Tuisku
FIN MVA V-02 Heathberry's New Release
(Borderhouse Quincy - H. Great Timing)
 
Tuiskun elämää
Koiran hankinta oli meillä ollut vuosia mielissä. Borderterrieriin tutustuimme ensi kertaa Pitäjänmäellä sijaitsevassa kangaskaupassa, jonka omistajan Rex-borderterrieri tuli aina iloisesti vastaan ulko-ovelle. Sisälle päästyämme oli vuorossa pakolliset tennispallon heittelyt. Silloin ajattelimme että borderterrieri voisi olla meille sopiva rotu. Vielä kun selvisi että työkaverilla on jo toinen borderi niin emme epäröineet. Työkaveri toi Tiitu-borderin työpaikalle ja silloin se koirakuume lähtemättömästi tarttui.

Halusimme hankkia pennun kesällä, jolloin olisi hyvin aikaa tutustua rauhassa uuteen perheenjäseneen. Tiedustelimme meille sopivaa pentua useilta kasvattajilta mutta tuloksetta, kunnes Hanna Pietiläiseltä löytyi lopulta yksi sijoitusnarttu.

Teini-iän humputuksia
   
Pentu oli alun perin menossa Hannan tuttavalle Lahteen mutta päätyikin kissan kaveriksi Pikku-Huopalahteen. Pennulle annettiin nimeksi Tuisku ja nykyään rakkaalla lapsella on jo monta nimeä: Zuubi, Tuide, Tuiskun huisku ja Puzzi.
Ensimmäiset päivät Tuiskun kanssa olivat jännittäviä jo siitä syystä koska meillä on myös kissa nimeltä Diego. Diego on tällä hetkellä lähes 14-vuotias ja omasta mielestään paikan kingi, jonka nenille ei edes terrierit hypi. Mitään vakavampaa ei kuitenkaan kissan ja koiran välillä ole vielä tähän päivään mennessä sattunut. Tuiskun ja Diegon lempileikki on "rosvo ja pole", jossa roolit vaihtuvat tuon tuosta ja matot ovat kisan jälkeen sikin sokin. Silloin tällöin Diego ottaa käyttöönsä terävät kyntensä ja suorittaa Tuiskulle otsatukan pöyhennystä ja yläluomien venytystä.
 
Jo pienestä pitäen Tuisku on ollut mukanamme lähes joka paikassa minne vaan koiran on saanut viedä. Lieneekö rohkeus ja avoimuus peräisin niistä kaikista pentuajan kokemuksista. Koirapuistoissakin on selvitty hyvin, sillä Tuisku taitaa alistumisen taidon. Mitä isompi koirakaveri (uros) on kyseessä, sitä nopeammin Tuisku heittäytyy selälleen ja alkaa kerjäämään huomiota, sillä hän haluaa olla huomion keskipisteenä.
 
Tuisku omassa yksiössään
Tuisku Leevi ja Kari
Poseerausta rantakalliolla
     
Melontaretket Tuisku aloitti jo ensimmäisenä kesänä n. 3 kuukauden ikäisenä. Nykyään hän on jo melonnassa konkari ja varmistaa melontaretkelle mukaan pääsyn hyppäämällä kajakkiin sen ollessa vielä kuivalla maalla. Kajakista on sitten mukava polleena katsella joutsenia ja muita vesilintuja lähietäisyydeltä. Aivan täydellinen merimies ei Tuiskukaan vielä ole, sillä liukas kajakin pinta teki kepposen ja niin meidän pikkukoira uida polskutteli keskellä meren selkää. Onneksi oli liivit päällä ja saatiin koira takaisin kajakin kyytiin. melontaretkillä.

Ei tarvitse Tuiskua kahta kertaa metsäretkillekään houkutella. Varsinkin loppukesästä kun mustikat kypsyvät mikäs sen mukavampaa on kuin istua kuono kiinni mustikkamättäässä ja popsia marjoja mahan täydeltä. Retket metsissä ja merellä ovat Tuiskun mielestä hyvä juttu, sillä hän tietää että eväsmakkarat ovat repussa. Viime kesänä kävimme vaeltamassa Tuiskun kanssa Lapin erämailla reilut 100 kilometriä. Matkamme yksi pakollinen etappi oli Tuiskukuru. Vaeltaminen koiran kanssa oli mukavaa ja urhoollisesti Tuisku selviytyikin virtojen ylityksistä ja tunturilakien valloituksista. Reissu oli meille kaikille mieleenpainuva ja Tuisku varmasti näkee moneen kertaan poroaiheisia unia.
 
Muita Tuiskun harrastuksia on sitten isännän (ja ehkä emännänkin) juoksuvalmennus maratonia varten. Agilitya on harrastettu alkeiskurssin verran ja pikkasen päälle. Tällä hetkellä agility-harrastus on tauolla aikapulan vuoksi mutta toivottavasti (Hannankin mielestä) se saataisiin taas tulevaisuudessa aloitettua uudelleen. Näyttelytouhua Tuisku on harrastanut Hannan kanssa vasta vuoden verran. Pentunäyttelyt jäivät meiltä väliin koska alle vuoden ikäisenä Tuisku päätti tutustua kyykäärmeeseen. Kyy olikin nopeampi ja pääsi pistämään kevään (pääsiäisenä) ensimmäisen myrkkyannoksensa meidän borderin kuonoon. Pistoksesta toipuminen vei useita kuukausia karvanlähtöineen ja laihtumisineen, ihme että ylipäätään henki säilyi.
 
Ruotsin Årets Border-voittajana 2003
Erikoisnäyttelyn BIS 2003
 
Kaikesta huolimatta kotiin on kerääntynyt jo runsaasti pokaaleja ja ruusukkeita jopa ulkomailta saakka. Näyttelyssä huomaa kuinka Tuisku nauttii olla esillä ja huomion keskipisteenä. Ja vaikka nyt itse sanommekin niin Tuiskulla on luontaista lavasäteilyä sekä hurmaamisen taito.

Riistaviettiä olemme käyneet pari kertaa testaamassa tänä syksynä Nummisissa ja näyttihän ne ketut Tuiskua kovasti kiinnostavan.
Pokaaleitaan Tuisku on lainannut
myös ikkunasomistuksiin.
Eihän tämä meidän koira nyt aina niin kiltti ja suloinen ole ollut. Nuorempana Tuisku harrasteli täällä kotona pitkästyessään jos jonkinlaista. Hän kuvitteli olevansa fakiiri ja pureskeli onneksi vielä pakkauksessa olevien joulukuusen sähkökynttilöiden polttimot. Tempun jälkeen ikenet olivat vielä täysin ehjinä. Kerran Tuisku myös teki sähköasentajan hommia ja käytti hampaitaan TV-johdon katkaisuun. Tästä oli seurauksena se että sulakkeet pomppasivat sulaketaulusta. Tälläkään kertaa ei koiralla ollut kuin turkki vähän pörröllään…. Siinä sivussa on sitten mennyt uuden untuvatakin vetoketjua, sählymailaa, muutamat kengät, betoniseinää, mummon pullapitko, suklaajoulukalenteri, konvehtirasia jne………….että silleen. Mutta kaikesta huolimatta olemme onnellisia että saimme näin kivan koiran ja satuimme saamaan sen juuri Hannalta.

Syysterveiset borderiväelle! Toivoo Pia, Kari, Leevi ja T
uisku

Pia Nykänen (ilmestynyt BORDERI-lehdessä 3/ 2003)
Tuiskun tarina sai jatkoa BORDERI-lehdessä 4/2004,
juttuun pääset tutustumaan täältä.