SADDLE SORE 5000 – ELOKUINEN RETKI EUROOPPAAN

Olimme alkuvuoden aikana Juhan kanssa suunnitelleet tälle kesälle toteutettavaa extreme-ajoa. Aina kun tavattiin, asiasta puhuttiin. Puhelinkeskustelujen perusteella päädyttiin varaamaan yksi lomaviikko elokuun alkupuolelle sekä suoritukseksi päätettiin valita SS5000.

Käytyäni Juhan luona kylässä kymppirallin aikoihin heinäkuussa, teimme lauantaipäivänä suunnitelmat reiteistä. Päätimme suorittaa ajon pääosin Keski-Euroopassa lyhentääksemme tien päällä vietettävää vuorokautista aikaa. Tarkoituksena oli selvittää päivittäinen ajomatka 16-18 tunnin aikahaarukassa pl ensimmäinen vuorokausi Suomessa ja Ruotsissa, joka oli tarkoitus ajaa noin 19 tunnissa. Tällä suunnittelulla lepoajaksi jäisi vuorokaudessa kaikkien huolto- ja paperitöiden yms jälkeen noin 5-6 tuntia kunnon unta. Tien päällä oltaisiin noin klo 5.00 – 22.00 välinen aika ja pahin yöaika (pimeys) levättäisiin. Suunnitelma tuntui luontevalta.

Majoitukset päätettiin varata etukäteen, sillä näin pitkällä reissulla ei ole mitään mieltä tuhlata energiaa ja aikaa majapaikkojen etsiskelyyn. Ensimmäisen yön viettäisimme Huddingenissa, hotelli Scandic Kungens Kurvassa aivan Tukholman eteläpuolella. Seuraavat kolme yötä viettäisimme hotelli Wiesenwegissä Hausenin pikkukunnassa Würzburgin pohjoispuolella. Täältä tekisimme kaksi päivän retkeä, ensimmäisen Ranskan suuntaan ja toisen Unkarin suuntaan ja yöksi palattaisiin aina Hauseniin. Viides yöpyminen tapahtuisi jälleen Huddingenissa, Scandic hotel Kungens Kurvassa ja viimeisen ajopäivän jälkeisenä aamuna paluu Sea Windillä Tukholmasta Turkuun. Tätä paluumatkaa käytettäisiin palautumiseen: unta, kunnon ateria, saunominen ja jonkin sortin matkakertomuksen kirjoittaminen parin virvokkeen kera.

Suunnittelimme seuraavanlaisen päiväkohtaisen reitin:

1. päivä Alavus- Viitasaari- Vaala – Oulu – Tornio – Sundsvall – Tukholma - Huddinge

2. päivä Huddinge – Jönköping – Åstorp – Juutinrauman silta – Iso Beltin silta – Flensburg – Hampuri – Kassel – Schweinfurt – Hausen

3. Hausen – Würzburg – Karlsruhe – Mulhouse – Lyon – kohti etelä- Ranskaa ja takaisin samaa reittiä Hauseniin. Tämä reitti päätettiin muuttaa lähtöä edeltävänä päivänä reitiksi: Hausen – Würzburg – Augsburg – München (itäpuolelta ohi) – Insbruck – Bolzano – Modena ja paluu samaa reittiä Hauseniin. Jälkeenpäin ajatellen sääolosuhteiden kannalta tämä vaihtoehto oli parempi.

4. Hausen – Würzburg – Regensburg – Passau – Wien – Budapest – ja samaa reittiä takaisin Hauseniin. Tämä reitti päätettiin korvata kolmannen päivän iltana oltuani yhteydessä Antti Meriöön Suomeen, keskustelimme vielä sääolosuhteista sekä mahdollisesta nopeammasta reitistä. Reitti: Hausen – Würzburg – Nürnberg – Leipzig (länsipuolelta ohi) – Berliini (kehää pitkin idän kautta kiertäen) – Rostockin satama – ja samaa reittiä takaisin Hauseniin. Vaikka itäisessä Saksassa on paljon kyseisellä reitillä 130 km nopeusrajoituksia, uskoimme tämän reitin olevan parempi vaihtoehto paluumatkalle mahdollisesti osuvasta vesisateesta huolimatta.

5. Hausen – Kassel – Hampuri – Flensburg – Vejle – Iso Beltin silta – Juutinrauman silta – Åstorp – Jönköping – Huddinge.

Tällä suunnittelulla päivittäiset ajomatkat ylittäisivät vaaditun tuhannen mailin (1609 km) matkan sekä viiden vuorokauden (120 h) kokonaismatkaksi tulisi noin 100-120 km yli vaaditun 5000 mailin (8045 km).

Perjantaina 5.8.2005 Tampereella pidetyn IBA Finlandin hallituksen kokouksen jälkeen ajoin Tampereelta Juhan luokse Alavudelle. Lauantaina 6.8. teimme vielä viime hetken tarkistukset suunnitelmaan. Illalla saunoimme ja noin klo 22.00 menimme nukkumaan levollisin mielin. Ehkä hieman jännitimme seuraavan aamun säätilaa, koska Pohjois-Suomeen ja Ruotsiin oli luvattu kovia vesisateita. Toivottavasti pääsisimme edes puolet ensimmäisen päivän matkasta ilman sadetta.

I. AJOVUOROKAUSI

Herätys klo 3.15 ja aamutoimien sekä pakollisten paperihommien jälkeen ajoimme kantahuolto-asemalleni Alavuden TB:lle, josta kuitin mukaan virallinen startti suoritukseemme klo 4.02.

Ensimmäiset sadepisarat saimme 39 km ennen Viitasaarta. Sadevehkeet päälle. Kuivua tie alkoi noin 10 min ajon jälkeen. Vaalassa tankilta lähdettäessä Harrin pyörän kanssa tehtiin pienet työntöhommat kun akku oli tyhjä. Vaalasta yhtä kyytiä Tornioon. Vatsa ilmoitti tyhjiöstä vasta Torniossa, ruokaa. Ennen Uumajaa alkoi sade ja sitä riitti Gävleen asti, kaikki hanskat oli jo käytössä (4 paria). Gävlen jälkeen alkoi liikenne lisääntyä ruuhkaksi asti, joka laukesi Uppsalan jälkeen alkaneella moottoritiellä. Hotelli löytyi aika helposti ja huoltis myös. Eikä muuta kuin suihkuun ja unta kaaliin.

2. AJOVUOROKAUSI

Aamulla lähdettiin sankkaan sumuun lämpötilan ollessa 8 astetta. Sumusta päästiin juuri ennen Värnämöä. Se loppui kuin seinään ja arska tuli meille hymyileen koko loppu Ruotsin. Åstorpissa kuitti ja silloille. Ison Beltin sillan alussa saatiin matkakaveriksi Tanskalainen moottoripyöräpoliisi, joka ajoi meidän edellä noin 100 km Fredericiaan. Koldingin paikkeilla alkoi sade, joka loppui n. 50 km ennen Hampuria. Hampuri ohitettiin suht nopeasti Elbe tunnelin kautta.

Kilometrilukemalla 48 428 klo 17.35 takarengas tyhjeni noin 150 km/h vauhdissa, loivasti vasempaan taittuvassa kaarteessa. Onnistuin pysäyttämään pyörän ilman sen kummempia havereita. Tosin hetken jännitti mahtoikohan vanne vääntyä sillä sen verran pitkän matkan pysähtyminen vei.. Nyherrettyäni pyörän keskituelle, totesin vanteen näyttävän ehjältä, mutta rengas oli tyhjä. Tosin en huomannut päällirenkaassa mitään kohtaa josta naula ym olisi mennyt läpi, mutta tyhjä, mikä tyhjä. Juha ei ollut huomannut tapahtunutta vaan jatkoi toistaiseksi matkaa. Otin kännykän ja soitin Juhan kännykkään jolloin puheluni meni vastaajaan. Ilmoitin ajavani hiljaa ykkösvaihteella noin 5 km liittymään 72 (Göttingen-Nord). Tullessani ko liittymään tuli jälleen kerran hillitön sadekuuro kohdalle ja odottelin siinä sitten moottoritien sillan alla Juhaa. Juha oli ajanut aika matkan ennen kuin huomasi etten seurannut häntä. Kuunneltuani viestini, hän loppujen lopuksi erinäisten mutkien kautta pääsi oikealle puolelle moottoritietä, jossa olin odottamassa.

Täytimme renkaan ns paikkaussarjapullolla ja lähdimme hissukseen ajamaan kohti Göttingenin keskustaa. Päästyämme paikalliselle Aral-huoltamolle rengas oli jälleen tyhjä. Marssin sisään ja kysyin mahtaisiko paikkakunnalta löytyä moottoripyöräliikettä. Nuorehko miesmyyjä ilmoitti liikkeen löytyvän noin 500 metrin päästä, mutta hänen mukaansa se oli jo suljettu ja aukeaisi vasta seuraavana aamuna. Tässä vaiheessa otti hiukan pattiin, mutta päätimme mennä liikkeen pihalle. Olisipahan sitten ainakin pyörä siellä valmiina aamua varten, tosin suorituksen epäonnistuminen (ei edes SS2000 vielä tässä vaiheessa täynnä) ei järin kohottanut tunnelmaa. Saavuttuamme liikkeen pihalle Juha huomasi pakettiaution kyljessä liikkeen puhelinnumeron johon päätimme soittaa. Siinä sitä sitten mietin miten selittäisin englanniksi saksankieliselle, että renkaani oli puhjennut. Tässä kohdin kävi tuuri, sillä liikkeen omistaja asui liikkeensä yläkerrassa ja puhui myös englantia. Ei muuta kuin pyörä sisään. Tosin tässä vaiheessa huomasimme että liike oli erikoistunut ns kyykkypyöriin ja renkaan löytyminen Tigeriin saattaisi olla ongelmallista. Pienien etsintöjen jälkeen löysimme yhden Bridgestonen renkaan joka sopii pyörääni. Päätin ottaa sen renkaan. Sisärengasta emme löytäneet, joten päätimme paikata sisärenkaassa olleet kaksi reikää. Tarkistimme vielä alkuperäisen päällirenkaan kunnon emmekä löytäneet siitä mitään vikaa, joten päätin tuoda renkaan Suomeen tarkempia tutkimuksia varten. Renkaalla oli ajettu noin 3000 km. Kaikkien vaihtotöiden jälkeen matkamme jatkui Göttingenin keskustasta kuitin mukaisesti klo 21.05 A7:lle liittymän 72 kautta. Kustannukset renkaan vaihdosta 174 €.

Göttigenissä alkoi saatanallinen sade juuri rengassessioiden aikana. Kasselin mäet ja mutkat Harri ajoi uudella renkaalla tosi sateessa uudella asfaltilla yhdistettynä Triumpan heikkoihin, lyhkäisiin valoihin. Ei ollut kovin hyvä yhdistelmä. Tehtiin pieni ns ketunlenkki Schweinfurttiin kun epäiltiin ettei matka piisaa, sitten liittymä 100 ja hotellille missä oli tosi iloinen täti ottamassa meidät vastaan. Todistajat papereihin ja pehkuihin.

3. AJOVUOROKAUSI

Aamu tuli jälleen tosi pitkien unien (n 3 tuntia, koska edellisillan rengastöihin meni lepoon suunnitellut toiset kolme tuntia) jälkeen. Kevyt aamupala samassa pihapiirissä olevalla Shell huoltamolla ja matka pimeyteen kohti Italiaa alkoi. Münchenin kehällä oli ruuhkaa, työt alkamassa aamulla. München kierrettiin pohjoispuolelta ja kohti Itävaltaa mentiin vauhdilla. Maisemat kauniit. Brennerin tunnelin kautta Itävaltaan 8 euron maksulla. Italian rajan jälkeen Sterzing-Vipitenosta alkoi maksullinen moottoritie. Harri sai nakkikioskin näköisestä kopista kuitin heti, minä taas ajoin toista linjaa eikä automaatti tietysti toiminut. Ei muuta kuin peruutus pois ja toiselle luukulle joka toimi. Alamäkeä oli Gardajärvelle asti melkein 100 km. Mantovan ohi kohti Modenaa meitä helli aurinko lämpötilan ollessa n. 30 astetta. Ei kannattanut paljon pysähdellä kun oli niin kuuma. Modenan edustalla uukkari. 17.10 euron moottoritiemaksu saadulla kuitilla. Pikkuisen poliisit katto h-moilasella kun liikenneympyrässä kierros ja uudestaan lippuautomaatille ja menoksi kohti Saksaa. Samaa reittiä takaisin toisessa päässä ja samat maksut 17.10 euroa ja hiukan myöhemmin 8 euroa. 4.30 euron tarra ostettiin Münchenin kehältä mennessä 10 vrk:si. Eli Alppien ylitys maksoi 54.50 e per ajaja kaikkineen. Paluu takaisin samaa reittiä takaisin Würzburgiin. Ei mitään ihmeempää paitsi syvä pimeys. Hotellille suihkuun ja nukkumaan iloisen tädin ollessa vielä iloisempi. Klo oli noin 22.00.

4. AJOVUOROKAUSI

Nyt oli lähtö klo 5.00, tutut aamutoimet Shellillä. Henkilökunta oli aina samaa sillä heidän työvuoronsa alkoi klo 20.00 ja päättyi klo 5.00. Matka jatkui Würzburgista kohti Nürbergiä mikä oli kulmapiste ja tästä jatkettiin kohti pohjoista, Leipzigin länsipuolta kohti Rostockia. Huoltamot oli harvassa ja nopeus 130 km/h vanhassa Itä-Saksassa. Berliini kierrettiin kehällä idän kautta jossa oli vähän ruuhkaa. Tie haarautui Wittstockin kohdalla Hampuriin ja Rostockiin. Pilviä alkoi kasaantua taivaalle ja satamassa ollessamme taivas repesi. Sataman huoltamolla vanha harmaapäinen mies ryntäsi Opelilla minua kohti ja hymyili kuin Hangon keksi. Tullessaan autosta mies tervehti: ”Terve Suomi poika, paljonko bensa maksaa Suomessa”? Selvällä suomen kielellä, vähän pitikattoo. Mies kehui olevansa 50 % suomalainen ja saksalainen. Tosi ystävällinen tyyppi. Mennessäni maksamaan polttoainetta hän sanoi myyjälle minun bensan olevan 2. mittarissa ja sain ohittaa koko jonon. Lähdettäessä satoi, tuuli ja vielä syttyi öljynpainevalo Triumppaan. Pieni siirto Rostockiin keskustaan, mistä Harri osti öljyä. Minä kävin King Burgerissa kun olivat vierekkäin. Kovassa tuulessa ja tuiskussa lähdimme paluumatkalle, taukoja jouduttiin pitämään useammin. Paluumatka Rostockista meni hienosti olosuhteet huomion ottaen, saavuttiin kerrankin ajoissa hotellille ja palkittiin vatsamme pihvillä, mikä oli reissun ainut oikea ruoka. Unta kaaliin, oli hyvä nukkua vatsa täynnä. Harrin piti puhua iloisen tädin tyttären kanssa puhelimessa ja selostaa hänelle mitä olimme tekemässä. Tytär oli kanssa H-moilasena.

5. AJOVUOROKAUSI

Lähtö aamulla 5.04. Tosi hyvä keli, ei tuullut. Ajoimme yhdeltä istumalta tankilliset noin 2,5 h, keskinopeus noin 130 km/h. Nyt Kasselin mäet ja mutkat olivat kuivat ja oli valoisaa. Hampuriin matka meni tosi nopeasti. Tanskaa kohti mentäessä, kas kummaa, tummat pilvet alkoivat kerääntyä taivaalle. Rajan jälkeen alkoi sataa, tyypillinen Tanskan ilma. Sadetta kesti Åstropiin asti. Silloilla tuuli tosi kovaa. Sillat maksoi 105 DKK ja toinen 130 DKK, aika kalliit, mutta elämä on. Teimme pienen ns ketunlenkin Vejleen matkan varmistamiseksi. Åstropin pysähdyksen jälkeen alkoi ilma parantua, mutta Markarydin kohdalla taas taivas repesi, kurakintaat käteen ja menoksi. 10 min ja ilma kaunistui, loppui sade. Ajoin sadekintaat kädessä Brahehusiin asti. Vätternin kohdalla oli oikein kuuma. Brahehusissa täytettiin kirjanpitoa kun paikalle tuli mies ja kysyi: ”Ajatteko rautapersettä”? Hän oli suomalainen rekkakuski. Loppumatka Tukholmaan oli sateetonta ja hyvää matkailmaa. Kunges kurvaan saavuttiin noin 21.30. Todistajat saimme respasta ja baaritiskiltä ja kahdelta suomalaiselta mieheltä jotka olivat hotellissa. Heillä riitti puhetta ja ihmettelyä ja kaljaa, jota myöskin me saimme. Suihkuun ja parta pois, olimme kuin rantarosvot. Aamulla olo oli kuin riihikoneesta olis läpivedetty, mutta kyllä se tästä. Toisaalta olishan sitä voinut kiertää vielä Haaparannan kautta kotiin? Molemmat olimme sitä mieltä, että paukut olisivat riittäneet tähän ihan hyvin, mutta toisaalta valikoimista ei löydy SS6000 ajoa.

Toipuminen reissusta vei muutamia päiviä. Täytyy todeta, että huolellinen suunnittelu palkitsee ts mitä kovempi reissu, sen tärkeämpää on kunnon suunnitelman teko, sillä voimme vakuuttaa ettei näitä extreme-suorituksia pysty tekemään tyylillä ”lähdenpä tästä ajelemaan ja mietin sitten pyörän päällä lisää...”. Toki yllätysten sattuessa kohdalle pitää olla valmius nopeisiinkin suunnitelman muutoksiin. Kokemuksen merkitystä ei voi liiaksi korostaa tämän suorituksen yhteydessä. Laivalla oli myös puhetta ensi ajokaudesta. Suunnitelmanamme olisi yhdistää jokin IBA:n extreme ajoista ns löllölomaan jossakin etelässä, ehkä Portugalissa? Talven aikana varmastikin suunnitelma valmistuu...

Teksti on kirjoitettu Sea Wind laivalla matkalla Tukholmasta Turkuun välittömästi suorituksen jälkeisenä päivänä pl tekstin lopussa oleva lyhyt osuus palautumisesta sekä ensi kesän suunnitelmista. Toki puhtaaksikirjoitusvaihe vei aikansa, mutta parempi myöhään kun ei ollenkaan.

Kirjoittajina Juha Vainionpää ja Harri Hjulgren

etusivulle