Eväät tekevät matkan


Ruu: Hei Kisse, marssitaan vielä vähän matkaa niin sitten on evästauko!
Kisse: Ai niinkö? Mitäs herkkuja me saadaan? Tuliko meidän kupit mukaan? Voi pojat että onkin jo nälkä. Mä oon kävellyt ainakin viis minuuttia.


Kisse: No nyt se tauko tuli, ja pentu sai jo jotain. Kysy Ruu siltä onko siinä meidänkin eväät!
Ruu: Mitä se on mitä se on, saanko maistaa saanko maistaa?


Lapsi: Kuulkaas kaverit, tässä ihan selvästi lukee että ei sovi koirille...
Ruu: Mitää, miten siihen niin on kirjoitettu?!
Kisse: Ei voi olla, antakaas kun määkin katon...


Lapsi: Joo kuulkaa, ei voi mitään, sori!
Ruu: Mä en ala!
Kisse: Tää on niin taas tätä...


Lapsi: On muuten hyvää kaverit, harmi mutta toisella kerralla teille sitten!
Ruu: Epäreilua! Kohtuutonta! ... huhuu Kisse, maa kutsuu?
Kisse: Tää on niin tätä... pitää keksiä jotain, pitää keksiä jotain...


Kisse: Katsokaa nyt mua, mä näännyn justiinsa, tähän näin, en kävele enää metriäkään!
Lapsi: Ei mee läpi, me ollaan hei sadan metrin päässä kotoa!
Ruu: Pakko syödä jotain, pakko syödä jotain, pakko syödä...


Kisse: Collie down, I repeat collie down, abort mission, abort mission!
Lapsi: Nouse nyt ylös ja tuu kattoon onko täällä mustikoita.
Ruu: Mums mums mums


Kisse: Aaaaaaaagh..... (Meneeköhän tää läpi? Vaikka eihän tässä mitään, sattui onneksi ihan mukava paikka köllötellä...)