RAADELMAN RIANNA

Nimi	Raadelman Rianna "Riia"	Omistaja	Viehättävä, Ram. VRL-02286
Rotu	Suomenpienhevonen	Kasvattaja	Raadelman hevostila
Skp & säkä	Tamma & 147cm	Koulutus	Yleispainotteinen, He A & 80cm
Syntymäaika	13.09.2009	Rekisterinumero	VH06-018-6918
Hevosen ikääntyminen sivun alaosassa / tämä on virtuaalihevonen

 
  

Meriitit & näyttelyt VIR MVA Ch myönnetty 31.01.2011 YLA2  31+32+23+35=121p KTK II (Helmikuu 2011) 19 + 16 + 18 + 19 = 72p "Sopusuhtainen kokonaisuus, hieman väsähtänyt. Hyvät jalka-asennot, erinomainen piehevosleima." "Ok leimat, hyvä kaula, loivat lavat, syvä runko, lihava, kuivat jalat, asennot ok." "Hyvät tyypit, mutta ei edukseen. Hyvät jalka-asennot, pyöreä runko, lyhyehkö lautanen."   08.10.2010 Fiktio +irtoSERT   pt.Siiri K.  30.10.2010 Viehättävä, +irto-SERT   pt. Anette N. 31.12.2010 Viehättävä, +MVA-SERT   pt.  Melanie S. 18.01.2010 Viehättävä, +MVA-SERT   pt.  Anette N.

Jälkeläiset 10.09.2010 t.  Nastapimu HUI (Siljan Naistenmies) 15.01.2011 o. Viehättävän Niilo (Siljan Naistenmies) 26.01.2011 t.  Viehättävän Sinituuli (Kaarnan Syyspeikko) 12.04.2011 o. Hiivatti HUI (Hamppuheebo HUI)

Raadelman Rianna, tuttavallisesti Riia, on luonteeltaan vähän tuittupäinen, mutta melko tasainen. Sen luonteenpiirteisiin kuuluvat vahvasti jäkäpäisyys ja kuumeneminen. Se on myös todella tottelevainen, eikä loukkaisi ihmistä tahallaan eikä vahingossa fyysisesti millään tavalla, vaan on aikamoinen "mamin pikku mussukka". Tamma on joskus vähän äkkipikainen, säikähtelee pieniäkin ääniä vain siitä syystä, että saa aivoilleen jotakin tekemistä. Riia on todella huomionkipeä ja mustasukkainen. Se ei kuitenkaan ylly puremaan tai tappelemaan edes mustasukkaisena, korkeintaan luimii korviaan ja tökkii hoitajaansa huomiota haluten. 

 

Hoitaessa Riia on, kuten yllä mainittu, todella huomionkipeä. Välillä se ei anna hoitajan harjata laisinkaan, vaan haluaa vain silityksiä ja taputteluja. Muita pahoja tapoja sillä ei ole varustaessa, muuta kuin vatsan pullistelu satulavyötä kiristäessä. Tämäkin ongelma hoituu pienellä äänen korotuksella. Riia inhoaa kaikkea kylmää; mm. kylmää ilmaa, kylmää vettä, kylmiä kuolaimia, kylmää tallia... Esimerkiksi peseminen kylmällä vedellä hikisten harjoitusten jälkeen on melko tuskaista, koska tamma väistelee vettä parhaansa mukaan (tosin kylmä vesi lämpimille lihaksille ei tee koskaan hyvää). Kylmään ulkoilmaankin Riia astelee talvisin vastahakoisesti. Se tulee loimittaa päästä varpaisiin kylmällä säällä, tai se ei viihdy ulkona kauan ja tuleekin vaikka väkisin aidoista läpi. Tuolloin neiti on karsinassaan todella levoton. Muutenkin Riia vähän steppailee karsinassaan silloin tällöin, koska vaatii niin hirmuisen paljon enemmän tekemistä kuin "normaali hevonen". Tamman tarhaus on siis energiankulutuksen kannalta elintärkeää.

  

Ratsastaessa neiti on oikein mukava. Riialla on tasainen ja pitkähkö askel, ja sen ravissa on helppo keventää. Joskus tamma saa pienoisia pukkikohtauksia, tai sitten se säikkyy kaikennäköistä pelottavaa, esim. ihmisiä, aidantolppia tai vaikka estepuomeja. Pienenkin laukkapätkän jälkeen Riia alkaa kuumentua, se alkaa säikkyä entistä enemmän ja se saattaa yrittää viedä ohjat ratsastajan käsistä. kouluratsastuksessa tamma osaa kansallisen tason asiat, oikeastaan hyvinkin. Harvoin se saa jalkojaan niin solmuun, että hämmentyisi. Riia on erittäin notkea taivutuksissa ja voltit suoriutuvat oikomatta, kunhan kyydissä on asiansa osaava ratsastaja, joka on näyttänyt Riialle, että on turha yrittää pompotella ja temppuilla. Väistöt sujuvat käynnissä hyvin, ja ravissa tyydyttävästi, mutta tamman innostuessa oikein kunnolla tulee raviväistöihinkin mahtavaa liidokkuutta. Peräänanto ei ole Riialla paras mahdollinen, mutta neiti yrittää yleensä parhaansa. Ratsastajan istunnan pitää olla erityisen hyvä, jotta Riia kulkisi koottuna. Parhaimmillaan Riia on todella hienonnäköinen kouluratsu, mutta pahimmillaan jolkottelee pää pystyssä ja etupainoisena. Riia kulkee melko usein etupainoisena, mutta silloin pitää ottaa hyvin takapää alla, että on mahdollista kulkea hienossa muodossa, ja tehdä liikkeet reippaasti. Pidennykset sujuvat Riialta mahtavasti, mutta lyhennykset vaativat ratsastajalta tuplamäärän työtä, että neiti suorittaa ne hyvin.   

 

Esteratsastukseen Riialla ei kapasiteettia ole kovinkaan paljoa, mutta se hyppää kuitenkin perusluokissa hyvin. Tamma hyppää turhan usein huonosta ponnistuskohdasta, joten tulee liikaa turhia pudotuksia, jotta se voisi kilpailla esteratsastuksessa menestyen. Neiti on kuitenkin kovin innoissaan esteradoilla, ja sählää tuon takia joskus turhan paljon. Riia kieltää tuskin koskaan ja kulkee radalla vauhdilla. Se hyppää hyvällä ilmavaralla, jos ratsastaja saa tuotua Riian oikeaan kohtaan, esteen eteen ja sopivassa vauhdissa. Käännökset neiti tekee aika hitaasti ja varmasti, mutta uusintaradoilla pärjää parhaiten, kun suorat mennään kovaa. Esteille tullessa ratsastajan pitää todella olla hereillä, jos ei halua syöksyä esteiden läpi puomien sinkoillessa joka suuntaan. Puolipidätteillä Riian saa hallintaan, mutta hyvä istunta pitää edelleen muistaa. 

 

Maastossa tamma on innokas ja reipas, joskus vähän liiankin. Täällä neiti löytää itsestään varsin hyvin uusia "vaihteita", ja vauhdin huumaa ei tosiaan puutu. Se on meinannut palata kotiin muutaman kerran ilman ratsastajaa, kun meno on yltynyt turhan villiksi, eikä ratsastaja enää tahdo pysyä Riian päähänpistojen perässä. Tamma kuumenee heti nähdessään pitkän tien edessään, alkaa viskellä päätään ja tanssahdella levottomasti. Heikkohermoinen ratsastaja menettää nopeasti oman mielipiteensä, ja päästää Riian laukkaamaan niin kuin se itse tykkää. Rodeoksi ratsastus muuttuu, jos ratsastaja alkaa tapella Riiaa vastaan. Parhaiten laukkasuorista suoriutuu tarpeeksi kovalla kuolaimella ja hyvällä johtajuudella. Riian saa päästää laukkaamaan, mutta pitää koko ajan olla hereillä, ettei tamma liikaa innostu. Maastossa neiti on siis jääräpäinen ja melko hankala! 

 

Kuljetuksessa Riia on kiltisti paikoillaan, jos seurana on toinen hevonen. Yksin kulkiessa se on levoton, ja kuskille käy helposti ajo  hankalaksi kun tamma vaihtaa painoa jalalta toiselle jatkuvasti. Jossain vaiheessa myös alati toistuva hirnunta käy hermoille. Lastaaminen ei ole mikään ongelma. Riia astelee lastaussiltaa ylös kiltisti, varsinkin ruuan perässä. Matkan ajan yksinmatkustamista voi helpottaa heinien mauskuttaminen, tällöin ainakin hirnuminen jää vähemmälle. Muiden hevosten kanssa Riia tulee erittäin hyvin toimeen. Poikkeustapaus on silloin, kun muut saavat ihmisiltä huomiota, mutta se ei. Se leikkii mielellään kavereidensa kanssa, ja tulee toimeen kaikenikäisten pollejen kanssa. Jahtausleikit ovat sille aikuisenakin mieluisia, ja joskus se yrittää saada oman ikäisiään turhaan leikkimään. Tarhaus onnistuu parhaiten muiden itseä nuorempien tammojen kanssa, mutta ruunat eivät ole myöskään Riialle mikään  ongelma.

  

Riian kengittäminen on joskus vähän hankalaa, kun tamma ei millään jaksaisi omia koipiaan kannatella. Tällöin tulee kengittäjän käsille vähän liikaa painoa, ja kenkä ei tahdo millään päätyä paikoilleen. Kengittäessä tutun hoitajan apu on korvaamatonta, äänen korottaminen auttaa jälleen ongelmaan! Riia ei yleensä saa poljettua kenkiä jaloistaan, vaikka joskus näyttää siltä että sen takajalat tallovat suoraan etukenkien takaosaan. Eläinlääkärikäynnit ovat Riialle helppo nakki. Se käyttäytyy joka tilanteessa hyvin, paitsi tietysti jalkoja nosteltaessa. Piikitkään eivät tuota paksunahkaiselle Riialle minkäänlaisia ongelmia. Hammasraspauksestakin Riia on selvinnyt monta kertaa mukisematta, eikä sille ole muodostunut minkäänlaista kammoa eläinlääkäreitä kohtaan. 

© Nina., luonteen muokkaus: zane

i Sannin Joikuri   sh-o, km, 153cm    VIR MVA Ch	ii Pikku-Vinssi   KTK II	iii Prinssinakki sh, evm
		iie Viirutar sh, evm
	ie Erilan Noita   sh, 157 cm	iei Erilan Uskoton sh, evm
		iee Nätti-Tyttö sh, evm
e Kerttu Kertaa Kerttu ILO   sph-t, rt, 147cm    VIR MVA Ch	ei Pikku-Lintu  VIR MVA Ch, KTK-II, VVJ III, YLA2, KRJ-II	eii Kaukaisuus sh, evm
		eie Ruhtinatar sh, evm
	ee Aino-Kaisa   KRJ-II, YLA2	eei Pehtoori sph, evm
		eee Kaisa sh, evm

 

Riian isä on erittäin upea, kimo suomenhevosori Sannin Joikuri. Joikuri oli säkäkorkeudeltaan 153 cm korkea, painotukseltaan yleispainotteinen. Orilta taittuivat esteet ratana jopa metrin korkeudelta, kouluratsastuksessa kilpaili sijoittuneesti jopa vaativa B-luokissa saakka. Joikuri oli myös opetettu ajolle, joskaan ei koskaan kilpaillut. Joikuri kilpaili myös näyttelyissä, joissa se menestyikin hienosti – ori nimittäin palkittiin VIR MVA Ch-arvonimellä. Orin on kasvattanut Sanni, Cecilié Studissa, mutta hevosen omisti koko sen iän Raadelman Hevostila. Joikuri valitettavasti jouduttiin lopettamaan 17-vuotiaana jalkavaivan takia. Jälkeläisiä orilta on tiedossa kuusi.
 

Pikku-Vinssi on myös kuvankaunis kimo suomenpienhevosori. Tämä valjakkopainotteinen, 148 cm korkea herrasmies on Ilomantsin omistuksessa, jossa on asunut varsasta lähtien. Vinssiksi kutsuttu ori ei olekaan ollut mikään turha hevonen, sillä se on pärjännyt erittäin hyvin niin painotuslajissaan valjakkoajossa, kuin myös esteillä ja kouluratsastuksessa. Myös kenttäratsastuksesta löytyy sijoitus, joten kunnon monitoimihevoseksi voisi kutsua. Ulkonäkönsä puolesta Vinssi on myös niittänyt menestystä, sillä se on kantakirjattu II-palkinnolla. Luonteeltaan tämä herra on tulinen ja temperamenttinen, mutta kuitenkin omalaatuinen ja hieno hevonen kaikinpuolin. Jälkeläisiä Vinssillä on tällä hetkellä viisi.
 

Prinssinakki oli melko tuntematon suomenhevosori, eikä sitä näinollen löydy nykypäivänä monenkaan suomenhevosen suvusta. Tämä komea, rautiaankimo suomenhevonen ori säkäkorkeudeltaan 150 cm korkea ja painotukseltaan valjakkopainotteinen. Tämä ori onkin nähty kisaamassa kansallisissa luokissa jopa vaikeaa tasoa saakka, siellä toki menestyen. Ihainnoitu ori on kyllä ollut, myös ulkomaalaisten silmissä, mutta aina samalla omistajalla asunut hevonen oli selkeästi paikkansa omistajansa sydämessä ansainnut. Prinssiksi kutsuttu ori nähtiin myös silloin tällöin näyttelyissä ja se onkin kantakirjattu II-palkinnolla.
 

Viirutar oli myös kimo suomenhevonen. Tamma oli säkäkorkeudeltaan jo huomattavasti suurempi, jopa 165 cm korkea. Taruksi kutsuttu tamma on asunut monia vuosia ratsastuskoulun omistuksessa, mutta tämä valjakkopainotteinen tamma on myös päässyt kiertämään valjakkokilpailuissa aluetasolla asti. Kohtalaisen hyvin kilpailuissa menestynyt neiti onkin niittänyt sijoituksia ja jopa voittoja palkintokaappiinsa ihan mukavan määrän. Tarulla on kuitenkin ollut jalassa murtuma, joka on häirinnyt huomattavasti raskasta liikutusta, joten tästä syystä tamma on saanut viettää elämäänsä siitostamman roolissa. Jälkeläisiä neidiltä löytyykin tietojen mukaan viisi, joista kolme on oreja ja kaksi tammoja – ja neljä näistä ovat jonkin sorttisia kimoja hevosia.
 

Erilan Noita eli Cecilié Studissa Viivin omistuksessa. Tämä rautias, 157 cm korkea suomenhevostamma oli painotukseltaan yleis- ja kenttäpainotteinen ratsu, joka kilpaili kenttäratsastuksessa CCI/CIC*-luokissa. Tämä tamma onkin ollut varsinainen kilpakenttien rusettihai, sillä sijoituksia löytyy kenttäratsastuksen lisäksi niin kouluratsastuksesta, rataesteiltä kuin valjakkoajosta ja westernistäkin. Monitoimihevoseksi tämä tamma on ollut todella korkealle koulutettu ja erityisen menestyvä. Noidaksi kutsuttu tamma oli luonteeltaan erittäin yhteistyökykyinen ja ystävällinen, mutta kuitenkin myös utelias ja hieman kunnianhimoinenkin. Kuitenkin melkolailla täydellinen suomenhevoseksi, sillä sisukkuutta ei takuulla jäänyt uupumaan tilanteessa kuin tilanteessakaan. Jälkeläisiä tältä tammalta ei valitettavasti ole tiedossa kuin kaksi, vaikka neiti olisi taatusti ollut erittäin hyvä emä useammallekin varsalle.
 

Erilan Uskoton oli ehdottoman kenttäpainotteinen suomenhevosori. Tämän hevosen on kasvattanut taitava kenttäratsastaja Noora Mäkeläinen, jonka kanssa ori onkin nähty kilpailemassa jopa kansallisella tasolla kenttäratsastuksessa. Tämä herra nähtiin monissa eri kilpailuissa niittämässä mainetta ja kunniaa, eikä sijoituslista ole todellakaan jäänyt lyhyeksi. Säkäkorkeutta tältä rautiaalta orilta löytyi 158 cm, rakenteeltaan se oli myös erittäin korrekti ja näyttävä – todellakin ratsutyyppinen suomenhevonen. Ei olekaan ihme, että Erilan Uskoton on kilpaillut myös näyttelykehissä menestyen ja ori on jopa kantakirjattu II-palkinnolla.
 

Nätti-Tyttö oli myös kenttäratsastukseen painottunut hevonen. Tyttö on kasvatettu Pohjois-Suomessa, eikä kasvattaja ole juurikaan tunnettu suomenhevospiireissä. Tästä huolimatta kasvattaja on tehnyt erinomaista työtä saadessaan maailmaan näinkin kauniin ja hyväluontoisen suomenhevostamman, mitä Tyttö oli. Kenttäratsastuksessa tamma pärjäsi todella hyvin, sijoittuen ja jopa voittaen kilpailuita. Näyttelyissä sen sijaan tamma niitti ihastusta herttaisella luonteellaan, sekä tietysti kuvankauniilla rakenteellaan. Tyttö onkin esikantakirjattu, joskaan kantakirjapalkintoihin ei sen koommin ole sitten päässyt käsiksi. Tamma asui myös Noora Mäkeläisen omistuksessa koko elämänsä ajan.
  

Riian emä, Kerttu Kertaa Kerttu ILO oli Ilomantsin kasvattama, mutta Raadelman Hevostilan omistama suomenpienhevostamma. Erityisen suloinen ja kiltti tamma oli säkäkorkeudeltaan 147 cm ja väriltään kauniin rautias. Painotukseltaan Kerttu oli lähinnä yleispainotteinen, mutta omistajansa sanojen mukaan tamma ostettiin lähinnä siitos – ja näyttelykäyttöön, joissa se onkin täyttänyt tehtävänsä erinomaisen hyvin. Kerttu on nimittäin VIR MVA Ch-palkittu näyttelyiden osalta, jälkeläisiä tammalta löytyy viisi. Eipä ole Kertusta moittimista silti ratsastuskilpailuiden osaltakaan, nimittäin tamma on sijoittunut niin koulu – kuin esteratsastuksessakin todella paljon. Kerttu kuitenkin menehtyi 17-vuotiaana synnytyksessä.
  

Pikku-Lintu on taatusti yksi hienoimmista, sekä palkituimmista suomenhevosista, mitä tiedän. Tämä erittäin upean ulkomuodon omaava suomenhevosori oli väriltään kauniin voikko, säkäkorkeudeltaan jopa 165 cm. Kouluratsastukseen ja valjakkoajoon painottunut ori kilpaili erittäin menestyksekkäästi painotuslajeissaan, sijoituksia ja jopa voittoja löytyy mahtava määrä. Näiden ohella ori kilpaili myös silloin tällöin rataesteratsastuksessa, jossa se on myös sijoittunut joitain kertoja. Menestys ei kuitenkaan lopu siihen, nimittäin Lintu on palkittu myös näyttelyiden osalta erittäin avokätisesti: VIR MVA Ch-tittelin omaava ori onkin myös kantakirjattu II-palkinnolla! Kilpamenestyksensä puolesta ori on palkittu lukuisin muin palkinnoin, palkintokaapista löytyy tiedot KRJ-II, VVJ-III ja YLA2. Mikään turha hevonen ei todellakaan ole ollut kyseessä siis.
 

Kaukaisuus oli ehdottoman valjakkopainotteinen suomenhevosori. Tämä erittäin hieno,rautias suomenhevosori oli säkäkorkeudeltaan 167 cm, joten melko suurikokoinen ja näyttävä ori on ollut kyseessä. Massiivisesta koostaan huolimatta ori on ollut aivan omiaan valjakkokilpailuissa, kiitos hevosen nopeiden liikkeiden ja notkean rakenteen ansiosta. Kaukaisuus pärjäsi myös näyttelyissä kohtalaisen hyvin, joskaan kantakirjaustilaisuudessa sitä ei koskaan nähty – en silti pitäisi mahdottomuutena sitäkään, että ori olisi kantakirjattu hyvinkin palkinnoin! Sen verran korrekti ja upean näköinen orimies tämä todellakin oli. Kaukaisuus sai viisi jälkeläistä, joista jokainen on ollut erinomainen valjakkohevonen.
 

Ruhtinatar oli kuvankaunis, liinakko suomenhevosneiti. Luonteeltaan Ruhtinatar oli hyvin rauhallinen ja asiallinen, miltei kenen tahansa käsiteltävissä oleva hevonen. Kouluratsastukseen painottunut tamma on kisannut elämänsä aikana jopa vaativissa luokissa, mutta myös helpoista luokista löytyy runsaasti sijoituksia. Menestyksestään huolimatta tamma ei ole meriittejä juurikaan kaapinut, vaikka niihin olisi taatusti ollut mahdollisuus. Ruhtinatar on toiminut myös erinomaisena periyttäjänä, nimittäin tamman jälkeläiset ovat saaneet osansa neidon silmiähipovan kauniista värityksestä, sekä tietysti mahtavasta luonteestaan.
 

Aino-Kaisa eli koko ikänsä Ilomantsissa, tamman kasvattajasta ei ole tietoja juurikaan enää nykypäivänä. Tämä pienikokoinen suomitamma oli väriltään vaaleanpunarautias, päätä koristi kaunis tähti. 146 cm korkea, siro tamma oli painottunut kouluratsastukseen, mutta nähtiin myös kilpailemassa menestyneesti rataesteratsastuksen puolella, jopa miltei metrin luokissa. Aino oli luonteeltaan erittäin kultainen ja kiltti, se tuli toimeen aivan jokaisen ihmisen kanssa. Kiltti ja rauhallinen tamma olikin mitä parhain pienten lasten ja vanhempien ihmisten kanssa. Jälkeläisiä Aino on saanut jopa yhdeksän, joista neljä on tammoja ja loput oreja. Varsat ovat muuttaneet eri puolille maata, mutta jokainen jälkeläisistä on menestynyt ja upea yksilö. Aino lopetettiin valitettavasti kunnioitettavassa 21 vuoden iässä synnytyskomplikaatioiden takia, mutta tätä ennen tamma ehti niittää mainetta myös meriiteillä: Ainolta löytyy nimittäin KRJ-II, sekä YLA2-palkinnot!
 

Pehtoori oli hyvin kauniin vaaleanpunarautias suomenpienhevosori. Se oli painottunut ehdottomasti kouluratsastukseen, missä ori kilpailikin jopa vaativa A-luokissa saakka – niissä tietysti menestyen ja mainetta niittäen. Taitava ja kehityskelpoinen ori kilpaili hyvin aktiivisesti kouluratsastuskilpailuissa sijoituksia keräillen, jopa voittoja löytyy orin kilpalistoilta kohtalaisen runsaasti. Pehtoori ehti astua elämänsä aikana seitsemän tammaa, mutta tämän jälkeen ori ruunattiin, eikä näinollen jälkeläisiä ole sen enempää. Ruunauksen jälkeen hevonen lopetti myös aktiivisimman kilpakautensa ja siirtyi lähinnä harrasteratsun rooliin – missä se toimikin vähintään yhtä hyvin, kuin kilpahevosena.
 

Kaisa oli todella pienikokoinen ja siro, mutta väriltään huomiotaherättävä ja kaunis. Tämä voikko, 143 cm korkea pienhevosneiti ihastutti ihmisiä niin ulkonäöllään, kuin kouluratsastustaidoillaankin. Kaisa nähtiin monet kerrat valtaamassa koulukenttiä jopa vaativissa luokissa. Neito olikin melkoinen haaste muille kilpailijoille, sillä monet kerrat Kaisa sijoittui vähintään kolmen parhaimman joukkoon, monesti jopa luokkia voittaen. Luonteeltaan Kaisa oli hyvin sisukas ja vauhdikas suomenhevonen, mutta kuitenkin todella kiltti ja rehellinen. Jälkeläisiä se on saanut yhteensä viisi, joista kutakuinkin jokainen on nykypäivänä kiertänyt koulukenttiä menestyen. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö tamma olisi periyttänyt jälkeläisilleen upeita taitojaan – sekä kaunista ulkonäköään! 

© Juli

Estevalmennus 05.09.2011, valmentaja: Aviry

Aloittelimme verryttelyä toiveikkaissa merkeissä, Riia vaikutti hyvin innostuneelta ja energiseltä. Tunnuit itsekin olevan paremmin hereillä ja keskittyneenä, kun ratsu suhtautui tarkkaavaisesti. Toivoin, ettei tamma kuumuisi turhan nopeasti ja saisimme treenit kunnolla vedettyä. Pidin silmällä ratsukon etenemistä, eikä käynnistä saati ravista löytynyt moitittavaa. Laukkaharjoitteet sujuivat hyvin, joskin huomasin Riian yrittävän jopa ryöstää ja kiskoa ohjat käsistäsi. Verryttelitte vielä jonkin verran, minun kasatessani kentälle puomeja. Sitten siirryimmekin jo asiaan, herättelimme tammaa ravipuomeilla. Suoriuduitte aluksi ehkä hieman kehnosti, mutta pian Riia kolisutteli yhä vähemmän puomeja ja sinä sait tamman liikkumaan kunnon ravia. Tyytyväisenä (ja vielä helpottuneena) vaihdoin puomit laukkapuomeiksi, joiden suorittamisessa ei onneksi ollut ongelmaa. Riia pysyi hienosti kauniin hallittuna käsissäsi ja enpä kuullut kuin pari kalahdustakaan. Treenit sujuivat mielestäni kiitettävän hyvin. Sen jälkeen kokosin vielä muutaman ristikon, jotka tamma ylitti hiukan epävarmasti. Sinä kuitenkin paransit harjoitusta viemällä Riiaa varmuudella eteen ja pitämällä neidin mallikkaasti tuntumalla. Halusin nähdä suorituksenne vielä parin uudemman kerran, joten toistimme tilanteen samalla tavalla. Päätin ottaa seuraavaksi varsinaisia esteitä, eli annoimme Riian jäähdytellä jonkin aikaa, kun rakensin teille pienimuotoista rataa, johon kuului ensin kolme pystyestettä ja viimeisenä okseri. Sijoittelin esteet niin, että saisitte työskennellä tehokkaasti kehittäen tamman kanssa maltillisuutta ja usein Riialle kriittistä ponnistusta. Neiti hyppäsi hienosti kaksi ensimmäistä pystyestettä, mutta matkalla kolmannelle Riia ilmeisesti näki jotain yliluonnollista, meille muille näkymätöntä, ja säikähti kieltäen seuraavan esteen. Kehotin sinua ottamaan tamman haltuun ja yrittämään uudelleen, minkä teitkin, päättäväisyydellä. Uusi yritys onnistui paremmin, olin tyytyväinen hyviin teihinne ja Riian varmempiin ponnistuksiin. Tamma ansaitsi kehunsa, kuten myös sinä, taitavasta hallinnasta ja korjaamisesta. Lopuksi jäähdyttelimme Riiaa huolella, sillä treeni oli kieltämättä ollut rankka, mutta uskoakseni myös hyödyllinen. Samassa sitten jänöjussi säntäsi kentän aidan varjoista viuhtoen pää kolmantena jalkana, pakoon. Pidättelin naurua, yliluonnollista tosiaan ...

  

  

6.2.2011 Kouluvalmennus

Riian ja Ramin valmennus alkoi aavistuksen tahmeasti ja Ram sai todella työskennellä saadakseen Riian liikkumaan lennokkaammin. Lämmittelyesteille tamma laukkasi alkuun laiskasti, mutta muutaman raippanäpäytyksen jälkeen sai Ram poniinsa vauhtia ja ratsukko ylitti esteet upeasti. Siirtyessämme ratatreeniin Riia alkoi jo vilkastua omasta tahdostaan ja jo ensimmäinen kierros radalla suoritettiin kunnialla. Pyysin ratsukkoa kertaamaan harjoituksen vielä muutamaan otteeseen ja muistutin Ramia pitämään kätensä tasaisina myödätessä esteellä. Valtaosa tievalinnoista oli oikein hyviä, enkä nähnyt tarpeelliseksi lähteä korjaamaan ratsukon lähestymisiä esteille sen kummemmin. Kehuin ratsukon suoriutuneen loistavasti alkutahmeuden kadottua Riiasta ja annoin jäähdytellä itsenäisesti korjatesani välineitä pois kentältä.

  

  

18.12.2010 Estevalmennus

Alkuverryttelyssä otit Riian hyvin kuulolle, etkä antanut tamman seilata ympäriinsä tai hössöttää. Tammalla oli energiaa, mutta Riia joutui purkamaan sitä aika hyvin antamiisi tehtäviin. Verryttelyesteelle tultaessa otti tamma odottomattoman spurtin ja pisti sinun pasmat sekaisin. Uudella yrityskerralla ehdit reagoida tähän ja pääsitte esteen yli nätisti. Radalla sait tehdä paljon töitä. Aluksi Riialla ei ollut tarkoitustakaan kuunnella ohjeitasi, mutta tiukkojen komentojen jälkeen tamma ymmärsi pointin ja laskeutui kuuntelemaan sinua. Lopputunnista yhteistyönne oli paljon parempaa, askeleet esteiden välissä olivat tasaiset ja osasitte laskea oikein. Tarvitsitte vain aluksi aikaa oikean sävelen löytämiseen, mutta sen saatuanne oli ratsastuksenne oikein siistiä ja täsmällistä.

  

 

kouluvalmennus - Temu‏
Riia asteli maneesiin pääpystyssä ja hyvin energisenä. Aloitimme siirtymisillä sekä taivutuksilla. Riia taipui hyvin, mutta ravista siirtymiset käyntiin ja pysähdyksiin sujuivat todella hitaasti. Päätimme harjoitella alkutunnin siirtymisiä. Aluksi yritimme saada hevosen pysähdyksistä nopeasti käyntiin ja raviin. Heti alusta alkaen ne sujuivat hyvin. Ram. sai Riian jopa kulkemaan peränannossa. Riia kulki hienosti kaula kaarella. Siltikään ravista siirtymiset käyntiin ja pysähdyksiin ei toiminut vieläkään täydellisesti. Hetken harjoittelun jälkeen Riia siirtyi jopa pysähdyksiin suoraan ravista. Siirryimme laukannostoihin. Kokeilimme laukannostoja pysähdyksistä, käynnistä ja ravista. Laukka nousi hyvin, myös pysähdyksistä. Pyysin Ram.ia hetken laukkaamaan ympyrällä. Kun oli aika siirtyä ravin kautta käyntiin, niin eihän neiti niin helposti siirtynytkään. Se kuumeni huomattavasti ja pää ampaisi taivaisiin. Se nelisti maneesia ympäri Ram.in roikkuessa harjasta kiinni. Riia pukkasikin pari kertaa. Kun Ram. oli saanut vihdoin Riian siirtymään raviin, tamma pelästyi maneesin katossa lentävää lintua. Riia nelisti maneesia ympäri pää pystyssä. Riia pysähtyi, sydän pamppailen maneesin toiseen päätyyn. Riian rauhoituttua teimme vielä hetken ravisiirtymisiä.
 

   
kouluvalmennus - Temu‏
Riia oli alkutunnista tosi keljulla tuulella. Se saattoi ryöstää arvaamatta tai muka nähdä maneesin pimeässä nurkassa haamuja ja sitten nelistää ympäri kenttää. Yritimme saada Riian aisoihin, mutta ei se niin vain Riialle käynytkään. Se koetteli hermojamme vielä enemmän. Lopulta Ram. ärähti sille kunnolla ja laitoimme sen tekemään kunnolla töitä. Käskin Ram.ia ravaamaan kenttää ympäri kevyessä ravissa ja tekemään paljon voltteja ja ympyröitä. Kun Riia oli vähän rauhoittunut ja käyttäytyi kunnolla, käskin Ram.ia ravaamaan ympyrällä ja samalla asettamaan päätä sisälle päin. Pian tamma kulki kauniisti peränannossa. Teimme pohkeenväistöjä käynnissä sekä ravissa, mutta aina kun näytti siltä että Riia heittäytyisi hankalaksi, käskin Ram.ia tekemään voltteja kevyessä ravissa. Käyntiväistöt sujuivat hyvin, ilman paria temppuilu kertaa lukuun ottamatta. Ram. sai oikein hienosti pidettyä Riian aisoissa. Raviväistöt sujuivat melkein paremmin kuin käyntiväistöt.
Väistöjen jälkeen pyysin Ram.ia laukkaamaan pääty-ympyrällä ja pitämään tamman peränannossa. Tamma nosti laukan kiltisti, mutta laukka hieman koventui joka askeleella. Pyysin Ram.ia hieman rauhoittamaan tammaa. Kun näytti siltä, että Riia pysyy rauhallisena eikä yritä ryöstää annoin Ram.ille luvan siirtyä uralle. Hetken laukattuaan uralla käskin Ram.in siirtämään hevosen käyntiin. Vielä loppuun otimme kaksi kierrosta – kumpaankin suuntaan – vastalaukkaa. Riia meinasi selvästi nostaa alussa myötälaukan, mutta Ram. korjasi hyvin. Riia laukkasi kauniisti pitkillä sivuilla, mutta kulmissa sen tasapaino hieman katosi.
Lopuksi teimme vielä hetken temponvaihteluita sekä paljon voltteja käynnissä ja kevyssäravissa.
 

  
estevalmennus - Temu‏
Ram. lämmitteli Riiaa kootessani esteitä. Kun esteet oli pystytetty, menin hieman opastamaan Riiaa ja Ramia. Laitoin kentälle ravipuomeja, jotka muutin pian laukkapuomeiksi hyvin menneen harjoittelun jälkeen. Laukassa puomit kolahtelivat enemmän kuin ravissa. Pyysin Ram.ia hieman hidastamaan Riian vauhtia ja heti meni paremmin. Pian tein puomeista kaveletteja. Aluksi pyysin Ram.ia ja Riiaa ravaamaan kavalettejen yli ja sitten laukaamaan. Riia nosteli jalkojaan hyvin, mutta siltikin puomit kolahtelivat. Siirryimme esteille ja aloitimme hyppäämisen 40cm. Kaksi ensimmäistä estettä olivat pystyesteitä ja Riia hyppäsi niiden yli hienosti, kompuroimatta. Seuraava este oli okseri, jossa lähestyminen oli hieman hankalampi. Riia lähestyi estettä, mutta ei saanut asetettua jalkojaan oikeille paikoilleen päästäkseen esteen puhtaasti yli. Niinpä se kieltäytyi ja Ram. tipahti kaulan yli ja esteen toiselle puolelle. Ram. nousi päättäväisesti hölmistyneen Riian selkään ja kokeili uudestaan. Seuraavaksi Riia lähestyi esteelle hyvin, mutta hyppy jäi liian matalaksi ja niinpä puomi putosi maahan. Taas uudestaan ja tällä kertaa Riia ylitti esteen loistavasti. Muut esteet Riia hyppäsi joko hyvin tai hyvin huonosti. Eniten hankaluuksia tuottivat hankalat lähestymiset. Pari kertaa hypättyään koko radan Riia suoriutui radasta ilman tiputuksia. Korotin esteet 50-60cm korkeuteen ja vaihdoin yhden ristikon muuriksi. Riia hyppäsi muurin yli ilman vaikeuksia. Vaikeuksia tuli lähinnä okserien ja sarjaesteiden kanssa.
Nostin vielä lopuksi pari estettä 80cm ja pyysin Ram.ia hyppäämään ne pelkästään. Riia hyppäsi esteet, mutta siltä löytyi vielä vauhtia ja tarmoa joten annoin luvan hypätä radan vielä kerran läpi. Riia hyppäsi päivän parhaimmat hypyt sillä kerralla.