[ Kirjoituksia ] [ HOME ]

 

 

 

 

HENGELLINEN SIONISMI

 

 

Jeshua Nasaretilainen:
"Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo"
(Mark.9:23).

 

Benyamin Ze'ev (Theodor Herzl):
"Jos te haluatte sitä, se ei ole mikään unelma".

 

Shaul (Paavali) Tarsolainen:
"Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista

ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille

maailmanaikojen loppukausi on tullut"
(1Kor 10:11).

 

 

 

ISRAELIN RAKENTAMISEN KOLME VAIHETTA

 

Sielullinen (henkinen , Hes 37:1-6)

Ruumiillinen (näkyvä, Hes 37: 7,8)

Hengellinen (elävä, Hes 37:9-14)

 

Israelin ennalleen asettaminen alkoi henkisellä rakentami-

sella. Vuosina 1863 ja 1870 alkoivat ilmestyä ensimmäiset

hepreankieliset sanomalehdet. Tämä oli pohjana kansan

kokoamiseksi omaan maahansa. Vuonna 1897 järjestettiin

ensimmäinen sionistikongressi ja perustettiin Theodor

Herzl´in johdolla Maailman Sionistijärjestö Baselissa,

Sveitsissä. Tälle liikkeelle asetettiin kaksi päämäärää:

 

     - Juutalaisten paluu kotimaahansa, Israelin maahan ja

       juutalaisten kansallisen elämän uudelleen elvyttäminen

       sen maaperällä, ja

 

     - tunnustetun, lailla turvatun olinpaikan saaminen

       juutalaisille heidän historiallisessa (alkuperäisessä)

       kotimaassaan.

 

Hepreankieli elvytettiin Eliezer Ben-Jehudan, David Jellinin

ja Nissim Beharin johdolla. Vuonna 1892 he yhteisessä

kokouksessa päättivät ne hepreankieliset termit, joita tuli

käyttää matematiikassa ja luonnontieteessä ja laativat

yhtenäisen opetussuunnitelman kouluille. Ensimmäisen

lehden perustamisesta n. 40 vuoden kuluttua hepreasta

tuli jishuvin, eli Pyhässä maassa asuvien juutalaisten

pääkieli.

 

11. 12. 1917 brittikenraali Allenby saapui Jerusalemiin

ja lopetti neljä vuosisataa kestäneen ottomaanivallan

Pyhässä maassa. Ison-Britannian mandaatti kesti vv.

1922-1948. Toisen maailmansodan aikana (1939-1945)

maailman 16 miljoonasta juutalaisesta noin kuusi miljoonaa

(n. 1/3) menehtyi. Toukokuussa 1941 Amerikan sionistien

konferenssissa vaadittiin juutalaisvaltion luomista

Palestiinaan. Vasta vuoden 1942 lopulla jishuv tuli

täysin tietoiseksi kansallissosialistien suorittamasta

joukkomurhasta. Se omistautui kansalliseen

pelastusoperaatioon vastassaan Ison-Britannian ja

muiden liittoutuneiden välinpitämättömyys ja jopa

jarrutuspolitiikka. Toisen maailmansodan loppuessa

britit käännyttivät pois n. 100 000 kansallissosialistien

tuholta säästynyttä juutalaista, jotka etsivät turvapaikkaa

Palestiinasta. Silloin jishuv asetti itselleen kaksi

päätavoitetta:

 

     - Se päätti tuoda juutalaispakolaiset maahan ja

 

     - saada maan vapaaksi Ison-Britannian hallinnasta,

       jotta voitaisiin saavuttaa itsenäisyys juutalaisten

       kotimaassa.

 

Toukokuun 14 päivänä 1948 tuli Israelin ruumiillinen

(näkyvä) rakentamisen vaihe. Valtio itsenäistyi silloin.

Luut olivat lähentyneet toisiaan, jänteet ja liha kasvoi

luiden päälle ja niiden päälle vetäytyi nahka, mutta

vielä "henkeä niissä ei ollut" (Hes 37:7,8). Välittömästi

itsenäistymisen jälkeen ympärillä olevat arabimaat

hyökkäsivät Israeliin. Kahden viikon taistelun jälkeen

arabit ja englantilaiset saivat Jerusalemin juutalaisen

kaupunginosan haltuunsa. Kuitenkin, huolimatta siitä,

että USA esti aseitten tuonnin ja Englanti auttoi arabeja,

oli Israel ja sen 700 000 pakolaista kestänyt seitsemän

arabivaltion hyökkäyksen, vaikka näissä oli yhteensä

30 miljoonaa ihmistä. Pieni Daavid voitti suuren Goljatin -

seitsemän kansaa - (5 Moos 7:1; Jes 3:10) se oli Jumalan

ihmetyö! Israelista oli tullut itsenäinen valtio, mutta vielä

siinä ei ole henkeä.

 

Israelin rakentamisen kolmas, hengellinen vaihe tulee vasta

kun he ottavat vastaan Messiaansa, Jeshua Nasaretilaisen.

Jumala tulee vuodattamaan heidän päälleen armon ja

rukouksen Hengen ja he katsovat Häneen, Jeshuaan,

jonka he ovat lävistäneet (Ps. 22:17 suom. käännösvirhe,

vrt Joh. 19:37 jossa oikein käännettynä; Sak. 12:10; Ilm. 1:7).

"He huutavat avuksi Minun nimeäni, ja Minä vastaan

heille. Minä sanon: 'Se on Minun kansani', ja se sanoo:

'יהוה אלהי JHVH, minun Jumalani'" (Sak. 13:9; Ilm. 3:12).

Senjälkeen Jeshua tulee Öljymäelle ja siitä lähtien "JHVH

on oleva koko maan kuningas. Sinä päivänä JHVH on

oleva yksi ja Hänen nimensä yksi" (Sak. 14:4,9). Silloin

Israelista tulee siunauksen ja pelastuksen keskus koko

maailmalle. Messias, Jeshua Nasaretilainen hallitsee

Jerusalemista koko maailmaa.

 

 

ISRAEL - ESIKUVA USKOVIEN YHTEYDESTÄ

 

Juutalaiset kokivat muutettuaan vasta itsenäistyneeseen

maahan samaa jota kokevat myös ne joiden sydämellä on

seurakunnan ennalleen asettaminen alkuperäiseen tilaan:

"Kaikki ovat lyöttäytyneet meitä vastaan: kristityt,

muhamettilaiset ja pakanat!" Ne jotka rakentavat ennalleen

asetettavaa seurakuntaa ovat 'mustalla listalla'. Samoin

oli myös Nehemian aikana, vaikka Jumala oli luvannut

siunauksen jälleenrakennustyöhön, silloinkin sai jokainen

pitää miekkaa toisessa kädessään työskennellessään

toisella (Neh. 4:17, suom., 4:11 hepr.).

 

Ennalleen asettajia vastustetaan samoinkuin Israelin

valtion perustajia: "Jumala on luvannut yhdistää

kansansa, mutta nämä toimivat omalla voimallansa.

Tämä on ehdottomasti väärää, tämä ei ole Herran

tahdon tie. Tällä tavoin he eivät voi Israelia rakentaa!"

Näin ajattelevat vielä tänäänkin ääriortodoksit juutalaiset.

Monet kristityt opettavat, että yhteys saavutetaan vasta

ylöstempauksessa, samoin kuin juutalaisillekin sanottiin

heidän saavan maan lahjaksi Jumalalta sitten kun Messias

saapuu. Näin ei Jumala ole suunnitellut. He ovat saaneet

maansa - taistellen. Myös seurakunta asetetaan ennalleen

taistellen. Yhteys saavutetaan ennen Jeshuan saapumista

tempaamaan seurakuntaa. Apt. 3:21:ssa on ennustus

(suom. Raam on käännös virhe, oikea käännös): "Taivaan

pitää omistaman Hänet niihin aikoihin asti, jolloin kaikki

jälleen kohdallensa asetetaan, mistä Jumala on ikiajoista

saakka puhunut pyhäin profeettainsa suun kautta".

 

Ne, joiden sydämissä on kaipaus, että Jeshuan rukoukseen

(Joh. 17:20-23) tulisi vastaus saavat kokea miten heidät

halutaan sulauttaa eri kirkkokuntiin. Millään ei sallittaisi

täydellistä yhteyttä, joka voidaan saavuttaa vasta

ulkopuolella kirkkokuntien. Nekin ryhmät jotka ovat

alkaneet paikallisseurakuntaperiaatteella ovat

kirkollistuessaan asettuneet vastustamaan

ennalleenasettamista. Kaikin tavoin he pyrkivät

estämään kirkkokunnistaan lähteviä pääsemästä

ennalleen asetettuun paikallisseurakuntaan. Entisessä

Neuvostoliitossa oli havaittavissa, että viranomaiset

helpommin päästivät lähtemään juutalaisia, joiden

päämäärä ei ollut Israel, ja pidättelivät niitä joiden

tavoite oli עליה alija. Myös 'hengellisen juutalaisen'

on vaikeampi päästä 'luvattuun maahan' kuin johonkin

muuhun 'maahan'. Kirkkokunnasta toiseen muutto

useimmissa tapauksissa hyväksytään. Raamattua

lukeneelle kristitylle pitäisi kuitenkin olla luonnollista

muutto paikallisseurakuntaan. Näyttääkin siltä, että

kaikki pimeyden voimat ovat liikkeellä estämässä Jumalan

suunnitelmia ja Jeshuan tuloa.

 

Onko johonkin kirjoitettu, että uskovien yhteys

saavutetaan sormeakaan nostamatta? Useamman

kerran Jumala on luvannut: "Minä annan teille Israelin

maan" (esim 1 Moos. 17:8; 4 Moos. 14:30), mutta kun aika

on tullut Hän sanoo: "Menkää ja ottakaa omaksenne se

maa" (5 Moos. 1:8). Heidänkin piti ankarasti taistella

saadakseen mitä luvattu oli. Koko sen ajan jonka Jumalan

seurakunta on ollut hajoitettuna kirkkokuntiin on 'luvattu

maa' ollut heidän, kuten Palestiinakin oli juutalaisten maa

vaikka he ovat olleet karkoitettuina kaikkien kansojen

sekaan. Nyt puhutaan kummassakin tapauksessa takaisin

paluusta, viemisestä takaisin, jälleenrakentamisesta.

Mihinkään ei ole kirjoitettu etteikö näiden saavuttamiseksi

pitäisi nähdä vaivaa.

 

Vielä Jumalan seurakunta on autioitunut, hoitamaton ja

syvässä alennustilassa kuten oli Palestiinakin, kunnes

juutalaiset alkoivat palata sinne ja rakentaa sitä. Hiellä

ja vaivalla he saattoivat sen viljelyskuntoon. Monet

pilkkasivat heitä: "Tämäkö on se maa joka vuotaa maitoa

ja mettä?" (2 Moos. 3:8; 13:5; 33:3). Samoin on Jumalan

seurakunta nyt, mutta Herran avulla siitä tulee

viljelyskelpoinen maa 'joka vuotaa maitoa ja mettä'

(1 Kor. 3:9). Kun israelilaiset seisoivat faaraon joukkojen

ja punaisen meren välissä näytti kaikki toivottomalta.

Mutta Jumala käyttää juuri toivottoman näköisiä tilanteita

voimansa osoittamiseen. Miksi kristityt eivät huomaa

tätä? Ovatko he kaikki niin sokaistuneita? Nyt kristittyjen

on 'ostettava silmävoidetta' (Ilm. 3:18) nähdäkseen mikä

on Jumalan tahto. Jumalan lupaukset kuuluvat niille, jotka

tekevät Hänen tahtonsa (Matt. 7:21; Luuk. 6:46; Joh. 9:31;

Jaak. 1:22).

 

Nyt on lopunaika. Seurakunta tullaan koettelemaan ja

todelliset 'juutalaiset' tullaan eroittelemaan akanoista.

"Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on

saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas,

tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä,

pyhittyköön edelleen. Katso, Minä tulen pian, ja Minun

palkkani on Minun kanssani, antaakseni kullekin hänen

tekojensa mukaan" (Ilm. 22:11,12). Nykyiset tapahtumat

ovat lopun alkua. Tuli on kuuma, ja sen tarkoituksena

on puhdistus. "Minä sulatan heidät, niinkuin hopea

sulatetaan, ja koettelen heitä, niinkuin kulta koetellaan.

He huutavat avuksi Minua nimeäni, ja Minä vastaan

heille" (Sak. 13:9). Tällainen on tämän ahdistuksen,

tämän tulikoetuksen tarkoitus. Jumala ei ole hyljännyt

seurakuntaansa, maalistuminen ja paatuminen on

kohdannut sitä vain määräajaksi. "Israelin heimo (samoin

kuin Jumalan seurakuntakin) joutui pakkosiirtolaisuuteen

syntivelkansa tähden, koska he olivat olleet Minulle

uskottomat (harjoittivat haureutta, yhtyivät maailman

kanssa), ja Minä kätkin heiltä kasvoni, ja Minä annoin

heidät vihollistensa käsiin, ja he kaatuivat miekkaan

kaikki tyynni. Minä tein heille heidän saastaisuutensa ja

rikkomustensa mukaan ja kätkin heiltä kasvoni. Sentähden,

näin sanoo Herra: 'Nyt Minä käännän Jaakobin kohtalon ja

armahdan kaikkea Israelin heimoa ja kiivailen Pyhän nimeni

puolesta. Kun Minä tuon heidät takaisin kansojen seasta

(uskovat kirkkokunnista) ja kokoan heidät heidän

vihamiestensä maista, niin Minä osoitan heissä pyhyyteni

lukuisan pakanakansojen silmien edessä. Ja he tulevat

tietämään, että Minä, יהוה JHVH, olen heidän Jumalansa,

kun Minä, vietyäni heidät pakkosiirtolaisuuteen

pakanakansojen luokse, kokoan heidät omaan maahansa

(uskovat ennalleen asetettuun paikallisseurakuntaan)

enkä jätä sinne jäljelle ainoatakaan heistä. Enkä Minä

enää kätke heiltä kasvojani, sillä Minä vuodatan Henkeni

Israelin heimon päälle, sanoo אדני יהוה Herra JHVH"

(Hes. 39:23-29).

 

Ennalleen asetetun seurakunnan syntyminen näyttää

ihmissilmin katsoen hyvin vaikealta. Kuitenkin, Raamatun

mukaan, sillä on vahvempi perustus kuin millään muilla ns.

seurakunnilla. Aluksi kaikki on sekasortoisessa tilassa ja

mikään ei näytä toimivan. Omasta puolestamme emme

kuitenkin epäile seurakunnan tulevaisuutta, onhan se

Raamatun periaatteen mukainen ja vastaus Jeshuan

rukoukseen: " ...että he kaikki yhtä olisivat, ...niin että

maailma uskoisi, ...ja ...ymmärtäisi, että Sinä olet Minut

lähettänyt" (Joh. 17:18ss.). Koko kirkkohistorian ajan

on ollut pieni joukko 'ulkopuolella leirin' eli kirkkokuntien

(Hepr. 13:13) ja lopun ajalla he muodostavat apostolisen

alkuseuran mallin mukaisen seurakunnan. Yhä useammat

Raamatun ennustukset tulevat ajankohtaisiksi seurakunnan

muodostuessa ja vahvistuessa lähemmäksi alkuperäistä

seurakuntaa. Nyt Laodikean seurakuntajakson (Ilm 3:14ss.)

lopulla on monella herännyt kaipuu kokea kuolleen

uskonnollisuuden sijasta elävää, toimivaa uskoa. Tämä

kaipaus synnyttää uhrautuvaisuutta ja uutteruutta ja

rakkautta ennalleen asettamiseen. Se valaa uskoa

tulevaisuuteen ja kykyyn voittaa suurimmatkin vastukset.

Tällaisille uskoville ennalleen asetettu seurakunta on

ainoa mahdollisuus, kuolleella uskonnollisuudella ei ole

heille mitään annettavaa. Heillä on todella kysymyksessä

elämä ja kuolema. Halutessaan panna kaikkensa alttiiksi

he tulevat kokemaan valtavaa vastustusta. Kirkkokunnat

seisovat heitä vastaan kuin Goljat Daavidin edessä. He

saavat kokea kaikenlaista vastustusta: heitä parjataan,

heistä levitetään kaikenlaisia valheellisia huhuja ja heidät

pyritään leimaamaan haihattelijoiksi. Tämä kaikki kuuluu

seurakunnan ennalleen asettamisen synnytystuskiin ja

lopullinen tulos tulee olemaan täysin Jumalan Raamatussa

ilmaisevan suunnitelman mukainen.

 

Jotkut uskonnolliset piirit asennoituvat ennalleen

asettamiseen puolueettomasti, mutta sydämessään hekään

eivät toivo 'hengellisille juutalaisille' voittoa. Monien ns.

seurakuntien johtajat ja työntekijät suorastaan peloittelevat

ja pakoittavat kirkkokuntiensa jäseniä karttamaan ennalleen

asettajia, koska he muka valmistelevat seurakuntien

hajoittamista. Mutta eihän sellaista voi hajoittaa jota

ei ole olemassakaan. Kirkkokunta ei ole seurakunta.

Kirkkokuntien kohtalo on sidottu Baabelin (kreik.

Babylonian) kohtaloon (Ilm 18. luku) ja ennalleen

asettajat eivät voi siihen vaikuttaa. Heidän tehtävänään

on ainoastaan kuuluttaa Jumalan kehoitusta niihin

kuuluville uskoville: "Lähtekää siitä ulos, te Minun

kansani..." (Ilm. 18:4ss.). Pieni on se pioneerien joukko,

joka tulee työn tekemään, se muistuttaa Gideonin urotyötä

kolmella sadalla miehellä (Tuom. 7. luku). Jos ottaa

huomioon kirkkokuntien johtajien ja työntekijöiden

opillisen ja teologisen aseistuksen ja taitavuuden niitä

käyttää, voisi luulla, että ennalleen asettajia kaatuisi

joukoittain. Niin ei kuitenkaan tule käymään. 'Hengelliset

juutalaiset' tulevat voittamaan ja sen voi selittää vai

suureksi Jumalan ihmeeksi. Messias Jeshua Nasaretilainen

on kansansa apuna eikä salli vihollisen sitä voittaa.

 

Seurakunnan muodostuessa monet liittyvät siihen

teeskennellen samoin kuin Israelin valtion muodostuessa

englantilaiset sotilaat lähtivät maasta, mutta tulivat

arabeiksi naamioituneina Transjordanian (nyk. Jordania)

kautta uudelleen maahan. "...niitten joukko, jotka tuntevat

Jumalansa, pysyy lujana ja tekee tehtävänsä. Ja taidolliset

kansan seassa opettavat monta, mutta heitä sorretaan

miekalla, tulella, vankeudella ja ryöstöllä, jonkun aikaa.

Ja keskellä sortoa heille suodaan pieni menestys, ja

monet liittyvät heihin teeskennellen. Ja taidollisista

jotkut kompastuvat, että heidän joukkonsa koeteltaisiin,

seulottaisiin ja puhdistettaisiin lopun ajaksi, sillä vielä

kestää, ennenkuin määräaika on" (Dan. 11:32-35).

Johdattamalla teeskentelijöitä seurakuntaan vihollinen

aikoo madaltaa seurakunnan hengellisen tason ajakseen

sen samalle luopumuksen tielle jolle alkuseurakunta

apostolien kuoltua 'kirkkoisien' johdossa joutui.

Seurakunta tullaan koettelemaan, se seulotaan ja

puhdistetaan lopunajaksi ja kaikki valheveljet tulevat

paljastumaan.

 

 

YHTEYS -

UNIVERSAALINEN VAI PAIKALLISSEURAKUNTA?

 

Jumalan seurakunnassa on tullut ajankohtaiseksi kysymys

yhteydestä, jääkö se ainoastaan universaaliselle tasolle

vai onko näkyvämpi yhteys mahdollinen.

 

Universaalisen seurakunnan aate on kehittynyt maailmassa,

jossa uskovat ovat hajallaan eri kirkkokunnissa ja heillä on

vain vähän keskinäisiä yhteyksiä esimerkiksi järjestämällä

yhteisiä aktioita ja yhteiskristillisiä kokoontumisia. Hekään

eivät pyri kiinteämpään yhteyteen vaan jäävät odottamaan,

että Messias tullessaan noutamaan omansa yhdistää heidät

ja taivaassa he ovat täydellisesti yhtä.

 

Alussa isot seurakunnat, kuten esimerkiksi Jerusalemin

seurakunta oli yksi, vaikka kokoonnuttiin useissa kodeissa.

Seurakunnan synnyttyä yli sataan vuoteen uskovat

eivät rakentaneet ainuttakaan rakennusta, joka olisi

ollut tarkoitettu vain kokoontumista varten. Ensimmäinen

tunnettu kirkkorakennus on rakennettu noin vuonna 160.

Ne uskovat, jotka pyrkivät täydellisempään yhteyteen

pohjaavat ajatuksensa siihen alkuseurakunnan aikaiseen

käytäntöön, että kullakin paikkakunnalla oli ainoastaan

yksi seurakunta. Tällaiset ajatukset edelliseen ryhmään

kuuluvat torjuvat ja pyrkivät sulautumaan omaan

kirkkokuntaansa entistä syvemmin. Jeshua kuitenkin

rukoili, että uskovilla olisi sellainen yhteys, että se

näkyisi. Se edellyttää kirkkokunnista lähtöä ja liittymistä

omalla paikkakunnalla olevien vapaiden uskovien yhteyteen.

 

Seurakunnan ennalleen asettamisen yhteydessä tulee

myös polttavaksi kysymys: Onko jokaiselle 'hengelliselle

juutalaiselle', joka todella haluaa olla sellainen, asetettava

ehdoksi, että hän tottelee 'hengellistä alijaa', eli muuttaa

kirkkokunnastaan paikallisseurakuntaan rakentamaan sitä

vai voiko hän jäädä kirkkokuntaansa? Useat pitävät jopa

hyveenä kirkkokuntaan kuulumista, he olettavat voivansa

siten rakentaa Messiaan ruumista. Seurakunnan ennalleen

asettamisesta puhumista ja sen mukaan toimimista he

pitävät vain jonkinlaisena oikkuna tiellä oikeaan yhteyteen.

Monet uskovat ovat luopuneet 'ensimmäisestä

rakkaudestaan' (Ilm. 2:4) voidakseen jäädä kirkkokuntaansa.

Uskoon tullessaan he ovat olleet palavia uskossaan ja

rakastaneet Jeshuaa. He ovat saaneet nähdä ihmeitä ja

voimallisia tekoja joita Jeshuan Henki (Apt 16:7) heidän

kauttaan teki. Ajanmittaan on kuitenkin alkanut

kylmeneminen ja usein tällaisista saadaan huomata, etteivät

he enää edusta Jeshuaa vaan sitä kirkkokuntaa johon

kuuluvat. He ovat 'hyljänneet ensimmäisen rakkautensa',

ihmeet ja merkit heidän elämästään vähenevät ja lopulta

on jäljellä vain 'penseä' (Ilm. 3:16) opillinen uskonnollisuus.

Jeshuan varoittavat sanat kuuluvat heille: "Ei jokainen,

joka sanoo Minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten

valtakuntaan, vaan se, joka tekee Minun taivaallisen

Isäni tahdon. Moni sanoo Minulle sinä päivänä: 'Herra,

Herra, emmekö me Sinun nimesi kautta ennustaneet ja

Sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja Sinun nimesi

kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin Minä

lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut;

menkää pois Minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.

 

Se seikka, että uskovien kehitys kirkkokunnissa on mennyt

yhä maailmallisemmaksi, pitäisi hälyyttää heitä ajattelemaan.

Nyt on tultu aikaan, että todella hengellisenä voi säilyä

vain Raamatullisessa uskovien yhteydessä ja siksi paluu

ennalleen asetettuun seurakuntaan on välttämätön.

Seurakunnan palatessa alkuperäiseen tilaan tapahtuu

hengellinen uudistuminen joka johtaa myös alkuperäisten

merkkien ihmeiden ilmenemiseen julistuksen yhteydessä,

koska julistetaan Sanaa, jonka Herra vahvistaa (Mark. 16:20).

 

 

HENGELLINEN SIONISMI

 

Sionismi on juutalaisten kansallinen vapautusliike, jonka

päämääränä on juutalainen kansallisvaltio. Valtio jolla on

turvalliset rajat. Sionismi on liike joka haluaa vahvistaa

juutalaisten muuttoa Israeliin, vapaaehtoista muuttoa.

Sionismi ei ole kapitalistinen, ei uuskolonialistinen eikä

imperialistinen liike, eikä se pyri muodostamaan Suur-

Israelia, joka ulottuisi Välimereltä Eufratille ja Hiddekelille

(nyk. Tigris). Hengellinen sionismi on uskovien

'vapautusliike', jonka päämääränä on ennalleen

asetettu seurakunta. Se haluaa johdattaa uskovat ulos

kirkkokunnista. Tarkoituksena ei ole perustaa uutta

kirkkokuntaa. Tarkoituksena ei ole myöskään kerätä

omaisuutta. Seurakunnan ei tarvitse keskittyä varojen

keräämiseen, koska sillä ei tule olemaan kiinteistöjä eikä

palkattua virkamiehistöä eikä muunkaanlaista palkattua

henkilökuntaa. Seurakunnassa vastuunalaisina toimivat

Jumalan Hengen asettamat apostolit, profeetat, evankelistat

sekä paimenet ja opettajat (Ef. 4:11) eivät pidä "jumalisuutta

keinona voiton saamiseen" vaan tavoittelevat

"vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta,

kärsivällisyyttä, hiljaisuutta" (1 Tim. 6:5,11) "tehdäkseen

pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Messiaan

ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme

yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen

miehuuteen, Messiaan täyteyden täyden iän määrään,

ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita

viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä

ja eksytyksen kavalissa juonissa, vaan että me, totuutta

noudattaen rakkaudessa, kaiken tavoin kasvaisimme

Häneen, joka on pää, Messias, josta koko ruumis, yhteen

liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla,

kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän

mukaan, mikä kullakin osalla on" (Ef. 4:12-16). Jeshua

sanoi sen olevan 'piskuinen lauma' (Luuk. 12:32), joten

siitä ei koskaan tule suurta joukkoa. Vastustajan joukkoa

Raamattu nimittää nimellä 'suuri Baabel' (Ilm. 18:2) ja

valitettavasti suurin osa kristikuntaa päätyy sen helmaan.

Vasta Rauhan Valtakunnassa Messiaan hallitessa

maallinen Israel saa Raamatussa sille luvat rajat. 'Pieni

lauma' Messiaan Jeshuan Nasaretilaisen johdolla hallitsee

silloin Suur-Israelia ja koko maailmaa.

 

Hengellisesti toteutetussa sionismissa on alkuseurakunnan

uudelleen muodostuminen alkanut. Sionismi on periaate,

jolla sitä hengellisesti soveltamalla tullaan tehokkaasti

saavuttamaan ennalleen asettaminen. Jos ennalleen

asetettu apostolinen paikallisseurakunta aikoo olla

hengellisen elämän oikea keskuspaikka, on elintärkeätä,

että uskovat osaavat ja haluavat elää keskinäisessä

vuorovaikutuksessa sen pienen joukon kanssa, jotka

lopunajalla kehoituksen kuultuaan tai vainon johdosta

lähtevät Baabelista eli kirkkokunnista, heidän jotka

muodostavat aidon 'hengellisen sionistisen' muuttoliikkeen.

 

Kun osa heprealaisista (leeviläiset, Juudan sukukunta ja

puolet benjaminilaisista) kaksi ja puoli vuosituhatta sitten

palasi Baabelin vankeudesta, juuri Jumala kosketti heitä ja

herätti heidän sisimmässään halun, joka sai heissä aikaan

halun palata Jerusalemiin. Merkillisellä tavalla tämä on

meidän aikana myös tapahtunut Israelille. Sionistinen liike

on ollut Jumalan työkalu juutalaisten 'kalastamisessa' kotiin

omaan maahansa. Sionismi on Jumalan alkuunpanema liike.

Myös 'hengellisen Israelin' Jumala vapauttaa Baabelin

vankeudesta - kirkkokunnista. Hän haluaa heitäkin

koskettaa ja herättää heidän sisimmässään ajatuksia,

jotka saavat heissä aikaan halun palata alkuperäiseen.

 

Vanha juutalaisen pääsiäistervehdys: "Ensi vuonna

Jerusalemissa" on esikuvallinen myös 'hengellisille

juutalaisille', heille, jotka kaipaavat alkuperäistä

seurakuntamuotoa, jonka esikuvana Jerusalem on (Ps. 87.

luku). Se sisältää toivon, että seurakunta tulisi entiselleen

kuten se alussa oli. Koko kirkkohistorian ajan on ollut

uskovia, jotka ovat tätä kaivanneet.

 

Vanhoista ajoista alkaen juutalaisten uskoon on kuulunut

rukouksia, joissa toivotaan Jerusalemin temppelin

uudelleenrakentamista sekä hajonneen kansan kokoamista.

Kuitenkin vain harvat varhaisista juutalaisista ajattelijoista

antoivat tälle ajatukselle konkreettisen muodon. Näitä

poikkeuksia olivat Jehuda ha-Levi (1075 - 1141) ja Isak

Luria (1543 - 1572). Eräs, ehkä merkittävin sionismin

edelläkävijä on prahalainen rabbi Löw eli Maharal (kuoli

1609). Hän katsoi, ettei yhdenkään kansakunnan tulisi elää

toisen alaisuudessa; juutalaisten asema hajaannuksessa

oli siis epänormaali. Heillä oli siksi oikeus mielessään

ennakoida messiaanista vapautusta, mutta he eivät

saaneet yrittää paluuta oma-aloitteisesti kotimaahansa.

 

Vilnalainen Elija Gaon oli hasidismin vastustaja, erittäin

oppinut ja poikkeuksellisen arvostettu. Kritikoidessaan

hasidismia, hänen lähtökohtana oli se, että hasidismi asetti

sisäänpäin suuntautuvan mystisen kokemuksen perinteisen

kirjallisuuden opiskelun edelle ja antoi näin keskeisen roolin

hillittömälle subjektivismille. Hän itse oli kurinalainen ja

maltillinen perinteisen kirjallisuuden tutkija ja kirjoitti

kommentaareja mm. Raamattuun, Mishnaan ja molempiin

Talmudeihin. Elija Gaon'in (1720 - 1797) opetuslapset

matkustivat kolmena suurena ryhmänä Palestiinaan vuosina

1808 - 1809 ja perustivat uuden juutalaisen yhdyskunnan

Safediin. He lähettivät Eurooppaan sananviejiään, jotka

kehoittivat muita juutalaisia seuraamaan esimerkkiä.

Seitsemässä vuodessa Safediin muuttaneiden määrä

nousi 200:sta 700:aan.

 

Varhaissionistisiin ajattelijoihin voi lukea rabit Zvi

Kalischer (1795 - 1874) ja Jehuda Alkalai. Kumpikin

hylkäsi sen perinteisen juutalaisuuden ajatuksen, että

pelastus olisi puhtaasti jumalallinen asia. He katsoivat,

että ihminen saattoi jouduttaa pelastuksen saapumista.

Vertaa Pietarin sanoja: "...teidän, jotka odotatte ja

joudutatte Jumalan päivän (יום-יהוה JHVH:n päivä)

tulemista..." (2 Piet. 3:12).

 

Juutalaiset ovat olleet ihmeen haluttomia palaamaan

omaan maahansa. Monet heistä ovat mielummin pitäneet

isänmaanaan sitä maata jossa asuvat. Useimmat

'hengelliset juutalaiset' ovat myös niin mielistyneet

kirkkokuntiinsa (joiden kehto on Roomassa), että he

mielummin pysyvät niissä kuin tulevat todelliseen

näkyvään yhteyteen. Jo Moses Hess osoitti kirjassaan

"Rooma ja Jerusalem" (1862) yksilöllisen sulautumisen

mahdottomuuden ja ryhtyi kansallisen vapauttamisen

puolestapuhujaksi. Hänen mielestään Palestiinaan piti

perustaa juutalainen valtio, jossa olisi mahdollista saada

aikaan kansan uskonnollinen ja henkinen elpyminen.

Hän oli ensimmäinen, joka selvästi ymmärsi, että rasistinen

antisemitismi tulisi olemaan este emansipaatiolle eli

alistetusta asemasta vapauttamiselle - tai niiden

assimilaatiolle eli sulautumiselle, jotka sitä pitivät

parempana. Myöskään todellinen 'hengellinen juutalainen'

ei voi sulautua kirkkokuntiin. Lopunajalla he kokoontuvat

alkuperäisen apostolisen seurankunnan mallin mukaiseen

seurakuntaan ja siten saadaan uskovissa aikaan paluu

maailmallistuneesta uskonnollisuudesta 'ensimmäiseen

rakkauteen' Jeshuaa kohtaa - paluu Roomasta Jerusalemiin -

paluu Iisebelin, porton helmasta puhtaaseen alkuperäiseen

jumalanpalvelukseen. Muiden varhaissionistien tavoin

Moses Hess kirjoitti liian aikaisin ja hänet jätettiin aikanaan

täydellisesti ilman huomiota ja samoin on käynyt niille,

jotka ovat aikaisemmin puhuneet 'hengellisten juutalaisten'

paluusta alkuperäiseen. Jumalan tahto tulee kuitenkin

tapahtumaan ihmisten välinpitämättömyydestä huolimatta.

 

Venäjän pogromit varsinkin vuodesta 1881 alkaen

nopeuttivat kehitystä. Alettiin yleisesti ymmärtää, ettei

juutalaisilla ainakaan Venäjällä ollut suuria toiveita

saavuttaa kansalaisoikeuksia. Maastamuutto näytti

ainoalta ratkaisulta, ja sellainen myös käynnistyi, lähinnä

länteen päin. Vuonna 1882 sionistiset aktivistit Venäjällä

muodostivat kattojärjestön nimeltään Hibbat Tsion eli

Rakkaus Siioniin. Sen ensimmäinen ryhmä ns. בילו BILU

(neljän ensimmäisen sanan hepreankieliset alkukonsonantit

jakeesta Jes. 2:5) muutti samana vuonna maasta ja perusti

Rishon le-Tsion-nimisen siirtokunnan Palestiinaan.

Romanian juutalaiset perustivat Galileaan Rosh Pina-

siirtokunnan myöskin samana vuonna. Seuraavina

vuosina syntyi monia uusia siirtokuntia. Vuonna 1882

lääkäri Leo Pinsker (1821 - 1891) korosti kirjoituksessaan

"Autoemancipation" Juudan kansan oikeutta ja

velvollisuutta alkaa kansallinen ryhdistäytyminen ja

heidän täytyi itse vapauttaa itsensä. Hän oli aikaisemmin

toiminut mukautumisen puolesta, mutta nyt hän oli

luopunut kaikista sellaisista ajatuksista. Hän oli tullut

vakuuttuneeksi siitä, että juutalaisen oli mahdotonta

sekaantua muihin kansoihin. Ainoa keino olisi juutalaisen

valtion perustaminen Palestiinaan. 'Hengellistenkin

juutalaisten' on ryhdistäydyttävä. Hekään eivät voi

pidempään mukautua tähän kirkkokuntien sekoitukseen -

Baabeliin. He eivät voi koko sydämisesti edustaa jotain

määrättyä kirkkokuntaa. Heillekin ainoa mahdollisuus on

palata alkuperäiseen.

 

Sionismi-termi on peräisin Nathan Birnbaumilta (1864 -

1937) . Modernin sionismin perustaja oli kuitenkin

Theodor Herzl (1860 -1904), ja sen perustus laskettiin

hänen julkaistessaan kirjansa "Juutalaisten valtio"

vuonna 1896. Tässä vaiheessa assimiloituneiden

vanhempiensa kasvattama Herzl ei tuntenut lainkaan

edelläkäviöitään Hessiä ja Pinskeriä. Pian hän kuitenkin

joutui yhteyteen Hibbat Tsion-järjestön kanssa. Paroni

de Rothshild, joka 1800-luvun puolivälissä oli aloittanut

juutalaisia asutuksia varten tehtyjen maaostojen

rahoituksen ja paroni de Hirsch pitivät hänen

suunnitelmiansa mielettöminä eivätkä halunneet

tukea niitä.

 

Herzl´in juutalaisvaltiota käsittelevästä kirjasta tuli

sionismin klassinen kirjoitus. Se ei suinkaan saanut

osakseen ainoastaan innostusta. Sekä ortodoksi- että

liberaalijuutalaisten keskuudessa hänen poliittinen

sionisminsa herätti pelkoa ja katkeruutta. Vaikkakin he

olivat myötämielisiä sille ajatukselle, että juutalaiset

palaisivat kotimaahansa, pelättiin Herzl´in poliittisten

julistusten aiheuttavan sen, että Palestiina suljettaisiin

kaikilta juutalaisilta. Kaikesta vastustuksesta huolimatta

Herzl´in linja osoittautui voittajaksi. Hänen sanomansa

vetosi Juudan kansan sielussa oleviin syvimpiin tunteisiin

ja voimakkaaseen ikävään. 'Hengellinen sionismi' tulee

herättämään uskonnollisissa piireissä vastustavia tunteita

ja jopa toimia. Kristittyjen universaalille yhteydelle

saatetaan olla myötämielisiä, mutta kaikkea käytännön

ykseyttä ja näkyvää halutaan karttaa. Mutta todellinen

yhteys tulee voittamaan. Sellaisen yhteyden löytyminen

tulee uskoville antamaan tyydytyksen hengen syvimpiin

kaipauksiin ja siihen voimakkaaseen ikävään, jota on

koettu Jeshuan ruumiin hajallaan olon takia (Ef 5:30).

 

Alussa Herzl oli panostanut kansainvälisen tunnustuksen

saamiseksi organisaatiolle ja sen suunnitelmille. Kun tämä

ei onnistunut, alettiin suuntautua muihin kysymyksiin.

Sionistiseen liikkeeseen syntyi nopeasti eri ryhmittymiä.

Vuoden 1903 kongressissa keskusteltiin kiivaasti Ison-

Britannian ehdotuksesta perustaa juutalainen kansalliskoti

Itä-Afrikkaan Ugandaan. Herzl oli valmis hyväksymään

tämän väliaikaisratkaisuna, sillä Itä-Euroopan juutalaisten

asema oli tullut sietämättömäksi ja johonkin ratkaisuun

oli päästävä. Runsaslukuinen itäeurooppalainen ryhmä

kuitenkin vastusti päättäväisesti kaikkia vaihtoehtoja

Palestiinalle. Tämä oli sionistien maailmanjärjestön Chaim

Weizmannin (1874 - 1952) diplomaattisten ponnistelujen

ansiota. Weizmannista tuli sittemmin juutalaisvaltion

ensimmäinen presidentti (1948 - 52).

 

ארץ ישראל - Israelin maa ja jopa Jerusalem on vihdoin

juutalaisten. Heidän toiveensa on toteutunut. Samaan

aikaan Jumala yhdistää 'hengellistä Israelia'. Jumala on

alkanut näkyvällä tavalla vastaamaan Jeshuan rukoukseen,

että uskovat olisivat yhtä. Jumalan kansa alkaa palata

kirkkokuntien vankeudesta alkuperäiseen

seurakuntamuotoon. Vielä on kuitenkin valitettavan

paljon sellaisia, jotka eivät ole halukkaita lähtemään

kirkkokunnistaan, samoin kuin suurin osa hajaannuksessa

olevista juutalaisista on haluttomia muuttamaan Israeliin.

Jumala lähettää 'kalastajia', jotka 'kalastavat' heitä, ja

'metsästäjiä', jotka ajavat heidät ulos kirkkokunnista

(Jer. 16:16; Luuk. 6:22). Todellisia 'hengellisiä juutalaisia'

aletaan uskonnollisten ihmisten taholta vainoamaan ja

samoin antisemitistiset voimat kaikkialla maailmassa tulevat

vainoamaan, tappamaan ja karkoittamaan juutalaisia.

 

Sionismin vastustajat sanoivat Israelin valtion perustamista

toivottomaksi, samoin nyt suhtaudutaan seurakunnan

ennalleen asettamiseen. Kuitenkin vuonna 1948 Israelin

valtio oli todellisuutta ja samoin myös ennalleen asetettu

seurakunta on todellisuutta ennenkuin Jeshua tulee

tempaamaan omansa. Taivas pidättää Häntä niin kauan,

että tämäkin asia on kohdalleen asetettu.

 

Maailman sionistijärjestö on yhdyssiteenä Israelissa

olevien ja maanpakolaisuudessa (גלות) olevien

juutalaisten välillä. Myös ennalleen asettajien on pidettävä

yhteyttä kaikkien Jumalan Hengestä syntyneiden välillä.

Ne, jotka jo ovat asettuneet 'luvattuun maahan' ja ne, jotka

vielä ovat 'synnyinmaissaan' eli kirkkokunnissaan ovat

syntymänsä perusteella 'juutalaisia', he ovat veljiä ja sisaria

keskenään. Juutalaisilla on yhteys keskenään Maailman

sionistijärjestön välityksellä ja samoin pitää olla yhteys

myös 'hengellisten juutalaisten' kesken.

 

Kysymyksessä ei ole jonkun yksityisen ihmisen asia, eikä

se ole uusi kirkkokunta jolla on joku profeetta tai muu

henkilö, jota voidaan esittää perustajaksi. Uskovat yhdessä

tulevat sen muodostamaan omilla paikkakunnillaan. Näyttää

siltä, että nuoremmat uskovat ovat halukkaimpia astumaan

ennalleen asettamisen tielle, koska he eivät vielä ole

ehtineet niin kiintyä kirkkokuntiinsa ja heissä vielä palaa

ensimmäinen rakkaus Jeshuaan. Ne uskovat, jotka

kaipaavat alkuseurakunnan uskoa ja voimaa tulevat

saamaan sen ennalleen asetetussa seurakunnassa. Tämän

saavuttamiseksi heidän tulee olla kuin 'tabula rasa' (puhdas

taulu). Ajatukset on puhdistettava vanhoista kirkkokuntien

opeista, jotka eivät ole Raamatun opetuksen mukaisia. Jotka

tuntevat olevansa 'hengellisesti köyhiä' (Mt 5:3) ja haluavat

kokea todellista toimivaa uskoa, lähtevät ensin, koska he

ovat varmoja, että näin menetellen heidän hengellinen

elämänsä paranee.

 

Ennalleen asettajat tulevat kohtaamaan paljon

vastaväitteitä, koska monetkaan vanhat vangit eivät

mielellään lähde vankilasta. Mutta tutkikoon jokainen

vastaanväittäjä Jumalan Sanasta väittämiensä oikeutusta.

Jokainen joka ei halua lähteä mukaan, jääköön paikalleen.

Ei ole tarkoitus kiskoa ketään väkivalloin kirkkokunnastaan.

Tässäkin asiassa Jumalan Henki tulee toimimaan samoin

kuin Aabrahamin palvelijan kohdatessa Rebekan kaivolla.

Jumalan Henki oli jo valmistanut Rebekan ja hän oli valmis

lähtemään palvelijan mukana Iisakin - joka kuvaa Jeshuaa -

vaimoksi.

 

Tulee näyttämään siltä, että taistelua olisi käytävä ilkeitä,

matalamielisiä ja lyhytnäköisiä 'juutalaisia' vastaan, kuten

Jeshuakin sai aikanaan maan päällä kohdata uskonnollisten

'oikeaoppisten' vastustuksen. Mutta meidän on

muistettava, ettei meillä "ole taistelu verta ja lihaa vastaan,

vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä

hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, tässä pimeydessä

hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden

henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa" (Ef. 6:12),

sillä vihollinen tietää tämän aikakauden päättyvän kaiken

ennalleen asettamiseen.

 

Lihallistakin Israelia kohdanneet ahdistuksen ja vainon

ajat päättyivät aina juhlaan: Farao halusi tuhota juutalaiset

Egyptissä, mutta lopputuloksena oli פסח Pesach eli

pääsiäinen (2 Moos. 12. luku). Haaman, Hammedatan poika

halusi myös hävittää juutalaiset, silloin lopputuloksina oli

פורים Puurim-juhla (Est. 9:26-28). Atiokus Epifanes yritti

myös samaa, mutta lopputuloksena oli חנכה Hanucha

eli Temppelin vihkimisen juhla (esim. Joh. 10:22).

Venäjän 'pogromit' synnyttivät sionistisen liikkeen, joka

Hitlerin julmien hävitystoimien jälkeen johti יום-העצמאות

Jom Ha'atsmautin, Israelin valtion itsenäisyyspäivän,

syntymiseen.

 

Israelilla on edessään vielä viimeinen suuri ahdistus,

mutta sekin on päättyvä juhlaan. Siinä juhlassa Israel

ottaa vastaan Messiaan Jeshua Nasaretilaisen ja kruunaa

Hänet kuninkaakseen. Jumalan Seurakunnan viimeinen

ahdistus, kun kaikki valheveljet kääntyvät sitä vastaan,

on päättyvä myös ihanaan juhlaan, kun heidän Ylkänsä,

Jeshua Nasaretilainen tulee ja tempaa heidät Karitsan häihin.

 

Nyt on hengellisen exoduksen aika. Nyt on aika jokaisen

todellisen, Hengestä syntyneen ja Hengessä vaeltavan

uskovan lähteä 'luvattuun maahan', ennalleen asetettuun

paikallisseurakuntaan, rakentamaan sitä. Jumalan Sanan

mukaan kaikki, koko 'hengellinen Israel' on lähtevä

kirkkokunnista, niihin ei jää yksikään, jonka sydän on

ympärileikattu Hengessä (Hes. 39:28).

 

 

Moshe Zew

 

 

 

[ Alkuun ] [ Kirjoituksia ] [ HOME ]