
lisäykset, tässä tapauksessa juutalaisten suullisesta toorasta tekemät lisäykset.

"Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään
juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta
ruumis on Messiaan" (Kol 2:16,17).

Kun tämä luetaan asiayhteydessään niin selvästi näkyy että Jumalaa tottelevia ei
pidä tuomita. Käännöksissä tämä on saatu näyttämään toiselta, sillä alkutekstin
vastaisesti siihen on lisätty "vain" sana. Eivät nämä ole VAIN tulevaisten varjoja,
vaan ne OVAT juuri sitä, ne ovat esikuvallisia.

Kuten yleensä varjosta (esim. ihmisen varjosta) voidaan päätellä hyvin paljon
siitä joka muodostaa varjon, niin samoin on näiden juhlien kanssa. Ne KAIKKI
opettavat meille kunhan annamme Jumalan Hengen avata niitä meille emmekä
torju ja hylkää niitä.

Siksi näistä esikuvista puhutaan varjoina koska meidän on mahdoton täysin
käsittää sitä mitä meillä on edessämme iankaikkisuudessa, mutta näistä varjoista
voimme saada aavistusta, nähdä asioita ikään kuin kuvastimesta, "arvoituksen
tavoin" (1 Kor 13:12).

Kol 2:17:ssä kreikkalaisessa tekstissä ei ole vain-sanaa:
http://biblehub.com/text/colossians/2-17.htm

Toisaalla kun Paavali puhuu esikuvista niin niissä ei tarvitse käyttää sanaa "varjo"
sillä ne voidaan nähdä selvästi. Esimerkiksi tämä teksti: "Tämä, mikä tapahtui heille
(israelilaiset erämaassa), on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille
maailmanaikojen loppukausi on tullut" (1 Kor 10:11). Tämän me näemme selvästi
heidän historiaansa lukemalla ja esikuvan käsittäminenkään ei ole vaikeaa: tässä
varoitetaan meitä tekemästä samoja virheitä tai seuraukset ovat samat.
Kirkkohistoriaa lukemalla nähdään että niin tässä varoituksista huolimatta kävi.

Ennen kuin alamme tekemään kovin yksioikoisia päätelmiä Jumalan lakia vastaan
niin on siis syytä yrittää selvittää että milloin Paavali kirjoittaa Jumalan antamasta
Toorasta ja milloin on kysymyksessä juutalaisten lisäykset suullisesta toorasta.




Moshe Zew

 

 

[ Alkuun ] [ Kirjoituksia ]