mo

• Päätalli 

• Pikkutalli

• Kasvatus

• Muistoissa

Rasmus U

PS.

Meriittien tiedot

  Rotunäyttely 15.05.2009 Aikuiset orit - LKV 2, I-palk.

Jälkeläiset 

16.05.2009  Rapakalle HUI  (Katinka KAT) Chewy

25.05.2009  Rantaleijona HUI (Heinämäen Halla) Aarniometsä

Luonne

Mikäs se siinä vilahti? Jotain tummanpunervaa, kiiltävää, no eipä siitä pahemmin saanutkaan selvää. Taisi olla naapurin Rasmus - voi ei siellä meni puhdas valkopyykki... loistavaa, nyt edes puutarhasta ei ole jäljellä mitään! Niin, Rasmus on aika mahdoton olento, silmäkulmassa riittää pilkettä ja raudikko on menossa, olipa vuorokauden aika mikä tahansa. Pahantahtoinen ori ei todellakaan ole, sillä vain on loputtomasti energiaa, jonka purkaa sitten riekkumisena ja typerinä tempauksina. Rasmuksen kanssa kannattaa aina pitää silmät auki, muuten ori vilahtaa karsinan ovesta ulos ja pakenee hoitajan ulottumattomille nopeammin kuin nopeasti. Rasmus on ehdottomasti ori, joka ei jätä ketään kylmästi, vaikka tallihenkilökunta välillä harookin hiuksiaan oriin tempausten takia.

Hoitaessa Rasmus on aina aktiivinen eikä malttaisi koskaan pysyä paikoillaan, varsinkaan harjatessa tai varustaessa. Ei puhettakaan, ellei ori ole sidottuna käytävälle ristikiinnitykseen, ja siinäkin ori saattaa heilua puolelta toiselle ja kuopia jaloillaan betonilattiaa, mikä on muuten aika ikävä juttu kenkiä ja kavioita ajatellen. Rasmuksella on massaa sen verran, että se voi olla aika hankala pideltävä, varsinkin taluttaessa ori rynnäköi erittäin mielellään nurmikolle syömään ja talvella kiukuttelee sitten muuten vain. Asiasta kymmenenteen, oriita voi kutsua myös nimellä Rasse, mutta useimmiten, kun ori jotakin typerä tekee, kaikuu tallissa (tai vaihtoehtoisesti kentällä) "Rasmus *******". Sekä omistajalle että henkilökunnalle on ilmaantunut viime aikoina useampikin harmaa hius, joita sitten nypitään harmistuneena pois. No, Rasmus on Rasmus eikä todennäköisesti muuksi muutu. Ai niin, paitsi Rasseksi.

Selästä käsin Rasmus on vähän erilainen kuin kauempaa katsellessa. Oriilla riittää energiaa, eikä herra millään malttaisi pysytellä käynnissä, mutta tottelee kuitenkin kauniisti ratsastajaa, joka tietää mitä tekee. Tehosteapuja, kuten kannuksia ja raippaa oriin kanssa ei tarvitse käyttää, vauhtia löytyy kyllä ilmankin ihan riittämiin. Rassen liikkeet ovat aktiiviset ja melko nopeatempoiset, mutta niissä on suhteellisen mukava istua. Kouluratsastus on Rassella verissä, vaikkei oriin kärsivällisyys aina tahtoisikaan riittää kulkemaan kaula kaarella ja takaosa alla mitä kummallisempia kuvioita. Herra on kuitenkin suopea tottelemaan ratsastajan apuja ja välillä jopa liikkumaan rauhallisesti ja tekemään juuri kuten pyydetään, mutta se vaatii ratsastajalta päättäväisyyttä, vakaata kättä ja vähiä pohjeapuja. Rasse rakastaa esteitä yli kaiken ja pomppisi yli vaikka kahden metrin muurin... tai sitten ei. Ponnistaa ori osaa ja kapasiteetti riittää 120cm tasolle asti. Välillä virtaa on niin paljon, että ori pukittaa pelkästä ilosta, ohjat kannattaa aina pitää riittävän lyhyinä ja ori koko ajan hallinnassa. Laukkatempo menee useasti hieman nelitahtiseksi, kun vauhtia on liikaa, mutta puolipidätteillä ja ympyröillä oriin saa kyllä kuuntelemaan apuja. Rasse ei aina tahtoisi lyhentää askelia, jolloin tulee hieman huonosti esteelle, mutta yrittää aina parhaansa ja on valmis hyppäämään millaisesta kulmasta tahansa. Maastossa Rasse rentoutuu ja liikkuu silloin yleensä hyvin levollisesti. Ori on erittäin maastovarma eikä pelkää liikennettä tai esimerkiksi tuulta. Välillä herra saattaa jopa pysähtyä järsimään jonkin puun oksaa, jolloin Rassea ei meinaa saada liikkeelle millään. Kilpailutilanteessa ori on vähän jännittynyt, lämmittelyssä askeleet ovat jäykkiä ja Rasmus keskittyy lähinnä tammoille hirnumiseen. Suorituksessa Rasse yrittää aina parhaansa ja yleensä päästessään radalle ori rentoutuu ja muuttuu taas omaksi itsekseen. 

Traileriin Rasse menee suhteellisen helposti, yleensä lastaamisen ja kuljettamisen kanssa ei ole mitään ongelmaa, vaan kaikki sujuu yksinkertaisella rutiinilla, kunhan trailerissa on vähän heinää ja tarpeeksi tilaa seistä. Eläinlääkäri, ainut ihminen josta Rasmus ei pidä lainkaan. Rokotukset, hampaiden raspaus, hyi olkoon, ainakin Rasmuksen mielestä. Ori inhoaa eläinlääkärin tapaamisia yli kaiken, vaikka kyseinen henkilö meidän ihmisten mielestä onkin oikein mukava nainen/mies. Kengittäjän kanssa Rasse tulee ihan kohtuullisen hyvin toimeen, vaikkakaan ei nauti joutuessaan seisomaan niin pitkään paikoillaan. Yleensä ori kengitetäänkin kahdessa vaiheessa, etujalat yhdellä kertaa ja takajalat toisella, tai vaihtoehtoisesti oriin nenän eteen tungetaan heinää niin, että herra keskittyy syömiseen.

Kiitos luonteesta tom

Sukutaulu - ja tutkimus

Rassen isä Pesonen VOE on hieno kantakirjattu ori, joka tulee varmasti niittämään vielä paljon kuuluisuutta. Repelle on myönnetty myös VIR MVA Ch ja hyvänä periyttäjänä on Rassekin saanut upean ulkomuodon. Pesonen on luonteeltaan persoonallinen naisten-naurattaja, hyvin orimainen. Lainaus orin sivuilta: "Menevästä ja vähät muista välittävästä olemuksestaan ori pyrkii usein kuitenkin miellyttämään hoitajaa, ratsastajaa ihan mitä vain mahdollisimman hyvin". Ratsastaessa se on temperamenttinen ja tulinen. Ratsastajalta on löydyttävä taitoa Repen kanssa. Lainaus: "Repe on herkkä suustaan ja siksi ei sovi kovakätisille laisinkaan. Poika on upealiikkeinen ori, josta parhaat puolet jaa puristettua ulos taidolla ja kärsivällisyydellä, mutta hyvää kannattaa odottaa". Orin kisamenestys on selvästi ollut huikea. Sillä on kilpailtu paljon ja sijoituksiakin kertynyt runsain mitoin niin kouluratsastuksesta kuin esteiltäkin. Orilla on ennen Rassea neljä varsaa ja lisääkin on varmaan vielä tulossa.

Rassen isoisä on komea musta rotunsa edustaja nimeltään Muskotti Huijari. Tuttavien kesken herraa kutsutaan Huijariksi. Huijari on kisannut elämänsä aikana yli 200 kisaa monessa eri lajissa ja sijoittunut lukemattomia kertoja, kunnon kisakonkari siis ! Huijaria on arvosteltu näyttelyssä seuraavin sanoin : ” Mitä tuosta nyt voi muuta sanoa, kuin upea - johan arvonimetkin sitä todistavat. Orimainen ja ponimainen tapaus, suloisella tavalla pyöreä ja "jämäkkä". Lihaksikkaan oloinen, viisas katse. Ilmeikäs pää, persoonallinen, kiva väritys.” Ori on saavuttanut kesäkuussa 2007 arvonimen VIR MVA Ch. Vaikka ori onkin, Huijari on luonteeltaan rauhallinen herramies joka kunnioittaa ihmistä. Ratsastettaessa ori on virkeä, eteenpäinpyrkivä ja asiaansa osaava vaikka osaahan jokainen hevonen laiskaa esittää kuten Huijarikin. Herra viettää tällä hetkellä rauhallisia eläkepäiviään omistajansa Jenny K:n kanssa Virtuaalitalli Lakeassa.

Bellin Vieno Tuuli on Del;in talli Bellicosessa kasvattama hurmaava ja kaunis tamma. Vieno on Rassen isän-emä. Vieno estepainottoinen 157cm korkea rautias. Tamma on pärjännyt kisaurallaan loistavasti, se on sijoittunut tähänmennessä 21 kertaa ERJ:n alaisissa esteratsastuskilpailuissa. Vienon löydät esteratsastus luokista 100-120 cm. Vieno on energinen häseltäjä, joka keksii kyllä jokaisen ihmisen päänmenoksi jotakin. Rasse onkin ilmeisesti perinyt luonteenpiirteitä Vienolta. Ratsastaessa rouva haluaisi vain mennä kovaa, tälle tapaukselle ei käynti kelpaa ! Kouluratsastus jätettiin sitten suosiolla kisaohjelmasta pois juuri tämän luonteenpirteen vuoksi. Mutta esteillä Vieno on kuin unelma, heti esteen nähdessään se lähtee korvat hörössä kohti sitä ja hyppää mahdollisimman korkealta. Vienolla ei ole muita jälkeläisiä kuin Rasse. Vienon kasvattaja myi Vienon koska lopetti hevostelun ja myi kaikki hevosensa pois. Vieno asustelee tällähetkellä virtuaalitalli Itä-Laaksossa nykyisen omistajansa Natalie V.:n kanssa.

Virtuaalitalli Uniruudussa asustelee Rassen emä Salarakas KAT. Salla on 153 cm korkea Katvustossa kasvatettu hurmaava tamma. Sallalta löytyy arvostelumeriitti YLA2. Luonteeltaan Salla on höperö ja hieman kömpelö, se saattaa yhtäkkiä kompastua omiin jalkoihinsa kun haaveilee jostain ihan muusta. Salla kuulemma tykkää järjestää oman shownsa kaikilla mausteilla; ” Kerrankin katsojat saivat hyvät naurut kun helpon c'n ohjelman lämmityksissä kun tamma rupesi tekemään hieman hienompia liikkeitä..”. Tamma on myös riippuvainen muiden hevosten seurasta, jos Salla jää yksin tarhaan tai talliin, alkaa korvia vihlova hirnunta kavereiden löytämiseksi. Koulutustasoltaan tamma on vaativa B ja esteillä 120cm. Kisojakin Salalle on kertynyt vuosien varrella monia ja on monissa kisoissa sijoittunutkin ! Salarakkaan nykyinen omista on zane.

Rassen emänisä Julma-Jannu KIR asustelee Kisshun omistamana virtuaalitalli Katvustossa. Ori on kasvatettu talli Kirveltäjässä. Julmikselta löytyvät arvostelumeriitit YLA1 & ERJ II, hieno poika on siis kyseessä ! Ori on 150cm korkea ja väritykseltään rautias. Koulutustasoltaan Julmis on Vaativa B ja 100cm. Julmiksien sivuilta luonnetta lainaten: ” Julmis on todella suloinen ja mukava herra, mutta ainakin todella omalaatuinen olevinaan aina kiltisti ja sitten lopulta yllättää kun sitä vähiten odottaa. Sopeutuu hyvin muiden hevosten joukkoon, eikä heittäydy hankalaksi tai ala haastamaan riitaa. Suhtautuu ihmiseen ystävällisesti ja yllättävän kärsivällisesti, mutta kumminkin vähän ennakoiden ja tilanteita karttaen. ” Julmis on siis todella mukava hevonen, mutta ei kyllä kengittäjän mielestä. Orin mielestä kenkiä ei tarvitsisi vaihtaa ollenkaan. Ratsastettaessa Julmis kuumenee helposti ja todella raskas ratsastettava, mutta jos esteitä on edessä ori on helpompi ratsastettava.

Katvustossa asustelee myös Rassen emänemä Sannin Sallitar jolta löytyy kadehtittava määrä arvostelumeriittejä, YLA1, KRJ II, SLA-I ja VVJ III. Tamman on kasvattanut SanniS, virtuaalitalli Cecilié Studissa. Kun sanotaan rakkaalla lapsella on monta nimeä se käy myös toteen tällä tammalla. Lempinimiä ovat mm. Sallis, Salli ja Sallitar. Salli on upea punarautias jolta korkeutta löytyy 156cm. Luonteeltaan Salli on omalaatuinen muiden hevosten seurasta nauttiva höseltäjä, Salli saattaa siis esim. talutuksessa astua nilkoille tai harjatessa uhitella näykkimällä. Selästä käsin tamma joudutaan usein palauttamaan takaisin maan pinnalle koska se yrittää aina päästä sieltä mistä aita on matalin. Sallilta löytyy kolme jälkeläistä Salarakkaan lisäksi. Kun katsoo tamman kisakalenteria huomaa että tämä tapaus on todella kokenut konkari, Sallilla on 58 KRJ sijoitusta, 43 ERJ sijoitusta, 19 VVJ sijoitusta ja 13 KERJ sijoitusta.
© Emma K.

Ikääntyminen

Kisakalenteri

Päiväkirja

30.8.2009 Kouluvalmennus, valmentaja: Nica

Teidän itsenäisten alkuverryttelyjen jälkeen tulin kentälle ja pyysin teitä keskelle. Kyselin vähän edestakaisin hyörivästä hevosesta ja annoin sitten käskyn lähteä ravaamaan uralle. Ensin (kuten aina, kun nica sattuu olemaan valmennuksia pitämässä) halusin raviin hyvän ja tahdikkaan temmon. Rasmus näytti pikakiitäjältä ja minä sain pyöritellä päätääni. Huh, tuosta pitäisi saada puolet vauhdista pois. Niinpä pyysin tietä vähän hidastamaan ja annoin vinkkejä Rasmuksen ravin hidastamiseen. Nipistimme vielä neljänneksen pois orin ravista ja sitten sanoin, että nyt ori meni tarpeeksi rauhallisesti. Sitten vasta aloitimme työskentelyn. Olin tulostanut kouluradan ja ajattelin, että ei olisi pahitteeksi harjoitella vähän, vaikka ohjelma nyt sattuikin olemaan Vaativan B:n tasoinen. Ensin tietenkin aloittelimme erinäisillä paloilla. Teimme yhden kohdan sieltä ja yhden kohdan täältä. Samalla opettelit rataa pikkuhiljaa. Otimme laukanvaihtoja, lisättyjä askellajeja, vastalaukkaa ohjelman mukaisesti sekä vähän sulkuja ja avoja. Sitten oli vuorossa pieni levähdystauko.
Välikäyntien jälkeen kokeilimme vielä takaosakäännöstä ja ravityöskentelyä niin, että hevonen oli koottuna ja voltit joita te teitte olivat pyöreitä, eikä hevonen ollut taipunut liikaa. Tahti oli muuttua reippaaksi taas jossakin vaiheissa ja sain huomauttaa ottamaan tempoa alemmas. En halunnut nähdä kaahotusta, vaikka hevosella olikin virtaa vaikka muille jakaa. Sitten taas pieni levähdystuokio, jonka aikana oli vielä radan kertausta. Kun ratsastaja oli jotenkuten perillä kouluradasta (ja olihan se tietenkin tuttu jo entuudestaan) menin itse hieman syrjään ja pyysin teitä lähtemään suoritukseen. 
Rasmuksen liikkuminen oli kaunista. Teitte puhtaan sisäänratsastuksen ja pysähdys oli ensin hyvä, mutta herra ilmeisesti päätti rueta hösläämään ja otti muutamia sivuaskeleita, ennen kuin lähditte taas uudelleen liikkeelle. Ravi oli hieman liian reipasta, mutta odotin ratsastajan korjaavan sen rauhallisemmaksi itse ja sen takia en puuttunut asiaan. Sitä ei kuitenkaan tapahtunut ja huomautin asiasta. Tempo hidastui heti. Rata sujui oikein mallikkaasti, enkä joutunut kuin muutamia kertoja neuvomaan mitä seuraavaksi. Silti se pysyi yhtenäisenä ja olin todella tyytyväinen. Ainakin hevonen osasi esittäytyä tarpeen tullen! 

24.8.2009 Kouluvalmennus, valmentaja: Maukka.

Otitte Rassen kanssa lämmittelyinä koottua ravia. Muutamia avotaivutuksiakin teitte, käynnissä ja ravissa. Rasse oli aluksi hieman levoton, mutta alkuverryttelyjen jälkeen rauhottui hieman ja kuunteli sinua paremmin. Tänään kokeillaankin hieman laukanvaihtoja sekä kokeillaan miten onnistuu siirtymiset peruutuksesta laukkaan. Laukanvaihtojen kanssa teillä oli aluksi hieman ongelmia orin innokkuuden vuoksi. Ori näytti kuitenkin tottelevan apujasi kun avut sille näytit hieman paremmin. Laukanvaihtoja otitte muutaman kunnes ori näytti hieman kyllästyneen niihin. Muutama voltti ja sen jälkeen pysähdys. Otitte 6 askelta peruuttaen ja nostitte laukan, tai ainakin yrititte. Rasse ei ymmärtänyt apujasi kunnolla vaan lähti rauhallisin askelin käyntiä uraa pitkin. Uusi pysäytys, peruutukset ja laukka-avut. Nyt Rasse ymmärsi avut ja nosti upean tasaisen laukan. Muutaman kerran vielä sama uudelleen ja päästin teidät tekemään itsenäiset loppuverryttelyt. Valmennus sujui suhteellisen hyvin, pieniä virheitä kuitenkin huomasin muutaman ja niistä mainitsinkin, muuten meni oikein hyvin ja jatkakaa samaan malliin!

23.3.2008  Estevalmennus Rasse&Hetti (taso 120cm), valmentaja: Millis
Huomasin Rassen vauhdikkuuden jo alkuvalkasta. Pyydettyäni Hettiä lämmittelemään herraa ravissa, se kiiruhti jo täynnä päätä eteenpäin. Ratsukon lämmitellessä kasasin lämmittelyesteitä. Laitoin toisen pitkän sivun viereen kaksi 50cm korkeaa pystyestettä, sekä niiden viereen toiselle puolelle kaksi estettä - niitä en kuitenkaan vielä korottanut laisinkaan.
Aluksi pyysin Hettiä kääntämään ensimmäisille pystyille ravissa ja nostamaan laukan vasta ensimmäisen esteen jälkeen. 
Heti kääntyessään esteelle Rasse lähti kiihdyttämään ja otti varaslähdön laukkaan vähän ennen estettä - homma meni tietenkin vähän kompasteluksi Hettin yrittäessä nopeasti pidättää oria ja Rassen takajalat kopsahtivatkin esteeseen pudottaen sen. Seuraava este kuitenkin sujui mallikkaasti. Pyysin Hettiä siirtämään Rassen uudelleen raviin ja koettamaan uudestaan samalla kun korjasin esteen. Tällä kertaa Hetti oli varautunut eikä enää päästänyt Rassea ryntäilemään samalla tavalla. Lämppäriesteet sujuivat kumpaankin suuntaan mallikkaasti. 

Seuraavaksi nostin kaikki 4 estettä 80cm:een. Nyt Hettin tehtävänä oli nostaa laukka, tulla laukassa ensin molemmille oikeanpuolen pystyille ja kääntää sitten lyhyen sivun kautta toisille pystyesteille. Rassella oli kokoajan reipas askel ja vaikka kaksi ensimmäistä estettä sujuikin hyvin, kääntyminen toisille esteillä venähti pitkäksi ja ori painoi komeasti ensimmäisen esteen ohi. Pyysin Hettiä hidastamaan oria kunnolla, kääntämään voltin ensimmäisen esteen ympäri ja koettamaan uudestaan. Lähestyminen tuli vähän vinoksi, mutta hyppy sujui muuten ihan hyvin. Seuraavalla kierroksella kaksikolla oli sama ongelma, ja kolmannella kerralla muistutin Hettiä jo radan alussa siitä, ettei Rasse saisi painaa liian kovaa. Kun poikaa saatiin jarrutettua, myös hyppääminen alkoi sujua.
Pyysin Hettiä tulemana saman radan vielä toiseen suuntaan ennen kuin annoin kaksikolle pienen lepotauon. Tauon aikana asensin vielä yhden esteen, jonka laitoin poikittain aivan maneesin keskelle.
Seuraavana tehtävä kuului näin: Hettin tulisi tulla oikeaa pitkää sivua pitkin (oikeassa kierroksessa) laukassa, kääntää vasemman pitkän sivun esteille, jatkaa niiden jälkee laukkaa takaisin oikealle pitkälle sivulle ja kääntää sen keskeltä kohti maneesin keskellä poikittain olevaa, 80cm korkeaa estettä. Nostin kaksi pystyä 100cm:een ennen kuin annoin Hettille luvan aloittaa.

Tämä rata sujui hienosti. Hetti piti hyvin huolen siitä, ettei Rasse päässyt juoksemaan liian kovaa ja lähestymiset esteillä sujuivat hyvin. Lopuksi nostin pystyt 120cm:een ja poikittain olevan esteen 100cm:een ja annoin ratsukon tulla. Verrattuna valmennuksen alkupäähän, Rasse hyppäsi nyt hienosti ja huomattavasti rauhallisemmin. Loppuverryttelyksi pyysin Hettiä ravaamaan Rassella muutaman kierroksen.
Kiitos valmennuksesta. Rasse hyppää hienosti, mutta toisinaan sillä on aivan liikaa vauhtia, mikä hankaloittaa hommaa.

9.1.2009 Hoitotarina - Tassutus

Pakkanen oli lauhtunut muutamista viimepäivistä. Pakkasta oli enään muutama aste, mutta olin silti kerrospukeutunut. Kuljin Viljon tarhan ohi ja kävin moikkaamassa sitä. Ihana talvikarva sillä ainakin oli, jos ei muuta sitten. Rassen huomasin sisällä hörisemässä iloisena. Kävin hakemassa riimun ja narun pätkän ja astelin Rassen karsinan luokse.
-Terve Rasse, sanoin sille ja annoin sen haistella lapastani. Silitin sen kaulaa ja otin taskustani omenanmakuisen hevosnamin. Laitoin sen Rassen ruoka-astiaan ja se meni heti kiinnostuneena sen luokse, hotkaisi pienen herkun ja pomppasi sitten hassusti taaksepäin.
-Mikäs se oli? hekotin ja rapsutin Rassea vähän. Laitoin sille riimun päähän ja klikkasin narun siihen kiinni.

Narun sidoin koukkuun kiinni tukevasti, mutta helposti avattavaksi ja otin sitten loimitelineestä mikä oli Rassen ovessa, sille fleeceloimen. Rasse katsoi loimea hassusti ja jännittyi hieman.
-Juu Rasse kuule, tämä pistetään sun päälles, sanoin sille rauhallisella äänellä ja silitin vähän sen kiiltävää ja paksua karvaa. Nostin loimen Rassen selän päälle, ja annoin sen tutkiskella sitä jonkin aikaa. nostin vähän loimen liepettä, jotta Rassen olisi helpompi haistella sitä. Rasse hyväksyi loimen suhteellisen nopeasti, oletan tietysti, että sillä on ollut loimi useamminkin päällä. Laitoin loiminarut kiinni ja irrotin riimunnarun koukusta, mutta pidin siitä silti itse kiinni hyvin.

Talutin Rassen kentälle. Matkalla Rasse oli välillä keksinyt, että loiminarut ovat iljettäviä, ja vähän steppaillut sinne tänne. Kentällä Rasse oli innoissaan tilanteesta. Talutin sitä vähän uraa pitkin ja sain jatkuvasti pidätellä sitä, jottei se juoksisi hullun lailla ympäri kenttää.
-Hieno poika! kehuin sitä, kun se rauhoittui ja käveli nätisti vierelläni.
Tein vähän kiemuroita ja sellaista pientä juttua, jotta Rassella säilyisi mielenkiinto puuhailuun. Rasse kulki todella nätisti, mutta puiden huojunta oli sen mielestä eri metkaa. Joka ikinen kerta, kun kävelimme kentän aidan vieressä kasvavan puun ohi, Rasse yritti vähän pukittaa.
-Höpsö poika! naurahdin sille.

En viitsinyt ruveta juoksemaan Rassen kanssa, mutta pysähdyksiä ja tahdin muutoksia tein paljon. Kun olimme olleet kentällä n. 20 min, ehkä hiukan enemmän, päätin, että on aika antaa Rassen vähän lepuuttaa aivojaan. Rasse laski päätään hiukan, kun annoin sille ihan hiukkasen pidempää riimunnarua.
-Hei Tassutus! Rassehan menee kivasti, Ram sanoi samalla kuin tuli aidan raosta kentälle.
-Kui laitoit sille loimen? Ram kysyi.
-No ajattelin, että jos sille tulis kylmä, kun ei me mitään muuta kun kävellään vaan, vastasin.
-Jaa jaa, no ihan hyvä oikeestaan, Ram sanoi.
-Hei mulla on nyt joutalasta aikaa hiukkasen, nii otappa Rasse taas kunnolla haltuus, nii mennään toi lyhyt mettä reitti, Ram ehdotti ja nyökkäsin.

Lumi narahteli allamme ja Rasse oli todella kiinnostunut kaikesta, minkä se sai näköpiiriinsä. Meistä oli hauska seurata Rassea, kun se yritti napata puusta lehteä, mutta ei yltänyt. Ram naureskeli makeasti Rassen kaikille yrityksille, mutta minulla oli vähän työtä pitää Rasse hansikkaassa. Kyllä me päästiin lenkki loppuun ja karsinaan asti kuitenkin ilman ongelmia.
-Kai meinaat Viljonkin kanssa jotakin puuhata? Ram kysyi ennenkuin meni toimistoonsa.
-Joo tottakai! sanoin ja otin Rasselta loimen pois, ennenkuin päästin sen vapaaksi karsinaan.

Kiitos Rassen hoidosta!