[ Kirjoituksia ]

 

 

 

UUDEN LIITON MESSIAS

 

Mooseksen lain mukaan Vanhassa Testamen-

tissa on neljä suurta uhria, jotka kuvasivat Jes-

huan uhrityötä. Ja vaikka kaikki neljä viittasivat

Häneen, oli kuitenkin jokainen erikseen, jumal-

lisen säätämyksen perusteella, kuva sovituk-

sen eri puolista, ja sen tähden niiden kaikkien

oli välttämättä oltava erilaisia.

Nämä suuret uhrit olivat:

Syntiuhri - joka osoittaa, mitä Messias on

ihmiselle, syntiselle.

Yhteysuhri, joka osoittaa, mitä Messias on

uudestisyntyneelle sielulle.

Teurasuhri viittaa Messiaan maanpäälli-

seen elämään meidän esikuvanamme, ja

Polttouhri, mitä Messias on Jumalan edessä.

 

Näiden uhrien erilainen vertauskuvallinen mer-

kitys teki ne erilaisiksi ja antaa meille nelinker-

taisen näkemyksen Messiaasta, mitä yksi ainoa

uhri ei olisi voinut meille antaa. Samoin kukin

Uuden Testamentin neljästä evankelistasta esit-

tää meille Jeshuan elämää omasta erikoisesta

näkökulmastaan:

 

Matteus kirjoitti juutalaisille ja esitti Jeshuan

Kuninkaana.
Markus kirjoitti roomalaisille ja esitti Messiaan

Jumalan tosi palvelijana.
Luukas kirjoitti kreikkalaisille ja esitti Messiaan

Ihmisen Poikana
Johannes todistaa erityisesti Messiaan juma-

luudesta.

 

Evankeliumien opissa on havaittavissa ilmeis-

etenemistä:
Matteus lopettaa ylösnousemukseen (Matt. 28).
Markus lopettaa taivaaseen astumiseen (Mark.

16:19).
Luukas lopettaa lupaukseen Pyhästä Hengestä

(Luuk. 24:49).
Johannes lopettaa siihen, että Jeshua puhaltaa

opetuslastensa päälle (Joh. 20:22) ja puhuu takai-

sintulostaan (21:22).

 

Edelleen meidän on pantava merkille, että näissä

evankeliumeissa mainitaan kolmekymmentäviisi

ihmetekoa ja kolmekymmentäviisi vertausta.

 

Kirjeetkin osoittavat jumalallista suunnitelmaa:
Paavalin pääaiheena on usko, jonka voi nähdä

ainoastaan Jumala.
Jaakobin pääaiheena on ihmiselle näkymättö-

män uskon teot, jotka ihmiset voivat nähdä.
Pietarin pääaiheena on toivo, uskon ja tekojen

luonnollinen tulos.
Juudan pääaiheena on jumalattomuuden kasvu,

mikä kumoaa uskon, hävittää sen teot, tappaa

toivon ja sammuttaa rakkauden.
Ilmestyskirja taas ilmaisee, että se Jumala, joka

on kirjoittanut meille kaikki nämä suuret asiat

(Hoos. 8:12), tulee ennen pitkää kutsumaan ih-

miset tilintekoon (Ilm. 22:12).

 

Mutta vielä selvemmin voimme nähdä Raama-

tun suunnitelman verratessamme kirjan alkua

sen loppuun. Ajatelkaamme tällöin erikoisesti,

että ensimmäinen kirjoittaja, Mooses, kirjoitti

lähes tuhatkuusisataa vuotta ennen kuin vii-

meinen, Johannes, päätti viimeisen kirjansa. Ja

näiden välillä olleet kirjoittajat edustavat mel-

kein kaikkia yhteiskuntaryhmiä kuninkaista ja

oppineista lammaspaimeniin ja kalastajiin, eikä

monillakaan heistä ollut lainkaan mahdollisuut-

ta olla yhteydessä toinen toisensa kanssa.

 

Olisi kuitenkin mahdotonta päättää tätä Raama-

tun suunnitelmaa käsittelevää kirjoitusta kos-

kettelematta erikoisesti sen keskeistä olentoa,

Messiasta. Raamattu on kuin Jumalan valoku-

va-albumi; siinä on kuvia sekä pyhimyksistä

että syntisistä, mutta jokaiselta sivulta löytyy

ennen kaikkea Hänen oma kuvansa. Mutta kos-

ka "ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt"

(Joh. 1:18), sen tähden, ettei kukaan ihminen

voi nähdä Jumalan kasvoja ja jäädä eloon

(2 Moos. 33:20), niin on "ainokainen Poika, jo-

ka on Isän helmassa, Hänet ilmoittanut" (Joh.

1:18). Sillä tavoin me voimme, avatessamme

Raamattumme, todellakin nähdä "Messiaan

kasvot" (2 Kor. 4:6), Hänen, joka on "näkymät-

tömän Jumalan kuva" (Kol. 1:15) sekä "Hänen

kirkkautensa säteily ja Hänen olemuksensa pe-

rikuva" (Hepr. 1:3; vanh. käänn.), ja joka armol-

lisesti on vakuuttanut meille, että "joka on näh-

nyt Minut, on nähnyt Isän" (Joh. 14:9).

 

Niin kuin taivaankappaleet kiertävät aurinkoa,

niin voimme sanoa, että kaikki Raamatun totuu-

det kiertyvät Jeshuan ympärille. Voimme kaikis-

ta pyhän Kirjan osista löytää sen, mikä johtaa

etsivän sydämen Messiaan luo. Niin kuin sano-

ttiin pyhäköstä, niin voidaan yhtä totuudelli-

sesti sanoa tästä kirjasta: "Kaikki Hänen temp-

pelissänsä sanoo: 'Kunnia!'" (Ps. 29:9).

 

Ja tämä on Messiaan juutalaisille lausumien sa-

nojen ylevä merkitys, niin kuin Johannes kertoo

(Joh. 5:39,40): "Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä

on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne

juuri todistavat Minusta; ja te ette tahdo tulla

Minun tyköni, että saisitte elämän". "Kuinka

sokeita juutalaiset olivatkaan!" monet sanovat.

Mutta yhtä sokaistuneita ovat monet meistä,

sillä Raamatussa ei ole mitään ihmeellisempää -

Vanhassakaan Testamentissa - kuin Jeshuan

läsnäolo sen jokaisella lehdellä; ja kuitenkin,

kuinka usein luemmekaan Raamattua, ikään

kuin sieltä olisi otettu Vapahtaja pois. Kuinka

saatammekaan kadehtia Kleopasta ja toista ope-

tuslasta (Joh. 19:25), jotka Emmaukseen vaelta-

essaan saivat Jeshualta sellaista Raamatun ope-

tusta, jota tuskin kukaan on saanut ennemmin

tai myöhemmin (Luuk. 24:32), Sillä "Hän alkoi

Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti

heille, mitä Hänestä oli kaikissa kirjoituksissa

sanottu" (Luuk. 24:27). Pyhän Hengen opetusta

vastaanottaneelle mielelle on samantekevää, mi-

kä Raamatun osa avataan - Messiashan on kaik-

kialla. Tätä syvää totuutta Pietari niin voimak-

kaasti tähdensi puhuessaan Korneliuksen talos-

sa, kun hän sanoi: "Hänestä kaikki profeetat to-

distavat" (Apt 10:43).

 

Raamatussa on kaikkiaan noin tuhat ennustus-

ta, noin 800 Vanhassa Testamentissa ja suun-

nilleen 200 Uudessa. Noista 800:sta käsittelee

333 Messiaan persoonaa. Vanha Testamentti

ilmoittaa Messiaan, Uusi Testamentti osoittaa

meille Jeshuan, Vapahtajan. Jos me siis tutkim-

me Vanhaa Testamenttia Uuden valossa, saam-

me nähdä Jeshuan Messiaan, mutta jos katse-

lemme Uutta Testamenttia Vanhan kautta, niin

näemme Messiaan Jeshuan.

 

Hän on vaimon siemen (Gal. 4:4) - mikä sanonta

viittaa neitseestä syntymiseen (Jes. 7:14) - joka

on polkeva rikki käärmeen pään (1 Moos. 3:15).
Hän on Aabrahamin siemen (Matt. 1:1; Luuk.

3:34), jossa tulevat siunatuksi kaikki kansakun-

nat maan päällä (1 Moos. 22:18).
Hän on Daavidin siemen (Matt 1:1; Luuk. 3:31;

Joh. 7:42), joka on hallitseva iankaikkisesti (Ilm.

11:15).

 

Luemme Raamatusta kolmesta arkista, jotka

kaikki ovat Messiaan esikuvia.
1. Nooan arkki, joka pelasti valitun perheen.
2. Kaisla-arkku (arkki), joka pelasti valitun

lapsen - Mooseksen.
3. Liiton arkki, joka sisälsi lain, esikuvan Hä-

nestä, joka sanoi: "Sinun lakisi on minun sy-

dämessäni" (Ps. 40:9).

 

Senjälkeen luemme kahdesta kalliosta, jotka an-

toivat vettä erämaassa ja jotka molemmat olivat

Messias (1 Kor. 10:4).
Ensimmäinen kallio - (heprealainen sana merkit-

see alhaalla sijaitsevaa kalliota) - jota lyötiin Ju-

malan käskystä (2 Moos. 17:6), kuvaa Messias-

ta Hänen alennustilassaan, "Jumalan lyömänä

ja vaivaamana" (Jes. 53:4).
Toiselle - (ja tässä käytetty heprealainen sana

merkitsee korkeaa, erillistä kalliota) - olisi Moo-

seksen pitänyt puhua, eikä hän olisi saanut si-

tä lyödä (4 Moos 20:8). Se kuvaa Messiasta

korotettuna meidän Ylimmäiseksi papiksemme,

jolle meidän tarvitsee vain puhua rukouksessa.

Mooseksen synti oli siinä, että hän löi kalliota,

ja saman synnin tekee katolisen kirkon pappi

joka kerta, kun hän nostaa ylös messu-uhrin.

"Muutoin Hänen olisi pitänyt kärsimän monta

kertaa maailman perustamisesta asti; mutta nyt

Hän on yhden ainoan kerran maailmanaikojen

lopulla ilmestynyt, poistaakseen synnin uhraa-

malla itsensä" (Hepr. 9:26).

 

Ja edelleen: Mooses johti kansan Egyptistä Pu-

naisen meren poikki.
Joosua johti kansan Kanaaniin Jordanin veden

kautta.
Messias vie meidät sekä pois Egyptistä että si-

sälle Kanaaniin, sen kautta, että Hän on käynyt

meidän puolestamme kuoleman synkkien vesien

kautta. Sen tähden on syvä merkitys sanoissa,

jotka luemme 5 Moos. 6:23:sta: "mutta meidät

hän vei sieltä pois ja johdatti meidät siihen maa-

han..." Mutta Jumalan täytyi käyttää esikuvina

sekä Moosesta että joosuaa, jotta me saisimme

kokonaisen kuvan Messiaan vapahtajantyöstä.

 

Samalla tavoin osoittavat Aaronin ja Moosek-

sen tehtävät yhdessä meille Jeshuan luonteen

ja työn muita puolia. Apostoli oli mies, joka Ju-

malan puolesta puhui kansalle - tällainen oli

Mooses. Ylipappi on se, joka kansan puolesta

puhuu Jumalalle - hän oli Aaron. Mutta Mes-

sias on näitä molempia. Sen tähden meitä ke-

hoitetaan Hepr. 3:1:ssä: "kiinnittäkää mielenne

meidän tunnustuksemme apostoliin ja ylimmäi-

seen pappiin, Jeshuaan".

 

Edelleen oli ilmestysmaja - joka on hyvin kiin-

toisa tutkistelun aihe - vertauskuva Messiaas-

ta (Hepr. 10:20), ja sen neljä peitettä esittävät

meille Hänen elämäänsä ja kuolemaansa neljäl-

tä eri puolelta.
1. Sireeninnahkapeite (2 Moos. 26:14) oli kaik-

kein ulommainen peite, jossa ei ollut koristuksia

eikä muuta silmää miellyttävää. Se kuvaa sitä,

mitä Messias on kääntymättömälle sydämelle.

Hänelle Messiaalla ei ole "vartta eikä kauneut-

ta ... mutta ei ollut Hänellä muotoa, johon me

olisimme mielistyneet" (Jes. 53:2,3).
2. Punainen oinaannahkapeite (2 Moos. 26:14)

oli heti sireeninnahkan alla, ja se nähtiin ensiksi,

kun ensimmäinen poistettiin. Se oli ilmeisesti

valmistettu uhrieläinten nahkasta ja värjätty nii-

den verellä (1 Moos. 22:13). Kun syntinen saa

silmänsä auki, hän näkee ensimmäiseksi tämän

punaisen oinaannahkan, joka puhuu rististä ja

Jeshuan Messiaan verestä, joka puhdistaa mei-

dät kaikesta synnistä (1 Joh. 1:7).
3. Vuohenkarvapeite (2 Moos. 26:7) oli kolmas

peite. Se oli aivan valkoinen. Tämä muistuttaa

meille niistä kahdesta kauriista (3 Moos. 16:7),

joista toinen teurastettiin ja toinen "sitä varten

varatun miehen viemänä (jae 21) lähetettiin "kan-

tamaan kaikki heidän pahat tekonsa autioon seu-

tuun (jae 22). Tästä näemme, mitkä siunatut seu-

raukset on siitä, kun uskossa katsotaan punai-

seen oinaannahkaan, nimittäin, että synti siirre-

tään "niin kauas kuin itä on lännestä" (Ps. 103:

12), eikä sitä enää muisteta (Hepr. 8:12).
4. Kirjavat peitteet, jotka oli valmistettu kerra-

tuista valkoisista pellavalangoista ja punasini-

sistä, purppuranpunaisista ja helakanpunaisis-

ta langoista, muodostivat kaikkein sisimmän

peitteen, jonka näkivät ainoastaan papit "esiri-

pun sisäpuolella". Tässä peitteessä olevat keru-

bit puhuvat taivaasta, ja purppura ja pellava pu-

huvat kuninkaallisesta rikkaudesta (Luuk. 16:19

ja Joh. 19:2). Täällä on Messias ihanuudessaan -

esiripun sisäpuolella - kuninkaitten Kuningas ja

herrojen Herra. Mutta kuten Hänen verensä

purppura oli nähtävissä esiripussa ja peitteissä,

samoin tulevat autuaat kautta iäisyyden, samal-

la kuin he näkevät Hänen kirkkautensa ja kau-

neutensa, laulamaan Hänestä, "joka meitä rakas-

taa ja on päästänyt meidät synneistämme verel-

länsä ... Hänelle kunnia ja voima aina ja iankaik-

kisesti! Amen" (Ilm. 1:5,6).

 

Monet Raamatun henkilöistä olivat Messiaan

esikuvia.
Aadam, joka oli ihmiskunnan pää (1 Kor. 15:22)

ja jonka kylki oli avattava, jotta hän saisi mor-

siamensa (1 Moos. 2:21-23; Joh. 19:34).
Nooa, jonka pehre pelastettiin vedenpaisumuk-

sesta hänen henkilökohtaisen hurskautensa

vuoksi (1 Moos. 7:1).
Melkisedek, joka "pysyy pappina ainaisesti"

(Hepr. 7:3) ja jonka nimi merkitsee "vanhurs-

kauden kuningas".
Iisak, joka oli alttarilla isänsä "ainokaisena poi-

kana" (1 Moos. 22:2 ja Joh. 3:16).
Joosefia halveksittiin ja sorrettiin, ja hänet alen-

nettiin yhdessä kahden muun, juomanlaskijan

ja leipurin, kanssa, joista toinen pelastui, mutta

toinen menetti henkensä. Mutta lopulta Joosef

korotettiin, ja hän tuli siunaukseksi veljilleen ja

kaikelle kansalleen.
Mooses, joka piti ensimmäisen "vuorisaarnan"

Siinailla. Hän oli kansan nöyrä johtaja, joka

hankki nälkäisille ruokaa (2 Moos. 16:15) ja oli

valmis itse "pois pyyhittäväksi" Jumalan kirjas-

ta, jos kansan synti siten olisi voitu antaa an-

teeksi (2 Moos. 32:32).
Aaron, joka kantoi sukukuntien nimiä sydä-

mensä päällä (rakkaus) ja olkapäillään (voima)

(2 Moos. 28:12,29), ja joka kantoi liiton veren

Jumalan eteen kaikkeipyhimpään (Hepr. 9:7).
Joosua eli Jehoshua, jonka nimi on toinen

muoto sanasta Jeshua.
Daavid, jota ensin vihattiin, mutta joka sitten

korotettiin.
Salomo, rauhan kuningas, jonka nimi merkitsee

"rauhallinen, rauhaisa".
Joona (Matt. 12:40) ja monia muita.

 

Ne nahkavaatteet, joihin Jumala puetti Aadamin

ja Eevan heidän ollessaan alasti (1 Moos. 3:21),

puhuvat myös Messiaasta (Ilm. 3:18).
Ne neljä suurta uhria, joista kerrotaan 3. Moo-

seksen kirjassa ja joihin Heprealaiskirje hyvin

usein viittaa, antavat nelinkertaisen kuvan mei-

dän sijaisestamme, ja ne vastaavat neljää evan-

keliumia. Jopa jokainen Vanhan Testamentin

uhri viittaa samaan siunattuun Herraan, joka

näkökulmasta katsottuna. Esimerkiksi:
1. Mooseksen kirjassa on uhri yksityisen puo-

lesta (1 Moos. 4:4);
2. Mooseksen kirjassa on uhri perheen puolesta

(2 Moos. 12:3);
3. Mooseksen kirjassa on uhri kansan puolesta

(3 Moos. 4:13-15); ja
Johanneksen evankeliumissa on uhri maailman

puolesta (Joh. 3:16).
Näin siis uskon silmä näkee jokaisen Moosek-

sen laissa säädetyn uhrin yllä Johannes Kasta-

jan sanat: "Katso, Jumalan Karitsa!" (Joh. 1:36).

 

Juuri tätä siunattua totuutta, että Jeshua on

löydettävissä kaikista Vanhan Testamentin

kirjoista, yritti Stefanus, "täynnä Pyhää Hen-

keä", teroittaa kuulijoilleen, kun hän viimeises-

sä ennen marttyyrikuolemaansa pitämässään

puheessa sanoi: "Hän on se, joka seurakun-

nassa, erämaassa, oli enkelin kanssa, joka pu-

hui hänelle (Moosekselle) Siinain vuorella, ja

oli myös isiemme kanssa" (Apt. 7:38).

 

Meidän on tarkoin varottava lankeamasta sii-

hen eksytykseen, että pitäisimme Vanhaa ja

Uutta liittoa toisistaan erillisinä ja toisilleen

vastakkaisina kirjoina. Sitä ne eivät ole. Ne

esittävät ainoastaan Jumalan muuttumattoman

tarkoituksen ja aivoituksen kahta eri puolta.

Molempien sisältö on Vapahtaja, ne kumpikin

ilmoittavat siunatun Herramme omalta näkö-

kannaltaan. Sen tähden me näemme Vanhassa

Testamentissa Messiaan ja Uudessa Testa-

mentissa me näemme Jeshuan.

 

Aihe on laaja, sillä siihen on koottu ja keski-

tetty koko Raamatun totuus. Jumala antakoon

meille silmät nähdäksemme Messiaan kuvan

jokaisella Raamatun lehdellä, ja pyhittyköön

näkökykymme siinä määrin, että me, katselles-

samme Herran kirkkautta hämärästi, kuin ku-

vastimesta, "muuttuisimme Hänen kuvansa

kaltaisiksi (2 Kor. 3:18).

 

 

Sidney Collett

 

[ Alkuun ] [ Kirjoituksia ]