Tutustumistarina 1/4
Kisse kasvoi neitokaiseksi ison koiralauman nuorimmaisten joukossa. Kissen mielestä koiran tehtävä oli hypätä ylös heti kun jotain mielenkiintoista (mitä tahansa) tapahtui ja pyöriä vimmatusti ympärillä (minkä tahansa, vaikka itsensä). Kisse kun ei ollut varsinaista kantaemoainesta - levoton sielu ja hento kuin heinänvarsi - Usvahaukun kennelin omistaja Tiina päätyi syksyllä 2001 etsimään Kisselle oman rauhallisella tavalla reippaan perheen.

Apulan sivuilta Suski bongasi 1,5-vuotiaan collieneiti Kissen. Collieherra Karolle olikin jo toista vuotta suunniteltu seuraneitiä 8 tunnin työpäivien ajaksi. Autoonkin oli jo ostettu bluemerlen collien tarrakuva, pitihän siis saada bluemerle collie.

Kisseä lähdettiin katsomaan perjantaina 14.9.2001, ajaa hurautettiin Karo takapenkillä Tampereelta Poriin. Tiina oli jo varoitellut, Kisse vierastaa outoja ihmisiä ja Kissen pitää antaa itse tulla rauhassa tutustumaan. Ovella tassutteli vastaan karvapölinä täynnä collieita, sakemannia ja kuvaszia podhalanskien säestäessä ulkoaitauksessa. Hännänhuippuna kiisi hirmuisella tohinalla illan tähti, Kisse. 95 sekunnin päästä Kisse kapusi Suskin syliin. "Ei tämä ole outo ihminen, tässä tuoksuu collie!" 

Lattomeriläisellä pihamaalla esiteltiin Kisselle komea collie-herrasmies Karo. Kisse tervehti vinkkelihäntä heiluen, vaikka Karolla olikin nuoren neidin nähdessään metkut mielessä. Kissestä kirjoitettiin asianmukaiset kauppakirjat, saatiin mukaan rokotus- ja lääkärintodistus, lihaa, piimää ja nappuloita, sekä Kissen oma kaulapanta. Tiina vinkkasi Kisselle farmarin peräluukkua ja sinnehän Kisse kiltisti hyppäsi. Ei tainnut tyttö tietää mitä tuleman piti. Mutta valittanut ei, kertaakaan, vaikka takajalat vähän tärisivätkin jännityksestä.

                                                                            Tutustumistarinaan 2/4___