Pikajuoksija, IF Drott, GIF, HIFK, IK Kronan.
"Selkä hiukan kumarassa, pää aavistuksen verran eteentyöntyneenä, käsivarret lähellä vartaloa ja
olkavarret melkein kylkiä hangaten, jalat kiukkuisesti polkien, niin että hiilimurska melkein pöllysi
pilvenä hänen jäljessään" (Enzio Sevon 1947).
Los Angelesin 400 metrin olympiavälierissä 1932 Börje Strandvall osoittautui parhaaksi eurooppalaiseksi
ja putosi finaalista rinnanmitalla; siihen aikaan loppukilpailuihin kelpuutettiin vain kuusi miestä.
- Strandvall asui Helsingissä 1930-33, toimi Töölöön tenniskenttien vahtimestarina ja teki pikamatkojen
SE-taulukoissa selvää jälkeä: 100m (siv.) 10,8 Kotkassa 1931, 200m 21,8 Englanti-ottelussa
Helsingissä 1933, 400 metriä (siv.) 49,0 Ruotsi-ottelussa 1931 ja 48,3 Oslossa Bisletillä 1. heinäkuuta 1933.
SM-kultaa hän vei 100 ja 200 metrillä 1933-34, 400 metrillä 1931 ja 1933; viimeksi mainitun
vuoden kolmoismestaruuteen on hänen jälkeensä pystynyt vain Aki Tammisto.
Terrierityyppinen 175-senttinen pikakiitäjä karsiutui EM-Torinossa alkuerissä 1934 ja samoin
Berliinin olympiakisoissa 1936.
Parhaita tuloksia:
100m 10,8 (10,6w Kokkolassa 1932) 200m 21,8 (21,5w suoralla radalla Chicagossa 1932)
400 metriä 48,3 (48,1 Kokkolan 1000m:n mittaisella raviradalla 1933), 800m 1.58,8.