Rohkeusharjoitukset

Aiemminkin on tullut todettua että Kisse-piiperoinen on arkajalka ja pelkuri. Lopulta kävi niin että keväällä 2003 pieni ääni piiperoisen pään sisällä sanoi että nyt en astu tassullani metriäkään enää kotiportilta länteen päin. Lännessä päin kun on päiväkoti ja kiljuvia alimittaisia, ja niitä pitää pelätä turkki tutisten.

Tilanne alkoi olla sen verran hankala että Kisse kiikutettiin kallonkutistajalle. Ongelmakoirakouluttaja Tommy Wiren sai tutustua pari tuntia tyttöseen ja yhdessä todettiin että onhan tämä tämmöinen pahnanpohjimmainen joka ei koskaan ole joutunut kovin suurta vastuuta laumastaan kantamaan. Itsetunnon puutteesta on kysymys, riepu ei usko että mikään oma toiminta vaikuttaa maailman kulkuun millään tavalla. Ja siksi kaikki pelottaa.

Meille määrättiin kuuri rohkeusharjoituksia. Kaikenlaiset onnistumisen elämykset vahvistavat koiran itsetuntoa. Yksinkertainen ja varma onnistuminen saadaan aikaan kosketuskepin ja naksun avulla.

Äippä oli roikkunut vuosikaudet naksulistalla mutta koska Karo (3v=>) pelkäsi naksua ekalla yrittämällä niin että säntäsi sängyn alle piiloon, käyttöönotto jäi aika vähälle (vähän vanhempana sitä ei naksut juuri hetkauttaneet).

Kisse ehdollistettiin suoraan kosketuskeppi+naksulle, ja hyvin se meni kolmessa päivässä niin jakeluun ettei neljäntenä päivänä tarvinnut enää odotella mitä tyttö kepin nähtyään tekee. Alussa se tosin tarjosi sitkeästi pelkkää kepin katsomista kun siitä kerran oltiin ihan aluksi palkattu, mutta muutaman kerran jälkeen se hoksasi yrittää muuta kun katseesta ei namia enää herunut.

Ensimmäisen 10 päivän jälkeen herpaantui harjoitustahti (ihmisten takia, tietysti), mutta kolmen viikon päästä tehtiin ensimmäiset harjoitukset etupihalla portin tuntumassa. Taktiikkana oli Kissen pitäminen vapaana (etupihamme edestä kulkee pihakatu jolla on hyvin vähän liikennettä). Siirryin itse keppeineni päivä päivältä kauemmas portilta länteen, ja ehkä parin kuukauden kuluttua Kisse marssi jo reippaana päiväkodin suuntaan vanhat kammonsa unohtaneena. Alkuun esitin Kisselle koko repertuaarini rauhoittavia eleitä kepin tarjoamisen lisäksi, hyvin tuntuivat nekin toimivan. Erityisen tehokas oli tielle istumaan ja venyttelemään käyminen, mahtoi naapureilla olla lystiä...

Sittemmin harjoitukset ovat jääneet vähemmälle koska pahin ongelma saatiin aika hyvin ratkaistua. Itse lapsiin totuttaminen voisi olla seuraava, vaikkakin työläs projekti.