Uno
Heathberry's Thief Of Bagdad
(H. Matter of Time - H. Final Call)
   
   
Vuh, vuh terveisiä vaan kaikille hännänheiluttajille!!


Olen ykkönen ja tajunnut sen jo varhain yli vuoden ikäisellä taipaleellani. Asemani ylläpito vaati ankaraa henkilökunnan koulutusta. "Staffiini" kuuluvat kutsuvat itseään pössiksi ja apupössiksi. Apupössiä saan vierikouluttaa kaikki arkipäivät; väittää olevansa eläkkeellä. Nukkuu pitkään niinkuinminäkin, syö ja ulkoilee niinkuinminäkin, leikkii joskus niinkuinminäkin... Kiirettä pitää kummallakin!

Asun toistaiseksi cityssä Mechelininkadulla. Ulkoilumaastot ovat täällä kohtuulliset, Väinämöisen kenttä, puistot takapihalla sekä Hietsu, apupössin lempilenkkimaasto kesäisin ..... (sitä en ihan ymmärrä)
   
Aamusta aikaisin täytyy pössi herättää kiihkeällä tuijotuksella Väiskille pupuja katsomaan. Siellä niitä piisaa ja minulla ihmeteltävää. En vielä oikein ole päättänyt niiden roolia: ovatko oudon pitkäkorvaisia lajitovereita vai ovatko niitä metsästettäviä perään pingottavia???
   
Ruokaa, ruokaa, ruokaa, sitä minä en saa tarpeeksi! Säännöstelevät ja väittävät, että unohdan juuri saaneeni minuutti sitten??? Kiellän ehdottomasti, että minulla olisi lyhytkestoinen muisti! Vahtivat linjojani mokomat. Katsoisivat hieman omiaan ennekuin minulta jätskin kieltävät. Minä kyllä saan linjakkuuteni ja aerodynaamisen muotoni pysymään peuhaamalla kavereiden kanssa tarhassa. Siinä hiekka pöllyää ja toisinaan rapa roiskuu. Enpä ole henkilökunnan nähnyt niin kirmaavan... Taitaa kyllä mulla olla osittain nuoruuden intoakin...
   
Intoa on minulta hieman yritetty hillitäkin tokoilemalla. Hyvin menee karkkia tulee ropisemalla vähän kun takapuoltaan maahan laskee. Hyvä homma... Jees, minähän istun, makaan ja vaikka pokkaan namipalkalla. Väittävät, että olen oppivainen. Parhaiten kehittynyt minulla onkin miellyttämiseen keskittynyt häntäni heilutuslihas.

Niin että heiluttelemisiin!

Terv, Uno

Suosikkinukkumisasentoni ei ole paljon muuttunut.
 
Rita Himberg 8/2003