Helka Immonen taidemaalari

 

 

 


Helka Immosen maalausten usein lähes huomaamaton, mutta niille ehkä ominaisin jännite näyttäisi syntyvän, kun taiteilija sen sijaan, että hän teosta hahmottaessaan kiinnittyisi esim. abstraktiin tai esittävään muotoon, ikäänkuin pidättyy lausumasta ääneen ajatustaan ja lähteekin kaikessa hiljaisuudessa kysymään maalaukselta sen omaa, sisintä mieltä.

Tämä hienovarainen avoimuus tuottaa maalauksiin miltei käsinkosketeltavaksi tunnun rajoista, joilla liikutaan - abstraktista esittävään, sisäisestä ulkoiseen, suljetusta avoimeen -, ja jotka osaltaan luovat vaikutelmaa veteen piirretystä viivasta maalausten tila-avaruudessa. Joko/tai ja sekä/että ovat molemmat mahdollisia: voi tapahtua, että ovi aukeaa siitä missä oli vain väriä eli valoa läpäisevä pinta – viime hetkellä ja niin nopeasti, että varjoa ei synny. Mutta kuin huomaamatta on teokseen ilmaantunut aikaulottuvuus, perspektiivi joka avaa näkymän sen ehkä hyvinkin pitkälliseen aukikehiytymiseen taiteilijan/maalauksen mielessä. Tai prosessi on päinvastainen: jokin teoksen alkuvaiheista mukana kulkenut elementti "höyrystyy" ja muuttuu ajan kuluessa liki painottomaksi.

Näin rakentuneista maalauksellisista tiloista on kenties perusteltua sanoa, että ne ovat 'sisäsyntyisiä'.

Lue artikkeli NY Art Magazine
Helka Immonen: Articulating Transience