Inkeri Rissanen

Kotimaan kierros

Matkakertomukset o Galleria o [Laskuri]

Kotimaan kierroksella 23. - 25.8.2005

Paltamo - Oulu - Hailuoto - Kemi - Kärsämäki
Näytä suurempi kartta

Kolme mainiota reissupäivää ja hieno sää hemmotteli! Kerronko mitä kaikkea nähtiin ja koettiin Eijan ja Sirpan mukana?

Eino Leino-talo ja Paltaniemi

Paltaniemen kuvakirkko, keisarin talli, Pappilanniemen kierros pitkin museotietä oppaan mukana, Eino Leino-talo. Nytpä tiedän Hövelöstäkin enemmän ja oppaamme antoi kullekin Nocturnen sanat matkaevääksi. Sehän tietenkin kuunneltiin siellä kahvitellessa ja lohikukkosia maistellessa. Ja Eija painosti: opetelkaa sanat ulkoa, paluumatkalla se pitää laulaa...

Kainuun Eino Leino-seura rakennutti Eino Leino-talon runoilijan syntymäkodin Hövelön muistoksi ja se vihittiin käyttöön 100 vuotta runoilijan syntymän jälkeen 1978.
http://www.kainuuneinoleinoseura.fi/Kuvat/Talo/

Hövelöstä on tuotu taloon vain verannan yksi tukipilari ja sitä hieromalla alkaa tietysti runosuoni sykkiä. Talo on rakennettu alkuperäisen Hövelön piirustusten mukaisesti ja huoneet on osaksi sisustettu vuosisadan vaihteen tyyliin. Ne on nimetty: Äidin huone, ruokasali, Olgan huone, Hildan huone, Isän huone ja sitten tietysti keittiö ja sali. Talo on perinnetalo, jossa voi tutustua Eino Leinon elämään ja elämäntyöhön valokuvien sekä monipuolisen esittelyaineiston avulla. Taloa vuokrataan perhejuhlien ja kokous- käyttöön, mutta erityisen houkuttelevilta tuntuvat kesäiset runokahvilaillat, joissa kainuulaiset lausujat esittävät runoja. Talon pihalla on tilaa, on pöytiä, istuimia ja näkymä on huikea Oulujärvelle ison pihakoivun ja ladon välistä. Ladon nimi on Lystinurmi. Jäi kysymättä, järjestetäänkö tiellä latotansseja.

Paltaniemen kuvakirkko on vuodelta 1726 ja maalausten tekijä on Emanuel Granberg.

Maalaukset kertovat sekä tutuista vanhan testamentin tapahtumista että Jeesuksen kärsimyshistoriasta. Vaikuttavin on takaseinän viimeinen tuomio, josta alaosa maalausta on poistettu, on kuulemma järkyttänyt liiaksi varsinkin naisenpuolia. Ja kas, naisiahan sinne helvettiin on enimmäkseen vajoamassa...
http://kajaaninkampus.oulu.fi/koky/kokl/lonnrot/rheikkin/paltaniemi/paltan.htm

Keisarintalli on ihan kirkon vieressä muistona keisari Aleksanteri I:n vierailusta vuonna 1819. Oven yläpuolella olevassa taulussa kerrotaan näin:
 

”Tässä tallissa joka alkuansa oli rakennettuna Haapalankankaan uudistalossa Paltamon pitäjässä Wuolijoen kylässä einehti aikansa korkein hallitsija, meidän armollisin ja hellästi rakastettu keisari Aleksanteri I 28 pnä Elok. 1819 matkustaissaan Kajaanin kaupunkiin. Muistoksi tämän suuren ruhtinaan merkillisestä matkustuksesta Kajaanin läänissä ovat Paltamon pitäjäläiset tämän huoneen tälle paikalle muuttaneet.”

Tallin sisällä on pitkä pöytä, johon on kaiverrettu pöydässä istujien nimet:
 

 ”Tällä sijalla istui 
Hänen Majesteetinsä
 Keisari Alexander 1nen 
  ruoalla ollessaan”.

Keisarille oli varattu iso ala pöydästä. Nurkassa oli ihmeen lyhyt sänky, jossa hän lienee maannut ja yhdessä nurkassa kiesit, joilla häntä oli kuljetettu..

Kainuun opistolla oli sitten esittely ja lounastauko. Iso opisto ja kesken syönnin muistin, että siellähän on opettajina mieheni tuttuja, jotka aikoinaan kävivät meilläkin ja siivoojalta kyselin, löytyykö Kämäräisiä, rouva kielten ope. Hänpä pinkaisi opettajainhuoneeseen ja niinpä sain tavata pika pikaa Ailaa ja vaihtaa kuulumisia.

Tervetuloa Eino Leino-taloon

Oulu ja Hailuoto

Oulujärvi pantiin kahtia, lähdettiin Manamansalon kautta järven eteläpuolelle, hienoja hiekkarantoja, uusia kesämökkejä nousemassa, Kassu Halosen taiteilijakoti. Välillä myös lossimatka. Lossin nimi oli Alassalmi ja näkymät molempiin suuntiin kuin merelle. Toisella puolella Niskanselkä, toisella Ärjänselkä.

Ouluun oli kiirus, tuomiokirkko avoinna iltakahdeksaan ja sinne ehdimme vielä kirkon oppaan kertomuksia kuulemaan. 5 vuotta sitten siellä oli kummityttöni häät, mutta pääpari veti tietysti kaiken huomion ja nyt tajusin vasta kirkon kauneuden.

Olin sopinut ko. kummityttöni Eevan kanssa, että hän hakisi minut vierailulle kotiinsa, mutta retkemme oli tunnin myöhässä, joten Eeva tuli yksin ja juttelimme hotellissa teekupposen ääressä ja kävelimme Rotuaarilla ja torin ympäristössä. Eeva ja miehensä ovat kumpikin lääkäreitä ja heillä on 4-vuotias tytär ja 2-vuotias poika. Olin juuri ennen lähtöä mehustanut ja hillostanut, joten vein Eevalle kantamuksen näitä puutarhani tuotteita, joista hän oli ylen onnellinen.

Hotelli Radissonissa majoituin Eijan valinnan mukaan Marjukan kanssa, jolla kuulema oli hevostila Hiltulanlahdessa Kuopion eteläpuolella. Ensi töikseen hän kyseli, missä on voinut tavata minua kun olen niin tutun näköinen. No, oletko ollut aikuislukiossa, kysyin. Joo, 25 vuotta sitten hän oli kirjoittanut sieltä ylioppilaaksi - että silleen. Tämän reissun kuluessa tietoni hevosista ja hevosihmisistä yleensä laajeni kovasti. Marjukka oli hyvä kertoja ja minä innokas kyselijä - kyselin hänet nukuksiin molempina iltoina.

Oulu

Keskiviikkona piti olla klo 8 linja-autossa lähdössä kaupunkikierrokselle. Oppaan nimi oli hyvin suomalainen, Marita, mutta hän oli saksalainen alun perin, ja se kuului selkeästi hänen puheestaan, mutta hän tunsi kaupungin todella hyvin asuttuaan siellä 29 vuotta ja hänellä oli näkemystä - "tuokin alue oli ennen pieniä omakotitaloja ja katsokaa nyt..." Olikohan niin, että Oulussa on neljä seurakuntaa ja yksi niistä on Tuira. Käväisimme somassa Tuiran kirkossa aamuhartaudessa (meillähän oli mukana naispastorimme Sirpa Ylikotila) ja jatkoimme Hailuotoon. Sinne on n. 7 kilometrin lauttamatka ja lautalle pääsivät varsinaiset hailuotolaiset ennen turisteja. Sovimme kuitenkin mukaan ja ihastelimme merinäkymiä 25 minuutin lauttamatkan ajan.
http://www.hailuoto.fi/

Saaren toiseen päähän Marjaniemeen on 30 km. Siellä on majakka, kalastajakylä, ja tuulivoimalat ja pieni kahvila. Hailuodon kirkonkylä on miltei keskellä saarta, on maanviljelystä ja metsä täynnään jäkälää ja ainakin tänä syksynä puolukkaa, joka loisti punaisena tien varrella. Pysähdyimme ennen kirkonkylää Luovon Puojissa, josta voi ostaa hailuotolaisia käsitöitä. Se oli entinen nuorisoseuran talo ja sen pihamaalla oli kivipaasi, jossa luki:

Tästä lähtivät Hailuodon miehet talvisotaan 1939-40”.

Oppaamme halusi viedä meidät leipomo-kahvilaan, jonka nimi oli Hailuodon Leipä & Lammas, mutta kesäaikataulu ei pitänytkään enää paikkaansa ja niinpä jäi luovon leipä maistamatta. Saimme tietää, että Hailuodossa on 1000 varsinaista asukasta, enemmistö miehiä, aika harvinaista muuten! Saari on merestä vähitellen kohonnut ja yhdistynyt useista eri saarista ja sen korkein kohta on Hyypänmäki. Luontoihmiselle se on ihmettelyn ja rauhan tyyssija, kenties pakopaikka oravanpyörästä. Kalastus on saarelle ominainen elinkeino ja syksyn suurin tapahtuma on siikamarkkinat.

Hailuoto

Oulunsalon ja Haukiputaan kirkot

Paluumatkalla kurkistimme Oulunsalon kirkkoon ja viimeiseksi oppaamme halusi ehdottomasti näyttää Oulujoen kalaportaat, koska ne olivat niin kauniit hänen mielestään. No johan toki!

Lounaamme hotellissa oli puoli tuntia myöhässä, joten luvattu päivälepo jäi väliin. Onneksi meidät palveltiin pöytiin, joten lepoahan se syöminen toki oli. Sitten taas hypättiin autoon ja huristelimme Haukiputaalle, jossa on aivan upea kuvakirkko, vähän nuorempi kuin kuulu Paltaniemen kirkko. Kirkkoherra esitteli kirkon ja sen Mikael Toppeliuksen maalaamat kuvat joissa oli paljon sekä vanhan että uuden testamentin kuvitusta.
http://www.evl.fi/srk/haukipudas/galleria_1.html

Ja sielläkin oli yhden seinän peittämä viimeinen tuomio, mutta ovatkohan haukiputaalaiset olleet parempihermoisia kuin paltaniemeläiset, koska tätä maalausta ei ollut sensuroitu, vaikka yhtä lailla naiset olivat ensisijaisesti helvettiin tippumassa. Sakastissa huomasin, että yksi vanhoista kirkkoherroista oli Alikoski, joka sitten tuli Nilsiän kirkkoherraksi 40-luvulla. Isäni tietysti tunsi hänet ja kertonut yhtä ja toista. Kyseisen papin veli oli täällä Siilinjärvellä kirkkoherrana joskus 50-luvulla ja hänet muistankin.

Jalokivigalleria ja hevostila

Ja sitten jatkoimme Kemiin saakka, jossa ensin saimme shoppailla ihanassa turistiputiikissa, joka oli tuntia pidempään auki ihan meidän vuoksemme. Sieltä löysin somat enkelikortit, joihin sitten loppumatkasta kirjoittelin ryhmän puolesta kiitosvärssyt Eijalle ja Sirpalle. Shoppailun jälkeen meillä oli kierros Kemin jalokivigalleriassa (Euroopan laajin jalokivimuseo, yli 3000 kiveä näytteillä) ja sielläkin oli tavattoman ihana ja innostava opas, jonka tyylistä huomasin, että hän esittelee museota paljon lapsiryhmille. Se oli todella mukaansa tempaavaa - kivissä on paljon taikaa ja jokaisella horoskooppimerkillä on oma "taikakivensä"! Siellä oli ametisteja, akaatteja, onyxia, turmaliinia, vuorikiteitä, ties mitä maailman eri kolkista, yhden miehen elämäntyö!

Galleriassa oli myös näytteillä Suomen kuninkaan kruunu, se mikä oli suunniteltu hesseniläiselle Friedrich Karlille, jota oli pyydetty Suomen kuninkaaksi syksyllä 1918. Miehellä lienee ollut pieni ja terävä pää, koska kruunun ympärysmitta oli vain 52 cm. Kemi-oppaassa sanotaan 57 cm. Kruunu on kultaseppämestari Ypyän 1980-luvulla takoma.

Samaan vitriiniin oli sijoitettu jäljennös Marie Antoinetten 647 timantin kaulakorusta ja Englannin kuningattaren kruunun jäljennös - tai mistä sen tietää, jos se olikin aito ja Elisabeth kantaa varmuuden vuoksi jäljennöstä. Tuskinpa hän itse kurkistaa kantamiensa jalokivien aitoutta....

Paluumatkalla poikkesimme Yli-Iissä eräällä ratsutilalla, jossa meille tarjottiin iltakahvit tuoreiden muurinpohjalettujen kera. Kävimme katselemassa tilan hevosia ja talon emäntä kertoi auliisti tilan toiminnasta ja monelle oli elämys taputella hevosia ja pieniä varsoja ja silitellä talon ystävällistä kissaa. Huonekaverini Marjukka oli myynyt keväällä tilalle ison ratsuhevosen, josta hän oli huolissaan ja kävi hoitelemassa sen jalkoja. Hänen mielestään hevosella ratsastettiin liikaa ja se oli rasittunut kesän aikana. Mutta kyllä se oli komea ja paljon isompi kuin muut hepat. Siellä oli myös yksi islanninhevonen. Kysyin, osaako se töltätä. Sehän on näiden hevosten ihan oma juoksutyyli.

Ilta oli ihanan lempeä ja tyyni, mikä auttoi jaksamaan yli kymmeneen vierähtänyttä päivän matkaa.

Haukipudas

Turkansaari ja Kärsämäki

Kolmantena päivänä aamutoimet ja laukun pakkaus ja lähdimme hotellilta 10.30. Ehdin aamiaisen jälkeen kipaista Stockmannilla ja heti ulko-ovella löytyi pieni kukkapuoti, joka sytytti! Onnen bambu, sehän olisi sopiva lahja Sirpalle, Eijalle ja kuljettajallemme Eerolle. Niinpä tyttö kääräisi kolme bambupakettia ja kertoili samalla hoito-ohjeita ja pujahdin tyytyväisenä ulos.

Meillä oli ohjelmassa aluksi Turkansaari, joka on maamme kolmanneksi suurin ulkomuseoalue, tosiaankin saari Oulujoessa toistakymmentä kilometriä Oulusta yläjuoksulle päin.
http://www.oulu.ouka.fi/ppm/turkansaari/

Bussi ei päässyt saarelle asti, sinne vei kaunis kaarisilta ja aluksi kokoonnuimme saaren kirkkoon, joka on kuulemma erittäin suosittu vihkikirkko. Saaren opas kertoi museoalueen historiasta, se oli tärkeä kauppa- ja kalastuspaikka jo 1400-luvulla. Kurkkasimme vanhaan 1600-luvulta olevaan pappilaan, vauraaseen maalaistaloon, metsätyökämppiin ja pieneen pirttiin, lounastimme lohikeittoa ison maalaistalon tuvassa (Ylikärpän maalaistalon )ja kuulimme, että siellä pidetään usein hääjuhlia ja vanhan perinteen mukaan kukin hääpari tuo reikäleivän, joka ripustetaan orrelle, niin kuin aina on tehty siellä kuivan leivän alueella.

Tiedätkö muuten, mistä puhutaan jos joku on terävässä päässä?

Lounaan jälkeen suunnistimme kotiin päin, mutta vielä oli yksi pysähdys Kärsämäellä. Siellä on aivan upea nähtävyys, paanukirkko. Se on aivan uusi, tehty nyt 2000-luvulla, mutta täysin vanhoin menetelmin. Puiden kaatoon on esim. käytetty justeeria, kaikki naulat ovat seppien takomia, tekstiilit ovat oman pellon pellavasta tehtyjä perinteisin menetelmin jne. Ihan valtavasti on panostettu vanhan perinteen henkiin herättämiseksi, siinä on ollut mukana vanhan työn taitajia ja useissa ammattioppilaitoksissa on kurssitettu nuoria jonkun erityisen osan tekemistä varten. Ihan henkeä salpasi se mitä kuultiin! Hanna Karsikas tempasi kuulijat mukaan kertomalla ja näyttämällä videon kirkon teosta.
http://www.paanukirkko.fi/kuvagalleria.htm

Kotimatka meni nopeasti. Eija keksi kaikenlaista mukavaa, pelasimme bingoa niin että hän luki vastaantulevien autojen rekisterinumeroita, keksittiin O-kirjaimella alkavia miesten nimiä (jonka minä voitin), Eija ja Sirpa pitivät tietokilpailun päivien aikana koetuista asioista ja lauleltiin yhteislauluja. Loppumatkasta tartuin mikrofoniin ja esitin koko ryhmän puolesta kiitokset vetäjillemme. Eijan kiitoskorttiin kyhäsin mukailun Nocturnesta:

Kotimatka

Inkeri Rissanen 20080411 (20080411) o  Kotisivu o  Matkakertomukset o WebMaster