Ms. Vapaatassu

Nättinokkainen neiti Vapaatassu katsoo pitkin kuononvartta talutushihnaa. Lukon napsahdus valjaiden kahvaan ei juuri hätkäytä, remmi ei kiristy kulkiessa, mutta tassu nousee paljon keveämmin kun kukaan ei nyi eikä kisko valjaista kesken leppoisan päiväkävelyn.

Ms. Vapaatassu kulkee lenkkinsä pääasiassa vapaana. Metsän siimes lupaa vapautta, turkin hulmuamista, hymyhuulia, pirteästi eteenpäin katsovia karvakorvia ja ballerinan sirotassuja oksien, juurien ja kantojen lomassa puikkelehtien.

Vaan vaaran tullen, kalliojyrkänteillä ja autotien pientareella lukko loksahtaa kiinni valjaisiin ja Kisse marssii kulkutien reunaa nokka visusti menosuuntaan. Aina joskus tulee vastaan toppi, jolloin neiti Vapaatassu ilmoittaa ettei tällainen liikunnan muoto ole mistään kotoisin.

Kisse Porin Reposaaressa rantakallioilla































Kisseä voi pitää aivan huoletta irti. Kisse ei pitkälle lähde, paitsi joskus kun se olevinaan seuraa jotain hajuntapaista ja ajautuu sivupolulle, se hetken päästä havahtuu ja kummeksuen vilkuilee ympärilleen ja aivoista kuuluu raksutus: "Mihin peijakkaaseen ne jo ehtivät hävitä?"

Kissen kanssa on treenattu katoamisleikkiä. Kun sen huomio herpaantuu juoksen puun tai pensaan taa piiloon, ja huutelen Kisseä etsimään. Periaatteessa sen pitäisi antaa itse huomata jääneensä yksin, mutta kokemuksesta tiedän että Kisse hätääntyy vähän liikaa tuommoisesta hevosenleikistä. Siksipä piiloleikki on turvallisemmalla tavalla toteutettu, se riittää muistuttamaan taas Kisselle että pitää vähän tarkemmin silmällä ihmisiään.