[ Sisällys ] [ Johdanto ] [ Kotisivu ]

 

 

 

LUKUJA RAAMATUSSA

 

Jotkin luvut esiintyvät Raamatussa usein ja niillä näyttää

olevan symbolisia merkityksiä. Tarkastelemme seuraavassa

yleisimmin esiintyviä lukuja.

 

 

YKSI (1). Hepreassa luku אחד (echad, mask.) yksi (1),

ensimmäinen; joku; ainut; yhdistetty ja אחת (echat,

fem.) yksi,(1);  ainoa; joku on adjektiivi, muut luvut

ovat substantiiveja. Heprealaisille luku yksi on kaiken

sisäänsä sulkevassa ehdottomuudessaan Jumalan luku.

Se on ykseyden luku ja se ilmentää sekä jumalallista,

jakamatonta, ehdotonta ykseyttä sekä luonnossa ja

ihmiselämässä olevia ykseyksiä. Se tarkoittaa myös

lajissaan ainutlaatuista sekä erikoisasemaa.

 

Jumala on yksi. 'Kuule Israel! JHVH, meidän Jumalamme,

JHVH on yksi' (5Moos 6:4; Mark 12:29). Usein käytetään

Jumalan, JHVH:n (Herran) attribuuttina määritystä לבד

(levad) sekä sen eri muotoja, jolloin ne voidaan hyvin

kääntää sanalla ainoa, esim. Ps 51:6; 83:19; 86:10; Jes

37:20 (suom. myös sanalla yksin, esim. 2Aik 6:30; Neh

9:6; Jes 37: 16). Ps 4:9:n loppu voidaan kääntää: 'sillä

Sinä, JHVH, ainoa, annat minun asua turvassa'. Myös

UT korostaa Jumalan ykseyttä, esim. Matt 23:8-10; Joh

10:30; 17:3; Ef 4:5; lTim 2:5; 1Joh 5:20.

 

Heprean ensimmäinen kirjain א alef, jonka lukuarvo on

yksi (1) koostuu kolmesta osasta: kahdesta י jod-

kirjaimesta ja yhdestä ו vav-kirjaimesta joiden

yhteenlaskettu lukuarvo on 26, joka on Jumalan nimen

יהוה JHVH lukuarvo.

 

Ef 4:4-6: Paavali käytti lukua yksi (1) 7 kertaa: yksi

ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin

yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne

saitte, yksi Herra, yksi kaste, yksi usko, yksi Jumala ja

kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja

kaikissa."

 

Sanan אחד yksi kirjaimet ovat alkukirjaimet sanoihin:

אמת = א totuus, חיים = ח elämä ja דרך = ד tie. Jeshua

sanoi: 'Minä olen tie ja totuus ja elämä' (Joh 14:6).

Numero אחד yksi on lukuarvoltaan 13, joka on myös

sanojen אבי Isäni, באי Minä tulen, יבא saapua, tulla ja

אהבה rakkaus lukuarvo. Jeshua on ainoa välimies

Jumalan ja ihmisten välillä (1Tim 2:5). Hänen uhrinsa on

ainoa, kerran suoritettu kaikkien edestä (Hepr 9:26; 10:

10, 12) vastakohtana monesti toistetuille,

epätäydellisille leeviläisten uhreille (vrt. Hepr 9:7).

 

Luonnollista ihmiselämän ykseyttä ja

yhteenkuuluvuutta korostetaan samaan tapaan: koko

ihmiskunta, kaikki kansat polveutuvat yhdestä ainoasta

kantaisästä (Apt 17:26), mies ja vaimo ovat yksi liha

(1Moos 2:24; Matt 19:5). Ihmiset ovat hengellisessä ja

siveellisessä mielessä yhtä: yhden ihmisen synnin

kautta tuli kuolema kaikkien ihmisten osaksi (Room 5:12;

1Kor 15:21), yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu

elämän vanhurskauttamiseksi, elämäksi ja

ylösnousemukseksi (Room 5:15,18; 1Kor 15:21).

Messiaassa kaikki Hänen omansa ovat yhtä (Joh 17:11,

21), juutalaiset ja pakanat (Ef 2:14; Gal 3:28). Ainoastaan

yksi on ihmiselle tarpeellista: Herran sanojen

kuuleminen ja vastaanottaminen (Luuk 10:42; vrt. j. 39).

 

Luku yksi (1) on mainittu Raamatussa 1898 kertaa.

 

 

 

KAKSI (2), hepr. שנים (shnaim, mask.), שתים (shtaim,

fem.), duaalimuoto, joka johtuu verbistä שנה toistaa,

 kaksinkertaistaa.

 

Se on yhteenlaskun 1 + 1 summa. Numerot 1-1 אחד אחד

yksi, yksi ovat lukuarvoiltaan 26, joka on Jumalan

nimen יהוה JHVH kirjainten lukuarvo, samoin kuin

myös seuraavien sanojen: הויה todellisuus, olemassa

olo, והיה fut. tulee olemaan, tulee tapahtumaan, הטיב

olla laupias jlkn, הזדהה osoittaa henkilöllisyytensä ja

יה Jumala ("täytetyin kirjaimin"). Jeshua on kaksi:

Jumala ja ihminen. Hänessä oli kaksi "luontoa": Hän oli

samalla kertaa Jumala ja ihminen.

 

Seurakuntansa kanssa Messias yhdistyy yhdeksi,

kuten avioliitossa mies liittyy vaimoonsa "niin että

nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi" (Ef 5:31,32, vrt.

1Moos 2:23,24).

 

Henkilöpareja: Aadam ja Eeva, Kain ja Aabel, Mooses

ja Aaron, Mooses ja Elia jne. Muita: vanha ja uusi liitto,

laki ja evankeliumi, leipä ja viini, ruumis ja sielu, elämä ja

kuolema, aine ja henki, aktiivisuus ja passiivisuus,

ruumiillinen työ ja mietiskelevä hartauselämä,

seurakunta ja synagoga, fariseus ja publikaani (Luuk

18:9-14), kaksi herraa (Matt 6:24), kaksi porttia (avara ja

ahdas) ja kaksi tietä, joista lavea tie vie kadotukseen,

mutta kaita johtaa elämään (Matt 7:13,14 ).

 

Luku kaksi on myös luetettavuuden luku: jokainen

syytös oli vahvistettava kahden tai kolmen todistajan

sanalla (4Moos 35:30; 5Moos 17:6; 19:15). Laintauluja

oli kaksi, toisessa neljä ja toisessa kuusi käskyä

"todistajiksi teitä vastaan", taivas ja maa (5Moos 4:26;

30:19). Jumalan tahdon ilmoitus oli kirjoitettu näihin

kahteen laintauluun (2Moos 31:18). Vrt. kaksinkertaista

rakkaudenkäskyä (Matt 22:36-40).

 

Jeshua lähetti opetuslapsensa työhön kaksittain (Mark

6:7, vrt. Ilm 11:3). Jeshuan haudalla oli kaksi enkeliä.

Kurinpito kahden tai kolmen kesken (Matt 18:16).

Kahden tai kolmen yhteinen rukous (Matt 18:19,20).

Kaksi enkeliä todisti Jeshuan ylösnousemuksesta (Apt

1:10,11). Kaksi todistajaa (Ilm 11:3-6). Suurin todistus

tulee olemaan Jeesuksen toinen tuleminen.

 

Se on vastakkain asettelun luku. Voidaan kysyä: onko

kaksikaan vielä todellinen "luku"? Se on vain jaettu

yksi. Sillä on "etupuoli" ja "kääntöpuoli", mutta se ei

ole "enemmistö" eikä "paljon". Toisaalta se on

ensimmäinen "todellinen luku", sillä se tekee

mahdolliseksi vertailun ja vastakkain asettelun. Luku

kaksi voidaan ymmärtää sekä negatiivisesti että

positiivisesti. Jo Raamatun syntiinlankeemus

kertomuksessa on kuvattu, kuinka ykseyden

rikkoontuminen luo vastakohtia. Hyvän vastapariksi

tulee paha, miehen ja naisen yhteys purkautuu

keskinäiseksi syyttelyksi, elämän vastakohdaksi nousee

kuolema. Toinen luomispäivä on ainoa, jona ei sanota:

"Jumala näki, että se oli hyvä".

Maailma on täynnä erilaisia kaksikkojärjestelmiä. On

näkyvä ja näkymätön, jotka yhdessä muodostavat

yhden maailmankaikkeuden. On hyvä ja paha, valo ja

pimeys, päivä ja yö, elämä ja kuolema, miehisyys ja

naisellisuus, väite ja vastaväite (teesi ja antiteesi), oikea

ja vasen, edessä tai takana, ylhäällä tai alhaalla jne.

 

Luku voi ilmaista parimuodostumaa, täydennystä,

yhteyttä ja yhteisvaikutusta. Saarn 4:9-12 osoittaa,

miten kaksi ihmistä voi tukea ja auttaa toinen toistaan.

Kahden muodostama ryhmä on pienin mahdollinen (vrt.

Matt l8:16,19,20). Miehen ja naisen välinen liitto (lMoos

2:24), joka on esikuvallinen Messiaan ja seurakunnan

väliselle liitolle (Ef 5:29-32).

 

Kahden välille voi tulla myös vastakohtaisuuksia,

ristiriitoja, erimielisyyttä tai ero. Matt 6:24 todistaa, että

on mahdotonta palvella kahta herraa, Jumalaa ja

mammonaa (vrt. 1Kun 18:21; 2Kor 6:14-16; 1Joh 3:10;

Jaak 1:8 (Jaak 1:8: alkut. 'kaksisieluinen', suom. raam.

'kaksimielinen').

 

Matt 19:6:ssa ja Ef 2:15:ssa luku kaksi on

eripuraisuuden sekä eron vertauskuva, kun taas yksi on

yhteyden ja rauhan symbooli. Jakaantumista ja

vastustusta kuvataan Raamatussa monessa kohdassa:

2Moos, Ps 2, 2Kor, 2Tess, 2Tim, 2Piet ja 2Joh kertovat

kaikki vihollisen työstä.

 

Jakaantuminen kahden välillä. Kain ja Aabel (1Moos

4:1-10), Ismael ja Iisak (lMoos 21:8-13), Eesau ja Jaakob

(lMoos 25:27-34; 27:41-45). Jumala erotti valkeuden

pimeydestä (1Moos 1:3-5) ja 2. luomispäivänä päivänä

vedet vesistä (1Moos 1:6-8).

 

Luku 2 esiintyy Raamatussa 808 kertaa.

 

 

 

KOLME (3) hepr. שלשה (shalosha, mask.), שלש

(shalosh, fem.). 3 on lukujärjestelmän kahden

ensimmäisen luvun summa (1 + 2).

 

Jakamattomuuden ja katoamattomuuden luku. Kolme on

ensimmäinen lukumäärä, josta voidaan käyttää sanaa

kaikki". Kolmeen sisältyy alku, keskikohta ja loppu.

Henkisessä ponnistelussa edetään teesistä ja

antiteesistä synteesiin.

 

Laadussa erotetaan hyvä, parempi, paras (positiivi,

komparatiivi, superlatiivi). Jakamattomuutensa vuoksi

kolmea on pidetty katoamattomuuden ja täydellisyyden

symbolina.

 

Ilmeisesti vanhimman jumalten triadin (kolmen ryhmän)

loi Kaksoisvirranmaan varhaisin kulttuurikansa

sumerilaiset 3000-luvulla eKr. Sen muodostivat Anu,

Enlil ja Enki eli taivaan, maan ja veden jumala.

Myöhemmin toiseksi tuli Bel (Baal) ja kolmanneksi Hea,

josta tuli alamaailman vartija. Muitakin jumalien

kolminaisuuksia Kaksoisvirranmaassa tunnettiin, kuten

Sin, Šamas ja Ištar. Se vastasi useiden muidenkin

uskontojen kolminaisten jumalryhmien tavoin tähtien

kolmiutta: Aurinko, Kuu ja Venus.

 

Ilmaisua "kolmiyhteinen Jumala" käytti ensi kerran

Tertullianus noin v. 200 ja kolminaisuusoppi määriteltiin

300-luvulla syntyneissä ns. ekumeenisissa

uskontunnustuksissa (apostolinen uskontunnustus,

sen laajennus Nikean-Konstantinopolin tunnustus ja

niitä nuorempi Athanasiuksen tunnustus). Jumaluus on

kolme: Isä, Poika ja Pyhä Henki eli Jumala, Sana ja

Jumalan Henki (1Moos 1:1-3; Joh 1:1). Osittain poistettu

Raamatun jae 1 Joh 5:7 sanoo. 'Sillä kolme on, jotka

todistavat taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki; ja nämä

kolme ovat yhtä'.

 

Nimi יהוה JHVH, joka on ilmaisu Jumalan olemuksesta,

ehdottomasta olemisesta ja siten myös suljettu ykseys

(5Moos 6:4), sanotaan Ilm 1:4:ssa merkitsevän Häntä,

'joka on ja joka oli ja joka tuleva on' (vrt. 4:8).

Kolmiosaisessa Aaronin siunauksessa toistetaan

JHVH, näin Jumalan nimi lasketaan kolme kertaa

Israelin ylitse (4Moos 6:22-27). Myös kolmasti

toistetaan pyhä-huuto, jolla taivaalliset olennot

valtaistuimen edessä palvovat JHVH Sebaotia (Jes 6:3;

vrt. Ps 99:3,5,9).

 

JHVH ei ole vain absoluuttinen olemassaololtaan

suhteessa aikaan, vaan Hän on ylipäänsä itsessään

täydellinen, itsemääräävä, yhtenäinen olento. Jumala on

ehdoton Minä, täydellinen tahto, ainoa Pyhä. Siksi Ilm

4:8:ssa neljä olentoa yhdistää nämä molemmat Jumalan

olemuksen kolminkertaiset ominaisuudet palvoessaan

Jumalaa valtaistuimen edessä: 'Pyhä, pyhä, pyhä on

JHVH Jumala, Kaikkivaltias, joka oli ja joka on ja

joka tuleva on'. Hepreaksi lause kirjoitetaan:

קדוש קדוש קדוש יהוה אלהים צבאות היה והוה ובוא

ja se on lukuarvoltaan 1908, kuten myös luku 1641

אלף ושש מאות וארבעים ואחת tuhat kuusisataa

neljäkymmentä yksi.

 

Numerot 1-9-0-8 אחד תשעה אפס שמונה yksi,

yhdeksän, nolla, kahdeksan ovat lukuarvoiltaan 1330,

kuten myös: יהוה אלהי ישראל JHVH Israelin Jumala

ja אלהי אברהם Aabrahamin Jumala.

 

אדון ישוע ביהוה Herra Jeshua JHVH:ssa ja

numerot 3-8-6 שלשה שמונה ששה kolme, kahdeksan,

kuusi ovat lukuarvoiltaan 1641.

 

       Nimi ישוע JESHUA, הוא הוה משיח Hän on Messias

       sekä שם אלהי Jumalan nimi ja משיח ביהוה

       Messias JHVH:ssa ovat lukuarvoiltaan 386.

 

Numerot 1-8-2-5 אחת שמונה שתים חמש yksi,

kahdeksan, kaksi, viisi ovat lukuarvoiltaan 1908.

 

       הוא ירד מן השמים  Hän on tuleva alas taivaasta

       on lukuarvoltaan 1825.

 

קדוש קדוש קדוש יהוה אלהים צבאות היה והוה ובוא

Pyhä, Pyhä, Pyhä on JHVH Jumala, Kaikkivaltias,

joka oli ja joka on ja joka tuleva on (Ilm 4:8) ja luku

1210 אלף מאתים ועשר  tuhat kaksisataa kymmenen

sofit-kirjaimet huomioituna ovat lukuarvoiltaan 2458.

 

       שם אדנינו ישוע המשיח  Herramme Jeshuan

       Messiaan nimi  ja מלך היהודים juutalaisten

       Kuningas sekä luku 501 חמש מאות ואחת

       viisisataa  yksi ovat lukuarvoiltaan 1210.

 

              ראש  pää, קדוש באלהים Jumalan Pyhä,

              משכן האלהים Jumalan maja ja

              המשיח בן אלהים Messias Jumalan Poika

              ovat lukuarvoiltaan 501.

 

Luku 2458 אלפים ארבע מאות חמשים ושמונה

kaksituhatta neljäsataa viisikymmentä kahdeksan ja

היתה לראש פנה on tullut huippukiveksi ovat

lukuarvoiltaan 1686.

 

Numerot 2-4-5-8 שנים ארבעה חמשה שמונה kaksi,

neljä, viisi, kahdeksan ja שמי בקרבו Nimeni on

Hänessä sekä lukujen 447 ארבע מאות וארבעים ושבעה

neljäsataa neljäkymmentä seitsemän ja 744

שבע מאות וארבעים וארבעה seitsemänsataa

neljäkymmentä neljä lukuarvot ovat 1992.

 

       אדון ישוע Herra Jeshua on lukuarvoltaan 447.

 

       ישוע משיח Jeshua Messias on lukuarvoltaan 744.

 

Jeshua Messias on Hän "joka on, joka oli ja joka on

tuleva" ja "oli, on ja tuleva on" (Ilm 1:4,8), sillä Hän "on

sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti" (Hepr 13:8).

 

Heprean sanan שער (sha'ar) portti kolme juurikirjainta

kuvaavat kukin Jumalaa. Ensimmäinen kirjain ש shin on

Isän symboli, toinen kirjain ע ajin on Messiaan symboli

ja kolmas kirjain ר resh Pyhän Hengen symboli.

 

Sana שער on lukuarvoltaan 570, kuten myös sanat

מלך (Melekh) Kuningas (מספר גדול suuret numerot)

ja הטפל (hutpal) olla yhdistetty, olla liitetty

(גימטריא הקדמי gematria hakadmi).

 

Sanan שער lukuarvo "täytetyin kirjaimin" (מלוי) on

1000. Luku 1000 kirjoitetaan hepreaksi isolla א alef-

kirjaimella, eroitukseksi luvusta yksi (1), joka

kirjoitetaan pienellä א alef-kirjaimella.

 

Sanojen כן שלש (kan shalosh) tässä kolme ja מלבד

(melubad) yhteenliitetty "täytetyin kirjaimin" (מלוי)

lukuarvot ovat 1000. Kun luku 1000 אלף (elef) tuhat

kirjoitetaan kirjaimin on sanan lukuarvo 111 eli sama

kuin sanojen אלהים הוא אחד (Elohim huu echad)

Jumala on yksi.

 

Luku 111 muodostuu kolmesta ykkösestä.

Numerot 1-1-1 אחד אחד אחד (echad echad echad)

yksi, yksi, yksi ovat lukuarvoltaan 39, eli sama kuin

sanojen יהוה אחד (JHVH echad) JHVH on Yksi.

 

Luvut 3 שלשה (shalosha) kolme ja

111 מאה ושחד עשר (mea v'echad esher) satayksitoista

ovat molemmat lukuarvoltaan samat eli 635.

 

Luku 3 kuvaa Jumalan täydellisyyttä, ylösnousemusta.

Täydellisyys: Jumala puhui 3 kertaa Jeshualle äänenä

taivaasta (Matt 3:17; Matt 17:5; Joh 12:28). Jeshua on

tie, totuus ja elämä (Joh 14:6). Jeshua ristiinnaulittiin

3. hetkellä (Mark 15:25). Evankeliumi on 3-kertainen:

Jeshuan kuolema, hautaaminen ja ylösnousemus (1Kor

15:3,4). Ylösnousemus: Joona vietti kalan vatsassa 3

päivää ja 3 yötä (Joona 2:1, Matt 12:40). Punaisen meren

ylitys tapahtui 3 päivän matkanjälkeen. Jeshua nuosi

kuolleista 3. päivänä. Jeshua sanoi 3 kertaa "minä

herätän hänet viimeisenä päivänä" (Joh 6:40,44,54).

Jeesuksen ollessa ristillä oli 3 tuntia pimeää (Luuk

23:44). Vanhassa Testamentissa on 3 tapausta, jolloin

kuollut herätettiin (1Kun 17:9-24, 2Kun 4:18-35, 2Kun

13:21). Uudessa Testamentissa Jeshua herätti kuolleista

3 henkilöä: Jairuksen tyttären (Mark 5:35-43). Lesken

pojan Nainissa (Luuk 7:11-17) ja Lasaruksen (Joh 11:1-

44). Jeshuaan uskovat pääsevät kerran 3. taivaaseen eli

paratiisiin (2Kor 12:1-4).

 

Serafit ylistävät Jumalan pyhyyttä: "Pyhä, pyhä, pyhä

JHVH Sebaot" (Jes 6:3). JHVH:n (Herran) siunaus on

kolminkertainen: "JHVH siunatkoon sinua... JHVH

valistakoon kasvonsa... JHVH kääntäköön

kasvonsa..." (4Moos 6:24-26).

 

Tanakh (alkuseurakunnan Raamattu, ns. Vanha

Testamentti) on kolmiosainen. Laki (Toora), Profeetat ja

Kirjoitukset. Raamatussa tietyllä, rajoitetulla pitkällä tai

lyhyellä ajanyhteydellä on usein kolmi-luvun leima.

Puhtaasti aikaa ilmaisevana tai sivumerkitseltään

symbolisena ajanmääreenä toistuu usein 'kolme päivää'

ja 'kolmantena päivänä' (1Moos 22:4; 40:10,12; 42:17;

2Moos 3:18; 2Sam 24:13; Ester 4:16; Joona 2:1; Hoos

6:2; Matt 12:40; 16:21; 1Kr 15:4). Kolmas päivä on

pelastuksen ja ylösnousemisen päivä (Hoos 6:1,2).

Samaan tapaan esiintyy 'kolme vuotta' (3Moos 19:23;

2Sam 21:1; Jes 20:3). lAik 21:10-12:n mukaan Daavid sai

rangaistukseksi omavaltaisesta väenlaskustaan valita

kolmen vitsauksen välillä: maahan tuli joko kolme

nälkävuotta, vihollisen miekan aiheuttama ahdistus ja

hävitys kolmeksi kuukaudeksi tai Herran miekan

aikaansaama tuho ja rutto kolmeksi päiväksi.

 

Perusteelliseen ja ratkaisevaan toimintaan sisältyy

usein kolme vaihetta. Tästä ovat esimerkkeinä mm.

Bileam (4Moos 22:28,32 s., 24:10), Simson (Tuom 16:15),

Daavid (1Sam 20:41), Elia (1Kun 17:21; 18:34; 2Kun

1:9ss.), Pietari (Matt 26:34,69-75) ja Paavali (2Kor 12:8).

Hurskas rukoili kolmesti päivässä (Ps 55:18; Dan 6:10-

13). Kolme kertaa vuodessa tuli kaiken miesväen astua

Herran kasvojen eteen (2Moos 23:14,17; 34:23; 5Moos

16:16). Herättäessään henkiin Sarpatin lesken kuolleen

pojan profeetta Elia ojentautui kolme kertaa tämän yli ja

rukoili (1Kun 17:21). Elia käski valuttaa kolme kertaa

vettä puiden päälle, ennenkuin hän kääntyi

rukouksessa Herran puoleen (1Kun 18:30-35). Salomo

uhrasi kolme kertaa vuodessa (1Kun 9:25). Daniel rukoili

Jumalaansa kolme kertaa päivässä (Dan 6:11).

Mahdollisimman suuren painokkuuden saavuttamiseksi

lausuma oli esitettävä kolmesti (Jer 7:4; 22:29; Hes

21:27; Naah 1:2).

 

Jotain tarkoitusta varten muodostetussa suljetussa

yhteydessä oli kolme henkilöä. Kolme miestä ilmestyi

Aabrahamille, (1Moos 18:2; אדני  (Adonai) Herra, jakeet

3,27,30,31 ja 32; יהוה JHVH, jakeet 13,14,17,19,20,22,26

ja 33; שני המלאכים kaksi enkeliä, jae 19:1; ks. myös

jakeet 18:16 ja 22). Kolme miestä kohtasi Saulin tämän

ollessa matkalla Beeteliin (1Sam 10:3). Israelin kantaisiä

oli myös kolme 2Moos 3:6,15; 4:5). Vedenpaisumuksen

jälkeen lähti uusi ihmissuku kolmesta miehestä ja heistä

muodostui kolme heimoa: Seem(iläiset ), Haam(ilaiset) ja

Jaafet(ilaiset) (1Moos 9:10 ss.). Kolme miestä oli

tulisessa pätsissä (Dan 3). Erikoistapauksissa kolme

opetuslasta edusti kahtatoista (Matt 17:1ss.; 26:37).

 

Myös muissa suljetuissa kokonaisuuksissa vallitsee

kolmiosaisuus. Kaikkialla maailman kuvassa, sekä

ajassa että tilassa, kohtaamme kolmilukuja. Esim. Alku,

jatko, loppu - menneisyys, nykyisyys, tulevaisuus -

alla, välissä, yläpuolella. Maailmankaikkeus koostuu

taivaasta, maasta ja merestä (2Moos 20:11; Neh 9:6; Ps

146:6; Apt 4:24; 14:15; Ilm 14:7). Papit käyttivät kolmea

puhdistusesinettä (3Moos 14:6; 4Moos 19:6).

Kummallakin puolella Jordania oli kolme turvakaupunkia

(4Moos 35:14). Kolmisäinen lanka ei pian katkea (Saarn

4:12). Luku kolme liittyy Jumalan säätämiin

ajanjaksoihin, niin pelastuksen kuin tuomionkin aikoihin

(2Moos 10:23; 19:11s.; 2Sam 21:1; 1Aik 21:12; 1Kun

18:1; 2Kun 20:5; Hoos 6:2; Joona 2:1; Matt 12:40).

Jumalan antama sanoma on usein kolmiosainen (1Kun

19:15-18; 2Kun 19:20-34). Ps 80 esittää saman lausuman

kolme kertaa, jj. 4,8,20 (huomioi paisutus: אלהים Jumala

- אלהים צבאות  Jumala Sebaot - יהוה אלהים צבאות

JHVH, Jumala Sebaot). Suuri profetia-sikermä Jeseja

luvut 40-66 on rakenteeltaan kolmiosainen, ja jokaisessa

osassa on kolme kertaa kolme (3 x 3) lukua. Jumala

huusi nuorelle Samuelille kolmesti (1Sam 3:4 ss.). Pietari

näki näyssä kolme kertaa astian tulevan alas taivaasta

(Apt 10:16; 11:10).

 

Jeshualla oli kolme kiusausta erämaassa.

Kirkastusvuorella kolmen ryhmä: Messias Jeshua,

Mooses ja Elia. Pietari kielsi Jeshuan kolme kertaa ja

yhtä monta kertaa hän joutui vastaamaan ylösnousseen

Jeshuan kysymykseen, rakastiko hän Mestariaan.

Pietarin kieltäessä Mestarinsa kukko lauloi kolme kertaa.

Golgatalla oli kolme ristiä. Jeshua nousi kuolleista

kolmen päivän jälkeen. Hänen haudalleen meni kolme

naista.

 

Joona oli kolme päivää kalan vatsassa. Kolme

todistajaa: Henki, vesi ja veri (1Joh 5:6-8). Tässä on

nähty viittaus Jumalan Sanaan, kasteeseen ja

ehtoolliseen. Kolme pääjuhlaa Raamatussa: Pääsiäinen,

Helluntai ja Lehtimajanjuhla. Uskovan "ikäkaudet":

lapsukaiset, nuorukaiset, isät (1Joh 2:12-14). Tietäjät

toivat Jeshualle kultaa (kuninkuus), suitsuketta

(rukous) ja mirhaa (uhrikuolema). Perushyveet: usko,

toivo ja rakkaus (1 Kor 13:13). Kun Mooses kohtasi

Jumalan Siinain vuorella ja sai Häneltä lain, tapahtumaa

juhlisti kolmannen päivän aamuna jyrinä ja salamointi

(2Moos 19:16). Temppelissä oli kolme osaa: esipiha,

pyhä ja kaikkein pyhin. Kolmivuotiaat eläimet olivat

Jumalalle erityisen otollisia uhreja (1Moos 15:9).

 

Ihmisen kolminaisuus: ruumis, sieluja henki; fyysinen,

henkinen ja hengellinen; ajattelu, toiminta (tahto) ja

tunteet. Ihmisen käyttäytymisen on sanottu ilmenevän

kolmella alueella: ajatuksissa, sanoissa ja teoissa.

 

Pahan kolminaisuus: lihan himo, silmäin pyyntö ja

elämän korskeus (1Joh 2:16).

 

Luku 3 esiintyy Raamatussa 467 kertaa.

 

 

 

NELJÄ (4), hepr. ארבעה (arba'a, mask.), ארבע (arba,

fem.). Maailman luku. Pienin luku, joka mahdollistaa

ryhmittelyn pareiksi. Se on ensimmäinen potenssiluku

(2 x 2).

 

Raamatussa se on taivaan ja sen neljän ilmansuunnan

luku. Neljää ilmansuuntaa tarkoittaa myös ilmaus

"taivaan neljältä ääreltä" (Jer 49:36), ja siitä tulee

sanonta "taivaan neljä tuulta" (Dan 7:2; Jer 49:36;

Hes 37:9; Sak 2:6; 6:5). Johannes näki näyssään neljä

enkeliä, jotka seisovat maan neljällä kulmalla, pitävät

kiinni maan neljää tuulta (Ilm 7:14). Lisäksi esiintyy

ilmaukset "neljälle ilmansuunnalle" (1Aik 9:24), "neljältä

ilmalta" oik. "tuulelta" (Matt 24:31; Mark 13 :27). Koska

maan ulottuvuutta määritellään myös ilmansuuntien

mukaan, Raamatussa esiintyvät myös sanonnat "maan

neljälle äärelle" (Hes 7:2) ja "maan neljällä kulmalla"

(Ilm 7:1,2; 20:8) sekä "maan ääret' (Jes 40:28). Tämä ei

merkitse sitä, että heprealaiset olisivat kuvitelleet maan

nelikulmaiseksi. Hepr. קצה ääri, pää, ei tarkoita

ainoastaan loppukohtaa, vaan myös laajuutta,

yhdistelmää, kokonaisuutta ja summaa. Siten Mark

13:27:ssä "neljältä ilmalta, maan äärestä hamaan taivaan

ääreen" merkitsee yhteisesti taivasta ja maata, kaikkia

sen kolkkia ja jopa koko maailmankaikkeutta (1Moos

1:1). Neljästä ilmansuunnasta saapuvat ihmiset tulevat

kaikista maan osista (Luuk 13:29, vrt. Ps 107:3) ja nämä

pelastuneet tulevat siis "kaikista heimoista, kaikista

kielistä, kansoista ja maista" (Ilm 5:9). Neljän eri paikan

luodut antavat Karitsalle nelinkertaisen ylistyksen: "Ja

kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja

maan alla ja meren päällä, ja kaikkien niissä olevain minä

kuulin sanovan: 'Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja

Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina

ja iankaikkisesti'" (Ilm 5:13).

 

Tilan neliluvun lisäksi esiintyy myös ajan (ilta, yö,

aamu, päivä) ja aineen (vesi, tuli, ilma, maa) neliluku.

Neljä on siis koko maailman, luodun

maailmankaikkeuden, sen lakien, järjestyksen, sille

säädettyjen mittojen ja rajojen tunnusluku. Sellainen

se on jo esiintyessään ensimmäistä kertaa Raamatussa

(1Moos 2:10).

 

Moniin yhteyksiin säädetty nelikulmion muoto tulee

vielä vertauskuvallisemmaksi sen vuoksi, että se aina

liitetään neljään ilmansuuntaan, ei käytännöllisistä tai

ulkonaisista syistä, vaan perustavien periaatteitten

ilmaisemiseksi. Sekä ilmestysmaja että kansan leiri

järjestetään joka marssin jälkeen aina ilmansuuntien

mukaan (4Moos 2:2s.,10,18,25), samoin

leeviläiskaupunkien laidunmaat (35:5). Salomon

temppeli noudattaa myös ilmansuuntia niin kuin myös

Hesekielille näyssä esitetty pyhäkkö, pyhä kaupunki ja

pyhä maa (Hes 8:16; 40:19ss.; 46:9; 47:1; 48:1ss).

 

Vieläpä uusi Jerusalem, joka laskeutuu "alas taivaasta

Jumalan tyköä" (Ilm 21:2), kuvataan neliskulmaiseksi, ja

kaupungin portit ovat neljää ilmansuuntaa kohti,

(21:13,16). Taivaallinen Jerusalem: "Kaupunki oli neliön

muotoinen, yhtä leveä kuin pitkä. Enkeli mittasi

kaupungin kepillään ja sai tulokseksi kaksitoistatuhatta

stadionmittaa; pituus, leveys ja korkeus olivat kaikki

tämän suuruiset (Ilm 21:15). Stadionmitta on

kreikkalainen pituusmitta = 192 m.

 

Toisinaan luku neljä näyttää kuvaavan täydellisyyttä,

kaikinpuolisuutta, laajasuuntaista aluetta, täyttä mittaa.

Niinpä puhutaan nelinkertaisesta rangaistuksesta

(Jer 15:3; Hes 14:21), nelinkertaisesta rikoksesta

(Aam 1:3,6,9,13). Neljä enkeliä toimeenpanee koko

maailmaa kohtaavan Jumalan rangaistustuomion

(Ilm 9:14).

 

UT:n neljän evankeliumin kirjoittajat antavat

Messiaassa ilmestyneestä Jumalasta kuvan, joka on

täydellinen. Messiasta on kuvattu neljällä luomakunnan

hahmolla: ihminen, leijona (Juudan Jalopeura),

uhrikaritsa ja kotka. Neljä evankeliumia antavat neljä

kuvaa Jeshuasta: Kuningas, Palvelija, Täydellinen

Ihminen ja Jumalan Poika.

 

Pyhää Jumalan nimeä, joka hepreassa kirjoitetaan

nelikirjaimisena יהוה JHVH, kutsutaan juutalaisuudessa

ilmaisulla שם זה הוא ארבע Nimi joka on neljä. Tämä

nimi ilmaisee Jumalan koko olemuksen. Se esiintyy

lähes 7000 kertaa Raamatun hepreankielisessä osassa.

Nimi on heprealaisen verbin הוה hawah "tulla joksikin"

kausatiivimuoto ja merkitsee "Hän saattaa tulemaan

(joksikin)". Hän siis saattaa itsensä tulemaan aina siksi,

mikä on tarpeen, jotta Hänen tarkoituksensa

toteutuisivat. Hänestä tulee muun muassa Luoja,

Tuomari, Pelastaja ja Elämän Ylläpitäjä täyttääkseen

lupauksensa. Tämä verbi on sellaisessa kieliopillisessa

muodossa, että se viittaa toimintaan, joka on

toteutumassa. Hän siis saattaa itsensä yhä tulemaan

lupaustensa täyttäjäksi.

 

Vanhassa Testamentissa on neljä "suurta profeettaa":

Jesaja, Jeremia, Hesekiel ja Daniel ja Uudessa

Testamentissa neljä evankeliuminkirjoittajaa:

Matteus, Markus, Luukas ja Johannes. Heidän

tunnuskuvikseen on Hesekielin kirjasta saatu neljä

symbolikuvaa: siivellinen ihminen, leijona, härkä ja

kotka (Hes 1:4-12; vrt Ilm 4:6-8).

 

Joki paratiisissa jakautui neljään haaraan: Pison, Gihon,

Tigris ja Eufrat (1Moos 2:10-14). Luomakunnan

korkeimpina edustajina Jumalan valtaistuimen edessä

Hesekiel näki neljä olentoa joilla on neljät kasvot ja

neljät siivet (Hes 1:5ss.; Ilm 4:6ss). Profeetta Sakarjalla

näyssä neljät eriväristen hevosten vetämät vaunut

kuvaavat eskatologisia tapahtumia (Sak 6:1-7).

Johannes näki näyssään neljä ratsastajaa (Ilm 6).

Danielin näyssä näkemän suuren patsaan neljä osaa,

sekä "neljä suurta petoa" (Dan 2 ja 7), kuvaavat neljää

historiallista maailmanvaltaa: Babylonia, Meedia-Persia,

Kreikka ja Rooma joita vastasi neljä eläinhahmoa:

leijona, karhu, pantteri selässään neljä linnunsiipeä ja

kymmensarvinen (Dan 2:37-40).

 

Neljä vuorokauden aikaa: ilta, yö, aamu, päivä. Kuulla

on myös neljä vaihetta. Ilmansuunnista itä vastaa aikaa

ennen lain antamista, etelä lain aikaa, länsi armon aikaa

ja pohjoinen lopun ja valhemessiaan (antikristuksen)

aikaa.

 

Neljä vuodenaikaa, joita määrittävät kesä- ja

talvipäivänseisaus sekä kevät- ja syyspäiväntasaus.

Nämä neljä vuodenaikaa ja neljä ikäkautta yhdistettynä:

kevättä vastaa ihmisen elämässä lapsuus ja

ihmiskunnan historiassa aika ennen Nooaa, kesää

nuoruus ja aika Nooasta Moosekseen, syksyä

miehuusikä ja aika Mooseksesta Messiaaseen sekä

talvea vanhuus ja aika Messiaasta maailmanloppuun.

 

Johannes näki näyssään neljä olentoa, jotka ovat

täynnä välkehtiviä silmiä (Ilm 4:6). Hän näki myös neljä

vankeudessa pidettyä tuhon enkeliä (Ilm 9:14,15). Neljä

tuomiota: miekka, nälkä, pahat petoeläimet ja rutto (Hes

14:21). Maan neljällä kulmalla seisovat neljä enkeliä,

jotka huolehtivat siitä, ettei maata hävitetä, ennen kuin

he ovat painaneet sinetin Jumalan palvelijoiden otsaan

(Ilm 7:3).

 

Neljä, jotka eivät sano: "Jo riittää": tuonela, hedelmätön

kohtu, maa, joka ei saa kylläänsä vedestä ja tuli, joka ei

sano: "Jo riittää". Neljä on, joita en käsitä: kotkan jäljet

taivaalla, käärmeen jäljet kalliolla, laivan jäljet keskellä

merta ja miehen jäljet nuoren naisen tykönä. Neljän alla

maa ei kestä: orjan alla, kun hän kuninkaaksi pääsee,

houkan, kun hän saa kyllälti leipää, hyljityn alla, kun

hän miehen saa ja palvelijattaren, kun hän emäntänsä

syrjäyttää. Neljä on maassa vähäisintä: muurahainen,

tamaani, heinäsirkka ja sisilisko. Neljä komeasti kulkee:

leijona, hevonen, kauris ja kuningas (Sanan 30:15,16,18,

19,21,23-31).

 

Luku neljä kuvaa luomakuntaa, maailmaa. Jumala päätti

maailman aineellisen luomisen neljäntenä päivänä

(1Moos 1:14-19). Paavali mainitsee sanan "luomakunta"

neljä kertaa peräkkäin (Room 8:19-22). Vertauksessa

kylväjästä, ihmiskunnalle kylvetty evankeliumi tippui

neljään eri paikkaan: tien viereen, kallioperälle,

orjantappuroihin ja hyvään maahan (Matt 13:3-8).

Lihallisessa maailmassa on neljänlaista lihaa: ihmisen,

karjan, lintujen ja kalojen (1Kor 15:39).

 

Numero 4 on mainittu Raamatussa 305 kertaa.

 

 

 

VIISI (5), hepr. חמשה (chamissa, mask.) ja חמש

(chamesh, fem.), on ensimmäisen parillisen ja parittoman

luvun summa (2+3).

 

Raamatussa se on usein jonkinlaisessa yhteydessä

kymmeneen, ja siksi sitä luonnehditaan keskeneräisen,

epätäydellisen ja riittämättömyyden symbooliksi. Viiden

yhteydessä korostetaan epätäydellisyyttä, vajavuutta,

heikkoutta ja mitättömyyttä (Jes 30:17; 2Kun 7:13;

1Sam 21:3; 1Kor 14:19; Matt 14:17s).

 

Luku esiintyy etenkin ilmestysmajan esikartanossa

(2Moos 26:3,26,37; 27:1,18), samoin kuin Salomonkin

temppelissä (1Kun 7:3,49; 2Aik 6:13). Viimeksi mainitun

päärakennuksessa hallitsee luku kymmenen,

kylkirakennuksessa taas luku viisi (1Kun 6).

 

Messiaaseen lyötiin ristillä viisi haavaa. Messiaan

viisi salaisuutta: ihmiseksitulonsa (inkarnaatio),

kärsimyksensä (passio), ylösnousemuksensa,

taivaaseenastumisensa ja toinen tulemisensa.

Messiaalta uskova oppii viisi oikean elämäntavan

ohjenuoraa: ikävän Jumalan puoleen, uskon, toivon,

nöyryyden ja rakkauden.

 

Kymmenestä neitsyestä viisi oli viisasta ja viisi tyhmää

(Matt 25:1-13). Israelin historiassa viidenlaisia johtajia:

patriarkat, tuomarit, kuninkaat, profeetat ja papit.

Daavidin aseistukseen Goljatia vastaan lähtiessä kuului

lingon lisäksi viisi sileätä kiveä. 5000 miestä Jeshua

ruokki viidellä leivällä ja kahdella kalalla (Joh 6:1-10).

Viisi talenttia saanut hoiti tehtävänsä kiitettävimmin

(Matt 25:14-30).

 

Numeroa viisi juutalaiset pitävät armon numerona.

Aakkosissa sitä vastaa kirjain ה he. Kirjain on myös

Jumalan nimessä ja siksi se on pyhä. Samasta

sanajuuresta חמש (chamesh) viisi on muodostettu

sana תחמשת (tachmoshet) sotilaan taisteluvarustus.

Armo on uskovan paras taisteluvarustus. Jumalan

armon taisteluvarustuksiin kilpistyvät kaikki pahan

hyökkäykset.

 

Nooa mainitaan Raamatussa viidennen kerran kohdassa

1Moos 6:8:ssa: "Mutta Nooa sai armon Herran silmien

edessä". Ruut mainitaan viidennen kerran kohdassa

Ruut 2:2:ssa: "Ja mooabilainen Ruut sanoi Noomille:

'Anna minun mennä pellolle poimimaan tähkiä jonkun

jäljessä, jonka silmien edessä saan armon'. Noomi

vastasi hänelle: 'Mene tyttäreni!'" Daavidin nimi

mainitaan viidennen kerran kohdassa 1Sam 16:22:ssa

"Ja Saul lähetti sanan Iisaille ja käski sanoa: 'Anna

Daavidin jäädä minua palvelemaan, sillä hän on saanut

armon minun silmieni edessä'."

 

Viisi esiintyy usein Joosefin historiassa (1Moos 43:34;

45:2,24). Toora (Mooseksen kirjat) käsittävät viisi kirjaa

ja Psalmit jaetaan viiteen osaan. Heprealaiset lukevat

viitenä suurena juhlana viittä pyhää kirjaa, ns. Megillot-

kirjoja (Laulujen Laulu eli Korkea Veisu, Ruutin kirja,

Valitusvirret, Saarnaaja ja Esterin kirja), jotka sisältyvät

samaan kirjakääröön.

 

Pyhä voiteluöljy sisälsi 5 eri ainetta: mirhaa, kanelia,

kalmotuokoa, kassiaa ja öljypuun öljyä (2Moos 30:23-25).

 

Luku 5 esiintyy Raamatussa 318 kertaa.

 

 

 

KUUSI (6), hepr. ששה (shesha, mask.), שש (shesh,

fem.) on luomisen luku. Maskuliini muodossa luku

ששה kuusi on lukuarvoltaan 605, kuten myös sana

אדם ihminen. Ihminen luotiin kuudentena päivänä

(1Moos 1:26 ss). Kuusi päivää viikossa hänen on

tehtävä työtä (1Moos 3. luku; 2Moos 20:9;

5Moos 5:13).

 

Kuusi-luvulla ei näytä olevan suurta merkitystä

puhuttaessa pyhäköstä ja jumalanpalveluksesta,

ja sitä mainitaan harvoin hyvässä mielessä.

 

Juutalaisuuden mukaan kuusi on synnin,

epätäydellisyyden ja heikkouden luku, lyhyesti

sanottuna ihmisen lukusymboli, vastakohta seitsemälle

joka on jumaluuden ja täydellisyyden luku.

 

Serafeilla on kuusi siipeä, kahdella peittävät kasvonsa,

kahdella verhoavat ruumiinsa ja kahdella lentävät

(Jes 6:2). Jumala loi maailman kuutena päivänä. Maata

viljeltiin kuusi vuotta ja seitsemäntenä maa lepäsi. Orja

palveli kuusi vuotta, minkä jälkeen hänet vapautettiin

(5Moos 15:12). Israelilaisten ryhtyessä valloittamaan

Jerikoa sotilaat kiersivät sen kuutena päivänä ja muurit

kukistuivat seitsemäntenä (Joos 6). Jeshuan muuttaessa

veden viiniksi kuusi kivistä vesiastiaa täytettiin vedellä

(Joh 2:6). Kuusi laupeudentyötä, joiden tekemisen tai

tekemättä jättämisen Jeshua esitti vertauksessaan

viimeisestä tuomiosta: nälkäisten ruokkiminen,

janoisten juottaminen, kodittomien ottaminen luokseen,

alastomien vaatettaminen sekä käyminen sairaiden

ja vankien luona (Matt 25:31-46).

 

Luku kuusi kuvaa ihmistä, syntiä, saatanan vaikutusta,

suhteen puuttumista Jumalaan. Raamatussa kuusi

esiintyy kolmesti ihmisen Jumalaa vastaan kohdistaman

kapinan tunnuskuvana. Tämä ilmenee Goljatissa

(1Sam 17:4), Nebukadnessarin Duuran lakeudelle

pystyttämässä kuvapatsaassa (Dan 3:1) ja pedossa

(Ilm 13:18). Kolmesti toistettu kuusi-luku merkitsee

viimeksi mainitussa tapauksessa kiihkeää, mutta

voimatonta jumalallisen täydellisyyden ja voiman

tavoittelua. Saatanallisen kolminaisuuden (saatana,

paavi ja väärä profeetta) halu vallata Jumalan paikka on

tuomittu epäonnistumaan. Saatanan pyrkimys tehdä

itsensä Jumalaksi, valhemessiaan (paavin) yritys

jäljitellä Messiasta ja väärän profeetan ponnistukset

päästä Pyhän Hengen asemaan joutuvat lopuksi

peruuttamattomasti häpeään. Luku 666 kuvaa samalla

ihmisen kehityksen huippua tämän kapinoidessa

Jumalaa vastaan saatanan kanssa liittoutuneena.

Jumalan vieroksumisen ja ihmisjumaloinnin

huippukohta ruumiillistuu valhemessiaan persoonassa

ja teoissa.

 

Israelia pilkanneella jättiläisellä oli kummassakin

kädessä kuusi sormea ja molemmissa jaloissa kuusi

varvasta (2Sm 21:20). Kuutta asiaa Herra vihaa,

seitsemää Hän ei edessään siedä: ylpeitä silmiä,

petollista kieltä, viattoman veren tahrimia käsiä,

sydäntä, joka punoo iIkeitä juonia, jalkoja, jotka

rientävät rikoksen tielle, väärää todistajaa ja vilpin

puhujaa sekä seitsemäs, joka on erityisen paha: ihmistä,

joka yllyttää veljen veljeä vastaan (Sananl 6:16-19).

Kuudes käsky on "älä murhaa" (KR33: "älä tapa";

2Moos 20:13). Kuudesta ahdingosta Jumala ihmisen

auttaa (Job 5:19).

 

Kuusi maailmankautta: Aadamista Hanokiin 0-1000,

Hanokista Aabrahamiin 1000-2000, Aabrahamista

Daavidiin 2000-3000, Daavidista Jeshuaan Messiaaseen

3000-4000, Jeshuasta valhemessiaaseen 4000-5000,

valhemessiaasta Jeshuan paluuseen 5000-6000

(vuosiluvut ihmisen luomisesta).

 

Luku 6 esiintyy Raamatussa 199 kertaa.

 

 

 

SEITSEMÄN (7), hepr. שבעה (sheva'a, mask.),

שבע (sheva', fem.). Täydellisyyden luku. Jumalan

tunnusluvun kolme ja luomisen ja maailman luvun neljä

yhdistelmä määrittelee luvun seitsemän Toorassa,

profeetoissa ja UT:ssa.

 

Myös Ilmestyskirja jakaa seitsemän kolmeen ja neljään:

seitsemän lähetyskirjettä (luvut 2,3), seitsemän sinettiä

(5:1-9; 6:1-17; 8:1), seitsemän pasuunaa (8:2-9:21; 11:15-

19) ja seitsemän vihan malja  (15:1-16:21). Näitten

seitsenlukujen jakaminen kolmeen ja neljään voidaan

helposti havaita. Kolme ensimmäistä kirjettä ovat

lopultaan erilaisia kuin neljä seuraavaa. Sineteistä neljä

ensimmäistä muodostavat oman ryhmänsä. Neljä

ensimmäistä pasuunaa eroavat selvästi kolmesta

myöhemmästä, kun taas vihan maljojen suhde on

vastakkainen.

 

Jumalan ja luomakunnan tunnusluvut kolme ja neljä,

kuvaavat yhdessä Jumalan sitoutumista maailmaan,

עמנואל Immanuel Jumala meidän kanssamme -totuutta,

tosi jumalayhteyden olemusta ja päämäärää. Raamattu

esittää Jumalan yhteyden luomakuntaan ennen kaikkea

pyhän ja korkean Jumalan liittona kansansa kanssa,

pyhyyden ja pyhityksen liittona (2Moos 19:5s.). Siksi

seitsenluku on paitsi jumalayhteyden myös kaiken

täydellisen ja pyhän tai pyhyyttä sekä täydellisyyttä

edistävän tunnuskuva. Jo Jumalan Nooan kanssa

tekemässä liitossa näemme etualalla luvun seitsemän

(1Moos 7:2-4,10; 8:10).

 

Asian vahvistaa myös etymologia. Verbi שבע (shava')

vannoa, on yhteydessä sanaan שבע (sheva') seitsemän

ja se merkitsee siis toimia seitsenluvun mukaisesti.

Preposition ל- (le- ) varten, -lle  kanssa se merkitsee

henkilöä, johon valassa sitoudutaan. Substantiivi

שבועה (sh'vua') tarkoittaa valaa joka vahvistaa liiton

(1Moos 24:8; 2Sam 21:7; Neh 6:18). Valan vannominen

eli seitsenluvun mukaisesti toimimisen ja liiton

solmimisen välinen yhteys ilmenee mm. kohdista

1Moos 21:31,32; 26:28; 5Moos 4:31 ja 8:18. Jumalan

ja Israelin välisen liiton kahta merkkiä, sapattia ja

ympärileikkausta, leimaa molempia seitsenluku.

Seitsemän päivän kuluttua poikalapsi oli kypsä

otettavaksi liittoon, kahdeksantena päivänä hänet

ympärileikattiin (1Moos 17:10-12; 21:4; 3Moos 12:3).

Sapatti, levon päivä, määrättiin seitsemänneksi päiväksi

(2Moos 31:12-17).

 

Seitsenluku leimasi kaikkea israelilaisten elämää. Niin

oli ajan ja juhlien laita. Jumala loi maailman kuudessa

päivässä ja lepäsi seitsemäntenä, seitsemäs päivä on

lepopäivä, sapatti jolloin Hän päätti luomistyönsä

(1Moos 2:1s.). Joka seitsemäs vuosi on sapattivuosi.

Samoin joka seitsemäs vuosi oli julistettava velat

anteeksiannetuiksi (5Moos 15) ja seitsemän kertaa

seitsemän vuoden jälkeen seurasi riemuvuosi.

Pääsiäinen ja lehtimajanjuhla kestävät seitsemän päivää.

Helluntai on Pääsiäisestä seitsemän viikon kuluttua eli

niiden välillä oli seitsemän kertaa seitsemän täyttä

päivää (3Moos 23:15). Kahden riemuvuoden välillä on

sama määrä vuosia (3Moos 25:8,10). Seitsemäntenä

kuukautena vietettiin pasuunansoitonjuhlaa, suurta

sovituspäivää sekä seitsenpäiväistä lehtimajanjuhlaa

(3Moos 23:34-36). Seitsenhaarainen lamppu valaisi

pyhäkköä (2Moos 25:31ss.), verta pirskotettiin

seitsemän kertaa (3Moos 4:6; 14:7), uudenkuun

ensimmäisenä päivänä uhrattiin seitsemän karitsaa

(4Moos 28:11), samoin helluntaina (3Moos 23:18).

 

Poikalapsen synnyttäneen tuli puhdistautua seitsemän

päivää, ja tytön synnyttäjän kaksi kertaa seitsemän

(3Moos 12). Mooseksen lain mukaan piti kuolleesta

saastuneen puhdistautua kolmantena ja seitsemäntenä

päivänä (4Moos 19:11s.).

 

Myös maallisissa asioissa huomataan seitsenluvun

tunnusmerkki. Tällöin se kuvasi paitsi pyhyyttä ja

Jumalan liittoa myös täydellistä ja valmista.

TaNaKh'ssa luku seitsemän esiintyy 255 kertaa, lisäksi

sana seitsemäs 108 kertaa, sana kuusi seitsemästi ja

sana seitsenhaarainen yhdeksän kertaa.

 

Kainin surmaajalle oli kostettava "seitsenkertaisesti"

(vrt. Metusaelin pojan Lemekin kohdalla: hänen

puolestaan piti kostaa seitsemänkymmentä seitsemän

kertaa, 1Moos 4:15,24).

 

Nooan oli vietävä arkkiin kaikkia puhtaita eläimiä ja

taivaan lintuja seitsemän paria kutakin. Epäpuhtaita

eläimiä pelastettiin yksi pari kutakin. Ennen

vedenpaisumusta Nooa perheineen oli arkissa

seitsemän päivää. Vedenpaisumuksen jälkeen Jumala

asetti taivaalle liiton merkiksi sateenkaaren jossa on

seitsemän väriä (1Moos 9:12-17).

 

Aabraham todisti oikeutensa kaivamaansa kaivoon

lahjoittamalla Abimelekille seitsemän nuorta lammasta.

Paikka, johon kertomus sijoittuu, sai nimen Beerseba

(= valakaivo, seitsenkaivo) merkitsi heidän siellä

toisilleen vannomasta valasta (1Moos 21:25-31).

 

Jaakob palveli seitsemän vuotta sekä Leean että

Raakelin tähden (1Moos 29:18,30) ja hän polvistui ja

kumarsi seitsemän kertaa kohdatessaan veljensä

Eesaun (1Moos 33:3).

 

Bileam rakennutti seitsemän alttaria ja hankki niille

polttouhriksi seitsemän sonnia ja seitsemän pässiä

(4Moos 23:1).

 

Israelilaisten ryhtyessä valloittamaan Jerikoa seitsemän

pappia kiersivät sen kuutena päivänä liitonarkin edellä

ja puhalsivat seitsemään oinaansarviseen pasunaan.

Seitsemäntenä päivänä he kulkivat kaupungin ympäri

seitsemän kertaa puhaltaen pasuunoihin minkä jälkeen

kaupungin muuri kukistui (Joos 6).

 

Simsonin häät kestivät seitsemän päivää. Koittaessaan

salata voimiensa salaisuuden Delilalta hän sepitti

vääräksi osoittautuneen tarinan, että hän menettää

voimansa, kun hänet sidotaan seitsemällä tuoreella

jänteellä (Tuom 16:7). Samoin kävi toisella kerralla, kun

hän selitti. "Jos kudot minun pääni seitsemän palmikkoa

kankaan loimiin" (Tuom 16:13). Viimein hän paljasti, että

hänen voimansa ovat hänen hiuksiensa seitsemässä

palmikossa (Tuom 16:16-19).

 

Syntiuhria toimittava pappi kastoi sormensa uhrieläimen

vereen ja pirskotti sitä Herran edessä seitsemän kertaa.

Salomon Temppelin rakennustyö kesti seitsemän

vuotta. Ilmestysmajassa ja myöhemmin Jerusalemin

Temppelissä oli seitsenhaarainen lampunjalka eli מנורה

Menora (2Moos 25:31-39). Menoran kynttilöistä oli

tärkein keskimmäinen, jonka heprealainen nimi שכינה

Shekináh merkitsee Jumalan läsnäoloa. Profeetta

Sakarjan mukaan lampunjalan seitsemän valoa

tarkoittivat kaikkea maata tarkkaavia Herran silmiä

(Sak 4:1-49).

 

Profeetta Elia rukoili sadetta seitsemän kertaa, minkä

jälkeen se tuli (1Kun 18:41-46). Kun profeetta Elisa

herätti henkiin sunemilaisen naisen pojan, niin poika

aivasti seitsemän kertaa ja avasi sitten silmänsä

(2Kun 4:35).

 

Spitaaliin sairastuneen syyrialaisen sotapäällikkö

Naemanin oli peseydyttävä seitsemän kertaa Jordanissa

päästäkseen sairaudestaan (2Kun 5:1-19).

 

Profeetta Jesajan ennustamana pelastuksen aikana

"kuun valo on oleva kuin auringon valo ja auringon

valo on oleva seitsenkertainen, kuin seitsemän päivän

valo yhdellä kertaa" (Jes 30:26).

 

"Sillä seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen,

mutta jumalattomat suistuvat onnettomuuteen"

(Sanal 24:16).

 

Jobilla oli seitsemän poikaa ja kolme tytärtä. Jobia

saapui lohduttamaa kolme ystävää, jotka viipyivät

hänen luonaan seitsemän päivää ja seitsemän yötä

(Job 2:13).

 

"Isä meidän, joka olet taivaissa!"-rukouksessa on

seitsemän rukousta:

1. Pyhitetty olkoon Sinun nimesi;

2. tulkoon Sinun Valtakuntasi;

3. tapahtukoon Sinun tahtosi myös maan päällä

niin kuin taivaassa;

4. anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen

leipämme;

5. ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin

mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme;

6. äläkä saata meitä kiusaukseen;

7. vaan päästä meidät pahasta, [sillä sinun on

valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen]

(Matt 6:9-13).

 

Seitsemän lausetta ristillä:

1. "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he

tekevät" (Luuk 23:34),

2. "Vaimo, katso, poikasi!" "Katso, äitisi!" (Joh

19:26,27),

3. "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää

sinun oleman minun kanssani paratiisissa" (Luuk 23:43),

4. "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" (Matt 27:46; Mark 15:34).

5. "Minun on jano" (Joh 19:28),

6. "Se on täytetty" (Joh 19:30) ja

7. "Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni" (Luuk 23:46).

 

"Viisaus on talonsa rakentanut, veistänyt seitsemän

pylvästänsä" (Sananl 9:1):

1. viisaus,

2. urhollisuus, rohkeus,

3. itsehillintä, maltillisuus,

4. oikeudenmukaisuus, oikeamielisyys,

5. usko,

6. toivo ja

7. rakkaus (1Kor 13:13; vrt. Kol 1:4-6).

 

Uskovan seitsemän tuntomerkkiä:

1. sydämellinen armahtavaisuus,

2. ystävällisyys,

3. nöyryys,

4. sävyisyys, lempeys,

5. pitkämielisyys, kärsivällisyys,

6. toinen toisensa kärsiminen, tuleminen toimeen toinen

toisensa kanssa ja

7. antaminen anteeksi toinen toiselleen ja "kaiken

kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken

täydelliseksi" (Kol 3:12-14).

 

Seitsemän vastaparia ovat:

1. viisaus ja ymmärtämättömyys,

2. ymmärrys ja tyhmyys,

3. taito ja taitamattomuus,

4. voima ja pelko,

5. tieto ja tietämättömyys,

6. Herran pelko ja ylpeys ja

7. hurskaus ja kovuus (Jes 11:2-5).

 

Pietaria Jeshua neuvoi antamaan häntä vastaan

rikkoneelle lähimmäiselle anteeksi "ei seitsemän kertaa,

vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän" (70 x 7;

Matt 18:22).

 

Jeshua ajoi Magdalan Mirjamista (Maria Magdaleena)

seitsemän pahaa henkeä eli riivaajaa (Mark 16:9; Luuk

8:2). Ihmisestä lähtenyt saastainen henki palatessaan

takaisin, ottaa mukaansa "seitsemän vielä pahempaa

henkeä ja niin sen ihmisen tila on lopussa pahempi kuin

alussa (Matt 12:45; Luuk 11:26).

 

Jeshua ruokki 4000 miestä seitsemällä leivällä ja

muutamalla kalalla ja tähteeksi jääneitä paloja kerättiin

seitsemän korillista (Mark 8:6-9).

 

Alkuseurakunta valitsi seitsemän miestä "toimittamaan

pöytäpalvelusta" (Apt 6:1-6).

 

Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntaa ovat Efesos,

Smyrna, Pergamon, Tyatira, Sardes, Filadelfia ja

Laodikea (Ilm 1:11). Messiaan kädessä on seitsemän

tähteä (Ilm 1:16,20; 3:1). Seitsemällä kultaisella

lampunjalalla kuvataan näitä seurakuntia (Ilm 1:12,20;

2:1). Jumalan Valtaistuimen edessä on seitsemän

tulisoihtua, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä

(Ilm 1:4; 4:5). Lisäksi merkkinä Jumalan seitsemästä

hengestä, jotka on lähetetty kaikkialle maailmaan, olivat

Karitsan seitsemän sarvea ja seitsemän silmää (Ilm 5:6).

Karitsan oikeassa kädessä Johannes näki kirjakäärön,

joka oli sinetöity seitsemällä sinetillä (5:1; luvut 6 ja 7).

Seitsemännessä sinetissä seitsemän enkeliä joille

annettiin seitsemän pasuunaa (8:2). Seitsemään

pasunaan puhaltamista edeltää seitsemän taivaallista

näkyä (Ilm 9), joihin liittyy myös seitsemän

ukkosenjylinää (10:3). Seitsemää vitsausta toteuttamaan

Jumala käyttää seitsemää enkeliä (Ilm 15; 17:1; 21:9).

Vitsauksia nimitetään myös Jumalan vihan seitsemäksi

maljaksi (Ilm 16). Ilmestyskirjassa numero 7 mainitaan

54 kertaa, esimerkiksi: 7 seurakuntaa, 7 tähteä, 7 sinettiä,

7 pasunaa, 7 vitsausta, 7 maljaa, 7 enkeliä.

 

Seitsemän yhteiskunnallista luokkaa Ilmestyskirjassa:

kuninkaat, ylimykset, sotajoukkojen johtajat, rikkaat

miehet, mahtavat miehet, muut vapaat ihmiset ja orjat

(6:15). Suurella tulipunaisella lohikäärmeellä on

seitsemän päätä ja kymmenen sarvea ja kruunu kaikissa

seitsemässä päässä (Ilm 12:3). Merestä nousevalla

pedolla on kymmenen sarvea ja seitsemän päätä ja

kaikissa kymmenessä sarvessa kruunua ja jokaiseen

päähän oli kirjoitettu herjaava nimi (13:1). "Ne seitsemän

päätä ovat seitsemän vuorta, joiden päällä nainen istuu;

ne ovat myös seitsemän kuningasta" (Ilm 17:9).

Lohikäärmeen ja pedon seitsemän päätä kuvaavat

täydellistä pahuutta (Ilm 12:3; 13:1).

 

Hääpäiviä oli seitsemän (1Moos 29:27s.), samoin

surupäiviä (1Moos 50:10; vrt. 1Sam 31:13). Aabraham

antoi Abimelekille seitsemän karitsaa (1Moos 21:28,30).

Farao näki unta seitsemästä lehmästä ja seitsemästä

tähkäpäästä (1Moos 41:1-7). Egyptissä oli seitsemän

lihavaa ja seitsemän laihaa vuotta.

 

Raamatussa ilmenee myös tarkka seitsemän puolikas,

kolme ja puoli (Ilm 11:9,11). Koska seitsenluku on

täydellisen ja valmiin vertauskuva, puolet siitä eli kolme

ja puoli on taas epätäydellisyyden sekä täyttymättömän

tunnusmerkki. Tätä havainnollistaa valhemessiaan

kukistuminen kolmen ja puolen vuoden kuluttua valtaan

astumisestaan (Ilm 13:5; vrt. Dan 7:25; 12:7).

 

Seitsenluvun luonne säilyy myös monikerroissa. Kun

uutta vuotta on kulunut 14 eli kaksi kertaa seitsemän

päivää, alkaa Pääsiäinen (2Moos 12:6-8). Jokaisena

lehtimajanjuhlan seitsemäntenä päivänä uhrattiin

"neljätoista vuodenvanhaa, virheetöntä karitsaa"

(4Moos 29:13,17,20,23,26,29,32). Matteuksen

evankeliumissa Jeshuan sukuluettelo on järjestetty

kolmeen osaan, joissa kussakin on 14 sukupolvea

(Matt 1:17).

 

Seitsemän katumuspsalmia: 6, 32, 38, 51, 102, 130 ja 143

sekä seitsemän aakkosellista psalmia: 25, 34, 37, 111,

112, 119 ja 145.

 

Baabelin kuninkailla oli seitsemän neuvonantajaa

(Esr 7:14; Est 1:14). Esterinkirjan kohtalokkaat

tapahtumat sijoittuvat kuningas Kserkseen

seitsemäntenä hallitusvuotenaan järjestämien

seitsenpäiväisten pitojen viimeiseen päivään.

Kuninkaalla oli palatsissaan seitsemän eunukkia ja

lähimpinä neuvonantajinaan seitsemän persialaista ja

meedialaista ruhtinasta. Kserkseen valittua Esterin

kuningattareksi tämä sai itselleen seitsemän valikoitua

palvelijatarta.

 

Luku 7 kuvaa hengellistä täydellisyyttä, pyhitystä ja

puhdistusta. Luku 7 on Raamatun perusluku. Jumala

lepäsi seitsemäntenä päivänä ja pyhitti sen (1Moos

2:1-3). Joka seitsemäs vuosi oli sapattivuosi (3Moos

25:1-4). Joka 7. vuosi tuli vapauttaa orjat ja antaa

vapautus veloista (5Moos 15:1-15). Herran kunniaksi

tuli viettää 7 erilaista vuosijuhlaa: pääsiäinen,

happamattoman leivän juhla, ensihedelmän juhla,

helluntai, pasunajuhla, suuri sovituspäivä ja lehtimajan

juhla (3Moos 23:1-44).

 

Nooan nimi mainitaan Raamatussa 7. kerran, kun hänen

sanotaan olevan hurskas ja nuhteeton (1Moos 6:9).

 

Luku 7 esiintyy Raamatussa 735 kertaa ja järjestysluku

7. esiintyy 119 kertaa.

 

 

 

KAHDEKSAN (8), hepr. שמונה (shmona, mask. ja fem).

Uudistumisen ja uuden alkamisen luku ja se kuvaa

ylösnuosemusta, uutta elämää, uutta alkua, järjestystä

1 (alku) + 7 (täydellisyys), 2 (liitto) + 6 (ihminen).

 

Kahdeksan on täyttymyksen, ylösnousemuksen ja

Messiaan tulemisen luku. Se on tulevan ajan, uuden

aikakauden ja tuonpuoleisuuden symboli, se

yhdistetään myös viimeiseen tuomioon. Kahdeksas

päivä aloittaa uuden viikon. Luku saa Raamatussa

melkein tarkalleen saman käytön kuin luku yksi.

Täydellisyyden lukua seitsemän seuraava kahdeksan

kuvaa uutta alkua. Ilmaus "kahdeksantena päivänä"

merkitsee usein uutta, erilaista aikakautta, kuin mitä

oli entinen.

 

8 alkua 1. Mooseksen kirjassa:

1. Maailman (1:1-25),

2. ihmissuvun (1:26-2. luku),

3. synnin (3:8-24),

4. alkulupaus pelastuksesta (3:1-17),

5. perhe-elämän alku (4:1-15),

6. ihmisen tuottaman sivilisaation alku (4:16-9:29),

7. maailman kansakuntien alku (10. ja 11. luku) ja

8. Israelin kansan alku (12.-50. luvut).

 

Esimerkkejä tapahtumista ja ilmiöistä, joissa kahdeksalla

on alkua tarkoittava leima, ovat:

1. ympärileikkaus jolloin juutalainen poika

ympärileikataan 8-päivän ikäisenä ja hänelle annetaan

nimi (1Moos 17:12; 21:4; 3Moos 12:3; Luuk 2:21),

2. karjan esikoisen luovuttaminen Herralle

(2Moos 22:30),

3. pitalitautisen puhdistus (3Moos 14:10),

4. nasiirin puhdistautuminen (4Moos 6:9s.),

5. seitsenpäiväistäjuhlaa seuraava arki (1Kun 8:66),

6. ratkaiseva vaihe temppelin pyhittämisessä

(2Aik 29:17).

7. Vedenpaisumuksessa pelastui 8 ihmistä

(1Piet 3:20-22)  ja

8. Messias nousi kuolleista heti sapatin jälkeen alkaen

uuden ajan (Matt 28:1).

 

Sekä ilmestysmajaa (2Moos 26:25), että Hesekielin

näkemää temppeliä koskevissa kuvauksissa esiintyy

luku  kahdeksan (Hes 40:9,31,41).

 

Kuningas Daavid oli Iisain kahdeksas poika.

 

Sadonkorjuun alussa Herralle tuotiin viljan uutislyhde

uuden viikon alkavana sapatinjälkeisenä eli

kahdeksantena päivänä. Viljankorjuun päättymisen

kiitosjuhlaa vietettiin tätä seuraavan kahdeksannnen

viikon alussa ja juhla kesti seitsemän päivää, jonka

jälkeen kahdeksantena pidettiin "pyhä kokous".

 

Psalmeja säestettiin kahdeksankielisillä soittimilla

(Ps 6:1).

 

Kahdeksan on Jumalan nimen יהוה JHVH ja ישוע

Jeshua nimen luku:

Nimen JHVH lukuarvo on 26. Numeroiden 2 + 6 summa

on 8.

Nimen JESHUA lukuarvo on 386. Numeroiden 3 + 8 + 6

summa on 17 ja numeroiden 1 + 7 summa on 8.

 

Nooan, Seemin ja Jaafetin nimien yhteinen lukuarvo on

(58 + 340 + 490) 888, joka on 8 x 111. Haam puuttuu,

koska hän joutui kirouksen alle.

 

Danielin, Hananjan, Miikaelin ja Asarjan nimien

yhteinen lukuarvo on (95 + 120 + 381 + 292) 888,

joka on 8 x 3 x 37.

 

Ilmestyskirjan sanastossa on 888 sanaa.

 

Jeshuan kreikankielisen nimen IESOUS (10 + 8 + 200 +

70 + 400 + 200) lukuarvo kreikan aakkosten lukuarvojen

mukaan on 888, joka on 8 x 3 x 37.

 

 

 

YHDEKSÄN (9), hepr. תשעה (tesha'a, mask.) ja תשע

(tesha, fem.). Totuuden ja enkelten luku. Viimeinen

perusluvuista.

 

Luku 9 kuvaa Jumalan lopullisuutta ja hengen

hedelmää. 3 x 3 (Jumalan täydellisyys). Yhdeksän

osainen Hengen hedelmä: "Hengen hedelmä on

1. rakkaus,

2. ilo,

3. rauha,

4. pitkämielisyys,

5. ystävällisyys,

6. hyvyys,

7. uskollisuus,

8. sävyisyys,

9. itsensähillitseminen"

(Gal 5:22).

 

Jeshua antoi ristillä henkensä yhdeksännellä hetkellä

ja Hänen lunastustyönsä tuli päätökseen (Matt 27:46-

50; Mark 15:34). Myös tässä se on täydellistymisen

luku. Jeshua sanoi silloin: "Se on täytetty" (Joh 19:30).

 

Kymmenestä parannetusta pitaalisesta yhdeksän ei

palannut kiittämään Jeshuaa (Luuk 17:11-19).

 

Jerusalemissa Daavidille syntyi yhdeksän poikaa

(1Aik 3:1-8).

 

Totuutta merkitsevän heprean sanan אמת kirjainten

lukuarvo on yhdeksän pienten numeroiden mukaan

(1 + 4 + 4). Yhdeksän on jumalallisen kolmen neliö: se

saadaan kun kolme kerrotaan itsellään. Koska kolme on

täydellisyyden luku, niin sama ominaisuus on myös sen

neliöllä. Se edustaa loppuun saattamista, täyttymystä ja

täydellistymistä.

 

Israelin kymmenen heimoa joutui vankeuteen Assyrian

kuninkaan Hoosean yhdeksäntenä hallitusvuotena

(2Kun 17:6). Baabelin kuningas Nebukadnessar leiriytyi

Jerusalemin ympärille kuningas Sidkian yhdeksäntenä

hallitusvuotena. Piiritys jatkui kaksi vuotta, kunnes

kaupunki valloitettiin neljännen, eli Av-kuun

yhdeksäntenä päivänä (2Kun 25:1-49; Jer 39:1; 52:4).

Roomalaiset tuhosivat vuonna 70jKr Jerusalemin ja

Temppelin myöskin Av-kuun yhdeksäntenä päivänä.

 

Yhdeksän autuutta (Matt 5:3-12):

1. Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on

taivasten valtakunta (Luuk 6:20: Autuaita olette te,

köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta).

2. Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat

lohdutuksen (Luuk 2:21: Autuaita te, jotka nyt itkette,

sillä te saatte nauraa!).

3. Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä.

4. Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat

vanhurskautta, sillä heidät ravitaan (Luuk 6:21:

Autuaita te, jotka nyt isoatte, sillä teidät ravitaan!).

5. Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden.

6. Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat

nähdä Jumalan.

7. Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää

Jumalan lapsiksi kutsuttaman.

8. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden

vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta.

9. Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä

solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä

kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän

palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat

profeettoja, jotka olivat ennen teitä (Luuk 6:22,23:

Autuaita olette te, kun ihmiset vihaavat teitä ja

erottavat teidät yhteydestään ja herjaavat teitä ja

pyyhkivät pois teidän nimenne ikään kuin jonkin

pahan - Ihmisen Pojan tähden. Iloitkaa sinä päivänä,

riemuun ratketkaa; sillä katso, teidän palkkanne on suuri

taivaassa; sillä näin tekivät heidän isänsä profeetoille).

 

Armolahjoja on yhdeksän. "Niinpä saa Hengen kautta

toinen (1) viisauden sanat, toinen (2) tiedon sanat

saman Hengen vaikutuksesta; toinen saa (3) uskon

samassa Hengessä, toinen taas (4) terveeksi tekemisen

lahjat siinä yhdessä Hengessä; toinen lahjan (5) tehdä

voimallisia tekoja; toinen (6) profetoimisen lahjan,

toinen lahjan (7) arvostella henkiä; toinen (8) eri kielillä

puhumisen lahjan, toinen taas lahjan (9) selittää kieliä"

(1Kor 12:8-10).

 

Sana 'veri' mainitaan Raamatussa 99 kertaa.

 

Luku 9 esiintyy Raamatussa 49 kertaa.

 

 

 

KYMMENEN (10), hepr. עשרה (a'sara, mask.) ja

עשר (eser, fem.), johtuu verbistä עשר (asar),

ottaa kymmenykset. Täydellistymisen luku.

 

Kymmenen ei ole enää laskuopillinen perusluku,

vaan se päättää peruslukujen sarjan ja yhdistää ne

kokonaisuudeksi. Se muodostuu numerojärjestelmän

merkeistä yksi (l) ja nolla (0), joista kumpikaan ei ole

varsinainen luku.Koko lukujärjestelmässä on kymmeniä

rajattomasti. Kymmenluku kuvaa luontevasti kaikkia

sarjoja ja suljettuja yhteenliittymiä, joitten jäseniä

yhdistää sama päämäärä. Luku luonnehtii täyteyttä,

siksi se on yleensä kaiken valmiin, täysimittaisen ja

-lukuisen sekä yhtenäisen vertauskuva.

 

Kymmenluku on Raamatussa tavallinen. Sillä on

huomattava osuus sekä Israelin uskonnossa että

kansan arkielämässä.

 

Luku kymmenen on Jumalan luvun (4, nelikirjaiminen

יהוה JHVH) ja ihmisen luvun (6) summa Luku 6,

ששה kuusi ja אדם ihminen (huomioiden ם -sofit)

ovat kumpikin gematriassa lukuarvoltaan 605.

 

Jumalan 10 nimeä:

אהיה EHJEE,

יה JAH,

יהו JHW,

אל EL,

אלהים גבור ELOHIM GIBOR,
יהוה JHVH ,

יהוה צבאות JHVH SEBAOT,
אלהים צבאות ELOHIM SEBAOT,
שדי SHADAI,

אדני מלך ADONAI MELEKH

 

Hepreankielen kymmenes kirjainmerkki י jod on sekä

יהוה JHVH, että ישוע Jeshua -nimen alkukirjain.

 

Luku 10 kuvaa lakia, vastuuta.  1Moos 1. luvussa sanat

"Jumala sanoi" esiintyy 10 kertaa. Jumalan lain runkona

on kymmenen käskyä (2Moos 20:1-17; 34:28),

"kymmenen (käsky)sanaa" (5Moos 4:13; 10:4). Aivan

kuten kymmenluku sisältää itsessään kaikki luvut ja

edustaa niitä, samoin JHVH:n kymmenen käskyäkin on

koko lain yhdistelmä, (vrt. Matt 22:40) ja jako 4 + 6

näkyy myös niissä. Neljä ensimmäistä puhuu ihmisen

suhteesta Jumalaan, loput kuusi suhteesta

lähimmäiseen. Daavid toteaa, että JHVH:n laki on

täydellinen (Ps 19:8). Kymmenkertainen on

täysimittaista, perusteellista (1Moos 31:7;

4Moos 14:22; Job 19:3; Neh 4:12).

 

Lain lukuna kymmenen ilmenee säädöksessä

kymmenysten maksamisesta kaikista tuloista. Jo

Abram antoi Melkisedekille, Saalemin kuninkaalle

kymmenykset kaikesta (1Moos 14:20). Mooseksen laki

säätää, että Jumalalle, so. Hänen edustajilleen, papeille

ja kuninkaille, on maksettava kymmenykset (1Moos

14:20; 28:22; 4Moos 18:21,26; 3Moos 27:30-33.). Kun

omaisuus jaettiin kymmeneen osaan ja annettiin yksi

osa Herralle, siten toisaalta tunnustettiin, että omaisuus

oli todellisuudessa Hänen antamaansa, Hänelle

kuuluvaa (1Moos 28:22) ja sitä oli Hänen tahtonsa ja

etunsa mukaan hoidettava. Toisaalta sen kautta muut

yhdeksän osaa vihittiin ja asetettiin Jumalan

suojelukseen.  Kymmenykset tuloista kuuluvat

Jumalalle (Mal 3:10).

 

Kymmenluku leimasi myös ilmestysmajan ja temppelin

mittoja (2Moos 26:1,16; 27:12). Jerusalemin Temppelin

kerubit olivat kymmenen kyynärän korkuisia (1Kun

6:2,23-26). Myös Hesekielin näkemässä pyhäkössä

kymmenluku oli yleinen (esim. Hes 40:11; 41:2; 42:4),

samoin sen monikerrat (40:21,29,33,49; 41:2,4,10). Myös

muualla Hesekielin kirjassa tapaamme kymmenluvun ja

sen yhdistelmiä (4:10; 45:1,5,14; 48:9,18). Mooses asetti

koko Israelille tuhannen, sadan, viidenkymmenen ja

kymmenen päämiehiä (2Moos 18:21,25; 5Moos 1:15).

Jokaisesta heimosta otettiin yhteiseen sotajoukkoon

tuhannen, sadan ja kymmenen miehen osastoja

(Tuom 20:10). Tuomarin tehtäviä hoiti kymmenen

vanhinta (Ruut 4:2) ja 3Moos 26:26:n mukaan saattoi

kymmenen vaimoa paistaa yhdessä uunissa.

 

Kymmenluku toistuu myös yhteyksissä, joissa sitä

ei erityisemmin mainita, mutta kuitenkin luku antaa

esitykselle täydellisyyden ja kokonaisuuden

vertauskuvallisen sisällyksen.

 

Kymmenen kantaisää edustaa kokonaista

maailmanaikaa. Aadamista vedenpaisumukseen ja

Nooassa tuli täyteen 10. sukupolvi (1Moos 5:3-29).

Tästä Aabrahamiin asti on jälleen kymmenen

sukupolvea (11:10ss.).

 

Ennen israelilaisia asui luvatussa maassa kymmenen

kansaa (15:19-21).

 

Sodoman olisi riittänyt pelastamaan kymmenen

vanhurskasta. Myöhäisjuutalaisuudessa hallitsi

1Moos 18:32:n perusteella periaate, että kymmenen

samalla paikkakunnalla asuvaa juutalaista miestä

muodosti seurakunnan, ja heillä tuli olla oma

synagogansa. Pääsiäisateriaa oli nautittava

vähintään kymmenen hengen ryhmissä.

 

Israelilaisten Egyptistä pääsyä edelsi kymmenen

vitsausta, mutta Faaraon sydän paatui kymmenen

kertaa (2Moos 7-12).

 

Danielin näyssä pedolla on kymmenen sarvea, jotka

kuvaavat kymmenentä kuningasta. Tässä kymmenen

kertoo pahuuden voimien totaalisuudesta (Dan 7:7,24).

Myös Ilmestyskirjan lopunaikojen pedolla on seitsemän

päätä ja kymmenen sarvea, jotka ovat kymmenen

kuningasta (Ilm 12:3; 13:1; 17:3,7,12,16).

 

Smyrnan seurakunnan ennustettiin joutuvan

ahdistukseen kymmeneksi päiväksi (Ilm 2:10).

 

Jeshua esitti vertauksen kymmenestä neitsyestä, joista

viisi oli viisasta ja viisi tyhmää (Matt 25:1-13).

Kymmenestä Jeshuan parantamasta pitaalisesta vain

yksi palasi kiittämään (Luuk 17:11-19). Yhden talentin

saaneelta, kelvottomaksi osoittautuneelta, otettiin sekin

pois ja annettiin sille jolla taitavan asioimisen ansiosta

oli kymmenen (Matt 25:13-30). Jeshua esitti vertauksen

kymmenestä hopearahasta joista nainen kadotti yhden

(Luuk 15:8-10).

 

Salomon kuoltua Jumala riisti hänen poikansa

hallitusvallasta kymmenen Israelin heimoista (1Kun

11:31-36). Salomo muistuttaa, että "viisaus auttaa

viisasta voimakkaammin kuin kymmenen vallanpitäjää,

jotka ovat kaupungissa" (Saarn 7:19).

 

Kymmenen on myös katumuksen ja sovituksen luku.

Mooseksen laissa säädetään suuri sovituspäivä (Jom

Kippur): "seitsemännessä kuussa, kuukauden

kymmenentenä päivänä, kurittakaa itseänne paastolla...

sillä sinä päivänä toimitetaan teille sovitus" (3Moos

16:29,30; 23:27). Sovituksen kaiken kattavuutta korostaa

se, että säädöksessä on kymmenen lisäksi toinenkin

täydellisyyden luku, seitsemän. Suurta sovintopäivää

edeltävänä kymmenen päivän aikana jokaisen on

pyrittävä sovintoon myös maallisten riitapuoliensa

kanssa.

 

Soittimista mainitaan kymmenkielinen harppu

(Ps 33:2; 92:4; 144:9).

 

Luku kymmenen (10) esiintyy Raamatussa 242 kertaa

ja järjestysluku kymmenes (10.) 79 kertaa.

 

 

 

YKSITOISTA (11). Hepr. אחד עשר (achad asar, mask),

אחת עשרה (achat esre, fem.). Luku 11 kuvaa

epäjärjestystä ja tuomiota. Se on lain ja vastuun (luku

10) rikkomista. Vanhan ajan kirkkoisille 11 oli synnin,

kohtuuttomuuden ja irstauden luku, koska se ylitti

yhdellä Jumalan käskyjen luvun ja synti merkitsi

Jumalan lain "ylitsekäymistä". Samoin on ajatellut

oikeaoppinen juutalaisuus ja pitänyt huolen siitä,

ettei missään Jumalasta käytetyssä nimityksessä ole

yhtätoista kirjainta.

 

Synnin lukuna yhtätoista on sanottu "paholaisen

tusinaksi". Jäihän Jeshuan opetuslapsitusinastakin

jäljelle vain yksitoista, kun pettäjä Juudas Iskariot jätti

sen. Yhdelletoista opetuslapselle Jeshua näytti

haavoitetut kätensä ja jalkansa (Luuk 24:39) ja heidän

nähtensä nousi taivaaseen (Matt 28:16; Apt 1:9).

 

Yleinen sanonta, jota Jeshuakin käytti vertauksessaan

työmiesten palkkaamisesta (Matt 20:6), on se, että jotain

tapahtuu "yhdennellätoista hetkellä". Siinä luku 11

merkitsee viimeistä mahdollisuutta.

 

Egyptiläiset kärsivät 10 vitsausta, minkä jälkeen 11.

oli tuomio heidän hukkuessaan vesimassojen alle

(2Moos 14:23-28).

 

11 päivän matkan jälkeen Israelin kansa joutui

vaeltamaan 40 vuotta erämaassa (5Moos 1:2;

4Moos 13:25-14:31).

 

Joosef näki unen, jossa häntä kumarsivat aurinko ja

kuu sekä 11 tähteä (1Moos 37:9).

 

Johannes näki 11 asiaa tuomion yhteydessä

(Ilm 20:11-15):

1. suuren valkean valtaistuimen

2. sillä istuvaisen

3. kuolleet, suuret ja pienet seisomassa valtaistuimen

edessä

4. kirjat avattiin

5. avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja

6. kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli

kirjoitettu

7. meri antoi kuolleet

8. Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleet

9. heidät tuomittiin kukin tekojensa mukaan

10. Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen

11. joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin

tuliseen järveen.

 

 

 

KAKSITOISTA (12). Hepr. שנים עשר (shnaim asar,

mask), שתים עשרה (shtaim esre, fem.). Luku 12 on

Jumalallisen hallinnon ja hallinnon täydellisyyden luku.

 

Se on seitsemän ohella ollut arvostetuin luku

ammoisista ajoista, "ikuisen täydellisyyden luku".

Nämä kaksi täydellisyyden lukua ovat kytkeytyneet

matemaattisestikin toisiinsa, sillä ne saadaan samoilla

luvuilla: 3 + 4 = 7 ja 3 x 4 = 12. Kaksitoista on jaollinen

kymmenjärjestelmän tärkeillä luvuilla kaksi, kolme,

neljä ja kuusi ja se on kuudes jaollinen luku. Se on

ensimmäinen "yltäkylläinen" luku, "ylitäydellinen",

kun sen jakajat lasketaan yhteen (2 + 3 + 4 + 6)

saadaan sitä suurempi luku eli 15.

 

Jumalan ennustukseen, että Aabrahamille oli syntyvä

poika, liittyi lupaus, että hänestä tulee 12 ruhtinaan

isä (1Moos 17:20). Aabrahamin pojan Iisakin pojalla

Jaakobilla oli 12 poikaa joista muodostui Israelin

12 sukukuntaa.

 

Raamatun näkökulmasta katsoen kahdentoista

osatekijät ovat kolme ja neljä. Vrt. 4Moos 2: Israel

jaettiin neljään kolmen osaston ryhmään. Kansan

tunnusluku on neljä, ja jumalallisella kolmiluvulla

kerrottuna se esittää Jumalan kansaa, Israelia.

Erämaavaelluksen aikana kahdentoista heimon

neliömäinen leiri ympäröi Herran pyhäkköä; Hän

asui Israelin, oman teokraattisen kansansa keskellä

(2Moos 25:8). Kun Mooses laintaulut saatuaan rakensi

alttarin, hän pystytti sen luo 12 kivipatsasta Israelin

12 heimon mukaan (2Moos 24:4). Alttarin vihkiäisissä

Israelin päämiesten uhreja luonnehti kaksitoista tai

sen monikerrat (4Moos 7:87s.), samoin Baabelista

palanneiden pakkosiirtolaisten uhreja (Esra 8:35).

Ilmestysmajaan käytettiin lautoja neljä kertaa kaksitoista

(2Moos 26:15s.), ja siinä oli pylväitä viisi kertaa

kaksitoista (2Moos 27:10-16).

 

Leeviläiskaupunkeja oli neljä kertaa kaksitoista

(4Moos 35:7). Pappien osastoja oli kaksi kertaa

kaksitoista (1Aik 24:7 ss.). Jumalanpalveluselämän

vakiintuessa papisto jakaantui 24 (2 x 12)

palveluryhmään. Ylimmäisen papin rintakilpeen oli

kiinnitetty neljään kolmen kiven riviin kaksitoista

jalokiveä, joihin oli kaiverrettu Israelin kahdentoista

heimon nimet (2Moos 28:16-21). Salomon Temppelin

vaskimerta kannatti kaksitoista raavasta, jotka

kuvasivat Israelin kansaa, ja ne oli ryhmitetty, kuten

heimot leirissä, aina kolme kutakin ilmansuuntaa kohti

(1Kun 7:25). Temppelissä oli 12 näkyleipää (3Moos

24:5,6). Erämaavaelluksen aikana israelilaiset leiriytyivät

Elimissä, jossa oli 12 vesilähdettä ja 70 taatelipalmua

(2Moos 15:27). Myös 70 on täydellinen luku. Kaananin

maahan lähetettiin 12 vakoojaa.

 

Kun kansa ylitti Luvattuun maahan tullessaan Jordanin,

pystytti Joosua kansan johtajana jokeen 12

muistokiveä, jotka 12 miestä (yksi kustakin heimosta)

olivat hakeneet keskeltä joen uomaa (Joos 4:1-9).

Myös profeetta Elia, tuhottuaan Baalin profeetat,

rakensi Herralle alttarin 12 kivestä ja vuodatti sen

päälle kolme kertaa neljä ruukullista vettä (1Kun

18:31-34). Hesekielin näkemässä kaikkien kahdentoista

heimon yhteisessä kaupungissa on kaksitoista Israelin

sukukuntien mukaan nimettyä porttia, kolme kutakin

ilmansuuntaa kohti, ja kaupungin nimi on "JHVH on

täällä" (Hes 48:30-35).

 

UT:ssä luku 12 tulee ensi kerran esille, kun kerrotaan

Jeshua oli 12 vuoden vanha, kun hän keskusteli

pyhäkössä opettajien kanssa (Luuk 2:42-47). Jeshuan

kuolleista herättämä synagogan esimiehen Jairuksen

tytär oli 12-vuotias. Samassa yhteydessä kerrotaan

Jeshuan parantamasta naisesta joka oli kärsinyt 12-

vuotta verenvuodosta (Mark 5:22-43).

 

Jeshuan ruokittua 5000 miestä viidellä leivällä ja

kahdella kalalla tähteitä kertyi 12 täyttä korillista

(Matt 14:20).

 

Jeshuan kerrotaan ylösnousemuksensa jälkeen ennen

taivaaseenastumistaan ilmestyneen omilleen 12 kertaa.

 

VT:ssa on neljä suurta profeettaa ja 12 pikkuprofeettaa.

Apostoleita oli 12.

 

Ilmestyskirjassa luku 12, joka mainitaan siinä 22 kertaa,

on ennen muuta uuden maailman luku. Mainitaan 12

jalokiveä; nainen, jolla on 12 tähden kruunu (Ilm 12:1).

Uuden Jerusalemin muurissa on 12 perustusta ja niissä

12 apostolin 12 nimeä ja 12 jalokiveä sekä 12 porttia

12:sta helmestä ja niissä 12 sukukunnan nimet ja

kussakin niistä 12 enkeliä (Ilm 21:10-21).

 

Kaksi kertaa kaksitoista (12 sukukuntaa ja 12 apostolia)

edustaa valtaistuimen edessä sekä VT:n että UT:n

universaalista Jumalan kansaa (Ilm 4:4). Neliskulmaisen

Uuden Jerusalemin pituus, leveys ja korkeus on 12000

vakomittaa, ja muurin paksuus on 144 (12 x 12)

kyynärää.

 

Sinetillä merkittyjen luku on 12 x 12000 eli 144000

(Ilm 7:4-8) ja Ihmisen Pojan istuessa kirkkautensa

valtaistuimella saavat hänen apostolinsa tuomita

Israelin 12 sukukuntaa. Ilmestyskirjassa tuomiota

(luku 11) seuraa täydellinen hallinto. Israelin kansa

koostui 12 sukukunnasta. Jeshua sanoi: "...saatte tekin,

jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista

valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista

sukukuntaa" (Matt 19:28).

 

Elämän puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät.

 

Jeshua sanoi Pilatukselle: "Sinulla ei olisi mitään

valtaa minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä"

(Joh 19:11). Tämä lause sisältää kreikaksi ja jopa

suomeksi 12 sanaa.

 

Luku 12 esiintyy Raamatussa 187 kertaa.

 

 

 

KOLMETOISTA (13). Hepr. שלשה עשר (shlosa asar,

mask), שלש עשרה (shlosh esre, fem.). Luku 13 on 6.

jaoton luku osoittaen ihmisen kapinaa ja syntiä. Jeshua

tuli synniksi meidän edestämme (2Kor 5:21). Jeshuan

viimeisellä aterialla oli läsnä 13 miestä (Jeshua

ja 12 apostolia).

 

Jaakob ja hänen kaksitoista poikaansa (1 + 12).

 

Jerusalemin Temppelissä oli naisten esipihassa

13 almujen antopaikkaa ja 13 pöytää.

 

Gematriassa 13 on hyvä luku. Sana אהבה rakkaus

(1 + 5 + 2 + 5) on lukuarvoltaan 13, samoin kuin אחד

yksi (1 + 8 + 4), koska Jumala on rakkaus. 1Kor

13:13:een sisältyvät sanat: "usko, toivo, rakkaus".

 

Ilmestyskirjan 13. luku puhuu pedosta.

 

13 ihmisen sisästä lähtevää syntiä:

1. pahat ajatukset,

2. haureudet,

3. varkaudet,

4. murhat,

5. aviorikokset,

6. ahneus,

7. häijyys,

8. petollisuus,

9. irstaus,

10. pahansuonti,

11. jumalanpilkka,

12. ylpeys ja

13. mielettömyys

(Mark 5:21,22).

 

Pilatuksen teksti "Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten

kuningas" tekstissä kreikankielisten "Jeesus

Nasaretilainen" sanojen yhteinen lukuarvo on

2197 = 13 x 13 x 13.

 

Kanaanin ja hänen jälkeläistensä yhteinen lukuarvo on

3211 = 19 x 13 x 13 (1Moos 10:15-18). Joktanilla oli 13

poikaa, joiden nimien yhteinen lukuarvo on 2756 =

13 x 212. Joktanin nimen lukuarvo on 169 = 13 x 13 ja

hän oli Seemin 13. jälkeläinen (1Moos 10:26-29).

Näissä jakeissa sanojen yhteinen lukuarvo on 10647 =

13 x 13 x 64: Almodad = 85, Selef = 410, Hasarmavet =

744, Jerah = 218, Hadoram = 255, Uusal = 44, Dikla = 139,

Oobal = 108, Abimael = 84, Saba = 303, Oofir = 287,

Ravila = 59, Joobab = 20 = 2756 = 13 x 212.

 

Ismaelin ympärileikkaus 13 vuotiaana (1Moos 17:25).

 

Jumalan tulesta ja vitsauksista kuoli miehiä 250 + 14700

= 14950 = 13 x 1150 (4Moos 16:35-49).

 

20 Juudan kuninkaasta 7 oli uskollista ja 13 kääntyi pois

Jumalasta.

 

2 Tessalonikalaiskirje puhuu Jumalan tuomiosta,

luopumuksesta ja antikristuksesta. Tässä kirjeessä on

kreikankielisessä tekstissä 819 = 7 x 9 x 13 sanaa.

1. luvussa 234 = 2 x 9 x 13 sanaa.

2. luvussa 312 = 4 x 6 x 13 sanaa, joista jakeiden 1-2

muodostamassa johdannossa 46 sanaa, jakeissa 3-12,

jossa puhutaan antikristuksesta, on 169 = 13 x 13 sanaa.

Viimeisessä kehoitusosassa, jakeissa 13 -17, on 97

sanaa. 2 Tess 2:8 -jakeessa on kirjaimia 177 = 9 x 13 ja

2 Tess 2:9,10 jakeissa 169 = 13 x 13 kirjainta.

3. luvussa 273 = 3 x 7 x 13 sanaa, joista vokaalilla alkavia

sanoja on 126 = 3 x 6 x 7 ja konsonantilla alkavia 147 =

3 x 7 x 7. Jakeet 13-18 muodostavat 3. luvun loppuosan,

jossa on 77 = 7 x 11 sanaa, ja alkuosassa 1-12 sanoja on

196 = 4 x 7 x 7.

 

Juuda 8-13 sisältää kreikankielisessä tekstissä 676 =

4 x 13 x 13 kirjainta.

 

Sanojen "jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan"

-lauseen lukuarvo on 2197 = 13 x 13 x 13 (Ilm 12:9).

 

Lohikäärme-sana esiintyy Ilmestyskirjassa 13 kertaa.

 

Seuraavien sanojen lukuarvot ovat lasketut niiden

kreikankielisen asun mukaan:

Beelsebul 598 = 13 x 46;

Lohikäärme 975 = 13 x 75;

Kiusaaja 1053 = 13 x 81;

Beliar 78 = 13 x 6;

Murhaaja 1820 = 13 x 140;

Käärme 780 = 13 x 60;

Antikristus 1911 = 13 x 147;

Demoni 975 = 13 x 75;

Vastustaja 364 = 13 x 28

 

 

 

NELJÄTOISTA (14). Hepr. ארבעה עשר (arba'a asar,

mask), ארבע עשרה (arba' esre, fem.). Neljätoista

saadaan laskemalla yhteen kolme ensimmäistä neliötä

(1 + 4 + 9).

 

Israelaisten Temppelin vihkiminen kesti 2 x 7 = 14

päivää (1Kun 8:65). Jeshuan sukupuussa on Raamatun

mukaan (Matt 1:1-17) kolme 14 sukupolven jaksoa

(Aabrahamista Daavidiin, Daavidista

pakkosiirtolaisuuteen, pakkosiirtolaisuudesta

Jeshuaan).

 

Daavidin nimen kirjainten lukuarvo hepreassa on 14

(דוד = 4 + 6 + 4).

 

Paavalin kirjeitä UT:ssa on 14 (Heprealaiskirje mukaan

luettuna).

 

Kuu alkaa kasvaa ja jälleen vähetä 14 vuorokauden

välein.

 

 

VIISITOISTA (15). Hepr. חמשה עשר (chamisa asar,

mask), חמש עשרה (chamesh esre, fem.).

 

Lukujärjestelmässä viiden ensimmäisen numeron

summa (1 + 2 + 3 + 4 + 5) on 15.

Israelilaisilla viisitoista on yksi Jumalan lukuja, sillä

heprean kirjaimista lukuarvon 15 sisältää yhdistelmä

יה JH eli Jumalan nimen יהוה JHVH kaksi alkukirjainta.

Koska Jumalan nimeä ei saanut lausua, alettiin tämä

lukuarvo korvata kirjaimilla ו"ט (9 + 6) joiden summa

oli 15.

 

Herran siunauksessa on hepreankielisessä muodossaan

15 sanaa. Israelin historiassa oli 15 sukupolvea

Aabrahamista Salomoon ja samoin 15 Salomosta

Sidkiaan, jonka aikana Nebukadnessar hävitti

Jerusalemin ja vei kansan pakkosiirtolaisuuteen.

 

Psalmien kirjassa on 150 (10 x 15) psalmia (vrt. lukua 50).

 

Paavali luettelee rakkauden 15 ominaisuutta:

"Rakkaus on (1) pitkämielinen, rakkaus on (2) lempeä;

rakkaus (3) ei kadehdi, (4) ei kerskaa, (5) ei pöyhkeile,

(6) ei käyttäydy sopimattomasti, (7) ei etsi omaansa,

(8) ei katkeroidu, (9) ei muistele kärsimäänsä pahaa,

(10) ei iloitse vääryydestä, vaan (11) iloitsee yhdessä

totuuden kanssa; (12) kaikki se peittää, (13) kaikki se

uskoo, (14) kaikki se toivoo, (15) kaikki se kärsii"

(1Kor 13-4-7).

 

 

 

KUUSITOISTA (16). Hepr. עשר ששה (shesha asar,

mask), שש עשרה (shesh esre, fem.).

 

Neljän neliö (4 x 4) 16 on yksi täydellisiä lukuja ja se

liittyy lukuun seitsemän (1 + 6 = 7). Neljään

liittymisensä vuoksi 16 viittaa symboliikassa maahan

ja maailmaan.

 

VT:n profeettoja oli 16 (4 + 12).

 

 

 

SEITSEMÄNTOISTA (17). Hepr. שבעה עשר (shiv'a

asar, mask), שבע עשרה (shva esre, fem.).

 

17 = 1 + 7 = 8. Nimen ישוע Jeshua lukuarvon

(386) mukaan päädytään myös tähän lukuun:

3 + 8 + 6 = 17 ja 1 + 7 = 8, joka on Messiaan luku.

 

17 on 8. jaoton numero eli alkuluku

(edelliset: 1, 2, 3, 5, 7, 11, 13).

 

Σ (1 -17) = 153 eli lukujen 1 + 2 + 3 + ... + 17 summa.

 

Vedenpaisumus alkoi vuoden toisen kuukauden 14.

päivänä ( 1Moos 7:11) ja arkki pysähtyi Araratin

vuorelle seitsemännen kuun 17. päivänä (8:4).

Egyptistä lähdettiin nisankuun 14. päivänä ja kolmen

päivän kuluttua Punainen meri ylitettiin kuukauden 17.

päivänä (2 Moos 8:27; 12:1-13,37; 13:20; 14. luku).

Pääsiäisenä Messias Jeshua ristiinnaulittiin

nisankuun 14. päivänä ja Hän nousi kuolleista

kuukauden 17. päivänä (Matt 12:40).

 

Jerusalem mainitaan Psalmeissa 17 kertaa.

 

Apostolien teoissa mainitaan 17 kieltä Pyhän Hengen

vuodatuksen yhteydessä.

 

Paavali mainitsee Roomalaiskirjeessä 17 asiaa, joka

eivät voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on

Messiaassa Jeshuassa, meidän Herrassamme, mutta

joissa saamme jalon voiton (Room 8:35-39):

1. tuska,

2. ahdistus,

3. vaino,

4. nälkä,

5. alastomuus,

6. vaara,

7. miekka,

8. kuolema,

9. elämä,

10. enkelit,

11. henkivallat,

12. nykyiset,

13. tulevaiset,

14. voimat,

15. korkeus,

16. syvyys ja

17. muu luotu.

 

Vanhan Testamentin pääasiallisia tapahtumia on 17:

1. Luominen (1Moos 1:1-2:3).

2. Ihmisen lankeemus

(1Moos 3. luku).

3. Vedenpaisumus (1Moos 6.-9. luvut).

4. Baabel (1Moos 11:1-9).

5. Aabrahamin kutsuminen (1Moos 11:10-12:3).

6. Meno Egyptiin (1Moos 46, ja 47. luku).

7. Lähtö Egyptistä (2Moos 7.-12. luvut).

8. Pääsiäinen (2Moos 12. luku).

9. Lainantaminen (2Moos 19.-24. luvut).

10. Erämaavaellus (4Moos 13. ja 14, luku).

11. Luvatun maan valloitus (Joos 11. luku).

12. Valitun kansan pimeä aikakausi (Tuomarien kirja).

13. Saulin voiteleminen kuninkaaksi (1 Sam 9:27-10:1).

14. Israelilaisten kultainen aika Daavidin ja Salomon

aikana. Yhdistynyt kuningaskunta. Temppelin

rakentaminen (2Sam 5:4,5; 1Kun 10:6-8).

15. Jaettu valtakunta: Israel - Juuda (1Kun 12:26-33).

16. Pakkosiirtolaisuus: Israel-Juuda (2Kun 17.-25.luvut).

17. Paluu ja temppelin rakentaminen (Esran kirja).

 

Sana 'maailma' mainitaan Johanneksen ensimmäisessä

kirjeessä 17. kerran jakeessa 1Joh 5:4, missä sanotaan:

"Sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa

maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman

voittanut, meidän uskomme."

 

 

 

KAHDEKSANTOISTA (18). Hepr. שמונה עשר (shmona

asar, mask), שמונה עשרה (shmone esre, fem.).

 

Tavallisemmin luvun 18 luonne on määräytynyt

yhdeksästä: 18 = 2 x 3 x 3. Koska yhdeksän on totuuden

luku, on kahdeksantoistakin voitu kokea sellaiseksi

(9 + 9, lisäksi 18:n käänteisluku 81 = 9 x 9).

 

Hepreassa luku kahdeksantoista kirjoitetaan kirjaimilla

י"ח Jod ja Chet joista voi muodostaa sanan חי elävä.

 

Rikottuaan Herraa vastaan israelilaiset joutuivat

olemaan rangaistukseksi Mooabin kuninkaan Eglonin

vallan alla 18 vuotta (Tuom 3:14).

 

 

 

YHDEKSÄNTOISTA (19). Hepr. תשעה עשר (tish'a

asar, mask), תשע עשרה  (tesh'a esre, fem.).

 

Juutalainen kalenteri pohjautuu sekä kuu- että

aurinkovuoteen ja noudattaa sen vuoksi 19 vuoden

jaksotusta. Koska kuu- ja aurinkovuoden ero on 11

päivää, tasaus saadaan aikaan pitämällä 19 vuoden

aikana seitsemän karkausvuotta jolloin lisätään

ylimääräinen 13. kuukausi (Adar II), joka sijoittuu

kevättalveen tai kevääseen Adar- ja Nisan-kuukausien

väliin.

 

 

 

KAKSIKYMMENTÄ (20). Hepr. עשרים (esrim,

mask ja fem.).

 

VT kertoo, että Salomon Temppeliin Herran liitonarkin

sijaintipaikaksi rakennettu sisäkammio oli 20 kyynärää

pitkä, 20 kyynärää leveä ja 20 kyynärää korkea

(1Kun 6:20).

 

Jaakob palveli Laabania yhteensä 20 vuotta eikä saanut

vakiinnutetuksi palkkaansa (1Moos 31:41).

 

Joosef myytiin 20 hopeasekelistä ismaelilaisille ja nämä

veivät Joosefin orjaksi Egyptiin (1Moos 37:28).

 

 

 

KAKSIKYMMENTÄ KAKSI (22). Lukuun 22

päädytään, kun luvut 3, 7 ja 12 lasketaan yhteen.

 

Evankeliumeista on laskettu Messiaan 22 hyvää tekoa.

 

Jerusalemin Temppelin seitsenhaaraisen lampun

(מנורה menorah) varresta lähti kuusi haaraa, joista

jokaisessa oli kolme mantelinkukan muotoista

kukkakoristetta (= 18) ja kun myös lampunvarressa

oli neljä samanlaista koristetta, niiden yhteismäärä

oli 22 (2Moos 25:31-34).

 

Sananlaskujen kirjassa on kelpo vaimon ylistyksessä

22 jaetta (31:10-31). Sama määrä niitä on myös

apokryfikirjoihin kuuluvan Siirakin kirjan loppuluvun

rukouksessa (51:1-22).

 

UT:ssa on Ilmestyskirjassa 22 lukua.

 

TaNaKh'ssa eli VT:ssä oli alkujaan 22 kirjaa tai

tarkemmin, kirjakääröä.

 

Heprean kirjaimistossa on 22 kirjainmerkkiä.

 

Salomolla 22000 nautaa.

 

 

 

 

KAKSIKYMMENTÄ NELJÄ (24). Luku 24 koostuu

matemaattisesti "hyvistä" luvuista: 2 x 3 x 4 = 24,

samoin 2 x 12 = 24.

 

Myöhäisempi VT:n kirjojen lukumäärä on ollut 24

(Torah 5, Profeetat 8 ja Kirjoitukset 11; vrt. 22 ja 39).

 

Jerusalemin Temppelissä palvelleet Aaronin jälkeläiset

jakaantuivat 24 palveluryhmään (1Aik 24:7-18). Jumalan

Valtaistuimen ympärillä on 24 taivaallista valtaistuinta

ja niillä istuu 24 vanhinta, jotka osoittavat Jumalalle

kunnioitustaan heittäytymällä maahan Hänen

Valtaistuimensa eteen (Ilm 4:4,9). Taivaallisten

vanhinten lukumäärä muodostuu 12 patriarkasta

ja 12 apostolista.

 

 

 

KAKSIKYMMENTÄ VIISI (25).

 

Leeviläisten oli ryhdyttävä suorittamaan työpalvelusta

pyhäkköteltassa ja myöhemmin Temppelissä

täytettyään 25 vuotta (4Moos 8:24).

 

 

 

KAKSIKYMMENTÄ KUUSI (26).

 

Hepreankielisen nelikirjaimisen Pyhän Nimen

יהוה JHVH kirjainten lukuarvojen summa

(10 + 5 + 6 + 5) on 26.

 

 

 

KAKSIKYMMENTÄ KAHDEKSAN (28) on

lukujärjestelmän seitsemän ensimmäisen luvun summa

(1 + 2 + 3 + ...+7). Luku on täydellinen, koska se on

jakajiensa summa (1 + 2 + 4 + 7 + 14 = 28).

 

Israelilaisten Ilmestysmaja valmistettiin kymmenestä

kangaskaistaleesta, joista jokaisen pituus oli 28 ja

leveys 4 kyynärää. Myös Telttamajan korkeus oli 28

kyynärää (2Moos 36. ja 37. luku).

 

Kuun kiertoaika on 28 vuorokautta (4 x 7).

 

 

 

KOLMEKYMMENTÄ (30). Luku 30 kuuluu yhteen

lukujen 3 ja 10 kanssa.

 

Messias Jeshua otti kasteen 30-vuotiaana.

 

Simsonilla oli 30 sulhaspoikaa ja kun hän esitti

ratkaistavaksi arvoituksen, hän lupasi ratkaisijalle 30

pellavapaitaa ja 30 juhlapukua. (Tuom 14:10-13).

 

Tuomari Jairilla oli 30 poikaa, jotka ratsastivat 30 aasilla.

Pojilla oli Gileadissa myös 30 kaupunkia (Tuom 10:4).

 

Daavid oli kuninkaaksi tullessaan 30-vuotias, hänellä oli

30 sotapäälikköä ja 30000 soturia.

 

30 hopearahaa on lampaita paimentaneen profeetan

saama palkka (Sak 11:12,13). Juudas Iskariot petti

Jeshuan 30 hopearahasta ja kertolasku 5 x 6 = 30

osoittaa, että Messiaan pettävät ne, jotka antavat

aistinsa (5) lihan = ihmisen (6) huokutusten valtaan.

 

VT kertoo 30 päivän suruajasta sekä Aaronin että

Mooseksen kuoleman jälkeen (4Moos 20:29;

5Moos 34:8).

 

 

 

KOLMEKYMMENTÄ KOLME (33).

 

Kuningas Daavid hallitsi koko Israelia 33 vuotta ja

33 on Jeshuan maanpäällisten elinvuosien luku.

 

Lain mukaan poikalapsen synnyttänyt on epäpuhdas

seitsemän päivää, sen jälkeen hänen on pysyttävä

kotona 33 päivää puhdistautuakseen verenvuodosta.

Tänä aikana hän ei saa koskea mihinkään, mikä on

pyhää, eikä tulla pyhäkköön (3Moos 12:2-4).

 

 

 

KOLMEKYMMENTÄ KUUSI (36). Luku 36 saa

sisältönsä luvusta kuusi (6 x 6 = 36). Siihen päädytään

myös kertomalla keskenään kaksi ensimmäistä

neliölukua (4 x 9). Se on myös kertalaskun 3 x 12 tulo

ja yhteenlaskun 16 + 20 summa. Neljän ensimmäisen

parittoman luvun summa (1 + 3 + 5 + 7) = 16 ja neljän

ensimmäisen parillisen summa (2 + 4 + 6 + 8) = 20 ja

näiden summa 36. 36 on lukujärjestelmän kahdeksan

ensimmäisen luvun summa (1 + 2 + 3 + ...+ 8).

 

Σ (1- 36) eli lukujen 1 + 2 + 3 + ... + 36 summa on 666

(Ilm 13:18).

 

 

 

KOLMEKYMMENTÄ SEITSEMÄN (37). Luku 37

kerrottuna luvun 3 kerrannaisella se muodostaa luvun

jossa kaikki numerot ovat samoja: 3 x 37 = 111, 6 x 37 =

222, 9 x 37 = 333, ...

 

Hepreankielisten ilmausten בראשית אלהים alussa

Jumala ja ברא השמים loi taivaan lukuarvot ovat

999 = 27 x 37 = 3 x 9 x 37 eli (Jumalan täydellisyys) x

(Jumalan lopullisuus) x (JumalanSana). Lukuarvo 27

voidaan esittää myös tulona 3 x 3 x 3. Hepreankielisten

sanojen אלהים Jumala, השמים taivas ja הארץ maa

yhteinen lukuarvo on 777 = 3 x 7 x 37. Koko jakeen

1Moos 1:10 lukuarvo on 2701 = 73 x 37.

 

Myös ilmauksen ורוח אלהים מרחפת על פני המים

ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä lukuarvo on

1369 = 37 x 37 (1Moos 1:20).

 

Jeesuksen kreikankielisen nimen lukuarvo on 888 =

24 x 37. Luku 24 = 4 x 6 ilmaisee, että Hän tuli ihmiseksi

(= 6) maailmaan (= 4). Katso muut 37-kertoimet luvun 8

esimerkeistä.

 

Kreikankielisten sanojen "Jumalan kuva" lukuarvo on

1369 = 37 x 37 (Kol 1:16).

 

 

 

KOLMEKYMMENTÄ KAHDEKSAN (38).

 

Mies, joka odotti parantavan veden liikuttamista

Betesdan lammikossa, oli ollut halvaantuneena 38

vuotta (Joh 5:5).

 

 

 

NELJÄKYMMENTÄ (40). Luku 40 on täydellisten

lukujen (4 x 10 tai 10 + 10 + 10 + 10) summa tai

kerrannainen. Se kuvaa koettelemusta, koeaikaa

tai koetusta.

 

Kasteen jälkeen Jeshua paastosi erämaassa 40 päivää ja

40 yötä (Matt 4:1ss.; Luuk 4:1,2). Ylösnousemuksensa

jälkeen Hän näyttäytyi omilleen 40 päivän aikana

(Apt 1:3).

 

Vedenpaisumuksessa satoi 40 päivää ja yötä

(1Moos 7:4,12).

 

Patriarkka Jaakobin ruumiin balsamoiminen kesti 40

päivää (1Moos 50:3).

 

Iisak oli 40-vuotias naidessaan Rebekan (1Moos 25:20),

samoin Eesau ottaessaan kaksi vaimoa (1Moos 26:34).

 

Israel vaelsi erämaassa 40 vuotta

(4Moos 14:33s.; 32:13; 5Moos 8:2,3; Ps 95:10).

 

Mooseksen elämä rakentui kolmesta 40 vuoden

jaksosta:

40 vuotta Egyptissä (Apt 7:23),

40 vuotta erämaassa Midianin maassa (Apt 7:29,30) ja

40 vuotta kansanjohtajana erämaavaelluksen aikana.

 

Mooses vietti vuorella 40 päivää ja 40 yötä

(2Moos 24:18). Luku esiintyy synnintunnustuksen

merkkinä Mooseksen rukoillessa 40 päivää ja 40 yötä

Israelin puolesta (5Moos 9:25).

 

Luvattuun maahan lähetetyt vakoilijat viipyivät matkalla

40 päivää.

 

Israelilaiset joutuivat elämään filistealaisten alaisina

40 vuotta (Tuom 13:1),

Otnielin vallan alaisuudessa 40 vuotta (Tuom 3:9-11),

Baarakin vallan alaisuudessa 40 vuotta (Tuom 5:31) ja

Gideonin vallan alaisuudessa 40 vuotta (Tuom 8:28).

 

Tuomarien aikana oli kaksi 40 vuotta kestänyttä

rauhan jaksoa (Tuom 3:11; 8:28).

 

Goljat koetteli israelilaisten kärsivällisyyttä 40 päivää,

ennen kuin Daavid asettui linkoineen häntä vastaa

(1Sam 17:16).

 

Iisebelin vihaa paennut profeetta Elia kulki enkelin

antaman ruuan voimalla 40 päivää ja yötä, kunnes hän

tuli Siinain (Hoorebin) vuorelle (1Kun 19:8).

 

Niiniveläiset paastosivat 40-päivää, kun Joona saarnasi:

"Vielä 40 päivää, ja Niinive hävitetään" (Joona 3:4).

 

Kuninkaat Saul (Apt 13:21), Daavid (Juudaa

Hebronissa 7 vuotta + koko Israelia Jerusalemissa

33 vuotta; 2 Sam 5:4) ja Salomo hallitsivat kukin 40

vuotta (1Kun 11:42).

 

Hesekielin piti kantaa 40 päivää Juudan heimon syntiä

(Hes 4:6).

 

Poikalapsen saaneen äidin epäpuhtaus kesti 40

päivää ja tytön synnyttäneen kaksi kertaa 40 päivää

 (3Moos 12:2-5, vrt. Ps 51:7).

 

Rangaistaessa sai antaa korkeintaan 40 raipaniskua

(5Moos 25:3, vrt. 2Kor 11:24).

 

Egypti oli oleva autiona 40 vuotta (Hes 29:9-12).

 

Luku 40 esiintyy Raamatussa 146 kertaa.

 

 

 

NELJÄKYMMENTÄ KAKSI (42).

 

TaNaKh'ssa (VT:ssa) 42 esiintyy rangaistuksen lukuna.

 

Jumalan rangaistukseksi kuningas Aahabin aikana

lähettämä kuivuus ja sitä seuraava nälänhätä kesti

3 1/2 vuotta eli 42 kuukautta (1Kun 17:1; Luuk 4:25).

 

Profeetta Elisa kirosi häntä kaljupääksi pilkanneet

pikkupojat ja metsästä tulleet kaksi karhua raatelivat

kuoliaaksi 42 poikaa (2Kun 2:42).

 

Kuningas Jeehu surmasi 42 hänen kilpailijansa luokse

pyrkinyttä miestä (2Kun 10:14).

 

Lisäksi tämä luku esiintyy Danielin kirjan ennustuksissa

(3 1/2 vuotta eli 42 kuukautta kohdissa 7:25 ja 12:7) ja

useassa kohdassa Ilmestyskirjassa (11:2; 12:14 ja 13 :5

sekä 1260 päivää = 3 1/2 vuotta = 42 kuukautta, 11:3).

 

Matteuksen 1. luvussa Jeshuan sukupuussa on

Aabrahamista Jeshuaan 42 polvea (3 x 14).

 

 

 

NELJÄKYMMENTÄ KUUSI (46).

 

Jerusalemin toista Temppeliä uudelleen rakennettiin

46 vuotta (Joh 2:20).

 

 

 

NELJÄKYMMENTÄ YHDEKSÄN (49). Kertolaskun

7 x 7 tulo on 49. Seuraavassa heprealaisessa tekstissä

on 49 kirjainta, joista voi muodostaa kirjainneliön:

 

ו

ת

ב

ש

ע

ב

ש

ת

ת

מ

י

מ

ת

ת

ד

ע

ה

נ

י

י

ה

ש

ה

ת

ר

ח

מ

מ

ע

י

ב

ש

ה

ת

ב

ח

ו

ר

פ

ס

ת

ת

ם

ו

י

ם

י

ש

מ

 

Sheva Shabatot T'mimot T'h'yiena, Ad Mimacharat

Hashabbat Ha'sh'vi'it Tis'p'ru Chamishim Yom, Vayikra

23:15b, 16a) "seitsemän täyttä viikkoa, laskekaa

viisikymmentä päivää seitsemännen sapatin jälkeiseen

päivään asti (3Moos 23:15bja 16a).

 

Kirjainneliön kulmissa ovat kirjaimet ש (shin = 300),

ו (vav = 6), מ (mem = 40) ja ם (mem = 40) joiden summa

on 386. Nimien ישועJESHUA ja דוד בן ישי Daavid,

Iisain poika lukuarvot ovat samoin 386.

 

Kun huomioidaan vasemmassa alakulmassa oleva

ם (mem-sofit = 600) -kirjain, saadaan lukuarvoksi 946,

joka on sanojen הוא המשיח לישראל Hän on Israelin

Messias lukuarvo.

 

Kun lisätään keskellä oleva kirjain ר (resh = 200),

lukuarvo on 586, joka on sanojen נתן אלהים Jumala

antaa, אל קהלה קדוש Pyhälle seurakunnalle ja

ירושלם Jerusalem (Raamatussa) lukuarvo.

 

Kun huomioidaan ם (mem-sofit)-kirjain, niin sanojen

מאת אבי שבשמים Isältäni, joka on taivaissa

lukuarvo on 1146.

 

Kirjaimista muodostuu myös sanat: שמו רם nimensä

YLHÄINEN.

 

 

 

VIISIKYMMENTÄ (50). Luvun 40 jakajien summa

1 + 2 + 4 + 5 + 8 + 10 + 20 on 50. Se on positiivisesti

latautunut ilon ja pelastuksen ajan luku.

 

Jeshuan vertauksessa kahdesta velallisesta toinen oli

velkaa 500 (10 x 50) ja toinen 50 denaaria (Luuk 7:41).

Kumpikin sai velan anteeksi, eli luku esiintyy tässäkin

yhteydessä anteeksiantamuksen lukuna.

 

50 vuoden välein seuraa sapatti- eli riemuvuosi

(7 x 7 + 1). Silloin annetaan velat anteeksi, orjat

vapautetaan ja pantatut maa-alueet palautetaan

alkuperäisille omistajille. Maakin saa silloin levätä,

peltoja ei kynnetä eikä viljellä (3Moos 25:10).

 

50. päivänä Pääsiäisestä (חג פסח) on חג הבכורים

sadonkorjuujuhla, חג השבועות viikkojuhla eli

Helluntai (Apt 2:1-4).

 

Telttamajassa oli 50 silmukka ja 50 kultahakasta

(2Moos 26:5,6). Telttamajan lännenpuoleisella sivulla

oli yhdeksän 50 kyynärän pituista ympärysverhoa

(2Moos 27:12,13).

 

Leeviläiset toimivat temppelipalvelijoina 30 ikäisestä

50-vuotiaaksi (4Moos 4:3,23, 30,35,39,43,47; 8:25).

Talmudin mukaan vasta 50-vuotiaalla on riittävästi

viisautta asioiden oikeaan arvioimiseen (Joh 8:57).

 

Profeetta Elialla oli 50 oppilasta (2Kun 2:7,16,17).

 

Raamatun psalmeja on 150 eli 3 x 50 (vrt. lukua 15).

 

 

 

VIISIKYMMENTÄ KAKSI (52).

 

Jerusalemin muuri rakennettiin pakkosiirtolaisuuden

jälkeen uudelleen 52 päivässä (Neh 6:15).

 

 

 

VIISIKYMMENTÄ NELJÄ (54).

 

Heprealaisen ajanlaskun mukaan kuuvuodessa on

54 viikkoa. Sen mukaisesti Toora (5 Mooseksen kirjaa)

on jaettu 54 jaksoon, eli koko Toora tulee luetuksi

sapatteina synagogissa vuosittain.

 

 

 

KUUSIKYMMENTA (60).

 

Raamatussa luvulla 60 ei ole sanottavaa merkitystä.

Korkea Veisussa luku mainitaan: "Kuusikymmentä on

kuningatarta ja kahdeksankymmentä sivuvaimoa ja

nuoria naisia ilman määrää" (6:8).

 

 

 

SEITSEMÄNKYMMENTÄ (70). Se on täydellisten

lukujen 10 ja 7 tulo.

 

Lukua käytetään henkilöistä (2Moos 1:5; 24:1,9;

4Moos 11:16,24s.; Hes 8:11) ja asioista sekä esineistä

(2Moos 15:27; 2Aik 29:32; 4Moos 7:13ss.). VT:ssa

luku esiintyy 39 kertaa.

 

Jeshuan laajempi opetuslapsi piiri käsitti 70 opetuslasta

(7 x 10). Jeshua opetti Pietarille, että on oltava valmis

antamaan toistuvasti rikkoneelle lähimmäiselleen

anteeksi 70 kertaa seitsemän kertaa (Matt 18:22).

 

"Jaakobin perheenjäseniä, jotka siirtyivät Egyptiin, oli

kaikkiaan seitsemänkymmentä henkeä" (1Moos 46:27).

Luku nähdään myös lupauksen lukuna:

"Seitsemänkymmentä henkeä oli sinun isiesi joukkoa,

kun he menivät Egyptiin, mutta nyt Herra, sinun

Jumalasi, on tehnyt sinun lukusi paljoksi niin kuin

taivaan tähdet" (5Moos 10:22).

 

"Mooses ja Aaron, Naadabja Abihu ynnä

seitsemänkymmentä Israelin vanhinta nousivat

vuorelle" (2Moos 24:9). Kansan vanhimpia oli 70 kun

Herra teki liiton Siinailla Israelin kanssa (2Moos 24:1;

ks. myös 4Moos 11:16-24).

 

Myöhemmin myös Sanhedriinissa oli 70 jäsentä.

 

"Gideonilla oli seitsemänkymmentä poikaa"

(Tuom 8:30).

 

Luku mainitaan myös Tuomarien kirjan 1:7:ssä ja

9:2:ssa puhuttaessa ihmisten lukumäärästä. Kuningas

Abimelekille annettiin pakanallisen Baal-Beritin

pyhäkön varoista seitsemänkymmentä hopeasekeliä

(Tuom 9:4). Abimelek surmasi 70 veljeään (Tuom 9:5).

Jeehun tuhotessa Aahabin suvun surmattiin 70 poikaa

(2Kun 10:6-8).

 

Erämaavaelluksella Egyptistä Luvattuun maahan

kansa lepäsi Elimissä, jossa oli 12 vesilähdettä ja

70 palmupuuta (2Moos 15:27).

 

Lukua käytetään ajasta, kuten eliniästä (Ps 90:10),

suruajasta (1Moos 50:3), ja rangaistusajasta

(Jes 23:15,17; Jer 25:11s.; Dan 9:2; Sak 1:12; 7:5).

 

Seitsemän kertaa seitsemänkymmentä liittyy

pelastushistoriaan: 70 vuosiviikkoa (70 x 7 eli 490

vuotta) on Herra Israelin kanssa tekemässään pyhässä

liitossa määrännyt tälle kansalle, ennen kuin sille

annetut lupaukset täyttyvät ja joiden mentyä

jumalattomuus päättyy, synnistä tulee loppu, pahat

teot sovitetaan ja ikuinen oikeudenmukaisuus saatetaan

voimaan (Dan 9:24-27). Baabelin pakkosiirtolaisuus

kesti 70 vuotta kuten profeetta Jeremia oli ennustanut:

"koko tämä maa tulee raunioiksi, autioksi, ja nämä

kansat palvelevat Baabelin kuningasta

seitsemänkymmentä vuotta". "Mutta kun

seitsemänkymmentä vuotta on täyttynyt, niin minä

kostan Baabelin kuninkaalle ja sille kansalle, sanoo

Herra" (Jer 25:11-14; 29:10; Dan 9:2).

 

70 on Raamatun mukaan myös ihmisiän määrä: "Meidän

elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka

enintään kahdeksankymmentä vuotta" (Ps 90: 10).

 

Jesaja ennusti Tyyron joutuvan unohduksiin

seitsemäksikymmeneksi vuodeksi, mutta niiden mentyä

Herra muistaa tätä huoruuden syntiin langennutta

kaupunkia ja se tekee parannuksen ja elpyy jälleen

(23:15-18).

 

 

 

SEITSEMÄNKYMMENTÄ KAKSI (72).

 

"Täytetyin kirjaimin" Jumalan nimi יהוה JHVH on

lukuarvoltaan 72 (י jod = 20 + ה he = 15, ו vav = 22 +

ה he = 15).

 

Juutalaisen historioitsijan Josefuksen mukaan

ylimmäisen papin päällysviitassa oli 72 pientä kelloa.

 

Toorassa mainitaan nimeltä 72 Nooan jälkeläistä

(1Moos 10).

 

Kolmessa päivässä ja kolmessa yössä, jotka Jeshua

oli haudassa, on 72 tuntia.

 

 

 

SEITSEMÄNKYMMENTÄ VIISI (75).

 

Lähtiessään Jumalan kutsun mukaisesti kotoaan

Harranista kohti tuntematonta tulevaisuutta

Kanaaninmaahan Aabraham oli 75-vuotias

(1Moos 12:4).

 

 

 

SEITSEMÄNKYMMENTÄ SEITSEMÄN (77).

 

Gideonia vastustavia Sukkotin päämiehiä ja

vanhimpia oli 77 (Tuom 8:14).

 

Baabelin vankeudesta palanneet pakkosiirtolaiset

uhrasivat Israelin Jumalalle mm. 77 karitsaa (Esra 8:35).

 

Lemek halusi, että hänen kuolemansa kostetaan

77-kertaisesti (1Moos 4:24). Uskovan tulee olla

77-kertaisesti kostavan Lemekin vastakohta ja

antaa anteeksi 70 kertaa seitsemän kertaa (on

mahdollista kääntää myös 77 kertaa, RK92),

so. rajattomasti (Matt 18:22).

 

UT:ssa Israel-sana esiintyy 77 kertaa.

 

 

 

YHDEKSÄNKYMMENTÄ YHDEKSÄN (99).

 

Evankeliumeissa 99 tulee esille vertauksessa

eksyneestä lampaasta (Matt 18:12-14) ja taivaassa

iloitaan enemmän yhdestä syntisestä, joka kääntyy,

kuin 99 hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen

tarpeessa (Luuk 15:4-7).

 

 

 

SATA (100) on luvun kymmenen neliö (10 x 10).

 

Aabraham oli 100-vuotias, kun hänelle syntyi Iisak

(1Moos 21:5; Room 4:19).

 

Messiaanisessa valtakunnassa "nuorin kuolee

satavuotiaana, ja vasta satavuotiaana synnintekijä

joutuu kiroukseen" (Jes 65:20, vrt. RK92, joka puhuu

"omiaan": "...jonka vuodet jäävät alle sadan, häntä

surkutellaan").

 

Iisak sai kylvöstään satakertaisen sadon (1Moos 26:12).

Myös Jeshua puhui vertauksessaan kylväjästä

satakertaisesta sadosta parhaana mahdollisena

(Matt 13:23; Luuk 8:8).

 

 

 

SATAKYMMENEN (110).

 

Joosef kuoli 110-vuotiaana (1Moos 50:22),

samoin Joosua (Joos 24:29).

 

 

 

SATAKAKSIKYMMENTÄ (120). 120 = 1 x 2 x 3 x 4 x 5.

 

Kun Jeshuan pettäneen Juudas Iskariotin tilalle valittiin

uusi apostoli, paikalla oli 120 opetuslasta. (Apt 1:15).

 

Sama määrä oli koolla myös silloin kuin he saivat Pyhän

Hengen (Apt 2:1 ).

 

Luku on sama kuin Mooseksen ikä hänen kuollessaan

(5Moos 34:7).

 

Saban kuningatar toi kuningas Salomolle lahjaksi

120 talenttia kultaa (1Kun 10:10).

 

Ennen vedenpaisumusta ihmisen elinikä rajattiin

120 vuoteen (1 Moos 6:3).

 

 

 

SATANELJÄKYMMENTÄ (140).

 

Job eli koettelemustensa jälkeen vielä 140 vuotta

(Job 42:16,17).

 

 

 

SATANELJÄKYMMENTÄ NELJÄ (144).

 

Uuden Jerusalemin muurin pituus on 144 kyynärää

(Ilm 21:17). Koska luku on matemaattisten

ominaisuuksiensa takia (12 x 12) pysyvyyden

ja kestävyyden vertauskuva, Uuden Jerusalemin

muurin mitta ilmaisee Jumalan valtakunnan kestävän

ikuisesti.

 

Hyviä lukuja on myös yhtälössä 10 ¥ 10 + 40 + 4 = 144.

 

 

 

SATAVIISIKYMMENTÄ (150).

 

Luku esiintyy kertomuksessa vedenpaisumuksesta,

joka kesti 150 päivää (1Moos 7:24).

 

 

 

SATAVIISIKYMMENTÄKOLME (153). Luku kuvaa

hedelmän kantamista, 153 = 17 x 9 = (voitto) x (hengen

hedelmä).

 

Luku 153 saadaan laskemalla yhteen numerot 1-17.

 

Kun Jeshua auttoi ylösnousemuksensa jälkeen Pietaria

ja muita opetuslapsia saamaan suuren kalansaaliin,

verkosta löytyi 153 kalaa (Joh 21:2,11).

 

Sanan 'kalat' (kreikaksi 'ichthues') lukuarvo on

1224 = 8 x 153. Myös sanan 'verkko' (kreikaksi 'to

diktuon') lukuarvo on 1224 = 8 x 153.

 

Hepreankielessä ilmauksen בני האלהים Jumalan lapset

lukuarvo on 153. Vastaavan kreikankielisen ilmauksen

lukuarvo on 3213 =3 x 7 x 153.

 

Kreikan sanan 'kanssaperilliset' lukuarvo on

1071 = 7 x 153 (Room 8:17).

 

Kahdentoista opetuslapsen nimien yhteinen lukuarvo

on 9629 = 7 x 9 x 153 (Mark 3:16-19).

 

Johanneksen evankeliumin 21. luvussa kerrottu

kertomus kalastamisesta sisältää 153 sanaa.

 

 

 

SATASEITSEMÄNKYMMENTÄ KUUSI (176).

 

Psalmissa 119, joka on Raamatun pisin, on 176 jaetta.

Se on ns. aakkosellinen psalmi. Siinä on 22

heprealaisten aakkosten järjestyksen mukaan

alkavaa ryhmää joissa kussakin on 8 jaetta.

 

 

 

KAKSISATAAKAKSIKYMMENTÄ (220).

 

Kun Jaakob kohtasi vanhemman veljensä Eesaun, hän

lahjoitti tälle 200 vuohta ja 20 vuohipukkia (= 220),

samoin 200 emolammasta ja 20 pässiä (= 220) sekä

lisäksi 30 kamelia varsoineen (yhteensä 60), 40 lehmää

ja 10 härkää (= 50) sekä 20 aasintammaa ja 10 aasioria

(= 30).

 

 

 

KAKSISATAA KAHDEKSANKYMMENTÄ KOLME

(283).

 

Nooan arkki oli tehtävä honkapuusta (1Moos 6:14;

RK92: sypressipuusta), jota merkitsevän heprean sanan

גפר (gofer) kirjainten lukuarvo on 3 + 80 + 200 = 283.

Sama lukuarvo saadaan liitonarkkia tarkoittavien

sanojen ארון יהוה (aron JHVH) kirjaimista (1 + 200 +

6 + 50 + 10 + 5 + 6 + 5). Tämän perusteella on Nooan

arkki nähty liitonarkin symboliksi ja ennakkokuvaksi.

 

 

 

KOLMESATAA (300).

 

Gideon otti voitokkaaseen taisteluun midianilaisia

vastaan 20000 miehen sijasta vain 300.

 

 

 

KOLMESATAA KAHDEKSANTOISTA (318).

 

Kun Aabraham lähti vapauttamaan neljän kuninkaan

vangitsemaa Lootia perheineen, hän aseisti mukaansa

318 miestä (1 Moos 14:14).

 

 

 

KUUSISATAA KUUSIKYMMENTÄ KUUSI (666).

Luku 666 liittyy matemaattisesti lukuun 36, sillä se on

lukujärjestelmän kolmenkymmenenkuuden ensimmäisen

luvun summa Σ (1- 36) eli 1 + 2 + 3 +...+ 36.

 

Kuningas Salomo sai Arabiasta 666 talenttia kultaa

(1Kun 10:14; 2Aik 9:13).

 

Ainoa varma Raamatun esimerkki gematriasta on

Ilm 13:16-18:ssa, jossa mainitaan pedon merkki, nimi ja

luku: "Ja sen luku on 666". Jakeessa 17 käytettävä

kreikankielinen sana 'charagma' merkki on 666. sana

Ilmestyskirjassa.

 

Esimerkkejä sanoista, joiden lukuarvo on 666:

Roomalainen kreikaksi 'lateinos' = 666 ja

Roomalainen hepreaksi רומיתי = 666.

 

Roomalaiset käyttivät vain osaa aakkosistaan

numeroina: I = 1, V = 5, X = 10, L = 50, C = 100, D = 500.

Nykyistä lukua M = 1000 vastasi ennen DD. Näiden

yhteinen lukuarvo on I + V + X + L + C + D = 666. Paavin

päähineessä lukee VICARIUS FILII DEI eli Jumalan Pojan

sijainen. Tämän lauseen lukuarvo on 666.

 

Uudessa testamentissa on vain 5 sanaa, joiden

lukuarvo on 666:

Matt 8:25, Mark 4:38 ja Luuk 8:24, missä kerrotaan

myrskystä Galileanjärvellä esiintyy kaikissa sama sana

'apollumetha' eli me hukumme, jonka lukuarvo on 666.

 'Paradosis' perinnäissääntö (tai traditio) = 666.

Tämä sana mainitaan Uudessa Testamentissa 13 kertaa.

Joh 18:34 kohdassa, jossa sotilas puhkaisi keihäällä

Jeshuan kyljen, sana 'pleuran' kylki = 666,

Apt 19:25: 'euporia' toimeentulo = 666,

1Piet 1:1: 'diasporas' hajallaan = 666

 

 

 

KAHDEKSANSATAA KAHDEKSANKYMMENTÄ

KAHDEKSAN (888).

 

888 on kreikankielisen 'Iesous' eli Jeesus -nimen

lukuarvo (8 x 111).

 

Kun Haam joutui kirouksen alle, jäi jäljelle 3 miestä,

jotka uskoivat ja noudattivat Jumalan käskyjä: Nooa,

Seem ja Jaafet (58 + 340 + 490 = 888).

 

Jumalalle uskollisia olivat: Daniel, Hananja, Miisael ja

Asarja = 95 + 120 + 381 + 292 = 888 (Dan 1:6,7; 3:19-26;

6:16-23).

 

Ilmestyskirjassa eli Jeshuan Messiaan ilmestyksessä

on 888 kreikankielistä sanaa.

 

 

 

TUHAT (1000) tulkitaan absoluuttisen täydellisyyden

luvuksi, koska 1000 = luvun 10 kuutio (10 x 10 x 10).

Samaan päästään, kun täydellinen luku 100 kerrotaan

10:llä, toisella täydellisellä luvulla.

 

"Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan

hamaan tuhansiin polviin" (Ps 105:8; vrt. "mutta teen

laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja

pitävät minun käskyni" (2Moos 20:6), "joka pysyy

armollisena tuhansille" (2Moos 34:7); "Ja tiedä siis, että

Herra, sinun Jumalasi, on Jumala, uskollinen Jumala,

joka pitää liiton ja on laupias tuhansiin polviin asti niille,

jotka Häntä rakastavat ja pitävät Hänen käskynsä"

(5Moos 7:9) ja "Sinä, joka teet laupeuden tuhansille"

(Jer 32:18). Tuhat sukupolvea tarkoittaa tämän luvun

täydellisyyden takia kaikkia, kaikkien kokonaisuutta.

 

VT:ssa tavataan toisinaan rinnakkain luvut 1000 ja

10000. Kun Daavid oli voittanut Goljatin, Israelin

riemuitsevat naiset tulivat voittajaa vastaa laulaen.

"Saul voitti tuhat, mutta Daavid kymmenentuhatta"

(1Sam 18:7). Psalmeista löytyy lupaus: "Vaikka tuhat

kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta

puoleltasi, ei se sinuun satu" (Ps 91:7).

 

Salomon tullessa kuninkaaksi uhrattiin teuras- ja

polttouhreina mm. tuhat sonnia, tuhat pässiä ja

tuhat karitsaa (1Aik 29:21).

 

Ilmestyskirjassa esiintyy 1000-vuotinen aikakausi

(20:1-10).

 

 

 

SEITSEMÄNTUHATTA (7000).

 

Profeetta Elialle Jumala lupaa säästää tuholta

"seitsemäntuhatta: kaikki polvet, jotka eivät ole

notkistuneet Baalille, ja kaikki suut, jotka eivät ole

hänelle suuta antaneet" (1Kun 19:18; 20:15). Paavali

näki tässä lupauksen siitä, että "samoin on nyt tänäkin

aikana olemassa jäännös armon valinnan mukaan"

(Room 11:4,5).

 

Ankarassa maanjäristyksessä tuhoutuu Karitsaa

vastustaneesta kaupungista kymmenesosa ja

7000 ihmistä saa surmansa (Ilm 11:13).

 

 

 

KYMMENENTUHATTA (10000). Luku 10000 on

tunnettu laskemattomuuden ja suunnattoman

suuruuden lukuna. Se esiintyy Raamatussa mm.

5Moos 33:2; Ps 3:7; Hepr 12:22; Ilm 5:11 ja 9:16.

 

Myös Jeshuan vertauksessa armottomasta palvelijasta

10000 merkitsee" suunnattoman paljon" . Surkeaan

asemaan joutunutta palvelijaa säälivä kuningas antaa

siinä 10000 talentin (= 60000000 denaarin) velan

anteeksi, mutta samainen palvelija vaatii toista

palvelijaa kurkusta kuristaen maksamaan sadan

denaarin velan (Matt 18:23-35).

 

Ilm 5:11,12:ssä 101 000000 (10000 x 10000 + 1000 x 1000 )

enkeliä antavat Karitsalle 7 -kertaisen ylistyksen: voima,

rikkaus, viisaus, väkevyys, kunnia, kirkkaus ja ylistys.

 

 

 

SATANELJÄKYMMENTÄ NELJÄ TUHATTA

(144000).

 

Sinetillä merkittyjen luku on sata neljäkymmentä neljä

tuhatta merkittyä kaikista Israelin lasten sukukunnista

(Ilm 7:4; 14:1-3). Pohjana ilmeisesti on Israelin heimojen

ja apostolien luku 12 (12 x 12) sekä täydelliseksi

tulemisen luku 1000. Mainitut 144000 "eivät ole

saastuttaneet itseään naisten kanssa; sillä he ovat

niinkuin neitsyet" (Ilm 14:4).

 

 

 

Luvut 1-4 ovat kukin jumaluuteen liittyviä lukuja.

Tooran kymmenessä käskyssä (2Moos 20:1-17)

nähdään seuraavanlainen jaoitus: Neljä ensimmäistä

käskyä liittyvät Jumalan ja ihmisen väliseen yhteyteen.

1 + 2 + 3 + 4 = 10. Heprean sana בדד yksin, olla ainoa,

olla yksin on lukuarvoltaan 10.

 

Luvut 5-10 käskyissä (kuusi käskyä) liittyvät ihmisen

ja hänen lähimmäistensä yhteyksiin. 5 + 6 + 7 + 8 + 9 +

10 = 45. Sana אדם (Adam) ihminen on lukuarvoltaan 45.

 

Jeshua tiivisti käskyt kahteen käskyyn, jotka ovat

edellä mainuttujen ryhmien otsikot: "Rakasta Herraa,

sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta

sielustasi ja kaikesta mielestäsi. Tämä on suurin ja

ensimmäinen käsky. Toinen tämän vertainen on:

Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Näissä

kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat"

(Matt 22:37-40).

 

 

Moshe Zew

 

 

 

[ Alkuun ] [ Sisällys ] [ Johdanto ] [ Kotisivu ]