Pilkkis
JMV-02 Heathberry's Booker Prize
(Borderhouse Quincy - H. Great Timing)
 
PILKKIKSEN TASSUSTA…
Bordermaisen lämmin tervehdys "Pilkkis-läpsäytyksin" kaikille Teille borderterriereihin hullaantuneille!
Tosiasiahan on että kun on kyse koirasta rodulta borderterrieri, niin kukaan ei pysty yksinkertaisesti olemaan hullaantumatta… tämä on tutkittu juttu! Olen arvovaltaisesti itse sen perusteellisesti tutkinut mm. useilla kenttäkokeilla ja satunnaisilla otoksilla erilaisissa ympäristöissä, olenhan seurallinen pikku-borderi!

Ai niin, nimeni on siis Heathberry's Booker Prize eli Pilkkis! Kotoisemmin pikku-Pillow tai Misukka tai Töh-töh-neiti tai Mamma tai Partanaama tai Törky-turpa, riippuen vähän kutsujasta! Tämä viimeisin lempinimi ei ehkä ole kaikkein mairittelivin, mutta varsin ymmärrettävä sillä sitä nimeä käyttääkin yksi emännän ja isännän sukulainen, joka on ilmeisesti kateellinen naisellisesta parran kasvustani… Mutta kuten huomaatte, niin rakkaalla lapsella on tunnetusti monta nimeä.
 
Tästä päästiinkin "aasinsiltamaisesti" perheeseeni, johon kuuluvat kaksijalkaiset "äiti ja isä" sekä nelijalkainen "isoveikka-kääpiöpinseri-Cino" (jolle korvat ja häntä, se mitä on jäljellä, ovat varsin arkoja puheenaiheita!!!).

Kotini on Tampereen kupeessa Viialassa. Olen toki jo ehtinyt testaamaan asumista (ja suorittamaan kenttäkokeitani!) myös Tampereella keskustan tuntumassa. Maallemuuttoa varten pakkasin Pedigree-kassiin lelu-pupuni ja puruluuni viime marraskuulla…

"Tässä poseeraan minä ja "kuulolla" oleva ystäväni Cino.
 
Kyseinen kuukausi oli muutenkin hyvin mielenkiintoinen! Lähdin lomailemaan Hanna-tädin (hauska täti Vantaalta, jollainen pitäisi olla jokaisella borderterrierillä!) kanssa Englannin, borderisilmin ah niin kauniisiin, nummimaisemiin pariksi päiväksi ja kuinkas ollakkaan tapasin sattumalta elämäni prinssi-charmingin…

Se oli varmasti rakkautta ensi-silmäyksellä, sillä todisteena siitä syntyi tammikuun alussa yksi pikkupilkkis ja kaksi pikkujackia.

Äitinä olo ei ollut yhtään hassumpaa, pärjäsin kuulemma hyvin.
 
Haluatte varmasti kuulla muutaman sanan myös harrastuksistani. No niin! Harrastan siis missikisoja, agilityä ja olenpahan kerran käynyt etelän kettujakin varoittamassa tulevasta.

Epävirallisempia harrastuksiani ovat Kissality (itse kehittelemäni laji joka pitää sisällään kaikkea kivaa "mummulan" kissojen parissa mm. takaa-ajoa, border-kiljuntaa, vahtimista… suosittelen!)

Perheen parissa yksi merkittävä tehtäväni on Cinon personal-trainerina oleminen. Treeniohjelma pitää sisällään lelun ja luiden väijytystä, Cinon pitkäpinnaisuus-testausta ja "vetoriepuna"-olemista, josta ohessa kuvamateriaaliakin. Viimeisin ennätys, kuusi kertaa pysähtymättä olohuoneen pöydän ympäri, on viime syksyltä…

Ja tässä taas minä ja Agility-ohjaajani Mikko.

 
Tärkeinä vetoriepuna olemisessa on säilyttää rentous...
 
Olen varsin onnellinen koira, olenhan saanut syntyä borderterrieriksi! Omistajani ovat myös saaneet varmasti parhaimman lottovoittonsa, saadessaan minut reilu vuosi sitten elämäänsä. Avoimen uteliaalla mielelläni tulen hullaannuttamaan vielä monen monta kaksijalkaista… jos et usko, niin tervetuloa rapsuttelemaan! Läpsäytellään kun tavataan!

Terveisin Pilkkis
 
Marjut Kuusijoensuu-Prusi 3/ 2003