[ Kirjoituksia ]

 

 

 

VARTIJA, MIKÄ HETKI YÖSTÄ ON? (Jes 21:11)

 

Ihminen luotiin kuudennen (luomis-)päivän lopulla. Kun Jumala oli saattanut luomistyönsä
päätökseen alkoi seitsemäs päivä,
שבת  Shabbat (1Moos 2:1-3). Vuorokausi Raamatun
mukaan vaihtuu auringon laskiessa.
תורה Toora (suom. laki, dogmi; oppi, opetus; lakikirja;
teoria, systeemi; 5 Mooseksen kirjaa) alkaa luomiskertomuksella ja siinä sanotaan: "Tuli ilta
ja tuli aamu... päivä" (1Moos 1:5). Vuorokausi alkaa siis illalla jota seuraa yö ja aamulla
alkaa päivä. Yö on jaettu yövartioihin. Vanhimpina aikoina juutalaiset jakoivat yön

kolmeen vartioon, mutta Jeshuan aikana käytettiin roomalaisten tapaan neljää yövartiota.
Niitä kutsuttiin seuraavasti: 1. ilta; 2. keskiyö; 3. päivänsarastus ja 4. aamu. Gideonin aikana
oli käytössä kolme yövartiota, koska puhutaan 'keskimmäisestä yövartiosta' (Tuom 7:19).
Valoisa aika on jaettu kahteentoista jaksoon, joista Raamattu käyttää sanaa
שעה hetki, tunti
(Matt 20:3,5; 25:13; 27:45; Mark 15:25; Joh 1:39; 4:6,52; 11:9; Apt 2:15; 5:7; Ilm 8:1), eli
"hetken" pituus vaihtelee eri vuodenaikoina. Ainoastaan kevätpäivän- ja syyspäiväntasauksen
aikaan "hetken" pituus on 60 minuuttia.

Päivän hetket:
1. hetki =
"א = klo 07 aamulla;

2. hetki = "ב = klo 08;

3. hetki = "ג = klo 09;

4. hetki = "ד = klo 10;

5. hetki = "ה = klo 11;

6. hetki = "ו = klo 12;

7. hetki = "ז = klo 13;

8. hetki = "ח = klo 14;

9. hetki = "ט = klo 15;

10. hetki = "י = klo 16;

11. hetki = א"י = klo 17 ja

12. hetki = ב"י = klo 18 illalla.

 

Yön hetket:
1. hetki =
"א = klo 19 illalla;

2. hetki = "ב = klo 20;

3. hetki = "ג = klo 21;

4. hetki = "ד = klo 22;

5. hetki = "ה = klo 23;

6. hetki = "ו = klo 24;

7. hetki = "ז = klo 01;

8. hetki = "ח = klo 02;

9. hetki = "ט = klo 03;

10. hetki = "י = klo 04;

11. hetki = א"י = klo 05 ja

12. hetki = ב"י = klo 06 aamulla.

 

Vanhemman tavan mukaisesta yön kolmesta yövartiosta ensimmäinen ajoittui päivän
12:nnesta hetkestä (klo 18:sta) yön 4:nteen hetkeen (klo 22:een), toinen 4:nnestä 8:nteen
hetkeen (klo 02:een) ja kolmas 8:nnesta 12:nteen hetkeen (klo 06:een).

 

Uudemman tavan mukaisesta yön neljästä yövartiosta ensimmäinen ajoittui päivän
12:nnesta hetkestä (klo 18:sta) yön 3:nteen hetkeen (klo 21:een), toinen 3:nnesta 6:nteen
hetkeen (klo 12:een), kolmas 6:nnesta 9:nteen hetkeen (klo 03:een) ja neljäs 9:nnestä
12:nteen hetkeen (klo 06:een).

 

Ns. 11. hetki on päivällä klo 17 ja yöllä klo 5, eikä lähestyttäessä puolta yötä. Kyseessä
on kolmannen yövartion viimeisen neljänneksen alku vanhemman tavan mukaan tai
neljännen yövartion viimeisen kolmanneksen alku uudemman tavan mukaan.

 

Illan viileydessä tapahtui syntiinlankeemus (1Moos 3:8). Ennenkuin toinen yövartio oli
loppuun kulunut Adam ja Chava kuolivat, kuten Jumala oli heitä varoittanut: "sinä
päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman" (1Moos 2:17). Adamin
koko elinaika oli 930 vuotta (1Moos  5:5). Puolenyön aikaan Jumala otti pois Hanokin
(kreik. Eenok, Juuda 14), joka oli vaeltanut Jumalan yhteydessä kolmesataa vuotta.

Hänen koko elinaikansa oli 365 vuotta (1Moos  5: 22-24). Gematriassa luku 300 on
sanojen
רוח אלהים Jumalan Henki lukuarvo ja 365 on sanan כריסטוס  Kristus lukuarvo
(Joh 1:41). Viimeisen yövartion alkamisen vaiheilla syntyi Nooa ja aamuhämärässä

vuonna 1656 alkoi vedenpaisumus.

 

Aamulla 352 vuotta vedenpaisumuksen jälkeen vuonna 2008 eli 1998 eKr. syntyi Abram

jonka kanssa Jumala teki liiton ja siinä yhteydessä antoi hänelle uuden nimen, Aabraham.

Hänen isänsä Terah kuoli 205 vuotiaana vuonna 2083 eli 1923 eKr.. Aabrahamille syntyi

Iisak ja Iisakille syntyi Jaakob. Hänen kahdestatoista pojastaan tuli heprealaisten sukukuntien

kantaisät. He päätyivät Egyptiin, jossa heidät orjuutettiin. Kaikkiaan he olivat Egyptissä

430 vuotta. Aamulla noin kolmannella hetkellä syntyi Mooses, mies, jonka Jumala nosti

heprealaisten johtajaksi ja hän johdatti heidät ulos Egyptistä viedäkseen heidät maahan,

jonka Jumala oli luvannut heille. Lähtö tapahtui noin vuonna 2557 eli 1448 eKr. Kansan

napinoinnin tähden perille pääsi ainoastaan kaksi alkuperäistä lähtijää eli Joosua Nuunin

poika ja Kaaleb Jefunnen poika ja heidän lisäkseen erämaassa syntynyt sukupolvi. Jeriko

hävitettiin noin vuonna 2600 eli 1400 eKr.  Puolen päivän aikaan syntyi Daavid joka tuli

kuninkaaksi Saulin jälkeen. Temppelin rakennus aloitettin 480. vuotena Egyptistä lähdön

jälkeen eli Salomon neljäntenä hallitusvuotena noin vuonna 3037 eli 968 eKr. (1Kun 6:1).

Aika Egyptistä lähdöstä Salomon Temppelin rakentamisen aloittamiseen voidaan jakaa

12 jaksoon, joista kukin on 40-vuoden pituinen (12 x 40). Erämaavaellus käsitti ensimmäisen

jakson (2Moos 16:35). Tuomarien aikana nähdään tällaisia 40-vuoden jaksoja (Tuom

3:11,30; 5:31; 8:28; 13:1). Eelin pappeusaika oli myös 40-vuotta (1Sam 4:18), samoin

myös kuningas Saulin hallitusaika joka alkoi vuodesta 2953 eli 1052 eKr., kuten myös

kuningas Daavidin hallitusaika, jonka alku oli vuonna 2993 eli 1012 eKr, jolloin hänestä

tuli Jehudan (Juuda) kuningas. Seitsemän vuotta myöhemmin (3000 eli 1005 eKr.) hänestä

tuli koko Israelin kuningas (1Kun 2:11) ja Jerusalemista tuli Israelin pääkaupunki.

Seitsemännen hetken vaiheilla Salomon seuraajan Rehabeamin aikana noin vuonna
3073 eli 932 eKr. kymmenen sukukuntaa teki kapinan ja muodosti Pohjois-Israelin

valtakunnaksi, joka tunnettiin nimellä Israel tai kymmenen sukukunnan valtakunta.

Eteläistä Israelia kutsuttiin Juudaksi tai kahden sukukunnan valtioksi. Siihen kuului

lähinnä Juuda, osa Benjaminia ja ne leeviläiset, jotka halusivat pysyä uskollisina

Jerusalemin jumalanpalvelukselle (1Kn 12:17). Noin kahdensadan vuoden aikana

Israelissa oli 19 kuningasta. Näiden joukossa ei ollut ketään Israelin Jumalaa pelkäävää.

 

Pohjoisen valtakunnan historialle oli tunnusomaista karkea luopuminen Herrasta

Mooseksen kautta säädetystä jumalanpalveluksesta. Valtakuntien jälleenyhtymisen

estämiseksi Jerobeam pystytti pyhäkön Beeteliin, rakensi uhrikukkuloita sekä alttareita

ja "teki papeiksi kaikenkaltaisia miehiä, jotka eivät olleet leeviläisiä" (1Kun 12:31).

Hän teetti myös kaksi kultaista vasikkaa, toisen Beeteliin ja toisen Daaniin ja käski

kansan palvella niitä (1Kun 12:26-33). Pakanallinen epäjumalanpalvelus vakiintui

valtion uskonnoksi (1Kun 16:29-34). Ahabin foinikialaisen vaimon, Iisebelin, kautta

tuli maahan Baalin ja Astarten palvonta ja Samariaan rakennettiin epäjumalantemppeli.


Tänä luopumuksen aikana esiintyi kuitenkin voimakkaita profeettoja, ennenkaikkea

Elia ja Elisa, lisäksi Aamos, Hoosea, Joona ja Obadja. Juudan valtakuntaa hallitsi

Daavidin kuningashuone - 19 kuningasta ja yksi kuningatar - jakaantumisesta valtakunnan

häviöön asti. Monet Juudan kuninkaat pelkäsivät Jumalaa ja olivat uskollisia Hänelle.

Kuitenkin noin puolet eteläisen valtakunnan kuninkaista oli jumalattomia ja luopioita.

Juudassa vaikuttivat monet huomattavat profeetat: tärkeimpiä olivat Jesaja ja Jeremia,

sitten Miika, Jooel, Sefanja, Naahum ja Habakuk.

 

Vuonna 3283 eli 722 eKr. täyttyi Israelin synnin mitta. Israelin pääkaupunki vallattiin,

kuningas Hoosea syöstiin valtaistuimelta ja kansa vietiin Assuriin (2Kun 17. luku).

Maahan tuli vieraita kansallisuuksia Baabelista ja muualta. Näillä siirtolaisilla oli oma

uskontonsa ja omat jumansa. Enää eteläinen valtakunta edusti Jumalan valittua kansaa.

Mutta myös eteläinen valtakunta petti liiton ja kulki sen vuoksi loppuaan kohti. Vuonna

3405 eli 600 eKr. Juuda joutui verovelvolliseksi Baabelille. Vuonna 3408 eli 597 eKr.

Baabelin kuningas Nebukhadretsar (Nebukadnessar) valloitti Jerusalemin ja osa kansaa

vietiin Baabeliin. Vuonna 3417 eli 588 hän uudelleen piiritti Jerusalemia. Vuonna 3419

eli 586 eKr. Jerusalem valloitettiin ja Shlomon rakentama Temppeli hävitettiin 382 vuotta

rakentamisen aloittamisen jälkeen ja suurin osa kansasta vietiin Baabeliin. Juudan

valtakunta säilyi 136 vuotta kauemmin kuin Israelin valtakunta. Gematriassa luku 136

on יסוס Jeesus -nimen lukuarvo translitteroituna heprean kieleen ja nimen ירושלם

Jerusalem kirjainten summa on 586 (Raam. heprea; nykyhepr. summa on 596). Kolmas,

viimeinen erä pakkosiirtolaisia vietiin vuonna 3423 eli 582 eKr. Juutalaiset eivät Baabelissa

olleet varsinaisesti vankeina, vaan heistä tuli lähinnä siirtolaisia. Heillä oli uskonnonvapaus

ja hyvät taloudelliset olosuhteet. Lupauksen maan menettäminen koski kansaan (Ps 137)

ja profeettojen, Hesekielin ja Danielin johdolla siitä kasvoi uusi, puhdistettu Jumalan kansa.

 

Yhdeksännen hetken vaiheilla täyttyi 70-vuotinen pakkosiirtolaisuusaika. Esran, Serajan

pojan aikana kunnostettiin Temppeli. Vuonna 3466 eli 539 eKr. Persian kuningas Koores

valloitti Baabelin ja hän antoi juutalaisille luvan palata kotimaahan. Vuonna 3467 eli 538

Serubbaabel Sealtielin poika johti n. 50 000 juutalaista takaisin Jerusalemiin ja seuraavana

vuonna Temppelin perustus laskettiin (Esra 3:1ss.). Työ kuitenkin keskeytyi ja sitä jatkettiin

vuonna 3485 eli 520 eKr. ja Temppeli vihittiin vuonna 3489 eli 516 eKr. Esteristä tuli

kuningatar vuonna 3525 eli 480 eKr. ja vuonna 3532 eli 473 eKr. juutalaiset pelastuivat

hänen ansiostaan. Silloin säädettiin Puurim-juhla. Vuonna 3547 eli 458 eKr. Esra, Serajan

poika tuli Jerusalemiin mukanaan noin 2000 juutalaista. Myöhemmin Nehemian, Hakaljan

pojan johdolla korjattiin kaupungin muurit ja portit alkaen vuodesta 3560 eli 445 eKr.,

vuonna 3572 eli 433 hän palasi Persiaan, mutta tuli toisen kerran Jerusalemiin jo seuraavana

vuonna. Israel oli noin kaksisataa vuotta persialainen maakunta. Kreikkalaisten vallan alla

Luvattu maa oli (3673 eli 332 eKr. - 3685 eli 320 eKr.) ja silloin juutalaisilla oli monia

etuoikeuksia. Senjälkeen maata hallitsivat egyptiläiset (3685 eli 320 eKr. - 3807 eli 198 eKr.)

ja maassa vallitsi rauha. Syyrian vallan aikana (3807 eli 198 eKr. - 3840 eli 165 eKr.)

Israelin oli maksettava veroa Syyrialle.

Vuonna 3838 eli 167 eKr. Antiokhos IV Epifanes lakkautti temppeliuhrit. Silloin Mattatias

aloitti makkabilaisten vapaustaistelun ja vuonna 3840 eli 165 eKr. Temppeli vihittiin uudelleen.

Makkabilaiset (hasmonien hallitsijasuku) olivat vallassa siitä alkaen aina vuoteen 3942 eli 63

eKr., silloin Rooman valta alkoi Luvatussa maassa ja Pompeius valloitti Jerusalemin. Vuonna

3986 eli 19 eKr. Herodes aloitti Jerusalemin temppelin laajentamisen. Hän oli Juudean

maaherrana vuodesta 3964 eli 41 eKr. ja kuninkaana vuodesta 3968 eli 37 eKr. vuoteen

4001 eli 4 eKr.

 

Sapatinpäivä oli päättynyt. Noin vuonna 3999 syntyi ישוע Jeshua. Juutalaiset odottivat,

että משיח Messias (kreik. Kristus), vapauttaisi heidät valloittajan ikeestä, mutta Jeshua julisti

Taivasten Valtakunnan tuloa. Hän ei ollut odotettu poliittinen Messias vaan ilmoitti, että

Taivasten Valtakunta on jo sisäisesti niissä, jotka uskovat Häneen. Suuri joukko kansasta

uskoi Häneen, mutta uskonnolliset johtajat eivät tahtoneet ottaa Häntä vastaan vaan

luovuttivat Hänet roomalaisille teloitettavaksi. Teloitus tapahtui juuri pääsiäisjuhlan aikana,

jolloin pääsiäislammas oli teurastettava. Oltuaan kolme päivää haudassa Hän nousi ylös

kuten oli ennustanutkin (Matt 12:40; Mark 8:31; 9:31; 10:34; Joh 2:19-21).

Viidenkymmenen päivä kuluttua Viikkojuhlan eli Helluntain aikana vuodatettiin Pyhä Henki

Häneen uskovien päälle (Apt 2:1ss.) ja seurakunta syntyi. Noin neljänkymmenen vuoden

ajan Israelille tarjottiin pelastusta ja monet juutalaiset tulivatkin uskoon. Kansana Israel

kuitenkin torjui uskon Jeshuaan ja turvautui omavanhurskauteen. Vuonna 70 Jerusalem sekä

Temppeli hävitettiin ja kansa vietiin pois Luvatusta maasta ja hajoitettiin kaikkeen maailmaan.

Jeshuan profetiat täyttyivät (Matt 21:43; Luuk 21:20-24). Israel ei kuitenkaan ole lopullisesti

hylätty, vaan siitä on jäävä jäljelle Jumalan valitsema jäännös (Room 11:1-5). Hylkääminen

on väliaikaista. Tulee päivä jolloin "kaikki Israel on pelastuva" (Room 11:26; Matt 23:39;

Apt 3:19-21).

Ensimmäinen yövartio oli alkanut. Viikon ensimmäisen päivän 'illan viileydessä' (1Moos 3:8)

seurakuntaan hiipi luopumus (Room 16:17,18; 1Kor 5:6; Gal 5:6-10; 1Tim 1:3; 4:1ss.; 6:3ss.;

2Tim 4:3,4; Tiit 1:10,11; 3:9-11; Hebr 13:9; 2 Piet 2:1ss.; 2Joh 9ss.; Ilm 2:14ss.). Harhaopit

saivat yhä enemmän sijaa ja ennen ensimmäisen yövartion loppua seurakunta oli jo vajonnut

syvään luopumukseen. Apostoli Paavalin opetus "Jumalan Israelista" (Gal 6:16) vietiin niin

pitkälle, että erottauduttiin kaikista juutalaisuuteen viittaavista tavoista. Pääsiäisjuhla oli

muutettu Jumalan asettamasta ensimmäisen kuukauden (aviv myöh. nisan) 14. päivästä
(3Moos 23:5; Hes 45:21) kevätpäiväntasauksen jälkeistä ensimmäistä täysikuuta seuraavaan

sunnuntaihin (Nikaian kirkolliskokous v. 325). Alkuseurakunta vietti pääsiäisjuhlan alkaessa

raamatullisen kalenterin mukaan Jeshuan kuoleman muistoa, niinkuin Hän itse oli käskenyt

(Luuk 22:14-20), mutta luopumuksen saatua sijaa ylösnousemuksen juhlapäivä sijoitettiin

sunnuntaiksi ja Jeshuan kuoleman muistopäivä sitä edeltäväksi perjantaiksi. Toisen vuosisadan

lopulla tapa pääsi lopullisesti vallitsevaksi. Noin vuonna 4326-7 eli 321 jKr. Rooman keisari

Konstantinus Suuri teki sunnuntaista, viikon ensimmäisestä päivästä, valtakunnallisen

lepopäivän ja kaksi vuotta myöhemmin se tuli myös Rooman kirkon lepopäiväksi. 4. käsky

kuitenkin kehoittaa: "Muista pyhittää lepopäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi;

mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, Sapatti; silloin älä mitään askareita toimita..."

(2Moos 20:8-11). Jeshua sanoo 'vuorisaarnassa', ettei Hän ole tullut lakia ja profeettoja

kumoamaan, vaan täyttämään. Hän sanoi, ettei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan

piirto (ei edes יוד jod-kirjain, joka on hepr. aakkosten pienin kirjain, vain pieni piirto = י),

ennenkuin kaikki on tapahtunut (Matt 5:17ss.).

440-luvulla (4445 - 55 ihmisen luomisesta) Rooman kirkon johtoon tuli ensimmäinen paavi.
Roomalaiskatolinen kirkko oli muodostunut. Se tukahdutti kaiken Raamatullisen uskon ja

tappoi kerettiläisinä kaikki, jotka pitäytyivät Jumalan Sanaan. Toinen yövartio kului sen

hallinnassa, (aikaisemman tavan mukaan) tai toinen ja kolmas (myöhäisemmän tavan

mukaan). Oli tullut valhemessiaan eli antikristuksen hallitsema yö, jolloin kukaan ei voinut

työtä tehdä (Joh 9:4).

 

Kukonlaulun aikaan, viimeisen yövartion alkupuolella aamun ensimmäiset merkit olivat

havaittavissa. Jumalan kansa alkoi eroamaan roomalaiskatolisen kirkon vallasta. Yhä

useammat epäraamatulliset opit hylättiin. Lähetysseuroja syntyi jatkuvasti eri puolilla

maailmaa ja evankeliumia julistettiin aktiivisesti. Jumalan avattua uskovien ymmärrystä,

he valitettavasti kuitenkin uusien opinnäkemysten ympärille rakensivat kirkkokuntia ja näin

Jumalan lahjat ihmisten lahkomielisyyden (Gal 5:20) tähden rajattiin pienien ryhmien haltuun,

eikä koko Jumalan kansalle kuten Hänen tahtonsa olisi ollut.

 

Nyt nämä kirkkokunnat ovat palaamassa suuren Baabelin, maan porttojen ja kauhistusten

äidin, roomalaiskatolisen kirkon helmaan (Ilm 17:5). Niistä Jumala nyt kutsuu ulos kansaansa:

"Lähtekää siitä ulos, te Minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin

kärsiä hänen vitsauksiansa. Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on

muistanut hänen rikoksensa" (Ilm 18:4,5).

 

Yleisesti tuhatvuotista valtakuntaa kutsutaan seitsemänneksi päiväksi, Sapatiksi.

Laskelma on kuitenkin virheellinen, koska siitä puuttuu yksi päivä: Sapatti, jolloin Jumala

lepäsi (1Moos 2:2,3). Se perustuu kylläkin oikein siihen, että Pietari sanoo: "yksi päivä on

Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä" (2Piet 3:8).

Aikojen merkit vahvistavat selvästi, että nyt maan päällä elää viimeinen sukupolvi ennen

Jeshuan paluuta. Jos laskemme, kuten Pietari antaa ymmärtää, huomaamme että

tuhatvuotinen valtakunta ei ole Sapatti. Alla oleva taulukko osoittaa, että tuhatvuotisen

valtakunnan aika on יום השישי kuudes päivä. Tuhatvuotisessa valtakunnassa tehdään

vielä työtä. Myös ylöstemmatut työskentelevät, sillä "he tulevat olemaan Jumalan ja

Messiaan pappeja ja hallitsevat Hänen kanssaan ne tuhannen vuotta" (Ilm 20:4-6), mutta

sen jälkeen alkaa Sapatti (Ilm 20:4-6; 21:1ss.; Hepr 4:9).

 

Kuudentena päivänä toteutuu apostoli Paavalin profetaallinen sana: "Sillä minä en tahdo,

veljet - ettette olisi oman viisautenne varassa - pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta,

että Israelia on osaksi kohdannut paatumus - hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi

luku on sisälle tullut, ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: 'Siionista on

tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista. Ja tämä on oleva minun

liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä'" (Room 11:25-27).

 

1Moos 1:31:n jakeen loppuosaan ja 2:1:een jakeeseen ja 2. jakeen alkuosaan on

"kätketty" viesti, jonka löydämme lukemalla joka seitsemännen kirjaimen.

"Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää. Ja tuli ehtoo,
ja tuli aamu, kuudes päivä. Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa.
Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä
päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt"
.

Kirjaimista muodostuu sanat:
ישראל ממש jotka suomeksi tarkoittavat:
Israel on todellisuutta, Israel on konkreettinen.
Se voidaan esittää myös taulukkona:


Kuusi luomispäivää (kukin 1000 v.):
1. vrk viikon 1. päivä: valkeus eli päivä, pimeys eli yö (1Moos 1:3-5)
2. vrk viikon 2. päivä: taivaanvahvuus, vedet (1:6-8)
3. vrk viikon 3. päivä: maa, meri, ruohot, puut (1:9-13)
4. vrk viikon 4. päivä: aurinko, kuu, tähdet (1:14-19)
5. vrk viikon 5. päivä: kalat ja linnut (1:20-23)
6. vrk viikon 6. päivä: eläimet ja ihminen (1:24-31)

Ihmisen luomisesta:
1. vrk SHABBAT vv. 0 - 1000 Aadam - Hanok;
2. vrk viikon 1. päivä vv. 1001 - 2000 Hanokista - Aabrahamiin;
3. vrk viikon 2. päivä vv. 2001 - 3000 Aabrahamista - Daavidiin;
4. vrk viikon 3. päivä vv. 3001 - 4000 Daavidista Jeshuan syntymään;
5. vrk viikon 4. päivä vv. 4001 - 5000 päättyi keskellä pimeyttä valhemessiaan hallinnassa;
6. vrk viikon 5. päivä vv. 5001 - 6000 päättyy Jeshuan paluuseen;
7. vrk viikon 6. päivä vv. 6001 - 7000 Tuhatvuotinen Valtakunta;
8. vrk SHABBAT v:sta 7001 IANKAIKKISUUS

Jos vertaamme ylläolevaa edelliseen esitykseen, joka sisälsi ajan kuudennen päivän
illasta ensimmäisen päivän aamuun, huomaamme, että illalla, keskiyöllä, aamulla ja
keskipäivällä esiintyvät nimet, jotka ovat keskeisiä Raamatussa.

1. Sapatin alkaessa illalla Aadam;
2. keskiyöllä Hanok;
3. Sapatin aamuna Aabraham;
4. keskipäivällä Daavid;
5. Sapatin päättyessä Jeshua;
6. Viikon ensimmäisenä päivänä yöllä valhemessias (valhemessias / antikristus);
7. Viikon ensimmäisenä päivänä aamulla Jeshua.

Lukija voi ajatella, että miten kaksi erilaista esitystapaa voivat olla kumpikin oikeita.
Mutta monet muutkin asiat Raamatussa esitetään toisistaan poikkeavilla kuvilla.
Esimerkiksi seurakuntaa kutsutaan morsiameksi (Joh 3:29), vaimoksi (Ilm 21:9),
kaupungiksi (Ilm 21:2), temppeliksi (1Kor 3:16s.; 6:19; Ef 2:21 sekä 2 Tess 2:4 joka
voidaan tulkita myös kirjaimellisesti), huoneeksi (1Tim 3:15; Hepr 3:6; 1Piet 2:5; 4:17),
viljelysmaaksi ja rakennukseksi (1Kor 3:9), lammastarhaksi (Joh 10:1), sekä laumaksi
(Luuk 12:32; Joh 10:16; Apt 20:28; 1Piet 5:2s) jne. Ensimmäinen esitystapa on
alunperin juutalainen käsitys ja se tavataan kristikunnassa jo Irenaeuksen opetuksessa
(147 - 202), mutta kuitenkin virheellisenä. Toinen esitystapa juontuu Jeshuan
ilmoittamista yövartioista, ja tämän kirjoittaja ei epäile sen oikeellisuutta

Tärkeintä meille ei ole kuitenkaan ratkaista, mikä laskutapa on oikea, vaan huomata
mikä aika nyt on. Molemmat laskutavat ilmoittavat meille, että tämä aikakausi on
loppumassa ja Jeshua tulee pian. Viimeinen sukupolvi ennen Jeshuan paluuta on nyt
maan päällä! Olemme jo kolmannen yövartion viimeisellä neljäksennellä tai neljännen
viimeisellä kolmanneksella. Virallisessa juutalaisessa kalenterissa on todennäköisesti 242
vuoden virhe eli vuoden 5777 sijasta elämmekin jo vuotta 6019 vuonna 2017 kristillisen
ajanlaskun mukaan. (Lähde: E.W.Faulstich, Chronology History Research Institute, Iowa,
USA / Risto Santala / Matti Päivänsalo: Taistelu Raamatusta, sivu 34, kust. Ev. lut.
Herätysseura ry, 1993). Sen mukaisesti vuonna 1998 täyttyi kuudes vuosituhat eli silloin
alkoi vuosi 6000. Se olisi Hoosean kolmannen päivän alku. Hän on ennustanut: "Tulkaa,
palatkaamme Herran tykö, sillä hän on raadellut meitä, ja parantaa meidät, hän on lyönyt
meitä, ja sitoo meidät. Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena
päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä. Niin tuntekaamme,
pyrkikäämme tuntemaan Herra: hänen nousunsa on varma kuin aamurusko, hän tulee
meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan (Hoos 6:1-3)".

Tiedämme, että myös kristillinen kalenteri on virheellinen. Ensinnäkään siinä ei ole
vuotta nolla (0) ollenkaan. Laskelmat tehnyt munkki myös ajoitti Jeshuan syntymän
myöhemmäksi, kuin se todella oli tapahtunut. Syntymän tarkasta ajankohdasta on
useampia toisistaan poikkeavia tulkintoja. On mm. päätelty, että oikea ajankohta olisi
vuonna 2 eKr., erään tulkinnan mukaan syntymä olisi tapahtunut jo vuonna 12 eKr.
Yleisin ja tarkimmin perusteltu tulkinta vahvistaa syntymän tapahtuneen kuitenkin
noin 7-4 eKr.

Kirjoitukseni tarkoituksena ei ole ilmoittaa milloin Jeshua palaa tai milloin alkaa
ahdistuksen- tai vihanaika. Tarkoitus on havahduttaa uskovat näkemään, että
AIKAA ON VÄHÄN! Tuhatvuotinen valtakunta, Sapatin valmistuspäivä, viikon
kuudes päivä alkaa hyvin pian!

"Katso, Ylkä tulee! Menkää Häntä vastaan" (Matt 25:6),
"Maran ata, Herramme tulee!" (1Kor 16:22),
"Amen, tule, Herra Jeshua!" (Ilm 22:20).

Moshe Zew

 

[ Alkuun ] [ Kirjoituksia ]