mo

• Päätalli 

• Pikkutalli

• Kasvatus

• Muistoissa

Nolemin Hupputyttö

© Isabella S

Meriittien tiedot

YLA1  31+33+44+32=140p, LKV3

-

Jälkeläiset 

01.01.2009 t. Viehättävän Vivian (Viehättävän Viivakoodi)

04.01.2009 t. Viehättävän Aino (Kullervo KIR)

20.04.2009 o. Viehättävän Pokerinaama (Kullervo KIR)

01.06.2009 t. Kovin-Kaunis HUI (Könsikäs KAT)

Luonne

Nolemin Hupputytön kasvattaja kuvaa nuorta suomenhevosta seuraavanlaisesti:
Pieni, vastasyntynyt Hupputyttö oli kenties kauneimpia asioita joita olen hyvään toviin nähnyt. Se oli niin herkkä; pieni ja arka hevosenalku pitkine koipineen ja kirkkaine silmineen, niin puolustuskyvyttömän näköinen. Hupputyttö nousi seisomaan hieman yli puolessa tunnissa ja osoitti olevansa sisukas tyttö. Emätamma Hirnina seisoi lempeänä vieressä ja hoiti Huppista parhaansa mukaan.
Huppiksesta kuoriutui ennen pitkään hyvin vilkas ja vauhdikas varsa. Nuori tamma puikkelehti ulkona kuin kotonaan ensihämmästyksen laannuttua, ja oli huvittavaa seurata sen touhuja. Huppis osoittautui hyvin rohkeaksi hevoseksi, sellaiseksi, josta on lupa odottaa tulevaisuudessa paljon. Se on eloisa, vahva ja peloton, mutta samalla myös hyvin kunnioittavainen ihmistä ja muita hevosia kohtaan. Emänsä tapaan Huppis on perusluonteeltaan varsin lempeä, mutta tästä tytöstä löytyy hieman enemmän luonnetta kuin kiltistä äidistään.

Yleisluonteeltaan Hupputyttö on sympaattinen, pirteä häseltäjä, jonka ympärillä tuppaa sattumaan ja tapahtumaan, vaikkei tamma sitä itse aina huomaakaan. Voisi kai sanoa, että Huppiksella on taipumusta aiheuttaa kaaosta ymmärtämättään ja sitä tarkoittamatta. Seurallinen, kujeileva Huppis omaa myös ikäviä tapoja. Huppis on toisinaan hyvin hankala pyydystää tarhasta ja toisekseen se tykkää hieroa päätään ihmisen olkapäätä vasten niin, että tämä pienempi ja heikompi osapuoli saattaa hyvinkin menettää tasapainonsa.
Hoidettaessa Huppis käyttäytyy yleensä varsin siedettävästi, eikä se ole kehittänyt mitään ikäviä konnankoukkuja hoitajan varalle. Usein hoitaja saa harjata tamman ihan kaikessa rauhassa, mutta jos karsinanedustalle kerääntyy väkeä ja kasaantuu hälinää, Huppis hermostuu nopeasti. Tällöin se saattaa yrittää astella paikoillaan levottomana ja puhista jännittyneenä. Se kuitenkin unohtaa hermostuksenaiheen hellän puheen ja rapsutteluiden avulla. Huppis on aina käyttäytynyt mallikkaasti kavioita puhdistaessa. Se nostaa jalkansa hienosti ja pitelee sitä ylhäällä, kunnes on lupa laskea kavio jälleen alas.
Kuolaimet tamma ottaa auliisti vastaan. Satuloidessa Huppiksella on tapana pullistella hieman. Kun sen satulavyötä alkaa kiristämään, saa varautua siihen että tamma vetää keuhkonsa täyteen ilmaan ja yrittää pyöristää kylkiään mahdollisimman paljon jotta vyö ei mahtuisi napakasti kiinni. Selästä käsin vyö on helpompi kiristää – jos siis alun alkaenkaan edes pääsee selkään ilman, että penkki kiepsahtaa vatsan alle.

Huppis on kuuliainen ratsu, mutta se kaipaa toisinaan hieman herättelyä ja kutsuja takaisin maan pinnalle. Hevosella on tapana liidellä hieman haavemaailmoissa, mutta keskittyessään se on hyvin osaava ja taipuisa ratsastettava. Huppiksella on tapana nähdä myös suuria, keltaisia miehiä aina silloin tällöin, ja näinä hetkinä ratsastajan tulee huolehtia siitä, että tammalla on tarpeeksi tekemistä, niin ettei se ehdi ajattelemaan liikaa.
Toisinaan vaatii pitkää pinnaa tehdä Huppiksen kanssa sellaista, mitä muiden kanssa tuskin huomaisikaan tekevänsä; tuletko usein ajatelleeksi kuinka kauan menee, ennen kuin hevosesi muistaa astella puomeista yli jalkojaan nostellen tai kuinka monta apua todella tarvitsetkaan saadaksesi hevosen menemään pohkeenväistöä? Huppiksen kanssa paras niksi on tehdä asiat mahdollisimman yksinkertaisiksi. Turhat avut hämmentävät nuorta tammaa, ja tällöin saakin sitten tehdä kolme kertaa enemmän töitä kuin mitä normaalisti joutuisi. Kun ratsastaja osaa antaa riittävän selkeät avut, Huppis työskentelee upeasti. Se vain ei aina ole ihan helppoa.
Esteillä Huppis on vauhdikas ja sen hyppytyyli on hyvin omalaatuinen. Hupputyttöä ei koskaan saa jäädä vetämään ohjista, sillä tällöin se ärsyyntyy, kiihdyttää vauhtiaan sileällä eikä hyppää yli esteestä. Normaalisti Huppis on kohtalaisen helppo esteratsu. Se kuuntelee kääntäviä apuja, osaa hypätä hyvin ja reagoi myös ratsastajan pidätteisiin. Tammamaisella tammalla on toki huonoja päiviä, jolloin käy juuri niin kuin edellä kerroinkin suusta roikkumisen suhteen.
Yleisö saa Huppiksen reagoimaan varsin mielenkiintoisesti. Se yrittää parhaansa mukaan sekä kuunnella ratsastajaansa että esiintyä yleisölleen, mikä johtaa harvoin siihen, että esiintymistahto vie voiton. Onneksi Hupputytön kuuliainen perusluonne puskee lopulta läpi ja esimerkiksi kisoissa saadaan nähdä Huppiksen parhaita suorituksia – kenties juuri siksi, että paikalla on yleisöä, jonka edessä täytyy tehdä vaikutus!
Luonteesta kiitos Toi:lle

Sukutaulu - ja tutkimus

Huppiksen suku on suurimmaksi osaksi yleispainoitteinen. Huppiksen isä DWS's Naamiomies on yleispainoitteinen, paljon kisannut 157 cm. korkea suokkiori. Naamiomies on myös käynyt näyttelyissä, ja on se sielläkin sijoittunut. Naamiomies hakeutuu mielellään ihmisten seuraan, ja se rakastaa kaikenlaisia namipaloja. Ratsastaessa se on reipas ja kuuliainen. Sen kanssa ei kumminkaan kannata käyttää raippaa. Kilpailutilanteessa Naamiomies on vähän hermostunut, mutta se rentoutuu ihmisen lähellä olemisesta. Naamiomies on jo neljän varsan isä. Yleisesti Naamiomies on luonteeltaan kiltti, ihmisrakas, välillä vähän hermostunut, mutta kuitenkin luottoratsu. Naamiomiehen isä Kirveltäjän Hervoton on 150 cm korkea, tummanrautias eläkkeellä oleva ori. Rontti on myöskin yleispainoitteinen, ja siltä löytyykin liuta kilpailuita este- ja kouluratsastuksesta. Sillä on myös jo pari jälkeläistä. Ratsastaessa Rontti on kuuliainen, mutta innostuu helposti. Rontin selkään ei kannata päästää ihan ketä vain, se voi välillä olla todella yli-innokas. Iästään huolimatta Rontti jaksaa aina olla valmiina toimintaan. Naamiomiehen emä STR Ihmemaan Keijukainen on 144 cm korkea ja 16 vuotias tamma. Keiju on kiltti tamma, mutta välillä sillä on huonoja päiviä. Ratsastaessa se on eteenpäinpyrkivä, mutta se ei kumminkaan yritä lähteä ryöstäytymään. Kilpailuissa Keijun kanssa on mukavaa olla. Se käyttäytyy esimerkillisesti, ja se laittaa peliin aina kaikkensa. Sillä on todella vahva kilpailuvietti. Varsinkin esteratsastuskilpailuita on tammalla kisattu, kyllä väliin on mahtunut myös koulun koukeroita. Varsoja se on saanut tähän menneisen elämänsä aikana kolme. 

Huppiksen emä Hirnina KIR on yleis/koulupainoitteinen 152 cm korkea tamma. Se on saanut jo kolme varsaa, mutta se ei ole sen kisaputkea estellyt. Hikan kilpailukalenteria katsoessa näkee eniten kilpailtuja kouluratsastuskilpailuita, mutta kyllä sieltä pari estekisaakin löytyy. Hikka on luonteeltaan rauhallinen ja yhteistyöhaluinen. Hikka on ratsastaessa mukava, kuuliainen ja aina valmiina menemään. Hikka ei toimi hirveän hyvin säheltävällä ratsastajalla, sen kanssa on osattava olla tasapainoinen. Kilpailuissa on rauhallinen, joskus kylläkin välillä vähän hermostunut, mutta heti radalle päästäessä se näyttää osaamisensa. Hikan isä Taikakuun Leiskaus on koulupainoitteinen, 160 cm. korkea kuuden varsan isä. Leimulla on pääpainotuksena kouluratsastus, mutta on sillä kyllä kilpailtu esteidenkin parissa. Luonteeltaan Leimu on orimainen, ja tammojen perään. Ratsastaessa Leimu on kumminkin unelma. Se on tasapainoinen, ja siltä ei hirveästi tarvitse pyytää mitään, jotta pääsee haluamaansa tulokseen. Jos sillä menee vähän vähemmän ratsastanut henkilö Leimu saattaa olla sille vähän kenkku. Leimu ei voi kumminkaan sietää mitään ohjista repimistä, ja holtitonta ratsastusta. Kilpailutilanteissa Leimu pyrkii aina parhaimpaan mahdolliseen tulokseen. Hikan emä Taikakuun Hieroglyfi on 149 cm. korkea viiden varsan emä. Hinni on yleispainoitteinen, mutta sillä on kilpailtu eniten esteratsastuksessa. Luonteeltaan Hinni on rauhaarakastava ja huomiota kaipaava hevonen. Hinni on luottoratsu, jonka kanssa on aina mukavaa tehdä kaikkea. Ratsastaessa Hinni ei anna ratsastajalleen mitään ilmaiseksi. Jotta sen saisi kulkemaan haluamallasi tavalla, on oltava jämäkkä ja osoitettava olevansa pomo. Silloin Hinni kulkee todella rennosti, ja se myöskin taipuu todella hyvin. Kilpailutilanteissa Hinni saattaa olla jäykkä jännittämisen takia. Tällöin on itse osattava olla rauhallinen, ja näyttää ettei mitään hätiä ole. Yleisesti Hinni on luottoratsu, jonka kanssa on mukavaa työskennellä.

© Jade 

Ikääntyminen

Kisakalenteri

Valmennukset

1.3.2009 Kouluvalmennus, valmentaja: Roy

Huppis oli hieman tahmealla tuulella, sekä alkuverryttelyssä omissa maailmoissaan. Ei ihmekään, ettei oikein mikään onnistunut. Sait kuitenkin "heräteltyä" Huppiksen hyvin, tamma alkoikin liikkua paljon ripeämmin ja energisemmin askelin ravissa, sekä pienissä pätkissä laukkaa. Huppis on kerta noin vetelä ja omissa maailmoissaan koko ajan, niin tämän valmennuksen aiheeksi tuli siirtymiset kaikissa askellajeissa. Käynnistä pysähdykseen Huppis teki hyvin, mutta ravista pysähdys ei ollut oikein Huppiksen mieleen, muutenkin tamma meni vetelää hidasta ravia, josta ei voi edes hidastaa enempää. Seuraavilla kerroilla kuitenkin sait Huppiksen jälleen aktiivisempaan raviin ja pysähdyksetkin menivät paremmin. Käynnistä laukkaan ei oikein ensin onnistunut, mutta sujui kyllä paremmin, kun ravipysähdykset. Laukasta käyntiin siirtymiset menivät hyvin, eikä Huppis ollutkaan enää niin veltto tai omissa maailmoissaan. Lopuksi vielä Huppiksen kanssa pidensitte hienosti askelta ravissa. Huppis on hieman hidas avuille, sekä tämän ajatukset harhailevat puolelta toiselle. Vasta valmennuksen lopussa Huppis heräsi kunnolla ja alkoi liikkua aktiivisesti eteen päin. Valmennuksenne meni suht. Hyvin. Muistathan ratsastaa enemmän ja vahvemmilla avuilla vetelää hevosta.

22.12.2008 Kouluvalmennus, valmentaja: SK

Nolemin Hupputyttö näytti valmennuksen alussa siltä, että se nukahtaisi pian paikoilleen, ellei saisi mitään muuta ajateltavaa. Valmennus aloitettiin taivuttelemalla hevosta mahdollisimman paljon käynnissä. Huppis ei aluksi halunnut ymmärtää mitä ratsastaja siltä vaati, vaan teki asioita oman päänsä mukaan. Kun ratsastaja ja Huppis pääsivät yhteisymmärrykseen apujen käytöstä ja siitä mitä ratsastaja halusi, oli ratsastajalla allansa taipuisa ja rento hevonen. Kunnon alkukäyntien jälkeen oli ravien vuoro. Ensin muutama kierros kevyttä ravia molempiin suuntiin, jonka jälkeen ratsastaja istui syvälle alas harjoitusraviin. Kun paikalle saapui yleisöä, oli Huppis valmis tekemään kaiken mitä ratsastaja pyysi. Pian tamma olikin kauniissa peräänannossa tehden myös upeat laukanvaihdot ja -nostot. Tunnin päätteeksi ratsastaja taputti Huppista hyvin menneestä valmennuksesta.

14.10.2008 Valmennus, valmentaja: buzz

Huppis oli alussa vähän muissa maailmoissa. Ratsastajan herätellessä neiti kumminkin selvästi alkoi jo vähän keskittyä ja kuunnella kuuliaisemmin apuja. Pian otettiin koottu käynti. Huppis taipui kauniisti muotoon ja asteli hienosti hiekkakentällä. Kootusta käynnistä jatkettiin raviin, ja koottuun raviin. Sitä työstettiin pääty-ympyrällä ja kokorataleikkaa -harjoituksilla. Huppis alkoi näyttää todella osaamistaan ja hienot liikkeet tulivat esiin. Sitten aloitettiin laukkaaminen. Huppis ja ratsastaja saivat ensin laukata kaviouralla vapaasti. Puun latvat heiluivat tuulessa ja tamma kuuli olemattomia ääniä, josta seurasi pari säikähdystä. Ei siinä mitään, harjoitusta jatkettiin laukanvaihdolla käynnin kautta. Huppis pystyi taas keskittymään. Laukkaharjoituksien jälkeen siirryttiin käyntiin. Ratsastaja laittoi Huppiksen peruutuksesta laukkaan. Selvät ja yksinkertaiset avut saivat tamman heti hoksaamaan mistä on kyse, ja harjoitus onnistui jälleen. Kokonaisuudessaan valmennus onnistui hyvin Huppiksen osalta.

Arvostelut

Huppis on rotunsa tyypillinen edustaja. Se on lähes keskiverron tamman kokoinen sekä rautias, joka on hyvin yleinen väritys. Huppiksella on hyvänkokoiset, valppaat korvat sekä hyvä ilme. Silmät ovat ilmeikkäät ja rodulle tyypilliset. Pää on ehkä hieman liian kovera omaan makuuni. Rakenne on hoikka ja lihaksikas, josta on hyötyä koulupuolella. Jalat ovat hyvässä kunnossa. Asennossa olisi hieman parantamisen varmaa, mutta kaiken kaikkiaan Huppis on ihan hyvä rotunsa edustaja. Arvosanaksi 8 ½

© Amely

Päiväkirja

27.11.2008 Ram.

Reippaasti nyt, hoputin tammaa matkalla maneesiin. Ulkona meinasi nimittäin jäätyä. Onneksi maneesissa olisi vähän lämpimämpi. Ovi auki ja äkkiä sisään. Suljin oven perässäni ja otin tammalta talliloimen pois. Talutin sen keskemmälle, kiristin vyön ja laskin jalustimet. Nousin selkään. Pyysin tammalta käyntiä ja sitähän tuli. Muutaman kierroksen jälkeen ohjasin sen keskiympyrälle ja pyysin sen raviin. Huomasin heti että tamma oli tänään oikein pirteä. En ollutkaan ratsastanut sillä ihan lähiaikoina. Tein paljon asetuksen muutoksia, sisään ja ulos. Pistin tamman pohkeilla liikkumaan paremmin, mutta tein pidätteitä, jotta vauhti ei nopeentuisi. Kun se työskenteli kunnolla takasillaan ja oli pyöreä edestä, se meni peräänantoon. Laukassa työskentelimme myös ympyrällä. Tein useita siirtymisiä laukasta raviin ja ravista laukkaan, niin että kumpaakin tuli vain muutamia askelia. Huppis toimi oikein mukavasti ja treenin jälkeen se sai kävellä useamman kierroksen loimi päällä. Tallissa riisuin sen ja toin muutaman porkkanan palkaksi hyvästä työstä. Avasin tekemäni letin ja rapsuttelin Huppista useamman tovin.

Illemmalla puin sille toppaloimen ja vein kavereiden kanssa laitumelle. Vaikka oli pimeää, lumi valaisi hyvin. Pakkasta oli muutama aste, mutta tiesin toppaloimien pitävän kylmän loitolla. Tammat kirmasivat ympäri laidunta iloisesti hirnuen.