Osku
FIN & S & N MVA FIN KVA-L Heathberry's Matter of Time
(Ashbrae Guilder - H. Checkered Flag)
 
Kuulin, että Mummolanpomo Hanna ja Luottoystäväni Elina ovat perustaneet tänne internettiin palstan meille Heathberry´s kasvateille. Minä olen yksi semmoinen. Nimeni on Osku, olen terrieri, siis borderterrieri.
 

Se on vähän vänkä tarina miten jouduin tähän nykyiseen laumaani. Joitakin vuosia sitten Pomo pyysi Apupomolta syntymäpäivälahjaksi suursiivousta. No Apupomo on kaikin puolin käytännönläheinen ihminen ja räknäsi mielessään, että suursiivous on kyllä kovasti katoava lahja eikä siitä varsinaisesti olisi kenellekään muulle iloa paitsi Pomolle.

Sen sijaan, että Apupomo olisi ryhtynyt tilaamaan moppipartiota paikalle, alkoikin etsiä Pomolle sopivaa koiranpentua. Siitä olisi Pomolle iloa ja hyötyä vuosikausiksi ja siitä ilahtuisi myös lauman muut jäsenet. No, yhteensattumien summana meidän tiet sitten kohtasi ja tuota pikaa kotiuduin tänne Vantaalle.

Tähän meidän laumaan kuuluu minun lisäksi siis Pomo, Apupomo, nappanahkaiset sisko ja sen veli. Sen lisäksi meillä asustaa paras kaverini, Samojedinkoira Pete. Peten kanssa ollaan oltu kavereita alusta alkaen, niin hyvässä kuin pahassa. Siitäkin huolimatta, että me Peten kanssa ollaan luonteiltamme ihan erilaisia.

 

Pete on oikea viilipytty, ei suutu just mistään. Minulta taas menee kuppi nurin aika herkästi. Etenkin jos joku vähänkään yrittää tulla lenkkipoluilla tielle tai tuijottaa jotenkin oudosti. Pari hyvää säpinää olenkin saanut aikaan kun olen selvittänyt tyypeille kuka näyttää kaapin paikan. Pomo sanoi, että sen takia en pääse enää sen ja Peten mukaan koirapuistoon. Ne ei kuulemma Peten kanssa jaksa koko aikaa vahtia minua.
Ei tarttiskaan, antaisivat minun vaan hoitaa puiston porukat järjestykseen.

 
Siinä mielessä nämä meidän porukat on ihan mukavia, että yhtä sun toista olen päässyt kokeilemaan. Niin ku esimerkiksi näyttelyjuttuja. Näyttelymatkoista tykkään oikein kovasti. Pomo ei itse ole kovin innostunut koko touhusta. Silloin alkuun kun Mummolanpomo kysyi, että saisinko mennä sen mukana näyttelyihin niin Pomo sanoi, että "siitä sen saa portilta käydä hakemassa ja siihen portille sen saa sitten tuoda takaisin". Mummolanpomo suostui. Sitä vaan olen vähän ihmetellyt, että aika usein olen kyllä nähnyt Pomonkin jännittämässä nenä valkoisena kehän laidalla näyttelymenestystäni.
 
Voisivat laittaa näihin pyttyihin vaikka frolickeja.
Mummolanpomon kanssa ollaankin sitten heitetty yhdessä aika montakin näyttelykeikkaa ja ihan kivasti on mennyt. Olen kuulemma oikein kolmen maan muotovalio. Itse luulin ensin, että hiekka-, multa- ja savimaan. Mutta se olikin kuulemma Suomen, Ruotsin ja Norjan.
   
Ollaan me Pomon kanssa yritetty agilityäkin mutta ainakaan toistaiseksi ei kovin hääppösin tuloksin. Pomo on niin armottoman hidas. Sillä vauhdilla meillä ei ole mitään mahdollisuuksia ihanneaikaan. En millään saa sitä menemään esteitäkään, niin ku esimerkiksi esteiden yli hyppimistä, puomilla juoksemista tai A:ta. Rengasta se on pari kertaa yrittänyt, mutta sen läpi menemiseen se on kyllä ihan liian paksu. Olenkin ajatellut, että josko kokeilisin seuraavaksi agilityä Apupomon kanssa. Sillä saattaisi olla vähän paremmat edellytykset tämän tyyppiseen harrastukseen.
 
Pomon kanssa on yritetty vähän myös tokoilla. Siitä se tuntuu tykkäävän. Aina kun onnistun arvaamaan mitä se milläkin käskyllä tarkoittaa, se on ihan innoissaan. Tunkee namuja palkinnoksi niin, etten millään meinaa ehtiä niitä kaikkia syömään. Näiden treenien jälkeen olen niin ähkyssä makupaloista, että on oikein vaikea liikkua.
 

Sitten oli se luolajuttu. Siinä vasta rento laji. Siitä touhusta tykkäsin kovasti. Paha vain, että se loppui niin lyhyeen. Sain osallistua vain kolmeen kokeeseen ja sitten sanoivat, että nyt olen sitten KVA-L ja sen tittelin kun saavuttaa luolaan ei ole enää mitään asiaa. Harmin paikka.

Olen mennyt myös kaksi kertaa naimisiinkin. Niistä keikoista minulla on kuulemma kymmenen jälkeläistä. En tosin ole niitä koskaan nähnyt mutta varmaan ne on ihan kivoja vesseleitä koko porukka.

   

Vapaa-aikana touhuilen sitten niitä näitä. Pomon kanssa käydään metsässä kävelemässä. Se sanoi, että minun kanssa on mukava heittää metsäkeikkaa kun en lähde käymään missään pitkälle, niin kuin ystäväni Pete. Siitä tykkään erityisesti jos Pomo pistää jonkun herkkupalan piiloon ja minä voin sitten etsiä sen esiin. Sitä voisin jatkaa vaikka tunti tolkulla.

Kaikkein parasta on kuitenkin se, kun iltalenkin jälkeen petaan itselleni paikan ystäväni Peten isoon valkeaan häntään. Vielä ennen nukahtamista, kerrataan kaikki jäynät mitä ollaan päivän aikana yhdessä porukoille keksitty.

   
 
Niin, että terkkuja vaan kaikille muille Heathberry´s kasvateille ja ystäville kans.

Nimeni on Osku ja olen terrieri, siis borderterrieri
Kristiina Ruusunen 2 / 2003