Valkoturkki ja pakkasviima

Kotijärven kulmalla on kaksi kaverusta, mänty ja koivu sovussa kylki kyljessä. Kumpikin on antanut tilaa toiselle ja kasvaa sopuisasti omalle puolelleen. Talvisin kumpareella käy kova vihuri, ympärillä on vain järveä ja peltoa. Kaksi kaverusta seisovat komeana paikallaan aamuauringon kullasta ilta-auringon punaan.

Kisse siristää silmänsä viiruiksi pakkasviimalla ja painaa päänsä viivasuoraan halkomaan tuulta. Kun pakkanen oikein puraisee turkin läpi, Kisse ravauttelee itseään päästä häntään, häätää hyistä viimaa turkin tyvestä.
























Kaksi kaverusta kulkee rantaviivaa viimapäätä myötäillen. Koivun ja männyn kumpareelle pysähdytään ihmettelemään puuskien kuljettamaa lumipölyä ja keskitalven kaukaista aurinkoa.

Kaverusten matka jatkuu rinta rinnan, kohti kuumaa kaakaomukia, vesikupillista ja päiväunia omassa lämpöisessä pedissä.