...että joskus tämä talomme olisi jossain minua tyydyttävässä kunnossa....ei paljoa puutu, mutta kuitenkin..

....että joskus olisin niin päättäväinen, että kaikki tulisi tehtyä, mitä olen muka mielestäni päättänyt tehdä pikimmiten..

....että joskus tulisi mentyä Uuteen Seelantiin, kun kerran se nuoruudessa tuli ajatukseksi asti muotoiltua päässä.....

....että joskus saisin koottua ne runot jonnekkin, jotka minua on puhuttaneet..

....että joskus saisin luettua ne kaikki kirjat, joita olen suunnitellut lukevani....
 
 
 
 

KAARISILTA

Ja Jumala sanoi: Toisille annan toiset askareet,
vaan sinulta, lapseni, tahdon, että kaarisillan teet.
Sillä kaikilla ihmisillä on ikävä päällä maan,
ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksissaan.
Tee silta ylitse syvyyden, tee, kaarisilta tee,                                                                  .
joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee.
Minä sanoin: He tulevat raskain saappain, multa-anturoin
-miten sillan kyllin kantavan ja kirkkaan tehdä voin,
sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?
Ja Jumala sanoi: Verellä ja kyynelillä vain.
Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan-
pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan.
Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat,
he antavat kyllä anteeksi, jos sillan rakennat
Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee,
joka syvyyden ylitse lakkaamatta valoa säteilee.
Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisillan teet:
ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet.
Aale Tynni
 

ÄLÄ ELÄMÄÄ PELKÄÄ

Älä elämää pelkää,
älä sen kauneutta kiellä.
Suo sen tupaasi tulla
tai jos ei liettä sulla, sitä vastaan käy tiellä,
älä käännä sille selkää.
Älä haudoille elämää lymyyn  kulje:
Ei kuolema sinulta oveaan sulje.

Kuin lintu lennä,
älä viipyen menneen rauniolla
nykyhetkeä häädä.
Suo jääneen jäädä,
suo olleen haudassa olla,
tulevaa kohden koeta mennä.
Ole vapaa, kahleeton tuulen tavoin:
On kuoleman portti aina avoin.

Älä koskaan sano:
"Tämä on iäti minun."
Elon maljasta juovu,
taas siitä, jos tarpeen,
kivutta luovu.
On maailman rikkaus sinun,
kun mitään et omakses ano.
Elä pelotta varassa yhden kortin:
Näet aina avoinna kuoleman portin.
Kaarlo Sarkia
 
 
Vuoren rinteeltä 
alas kotiini asti 
saattaa minua 
kuu ja käy yhtä jalkaa 
portista puutarhaani. 
Kotomichi 
Miten kirkas kuu!
Mieleni lävitse käy
äkkiä toive
kunpa ensi vuonnakin
eläisin tätä iltaa.
Saigyo

 

Omenan kuoressa on reikä.
Jos siihen painaa korvansa kiinni
ja kuuntelee tarkasti,
voi veden ja tuulen ääniltä erottaa
astioiden helinää.
Toukka tiskaa.
Risto Rasa
 
 

Runokoira Pentti

Olen runokoira Pentti
-runokonsulentti.
Runoutta suosien
läpi koiran vuosien
lennän,
tähtiin ennän.
Maassa saisin hiipiä
ilman runon siipiä.

Kuin kissoja ja kanoja
on maailmassa sanoja.
Sanoista voi punoa
monenmoista runoa.
Siis laulan, 
nostan kaulan, 
ulvon runon kohti kuuta.
Enkä toivo muuta.


Oi runous
-mi lumous!
Se on kuin onnen humaus 
tai takaraivoon kumaus.
Jos muuten en voi kuvata,
voin runon aina luvata.
Kautta uljaan häntäni, 
kuule suloääntäni!
Kautta avaruuskien, 
sanat kaikki nuuskien 
kuljen.
Syliin suljen
sen jolla vain on tajua
haistaa (nuuh) runon hajua.
Mikko Perkoila

JA ÄKKIÄ ON ILTA

Jokainen yksinään maan sydämellä
auringonsätten lävistämänä:
ja äkkiä on ilta.
Salvatore Quasimodo
 
 
 
Kiitos harhaluuloista,
kiitos hauraista kuvitelmista,
tämä puoli ylöspäin, varovasti.
Todellisuuden kosketukset,
milloin hellät, milloin tylyt,
todellisuuden heitot ja potkut 
eivät voi mitään kuvitelmalle.
Ihmiskunnalla on toivoa.
Vedet ja maa puhdistuvat vielä, 
ilmaa on vielä kerran hyvä hengittää, 
myrkkyjä ja aseita lakataan valmistamasta.
Vielä kerran me lepäämme puiden katveessa,
luemme runoja
kuuntelemme Sokrateen ääntä.
Tulevat uudet tunteet,
uusi herkkyys.
Kuvitelma, elätkö vielä?
Naivismini syvyyksistä minä huudan sinua.
Kiitos harhaluuloista, 1972 Eila Pennanen
Sydämeni runo

Seimessä hiuskasan päällä 
makaa sokea ja mykkä lapsi
jolle ei milloinkaan kerrota
Ihmisoikeuksien Julistusta
Avaruusaluksen kauha ruopii kuun pintaa
luodit lävistävät ihmisaivoja
sydämeni pajukossa tämä lapsi
tekee kevätiltana kanssani pilliä.
Valittu runous, 1977 Juhani Peltonen
 
 
 

Kahlil Gibran
 

Ja nainen, joka piteli lasta rintaansa vasten, sanoi:
Puhu meille Lapsista.
Ja hän sanoi:
Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne.
He ova Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia.
He tulevat kauttanne mutta eivät teistä itsestänne.
Ja vaikka he asuvat luonanne, eivät he sittenkään kuulu teille.

Antakaa heille teidän rakkautenne, mutta älkää ajatuksianne.
Sillä heillä on omat ajatuksensa.
Voitte hoivata heidän ruumistaan vaan ette heidän sielujaan.
Sillä heidän sielunsa asuvat huomenkoiton asunnossa, minne te
ette voi mennä, ette edes unelmissanne.
Te voitte yrittää tulla heidän kaltaisikseen, mutta älkää yrittäkö
tehdä heitä itsenne kaltaisiksi.
Sillä elämä ei mene taaksepäin eikä viivy menneessä päivässä.
Te olette jousia, joista lapsenne singotaan elävinä nuolina.
Jousimies näkee matkan pään loppumattomalla polulla ja Hän
taivuttaa teidät voimallaan, jotta hänen nuolensa sinkoaisivat kauas
ja nopeasti.
Taivu Jousimiehen käsissä ilomielin:
Sillä samoin kuin Hän rakastaa nuolia, jotka lentävät, Hän rakastaa
myöskin jousta, joka on järkkymätön.
suom. Annikki Setälä Profeetta, 1968
 

SUOMALAINEN

Suomalainen on sellainen joka vastaa kun ei kysytä,
kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään,
sellainen joka eksyy tieltä, huutaa rannalla
ja vastarannalla huutaa toinen samanlainen:
metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat.
Tuolta tulee suomalainen ja ähkyy, on tässä ja ähkyy, tuonne menee
ja ähkyy, on kuin löylyssä ja ähkyy kun toinen heittää kiukaalle vettä.
Sellaisella suomalaisella on aina kaveri, koskaan se ei ole yksin
ja se kaveri on suomalainen.
Eikä  suomalaista erota suomalaisesta mikään,
ei mikään paitsi kuolema ja poliisi.
Jorma Etto, Ajastaikaa, 1964
 
 
Naapurin tytöltäkö mallin kysyt,
naapurin tytöllä on oma tausta ja olot.
Sait toiset perintötekijät, suunista niiden mukaan,
oma lukunsa on jokainen, oman biologiansa, psykologiansa,
sosiologiansa, kolmiyhteisyys itsekukin.
Tutkimusta voi tehdä ryhmätyönä, ihmiskuvausta ei, 
ja näytelmässä johon jouduit saat ihmiskuvasi tehdä yksin,
hyvin, hirveän yksin.
Älä yritä miellyttää muita, hukut muiden virtaan, joskus ajastaan jäljessä oleva voi olla edellä aikaansa.
Pahinta mitä ihminen itselleen teki on että hän väärensi itsensä.

Aina on oltava niitä joiden päälle saa sylkeä: punikit, juutalaiset, romanit, nyt tuli individualistin vuoro.
Ei yksi voi olla niinkuin kaikki, eivät useimmat kaikistakaan ole
vaikka luulevat olevansa tullakseen hyväksytyksi.

Älä mene sukupuolten välisiin sotiin, ole ihmisen puolella,
rakkauteen kuuluu ystävyys, ystävyyteen rakkaus, eikä
kukaan ole niin vahva astia kuin luullaan, ei lapsi, ei mies, ei
nainen.
Meille annettiin tunto mielen sormenpäihin, se on annettava
eteenpäin: ainoa silta toiseen ihmiseen on virittyminen toisen
mukaan.

Kun lapsen saat, katso malli sieltä missä vaisto vielä on tallella, katso lintua, kissaa, oravaa.
Ihminen, luonnosta vieraantunut, puhuu toisin kuin tietää, hänen on paha olla.
Mutta ihmisen poikasella on ohut iho, ei höyheniä, ei karvaa, se tarvitsee suojaa, suojaa, suojaa.

Ei elämäntaitoa voi opettaa, se on opeteltava itse hitaina hitaina vuosina, ja kun jotain luulet oppineesi, vuodet käyvät lentämään.
Kai se on niin tarkoitettu: juuri kun vieras alkaa viihtyä, tulee hyvästelyjen aika.

Elämä toteutuu meissä, nainen työssä ja lapsissa, ei kenenkään tarvitse lähteä itseään toteuttamaan. 
Paljoa et tarvitse:
hiljaisuuden, luonnon, lähimmäiset, järjestys on tämä jotta
luopuminen helpottuisi.

Kysy hiljaisuudelta itseäsi, kysy vielä sittenkin kun olet 
kyselemisestä uupunut, se vastaa kyllä kun maltat odottaa, 
joskus vuosien,
joskus vuosikymmenien perästä.
Kysy hiljaisuudelta itseäsi, 1974 Helena Anhava