Vuorossa oli kuuluisa Gumin tavaratalo, joka muistutti varsin paljon suomalaista kauppakeskusta sisältä. Muutama de-luxe liike joukossa kyllä oli mutta niihin ei meitä kaivattu ja ei kyllä olisi ollut varaakaan. Nautimme ansaitut ohrapirtelöt Tintin sillä välin johtaessa shoppailuporukkaa. Koska ostettavaa ei löytynyt lähdimmekin käpsyttelemään kohti Gorgin puistoa Härskin perinteisesti toimiessa kartan lukijana. Meinasi siinä kyllä tulla äitiä ikävä puistoa kohti tallustellessa. Aurinko paahtoi päälakea ja kitalakea kuivasi. Ohjelmaa kaupungissa tuntui riittävän, oli sambaryhmää, turistiveneitä ja suihkulähde-esityksiä. Eräällä sillalla oli ”puu” johon parit saivat kiinnittää lukon suhteensa merkiksi, samalla sillalla oli myös paikka jossa penkin takana oli kaksi suurta sormusta lomittain. Lienekkö jokin kihlajaispenkki vai naimajaiskuvauksia varten tehty paikka. Jatkoimme matkaa mutta tallustelu alkoi jo väsyttää ja poikkesimme nauttimaan ansaittua välipalaa paikalliseen kahvilaan. Oluen ja huokopalan jälkeen sitä taas jaksoikin. Kohtapuoleen olimmekin jo Gorginpuiston edessä ja näimme kuinka hullut suomalaiset kurapyöräilijät tutkivat kaupunkia ;-)
Moikkasimme ja lähdimme ostamaan sisäänpääsytikettejä. Puisto itsessään oli valtavan kokoinen, niinkuin täällä kaikki tuntui olevan. Vesialtaita suihkulähteineen erillaisia kahviloita, ravintoloita ja huvipuistolaitteita väljästi ripoteltuna.
Tallustelimme pääväylää pitkin ja katselimme silmät ymmyriäisinä, kuten kunnon turistin kuuluukin.
Janina nakitti Härskin ja Tintin mukaansa härveleihin, meidän muiden jäädessä penkille leputtamaan jalkojamme. Seuraavaksi kävimme ihmettelemässä tiikeriä, joka kaulapannassaan lekotteli kissaeläinten tapaan. Kuvaankin olisi maksua vastaan päässyt, mutta ainakin meikäläinen jätti homman väliin. Aikamme ihmeteltyämme jatkoimme taas matkaa ja tällä kertaa kohti hotellia. Hyppäsimme paikalliseen metroon ja arvottuamme ensin oikean linjan sukelsimmekin maan-alaiseen menoon. Toimiva peli tuo Moskovan metro vaikka huojui ja paukkuikin melkoisesti mennessään. Muutaman pysäkin jälkeen olimmekin jo ”kotiasemalla” ja edessä oli taas parin kilsan katuvaellus hotlalle. Matkalla poikkesimme ostamaan vähän kassikaljaa ja sipsejä iltaa varten. Ilta menikin nopeasti ja siinä jutustellessa sovimme että lähdemme kotimatkalle heti aamiaisen jälkeen, sillä kokemuksesta tiesimme että päivästä tulisi pitkä. Aamulla sinkaisimmekin heti aamupalalle, joka taasen oli riittävä vaikka ei nyt mitään gourmeeta ollutkaan. Sitten kamat kasaan ja pakkaamaan. Kurapyörä osasto ilmoitti erkanevansa muodostelmasta heti kehätieltä pääsyn jälkeen. Aikoivat ajaa kovempaa ja tutustua jälleen Pietariin. Pian olimmekin parkkipaikalla odottelemassa viimeisiä, jotka eivät olleet maksaneet kuin yhden yön. Uskomatonta sähläystä näissä venään maan hotlissa. Osalta otettiin yhden yön maksu ja osalta kaksi yötä kerralla. |