mo

• Päätalli 

• Pikkutalli

• Kasvatus

• Muistoissa

Viehättävän Viivakoodi

© Tallin omaisuutta

Meriittien tiedot

VIR MVA Ch

- arvonimi myönnetty 14.12.2008

72p. / ktk-II  

- 16p + 21p + 16p + 19p 
- hyvä rotu ja sukupuolileima, takakorkea, todella pitkäjalkainen

103p / KRJ I    15.02.2009  
 - LKV4, 4/25/25/41 + lisäpisteet 8p. 

 118p. / YLA2   22.02.2009

Suomenhevoskasvattajapäivät 22.1.2009
24.5 + 19 + 26 + 19 = 88.5 pistettä » I-palkinto

Rotunäyttely 15.05.2009 Aikuiset orit - I-palk.

Jälkeläiset 

11.11.2008 Viehättävän Joanna (Pikantin Josiina)

01.01.2009 Viehättävän Vivian (Nolemin Hupputyttö) 

20.01.2009 Etulinjan Karuselli (Tiikki)

01.02.2009 Vetonaula HUI  (Jeanne U)

07.02.2009 Viehättävän Kaunotar (Moon Aavetar)

Luonne

Mitä tulee vähän ylisiistin tamman ja vähän liiankin unisen orin yhdistelmästä? Vastaus on selkeä, tietysti Ville! Ori tuntee nukkumatin oikein hyvin, onhan se unenlahjansa perinyt isältään. Mutta kyllähän siltä äidiltäkin on tullut jotain perittyä, kivat askellajit. 

Tallissa Ville on ihan mukava. Se on hieman tumpelo välillä ja ehkä vähän senkin takia tyhmän kiltti. Ori on joskus vähän pihalla ja säheltää ja sählää mitä sattuu. Ville pyörii harjatessa, jos se on irti. Se kannattaakin kiinnittää hyvin ja karsinankin ovi pitää visusti lukittuna. Ori nostaa kavionsa kiltisti, mutta unohtaa, ettei se ihminen jaksa kannatella koko painoa, vaan nojailee mielellään, jolloin kavion pitäminen on hyvin raskasta. Satula menee selkään hyvin, mutta varsinkin vyön kiristyksessä ori steppailee minkä kerkeää. Kuolaimet menevät suuhun pienen taistelun jälkeen. Villen pelleilyyn tepsii parhaiten kielteinen ja napakka äänensävy. Käyttäytyminen riippuu myös ihan sen päivästä. Välillä sitä esitetään oikein nyrpeää ja toisinaan kilttiä iloista oripoikaa. Pesupäivänä riemua ei ainakaan näy hoitajan naamalla. Ville ei pelkää vettä, ei todellakaan, se rakastaa sitä.. Vedellä leikkiminenkin on yksi parhaista leikeistä ikinä, varsinkin kun hoitaja kastuu oikein läpimäräksi..

Ratsastaessa Ville on kuuliainen ja erityisesti istuntaan kannattaa panostaa. Ori on hieman herkkä suusta, joten ohjissa ei kannata kauheammin roikkua. Istunnalla tulee hidastaa ja pohkeita käyttää kuitenkin samaan aikaan niin, ettei Ville lähde haahuilemaan omia reittejään. Koko ajan pitää ratsastaa jokainen askel, vaikka Ville on  reipas suomenhevonen ja jos se saa vain mennä ilman pohje tuntumaa, niin pyydetty tehtävä unohtuu nopeasti. Niinpä on tärkeää pitää vauhti maltillisena ja muistaa ratsastaa.  Ville toimii hyvin koulussa ja sen kauniit melko pehmeätkin askellajit tulevat hienosti esille. Ville osaa tunnilla esittää vaikeaakin, etupainoista ja liikkua huonosti. Tämän kaiken voi helposti estää, käyttämällä heti alku tunnista kunnolla pohjetta ja pitää ulko-ohjan tuntuma vakaana. Varsinkin huonona päivänä mikään ei tunnu onnistuvan. Silti Villestä lähtee liikettä, jos ratsastaja on tarpeeksi päättäväinen ja kärsivällinen. 

Esteillä ori kuumuu paljon ja meno alkaa näyttää enemmänkin sirkukselta, kun ylikuumentunut ori heittää pukkeja. Ihan hyvin se silti hyppää esteen yli ja jos ratsastaja on oikein kärsivällinen, sekä istuu hyvin satulassa, eivät esteetkään tuota suurempaa ongelmaa. Aloittelijalle en tosin suosittelisi. 

Maastossa Ville on koko ajan hereillä, ettei vaan puskasta tulisi jotain kauheaa. Onneksi se rauhoittuu hyvin jos sen edessä kulkee joku rauhallinen hevonen, eikä se silloin ajattele hirviöitä. Yksin maastoillessa pitää olla tarkkana, ettei joku rapina yllätä. Jos ori pelästyy hyvin, ei selässä kukaan pysy pitkään, ellei sitten ole liimattuna satulaan.. Onneksi ori säntää suoraan kodin suuntaan, eikä esimerkiksi autotielle, koska siellä olisi taas lisää mörköjä. Maastoilussa on Villestä parasta uiminen, kesällä se järven nähdessään rynnistää suoraan pulikoimaan, joten Ville kannattaakin päästää joukon kärkipäähän uimareissulla, ettei se jyrää ketään alleen.

Tarhassa kannattaa pistää orille kylmällä loimi, ettei sille tule kauhean kylmä tai ehkä siksi ettei ole niin hirveä harjaaminen, varsinkin kurasäällä. Piehtaroiminenhan on varsin mukavaa, ainakin Villen mielestä.. Muista ruunista ja oreista ei Ville niinkään välitä, mutta tammojen mennessä ohi, se kyllä näyttää, kuka on kova kundi. 

Kisoissa Ville on niin jännittynyt että on kuin hyppivä pupu, onneksi se rentoutuu liikkumaan päästyään. Ville yrittää toki parhaansa, mutta aina ei mene ihan hyvin ja silloin Villekin tietää sen. Kun ratsastaja näyttää vähän surulliselta, ymmärtää Villekin että nyt kannattaisi olla extra kiltti muutaman päivän ja sitten taas alkaa riehumaan. Ja kun selässä olija tuulettelee, kannattaa tietenkin näyttää mahdollisimman hienolta jne, jotta saa enemmän kuin tarpeeksi nameja sekä ihailijoita.

Sukutaulu - ja tutkimus

Laajennettu sukutaulu

Kotikunnaan Viljo, eli Villen isä on tumman rautias suomenhevosori. Herra on 159 cm korkea ja menee Vaativaa A:ta. Viljo on luonteeltaan pirteä. Se suhtautuu joka asiaan rennosti ja ennakkoluulottomasti. Sen mukavat luonteen piirteet ja olemus näkyvät jo monen kilometrin päähän. Viljo ei ota asioita niin vakavasti ja on erittäin ihmisrakas. Ori on saavuttanut SLA-II, YLA3 ja KRJ II. Viljo ei ole enää siitoskäytössä, sillä 7 varsaa riittää sille oikein hyvin. Viljolla on myös kisoja kasoissa, ja kisoja on jo huikea 350 koossa, niistä 52 on sijoituksia. Se on hyvin valmentautunut ori ja tarinoita piisaa sillä vaikka muille jakaa, sillä Viljo on suosittu hoitohevonen. 

Teen Äijä on Villen isänisä (joka on jo edesmennyt) on useita sijoituksia kilpaillut koulupainoitteinen, rautias hurmuri jonka kumpaiseltakin vanhemmalta löytyy KRJ III. Teen ÄIjä on palkittu SLA-III palkinnolla ja SH laatuarvostelussa se sai myös kolmannen palkinnon. Näyttelymenestystä on hieman vähäinen, mutta ori on kerännyt itselleen upeasti irtoSERT:in. Kouluratsastus on kuitenkin ollut sille onnekkaampi ala ja sijoituksia on 25:n verran. ERJ:täkin sillä on hieman kisailtu ja Teen äijä sijoittuikin kertaalleen. Myös VVJ:stä on sille tullut muutama sijoitus. Monipuolista sijoituksistakin huomaa helposti että Äijä oli varsinainen yleisratsu. Sillä oltiin kokeiltukin koulua, esteitä näyttelyitä, valjakkoajoa ja opetettu jopa ajollekin. Äijälle on kertynyt jälkeläisia kuusi kappaletta. 

Villen isän emä Raadelman Hilma on varsin suurikokoinen (162 cm) suomenhevostamma, joka kerää katseita puoleensa. Siinä missä Teen Äijä kerää katseet puoleensa liikkeillään, sen tekee tämä kaunis tamma lempeällä katseellaan. Myös Hilma on luonteeltaan iloinen, pirteä ja eloisa, käyttäytyy hienosti melkein joka tilanteessa, ja tammasta huomaa kyllä, että sitä on käsitelty oikein varsasta saakka. Hilma esiintyy varmasti edukseen joka tilanteessa, ja osaa olla iloinen myös muiden hevosten joukossa. Hilma on myös hyvällä tavalla luonteeltaan varovainen eikä kovinkaan usein sorru minkäänlaisiin tyhmyyksiin. Ratsastettaessa Hilma kuitenkin on vähän hidas syttymään, ja alkuverryttelyt täytyy tehdä huolella, mikäli haluaa päästä jonkinlaisiin tuloksiin tämän rouvan kanssa. Hilman suku on kuitenkin mukava ja täynnä aitoja suomalaisia suomenratsuja. Yleispainoitteinen Hilma on hankkinut tililleen sijoituksia sekä koulu - että esteratsastuksessa, myös kenttäratsastuksessa ja jopa valjakkoajossa! Hilma on siis viimeisen päälle erittäin monipuolinen tamma
 
Emä, kultainen  Ristin Sydämetön, on hankkinut itselleen Ch SLA-II, YLA2, KRJ II ja KTK-III saavutukset. Tamma on väriltään trt, ja säkää löytyy 152 cm. Kisakalenterissa on tällä hetkellä Kouluratsastus:60 Esteratsastus:4  irtoSERT:3  MVASERT:1 sijoituksia, yhteensä kisoja tammalla on 400. Emmasta tuli myös Ristiriidan paras menestynyt kasvatin. Emmalla on neljä hienoa varsaa. Luonteeltaan Emma on neitimäinen ja vaikeahko tamma. Emma on valmentautunut ja tamman rakenne on myöskin arvosteltu. Sillä on tarkoin laadittu treenikalenteri, jota noudatetaan, niin että tamma pysyy hyvässä kunnossa. Emma on ollut erittäin suosittu hoitohevonen, joten tarinoita on sillä vihkoset pullollaan.

Villen emän isä Nerian Eemil oli erittäin upean näköinen ulkoisesti tuuheine harjoineen ja punertavine karvapeitteineen. Tämä oripoika tuskin hevillä suostui jäämään kakkoseksi, vaan tähtäsi mahdollisimman hyvään tulokseen. Kisoja pojulle kertyi ihan mukavasti, noin 273 kisaa on kasassa ja koulutustaso oli mukavan korkealla. Eemeli on saavuttanut varmaan unelmansa, VIR MVA Ch, KTK-I, KRJ-I, VVJ-I, YLA1. Eemil on kunnon oripoika. Jälkeläisiä hänellä on 13.

Ryövärintytär DL, Villen ee. on jo sijoituksiakin kerännyt koulusta kuin esteistä. Jälkeläisiäkin on kertynyt pari , 4 varsaa. Luonteelta tamma on mukava, ja perusluonteinen tamma. Kisakalenterista kurkistaa ylös 21 kisaa. Ryntti on myös saavuttanut jotain, YLA2. Väriltään tamma on ruunikko ja säkää löytyy  153cm.

Ikääntyminen

Kisakalenteri

Päiväkirja + valmennukset

29.1.2009 maastoilua

Olinkohan unohtanut ottaa lääkkeet aamulla? Olin lähtemässä villellä maastoon, vieläpä yksin, sillä tänään sattuivat kaikki lähtemään kotiin aikaisin lukemaan kokeisiinsa ja muihin puuhiin. Kello lähenteli jo neljää, kun huokaisten kiristelin orin satulavyötä. Se oli vähällä tallata varpaalleni, näytellessään kummallisia tanssiliikkeitään. Nousin hieman rauhattoman orin selkään ja lyhensin jalustimia tuntuvasti, en todellakaan olisi tippumassa Villen kyydistä. Ratsastin tielle rukoillen ettei autoja sattuisi tulemaan vastaan. 

Hyväksi onnekseni n. puolenkilometsin matkan jälkeen pääsin polun suulle. Ratsastettavaksi tarkoitettu hieman vaikeakulkuinen polku lähti viettämään hieman yläviistoon. Olin ratsastanut tätä useita kertoja, miksi nyt olisin yhtään hermostunut. Ehkä siksi etten itse raaskinut ratsastaa orilla yksin maastoja, joku toinen joutui aina tähän ikävään tehtävään. Useampi olikin pitänyt parin viikon sairasloman Villen jäljiltä. Nyt tuntui sujuvan ihan hyvin. Polku oli lumen peitossa ja oli vielä melkoisen valoisaa. Vain Villen kavioiden kopina täytti metsän kajahduksillaan ja Villekin oli onneksi tarpeeksi viisas pelätäkseen niitä. Ville kulki rauhallisesti polkua seuraten ja uskalsin jo nauttia kyydistä. Saavuimme pian lähelle muutamaa tarhaa. Onneksi kyseiset tarhat olivat tyhjiä, eikä ylimääräiset äänet haitanneet menoa. Laitumen vierestä olimme kuitenkin kohta menossa ja laitumella olevat tammat saattaisivat häiritä oria, tai ei oikeastaan sitä, ne häiritsivät minua, sillä Ville tapasi aina esittää tavallista upeampaa niiden lähettyvillä. Kiristin ohjia juuri ennen ensimmäistä aidantolppaa, pistin orin käyntiin vähän pituutta ja yritin saada sen keskittymään minuun paremmin. Muutama tamma katseli laitumen toiselta puolen ja yksi lähti ravilla katsomaan outoja menijöitä, minua ja Villeä. Ville höristi korviaan, se katseli ja viimein tajusi. Ori lähti sivukyyryllä oikealle, yrittäen estää minun määräykseni. Pidin pohkeet kiinni ja kun ori yritti änkyä vastaan minulta alkoi palaa päreet. Onneksi raippakin oli sattunut mukaan ja muistutin sillä oria, kuka määrää. 

Ravasimme loppupätkän aidanviertä ja päästyämme turvallisesti metikköön, jatkoimme käynnissä. Pian saavuimme leveälle hiekkapohjaiselle polulle, joka oli tarkoitettu ravaamiseen. Siirsin orin raviin, se hakeutui melkein automaattisesti peräänantoon, mutta vartin ravaamisen jälkeen saavuimme laukkasuoralle. Pyysin orilta laukkaa ja se singahti kuin leppäkeihäs muutaman pukin kera täyteen vauhtiin. Tuntui kuin laukkakisoissa olisin ollut. Hidastelin orin vauhtia ja pikkuhiljaa se jo laukkasi melkein normaalilla vauhdilla. Tämän jälkeen tiesin, etten ainakaan laukkaratsastajaksi ikinä alkaisi. Laukkapätkän jälkeen siirsin orin raviin. Ravailimme maastoesteradan vierestä ja siirsin käyntiin radan hävittyä. Kenttä häämöttikin ihan nenän edessä kävellessämme tarhojen ohitse. Kävelimme muutaman kierroksen lumisella kentällä ja tulin sitten alas. Ville oli käyttäytynyt melko hyvin, paremmin kuin olin odottanut.   

1.1.2009

Minut harjattiin upeaksi, kiillotettiin kavionkärkeä myöten. Tajusin seistä ryhdikkäästi ja huomasin tuomareiden arvostelevan minua. Näin sain ensimmäiset sertini eikä aikaakaan kun koossa oli kaikki tarpeellinen VIR MVA Ch:ta varten. Kun minulle sitten oli myönnetty tämä paljon haluttu arvonimi, ilmoitettiin minut myös kantakirjaukseen. Sain hienon kakkospalkinnon, eli kaikki minun varsani voisivat mennä kantakirjaukseen, ilman minkäänlaisia sertejä näyttelyistä. Vuosi vaihtua ja yllätyksekseni sain ensimmäisenä päivänä vähän herkkuja ja oveeni lapun, taisin kuulla Ram.in lukevan sitä ääneen ja kertovan, että olin valittu tallin parhaaksi oriksi täksi kuuksi, upeaksi MISTER TAMMIKUU:ksi. Olin kuulemma tallin ansioiduin ori ja pian pääsisin kiertelemään kaikenlaisia laatuarvosteluja.

14.12.2008

Hohhoijaa, huokailin. Kello oli melkein kuusi aamulla. Avasin trailerin oven. Onneksi tallin henkilökunta oli sen jo edellisenä iltana hoitanut kuntoon ja nytkin talliapulainen oli laittamassa hevosilleni matkasuojia päälle. Tarkistettuani trailerin suuntasin talliin. Olin jo pukeutunut kisavaatteisiin, sillä tiesin, ettei minulla ollut enää aikaa vaihdella vaatteita kisapaikalla. Tervehdin tallityöntekijöitä ja tarkastin kaikki kisoihin lähtevät hevoset hyvin. Yksi niistä oli tietenkin Viehättävän Viivakoodi. Ville oli vielä unelias, eikä se välittänyt hääräilystä. Talutin Villen traileriin, se ei jaksanut nyt ainakaan aamulla pistää vastaan ja trailerissa odotti muutama porkkana. Kun kaikki oli valmiina lähdimme n. tunnin kestävälle matkalle kohti kisakenttää. 

Haukottelin vielä saavuttuamme paikan päälle, mutta samalla perhoset alkoivat pyöriä vatsassani. Onneksi mukanani oli joukko apulaisia, jotka huolehtisivat hevosistani. Saatoin itse mennä hoitamaan muita asioita. Villekin alkoi hermostua ja kun ratsastin sen lämmittelyalueelle, sain huomata ettei orilla ollut mikään valtavan hyvä päivä. Aluksi se meinasi nousta pystyyn, mutta kun vihdoin sain sen liikkumaan eteen, rentouduimme kumpikin. Kyllähän tämä sujuu hyvin, niin kuin aina, ajattelin ja toivoin. Minulle toivotettiin onnea, sillä vuoromme olisi aivan hetken kuluttua. Ville tuntui jo oikein sopivalta ratsastaa. Odotimme, että nimeni kuulutettaisiin ja sitten menimme kentälle. Ville seisoi hyvin, mutta hieman hermostuneena, sillä välin kun tervehdin tuomareita. Aluksi ori oli taas jännittynyt ja huomasin meidän tehneen muutamia huonoja teitä, joista varmasti sakotettaisiin. Heikon alun jälkeen alkoi kuitenkin taas sujua. Ville rentoutui ja unohti paineet. Loppujen lopuksi suoriuduimme loistavasti ja sijoituimme neljänneksi. Kotona ori sai herkkuja ja vapaapäivän.  

26.11.2008

Nyt olisi taas koulutreenin paikka, tokaisin Villelle karsinassa. Harjasin orin ja talutin maneesiin. Sijoituksia kisoissa oli tullut vaikka kuinka, mutta treenata silti piti. Ville näytti olevan hyvällä päällä. Se oli innokas lähtemään töihin. Kiristin vyön ja sain monta kertaa pitää orille puhuttelun, kun se ei olisi jaksanut seistä paikoillaan vyön kiristyksessä. Viimein pääsimme käyntiin. Villellä oli paljon energiaa ja se ehdottomasti halusi käyttää sitä. Muistutin kuitenkin että käyntiäkin tuli treenata, joten tein pidätteitä paljon. Kun käynti oli mielestäni hyvä siirsin Villen raviin. Se oli jo ehtinyt unohtaa alkusälhäämisensä, joten ravista tuli heti hyvä. Tein voltteja ja taivutuksia. Treenasimme kiemurauria. Ville työskenteli oikein hyvin ja yhteistyöhaluisesti. Laukassa harjoittelimme laukanvaihtoja. Treenin jälkeen se sai kävellä vähän aikaa, kunnes talutin sen takaisin talliin.

10.10.2008  VALMENNUS, valmentaja: Jarrow

Alkulämmittelyt Villeltä sujui oikein hyvin. Ori oli pirteällä ja innokkaalla päällä tänään. Alkulämmittelyiden jälkeen tehtiin erilaisia kuvioharjoituksia kootussa ravissa. Ville suoriutui niistä hyvin - ratsastajan ja hevosen yhteistyö pelasi loistavasti. Ori esitti kauniita askellajejaan upeasti jokaisessa askellajissa. Kuvioharjoituksien jälkeen Ville hoiti hienosti avo- ja sulkutaivutukset. Avotaivuksia tehtiin ravissa. Sukutaivutuksia kokeiltiin niin ravissa kun myös laukassa. Villeltä sujui vähän paremmin avotaivutukset. Laukanvaihtoharjoitusta tehtiin niin, että laukka vaihdettiin joka 3:lla askeleella. Ensin koko homma meinasi mennä päin mäntyä, mutta kun laukanvaihtoja alettiin työstämään kunnolla, Villekin tajusi lopulta homman. Loppujen lopuksi laukanvaihtoharjoitukset onnistuivat hyvin.

10.5.2008

Rapsutan Villen kaulaa, se nauttii. Suljen viimeisetkin soljet suitsista ja kypäräni soljen. Taas olisi aika lähteä harjoittelemaan Villen kanssa, sillä ei enää kauaa menisi, kun alkaisimme jo kilpailemaan. Olin varannut maneesin ihan meitä varten aamupäivästä, noin kello kymmenen aikaan. Talutin rauhallisen orin maneesille kaartoon. Puhuin sille rauhoittavalla äänellä, mutta silti satulavyötä kiristäessäni ori ei suostunut rauhoittumaan pelkällä äänellä. Nyt sanoin sille tiukasti EI, kun se taas alkoi tanssahtelemaan vyötä kiristäessäni. Pian olin selässä ja lähdimme uralle. Ville tuntui oikein mukavalta allani. Pian otin ohjat tiukemmalle ja aloin työskennellä. Ori oli alkutunnista vähän rauhaton ja olisi halunnut mennä kovaa. Pakotin sen avuille ja pian se meni perään antoon.  Takajalat polkivat mukavasti, eikä hetkeksikään tuntunut että ori olisi valunut etupainoiseksi, ei se toimi hyvin. 

Muutamien väistöjen, avojen ja temponvaihtelujen, sekä suunnan muutoksen jälkeen, annoin sen kävellä pitkin ohjin. Uteliaita katselijoitakin olimme saaneet, mutta kumpikaan meistä, minä ja rakas oriini, emme olleet huomanneet tulijoita. Piakkoin keräilin taas ohjia ja Ville arvaili mitä olisi tulossa. Laukkaa, siitähän se pitää. Istuin rauhassa, vaikka ori tanssahteli käyntiä allani rauhattomasti, aivan kuin lentoon lähdössä. Istuin rauhassa pohkeet lähellä ja kerroin istunnallani että halusin ravia. Ville yritti singahtaa altani, onneksi osasin varautua. Pidin ohjat tiukasti tuntumalla ja käänsin useille volteille. Kevyessä ravissa teimme vielä kolmikiemurauran ja annoin Villen laukata pahimpia energioitaan pois pääty-ympyrällä. Teimme työtä laukassa, kunnes sain sen perään antoon ja laukankin pyörimään erinomaisesti ympyrällä, ohjasin orin laukassa uralle. Hidastin oria ja tein paljon puolipidätteitä. Kun laukka oli lyhyttä siirsin Villen raviin ja annoin sen ravata hetken aikaa. Vaihdoimme suuntaa ja teimme saman laukassa toiseen suuntaan. Lopuksi ravasin kevyttä ravia tekemällä paljon ympyröitä. Villekin rentoutui ja rapsutin sitä hartaasti. 

Tallissa harjasin orin hyvin ja jätin sen lepäämään. Pian se pääsisikin tarhaan muutaman ystävänsä kanssa.