Mulla ei oo mitään tekemistä!

Kisse on nykyään niin aktiivinen että olen välillä helisemässä sen kanssa. Pahojaan likka ei tietenkään tee, mutta vaatii huomiota ja ohjelmaa triplasti enemmän kuin ennen.

Työpäivät Kisse nukkuu ja illalla onkin sitten energiaa. Lelu suussa istumaan äipän eteen, jos ei tehoa, kuopaistaan tassulla. Likkanen uskoo kyllä kun sanotaan ettei nyt sovi, mutta hetken päästä pitää silti tulla varmistaan onko tilanne vielä sama. Samoin viikonloppuisin herättely alkaa viimeistään kahdeksan maissa - Kisse torkkuu käskystä vartin kerrallaan ja tulee taas kokeilemaan. Hassuinta on sen tapa tökkiä nokalla kaikkia tavaroita joista se saa jonkin äänen aikaiseksi. Kieltämättä se aika usein aiheuttaa ainakin ärähdyksen, ja siinä samalla sitten jo herääkin.

Uskomattominta on etten saa sitä kyllästymään mihinkään tekemiseen. Hakutreeniä voidaan tehdä toista tuntia yhtäsoittoa, vuoroin nakinhakua maasta ja välillä hölkötellään varsinaista koordinaatiokykyä vaativia polkuja. Ei pienintäkään väsymisen merkkiä. Epäilen että Kissellä on elämänsä varrelta kertynyt kaiken jännittämisen takia niin kova stressinsietokyky (?) että sen lempipuuhilla sitä ei kyllä saa väsymäänkään. Jos Kisse ei olisi niin arka, siitä olisi voinut tulla erinomainen harrastuskoira kilpailumielessäkin. Toisaalta ei sillä ole väliä, kun itsellä ei kilpailutavoitteita koskaan ole ollut.

Tämä aktiivisuustaso on kyllä herättänyt ajatukset toisesta koirasta, josko kaverista olisi vähän seuraa. Saa nyt nähdä.