mo

• Päätalli 

• Pikkutalli

• Kasvatus

• Muistoissa

Onnen Hermanni

© Tallin omaisuutta

Meriittien tiedot

1.11.2009 VIR MVA Ch myönnetty

Jälkeläiset 

15.06.2009  o. Himputti HUI  (Keinumäen Sirinä)  Valhalla

05.07.2009  o. Hobitti HUI  (Pikantin Josiina)  Haapalehto

05.11.2009  o. Herpertti HUI  (Jeanne U)  Viehättävä

Luonne

Henkka on hoitopollena keskiverto sydäntenmurskaaja ja persoonallinen sählääjä. Vaikka orin hoksottimet eivät kenties toimikaan valonnopeudella, se on todellinen taituri ohjien mutustelemisessa. Ei auta vaikka henkihieverissä yrittää pelastaa ohjat orin kaulalle, ne löytyvät kuitenkin heti Henkan hampaiden välistä. Hermanni ei tietenkään ymmärrä itse, miksi ohjat riuhdotaan kiukkuisesti pois sen suusta. On Henkan onni, että se on niin suloinen, ettei sille voi olla pitkään vihainen.  Harjausoperaatio kuuluu Hermannin suosikkeihin ja onhan Henkka on ylen määrin avulias tyyppi. Toisinaan on hyvin hankalaa harjata hevosta, joka tahtoo olla avuksi ja pyörii ja hyörii kuin helikopteri. Onhan se ihan mukavaa, että Henkka haluaa auttaa kavioiden puhdistuksessa ja esimerkiksi vatsaa harjatessa.. Harjat on aina kiva tutkia ihan perinpohjin, vaikka Henkka tapaakin kyseiset hoitovälineet päivittäin. Harjaaminen voi osoittautua odotettua vaikeammaksi, kun Henkka tahtoo kokeilla harjoja. Satulan laitossa Hermanni osaa sentään käyttäytyä. 

Ratsastaessa Henkka on hevosista se Vuoden yrittäjä- palkinnon voittaja. Se haluaa miellyttää ratsastajaansa ja yritys on kovaa, vaikka taidosta puuttuisikin. Hermanni toimii kivasti koulupuolella aina Vaativaan B:hen asti. Se on herkkä pohkeelle ja ajattelee kovasti eteenpäin, mutta toisaalta se horjahtaa helposti etupainoiseksi ja painaa kädelle. Etupainoiseksi tullessa ori on raskas ratsastaa. Käsivoimia ei kuitenkaan kannata uhrata, vaan patistaa Henkka pysymään oma-aloitteisesti tasapainoisena. Henkka tarvitsee paljon puolipidätteitä ja vähän lisää puolipidätteitä, sekä asetuksen muutoksia, ennen kuin havahtuu ja kantaa itseään. Pian se meneekin mukavasti pyöreään muotoon, eikä jää ohjista roikkumaan. 

Kouluratsastus on ehdottomasti Henkan heiniä. Onnen Hermannin suvusta löytyy kyllä useisiin eri lajeihin suuntautuneita hevosia, mutta Henkka on isänsä tavoin löytänyt kouluratsastuksesta sen jonkun, mitä kannattaa tavoitella. Ori kilpailee kouluratsastusta tasosta Helppo B aina Vaativaan B:hen asti ja suoriutuu aina siihen asti loistavasti, kunnes alkaa taidot loppumaan. Henkka on kuitenkin aina sinnikkäästi oppimassa uutta. Kärsivällisyyttä Henkalta löytyy paremmin kouluun kuin esteisiin.

Esteratsastus sujuu Henkalta siinä ja tässä. Hypyissä ei ole mitään vikaa, mutta tavattomana sählääjänä tunnettu Hermanni ei yksinkertaisesti voi olla aiheuttamatta hirveää sählinkiä ennen estettä. Varsinkin, kun siihen iskee epävarmuus esteen ylittämisestä,  jalat menevä helposti solmuun ja askeleet sekaisin. Henkalla esteitä voi hyppiä vain kokenut ja taitava ratsastaja, joka pystyy huolehtimaan hyppyetäisyydestä Hermannin puolesta. Ponnistus lähtee yleensä hyvin ja alastulokin sujuu ongelmitta. Esteiden hyppiminen ei tuo Henkalle suurtakaan nautintoa, mutta ihan mukavaa vaihtelua se on.

Maasto sujuu Henkalta kohtuullisesti siihen nähden että sen sähläys taso on suuri. Henkka pysyy melko hyvin käsissä maastossa, eikä se pelästy turhasta ja esitä säpsyä. Henkka rakastaa kiitolaukkaa laukkaamiseen tarkoitetuilla suorilla. Jos ei ole varuillaan ja pidä vauhtia kuitenkin kohtuullisena, voi huomata, että Henkka yrittää muiden ohi.

Kilpailussa Onnen Hermannilla on tietenkin hurja sähläys päällä. Lämmittelyssäkin se ehtii säätää yhtä sun toista, ymmärtää avut -  jännityksestä - väärin tai muuta vastaavaa. Suorituksen alkaessa se ei suinkaan rauhoitu ja tuomareiden eteen tuleminen onkin yleensä tahtojen taisto. Viimein kun suoritus pääsee kunnolla vauhtiin, uskaltaa Henkkakin rauhoittua.

Muiden hevosten seurassa Henkka on kiltisti. Muut hevoset voivat pompottaa sitä mihin sattuu, ehkä Hermanni on vain kiltti tai sitten orin herne pyörähtää hitaammin kuin pitäisi. Henkka tulee kuitenkin hyvin toimeen kaikkien kaverina. Useimmista oreista se on saanut hyvän ystävän, sillä Henkkaa ei ole tappelupukariksi tehty. Eläinlääkärin tarkastuksessa Henkka säätää. Se ei pelkää tai vihaa eläinlääkäriä vaan haluaa ilmeisesti itsekin isona eläinlääkäriksi. Nimittäin ori haluaa tietää kaiken siitä mitä lääkärillä on kädessä. Se haluaa haistaa ja maistaa. Yleensä tämä on vain hupaisaa mutta eläinlääkärin työ hidastuu huomattavasti. Kengittäjä saa pidätellä nauruaan, kun ori kurottautuu katsomaan mitä kaviolle ollaan tekemässä.

Sukutaulu - ja tutkimus

Laajennettu sukutaulu

Hermannin suku edustaa vanhaa ja hienoa suomalaista linjaa. Onko se nyt mikään ihme, että Hermanni on niinkin hieno kuin se on, kun taustalta löytyy sellaisia nimiä kuin VIR MVA Ch FNS Eepos (KTK-I, YLA1, KRJ-I, SHLA2, VVJ-II, KERJ-III) tai VIR MVA Ch Lumeluodon Perijätär (KRJ-I, KTK-II)? Hermannin suvussa on hienoja harvinaisuuksia ja tunnetumpia tähtiä.

Hermannin isä, Haavelaakson Lento, on koulukenttien konkari ja kotitallin nallekarhu. Taidokas ja hyvinkoulutettu 153-senttinen Lento omistaa paitsi kuuliaisen luonteen, myös paljon kapasiteettia ja liikettä kouluradoille. Aina vaativan been tasolle saakka koulutettu herrasmies onkin kerännyt 37 sijoitusta KRJ:n alaisista koulukilpailuista luokista helppo c - vaativa b. Kirjoittamishetkellä 13-vuotias Lento on palkittu virtuaalisessa yleislaatuarvostelussa toisella palkinnolla (YLA2). Lennolla on Hermannin lisäksi neljä muuta jälkeläistä, joista kolme on oreja ja yksi tamma. Lennon jälkeläisistä täytyy mainita ori Fiktion Lenni, joka on nuoresta iästään huolimatta kerännyt jo 42 KRJ-sijoitusta ja kilpailee jopa vaativan aan koululuokissa. Myös Hermannin sisko Hilu-Lento on aloittanut kilpailemisen menestyksekkäästi ja kerännyt jo sertejäkin. Haavelaakson Lento on hieno pakkaus, eikä Hermannin tarvitse hävetä isäänsä.
Kun jatketaan edemmäs pitkin Hermannin isälinjaa, päästään tutustumaan isänisä Hallapuron Aatokseen. Upea punaradikko suomenpienhevosori on kolmen varsan isukki ja luonteeltaan todellinen hurmuri. Haavelaaksossa asuva Aatu on sijoittunut neljätoista kertaa KRJ:n alaisissa koulukilpailuissa sekä palkittu suomenhevosten laatuarvostelussa SLA-II-palkinnolla. Kiltti ja herttainen raudikko on poikansa Lennon tapaan koulutettu vaativan been tasolle, ja sijoituksia ori on kerännyt neljätoista kappaletta. Aatulle on merkitty kolme jälkeläistä, kaksi oria ja yksi tamma. Tammavarsa Haavelaakson Taika on upea, huikeat 65 KRJ-sijoitusta kerännyt rautias suomenhevonen. Hallapuron Aatos on siis hyvä valinta jalostukseen; sen varsojen menestys puhunee puolestaan. Aatun isä on suomenhevosten ehdottomaan huippukastiin lukeutuva VIR MVA Ch FNS Eepos, KTK-I, YLA1, KRJ-I, SHLA2, VVJ-II ja KERJ-III, ja suvusta löytyy paljon muita menestyneitä suomenhevosia.
Hermannin isänemä on hieno VIR MVA Ch Taikakuun Hämypilvi. Pilviksi kutsuttu raudikkotamma on muotovalion arvon lisäksi palkittu myös kantakirjassa kakkospalkinnolla (KTK-II) sekä suomenhevostan laatuarvostelussa ensimmäisellä palkinnolla (SLA-I). Suurikokoinen, jopa 162-senttinen Pilvi on hienoluonteinen ja järkevä kouluratsu, jolta ei puutu hienoa sukutaustaa tai hyviä käytöstapoja. Pilvillä on myöskin kisattu kiitettävästi aina vaativan been tasolla. Jälkeläisiä tällä Taikakuun Kartanon kasvatilla on vain kaksi - orivarsat Haavelaakson Lento (YLA2) ja Haavelaakson Pikantti (YLA2, SLA-II. Tässäpä onkin kovatasoinen orikaksikko; Hermannin isä ja setä ovat kummatkin kisanneet hyvällä menestyksellä ja jatkaneet Taikakuun Hämypilven menestyksekästä sukuhaaraa.

Hermanni on varmasti perinyt osan häseltäjän luonteestaan äidiltään, Humun Muskalta. Kaunis Muskaksi kutsuttu raudikkotamma on vielä nuori, mutta taitoa löytyy takataskusta. Parhaimmillaan vaativaa beetä kilpaileva 154-senttinen Muska on luonteeltaan kiltti ja yritteliäs, mutta siltä, kuten pojaltaan, löytyy sählääjän sydän. Petra H.:n kasvattama ja Eveliinan omistama Muska nähdään tulevaisuudessa varmasti vielä useita kertoja koulukilpailuiden kärjessä. Hermanni on Muskan ensimmäinen varsa, mutta jää tuskin viimeiseksi. Muskan mukava luonne, kisamenestys ja upea suku varmasti takaavat sille vielä jälkeläisiä. Kolmessa polvessa Muskan taustalla on yhteensä viisi VIR MVA Ch-palkittua ja kantakirjattua hevosta, ja osa on palkittu myöskin KRJ:n laatuarvostelussa. Ei hullummin, eihän?
Humun Muskan isä Humun Eeros on vankka, rautias suomenhevosori. Luonteeltaan aavistuksen ujo Eero on yleispainoitteinen ja koulutettu helpon aan tasolle. Ori hyppää 70-senttisiä rataesteitä. Eero on 154-senttinen ja kiltti hevonen, joka on kilpaillut ihan hyvällä menestyksellä niin KRJ:tä kuin ERJ:täkin. Humun Muska on energisen Eeron toistaiseksi ainoa jälkeläinen, mutta orii on vielä kohtalaisen nuori ja ehtii vielä vaikka mitä. Petra H.:n kasvattama Eero on ori mukavasta suvusta. Sen emä on suomenhevostamma Metsätähden Airikka, joka on pärjännyt kohtalaisen hyvin KRJ:n alaisissa koulukilpailuissa ja isä 162-senttinen ori Hopean Liekki.
Hermannin emän emä on huipputamma VIR MVA Ch Magnolian Minerva, joka on kantakirjattu II-palkinnolla (KTK-II) sekä palkittu KRJ:n laatuarvostelussa toisella palkinnolla (KRJ-II). Kuvankauniin raudikkotamman suku on huikea - muotovalioita on peräti kahdeksan kolmen polven sisään, ja tämän lisäksi myös yksi championtamma. Minerva itse on upealuontoinen ja -rakenteinen 150-senttinen suomenhevostamma, joka on niittänyt menestystä paitsi näyttelyissä, myös KRJ:ssä ja ERJ:ssä. Kolme jälkeläistä jälkeensä jättänyt Minerva on reipas ja rehti ja omistaa todella hienot askellajit, jotka toivon mukaan ovat periytyneet Muskan kautta myös Hermannille. Muskan lisäksi Minervalla on kaksi orijälkeläistä, Magnolian Mahtimies ja Lysan Kapinallinen, joiden kummankin sivut ovat valitettavasti kadonneet.

Sukuselvityksestä kiitos Toi

Ikääntyminen

Kisakalenteri

Päiväkirja

22.11.2009 Match show - Siljan Suomenhevoset

Saavuimme kolmen hevosen voimin Siljan Suomenhevosten pihaan. Henkan lisäksi kyytiin oli kärrätty Emilia U ja Jeanne U. Edellisenä iltana oli kyllä pesty puunattu ja harjattu - Henkka kiilteli päivän paisteessa. Pihalla oli vipinää ja vilskettä, olimme varmaankin viimeisinä paikan päällä. Mahduimme kuitenkin vielä porukan sekaan. Juuri kun olimme purkaneet Henkan traikusta, kuulutuksia helisi soimaan. Ensimmäinen pari lähtisi kehään näillä minuuteilla - Hupsis, Henkan kanssa meidän pitäisi olla seuraavassa parissa. Äkkiä ori kainaloon ja kipitimme arvostelupaikalle. Henkka oli varsin rennolla päällä. Sain maiskutella orin kehään ja ravikin oli alkuun hieman ryhditöntä. Mutta kyllähän se voitontahto henkaltakin viimein löytyi, kun se katseli toisen orin menoa - hitto tästähän pitää oikein tapella. Tuomari näytti jo aivan toivottamalta. Heitteli ilmeisesti noppaa ja yritti päätellä voittajan horoskooppiensa avulla. Olin melkein varma että toinen ori veisi meiltä voitin, olihan se heti vetäissyt täydellisen lennokkaan ravin. Lopulta saimme yllättyä, punainen ruusuke iskettiin Henkalle - vautsi! Tajutessaan Henkkaa ei saanut edes pois kehästä - ihmisten ihailevilta katseilta. Sain vetää orin perässäni takaisin traikulle.

Millan ja Jeannenkin esitettyäni totesin, että kaikilla hevosillani oli punaiset ruusukkeet - eikun odottamaan Best in show tuloksia ja muita. Ilokseni ja samalla suureksi järkytyksekseni tajusin, että Milla ja Henkka pyydettiin BIS:n jakoon. Voiko olla totta? Henkka repi itselleen BIS2! Ori oli ylepeä saavutuksistaan, niin kuin minäkin ja lyön vaikka vetoa, että BIS1 saanut Milla leveili ja ärsytti Henkkaa koko koti matkan!

"03. emilia. - sh-o Unholan Tuisku SIN
04. Viehättävä - sh-o Onnen Hermanni PUN
Nämä kaksi upeaa oria kamppailivat todella paljon tuomarin miellyttämisestä. Tuisku esiintyi ryhdikkäänä ja varsinkin ravi sai myös tuomarin haukkomaan henkeään. Henkka puolestaan esitti itsensä todella ryhdikkäästi ja vaikkei ravi kuitenkaan Tuiskun tasolle yltänyt. Päivän kunto oli molempien kohdalla todella kova ja tuomari joutui hieman arpapelimäisesti päättämään voittajan. Tällä kertaa sen vei upea voikko Henkka-ori."

30.8.2009 Kouluvalmennus, valmentaja: Maukka.

Henkan kanssa teitte itsenäiset alkuverryttelyt jo aikaisemmin maastossa, joten pääsimme heti aloittamaan. Henkka kulki tasaiseen tahtiin ja painoi hieman kädelle. Korjasit orin virheet ja menonne parani. Henkan kanssa kokeillaan tänään hieman laukanvaihtoja joka kolmannella ja joka neljännellä askeleella, joten täysin uuden asian orille opetetaan. Sitä ennen kuitenkin muutama avotaivutus. Taivutukset sujuivat hyvin siihen nähden että horjahti hieman etupainoiseksi. Korjasit kuitenkin horjahduksen ennen kuin asiasta mainitsin. Taivutusten jälkeen siirryimme aivan uuteen asiaan, eli laukanvaihtoihin jokaisella 3:lla ja 4:llä askeleellä. Ori yritti parhaansa mukaan tehdä mitä pyysit, mutta uutta asiaa ei hetkessä opita. Henkka onnistui ensin vaihtamaan laukan jokaisella 3:lla askeleella ja sen jälkeen opitte vaihdon jokaisella 4:llä askeleella. Ne vain liitetään yhteen niin liike olisi oikea. Henkka ei kuitenkaan ihan heti sitä opi, mutta kotikentällä sitä voi harjoitella vielä lisää. Annoit Henkalle kuitenkin oikeita apuja ja kerran onnistuittekin siinä. Kuitenkin harjoitus tekee mestarin, ja onnistumiseen päätimme lopettaa valmennuksen. Itsenäiset loppuverryttely maastossa tekisivät terää Henkalle. Jatkakaa kuitenkin samaan malliin ja harjoitelkaa ahkerasti laukanvaihtoja myös ilman valmentajaa.

25.8.2009 Kouluvalmennus, valmentaja: Nica

Vaikka en nyt pitkään aikaan ole suomenhevosten parissa työskennellyt oli kyllä ilo nähdä Henkka niiden kaikkien tanssahtelevien koulupuoliveristen jälkeen. Ori kulki verryttelyssä ja ryhdikkäänä ja liikkui itse omilla jaloillaan, eikä ratsastajan tarvinnut olla patistamassa sitä liikkumaan joka toinen sekunti.
Annoin teidän verrytellä ihan rauhassa ennen kuin aloittelelimme yhdessä treenaamaan koulua. En pahemmin ajatellut teettää teillä mitään ylivaikeaa, sillä joskus on vain yksinkertaisesti parempi tyytyä vähän helpompaan ja kevyempään. Aloitimme siis hakemalla raviin hyvin tahdin. Pyysin ratsastajaa laskemaan tahtia, vaikka hän ei keventänytkään, mutta sillä tavoin saimme ravin joka paikassa samanlaiseksi. Voltillakaan Henkka ei sitten hidastanut, vaan tahti oli hyvä ja tasainen kokoajan. Lähdimme taivuttelemaan ja työstämään Henkkaa käyttämään takapäätään. Tiedän, että suomenhevosilla on tapana ottaa tukea ohjasta ja heittäytyä etupainoiseksi, mutta se oli se, mitä me yritimme nyt vältellä. 
Tahdin pitämisen lisäksi annoin teille lisätehtävän tulla päädystä keskihalkaisijalle ja tulla sulkutaivutusta keskihalkaisijalla. Ennen päätyä suoristus ja sitten ratsastus aina joka toinen kerta vasemmalle ja joka toinen kerta oikealle. Pitkille sivuille halusin vielä temponhidastuksen.
Toimitte mallikkaasti. Työskentely oli hyvää koko alkupuoliskon ajan. Ainut pikkukorjaaminen oli sulkutaivutuksessa, jossa Henkka lähti punkemaan vasemmalle, jolloin sait olla hyvin tarkkana vasemman pohkeen kanssa työntämässä Henkkaa 'suoraan'. Otimme välillä vähän välikäyntejä ja jatkoimme sitten treenausta.
Otimme vähän laukkaa ympyrällä, jolloin halusin, että Henkka saisi mennä vähän vapaammin, kuin ainaisessa muodossa. Sen jälkeen pyysin ratsastajaa taas kokoamaan Henkkaa. Toistimme tätä muutamia kertoja molempiin suuntiin keskiympyrällä. Sen jälkeen oli pienien käyntien aika. Henkka ei kuitenkaan ilmeisesti olisi halunnut kävellä, sillä siinä näytti olevan energiaa vaikka muille jakaa! Hyväkuntoinen suomenhevonen, se minun piti myöntää.
Lopuksi otimme sitten vähän herkistysharjoituksia. Pysähdys, liikkellelähtö, sitten taas pysähdys ja peruutus, vähän ravia ja seis. Sitten laukkaa ja laukasta seis. Harjoitus ei ollut mikään kovin vaikea, mutta laukkaspurttien jälkeen Henkalle taisi jäädä päälle se, että nyt saa juosta ja ratsastajan täytyi parantaa vaikutustaan tähän voikkoon oriiseen. Molemmat selvisivät valmennuksesta enemmän kuin kiitettävästi. Hienoa työskentelyä molemmilta, etenkin Henkalta.

1.5.08

Henkalla kisattu ahkerasti ja muutamia sijoituksia puuttuu sekä näyttelyistä että kouluratsastuksesta. Ori menestyy kuitenkin aivan loistavasti ja pian sillä teetetään ensimmäinen varsakin. 

30.11.08

Hermanni kerännyt useita irtoSERTejä!

10.11.08 Tervetuloa kotiin, Hermanni! - Toi
Seisoin tallin oven suussa ja katselin pihaan kaartavaa hevosenkuljetusautoa. Siinä samassa, kun Ram. oli pysäyttänyt auton ja hypännyt alas, astelin hänen luokseen ja virkoin:
- Tämäkö se on se uusi hevonen?
- Juu, toin Hermannin nyt, Ram. vastasi ja käski minut auttamaan hevosen ulosottamisessa.
Paloin halusta nähdä uuden nuoren oriin ja tarjouduin auttamaan. Sillä välin kun Ram. kiipesi auton sivuosasta kuljetusvaunuun peruuttamaan hevosen varovasti alas, avasin takarampin ja ohjasin varoen nuorta, kullansävyistä suomenhevosta pysymään rampilla. Orin seistessä tallipihalla en voinut muuta kuin henkäistä ihastuksesta.
- Voi Luoja... kuinka se on kaunis!
Hermanni ojensi päätään kohti minua ja nuuhkaisi ihmeissään vierasta ihmistä. Se seisoi jännittyneenä omituisessa paikassa ja oli niin suloinen, että tunsin polvien vetäytyvän veltoiksi.
- Hei, Hermanni. Tervetuloa uuteen kotiisi, juttelin oriille lempeästi Ram.in pidellessä pikku-Hermannia ja antaessa sen katsella hieman ympärilleen.
- Taluttaisitko Hermannin sisään sillä välin, kun ajan auton sivummalle? Ram. tarjosi riimunnarua.
- Ilman muuta!
Tartuin Hermannin riimunvarteen ja maiskautin voikon lempeästi liikkeelle. Hermanni oli niin hämmennyksissään uuden paikan johdosta, ettei se pannut vastaan vaan seurasi kiltisti perässä tallin ovelle saakka. Ovella se pysähtyi hetkeksi kuullessaan vieraiden hevosten äänet ja haistaessaan niiden tuoksun.
- Tulehan, pikkuinen. Tiedän, on outoa olla uudessa paikassa, mutta lupaan, että tulet viihtymään, kunhan ensin totut uusiin juttuihin. Tule nyt ihmeessä siitä ovensuusta ihmettelemästä, niin pääset tutustumaan karsinaasi - ja vierustovereihisi. Elleivät ne ole ulkona juuri nyt.
Patistin pikkuorin päättäväisesti eteenpäin ja se seurasi kuuliaisesti. Silitin Hermannin kaulaa kiittääkseni sitä ja viestiäkseni sille, että kaikki oli hyvin eikä sillä ollut mitään hätää. Pian päästin vaalean oriin karsinaansa, ja välittömästi päästyään irti, Hermanni pyörähti levottomana ympäri ja päästi suustaan kysyviä kiljaisuja toistensa perään. Seisoin ovella ja huokaisin pienesti Ram.in tullessa viereeni seisomaan.
- Jaha, uusi paikka vähän ihmetyttää sitä. Kyllä Henkka kohta tottuu, annetaan sille vaan aikaa, hän totesi hiljaa.
- Niin, mumisin.
- Jätetään se nyt kotiutumaan ja annetaan sen olla rauhassa. Matkakin on varmasti rasittanut sitä. Jos sulla on aikaa, voisit hakea sille vähän heiniä pureskeltavaksi, jotta se saa jotakin tekemistä, Ram. neuvoi. - Myöhemmin sen kanssa voisi käydä vähän kävelemässä tossa pihalla, näyttää sille paikkoja ja niin. Jos tahdot, voisit vaikka taluttaa sitä. Tekisin sen mielelläni itse, mutta kun on niin paljon muutakin.
- Toki voin huolehtia sille heinät, ja taluttelisin sitä ihan mielelläni. On varmasti pelottavaa tulla uuteen paikkaan ja joutua eroon kaikesta tutusta. Nyt se tarvitsee varmaan vaan aikaa ja ehkä vähän seuraa, jottei sen tarvitse olla ihan yksin, lupauduin ja lähdin hakemaan heiniä sillä välin kun Ram. meni toimistoonsa.

Annoin Henkan rauhoittua sillä välin, kun kävin itse syömässä pikaisen lounaani tallituvassa. Tunteja ei tänään järjestetty, joten tallissa oli hyvin hiljaista. Edes tuttuja hoitajatyttöjä ei näkynyt, ja huomasin kaipaavani juttutuokioita heidän kanssaan.
Palatessani Hermannin karsinalle huomasin, että se oli jättänyt heinät likimain koskemattomiksi. Ori seisoi karsinassaan yhä hämmästyneenä ja päästi epätietoisen ininän huomatessaan minut karsinansa ovella.
- Eikö ruoka maistu? hymähdin ja astuin varoen Henkan karsinaan.
Silittelin ja hellittelin hevosta hetken ja huomasin Hermannin rentoutuvan hieman. Se oli yksin uudessa paikassa uusien ihmisten keskellä ja kaipasi vain tukea ja ystäviä. Pujotin herralle riimun päähän ja napsautin narun kiinni päitsiin.
- Mennääs pihalle, tokaisin ja talutin Hermannin perässäni ulos.

Kävelimme vähän pihaa ympäri, jotta Henkan lihakset vetristäytyisivät. Ori tiiraili nyt jo uteliaana ympärilleen ja tohti jopa nykäistä muutaman ruohonkorren suuhunsa matkan varrella. Ram. tuli hetkeksi aikaa luoksemme ja hymyili.
- Se näyttää jo vähemmän eksyneeltä.
- Joo, myönsin.
Katsoimme välissämme kulkevaa valloittavaa otusta ja huokaisimme yhteen ääneen, niin kuin vain kaksi täysin myytyä hevosihmistä voivat huokaista.
- En malta odottaa, että pääsen ratsastamaan sitä ja katsomaan, mitä se osaa, Ram. lausui julki ajatuksen, jota minäkin olin pohtinut.
Naurahdin.
- Mietin justiin, että millanenkohan ratsu siitä loppujen lopuksi tulee. Koska sä meinaat aloittaa työskentelemisen sen kanssa? kysyin.
- Varmaan ylihuomenna, annan sen olla tarhassa huomenna.
- Mä tuun mielelläni katsomaan, jos käy, virnistin.
- Käy käy, tule ihmeessä, Ram. lupasi.

Taluttelukierroksen jälkeen vein Hermannin takaisin karsinaansa. Se näykkäisi hieman heiniä ja näytti jo onnellisemmalta kuin saapuessaan. Hymyilin hevoselle, rapsuttelin sitä hyvästiksi ja kuiskasin sille tulevani pian taas. Sitten lähdin hoitamaan muita askareita.

22.11.2008  -  Ram.

Onnen Hermanni saapui Viehättävään.