Arkisto

http://www.hok-elanto.fi/vaalit
Osuuskaupan edustajiston vaalit 2. - 14.5.2012
Numeroni on 623.

 

ILON KIRKKO  Olariin: Olen ehdokkaana seurakuntaneuvostoon ja yhteiseen kirkkovaltuustoon, numeroni ovat 40 ja 28. Äänestä vaikkapa kauppareissulla 14. - 15.11. tai ennakkoon 1. - 5.11.

HEIMO SUNTIOn taidenäyttely Forumboxissa 5.11. - 28.11.2010. Tervetuloa! Avajaiset torstaina 4.11. klo 17 - 19 ja taiteilijatapaaminen sunnuntaina 21.11. klo 14.

         
Nro 13

OAJ:n valtuustoon: saavutuksiani, tavoitteitani

Uusin vaaliblogini: EDUNVALVONNAN AAKKOSET JA OPPIMÄÄRÄ

Länsiväylä: Espoon kouluihin lähes täydellinen opettajien sijaiskielto

 Länsi-Uudenmaan opettajat
 

Kymen Sanomat 29.9.2009

Heimo Suntion taidenäyttely oli menestys Kotkassa galleria Nikolaissa.


Taidesurffausta

Tervetuloa Töölöön taiteilijakoti Lallukkaan tutustumaan kuvanveistäjä Heimo Suntion (pienois)veistoksiin ja muihin töihin sopimuksen mukaan 24.7. - 28.7. Samalla voit(te) pistäytyä taiteilijaravintola Elitessä, mm. Tauno Palon ja Matti Pellonpään kantapaikassa. Soita 050 556 9584, Hannu.

24.7.2009



Varastaako joku äänesi europarlamenttivaaleissa?

Torstaina 4.6. julkistettiin Ylen teettämän eurovaalikyselyn tulokset monissa ohjelmissa, näyttävästi varsinkin yhtiön televisiouutisissa ja jaettiin Euroopan unionin kolmentoista suomalaispäättäjän paikat oikein kuvien kanssa "suuntaan jos toiseenkin". Ennen vaaleja ensi sunnuntaina tulee varmasti lisää tutkijoiden ja toimittajien analyyseja, jotka vahvistavat luultavasti tätä ensimmäistä gallupia. Moni esittääkin kysymyksen, miksi enää äänestän, miksi en äänestänyt ennakkoon. Kovin ovat erilaisia jäsenvaltiot: Bulgariassa ostetaan ja myydään ääniä.

Mutta varkaissa eivät ole vain edellä mainitsemani ääripäät vaan myös "työväenluokan presidentti" -taktikot. Aatteen palo yritetään häivyttää - hukuttaa sosiaalisuus ja solidaarisuus uusliberalismiin, talouden kokovallattomaan, vapaaseen menoon. Nyt kun on pakko heittää mustiin aukkoihin verorahoja, puhutaan piirun verran takaisin. Vauraus levisikin vain jo ennestään rikkaille. Auttavatko elvytystoimetkin vain heitä? Voittaako ihminen vai raha, saadaanko talous tukemaan kaikkien onnellista elämää?

Samaan aikaan ainakin populistisuus jossei vallan korulause- ja mahtisonnipopulismi on tarrautunut kaikkiin puolueisiin, jokaisella ehdokasryhmällä on niitä tukevia keisareita tai marionetteja riveissään. Seurataan yhtä johtotähteä, joka on kai onneksi vielä kaukana monista muista Euroopan äärikiihottajista, vaikka edeltäjäpuolueen entinen puheenjohtaja Pekka Vennamo jo kauhisteleekin toimintaa. Tässä menossa muidenkin puolueiden retoriikka on alkanut muistuttaa tietynlaisten lehtien lööppejä ja juttuja.

On syytä esittää vakavia kysymyksiä: Onko todella ajauduttu sellaiseen tyhjyyteen ja tyhmyyteen, että asian ja aidan sijasta kansalaisiin tehoaa vain aidanseipäistä kinaaminen, propagandistinen rasismi, äärinationalismi, katteettomien lupausten antaminen, yhteistyön vastustaminen ja sen sellaiset? Mihin me joudumme tässä kaiken sekoittavassa indoktrinaation, piilovaikuttamisen myrskynsilmässä, jossa yhä useampi on alkanut ihailla itsekkäitä, hyvin menestyneitä pintaliitäjiä tavoitteenaan päästä heidän hienostojoukkoonsa ja tulla jonakin päivänä itsekin samanlaiseksi? Edustavatko meitä tulevaisuuden eduskunnissa vain kaikenkarvaiset narsistit ja heitä vastustavat sanansäilähihhulit?

Perussuomalaisten Timo Soini saa europarlamenttipaikkansa, vaikka aikookin vain vahvistaa puolueensa asemaa, protestoida unionia vastaan ja pötkiä parin vuoden päästä vastuunottoa pakoon. Tosin näissäkin vaaleissa kokoomus onnistuu olemaan tempuissaan, taktiikassaan ja vaalimainonnassaan taitavin ja häikäilemättömin, sillä ehdokas Kai Pöntinen ratsastaa rasismilla Soinin äänikarjan laitumilla, mikä saattaa viedä hänet, väärän miehen jopa parlamenttiin. Kokoomuksen pelin politiikka epäonnistuu osittain ja äärioikeistolaisuuden leima tarttuu puolueen imagoon. Se voi tietysti siinä samassa saada neljännenkin edustajan, ja Pöntisen "paluulippu onnenonkijoille" ja "sosiaalipummimaahanmuuttajille stoppi" unohtuvat nopeasti.

Näyttää siis selkeästi siltä, että äänemme on varastettu. Yllä kuvaamastani poliittisesta menosta riittää paljon muitakin esimerkkejä. Kannattaako siis äänestää? Kyllä. Pentti Saarikoski kirjoitti ääneen: "Me vain suoristamme selkämme ja he putoavat. Luonto viheriöi, linnut laulavat taas." Ryhdistäydytään, tehdään vallankumous ihmisen puolesta.

5.6.2009  




Suurinta kaikesta on rakkaus


Olen joulun aikaan yksin ja ystävieni kanssa miettinyt mitä on rakkaus itse tätä sanaa useinkaan mainitsematta: on puhuttu, kuunneltu, tehty arkisia askareita. Oman kosmopoliittisen mausteen mietintään toi vierailu oppilaitteni kanssa Emman näyttelyssä Teetä, taidetta ja keramiikkaa Kiinasta. Myös suuri yksinäinen trubaduuri Paavo Haavikko tarjosi Viiniä, kirjoitusta. Lopulta joulupäivänä synnytin rakkaudesta runon - yksinkertaisen ja mahtavan esineen:

Rakkaus
taivaaseen ulottuva
vuori on
Sinulle sen kiipeän

Sinulle ei tarvitse olla joka hetki maanpäällisyytemme täyttävä mediasta kajahtava ainoa ja oikea ihmiskohde, vaan se voi olla joka hetken lähimmäisesi. Kansanrunoudesta on myös tuttu toisinnon käsite: siksi helposti Sinulle-sanan tilalle voi tupsahtaa Ihmiselle, Hänelle, Elämälle - - tai saattaa jopa riittää sen kiipeän.

28.12.2008


HOPE: Espoon opetus

Espoon kaupunginhallitus ja ylin virkamiesjohto ovat paniikissa. Jo pitkään on ollut tiedossa kaupunginjohtajan talousarvioesityksen kahden prosentin tuntikehysleikkaus. Espoossa on noin sata koulua, siis kyseessä ovat kahden koulun tunnit - näin havainnollisesti esitettynä.

Kaupunginhallitus lisäsi ennenaikaista sokkihoitoaan maanantaina 3.11. hankinta- ja palvelussuhteiden täyttökiellolla - on ilmeisesti oltu opintomatkalla joissakin naapurikunnissa. Toivottavasti suurin osa kouluista on osannut tehdä välttämättömimmät hankintansa alkuvuodesta. Tänään rehtorit saivat viimeisen, täysin koululakien ja Espoon omien toimintaohjeiden vastaisen käskyn: Lyhytaikaiset sijaisuudet hoidetaan oman toimen ohella. Tämä tarkoittaa sitä, että opettaja opettaa kahta ryhmää tai luokkaa yhtä aikaa.

Valoa on kuitenkin näkyvissä, lainaus tämänpäiväisestä Hesarista Espoon leikkauksia käsittelevästä artikkelista:
 

Vanhemmat ja opettajat vastustavat kaupungin säästöaikeita kiivaasti.

Espoon vanhempainyhdistysten kattojärjestö KoKoEspoo perusti torstaina internetiin adressin, jonka oli tiistaihin mennessä allekirjoittanut jo yli 4000 ihmistä.

"Säästöt kolahtavat eniten lapsiin, joiden pärjääminen on muutenkin sillä rajalla. Minusta tämä johtaa siihen, että pudokkaita tulee entistä enemmän", puheenjohtaja Susanna Lehti sanoo.

OAJ:n paikallisyhdistyksen puheenjohtajan Hannu Suntion mukaan tuntimäärien vähennys kasvattaisi ryhmäkokoja ja heikentäisi opetuksen laatua.

Lopullisesti säästöistä päättää Espoon kaupunginvaltuusto joulukuussa. Suurimmista valtuustoryhmistä kokoomus, Sdp ja vihreät vastustavat opetustoimen leikkauksia.

"Päädyimme siihen, että säästökohtia on haettava muualta. Kouluissa on pyrittävä säilyttämään nykyinen palvelutaso taloustilanteesta huolimatta", kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Martti Merra sanoo.


Yllä lupauksensa Helsingin Sanomille antaneiden poliittisten ryhmien voima riittää selkeästi takaamaan tulevaisuudessakin Espoon korkeatasoisen kasvatuksen ja opetuksen, vaikka "pyrittävä säilyttämään" jonkin verran haiskahtaakin. Toivon, että erityisesti oppilaiden huoltajat valvovat yllä esitetyn lupauksen (ryhmäpäätöksien?!) toteutumista.

12.11.2008


HOPE: Espoo, Suomi ja maailma

Liityin Facebookissa muutamaan Barack Obama -ryhmään. Yhden nimessä luvataan juoda sampanjaa, jos Obama voittaa; ja ostinkin eilen yhden pienen ja ihan oikean. On vielä avaamatta, ehkä yhdistänkin juhlistuksen huomiseen ja kohotan samalla maljan isälleni Tapanille ja pojalleni Jarnolle - mahtaville osaajille.

Vaikka nyt onkin toivoa, ei tämä maailma muutu valitettavasti kovin nopeasti. Yksi monista Obama-ryhmiltä saamistani viesteistä on ennakoiva ja realistinen: "Hi guys,
now that Obama has successfully been elected to office, lets not over celebrate and forget that we got lots of work to do awaiting us. Lets head back to our desks and work towards improving our lives and the world in general. YES WE CAN DO IT." Eli lyhyesti: töitä on tiedossa ja tehtävä, sopii meille tänne Suomeenkin. (Muista toiveista, katso Erkki Tuomiojan upea blogi tänään http://www.tuomioja.org/ Muistan, kuinka Robert Kennedyn murha musersi täysin nuoren elämäni.)

On jotenkin surkuhupaisaa katsella joidenkin suomalaisten porvareiden Obama-juhlintaa, vaikka heidän esittämänsä mielipiteet, näiden Georg Bushin suurten ystävien, ovat täysin samanlaisia kuin vaikkapa eilen televisiossa haastateltujen pettyneiden, rikkaiden ja etuoikeutettujen republikaanien. Suurin huoli tuntui olevan oman luksuksen pieni väheneminen ja köyhien aseman pieni paraneminen. Milloinkohan kansa hoksaa nämä työväenluokkasilmänkääntötemput?

Lama koettelee maailmaa, mutta monet talousasiantuntijat ennustavat, että Suomi selviää kohtuullisen hyvin. Silti päättäjät ovat alkaneet painella täälläkin paniikkinappuloita kuin varmuuden vuoksi: sytyttelemään lyhyen aikavälin toimillaan kalliita tulipaloja, jotka voitaisiin ehkäistä järkevällä, tulevaisuuteen suuntautuvalla, epäitsekkäällä politiikalla.

Kun kuntavaalitulos selvisi, arvasin mitä tuleman pitää, ja ennustinkin Facebook-ryhmäni sivuilla seuraavaa: Mietin jo tulevien lautakuntien työtä: Onnistuuko yhteistyö, onko riittävästi vastuullisuutta vai onko kaikki yhtä hullunmyllyä, kun vähemmistö vain populistisesti heittelee kapuloita rattaisiin, kun kauniit ja rikkaat aloittavat "välttämättömän" leikkauspolitiikkansa taloudellisista syistä kaupunginhallituksen ja ylimmän virkamiesjohdon käskyttäminä? (27.10.2008 klo 9.51)
http://www.facebook.com/group.php?gid=10333704921

Tämä politiikka käynnistyikin jo nyt - yllätys yllätys heti vaalien jälkeen, kun ensin oli sumutettu suurilla lupauksilla äänet ihmisiltä. Odotan kovasti ensi vuotta. Tekeekö Timo Soini vihdoinkin ensimmäisen aloitteensa puheittensa sijaan? Miten hänen ryhmänsä panostaa opetukseen? Aikaisemmin se ei ole ollut kovinkaan kiinnostunut kasvatuksesta ja opetuksesta. Suurimman ja kauneimmankin, kokoomuksen, on syytä muistaa, ettei sillä ole enemmistöä ilman sfp:tä ja kenties mielellään mukaan tulevaa nykyminikepua. Miksi muuten suomenkielisen opetuslautakunnan puheenjohtajuus on aina samalla puolueella, onko se demokratiaa?

Kaupunginjohtaja ehdottaa  talousarvioesityksessään kahden prosentin oppituntivähennystä. (Espoossa on noin sata koulua, ja tuo leikkaus tarkoittaa siis keskimäärin kahden koulun tunteja.)  Lisäksi koulut saivat viime viikolla lähes päivittäin ohjeita heikentää toimintaansa kohti kaaosta. Olen huomannut posteistani onneksi, että vanhemmat ovat heti ryhtyneet vastatoimiin.

Muita uhkakuvia: Sammalvuoren virkistysalueelle rakennetaan kalliopuhdistamo, kaupunginosien tasa-arvoisuus vähenee entisestään, teatterille ei ole seiniä vaikka lainataan tierahaa valtiolle, sähkörahasijoituksista saavat tuottoa vain hyväpalkkaiset salkunhoitajat - ja kaiken sinetiksi metro ja muut liikennejärjestelyt siirretään tulevien sukupolvien maksettaviksi.

Tässä tilanteessa odotan todella hyviä perusteita kaupungintalon räjäyttämiseen ja uuden rakentamiseen.

Tämä itsekäs maailma, Suomi ja Espoo muuttuu hitaasti vai muuttuuko. Silmäilen valittujen uusien kunnallisvaltuutettujen nimilistaa ja huokaisen helpotuksesta: Onneksi monella päättäjällä on kouluikäisiä lapsia.

8.11.2008


Eteenpäin, kuntavaalikommenttejani

Onnittelut kaikille Espoon valtuustoon valituille ja erityisesti demareille, jotka eivät saavuttaneet edes varavaltuutetun paikkaa ja kaikille ahertajille, siinä samassa tukijoilleni, jotka eivät olleet edes ehdokkaina - niille jotka jaksavat toimia ihmisten ja ihmisen puolesta pyrkimättä itse mihinkään. Ilman teidän sinnikkyyttänne meidän kaupungilla ei ole tulevaisuutta eikä sen ihmisillä tasavertaisia peruspalveluja.

Moni filosofi on todennut ja Hector laulanut: "Rahalla ei rakkautta saa." Minä väittäisin, että valtuustopaikkoja saa niin, kuin saa monella muullakin pinnallisella keinolla.  Toivoisin, että äänestäjät valvoisivat valtuutettujensa lupauksia ja tekoja eivätkä tyytyisi vain olemaan heidän hyvässä seurassaan. Minun vaalibudjettini oli yli 3000 euroa: enimmäkseen omaa rahaa - puolue rahoitti yhteisiä tapahtumia ja ilmoituksia ja OAJ:n paikallisyhdistykset tarjosivat vaikuttamistoimintanaan kaikille ehdokkaina olleille opettajajäsenilleen yhden ilmoituksen Länsiväylään ja Sellon vuorovaikutteisen kahvilatilaisuuden. Tapauksessani raha olisi voinut toimia paremminkin.

Olen aikaisemmin ollut mukana kunta-, euro-, eduskunta- tai presidentinvaaleissa todella aktiivisesti tukijoukoissa: kaksi kertaa Tarja Halosen ja kerran Maria Guzenina-Richardsonin. Tämänkertainen kokemukseni oli omalla tavallaan kuitenkin mahtavin, koska olin itse vastuullinen sanoistani ja teoistani, joita en nytkään ("tällä hetkellä") häpeä ja kadu yhtään vaan olen ylpeä niistä. Katsotaan, onko eurovaaleissa minulle sopivaa tuettavaa. Eduskuntavaalit ovat vielä täydellinen arvoitus. Seuraavissa OAJ:n valtuustovaaleissa ja kuntavaaleissa olen ehdokas. Ja puoluettani en vaihda, vaikka Te Kollegat, Toverit ja Ihmiset "löisitte kuin vierasta" Wagneria. Tiedän olevani oikealla asialla, olen tavannut paljon hienoja ihmisiä - eri tavalla menestyviä, tietysti myös syrjäytyneitä - ja saanut paljon uusia ystäviä.

Espoon kaupunginvaltuuston käyttäytymistä erityisesti lasten, nuorten ja ikäihmisten asioissa aion seurata ja saattaa äänestystulokset mediaa paremmin julkisuuteen vertaamalla niitä myös annettuihin lupauksiin. Bymanin ja fiksuksi väitetyn Soinin ynnä muiden sellaisten itsekkääseen pelleilyyn en kuitenkaan rupea.

Summa summarum navigare necesse est: KIITOS kuntavaaleissa minua tukeneille ja äänestäneille: riittävätkö 71 ääntä kulttuurilautakuntaan, ehkä ainakin sosiaali- ja terveyslautakunnan lapsiasiainjaostoon.

2.11.2008
 

 

OODI TULEVAISUUDELLE
      
Tartu
käteen katseeseen
uskaltaudu
ihmiseen
valoon aurinkoon
toivoon työhön
avunhuutojen keskellä
hädän maailmassa
ilo hymyilee
rakentaa talon
asua
siihen
elämän ikkunan

H. S.

 

ESPOON HYVINVOINNIN JA SIVISTYKSEN PUOLESTA

  • Lapsille ja nuorille tulevaisuus osaamiseen panostamalla ja syrjäytymistä ehkäisemällä
  • Ikäihmisille ihmisarvoinen elämä
  • Luonnolle, asumiselle, liikenteelle ja rakentamiselle elintilaa

ROHKEASTI
monipuolisen päivähoidon, luovan leikin, osaamisen, oppituntien, pienten ryhmäkokojen, yksilöllisten terveyspalvelujen, rikkaan kulttuurielämän, Espoon tasapuolisen kehittämisen;
mm. Sammalvuoren virkistysalueen, Matinkylän uimahallin, Länsimetron ja muiden liikennejärjestelyjen puolesta
 

                     

SUPERLAUANTAI 11.10.2008


Puhuin Isossa Omenassa sivistyksen ja hyvinvoinnin puolesta. Tapasin paljon iloisia ja tyytyväisiä ihmisiä, mutta yllättävän monet kulkivat myös masennuksen ja surun maailmassa, ahdistuksen maailmassa. Eräs (ainoa koko päivänä) räyhäävä (selvin päin) herra ei heitä huomannut vaan kailotti: "Miten voit vaatia oikeudenmukaisempaa Espoota? Se on jo oikeudenmukainen."

Minun ajatukseni on, että sivistynyt kaupunki panostaa täysillä lapsiin, nuoriin ja vanhuksiin - siis osaamiseen, syrjäytymisen ehkäisemiseen ja isänmaamme rakentajien sisukkaaseen toimeliaisuuteen. Hyvä talous ei ole isäntä vaan hyvän elämän renki.

Viime kesäkuussa kirjoittamani runo OODI TULEVAISUUDELLE sopii myös hyvin onnittelurunoksi Martti Ahtisaarelle, suurelle suomalaiselle. Yhteistyö ja lähimmäisenrakkaus johtavat kohti onnellisuutta.

 

        Espoon talouden tuotto ensisijaisesti laadukkaaseen
    kasvatukseen ja opetukseen sekä perheiden lapsiin ja
    nuoriin. Näin edistämme osaamista ja ehkäisemme
    syrjäytymistä. Ja rahaa säästyy muuhun sivistykseen
    sekä sosiaali- ja terveyspalveluihin - ja ennen kaikkea
    isänmaamme rakentajien elämään.

       17.9.2008

         Eilen tapasin paljon mukavia ihmisiä Espoonlahden syysmarkkinoilla klo 11 - 15 ja jääkiekko-
       ottelussa Blues - JYP klo 16 - 20. Vahvistin myös aikaisemman tukeni (=adressin 
       allekirjoitus) Sammalvuorelle oikein kuvallisesti. Tänään keskityn kotitöihin ja vaalityöni
       suunnitteluun.
      
       Ilmoittaudu rohkeasti tukijoihini (050 556 9584, hannu.suntio@kolumbus.fi) tai tule vaikka
       luokseni kahville ja poimimaan luumuja.

       14.9.2008 sunnuntaina
    

       Sivuilleni pääsee myös osoitteella www.hannusuntio.fi. Lähipäivinä lisää kuulumisia ja
       kunnallisvaaliteemojeni esittely. Huomenna 30.8. olen 550-vuotisjuhlamarkkinoilla
       Tapiolassa, nähdään ja keskustellaan. Jo nyt voit tutustua näillä sivuilla (linkki tämän sivun
       alalaidassa aikaisempiin kirjoituksiini) ja  muualla netissä  monilla eri sivuilla ajatuksiini
       esimerkiksi hakukoneiden ja Linkkejä-sivustoni avulla (Google ym.).
      
       Minulla on ollut pitkään sivusto osoitteessa http://www.facebook.com (pitää kirjautua) -
       olen perustanut sinne ryhmän Hannu Suntio Espoon kaupunginvaltuustoon, tervetuloa mukaan.
       Kaikki tukesi on arvokasta eikä mikään ole vähäpätöistä. Voit kulkea kanssani avoimesti käsi
       kädessä tai vain kannustaa ilman julkisuutta.

       Vähän hehkutusta ja unelmia: "I have a Dream" ja "We shall walk together - -." Tiedän,
       miten se tapahtuu, mutta teidän ihmisten ajatukset ja tunteet voivat tehdä siitä entistä
       todellisempaa ja täydellisempää. Reilussa Suomessa ei kaveria jätetä eikä uudistuvassa
       SDP:ssä rangaista avoimuudesta ja rehellisyydestä.

       Hannu 29.8.2008

        
         Lapsuus-, nuoruus- ja kesäkonnuillani Haminassa tapahtuu. Veljeni Heimo Suntio
         Tiibet-aiheisesta taidenäyttelystä on ollut jo kaksi juttua Kymen Sanomissa, pääuutisia 
         samalla (mutta eivät verkkolehdessä).
        
         Tämänpäiväinen lehti (26.6.2008) ylistää tämän galleria Ruutikellarin näyttelyn  
         kansainvälistä tasoa ja samalla harmittelee kävijöiden vähäistä määrää.

         Vierailijoina ovat mukana Outi Heiskanen, Markku Kunnari ja Martti Jämsä. Osa 
         teoksista tai niiden myyntituloista lahjoitetaan Tiibetin yliopistolle.

         Ostin heti kesäkuun alussa Tiibetin hyväksi ja omaksi ilokseni Outi Heiskasen teoksen
         Kymmenentuhatta oliota tulee ulos tyhjyydestä.

         Näyttely on auki 29.6.2008 asti, näillä näkymin. Tervetuloa ja -menoa.
 

      
       Onnittelut ja onnentoivotukset uudelle demarijohdollemme, erityisesti  
       varapuheenjohtajaksi kannattamalleni Maria Guzenina-Richardsonille ja Erkki Tuomiojan
       jälkeiselle kakkossuosikilleni Jutta Urpilaiselle, opettajakollegalleni.

       Monet, erityisesti nuoret, ovat kuitenkin pettyneitä: imagosidonnainen, kameleonttimainen 
       keskustaoikeistolaisuus ei heitä miellytä, ei myöskään vanhan väen pinnallinen
       mörököllijunttaus.

       Minäkin kysyn, miten me tässä puoluekokouksen demokraattisesti tekemässä valinnassa 
       hyödynnämme esimerkiksi Susanna Rahkosen ja Tuomiojan suvereenin osaamisen.  
       Lohduttavaa on ainakin se, että he ovat aitoja sosialidemokraatteja, eivät vain
       valtaa tavoittelevia marionetteja, joita on pesiytynyt valitettavan (?!) paljon tähän hienoon
       työväenliikkeeseemme.
 

         TUTKIVAN JOURNALISMIN UUTISHUIPPUJA - AKANOITA JA JYVIÄ: TV1:n uutiset 25.5.2008
          
           Toimittaja kertoi, että Venäjällä viisumihakemukset Suomeen ovat ruuhkautuneet ja  
           viisumia joutuu odottamaan jopa viisi viikkoa, koska hakemukset ovat lisääntyneet 
           lähes puolella. Seuraava uutinen pureutui heti edelliseen tietämättään. Se kertoi, että
           mm. korkeakouluopiskelijoiden matemaattiset perustaidot ovat heikentyneet kovasti.

           Kommenttini: 
           Matemaattisten perustaitojen heikentyminen tuntuu olevan laajaa; toimittajan olisi kai
           pitänyt sanoa: - - hakemukset ovat kaksinkertaistuneet. Tämä on muuten aika yleinen
           tiedotusvälineiden ja muidenkin tekemä virhe.

       Onnittelut äideille äitienpäivänä 11.5.2008 juuri uunista ottamani runoni kautta:

            Luumu kukkii
            ja kirsikka
            valkoinen valkoista vasten
            auringon alla
            koivun lehdet avautuvat
            taivaalla
            orvokit kiinni maassa
            Luonto elää

            jumala uhittelee
            mielikuvituksessa
            Sinä sylissäni läsnä
            enkelikuningatar
            elämä ainut ja oikea

            - -
           
            Vappu meni, meni perjantain työpäiväkin aika monelta maamme rakentajalta: on 3.5. 2008 lauantai
            ja ihan kesä, vaikka Suomen lätkäjoukkue aloittaakin tänään MM-taiston, josta olen jotenkin
            alkanut odottaa paljon, koska joukkueen rentous lisääntyy asiantuntijoiden vähättelyjen myötä. 

            Työväen mittareita voisi muuten ihan reilusti kehitellä, tieteellisesti - ei tarvitsisi sitten
            kenenkään hakea apua mainostoimistoilta tai raa´an talouden tieteen ja taiteen tappolinjalta
            nimittämällä rahan ehdoilla tapahtuvan tutkimisen ja luovuuden  tasapäistämistä ja karsimista
            innovaatioksi.

            SDP:n puheenjohtajaehdokkaat kävivät Espoossa, Tapiolassa; ja monet heistä jopa ehtivät vähän
            keskustella kanssani - pääsinkin "linssiluteena" (hae n:o 50 30.4.) Länsiväylään.

          Sunnuntaina 27.4. olin neljä tuntia Leppävaaran maalaismarkkinoilla, pääasiassa demarien
          kojulla jakamassa ilmapalloja, lehtiä ja muuta poliittista materiaalia - rinnassani ruusu ja
          nappi, jossa luki kunnallisvaaliehdokas.

          Kotkassa Heimo Suntion taidenäyttely 5. - 27.4. 2008 galleria Uusikuvassa 
          Satamakatu 9 sai erinomaiset arvostelut paikallisissa lehdissä, esim. Kymen Sanomissa
          3.4. ja 15.4. (hae päivät ja sivut).
          Lapualla Lallukan taiteilijoita 19.3. - 25.5.2008  www.lapuantaidemuseo.fi       
          Helsingissä sijaitsevassa Lallukan Taiteilijakodissa työskentelevien taiteilijoiden teoksia esittelevä Sisäpiha on herkkä ja hienovireinen  
                 ihmisenä olemisen perusteita käsittelevä näyttely. Näistä erilaisilla tekniikoilla ja materiaaleilla toteutetuista teoksista muodostuu
                 monipuolinen ja rauhallinen kokonaisuus, joka sisältää monenlaisia tarinoita. Näyttelyn taiteilijat ovat: Soledad Chuaqui
                 (rautalankareliefejä ja lyijykynäpiirroksia), Outi Heiskanen (grafiikkaa), Hannele Kylänpää (veistoksia), Kuutti Lavonen
                 (grafiikkaa), Jaakko Niemelä (valokuvia), Antti Ojala (maalauksia), Matti Peltokangas (veistoksia ja litografioita), Heimo    
                 Suntio (veistoksia,  valokuva, videoita) ja Senja Vellonen (akvarelleja).

          Onnittelut teille kaikille Espoon ja Kauniaisten puoluekokousedustajat: Susanna
          Rahkonen, Markku Sistonen, Jasminiitta Lumme, Karl Koivunen, Inari Juntumaa, Veikko
          Simpanen ja Jaana Leppäkorpi. Ja ennen kaikkia uudistavia ja hyviä päätöksiä meidän
          suomalaisten, kaikkien ja koko maailmankaikkeuden hyväksi.

          Puheenjohtajaehdokkaamme Erkki Tuomiojan vaalisivut on avattu: www.mepystymmesiihen.org.
           
Vaikka tämä oma ehdokkaani on kokemukseltaan ja osaamiseltaan ylivoimainen, hyviä
          ehdokkaita on muitakin - seuraavina ovat mielessäni juuri nyt tässä järjestyksessä Jutta
          Urpilainen ja Tarja Filatov, joiden lisäksi erinomaisia ehdokkaita johtoon ovat Tapiolan ja meidän
          Matinkylän demarien varapuheenjohtajaksi kannattama Maria Guzenina-Richardson, Ilkka
          Kantola, Johannes Koskinen ja Miapetra Kumpula-Natri. Ykkösehdokkaani puoluesihteeriksi on
          meidän (siis Espoon) Susanna Rahkonen, jonka toiminta ja osaaminen on ollut erinomaista.
          Mutta puoluekokoukseen on vielä aikaa ja paljon ehtii tapahtua. Aion seurata ehdokkaiden
          kirjoituksia ja ajatuksia perusteellisesti, osallistua tilaisuuksiin sekä puhua ja varsinkin kirjoitella
          itsekin.

          Kiitokset kaikille minua HOK-Elannon vaaleissa äänestäneille ja kaikille Meille ääniä
          hankkineille. Lämpimät onnittelut valituiksi tulleille Susanna Rahkoselle ja Leena Luhtaselle sekä
          heidän varajäsenilleen Pekka Holopaiselle ja Fredrik Almqvistille. 
         
    

   EESPÄIN



UTOPIAN VALTIOSSA TOISELLA VUOSITUHANNELLA
(pääsiäisenä 23.3.2008 klo 4)

Maan nimi on The United States of Cold Machines and Toys (USCMT), ja sitä johtavat ministerit Kuiva Puu ja Palava Pensas, jotka käyttäytyvät kuin nuoren Wertherin uusia kärsimyksiä elävät teinit. Tosin näiden kypsään ikään ehtineiden selväpäisten vallanpitäjien toiminnan pontimena ei välttämättä ole iloinen ihastus tahi raju rakkaus viiltävine sydänsuruineen vaan kaupallinen seksi, raaka lihanhimo harkittuine valheineen - toiminnan pyhittää kylmyys, tunteettomuus ja kaiken moraalin yläpuolelle asettuminen, ja kollegoita ja kansaa vain vähän kyrsii. Näin uskottavaa ja yltiösuvaitsevaista (70 %) herrojen ja narrien täydellistä demokratiaa ei pystynyt tieteellisessä mielikuvituksessaan edes Karl Marx luomaan. (Ja tämäkin siis olkoon retorinen kysymys  enemmän kuin syyllistämistä, koska liha on luonnostaan heikko ja moralismi kehittynyt ahdistavan vahvaksi.)
 

Tule tänään sunnuntaina 6.4.2008 klo 19 Komediateatteri Areenaan:
Turun lääketieteen kandidaattiseuran (googleta lisätietoja) Lapsuus katkolla
kolmen tunnin improvisaatiospektaakkelissa mukana mm. Jarno Suntio.

TUTKIVAN JOURNALISMIN UUTISHUIPPUJA - AKANOITA JA JYVIÄ: Uutispäivä Demari 17.1.2008

Hallitus ei korjannutkaan eläkeverotusta
Perheelliset eläkeläiset kärsivät edelleen, kirjoittaa toimittaja Olli Hella ja jatkaa:

Matti Vanhasen porvarihallitus ei korjannutkaan eläkeläisten verokiilaa lupauksista huolimatta. Vaalikeskusteluissa kaikki puolueet lupasivat korjata verotaulukkoihin vuosien aikana syntyneen vääristymän, ja se kirjattiin myös porvarihallituksen hallitusohjelmaan.
    Nyt on selvinnyt, että varsinkin perheelliset eläkeläiset, joiden vuositulo on 12 000 - 23 000 euroa, maksavat edelleen enemmän veroa kuin palkansaajat. Näihin tuloluokkiin kuuluu suurin osa suomalaisista eläkeläisistä.

Kommenttini:
Eläkeverotusasiassakin hallitus on luvannut enemmän kuin tehnyt - ehkä se luottaa tässäkin kuntien palveluvenymiseen ja lisäksi eläkeläisten kiltteyteen.
    Tulonjaon soisi olevan ennen kaikkea ammattitaidon, oikeudenmukaisuuden ja moraalin asia. Kokoomuksen presidenttiehdokas, ääniharava ja eduskunnan puhemies Sauli Niinistö mainosti itseään Työväen presidentiksi. Niinpä. Toimihenkilöt, korkeasti koulutetut (huippu)osaajat ja muiden työtä tekevien  mukana yhteiskuntamme edistymisen myötä vähenemään päin olevat perinteiset kunnon työläiset ovat palkkansa ansainneet. Mutta kummat vieroksuvat työtä: järjettömistä Summan (tuttu työpaikka, jossa olin lukiolaisena ja vähän jälkeenpäinkin ainakin kolmena kesänä pääasiassa pituusleikkurin apumiehenä) ja Kemijärven tehtaiden lakkautuksista (lähes kaikkien asiantuntijoiden mukaan puuta riittäisi raaka-aineeksi) työttömäksi joutuvat ihmiset vai optioöykkärit, muut keinottelijat ja eräät työnsä käsittämättömiin sfääreihin hinnoitelleet superhenkilöt?
    Kuka vielä ymmärtää, miksi isänmaatamme rakentaneet eläkeläiset  maksavat enemmän veroja kuin muut kansalaiset? Ja kenen tahto se on?
 

TUTKIVAN JOURNALISMIN UUTISHUIPPUJA -
AKANOITA JA JYVIÄ: Ylen televisiouutiset 4.1.2008

Perjantai-illan lähes   ykkösuutisen mukaan valtiovarainministeri Jyrki Katainen sanoo, että veronkevennyksiä voidaan maksaa enemmän kuin hallitusohjelmassa on sovittu työn arvostuksen lisäämiseksi. Hänen mukaansa hallitus on asiasta yksimielinen - kevennykset tosin sijoittuvat loppukaudelle. Samalla kuntien on kuitenkin tehostettava tuottavuuttaan ja päästävä suurempiin toimintayksiköihin. Uutisen lopussa toimittaja on kriittinen todetessaan, että tässä lausunnossa kuuluu jo syksyn kunnallisvaalit.

Kommenttini:
Kylmä kyyti ja sumutus jatkuvat. Kokoomus voitti eduskuntavaalit lupaamalla koulutetuille ja naisvaltaisille aloille reilut palkankorotukset. Porvarihallitus pani sitten ammattijärjestöjen ansiokkaasti neuvottelemien ja taistelemien (esim. OAJ ja Tehy) kohtalaisten korotusten maksajiksi kunnat, palvelujen käyttäjät ja tuottavuutta edistävät (= työtahtia kiristävät työväen edustajat, vrt. esim. tehyläisten ehto) - keitti myrkkysopan, jonka väittää olevan herkkukeiton. Eipäs ministeri Katainen sanonut saman tien, että veronkevennyksiä voidaan maksaa sitten, kun nykyinen hallitus on kaatunut. 
 

OPETTAJAN JOULULAHJAT 26.12.2007

Syyslukukausi päättyi Mainingin koulussamme laulajaisiin, joissa estradilla kiikkutuolissa istui myös riemulla laulava joulupukki, jonka ympärillä iloiset ja reippaat lapset ja nuoret hyörivät - jotkut kuiskuttelivat pukin kuulevaan korvaan myös toiveitaan. Avoimet katseet ja mielet antoivat voimia.

Sama joulupukki kiersi myös yhdessä pukinmuorin kanssa tervehtimässä opettajien yhteistyökumppaneita viisi tuntia, ja he päätyivät vielä aatonaattona lämminhenkisille glögeille Espoon koulutoimen päätontun kotiin, jossa aloitin uuden perinteeni, vuoden enkelieni valitsemisen. Vuoden 2007 lämpöä, turvaa, iloa ja onnea antaneita enkeleitäni on neljä  aakkosjärjestyksessä: Helinä, Marina, Sandra ja Sannina. Ketkähän ensi vuonna ja kuinka monta: määrä vaihtelee ja perusteeni ovat salaiset?

Tapaninpäivänä menimme poikani Jarnon ja veljeni Heimon kanssa tervehtimään äitiäni Haminan Neuvottomaan ja myös Myllykylän hautausmaalle, johon isäni haudalle veljeni on tehnyt pronssiveistoksen, jonka nimi voisi olla Siipipurjeinen ruuhi. Sain äitini tekemän väliaikaisen muistomerkin Kolme tiiraa pienen vihjeen kautta itselleni Espoon Friisilään.

Jo ennen joulua sain kenties parhaan arjen joululahjan: Nuori mies käveli Ison Omenan Prisman kassan ympärillä ja vilkuili minua. Lopulta kun pääsin kassan läpi, hän tuli luokseni ja sanoi: "En tiedä, muistatko mutta olen entinen oppilaasi J. J, se  kauhukakara." Muistin nimestä ja sitten äkkäsin ulkonäönkin. Kättelimme.  "Tulin vain kiittämään, että jaksoit tapella kanssani, moni olisi luovuttanut paljon ennen - mutta sinä jaksoit", hän jatkoi. Sanoin kiitos ja taputin miestä olalle:  lähti jatkamaan elämäänsä hyvin mielin, oppilas 80-luvun lopulta.
 

KESÄ JA TALVI - TALVI JA KESÄ 1.10.2007

Ensin rakastin talvea ja kesää, pienenä poikana iloa riitti läpi vuoden. Sitten talven vauhti vei sydämeni. Heti kun meri oli jäätynyt tai lumi satanut,  panin jalkaani nurmiset, myöhemmin kehityksen myötä hokkarit, joilla lätkän lisäksi myös pikaluisteltiin;  tai murtomaasukset,  joilla hypättiin myös mäkeä. Matkasin kotiseutuni maailmaan  - poika, joka oli saanut syntyä ja kasvaa vapaan meren äärettömyyteen. Se ei ollut pelkkää liikuntaa vaan kunnon elämää kuin yhteistyötä luonnon jumaluuden kanssa. Kerran lapsena eksyin maailmankaikkeuteen ja huusin äitini perään.

Miksi  sitten kesä on rakastanut ja rakastaa minua ja minäkin olen oppinut vastarakkauteen? Lapsena puljasin meressä ennen kouluvuosiani ja niiden aikana mukavien kavereitteni kanssa kuin kala. Pääni ja ihoni tottui veteen, aurinkoon ja ilmaan mutta kesti silti pakkaset. Jostain tuli kuitenkin migreeni, sitten psoriasis: ne ovat henkisesti kalvavia kipuja, vaikka ovatkin myös kovin fyysisiä ja usein vain muille esteettisiä esteitä.

Nyt kesän ja talven rajalta on hyvä pohtia elämää, katsella taakse ja eteen: etsiä voimia ajatteluun ja työhön sekä joutenoloon ja harrastuksiin, jos vaikka vielä niiden myötä iloa, onnea ja rakkautta olisi tarjolla.

Yritin hakea teemaani Syksy saa mutta minä en myös hakukoneilla, koska en muista, onko se Saarikosken, Haukisen vai jonkun muun säevirke. Läpi tulen ja menen on kuitenkin Origon. Olen opettanut kaikille oppilailleni homonyymin ja metaforan käsitteet, koska niillä pötkii pitkälle. Tosiasia on, että nämä kielten leikittelyn, huumorin ja syvällisyyden mahdollistavat ilmiöt, varsinkin homonyymi, ovat jääneet kaikenmaailman yksinkertaisten nollatutkimusbanaliteettien varjoon. Jos teillä siellä yliopistoissa on graduntekoaiheista pulaa, niin tässä on ehtymätön kaivo.

Tänä viikonloppuna lähdimme perjantaina veljeni kanssa perinteiselle matkalle huvilallemme nostamaan laituria ja panemaan muutenkin paikkoja talvikuntoon. Sää oli hieno, ystäviä oli kutsuttu. Helsingissä ruuhka ja pujottelijat jurnuttivat. Sitten Sipoossa lentokone oli pakkolaskeutunut moottoritielle; ja kohta ohitimme kaksi rekkaparkkia - kivikin ampui tuulilasiin.

Äitimme kautta sitten etenimme huvilallemme. Veljeni muistutti, että erityisesti näin kauniilla säällä olisi pitänyt taivutella talkooväkeä enemmän kuin yhden tekstiviestin verran. Niinpä.

Lauantaiaamupäivänä sieniretken jälkeen kävimme Haminan torilla ja Myllykylän hautausmaalla. Molemmissa paikoissa on paljon tuttuja ja ystäviä. Isämme saa hyvän ja kunniallisen kohtelun vielä kuolemansa jälkeenkin kukkineen, seppeleineen, maalauksineen, veistoksineen. Monet elämäntarinat kertovat itsestään itsensä ihmisen kulkiessa hautakivien ja tuttujen nimien ohi.

Ja sitten äidin luokse puuhiin ja yhteisiä asioita pohtimaan. 

Saatiin iltapäiväksi paikalle varsinaisiin laituritalkoisiin kuitenkin kaksi insinööriä, toinen oikein kitaran kanssa. Siinä sitten veisattiin Lavia ja Junnua, myös minun yksi mielibiisini Narrin kyyneleet ja Blowing in The  Wind. Ja laituri nousi hyvin, kun aina riitti joka kulmaan mies. Sitten lämpeni sauna ja elämä maittoi - sydämeni kesti sukkelasti uinninkin.

Yöllä yllätti yksinäisyys, vähän putoaminen masennukseen ja ahdistukseenkin. Istuin huvilamme kuistilla, katselin ihaillen rannan, metsän, meren ja taivaan tasapainoa; aurinko ja kuu olivat menneet menojaan. Kaipasin ihmistä - kirjoitin tekstiviestin: "Terve toveri, istun huvilamme kuistilla ja nautin meren maailman pimeästä kauneudesta." Hän vastasi heti, oli herännyt muusta syystä ja luki Fransiskus Assisialaisen elämäkertaa ja toivotti hyvää ja kaunista yötä - minun ei tarvinnut pyydellä anteeksi öistä häirintääni. Tuli mainio olo ja taas kerran varmuus siitä, että meidän ihmisten on hyvä (ja suorastaan täytyy) välittää toisistamme.

Vielä lähtiessämme veljeni kanssa kohti kotejamme Helsingin Töölöön ja Espoon Friisilään kävimme äitimme luona. Hän on virkeä vanhus monista pahoista vaivoistaan huolimatta ja oli taas laittanut monenlaista syötävää (ensin perjantaina ja tänään sunnuntaina): lootaa (=läskipannukakkua), lihamureketta, hapankaalia, salaattia, lohkoperunoita, porkkanalaatikkoa ja monenlaista muuta suurusta. Oma koti sekä taidemaalaus- ja kirjoittamisharrastus ovat äitini paras lääke ja terapia.

Vielä kotimatkallamme koimme suurenmoisen taidenautinnon Kotkan galleria Uusikuvassa: Irma Laukkasen herkät ja kauniit veistokset, mm. toiveitani herättävä Rakkauden synty - eikä ole paha näyttelyn nimiteoskaan La Madrugada - suden hetki. Myös Yön mahdollisuus kosketti minua kovasti. Sain myös mukaani kesällä varaamani Olli Manteren pisaran Itämeren suojelemiseksi.

Isän kuolema - aika ennen sitä ja sen jälkeen - on paljastanut paljon puutteita Suomen ja varsinkin synnyinseutuni Kaakonkulman terveydenhuollosta. Vaikka hoitajat ja lääkärit ovatkin osaavia, paljon on korjattavaa hoitomiljöissä ja muissa resursseissa. Monet vanhukset pelkäävätkin joutumista laitoksiin, koska niissä helposti unohtuu ihminen.

Oli kesä tai talvi, aina pitää kunnioittaa ihmisarvoa. 



Aineellisen, esteettisen, eettisen ja uskonnollisen tasapaino 10.9.2007

Lupaukseni toteutus vähän venyi, mutta nyt tämä syysblogini on runo, joka korvaa maailman kaikki horoskoopit: metafyysinen horoskooppi, horoskooppien horoskooppi, metahoroskooppi.

Olet heitellyt
heittänyt
Häntä tuskan kivillä
Antanut ahdistuksen
murtaneen sydämen
Tulivuoren
laavan virrata
hänen päälleen
hänen kauneuteensa
ympäristöösi
maailmankaikkeuteen

Olet muuttunut pulleaksi
kirkkauden
viisauden saavuttaneeksi
leppeästi hymyileväksi buddhaksi
pylväspyhimykseksi

Kun laskeudut
tulet
muina miehinä ja naisina
hänen ovelleen
Totuus ja Rakkaus mukanasi
on jo myöhä

Ehkä olette jo menettäneet kaiken
kun sylinne kohtaavat
muututte ihmisiksi jälleen
toivon lahjan saaneet
elämän löytäneet
 

Paul Auster, Oraakkeliyö - unohtumaton lukuelämys 25.8.2007

Kirjoitin aikanaan tämän otsikon jälkiosan otsikosta ylioppilasaineen (97/100) Hermann (en vieläkään ole varma ännien määrästä) Hessen Arosudesta. Eräs oikein hyvä ystäväni kysyi opiskeluaikoinamme Dommalla, onko tuo kirja sinun raamattusi, kun ja koska se on aina sänkysi vieressä. No ei se ollut eikä ole, vaikka onkin hieno opus.

"En tiedä miten kauan sitä kesti, mutta vaikka kyyneleet pursuivat minusta ulos, olin onnellinen, onnellisempi elossa olemisesta kuin koskaan ennen. Se oli onnellisuutta lohdutuksen tuolla puolen, tuskan tuolla puolen, koko maailman rumuuden ja kauneuden tuolla puolen. Vihdoin kyyneleet lakkasivat ja menin makuuhuoneeseen vaihtamaan ylleni toiset vaatteet (kursivointi minun)."

Tämä lainaus on Paul Austerin  erinomaisesta romaanista, moniromaanista, joka sisältää siis useita romaaneja ja elokuvakäsikirjoituksen. Yksi virheenomainen siihen tai suomennokseen ehkä sisältyy. Itsekin olen kokenut 80-luvulla jalassani laskimotukoksen, joka aiheutti tähän mennessä elämäni ainoan sairaspoissaolon työstäni. Tässä Austerin romaanissa sitä nimitetään pitkään tulehdukseksi, vaikka kuvatut oireet ovat selkeästi vakavampia. No, kuitenkin tuntui, kuin olisi elänyt uudestaan omaa kohtaloaan, joka ei onneksi (?) päättynyt yhtä vakavasti kuin Johnilla.

Sitten yksi lajihuomio: Ensimmäisen kerran minäkin ihastuin - Austerin minimaalisesti mutta rajusti käyttämään - kauhuun, koska se selkeästi palvelee ihmiskuvausta: itsekkään ja huolimattoman sielun synkkään, ahdistavaan hautaan joutumista. Kun valot sammuvat, ei voi lukea edes fiktiivistä huippukässäriä. Edgar Allan Poe ei ole ainut kirjailija, jonka parhaat biitit tuntuvat Austeria lukiessa.

Kaiken kaikkiaan Oraakkeliyö paneutuu ihmisenä olemiseen tässä läntisessä maailmassa monipuolisesti ja jännittävästi sekä pureutuu samalla yhteiskuntaan, maailman menoon aidosti ja koskettavasti - nivoutuu moniin elämän suuriin tapahtumiin, väistämättömiin kohtaloihin, jotka mietityttävät ihmisen keskimäärin alle satavuotisen taaperruksen mielekkyyttä ja mielettömyyttä.

Jaksetaan kuitenkin rakastaa.

Halauksin Hannu



VALTA VIE PÄÄMINISTERIÄ 22.8.2007


Vielä vaalikoneissa ja muissa kyselyissä ennen vaaleja Matti Vanhanen kannatti punamultayhteistyötä. Nyt hän on löytänyt jonkun sosiaalisen neuvonantajan, joka on neuvonut häntä kertomaan, ettei se niin ollutkaan: Kokoomus on huomattavasti sosiaalidemokraattisempi - niin muuttuvat Ruotsi ja Suomi mutta mihin suuntaan. Voiko kansat todella viedä niin kuin koirat naapurin pihalle, olemmeko me demarit ja vassarit ynnä muu oppositio todella näin nynnyjä?

Hannu Suntio, kunnallisvaaliehdokas v. 2008 Espoossa
 

RAVAHOLMA FISHING CONTEST 1998 - 2007 19.8.2007

Osallistuin lauantaina jo toisen kerran Haminan Työväenpalloilijoiden hienoon ongintakilpailuun Amsterdamin Ajaxin pelipaidassa sanoisinko kaupunkiviihdekeskus Tervasaaren edustalla Ravaholman saaressa. Urheilukalastushenki oli huippuluokkaa, ja syöttejä, yleensä matoja, ja kiristyviä siimoja riitti kaikille osallistujille, jos omat välineet olivat päässeet huonoon kuntoon tai teille tietämättömille.

Ennen puolta päivää kokoonnuimme merimieskapakka Kompassiin tai sitten suoraan Tuutin legendaariseen Turun telakalla 60-luvulla valmistettuun puuveneeseen.

Matkalla puhalsi rivakka tuuli; hytin ulkopuolelta varsinkin veneen peräpäästä  paikan ottaneet saivat uida lentävissä tyrskyissä - aito vahingonilo oli jo ennakkoon fiksusti sijoittautuneiden huulilla.

Saaressa Jouni kutsui kolmimiehisten joukkueiden johtajat sääntö- ja tuomarikokoukseen, edustin ja johdin Järvenpään ykköstä ainoana espoolaisena.

Sitten kongi kumahtikin kahden tunnin ja kymmenen minuutin (juhlavuoden kunniaksi) kilpaan. Joukkueemme sai muutaman ahvenen heti aluksi, mutta sitten syönti loppui. Teimme ratkaisun: yksi lähtee tuulen puolelle, kaksi tyveneen. Tähän pariin satuin minäkin, ja osuimme suoraan ahvenparveen - piti välillä oikein huilata, etteivät äitini pihalta kaivamani madot olisi loppuneet, kun joka heitolla oli heti kala kiinni.

Niinpä voitto tulikin, vaikka viime vuonna kuuluin joukkueeseen, joka oli häntäpään puolella: niin se onni vaihtelee. Järvenpään miehet saivat vuodeksi kuvanveistäjäveljeni tekemän ikuisen kiertopalkinnon Voiton maljan, jossa elämän tuli ja jalojuoma kohtaavat rajusti.

Kiitos myös saunasta ja lohikeitosta, ensi kesänä tavataan!

Nyt oon mä myös tunnettu kalamies.

J. K. Kyllä se lupaamani metahoroskooppikin ilmestyy ja lisäksi vielä arvioni Paul Austerin mainiosta moniromaanista Oraakkeliyö.
 

KIRJAT, IHMINEN JA LUONTO 24.7.2007

Nyt kun marjat, vihannekset ja hedelmät alkavat kypsyä, julkaisen runosivuillani (klikkaa tuosta ylhäältä) runoni SIENIMETSÄLLÄ  PUUTARHASSA, joka kertoo ihmisen ja luonnon yhteydestä sekä kirjarakkaudesta ja kirjallisuuden meille tarjoamista maailmoista oman elämämme rikkauden lisäämiseksi.

Ajattelinkin lukea Kjell Westön romaanin Missä kuljimme kerran, Stefan Einhornin tietokirjan Aidosti kiltti ja Elmer Diktoniuksen runokokoelman Kirjaimia ja kirjavia.

Seuraava blogini sisältääkin sitten runon, joka korvaa maailman kaikki horoskoopit - viimeistään kuukauden päästä: olen antanut sen kesän ajan hiljalleen rauhassa kypsyä maassani puussani ihollani.
 

Mietelmä Porin jatsien aikaan 18.7.2007

Onko vielä rakkautta johon uskoa: tiedemiehet määrittelevät sen mielenhäiriöksi ja luonnon satun-nai-seksi valinnaksi, monet alistavat sen menestyksen, vallan ja rahan välineeksi.
 

 

TAIDETTA JA ELÄMÄÄ  7.7.2007

Vielä veljeni näyttelyn loppusuoralla Helsingin Sanomien toimittaja Jukka Yli-Lassila kirjoitti Nytissä 15.6. - 21.6. nro 24/2007 Kriitikon valinta -palstalla otsikkonaan Visuaalisia aforismeja oikein hienosti: "Heimo Suntio viihtyy kerrassaan ovelasti kuvanveiston, maalaustaiteen ja välistä myös videotaiteen rajapinnoilla. Hänen pienoisveistoksiksi luonnehdittavat käsitteelliset teoksensa ovat upeammillaan kuin pienimuotoisia visuaalisia aforismeja, jossa erilaiset merkkijärjestelmät kohtaavat."

Yleensä minun kaltaiselleni maallikolle jäi vaikutelma, että kriitikot olivat myös ymmällään ja vähän pihallakin - uskallan sanoa, vaikka muistankin kerran kirjailija Kjell Westön puheenvuorossaan maininneen, että toimittajat ovat pitkävihaisinta ammattikuntaa. Juuri oman taidekokoelmani perustaneena rohkenen siis lisäksi esittää seuraavat (retoriset) kysymykset: Kuka on jäljessä, kuka edellä - ja montako askelta? Eikö nykytaide voi heijastella nykyhulluutta myös klassisen ja esteettisen kautta? Onko pakko hävittää kauneus, että sanoma menee perille?

Suomessa on kaikissa ammateissa enimmäkseen huippuosaajia. Järjestämme hienoja kursseja ja täydennyskoulutusta, mutta yksi on unohtunut: elämän täydennyskurssi.
 

Kesä on tullut ja kaikki kukkii paitsi autoni ja psorini (3.6.2007)

Vietin perjantaina 1.6. kaksi tuntia veljeni veistosnäyttelyssä kuvaillen ja tutkien: esteettisiä elämyksiä kokien. Yksi ostajakin näytti käyvän ja kaupaksi meni. Myös pari työtoveriani ja poikani kävivät ihastelemassa. Muitakin töitä - mm. isämme muistolle omistettu Ahvenkari matkaa Poriin - on jo myyty.

On Suvivirren ja School´s Out For Teachers -bileiden jälkeinen aurinkoinen, lähes helteinen sunnuntai 3.6. Luumu ja kirsikka tekevät pihalla hedelmää, sireeni ja mansikka kukkivat, juhannusruusuissa on nuppumeri ja orvokit valtaavat muuta alaa. Vielä istutin monia, monia kukkia Mainingin koulun 4A:n musiikkirahaston tueksi. Jos jättäisin pienen perunamaaplänttini - johon nousee näköjään ylivuotista sipulia - muuten kesannolle mutta kylväisin siihen tänään auringonkukansiemeniä fasaaneilta ja muilta tipuilta piiloon. Rasse-mustarastaalle täytyy jotain sapuskaa kehitellä: se on kiva kaveri. Ja naapureiden lapsille huikata jotain iloista.

Joku fiksu nainen on kirjoittanut: "Onnellisuus on hetkiin ennättämistä."

Suntsa (oppilaitteni useimmiten käyttämä lempinimeni)
 

Onnen pikku pipanoita - onnea suurta itseään

20. ja 21. 5. 2007

Koin pari päivää sitten hyvin onnellisen hetken: lääketiedettä opiskeleva  poikani kertoi päässeensä kesäksi siivoojaksi vanhainkotiin. Hänen yhteytensä todellisuuteen ja ihmiseen säilyy, ja hänestä voi tulla hyvä lääkäri. Samalla olen kerrankin ylpeä itsestäni isänä, koska juuri tällaisen työn tärkeyttä olen hänellekin tuputtamatta, aidosti perustellen korostanut.

Tämä ei ole tavatonta nykyaikana. Itseäni fiksumpia ja parempia ihmisiä olen tavannut myös oppilaissani koulussa: meillä on tulevaisuus.

Olin kesäisin ja sitten lopulta muulloinkin koulu- ja opiskeluaikoinani työssä Suutarin puutarhassa, Summan paperitehtaassa ja Helsingin satamassa. Tunnen kohtuullisen hyvin niiden miljöön ja työtehtävät, ja tiedän mitä ovat kasvihuone, ruusunpiikki, viira, pituusleikkuri, lusa, härkävaunu, ruuma, mantteli ja tullimies.

Lauantai-iltapäivänä 19.5. myös sukelsin ja uin suurenmoisen  televisiokanavamme YLE Teeman (voisi tuon kirjoittaa suomeksikin) järisyttävään taidekokemukseen. Ensin lauloi ja viihdytti lyyrinen meksikolainen sankaritenori Rolando Villazon, ja sitten portugalilainen pianisti Maria Joao Pires opasti musiikin kautta elämään. Oli onni, että Villazon lauloi muilla kuin suomen kielellä: naiivit sanat eivät tulleet niin tietoisesti tajuntaani, vaan sain nauttia syvistä tunteista ja käsittämättömästä laulutaidosta. Rakkain pakenee  paljon parempiakin runoja, tunnevyörytyksiä ja metaforista kieltä niin kuin minä torjuin helposti kieltä osaamattomana ruudussa olleet suomennokset. Älykäs naispianisti sen sijaan herätti halun opiskella kieliä. Eksyin taiteen kautta siis myös ihmissuhdekouluun.

Olisiko sekin onnea, että pystyy vaikenemaan varmoistakin tunteistaan silloin, kun ne kuumimpina roihuavat ja varsinkin silloin kun toinen ei niitä halua? Toisaalta kun oikein mietitään, narreja me olemme kaikki. Mutta ulkona on kevät.

Hannu

 

Onnea Emilialle, Emmalle (myös taiteelle) ja Emmille 19.5. lauantaina!

Tänään luumupuut puhkesivat kukkaan, kirsikkakin jo vähän. "Haluan tehdä kanssasi saman, minkä kevät ja kirsikkapuu tekevät keskenään", runoili Pablo Neruda 16 v. aikanaan Chilessä.

Olet sopivin, pätevin ja rakkain: ja minä olen silti jäävein - missä kulkee oikeudenmukainen raja wolfowitzeihin. (Anttila se ampaisi ulos pilttuustaan ja kirjoitti ajankohtaisen kevätmietelmän.)

 

Heviä sukulaisuutta, yrittäjyyttä ja rakkautta (22.4. ja 13.5.2007)

"Kyllä laulaa kauniisti ja puhtaasti, sukulaispoika", kuului pääsiäisen aikaan äitini kommentti television äärestä. Lueskelin syvähenkistä romaania viereisessä huoneessa. "Ai kuka?" kysäisin. "Etkö sä muka hevi-Aria tiedä?" tokaisi väliin poikani olkkarin sohvalta. No, en tiennyt. Oli menossa Idols-finaali, ja kohta tiesin paljonkin, koska könysin tv:n ääreen.

Meni viikko pari, ja mediassa esiintyi voittajan Signe-isomummokin. Yhdessä hän ja Ari Koivunen (Iso A - Ari Koivunen - Virallinen kotisivu - Official Web Site - Etusivu) totesivat, että kaikki Signen ja hänen sisarensa Olgan seitsemän veljestä soittivat haitaria, mandoliinia tai huuliharppua. Ari ylisti isomummonsa perunapannukakkua, joka on minunkin lempiruokani äitini tekemänä pyttipannun- ja pitsantulon jälkeenkin. Meillä tätä herkkua on kotona aina kutsuttu "lootaksi", jonka pohjana on jonkinlainen pannari, johon sitten ripotellaan siansivu- ja perunaviipaleita, lienee suunnilleen fläskpannkaka.

Nämä seitsemän veljestä olivat Simeon, Paavo, August, Matti, Emil, Anton ja Eino. Nimistä voi päätellä iän ja heidän isänsä Topi Eevanpojan, siis yksinhuoltajan lapsen, keikka- eli pätkätyöllisyyden: matkustivathan he niin itään, länteen kuin eteläänkin työn perässä. Jo kuusitoistavuotiaana tämä Tobias (Topi) lähti hevoskyydillä Kotkaan, sieltä pikku paatilla Kaunissaareen, josta edelleen isommalla veneellä Viroon laivanrakennushommiin.

Jossain reissuillaan Topi kohtasi Idan ihan naapurikylästä, ja lapsia syntyi kymmenen, jo mainitsemieni lisäksi vielä kahdeksanvuotiaana tuberkuloosiin kuollut tytär. Ahkeralla Topilla oli Vehkalahden Neuvottomassa, kotikylässäni siis, maatila Topila ja toinen tila vielä Miehikkälässä. Hän omisti myös kylän ensimmäisen auton, Chevroletin, jonka moottori pyöritti puimakonettakin.

Vaikka kaikki Topi Suntion lapset siis harrastivat musiikkia, olivat pelimanneja, he olivat ammatiltaan käsityöläisiä, maanviljelijöitä ja yrittäjiä. Sukumme tunnetaan erityisesti laivan- ja veneenrakennustaidoistaan. Monet myös muuttivat Australiaan ja Pohjois-Amerikkaan, jonne A, E. & P. Suntion veneveistämö myi vielä 60-luvulla mahonkipikaveneitä. Muistan ja tiedän kiven, josta veljeni kanssa lapsena peltotöiden lomassa toisen sukuhaarani Katri-mummoni innostamana katselimme ja näimme Amerikkaan asti. Sen sijaan Signen mies, Onni Koivunen, oli ammattimuusikko, orkesterin puhallinsoittaja.

Näistä ja muista perinteistä voitte lukea lisää tekemästäni Vehkalahden pitäjänkirja kahdesta, joka (HelMet-aineistohaku. Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan kaupunginkirjastot) eksisteeraa täällä pks:ssäkin (=pääkaupunkiseudulla). Jos et jaksa lukea kirjaa heti kokonaan, tee ja syö välillä lootaa ja kuuntele parasta heviä, Led Zeppeliniä. Tervetuloa myös kesällä Haminan (ent. Vehkalahden) Neuvottomaan, vaikkapa Lauvanniemen kesäteatteriin, joka toimii julkisessa kesänviettopaikassa meren rannalla ja jonka keskusrakennus on aikanaan isoisieni kimpassa rakentama hulppea huvila.

Silloin tällöin väitetään, että heviin kätkeytyy itse Luciferuksen salaisia viestejä. Seuraavan salaisen rakkaudenviestin on kuullut moni mutta uskoo vain yksi jos tahtoo: Still Loving You.

Taidanpa skannata Elämäni kuvakirjaa -sivustolleni jonakin päivänä kuvan, jossa tanssia taapertelen parivuotiaana isoisäni Augustin olohuoneen lattialla huuliharppua soitellen. Itse hän soitti enimmäkseen maniskaa, ja vaimonsa Ilma lauloi ympärillään hyöriville lapsille: "Mirrin kolttu se kirjava on kuin maisema syksyn säällä. Selkä on pellavanpehmoinen ja silkkiä hiukan päällä."

Hannu

J. K. Viime kesänä muuten törmäsin Simeonin pojan kaimani Hannu Suntion tyttäreen Haminan Seurahuoneella tai Kompassissa. (Seurahuoneella on nykyään jokin uusi nimi.)

 

Kukan ja Flooran päivänä 13.5.2007

Moi Suomi Finland, Hamina Ex-Vehkalahti Neuvoton, josta eilen palasin Heli-äitini luota!   Hyvää päivää Eurooppa, maailma! Heja Sverige, Ystävät Ca-na-dassa :-) Täällä Friisilän flirttipoika.

Serbian Marian Rukous on kuin minun runoni ja sävellykseni - varmasti monet ihmiset tuntevat samoin.

Today it´s very very exiting, kohta kaukalossa on ihania ihmisiä, suosikkejani ovat Kari, Mikko, Tuomo ja Koistinen sekä Joroisten Härkä; alkaa mahtava jääsou, joka goes to Finland 4 you too.

Istun ihan pihallani traditionaalisesti rakkaimmat äidit onnitelleena orvokkien, valkovuokkojen ja voikukkien keskellä. Aurinko paistaa, tuli räiskyy nuotiossa, hallavaa on. Fasaanit kiekuvat, urbaanit jänöt heristelevät korviaan - ja lintuset ne laulelee, illalla satakielikin. Ynnä lastut ne lentelee: se on kaunista kevättä.

Possu paistuu, Fresita on in - ja ikävä kaipuu onnitellessani äitejä näin runoillen:

Äiti ihmisten äiti olet
silmissäsi orvokkien valkovuokkojen
kaunis valo
voikukkien aurinko
ilon ja onnen mahdollisuus
surun suuri syvyys

 

Kotiseutupähkinä: Mistä kahdesta kaupungista tuli rajanaapureita, kun niiden välistä ja ympäriltä niihin liittyi kolme kuntaa? Ja mitkä ovat liittyneiden kuntien nimet? (Vastaus lymyilee Elämäni kuvakirjaa -sivustolla.)

Nähdään Espoon keskustassa 1.5.2007 klo 10. Siellä puhuvat Maria ja Markku. (Jälkikommentti: tilaisuudessa tulivat esille vanhat kunnon perusarvot: tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus. Nyt pitää vain viedä ne ihmisten luokse puhumalla heidän kieltään: kuuntelemalla heidän fiksuja ajatuksiaan eikä vain esittämällä omia kieltämättä punnittuja totuuksia.)


Vielä vaalimuistoja ja
pääsiäisen aikaisia ajatuksia

Taas toimii vanha filosofinen totuus: kun malttaa jonkin verran huilailla, saa paljon kaunista aikaan. Näin leppoisina, kiireettöminä pyhäpäivinä 8. - 9.4.2007 päivittelen punaviinin, lukemisen, kirjoittelun, musiikin, kynttilöiden ja pienen grillinotskin  virkistämänä upeita muistoja eduskuntavaaleista (kuvissa - klikkaa tuolta ylhäältä Elämäni kuvakirjaa - Espoontorilla 17.3. Paavo Kohtala, Eero Heinäluoma, Maria Guzenina-Richardson, Miranda Vuolasranta, Susanna Rahkonen, Reino Paasilinna  ja muita kansalaisia sekä minä). Mielessäni on kirkkaana: me tulemme taas, suomalaisen hyvinvoinnin selkärankaa ei saa katkaista lyhytjänteisellä oikeistopopulismilla ja käsittämättömällä verovihalla, vaikka olenkin juuri huomannut kokemuksen kautta korjattavaa perintöverossa.

Onneksi läheskään kaikki suomalaiset porvarit eivät ole "tatserilaisia" ja monessa asuukin lähes aito demari. Nyt meillä on erityisen vastuullinen aika edessä ennen kunnallisvaaleja. Uskon, että edessä on Sdp:n kannatuksen nousu, jos vain osaamme kertoa aatteelliseen vakaumukseemme perustuvista ihmisille tärkeistä asioista ja teemme todella kunnolla työtä perehtymällä näihin asioihin ja OLEMALLA LÄSNÄ lähellä Ihmistä.

Haluan siis olla mukana hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisessä ja sen rakentamisessa entistä paremmaksi niin, että kaikkien on hyvä elää vauvoista vanhuksiksi. Jokainen pienikin parannusta vaativa arkipäivän asia on hoidettava kuntoon.

Kirjoitin myös aforismeja kuolemasta näin pitkänperjantain ja pääsiäisen aikaan. Yritän niissä sanoa karusti elämämme totuuden. Itselleni niistä avautui äärettömiä polkuja rakkauteen ja myönteiseen elämään. Kohtasin kuoleman ensimmäisen kerran hyvin läheisesti vuodenvaihteessa, kun vielä kesällä sorsia ja muita vesilintuja ohiampumassa käynyt isäni lähtikin Suureen Tuntemattomaan. Eilen hautausmaasta tuli uusi kotini monien kotieni joukkoon.

Sain myös viestin: "Kristus nousi kuolleista. Kuolemalla kuoleman voitti." Ihminen tarvitsee tarttuakseen nautinnon, estetiikan ja etiikan käsien lisäksi jumalan kättä - rukouksien antamaa voimaa.

Kosmopoliitti Hannu, jonka sydän yrittää olla hyvä ja suuri

  

Lauantaina 24.3.2007 (ilta ja yö 17.3. - vaalipäivä 18.3.)

Toveruudesta, poliittisen toiminnan jatkuvuudesta

 

Syksyisellä rannalla
lämpimässä tihkusateessa
vapaan meren äärellä
avoimen keskustelun hiljaisuudessa
aatemaailmamme kohtasivat

avaran taivaan alla
tiesin
sinusta tulee
kansanedustaja

 

Tämä ihmisistä välittäminen
ei ole koskaan ohi -
niin monen väärän todistuksen jälkeen
jälkeen valitusvirsien
jälkeen puudelinkasvattajien
on ilo kuulla:
"kiitos tukijoilleni
kiitos ihmisille
on ollut onnellista
elää kanssanne
nukun hetken
ja palaan asiaan".

Suunnan näyttää 12578
jokaisen takana ihminen
omine elämäntilanteineen.

 

Kerkein kevätterveisin
Hannu
 

 

Perjantaina 16.3.2007

I have a dream

Käydessäni kansakoulua meistä pienistä oppilaista kukaan ei tiennyt, mitä otsikkoni lyhyt lause tarkoittaa, ja monet aikuiset olisivat loukkaantuneet: "Mitä kakara keikaroi, eikö se osaa suomea?"

Sitten 60- ja 70-luvulla tuosta lauseesta tuli meille nuorille varsin rakas. Paransimme maailmaa keskikouluissa ja lukioissa; olimme pasifisteja, hippejä ja muita idealisteja: sanaa juppi ei tunnettu, Martin Luther King oli sankareitamme.

Nykyisin mediaglobalisaation ja maailman parhaan (perus)koulun pienet alakoululaisetkin tietävät, että minulla on unelma. Mutta tietävätkö pienen Suomen ihmiset, mikä voi murtaa hyvinvointiyhteiskuntamme? Mikä vaara piilee pätkätyö- ja kvartaalitalousmaailmassa?

Lyhytjänteisessä julkisten palvelujen talouspolitiikassa resursseja kuluu liikaa tulipalojen sammuttamiseen, vaikka pitäisi panostaa niiden syttymisten ehkäisyyn. Kun samalla lietsotaan vihaa veroja ja muuta yhteisvastuuta kohtaan, tulipalot lisääntyvät ja pitkäjänteinen ihmisen kasvaminen ja eläminen uhanalaistuu terveiden rakenteiden murentuessa erilaisten resurssileikkausten vuoksi.

Jos koulutus- ja terveydenhoitoputki on kunnossa päiväkodeista korkeakouluihin ja aina vanhuuteen asti, osaaminen ja hyvinvointi tuottavat hyvää ja syrjäytyminen ehkäistyy. Mitä huonompaa panostus näihin hyvinvointiyhteiskunnan perusrakenteisiin on, sitä helpommin tulipalot syttyvät.

Tässä narsistisessa ja itsekkäässä menossa eniten ovat kärsineet vanhukset ja sairaat. Nyt näiden isänmaan rakentajien ja arvokkaiden, viisaiden ihmisten loppuelämä on pelastettava, mutta samalla rahaa pitää riittää myös hyvinvointirakenteiden vahvistamiseen: se mahdollistaa ihmisten onnellisen tulevaisuuden.

Käsillä on eduskuntavaalit, ja jokainen voi äänestämällä vaikuttaa elämämme ja yhteiskuntamme suuntaan. Eriarvoisuus ei ole kenenkään etu. Tarvitsemme päättäjiksi määrätietoisia, hyviä, lämpimiä ja järkeviä ihmisiä. Uudellamaalla yksi tällainen on minun ehdokkaani sosialidemokraatti Maria Guzenina-Richardson, numero 186.

Nyt äänestämään,
halauksin Hannu

 

Sunnuntaina 4.3.2007

Tosiasioiden tunnustaminen

Taas on upea viikonloppu median kautta Sapporon kulta-  ja hyötyliikunnan kautta Espoon vaalikentillä  takana. "Olen suomalainen."

Olen tavannut eri puolueiden ehdokkaita ja erityisesti äänestäjiä; ylpeillyt korkeatasoisesta sivistyksestä. Silti olen kohdannut myös rimanalituksia tyyliin N. N. ei tiedä opetuksesta mitään - vieläpä brutaalein sanankääntein.

Arvoisa, laajasti kannatusta saanut presidentti Urho Kekkonen totesi, että menestyminen alkaa tosiasioiden tunnustamisesta. Eduskuntavaalien yksi tosiasia on, ettei ystävyys, ammatti, sukupuoli eikä edes rakkaus tai ikä voi määrätä ketä äänestät. Niin suuri onni  kohtaa harvaa, että nämä kaikki olisivat yhtä aate- ja ajattelutoverisi kanssa. Ja olisiko tuollainen yhteensattuma onnellista?

Mutta niin suuri onni voi käydä, että aina kun ehdokkaasi puhuu ja kirjoittaa, on kuin itse puhuisit ja kirjoittaisit. Minulle on sattunut näin - tosin kaksi kiriviikkoa on vielä jäljellä ja kaikkea en ole tietysti kuullut: siksi olenkin liittynyt Maria G:n tukijoukkoon. Ja haluan painokkaasti sanoa, etten anna kenenkään tai minkään tätä onnea minulta viedä. Olen tullut siihen ikään, että teen päätökseni itse.

Silti haluan painottaa, että omassa puolueessani ja muissakin puolueissa on todella sopivia ja päteviä kotikuntamme opettajia kansanedustajiksi. Oma valintani on myös haasteellinen; olen kykenevä kouluttamaan ehdokastani kasvatus- ja varsinkin opetusasioissa.

Olen elämässäni joutunut painimaan jaakobeja monien kipeiden ja ahdistavien tosiasioiden kanssa. En halua enää väkisin olla masokisti mutta en myöskään marttyyri. Samaa suosittelen muille ihmisille. Haluan olla terve, itsetuntoinen ja osaava MINÄ, joka tukee lähimmäisiä sekä saa kunnon palkkaa työstään ja hyvinvointiyhteiskunnan palvelut. Totta vieköön täällä näkyy olevan jakovaraa muuhun turhempaankin.

Suosittukaan vaikuttaja ja puolue ei voi muuttaa työksi mitään mikä ei työtä ole, vaikka eräät näyttävätkin haluavan, että kattoon syljeskeleviä, itsekkäitä, älyänsä narsistisesti hyödyntäviä keinottelijoita ja keikareita kutsutaan työläisiksi - olisi laadukkaampaa puolustaa vaikkapa aivokirurgeja ja pk-yrittäjiä sekä muita huippuosaajia kuin tempputyöläisiä ja ökyrikkaita.

Tärkein tosiasia on: ME tarvitsemme toisiamme: käsien kohtaamisia, ihmislämpöä niin kuin Helsingissä ilmaisia halauksia jakaneet parikymmentä nuorta ovat tajunneet.

Arvaan ja tiedän kyllä, että kahden seuraavan viikon aikana lentää kaikenlaista. Jonkinlaista sotaahan julistin itsekin tämän kirjoitukseni parissa jaksossa. Mutta en halua lyödä vyön alle, koska loppujen lopuksi yhteistyötä on pakko jatkaa.

Rehtiä ja kovaa vaalitaistelua toivoen
Hannu

22.2.2007 (to)

TUNNEÄLY, VIISAUS, RAKKAUS

Miksi suomen kieleen on kehitetty ja keksitty sana tunneäly, vaikka viisaus on jo olemassa ja sisältää kaiken älyineen, huumoreineen, empatioineen ja muineen? Sana kuuluu lähes samaan sarjaan kuin lööppien höpölöpö jokapäiväisten asioiden kommentointeineen ja tyhjänpäiväisine paljastuksineen. Niillä ei ole journalistista, kaunokirjallista eikä terapeuttista arvoa.

Henrik Tikkanen kirjoitti aikanaan mestariteoksensa ja käytti tunnistettavia nimiä, mutta se ei suinkaan tehnyt niistä huippukaunokirjallisuutta. Niitä voikin pitää jo täysin fiktiivisinä luomuksina, ja ne ovat ihan eri tasoa kuin jotkin sensaatiokirjat ja iltapäivälehtien pinnallisuudet.

Yhtä haasteellista kuin viisaus on rakkaus, jota on onneksi monenlaista. Aloitetaan ihan arkipäivän pienistä hyvistä teoista - niin voimme samalla tuntea vapautuvamme itsekkyydestä. Minäkin lopetan haaveilemasta elämäni naisesta; menen kastelemaan naapureiden kukkia ja hoitamaan heidän postejaan.

Illemmalla lähden sitten vaalityöhön, vaikken olekaan itse ehdokkaana. Tulkaa tekin Leppävaaran Pinokkioon tanssimaan ja hakemaan demarien ja Marian esitteitä klo 17.30 lähtien. Politiikka on ihan hyvä juttu: minäkin olen huomannut sen vielä tässä iässä - nuorentaakin pahus.

Lämpimin terveisin Hannu
 

 

20.2.2007

Liukasta laskiaistiistaita

Ja myöskin hyvää ja onnellista Helin-päivää, jota äitini viettää kiireettömästi Haminan Neuvottomassa tarjoamalla kahvia ja pullaa ystävilleen. Ei minullakaan tässä mikään hoppu ole. Hetken kun vähän huilaan, ei tiedä, vaikka pukkaisi aforismin tai runon.

Kuvataiteilijaveljeni soitti äsken, ettei ehdi parin päivän hiihtopainotteiselle kotiseuturetkelle, koska hänellä on työkiireitä toukokuun lopussa olevan näyttelynsä vuoksi: aika on rahaa yrittäjälle.

En nyt kuitenkaan ala harrastajakirjoittajan töihin tämän enempää vaan turautan kahvit ja lähden luistelemaan: se on yksi niistä harrastuksista, joihin rakastuin jo lapsena. Panen vielä Nat King Colen laulamaan Smilen ja muistelen erästä nimpparisankaria.

Taidankin illemmalla pyörähtää vaalikentillä turisemassa ja Blues - Ilves -matsissa.

Ylihuomenna torstaina Maria järjestää Leppävaaran Pinokkiossa talkootanssit klo 17 - 20. Sinne menen. TULKAA TEKIN.

Aurinkoisin terveisin Hannu
 

9.2.2007

Suunnitelmia 7.2.2007

Vuosi 2007 on aluillaan, ja minäkin päätin julkaista kotisivuni, joita aloin pohtia jo viime heinäkuussa. Aluksi aion keskittyä minulle läheisimpiin asioihin. Harrastan monenlaista kulttuuria kirjallisuudesta hiihtoon ja toimin yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden lehtorina: Lapsista ja nuorista on tullut minulle hyvin läheisiä ja rakkaita, ja voinkin vakuuttaa, että he ovat ihmisiä aidoimmillaan ja parhaimmillaan - osaavia ja luovia.

Olen toiminut jo yli 20 vuotta aktiivisesti Opetusalan ammattijärjestössä, varsinkin Espoon ja Kauniaisten kasvatuksen ja koulutuksen hoitaminen on ollut luonnollisesti sydämeni asia. Minulla on aikomus vähitellen tulla mukaan myös muuhun yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.

Minulla on elinikäisiä haaveita ja toiveita myös kirjoittamisen, erityisesti kaunokirjallisuuden tekemisen suuntaan niin kuin muilta sivuiltani voit lukea. Haasteita ja työtä on siis tiedossa, katsotaan "kuinka äijän käy".

Lämpimin tulevaisuudentoivotuksin Hannu