[ Kirjoituksia ]

 

OPILLISTEN ASIOIDEN ENNALLEEN ASETUS:

[ Alkusanat ] [ Lammasportti ] [ Kalaportti ] [ Vanhaportti ]

[ Laaksoportti ] [ Lantaportti ] [ Lähdeportti ] [ Vesiportti ]

[ Hevosportti ] [ Itäportti ] [ Vartioportti ]

[ Efraimin portti ja Vankilaportti ]

 

 

 

10. VARTIOPORTTI (Neh. 3:31,32)

 

(31) Hänen jälkeensä korjasi מלכיה Malkia (JHVH

on kuningas), בן-הצרפי kultasepän poika (suom.

Raamatussa: yksi kultasepistä), הנתינים temppeli-

palvelijain (pyhäkköorjien) ja הרכלים kauppias-

ten taloon asti, שער המפקד Vartioportin (suom.

KR33:ssa käänn. väärin: Vartiotorni ja KR92:ssa

jätetty kääntämättä: Mifkadportti) kohdalta, ja aina

עלית הפנה Kulmasaliin saakka.
(32) Kultasepät ja kauppiaat korjasivat muurin Kulmasalin

ja Lammasportin väliltä.

 

Vartioportti puhuu rukouksesta, ylistyksestä ja ajan-

merkkien seuraamisesta. "Sinun muureillesi, Jerusalem,

minä asetan vartijat; älkööt he milloinkaan vaietko, ei

päivällä eikä yöllä. Te, jotka ylistätte Herraa, älkää it-

sellenne lepoa suoko. Älkää antako Hänelle lepoa,

ennenkuin Hän on asettanut ennallensa Jerusalemin,

tehnyt sen ylistykseksi maassa" (Jes. 62:6).

 

Lopunajan ennalleenasetettu seurakunta on valvova

seurakunta. He odottavat Messiaan paluuta ja seuraa-

vat aikainmerkkejä ja vertaavat maailman tapahtumia

Kirjoitusten ennustuksiin. He muistavat rukoillessaan

Jerusalemin ja Seurakunnan ennalleen asettamisen.

 

Nyt on Seurakunnan aika rukoilla hävitetyn Siionin

puolesta: "Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on teh-

dä sille laupeus ja määrähetki on tullut. Sillä sen kivet

ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän

on sääli. Silloin pakanat pelkäävät JHVH:n nimeä ja

kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi, kun JHVH ra-

kentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa, kun hän kään-

tyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa

menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.

Tämä kirjoitettakoon לדור אחרון viimeiselle sukupol-

velle (suom. Raamatussa: tulevalle polvelle), ja kansa,

joka vastedes luodaan, on יהלל-יה kiittävä Herraa,

että Hän katseli pyhästä korkeudestaan, että JHVH

katsoi taivaasta maahan, kuullaksensa vankien huo-

kaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset, jotta

Siionissa julistettaisiin JHVH:n nimeä ja Hänen ylis-

tystänsä Jerusalemissa, kun kaikki kansat kokoontu-

vat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan JHVH:aa"

(Ps. 102:14-23).

 

Olemme nähneet, miten meidän sukupolvemme aika-

na Jumala on antanut juutalaisille Israelin maan takai-

sin ja nyt aivan silmiemme edessä Hän tuo juutalaiset

takaisin omaan maahansa kaikista maista jonne Hän

oli heidät karkoittanut. Seurakunnan rukousaihe on

nyt, että tämä tapahtuu myös hajallaan, eri kirkkokun-

nissa, oleville Jumalan lapsille. Aamu on tullut! Nyt

on aika myös heidän herätä ja lähteä liikkeelle.

 

Kysyttäessä: "'Vartija, mikä hetki yöstä on? Vartija,

mikä hetki yöstä on?' Vartija vastaa: 'Aamu on tullut,

mutta silti on yö. Jos vielä kyselette, niin kyselkää;

tulkaa uudelleen' (Jes. 21:11,12). Elämme nyt aikaa

josta tässä on ennustettu. Aamu on tullut, Jeshua

tulee hyvin pian, mutta uskovaiset nukkuvat. Ajalli-

set asiat ovat heille tärkeämpiä ja kristillisyydestä,

sekä siihen liityvistä asioista on tullut vain tapa il-

man sisäistä uskoa. Hengellinen sanasto on muut-

tunut fraaseiksi - sanonnoiksi, jotka ovat vailla nii-

den alkuperäistä sisältöä. "Seurakunnista" on tullut

liikelaitoksia. Nykyhetkeen sopii täydellisesti pro-

feetan sanat: "Sillä kaikki, niin pienet kuin suuret-

kin, pyytävät väärää voittoa, kaikki, niin profeetat

kuin papitkin, harjoittavat petosta. He parantavat

Minun kansani vamman kepeästi, sanoen: "Rauha,

rauha!" vaikka ei rauhaa ole. Näin on JHVH sano-

nut: 'Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia

polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä,

niin te löydätte levon sieluillenne'. Mutta he vastasi-

vat: 'Emme vaella'. Ja Minä olen asettanut teille varti-

jat: 'Kuunnelkaa pasunan ääntä'. Mutta he vastasi-

vat: 'Emme kuuntele'. Sentähden kuulkaa, te kansat,

ja tiedä, seurakunta, mitä heille on tapahtuva. Kuule,

maa! Katso, Minä tuotan onnettomuuden tälle kan-

salle, heidän hankkeittensa hedelmän, sillä he eivät

ole kuunnelleet Minun sanojani, vaan ovat hyljän-

neet minun lakini." (Jer. 6:13,14,16-19).

 

Ennalleenasetetussa seurakunnassa rukoillaan Her-

raa, luotetaan Häneen ja odotetaan Hänen vastaus-

taan tilanteissa, joissa rukousvastaus näyttää vii-

pyvän. Koska Jumalan aikataulut eivät ole välttä-

mättä meidän aikataulujemme mukaisia, on ymmär-

rettävä odottaa. Monet rukousaiheistamme ovat

Jumalan mielenmukaisia, mutta vain Hän tietää oi-

kean ajankohdan niiden toteuttamiseksi. On myös

tapauksia, että rukousvastaus viipyy henkimaail-

massa tapahtuvien aisteille näkymättömien asioi-

den johdosta (Dan. 10:2,3,12,13).

 

Ei pidä lähteä "auttamaan" Jumalaa, eli inhimilli-

sen viisauden keinoin järjestelemään asioita, jotka

rukouksessa on annettu Jumalalle tiettäväksi, sillä

lopputulos sellaisesta on yleensä täydellinen seka-

sotku. Tämä pätee erityisesti tilanteessa joissa

olemme nähneet näyn tai muutoin Hengen kautta

saaneet Jumalalta jonkin sanoman: "Sillä näky odot-

taa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän,

eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmas-

ti se toteutuu, eikä se myöhästy" (Hab. 2:3). Jumala

on Kuninkaamme ja ainoastaan Hänellä on käsky-

valta elämässämme. Vai, emmekö alistu maallisenkin

hallitsijan käskyihin, miksi sitten emme alistuisi Tai-

vaallisen Kuninkaan täydelliseen hallintaan, varsin-

kin kun tiedämme, että Hän rakastaa meitä ja tahtoo

vain parasta meille?

 

Vanhan Liiton aikana kultasepillä oli tehtävänsä

Todistuksen majaa (2 Moos. 25:stä luvusta alkaen

runsaasti esimerkkejä), Salomon Temppeliä (1 Kun.

7:48ss; 10:10ss; 28:12ss; 2 Aik. 4:20ss; 2 Aik. 9:9ss)

ja toista Temppeliä rakennettaessa (Esra 1:4; 2:69;

8:24ss; Neh. 7:69). Kullalla oli oma merkityksensä

Jumalanpalveluksessa, sisustuksessa, kalustossa

sekä pappien vaatetuksessa. Kultaa käytettiin myös

luovuttaessa Jumalan seuraamisesta. Ensimmäinen

esimerkki oli kultainen vasikka jota alettiin palvo-

maan. Myöhemmin, erityisesti pohjoisessa, Israelin

valtakunnassa, epäjumalien palvelukseen kuului

patsaita ja muita riittikaluja jotka oli valmistettu kul-

lasta (Jer. 10:9). Kullan yhteydessä tapaamme myös

luvun 666: "Sen kullan paino, mikä yhtenä vuotena

tuli Salomolle, oli kuusisataa kuusikymmentä kuusi

talenttia kultaa" (1 Kun. 10:14). Vanhan Liiton aika-

na kullalla ei itsessään ollut kielteistä merkitystä,

mutta tästä maininnasta huomaamme, että lopun-

ajan pedolla ja kullalla on yhteys.

 

Uuden Liiton Seurakunnassa kultaa ei tarvita. Kun

Jeshua lähetti opetuslapsensa, Hän sanoi heille:

"Älkää varustako itsellenne kultaa" (Matt. 10:9).

Myöhemmin Jeshuan kuoltua he vielä noudatti-

vat Hänen kehoitustaan. Esimerkiksi, kun Pietari

kohtasi almua kerjäävän ramman hän sanoi: "Ho-

peaa ja kultaa ei minulla ole, mutta mitä minulla on,

sitä minä sinulle annan: Jeshuan Messiaan, Nasa-

retilaisen, nimessä, nouse ja käy" (Apt. 3:6).

 

Myös Paavalin esimerkki on meille opettavainen:

"En minä ole halunnut kenenkään hopeata tai kul-

taa tai vaatteita; te tiedätte itse, että nämä minun

käteni ovat työllänsä hankkineet, mitä minä ja seu-

ralaiseni olemme tarvinneet. Kaikessa minä olen

osoittanut teille, että näin työtä tehden tulee huo-

lehtia heikoista ja muistaa nämä Herran Jeshuan

sanat, jotka hän itse sanoi: 'Autuaampi on antaa

kuin ottaa'" (Apt. 20:33).

 

Nykyään yleinen käytäntö "Jumalan työssä" on,

että ensin järjestetään rahoitus ja vasta sitten ale-

taan toimimaan ja jos rahaa ei tule "hanskat pan-

naan naulaan". Tämä vain sentähden, ettei ole

uskoa Jumalaan. Nimittäin, jos Hän todella kut-

suu jonkun työhön, niin Hän on siinä työssä

työnantaja, ja eikö työnantajan tehtävä ole ra-

hoituksen ja palkan järjestäminen? Aivan kauhea

tilanne työntekijälle olisi maallisessakin työpaikas-

sa, jossa hänen pitäisi työsuorituksensa lisäksi

huolehtia rahoituksesta ja palkkakuluista. Eri asia

on, jos kyseessä on yksityisyritys. Mutta Jumalan

Valtakunnan työssä ei ole yksityisyritteliäisyyttä!

"Minun on hopea, ja Minun on kulta, sanoo JHVH

Sebaot" (Hag. 2:8). Hän on vakavarainen työnanta-

ja ja Hän on myös luotettava, sillä Hän on itse sano-

nut: "Työmies on palkkansa ansainnut" (Luuk. 10:7;

Tim. 5:18).

 

Uudessa Liitossa kultaa on vain hengellisessä mie-

lessä. Luopuneelle Laodikean seurakunnalle Jeshua

sanoo: "Minä neuvon sinua ostamaan minulta kul-

taa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat

vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi

häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi,

että näkisit" (Ilm. 3:18). Kyseessä on alkuperäisestä

luopunut seurakunta, sitä Jeshua kehoittaa palaa-

maan totuuteen, "osta totuutta, älä myy, osta vii-

sautta, kuria ja ymmärrystä" (Snl. 23:23), eikä luot-

tamaan omaan rikkauteensa, sillä todellisuudessa

sellainen seurakunta on "viheliäinen ja kurja ja köy-

hä ja sokea ja alaston" (Ilm. 3:17).

 

Temppelipalvelijoista, jotka ovat leeviläisiä on ol-

lut jo puhe Lähdeportin yhteydessä, jakeessa 17.

Temppelipalvelijat ja kauppiaat asuivat samassa

talossa. Temppelipalvelijat työskentelivät Temp-

pelissä. Kauppiaat taas työskentelivät esipihalla

ja he myivät siellä uhrieläimiä.

 

Jeshuan aikaan mennessä se oli kehittynyt palve-

lusta voittoa tuottavaksi kaupankäynniksi ja sel-

laista Hän ei suvainnut tapahtuvaksi Temppeli-

alueella. Matteus kertoo: "Jeshua meni pyhäk-

köön; ja Hän ajoi ulos kaikki, jotka myivät ja os-

tivat pyhäkössä, ja kaatoi kumoon rahanvaihta-

jain pöydät ja kyyhkysten myyjäin istuimet. Ja

Hän sanoi heille: Kirjoitettu on: Minun huoneeni

pitää kutsuttaman rukoushuoneeksi, mutta te teet-

te siitä ryövärien luolan'" (21:12,13).

 

Kun raamattu sanoo, että "Jeshua Messias on

sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti" (Hepr. 13:8),

niin Hän suhtautuu myös nyt samalla tavalla us-

konnon nimissä tehtyyn taloudellisen hyödyn

tavoitteluun. Monissa kirkkokunnissa ylläoleva

Matteuksen kertomus Jeshuan toimista Temppeli-

alueella on tulkittu niin, että kirkko- ja seurakunta-

rakennuksissa ei myydä mitään, mutta se ei riitä.

 

Sitäpaitsi, edellä mainitut rakennukset eivät ole

verrattavissa Temppeliin, sillä Raamatullinen Temp-

peli UT:n opetuksen mukaan olemme me uskovat.

Taloudellisen hyödyn tavoittelu uskon nimissä ei

ole Hänen työtapoihinsa kuuluvaa missään muo-

dossa. UT:ssa näemme, että pakanauskontoihin

ja epäjumalanpalvelukseen se kuuluu olellisena

osana (Apt. 19:27), mutta Jeshuan ja apostolien

opettamaan uskonelämään ja evankeliumin työhön

se ei kuulu. Temppelissä ja esipiha-alueella työsken-

televät ovat palvelijoita, ja rahallisen hyödyn tavoit-

teleminen ei sovi, kun on kysymyksessä Jumalan

Valtakunnan työ, tapahtuu se sitten uskovien tai

uskomattomien parissa. Tehtävämme on kuuluttaa:

"Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen.

Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää;

tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä

ja maitoa" (Jes. 55:1), sillä Jeshua sanoi: "missä kul-

jette, saarnatkaa ja sanokaa: 'Taivasten valtakunta

on tullut lähelle'. Parantakaa sairaita, herättäkää

kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia.

Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa" (Matt. 10:8).

 

Sanat הרכלים kauppiaat ja הניקלשים nikolaiitat

(Ilm. 2:6,15) ovat kumpikin lukuarvoltaan 865.

 

(Aiheesta lisää: Nee: "Rahakysymys").

 

OPILLISTEN ASIOIDEN ENNALLEEN ASETUS:

[ Alkusanat ] [ Lammasportti ] [ Kalaportti ] [ Vanhaportti ]

[ Laaksoportti ] [ Lantaportti ] [ Lähdeportti ] [ Vesiportti ]

[ Hevosportti ] [ Itäportti ] [ Vartioportti ]

[ Efraimin portti ja Vankilaportti ]

 

[ Alkuun ] [ Kirjoituksia ]