Itsenäistymisen aika

Kisse jäi yksin heinäkuussa 2004 kun veikka Karo lähti edeltä kauniimmille juoksumaille. Pelkäsin että Kisse-pienen kävisi hassusti, se ikävöisi ja itkisi veikan perään. Mutta ei, ei Kisse sellaista viitsinyt tehdä. Katseli minua muutaman illan ja oli hieman haikean oloinen, mutta päätti sitten alkaa piristää minua. Ja hyvin siinä onnistuikin. Kisse piti arkirutiinit yllä, lenkkeilyt ja ruokailut, kyvyn ylipäätään puhua koirista itkemättä. Ennen pitkää Kisse tuntui ottaneen omakseen perheen koiravastuut. Selvästi sen luonnekin alkoi voimistua.

Kisse on koko ikänsä piiloutunut vanhempien koirien suojiin ja luopunut kaikesta koiralauman vastuusta. Nyt se on kohdannut aivan uuden haasteen ja yllättävän hyvin on sen ottanut vastaan. Kisse menee reippaasti vieraita koiria vastaan, ja viime aikoina jopa käy haistamassa varovasti niiden omistajia. Neiti kulkee lenkillä häntä rentona, välillä jopa pystyssä kuin puolustaisi omia maitaan! Tuntuu mukavalta kun koiran itsetunto alkaa pikkuhiljaa parantua.

Kisse on rauhoittunut muutenkin neljä vuotta täytettyään niin paljon että pystyy ottamaan lunkisti jopa kyläpaikassa. Tuossa alla Kisse nukkuu mökin seinustalla penkillä vaikka tupa on täynnä väkeä, jopa ihan lapsiakin. Olen niin ylpeä pienestä tytöstäni :)