Morjes Mummolanpomo,

Lähetän tämä viestin tästä Pomon sähköpostilootasta kun eivät ole vieläkään saanet hankittua minulle omaa.

Niin kuulit jo varmaan, että Luottoystävä-Elina toi meille pennun lainaan. Alkuun luulin, että se tuli meille oikein asumaan mutta sittemmin se kyllä selvis, että se olikin vaan meillä hoidossa. Oli muuten aika vänkä pikkulikka (ainakin luulen, että se oli likka).
Se ei paljo kuvia kumarrellu ja kävi päälle kuin yleinen syyttäjä.
 
Tässä me Tomu-neidin kanssa poseerataan.
Alkuun oli vähän tylsää kun porukat vahti minua koko ajan ettei minulta olisi mennyt kuppi nurin sen pikkulikan kanssa.

Etenkin apupomo oli rasittava, se ei luottanut minuun pätkän vertaa ja komensi aina kun olin pääsemässä pennun kanssa vauhtiin. Petekin vahti koko ajan. Tuli törisemään aina kun meillä alkoi olla pennun kanssa leikit parhaimmillaan. Siitähän meille sitten tulikin Peten kanssa oikein kunnon riita. Oikein tapellanujakoitiin. Pikkulikka ei siitä isommin välittänyt , siirtyi vain takavasemmalle portaille istumaan ja kannusti meitä jatkamaan.
 
Aina välillä se rupes pilkkimään....
Sitten Pomo sai tarpeeksi porukoiden vahtimisesta ja sanoi porukoille, ettei niitten pidä koko ajan käydä pentua pelastamassa, kyllä se pärjää ja pitäähän sen uskoa jos aikuinen koira (siis minä!!!!) sitä komentaa.

Ja kyllä se uskoikin. Aika villiksi ne meidän leikit kyllä välillä menikin. Juostiin peräkkäin ympäri huushollia ja välillä sitten painittiin. Sitten kun sain tarpeeksi n. tunnin leikkimisen jälkeen, komensin pentua lopettamaan ja niin se lopettikin. Sammui omaan petiinsä kuin saunalyhty.
Että ihan kivasti meni.
 
....ennenkuin sammui ihan kokonaan.
Niin, että jos tarttette joskus toistekin pennunhoitoapua (tai kasvatusapua) niin pistäkää pentu vaan tänne tulemaan. Kyllä minä siitä sitten pidän huolta. (Ei sen puoleen ihan kiva olis muutenkin leikkiä vähän enemän näitä terrierileikkejä kun tuosta Petestä ei siihen oikein ole)



Terkkuja vaan pikkulikalle Osku-sedältä
jos satut sitä näkemään

Terveisin Osku

PS: pistän tässä muutaman kuvan tulemaan...


 
Iso vaalee jaksoi sitä aina kiinnostaa.
Välillä pureskeltiin luita, vaikka Tomun hammaskalusto olikin kovin heppoinen näihin hommiin.
Hyvät painitkin saatiin aikaisiksi.