VARMAAN JO "LUOLAMIEHET" TEKIVÄT KUPIT JA PALLOT-KLASSIKKOA
                   (Ilmestynyt Jokeri -lehdessä 2000)
      
 

Esittelen seuraavassa kupit ja pallot-temppuun liittyvää taikuuden historiaa. "Cups and balls" on ollut ikivanha katutaikureiden ja erilaisten markkinoiden esiintyjien suosima tapa tehdä taikuutta tavallisilla kupeilla ja muutamalla kuppeihin mahtuvalla pikkuesi-neellä, kuten palloilla. Kupit- ja pallot temppusarjaan löytyy maininta jo antiikista. Millainen taikuri seuraavan lainauksen taakse kätkeytyy ei ole tiedossa, vain taikurin esityksen todistaneen Senecan (3 eKr-65 jKr) kirjoittamat rivit, jotka ovat samalla vanhin tunnettu kupit ja pallot-tempun maininta:
...Sellaiset sanaleikit ovat aivan yhtä harmittoman hämääviä, kuin silmänkääntäjän kupit ja kivet. Mutta näyttäkää minulle miten temppu tehdään, niin mielenkiintoni häviää saman tien.

   Seneca ilmaisee samalla ajatuksen, joka pätee tänäkin päivänä: yleisön mielenkiin-to häviää, jos salaisuus paljastuu. Ateenalaiselta Alcifronilta tunnetaan myös silmin-näkijän kuvaus n. 300 jkr. kadulla esiintyneestä taikurista:

   Mies tuli esiin ja laittoi kolmijalkaiselle pöydälle kolme pientä astiaa, joiden alle hän piilotti joitakin valkoisia ja pyöreitä kiviä. Ne hän laittoi yksi kerrallaan astian alle, ja sitten, en tiedä kuinka, hän sai ne siirtymään yhden astian alle. Toisinaan hän sai kivet häviämään astioiden alta, jolloin ne ilmestyivät hänen suuhunsa. Seuraavaksi kun hän oli niellyt kivet, hän toi häntä lähinnä seisoneet keskelle, ja otti yhden kiven avustajan nenästä, toisen korvasta ja kolmannen päästä. Lopulta hän sai kivet häviämään jokaisen näköpiiristä mitä ihmeellisimmällä tavalla...

   Keskiaikaisesta kuvataiteesta löytyy kupit- ja pallot-tempusta useita esityksiä. Tunnetuin niistä on ehkä Hieronymus Boschin (1460-1516) maalaus Juggler (suom. Silmänkääntäjä). Maalauksessa kuvataan taikuria kuppeineen ja palloineen samalla kun taskuvaras - mahdollinen taikurin apuri - on aikeissa varastaa esitykseen keskitty-neen katselijan rahapussin. Kuvauksesta ilmenee myös keskiajalla ehkä yleinenkin ennakkoluulo, että taikuri on itsekin eräänlainen varas. Sen aikuisista katuesiintyjistä ja "taikureista" on osa saattanutkin olla epärehellisiä onnenonkijoita ja mm. kaupuste-levia puoskareita. Vuodelta 1401 löytyy puukaiverruskuva taikurista esittämässä kup-peja ja palloja. Kyseinen Joosef Ulmilaisen astrologinen käsikirjoitus Children of the Planets, Luna oli eräs monista keskiaikaisista astrologiaa käsittelevistä opuksista. Joka tapauksessa siinä kuvataan kuun vaikutuspiiriin kuuluvaksi myös taikuri esit-tämässä kupit ja pallot-temppua. Samaten astrologiaa käsittelevästä teoksesta Wirtung der Planeten (1470) "kuun vaikutuspiiriin" kuuluu puukaiverruskuvan mukaan mm. taikuri kuppeineen.

   Ranskalaisen renessanssiajan kirjailijan Francois Rabelais'n (1494-1553) tuotannos-ta löytyy samaten useita kuvauksia kadulla esiintyvästä taikurista ja mahdollisesti kupit ja pallot -tyyppisestä taikuudesta. Rabelais tunnettiin omana aikanaan te-räväkielisenä satiirikkona, jonka hulvattoamat tarinat ovat sinänsä jo lukemisen arvoi-sia. Taikureita voi erityisesti kiinnostaa muutamat maininnat Panurge ja Gargantua nimisten hahmojen puuhasteluista. Lainaamani Rabelais'n tekstinäytteet ovat luonnolli-sesti puhdasta fiktiota. Ne ovat kuitenkin niin realistiseen sävyisiä henkilöhahmoja ja heidän toimintansa kuvausta, että on helppo kuvitella niille jokin todellinen esikuva Rabelais'n ajan Ranskasta. Rabelais'n Gargantua teoksessa Ponocrates opettaa Gargantuaa käyttämään jokaisen päivän hetken oikein: "Kun tämä oli tehty, otettiin pelikortit esille, ei siksi, että olisi haluttu pelata, vaan jotta niillä tehtäisiin tuhat pientä temppua ja nokkeluutta, jotka kaikki perustuivat aritmetiikkaan". Eräässä kohdin tode-taan seuraavaa: "Sitten hän meni ilveilijöitten, silmänkääntäjien ja puoskareitten luo ja otti tarkoin vaarin heidän liikkeistään, juonistaan ja metkuistaan ja ihaili heidän kielevyyttään..."

   Vastaavasti Rabelais'n Pantagruelissa liitetään Panurgen tapojen ja ominaisuuksien joukkoon asioita, jotka osoittavat että Panurgeen hahmoon liittyy sekä taikurin että taskuvarkaan ominaisuuksia. Kuvattaessa Panurgen kaksikymmentäkuusi erilaista taskua, osa on varattu joko varastamisen tai "taikojen" suorittamisen avuksi: Päällys-nutussaan hänellä oli ainakin kaksikymmentä pientä taskua ja lakkaria, jotka aina olivat täynnä tavaraa; yhdessä oli pieni lyijyllä painotettu arpanoppa ja pikkuinen veitsi, joka oli hiottu teräväksi kuin turkkurin neula, ja sillä hän katkoi irti kukkaroita: [---] yhdessä oli iso määrä lankaa ja neuloja, joilla hän teki tuhat pientä pirunkonstia.

Myöhemmin todetaan seuraavasti:

   Yksi tasku oli aivan täynnä noppapelin mukeja, joilla hän osasi pelata varsin taita-vasti; sillä hänen sormensa olivat nokkelat kuin Minervalla tai Arakhnella, ja hän oli aikoinaan helppoheikkinä kaupitellut ihmerohtoja. Ja kun hän vaihtoi testonea tai joi-tain muuta lanttia olisi rahanvaihtajan pitänyt olla nokkelampi kuin silmänkääntäjä Tarabasco, ettei Panurge olisi joka kerta saanut katoamaan viisi, kuusi isoa hopea-rahaa näkyväisesti, tatumaisesti, avoimesti, ilmeisesti, mutta niin ettei rahanvaihtaja huomannut vilaustakaan, ja ilman että hänen tarvitsi käyttää väkivaltaa tai tätä miten-kään loukata.

   Panurgen noppapelin mukit liittyvät mahdollisesti nopalla tehtäviin taikoihin, tai sitten Panurge on huijannut ihmisten rahoja noppapeleissä, toisaalta se voi olla kuvaus kupit ja pallot-tyyppisestä "rutiinista" arpakuutioilla. Kuka sitten tekstissä mainittu "silmän-kääntäjä Tarabasco" on ollut? Siitä voi joku muu ottaa selvän.

   Katutaikurit ovat olleet erityisesti Ranskassa tuttu näky jo keskiajalla. Yksi heidän vakionumeroistaan on ollut nimenomaan kupit ja pallot- temppu. Bob Read on tutkinut ranskalaisia katutaikureita ja erityisesti sitä miten 1700- ja 1800- lukujen karikatyyrit ranskalaisessa sanomalehdistössä käyttivät eräänlaisena peruskuvanaan juuri kupit ja pallot -temppua esittävää taikuria. Tällaisia taikureita kutsuttiin nimellä escamoteur. Escamoteurin kuvaa käytettiin yleisesti vielä 1800- luvunkin poliittisessa karikatyyri-satiirissa. Koska escamoteur-katutaikurit olivat niin tavallinen näky mm. Pariisin katu- kuvassa, siitä tuli osa ranskalaisen kansakunnan yleistä kokemusmaailmaa ja näin escamoteurin kuva siirtyi ja laajentui merkitykseltään allegoriaksi poliittisen satiirin maailmaan. Kupit ja pallot- taikuria saattoi näissä pilapiirroksissa esittää vaikkapa tunnettu valtiomies, kuppien alla kuvattiin valloitettuja alueita jne. Tyypillistä katuesiin- tyjille oli, että he myivät erilaisia oheistuotteita, esim. escamoteur saattoi esiintymisen tauoilla myydä kirjoja, hiusvahaa yms.

   Yhteenvetona voisi todeta sen, kuinka vähän ns. katutaikuus, tai close-up taikuus on pohjimmiltaan muuttunut vuosituhansien kuluessa. Tietyllä tapaa "realiteetit" ovat olleet samat jo muinaisilla käden taitoja hyödyntäneiden taikureiden taioissa; manipu-laatio ja ihmisen huomiokyvyn harhaanjohtaminen taitavasti. Manipulaatio on taikuu-den laji, tai perusedellytys, joka on muuttunut vuosisatojen aikana hämmästyttävän vähän. Esittäjät vaihtuvat - mutta tietyt perustekniikat säilyvät, ja se ilmeinen tosisei-kka, että tämän päivän ihminen on aivan yhtä helposti eksytettävissä aistihavainto-jensa kanssa kuin oli antiikin ajan ihminen.

Teksti: Heikki "Harha" Nevala

Lähteet:
Dawes Edwin Alfred: The Great Illusionists, 1979
Rabelais Francois: Suuren Gargantuan hirmuinen elämä, 1963
Rabelais Francoin: Pantagruel Dipsodien kuningas, 1989
Read Bob: Magic-lehti 1997, heinäkuu, Readin artikkeli