[ Kirjoituksia ]

 

OIKEA YHTEYS

"Että he yhtä olisivat" (Joh 17:11,21-23). Tämä on sana,
josta olemme viimeaikoina saaneet paljon kuulla puhuttavan
ja kirjoitettavan. Ja koska asia on todellakin tärkeä ja
Vapahtajamme sydämen toivomus, niin rohkenee
allekirjoittanutkin sanan valossa luoda silmäyksen tähän
tärkeään Ylipaimenen rukoukseen. Näyttää nimittäin siltä,
että tätä Jeesuksen rukousta on ymmärretty väärin, ainakin
siltä kohdalta, kun on kysymys, miten päästään yhteyteen.
Siitä ei liene kenelläkään eri mielipidettä, että Jeshuan tahto
on, että kaikki, jotka uskovat Häneen, olisivat jo täällä alhaalla
yhtä, jotta maailma uskoisi Jeshuaan. (Siksi lienee turhaa
kajotakaan asian tähän puoleen.) Mutta se, miten tähän
päästään, on juuri asia, josta näyttää olevan paljon erimielisyyttä.
Jopa tämä Jeshuan rukouskin osoittaa, että tätä yhteyttä ei ole
helppo saavuttaa. Jos yhteys taas kaikkien kristittyjen keskellä
on ilman muuta selvä, niin vaikeaksi jää käsittää, miksi sitten
Jeshua rukoili, "että he yhtä olisivat". On siis selvää, että
Jeshuan tahto on, että kaikki Jumalan lapset olisivat yhtä.
Katsokaamme nyt, hyväksyykö Raamattu kaikki erilaiset
opit ja onko Jumalan Sanan mukaista harrastaa yhteyttä
välittämättä ollenkaan opin käsitteistä.

Luomme ensin silmäyksen Roomalaiskirjeen 16. lukuun.
Sen 17 ja 18 jakeessa apostoli Paavali kirjoittaa: "Mutta
minä kehoitan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka
saavat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä
oppia, jonka te olette saaneet; vetäytykää pois heistä.
Sillä sellaiset eivät palvele meidän Herraamme Messiasta,
vaan omaa vatsaansa, ja he pettävät suloisilla sanoilla ja
kauniilla puheilla vilpittömien sydämet."

Rooman seurakunnan keskelle oli siis tullut eräitä, jotka
saivat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä
oppia, jonka he olivat saaneet, ja tällä uudella opilla he
saivat aikaan erimielisyyttä. Ei näytä Paavali katselevan
näitä liian suopein silmin, vaan kehoittaa vetäytymään
heistä pois. Ei siis saanut tulla kysykseenkään mikään
veljeily ja yhteyden harrastaminen heidän kanssaan. He
kyllä osasivat puhua kauniisti ja suloisesti ja varmaan
juuri sillä he pettivätkin vilpittömäin sydämet. Mutta
Paavali varoitti seurakuntaa tältä vaaralta ja sanoi näitten
julistajain etsivän vain omaa hyväänsä ja palvelevan vain
omaa vatsaansa.

Samoin Paavali mainitsee 2 Kor 11. luvussa valheapostoleista
ja petollisista työntekijöistä, jotka myyskentelivät Jumalan
sanaa. Olivat siis "palkkapappeja". En usko, että Paavali
näittenkään kanssa olisi pitänyt yhteisiä kokouksia ja
harrastanut yhteyttä. Sitten Gal 5:6-12 kerrotaan eräistä,
jotka olivat tulleet Galatiaan ja tahtoivat vääristellä Messiaan
evankeliumia. Nämä Galatiaan tulleet opettivat erikoisesti,
että heidän tuli kaiken muun lisäksi ympärileikkauttaa itsensä
ja pitää Mooseksen lakia. Ympärileikkauksen he panivat
aivan autuuden ehdoksi. Löytyy tänäkin aikana henkilöitä,
jotka ovat panneet tällaisia lisäperustuksia, kuten esim.
lapsikasteen armo jne.

Miten Paavali suhtautui näihin, joidenkin mielestä ehkä
"toisarvoisiin" asioihin ja niiden julistajiin? Gal 2:4,5 hän
kirjoittaa: "Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien
tähden, jotka orjuuttaakseen meitä olivat hiipineet
vakoilemaan vapauttamme, mikä meillä on Messiaassa
Jeshuassa, me emme hetkeksikään alistuneet antamaan
heille myöten, että evankeliumin totuus säilyisi teidän
keskuudessanne".

Ei siis puhettakaan mistään veljeilystä, vaan Paavali sanoi,
ettemme hetkeksikään alistuneet antamaan myöten. Ei ollut
Paavalilla mitään kunnioitusta toisin ajattelevia kohtaan,
sillä hän ei lukeutunut niihin miehiin, jotka pitävät joitakin
Jumalan sanan totuuksia "toisarvoisina". Nykyään löytyy,
ikävä kyllä, sananjulistajia, joiden mielestä monet tärkeät
Jumalan sanan totuudet ovat "ehdonvallan asioita". Paavali
ei kunnioittanut toisten "vakaumusta", jos se poikkesi
Jumalan sanasta. Paavalista ei varmaankaan olisi ollut
nykyisiin kristittyjen yhteyttä edistäviin kokouksiin, joissa
on mottona: "Ei saa puhua eroittavista asioista". Kun hän
havaitsi Keefaan (Pietari) ulkokultailevan Antiokiassa, niin
hän vastusti häntä vasten kasvoja! Paavali ei suvainnut
mitään ulkokultailua, vaan kun hän näki, etteivät he
vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan,
nousi hän jyrkästi heitä vastustamaan (Gal 2:11-14).

2 Tess 2. luvussa kirjoittaa Paavali lopun ajasta ja erikoisesti
laittomuuden ilmestymisestä, jonka tulemuksen hän sanoo
tapahtuvan saatanan vaikutuksesta, valheen kaikella voimalla
ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä
niille, jotka joutuvat kadotukseen, sen tähden, etteivät he ota
vastaan rakkautta totuuteen, voidakseen pelastua. Ja sen
tähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että
he uskovat valheen. Se on erittäin vakava varoitus lopun ajan
kristityille. Paavali kehoittaa: "Niin seisokaa siis, veljet, lujina
ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko
meidän puheestamme tai kirjeestämme" (2 Tess 2:15).

"Pitäkää kiinni niistä opetuksista". Eikö nykyään opeteta aivan
päinvastoin? "Ei se ole niin tärkeätä. Ne ovat ehdonvallan
asioita", jne. on nykyajan tunnus Sanan totuuksista puhuttaessa.
Mutta meidän on herättävä näkemään se suuri eksytys, joka
tässä piilee. Niin kauniilta kuin kuulostaakin, että kaikki kristityt
yhtä olisivat, piilee sen nykyisessä ilmenesmuodossa suuri
vaara tinkiä ja luopua niistä opetuksista, jotka Jumalan sanasta
olemme saaneet.

Nuorelle Timoteukselle kirjoittaa Paavali kehoittaen häntä
varoittamaan eräitä, etteivät vieraita oppeja esittäisi (1 Tim 1:3,4).
Samoin hän neuvoo Tiitusta valitsemaan sellaisia seurakunnan
vanhimpia, jotka pysyvät kiinni opin mukaisessa ja luotettavassa
sanassa (Tiit 1:9). Jo näistä Raamatun kohdista huomaamme, että
Paavali ei ollut niitä miehiä, jotka hyväksyivät minkälaisen opin
hyvänsä. Siksi tulee meidänkin tarkoin huomioida tämä, ettemme
eksyisi ja juotuisi "virran" vietäväksi. Varmaan olemme kaikki
siitä yhtä mieltä, Että Paavalilla oli näihin asioihin sanottavana
Jumalan mielipide, koska Pyhä Henki on nähnyt hyväksi kirjoittaa
ne opetukset Pyhään Raamattuun.

 

RAAMATUN TIE YHTEYTEEN

Edellä olevan johdosta voisi joku mahdollisesti huomauttaa:
"Eikö sitten Raamattu tunnekaan kristittyjen yhteyttä?" Tähän
voimme jo etukäteen vastata: "Kyllä tuntee". Harvaa totuutta
Raamattu painostaa niin kuin uskovien yhteyttä, mutta yhteyttä
oikealla tiellä.

Sama Paavali, joka ankarasti tuomitsi "toisin ajattelevat", puhuu
hyvin selvästi uskovien yhteydestä ja sen säilyttämisestä. Hän
kirjoittaa Efeson seurakunnalle: "pyrkien säilyttämään hengen
yhteyden rauhan yhdyssiteellä (4:3)". Hän siis kehoittaa
säilyttämään hengen yhteyden. On nimittäin olemassa Raamatun
mukaan kahdenlaista yhteyttä, Hengen ja Sanan yhteys. Olen
uskomassa, että todellisen yhteyden saavuttamiseksi tulee
näitten kulkea käsi kädessä.

Kun Paavali puhui efesolaisille Hengen yhteydestä, niin samaan
hengenvetoon hän myöskin kirjoittaa Sanan yhteydestä. "Yksi
ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja
samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra,
yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä" (Ef 4:4-6).

Tässä on todellisen yhteyden alkusanat. Tätä tietä kehoitti
Paavali efesolaisia säilyttämään yhteyden ja tällä tiellä kasvamaan
Messiaan täyteyden täyden iän määrään, etteivät "enää olisi
alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa
ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan
että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme
häneen, joka on pää, Messias (Ef 4:14,15).

Mutta miten voimme totuutta noudattaa rakkaudessa, jos emme
pidä kiinni totuuden sanasta? En todellakaan ymmärrä, mistä
Raamatun kohdasta voidaan saada tukea käsitykselle, että monet
Jumalan sanan totuudet ovat "ehdonvallan asioita" ja voidaan
pitää ja säilyttää yhteyttä, ilman että alistutaan kaikessa sanan alle.

Fil 3:16:ssa apostoli kirjoittaa: "Kunhan vain, mihin saakka olemme
ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!" Tätäkin Raamatun paikkaa
olemme kuulleet tässä yhteydessä selitettävän väärin. Ei Paavali
tässä sano, että saamme kukin vaeltaa sen näkemyksen mukaan,
mikä meillä, tai sillä kirkkokunnalla on, johon kuulumme, ja kuitenkin
olisimme samalla tiellä. Ei, koskaan hän ei näin ajatellut, sillä
olemmehan edellä selvästi havainneet, ettei hän hyväksynyt mitä
oppia tai käsitystä hyvänsä. Hänhän sanoo selvästi, että meidän
tulee vaeltaa samaa tietä.

Jeshua on tie (Joh 14:6) ja Hän on myöskin Sana (Joh 1:1). On
kovin vaarallista se oppi, jossa esitetään Messias sen mukaan,
miksi me itsekukin Hänet mielikuvituksissamme kuvittelemme.
Se Messiaskuva ei ole todellinen, ja se vie ainakin herkät ja
sielulliset ihmiset sairaaloisuuteen. Mutta se kuva, jonka
Raamattu meille esittää, on todellinen ja vie meidät oikealle ja
raittiille pohjalle. Siksi tulee meidän vaeltaa sanan tietä ja sillä
tiellä kirkastuu meille Messias oikeassa valossa. Tällä tiellä ovat
toiset ehtineet pitemmälle, toisten ollessa vielä alkutaipaleella,
niissä ensimmäisissä askeleissa. Toinen on vasta tullut uskoon,
toinen on käynyt jo kasteella, kolmas on saanut jo Pyhän Hengen
kasteen, mutta vanhemmat kristityt ovat päässeet jo pitemmälle
näissä Karitsan askeleissa. Kuitenkin he kaikki ovat vaeltamassa
samaa tietä.

Parannus, vesi- ja Henkikaste jne. ovat Messiaan opin alkeita
 (Hepr 6:1,2). Mutta emmehän luonnollisestikaan voi ottaa kolmatta
askelta, jos emme ensin ota ensimmäistä ja toista. Samoin on
myöskin näissä asioissa. Ensin tulee kulkea alkeet ja sitten sitä
tietä pyrkiä täydellisyyteen. Ja tärkeätä on, "että kaikki vaellamme
samaa tietä". Näillä ihmisillä on yhteys siitä huolimatta, että toiset
ovat päässeet pitemmälle kuin toiset. Se yhteys ei ole mitään
keinotekoista, vaan luonnollista Jumalan synnyttämää.

 

MITEN PÄÄSTÄÄN TODELLISEEN YHTEYTEEN?

Edellä olemme jo havainneet, ettei Raamattu hyväksy minkäkaltaista
yhteyttä tahansa, ja tässäkin asiassa me tahdomme kuulla enemmän
Jumalan Sanaa kuin ihmisiä. Mutta koska Jeshua rukoili, "että he
yhtä olisivat", ja Raamattu painottaa, että kaikki Jumalaan uskovat
olisivat yksimielisiä, heillä olisi sama rakkaus ja kaikki harrastaisivat
samaa (Fil 2:2-5), niin on meidän löydettävä myöskin tie, jolla kaikki
kristityt voisivat yhtyä, että olisi yksi lauma ja yksi Paimen.

Sillä tiellä, jolla nykyään jotkut koettavat saada yhteyttä aikaan, ei
koskaan tulla saavuttamaan todellista ja kestävää yhteyttä. Siksi
tulee meidän löytää parempi ja kestävämpi pohja tälle tärkeälle ja
pyhälle asialle.

Apt 18:24-28:ssa on kerrottu pieni, mutta kaunis esimerkki siitä,
miten voidaan päästä yhteyteen toisinajattelevien kanssa.
Efesoon saapui mies, nimeltä Apollos. Hän oli puhetaitoinen ja
väkevä Raamatussa. Tälle oli opetettu Herran tie, ja hän puhui
palavana Hengessä ja opetti tarkoin Jeshuaasta, mutta tunsi
ainoastaan Johanneksen kasteen. Apolloksella näyttää siis olleen
kasteasiassa eri näkemys kuin Priskillalla ja Akylaalla. Kun Apollos
oli lopettanut puheensa, ottivat Priskilla ja Akyllas hänet kotiinsa
ja selvittivät hänelle tarkemmin Jumalan tien.

Tässä näemme nyt toisinajattelevat yhdessä, ja kuululle
kaunopuhujalle selvittää kaksi yksinkertaista Herran opetuslasta
selvempää Jumalan tietä. Ei kerrota, että Apollos olisi noussut
heitä vastustamaan ja väittänyt olevansa kasteasiassa yhtä
oikeassa kuin Priskilla ja Akylaskin. Ei, sitä ei varmaan Apollos
väittänyt, vaikka Johanneksen kaste olikin taivaasta, niinkuin
Jeshuakin kerran todisti. Hän kuunteli nöyränä heidän opetustaan
ja oli valmis alistumaan Jumalan Sanan alle.

Kysymme, mistä löytyy nykyaikana ne sananjulistajat, jotka
ovat niin nöyriä, että ovat valmiit tarkistamaan opinkäsityksensä
Jumalan Sanan valossa niinkuin Apollos teki? Jos papeilla ja
saarnaajilla on todellakin rehellinen halu saada jotakin kosketusta
ja yhteyttä, niin miksi ei jo alussa lähdetä oikealle tielle ja lasketa
kristittyjen yhteydelle pohjaa, joka kestää.

Eräs kirjoittaja väittää, että nykyisellä kristittyjen yhteydellä on
yhteys Jumalan Pojassa, Pyhässä Sanassa ja Pyhässä Hengessä.
Sitten selvittäessään tätä tarkemmin hän mm. mainitsee, että me
uskomme Raamatun Pyhän Hengen innoittamaksi kirjaksi.
Kuitenkin samalta taholta on lausuttu ajatus, että monet tärkeät
totuudet ovat vain "ehdonvallan asioita". Mitä hyödyttää uskoa
Raamattua Pyhän Hengen innoittamaksi, jos emme usko kaikkea
ja pidä jokaista sen sanaa tärkeänä, ei ainoastaan uskoa vaan
myöskin totella.

"Sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi
ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita,
ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä" (1 Kor 12:13).
Korintolaiset olivat siis yhdistyneet sekä sisäisessä että
ulkonaisessa mielessä. He olivat tulleet kastetuiksi samalla
kasteella ja juoneet samaa Henkeä, jota apostolitkin
helluntaipäivänä.

Tässä viittoilee apostoli ja ennen kaikkea Jumala meille tietä
todelliseen yhteyteen. Miksi emme mekin kaikki ole valmiit
alistumaan ja tarkistamaan omia ja kirkkokuntamme opinkäsityksiä
Jumalan Sanan valossa? Jos huomaamme olevamme jossain
kohden väärässä, niin eikö pyhä velvollisuutemme ole silloin
luopua väärästä ja ojentaa elämämme ja oppimme Jumalan Sanan
mukaan? Sillä jos kerran julistamme Raamatun arvovaltaa ja
sanomme sen olevan Jumalan Sanaa, niin luonnollisesti silloin
haluamme myöskin tehdä niinkuin Raamattu sanoo.

Se veruke ei kelpaa Jumalalle eikä rehelliselle etsijällekään, että
kun emme voi käsittää täydellisesti, niin saman tekeväähän se on,
miten uskomme ja toimimme. Jumala sanoi selvästi Moosekselle, että
hänen tuli tarkoin tehdä sen mallin mukaan, jonka hän vuorella sai.

Kysymme, kuka antaa jollekin kirkkokunnalle, paaville, piispalle,
jollekin professorille tai mahdollisesti yksinkertaiselle saarnaajalle
luvan ajatella, opettaa ja toimia toisin kuin Jumalan Sana sanoo?
Tai eikö Raamattu sitten olekaan luotettava ja ainoa oikea kirja
näissä asioissa? Väkisin tulee näin kysyneeksi katsellessaan
nykyistä touhua pyrittäessä yhdistämään kristittyjä. Raamatussa
on tosin yhtä ja toista vaikeasti tajuttavaa, jota tietämättömät ja
vakaantumattomat vääntävät kieroon, mutta omaksi kadotuksekseen
 (2 Piet 3:16,17). Kuitenkin on Raamatun tie aivan maallikonkin
ymmärrettävissä ja Pyhän Hengen valaisemana voi oppimatonkin
tunkeutua syvemmälle Raamattuun kuin koskaan joku jumaluusopin
professori. "Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun
profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä" (2 Piet 1:20).

Mutta kun on kysymys Messiaan opin alkeista, niin ne ainakin
pitäisi olla jo yksinkertaisimmallakin uskovalla selvänä,
puhumattakaan niistä, jotka jo toisia opettavat. Ja jos ei edes
näissä alkeissa voida olla yhtä, niin missä sitten voidaan yhtyä?
Miten voidaan katon harjalla yhtyä, jos ei vielä perustustakaan
ole laskettu? Se on mieletöntä, keinotekoista ja niinkuin eräs
veli kerran sattuvasti kirjoitti: "se ei kelpaa muuhun kuin
näyteikkunaan ja siinäkin pilaavat sen kärpäset".

Kun on kysymys siitä, miten päästään todelliseen yhteyteen,
niin on allekirjoittaneella ehdotus: Kaikki, joille asia on todella
kallis, kokoontuvat yhteen ja jokainen on valmis alistumaan
Jumalan Sanan ojennettavaksi. Kenelle Jumala sitten on antanut
sanastaan suuremman valon opettaisi toisia niinkuin Priskilla ja
Akylas Apollosta. Ensinnä kaikki laskisivat sanan mukaisen
perustuksen, niinkuin apostoli Hepr 6:1,2:ssa kirjoittaa ja sitten
sitä tietä pyrittäisiin täydellisyyteen. Uskon, että tällä tiellä
löytyisi oikea ja luja pohja tälle kalliille asialle.

Niinkauan kuin yhteyttä koetetaan saada aikaan ilman, että
kenenkään tarvitsee luopua "vakaumuksestaan", ja vielä
alleviivataan, ettei kenenkään tarvitse luopua siitä "valosta",
joka hänellä on, niin kaukana ollaan todellisuudessa vielä
Jeshuan rukouksesta: "että he yhtä olisivat". Jopa on suorastaan
väärin käyttää silloin kokousten mottona "Totuutta noudattaen
rakkaudessa", kun ei ole ajatustakaan noudattaa totuutta. Sillä
Jeshua sanoi: "Sinun Sanasi on Totuus" (Joh 17:17).

Meidän tulee rakastaa jokaista Jumalasta syntynyttä (1 Joh 5:1).
Raamattu opettaa meitä rakastamaan jopa vihamiehiämmekin.
Mutta se ei saa tapahtua totuuden kustannuksella. Sillä rakkaus
"ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa"
 (1 Kor 13:6). "Ja rakkaus Jumalaan on se, että pidämme Hänen
käskynsä" (1 Joh 5:1-3).

Juutalainen, Jeshuaan uskova MacIntosh kirjoittaa Viidennen
Mooseksen kirjan selitysteoksessa: "On hulluuden huippu puhua
rakkaudesta Messiaaseen, jolle rakasta Hänen Sanaansa".

Allekirjoittanut ei tahdo seisoa Jumalaa vastaan tässäkään
tärkeässä asiassa, mutta pyhä velvollisuutemme on koroittaa
äänemme silloin, kun vääristellään Herran suoria teitä. Yhdyn
lopuksi Paavalin sanoihin: "Me emme voi mitään totuutta vastaan,
vaan totuuden puolesta" (2 Kor 13:8).

Vilho Soininen

 

[ Alkuun ] [ Kirjoituksia ]