Mutavarpaat!

Luvassa koiranomistajan tilitystä.

Kevät ja syksy ovat Suomessa kiusallisen pitkiä, ainakin mitä tulee kuraiseen aikaan. Kun sataa vettä, koirien tassut on pestävä aina lenkin jälkeen. Varpaanvälien karvat sitovat itseensä uskomattoman määrä hiekkaa ja roskia, eivätkä ne lähde pelkästään pyyhkimällä vaan suihku on otettava avuksi. Suihkun jälkeenkin pesuhuoneen lattialle jää vaaleanruskeita tassunjälkiä, vasta froteepyyhkeeseen irtoaa loput roskista. Tai ei aivan, loput roskista löytyvät lattiolta, sängyiltä, sohvilta ja matoilta.

Tämän ymmärtäisi jos ongelma olisi vain kura-aikaan. Mutta kuivana keväänä tassuihin jää niin paljon pölyä, että jos lasket koiran sisälle ilman tassupesua, se jo kohta läikyttää vesikupistaan vettä lattialle, astuu lammikkoon ja taas saadaan juosta ympäri asuntoa rätti kädessä ruskeita varpaanjälkiä metsästämässä.

Eikä siinä vielä kaikki. Talvella tiet ovat täynnä hiekoitushiekkaa, suolaa ja pakokaasun mustaamia tahroja, jotka jäävät tassuihin kiinni kuin terva. Edes saippua ei aina auta, musta töhnä vain kuluu itsekseen pois, hankautuen pikkuhiljaa jok'ikiseen talon mattoon.

Kesän riesa ovat purukumit: koitapa saada se irti tassukarvoista - toivotonta! Koiranomistajat voisivat tehdä yhteisen aloitteen että suomeenkin saataisiin purukumin tielle sylkäisystä sakkorangaistus.

Jos hakemalla haetaan, on tässä rumbassa positiivinenkin seikka: koirat saavat olla varsinkin kesäisin niin paljon ulkona yhtä soittoa kuin viihtyvät. Eihän noita tassuja kukaan jaksa yhtenään pestä. Saati olla itse tassupesulla.