Hannu Suntion vaalivideo syksyn 2012 kuntavaaleihin

EDUNVALVONNAN AAKKOSET JA OPPIMÄÄRÄ

POLIITTISIA KANNANOTTOJA

TÄYTÄN 60 VUOTTA 7.2.2013

Vaikka en usko, tajua ja ymmärrä, kuusikymmentä tulee täyteen ja alkanee elämäni 70. vuosikymmen. En järjestä mitään isoa vastaanottoa, mutta kohotetaan toki eri tilanteissa maljoja Elämälle ja Yhteistyölle sekä toivotetaan toisillemme Onnea ja Iloa, missä ikinä tapaamme pääkaupunkiseudulla, Kaakonkulman ympyröissä, Itäisen Suomenlahden kansallispuistossa, Porin Jazzissa tai muualla. Rakkaat Ystävät olette tervetulleita mataliin majoihini varsinkin silloin, kun olen itsekin paikalla.

Lähetän vaihtelevasti rahaa eri hyväntekeväisyysjärjestöille vähintään kerran kuussa. Tällaista lahjaa toivon Teiltäkin jos mahdollista.

Seitsemäs päivä matkailen pääkaupunkiseudulla, kahdeksas ja yhdeksäs päivä osallistun kenties rakkaimman ja tärkeimmän yhdistykseni seminaariin. Talvilomalla olen paljon Neuvottomassa. Soitellaan.

Muutos, tietotulva
sulava jäävuori
vyöryy maininkeina
tunteiden yli
järjen ylivalta
tuhoaa viisauden

Kulttuuri on minulle läheisin Toveri, rakkaimpia ovat kirjallisuus ja urheilu. Lähisukulaisistani elossa ovat poikani Jarno, lääkäri ja veljeni Heimo, kuvataiteilija.

(Jatkuu tällä viikolla.)

Koulutuksen ja sosiaalisen älykkyyden avulla kuntatalouskin kohenee.

 

KUNTAVAALIT 2012
Voit äänestää tai pääset äänestämään minua Espoon valtuustoon sunnuntaina 28.10. (ennakkoon 17. - 23.10.)
Ehdokasnumerot vahvistettaan 27.9.


TOINEN KESÄRUNONI 2012

Etsi runostani huviksesi sanomat ja tasot. Lähettele kommenttisi minulle: esimerkiksi hannu.suntioatkolumbus.fi, soittele tai käytä facebookia. Min vän Uffe Sunabacka käänsi runon myös ruotsiksi.

Siili tassuttelee
iltahämärissä
pihanurmikossa
hyönteisiä popsii.

Häkellyn hellyydestä
siemaisen konjakkiani
jo meni alas
pari hukkunutta hyttystä
ja yksi sarvijäärä
potkaisi vielä kurkussa.

Illallisella ollaan
kaksi kosmoksen yksinäistä
samassa pöydässä.


En igelkott
tassar omkring i
skymningen,
i gräset
smaskar på
insekter.

Jag
överraskad av
ömhet,
smuttar på min
cognac.
Sväljer några
drunknade myggor.
Blombocken
sprattlande ännu i
svalget.

Kvällsmål,
vid samma bord,
är VI
två av Kosmos
ensamma.


POIKA JA OSUUSKAUPPA (ensimmäinen pieni suuri tarina)

Asuipa kerran 70-luvulla Helsingin Domus Academicassa opiskelijapoika Hannu Suntio. Siinä Domman vieressä, katutasossa, oli lähikauppa, jossa poika asioi; rakastui Eloleipään, ihastui kaupan avuliaaseen ja sydämelliseen äitiin Anitaan ja liittyi Elantoon.

Nyt niin monen vuoden jälkeen Hannu asuu Espoossa Ison Omenan ja Olarin Prismojen lähellä, edelleen asiakasomistajana.

Äänestä HOK-Elannon vaaleissa, valitse nro 623, Hannu Suntio!

28.4.2012

 

MAAILMAN HURMAAVIMMAT NAISET


Juhlistanpa mieleeni jääneillä naisilla tätä vapaata helatorstaita, jonka eräs presidentti meille palautti. Sain vahvistusta rohkeudelleni leikkimielisestä todistuksesta, jonka hokasin siivouspuuhissani ja sain opettajien kymmenpäiväisen Saksan-matkan päättäjäistilaisuudessa: "Han(n)u on taitava ja herkkä sanallinen vaikuttaja, jonka sydämessä on paikka naisille, runoudelle ja kaikelle kauneudelle." Jos Ihminen on minut tavannut, olen päättänyt präntätä (Salaisuus) feministisyytenikin nimissä.

Siis Top Ten tänään, vaikka se pursuikin kymmenen yli:

Ykkönen: (Salaisuus)

Muut etunimen mukaisessa aakkosjärjestyksessa:

Anneli Sauli
Elina Salo
Elizabeth Taylor
Hillary Clinton
Jean Shrimpton
Kate Middleton (Catherine Elizabeth)
(Salaisuus)
(Salaisuus)
Mariah Carey
Pirkko Mannola
(Salaisuus)
Shirley Bassey
(The) Pointer Sisters

Rakkaudella Hannu

Työni Olarin seurakuntaneuvostossa alkaa loppiaisena 6.1.2011, jolloin uudet luottamushenkilöt siunataan tehtäväänsä. Tervetuloa messuun Matinkappeliin kello 12. Nyt myös KIITOKSET muille demariehdokkaille ja kaikille äänestäjilleni hyvästä yhteistyöstä. Ryhmämme teema vaaleissa oli ILON KIRKKO. Monet ovat kysyneet, mitä se oikein merkitsee. Tässä vastausta aika isosti:
MY SWEET LORD

HELLEKESÄ 2010: juhannuskokko, Jouko ja Jarno; Sannanperällä lukemista ja liikuntaa, Erkki perinteisesti käymässä; Miapetra Kumpula-Natri, Hannu Suntio ja Maria Guzenina-Richardson aamulla Haminan torilla; luumutarhani satoa Friisilässä.

Filosofista pohdintaa ja johdatusta

PITÄISI

Ihminen usein miettii ja toteaa toisille ihmisille helposti ihan ääneenkin: "Pitäs siivota, pitäs panna paperit järjestykseen, pitäs rakentaa talo." Väitän vastaan, haluan opettaa, miksi pitäisi pitää ehdottomasti julistaa pannaan. "Pitäs" johtaa vain pettymyksiin ja stressiin.

Ensin pitää olla joutilas, antaa heinän kasvaa ja perhosten lennellä; luonnon rehottaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaiken aikaa ollaan kuin "ellun kanat" tai "siat vatukossa". Välttämättömät ja pakolliset asiat pannaan tärkeysjärjestykseen ja hoidellaan aina ainakin vähän ennen kuin on ihan pakko "peruna kerrallaan".

Heidelbergissä, Saksassa markkinavoimien pesässä, on  joen rinteillä   filosofien   polku, jota viisaat ihmiset kävelivät ja kävelevät ehkä vieläkin. Minun rauhanratani on Neuvottoman kylässä: merellä, saarissa, rannoilla, metsissä. Tuolla radalla kohtaamistani romaaneista suosittelen nyt kolmea, jotka kaikki myös koskettavat elämääni.

Fyysikko Paolo Giordanon romaani Alkulukujen yksinäisyys on kirja rakkaudesta ja rakkaudettomuudesta, siitä miten ihmisen sisäinen todellisuus ohjaa hänen elämäänsä jatkuvasti mieltä rasittavien traumaattisten tapahtumien vuoksi. Voiko ihminen saavuttaa voiman elää hurjan matemaattisen metaforan esittämässä tilanteessa? Ainakin v. 1982 syntynyt kirjailija ja v. 1953 syntynyt lukija lienevät samassa jamassa, alkulukupäähenkilöiden Alicen ja Mattian elämänkokemusten tapaan.

Karin Fossumin dekkari Varoitus on myös psykologinen ja yhteiskunnallinen romaani. Se kertoo nuoren syrjäytymisestä ja ympäristön vaikutuksesta pahan syntyyn. Poliisipäähenkilöllä komisario Konrad Sejerillä on halu auttaa muita ihmisiä. Toinen yhteinen asia meillä on psoriasis. Ihmettelen vain, miksi aurinko pahentaa hänen iho-oireitaan. Romaanissa helvetti on irti, kiusattu, isätön alkoholistiäidin lapsi "Hippiäinen" ryhtyy pahan palvelijaksi saadakseen huomiota. Lopun käänteet ovat yllättäviä. Ketkä loppujen lopuksi syyllistyvät kaikkein hirveimpään tekoon?

"Minulla on ikävä itseäni." Näin toteaa päähenkilö kognitiivisen psykologian professori Alice Howland neurotieteiden tohtorin Lisa Genovan romaanissa Edelleen Alice. Isäni kuoli nelisen vuotta sitten alzheimerintautiin lähes 80-vuotiaana. Alice alkaa kadottaa minuuttaan jonnekin vielä julmemmin, jo 50-vuotiaana. Romaani myös kertoo, mitä tiedetään perinnöllisyydestä ja geenimutaatioista.

12.9.2010   
 

Työn ja oppimisen ylistys

TEHDAS JA MAAILMAN KAUNEIN NAINEN OPETTAVAT PERUSARVOJA


Usein me kysymme tuosta vain mitä kuuluu. Minä en halua tuota kysymystä kuulla tai esittää, koska se on mielestäni liian henkilökohtainen ja vaativa, nimenomaan valhetta vaativa.

Lapsena istuimme joskus Valtteri Suntion kyläkaupan ("Valtenkaupan") portailla ja mässytimme narukarkkia tai hopeatoffeeta tms, suklaapatukoitakin oli vain kahta sorttia, da Capoa ja Tangoa. Ja limpparia päälle, keltaista tai verenpunaista. Kaikki oli kohdallaan: metsä, pellot, meri, koulu ja urheilu.

Lapsuuteni ja nuoruuteni kolme vierasta työpaikkaa olivat Suutarin puutarha, Summantehdas ja Länsisatama: kaikki hyvinvointimme peruspilareita. Tuo kukkapuutarha menestyy edelleen hyvin, tehdas on muuttunut Googleksi ja "Jätkästä" on tullut matkustajasatama. Noihin elämäni ydinpaikkoihin liittyy monta mahtavaa tarinaa, mutta yksi on ylitse muiden: työn arvon ymmärtämisen oppiminen.

Mikään mainostoimisto ei pysty häivyttämään tempputyöväellään työtä ihmisen hyvinvoinnin perustana. Siis työn verotus alas, tempputyön ylös.

Kaikki yleensä vastaavat kuulumiskysymykseen myönteisesti, vaikka olisivat suuressa hädässä. Eräs nainenkin kirjoitti "Tuikkikaa oi joulun tähtöset, kilpaa lasten tähtisilmäin kanssa", vaikka hänen rakastamansa mies oli hänet juuri hyljännyt.

Kuvitellaanpa tai pidetään totena, että rakastamani nainen on kertonut, etten minä häntä rakasta vaan omia itsekkäitä halujani. Rivien välistä hän on myös kuitenkin ilmaissut totuuden: hän ei rakasta minua. Mielestäni suureen rakkauteen kuuluu hyväksyä tämä ja oppia rakastamaan elämää kaikesta huolimatta.

Sitä paitsi Ihmiseltä on syntynyt monta hyvää taideteosta tässä totuudessa ja kauneudessa, jos voimat ovat riittäneet.

Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivänä 28.2.2010



Revoluutiota ja resursseja

OLEN EHDOKKAANA OAJ:N VALTUUSTOVAALEISSA


Voit äänestää OAJ:n jäsensivuilla 15. - 24.2. tai työpaikallasi 22. - 23.3.2010. OSAAMISEN JA SIVISTYKSEN PUOLESTA SYRJÄYTYMISTÄ VASTAAN.

Olen tehnyt työtä koko virkaurani ajan opettajien hyväksi ja tiedostanut, että koululaisten oppiminen ja opettajien hyvinvointi ovat sidoksissa toisiinsa.

Tutustu ajatuksiini ja työhöni muun muassa lehtiin antamieni haastattelujen sekä erityylisten ja -lajisten kirjoitusteni kautta. Helpoimmin pääset aloittamaan näiden kotisivujeni ja niihin liittyvien linkkien sekä hakukoneiden avulla. Tietysti voit myös ottaa yhteyttä minuun parhaaksi katsomallasi tavalla.

Pelkkä edunvalvontarakenteiden uudistaminen ei riitä. On myös käynnistettävä todellinen arvokeskustelu kasvatuksen ja opetuksen sekä sivistyksen voimavarojen lisäämisestä Suomi oy:ssä. Tiedotetaan, vaikutetaan ja tehdään yhteistyötä - sisulla, sydämellä, järjellä ja viisaudella.

KOKEMUS ON VAHVUUS.

17.1.2010 uudistettu syntymäpäivänäni 7.2.2010



RAJOILLA RAJOITETTU ITSENÄISYYS


Työmies-, kalastaja-, metsästäjä- ja urheilijaisäni Tapani Suntio, myös sotilaspoika ja miinanraivaaja, kertoi aina sopivin välein vihollisia pelkäämättömästä sankarisukulaisestamme vänrikki Sulo Suntiosta, joka oli Suomen ensimmäisiä uhreja toisessa maailmansodassa. Hän oli Väinö Linnan aivoihimme luomista kuvista se, joka juoksee nuorena intomielenä tai kävelee vanhana erehtyvänä viisaana kärjessä pistooli kädessä sytyttäen muut toimimaan.

Näin jälkeenpäin on helppo sanoa, että taistelu kannatti ja itsenäisyytemme arvo on aivan suunnattoman suuri. Antautuminen tai täydellinen tappio olisi vienyt meidät vuosikymmeniksi Neuvostoliiton johtajien hirmuikeeseen, jossa uhrit olisivat moninkertaistuneet. Tätä näkemystä tukevat luotettavat tieteelliset tutkimukset. Tietysti yhä edelleen rauhan, ystävyyden ja solidaarisuuden upea idealismi voi harhauttaa ihmisen utopiaan. Ainahan näissä asioissa on jonkin verran mukana uskoa, toivoa, ennustamista ja spekulaatiota.

Tasavallan presidentti Tarja Halonen esittää oivan kysymyksen: "Lähetämmekö poikiamme liian pahoihin paikkoihin?" Tähän jatkoksi voi kuvitella helposti sanan kuolemaan. Olen monessa asiassa uskoni menettänyt ainakin väliaikaisen lopullisesti, mutta kuulun kosmopoliittien naiiviin porukkaan, joka tavoittelee ei enempää eikä vähempää kuin maailmanrauhaa. Välivaiheessa tarvitsemme rauhanturvaajia järkevästi toimien, sillä kukaan kai ei halua uhreja uhrien vuoksi.

Ystäväni ja sukulaiseni kotikylästämme Neuvottomasta lähetti tänä aamuna minulle tekstiviestin Eläköön! Eläköön!! Eläköön!!! Jatkaisin tähän: Eläköön - maailma, kosmos valmiiksi rakennettu.

6.12.2009

Dialogia Lapsen oikeuksien päivänä

Niin monet asiat, joita tarvitsemme
voivat odottaa, lapsi ei.
Juuri nyt on oikea aika.
Hänen luunsa rakentavat muotoaan
ja hänen verensä on vielä valmistumassa,
hänen aistinsa vasta herkistymässä.
Hänelle ei voi sanoa "huomenna",
hänen nimensä on "Tänään".

Gabriela Mistral

Huomasin tämän runon ystäväni Maria Guzenina-Richardsonin sivuilla. Heti aloin kirjoittaa omaa runoani kuin Mistralin ajatuksen jatkumoksi.

On oltava rakkaus
joka uskaltaa välittää lapsesta
holtittoman hyvinvoinnin sijaan
estää lasta murskaamasta
hentoja luitaan
estää myrkyn
tekemästä tupaansa
valmistuvaan vereen
estää tänään
hänen aistiensa herkistymisen tuhon

20.11.2009

Mies joka tapasi Pekka Strengin

Tulin 1972 opiskelemaan Helsinkiin. Hämis ja Botta tulivat äkkiä tutuiksi. Muistan hyvin Hämiksen legendaarisen teeillan yläkerran filosofihuoneen, joka poikkesi kaljayhteislaulurypemisestä. Siellä kuulin yli viisi vuotta minua vanhemman Strengin ensi kerran laulavan "sisältäni portin löysin melkein huomaamattoman", ja muistan vieläkin Pekan mainion olemuksen, eksistenssin. Hänen filosofiansa kolahti heti minuun alle kaksikymppiseen kirjallisuuden, suomen kielen ja psykologian opiskelijaan.

Meissä kaikissa on luovuuden portti, jonka avattuaan "Annabella(?) tanssii puutarhassa missä kiertelee taimia kastelemassa". Ja sielunveljeni jatkaa: "Jokin säteilee ja loistaa alta kuoren synkänkin."

16.10.2009
 

Opettaja 2.10.2009

Palkka liukuun, ei luisuun
Ajatuksiani Espoon opetuksesta on artikkelin sivulla 11.


Lyhyitä kommentteja ja aina ajankohtaisia linkkejä
Espoon Demarit
galleria heino  (ks. myös kuvia näyttelyn töistä) kuvanveistäjä Heimo Suntio spiritual heart remains  26.5. - 17.6.2007
Lallukan taiteilijakoti - Lallukan taiteilijakoti
Kuvanveistäjä - Heimo Suntio - Sculptor
Doris eLehti - 4.5.2007 - Sivu 12 (ajatuksiani ja kuvani Opettaja-lehdessä)
Martti Hellström: Pedagogiikkaa ja koulupolitiikkaa II
Katso kuntavaalivideoni 2008
Kuntavaaliesitteeni 2008

Lue aikaisempia kirjoituksiani ->

Muutos, tietotulva
sulava jäävuori
vyöryy maininkeina
tunteiden yli
järjen ylivalta
tuhoaa viisauden