Inkeri Rissanen

Kuntoremontti Saariselällä

Matkakertomukset o Galleria o [ Free counter and web stats ]


Näytä suurempi kartta

Oppiminen on juuri sitä: yhtäkkiä ymmärrät
asian, jonka olet ymmärtänyt koko elämäsi,
mutta nyt uudella tavalla.

1. Viikon varrelta

Näin kävi, sain kuntoilukipinän. Viikon aikana tuli niin monta hyvää toteuttamiskelpoista ideaa, että niitä on kokeiltava! Nyt tuntuikin siltä, että kuntoni oli ihan pohjalukemissa menneen talven monien ongelmien vuoksi ja pohjaltahan ei pääse kuin ylöspäin. Kotoa kauppakeskukseen on puolitoista km. Sopiva kävelymatka siis. Niinpä heti remontin siivittämänä yhden yön nukuttuani panin repun selkään ja kävelin piimän ja ruisleivän ostoon. Reppuun kertyi tietysti monta kiloa ostoksia ja kokeilin kotiin päästyäni askelkyykitystä. Nousi hyvin kummallekin jalalle! Tätä vaivannäköä täytyy lisätä! Reppuun lisää painoa! Samalla läskien alta löytyy uusia lihaksia – mikä haaste!

Jos haluat jotain jota sinulla
ei ole koskaan ennen ollut,
sinun on tehtävä jotain jota
et ole koskaan ennen tehnyt.

Hain kuntoremonttiin nyt toisen kerran ja tärppäsi. Kun päätös oli tehty, niin kaikki tapahtui nopeasti. Kuntoremonttiin valituilla oli infotilaisuus 23.3. ja samana päivänä saapui Saariselältä paksu infokirje tervetulotoivotuksineen. Infotilaisuudessa täyteltiin pakolliset hakemukset KELA:lle ja SAL:iin tarkasti ja varattiin huonetoveri. Katselin kokoontuneita toivottomana, kaikki näyttivät tuntemattomilta ja niin reippailta. Kuinkahan pärjäisin heidän perässään kokonaisen viikon…

Kohti uusia kokemuksia

Talvinen Lappi oli minulle jotain uutta ja ennen kokematonta. Onneksi Holiday Clubin kutsussa annettiin hyvät ohjeet varusteista ja kerrottiin, että esim. sukset voi vuokrata paikan päältä. Ohjelmassa näytti olevan niin paljon muitakin aktiviteetteja, että parin hiihtokerran vuoksi voisin uhrata muutaman ylimääräisen euron. Lopulta olin tyytyväinen valintaani, kantamuksia oli muutenkin tarpeeksi.

Kylpylässä oli mahdollisuus saada erilaisia hemmotteluhoitoja. Tarjonta näytti upealta ja varasin hoitoajat etukäteen. Aromahieronta ja tunnin jalkahoito antoivat autuaan ylellisen tunteen ja kevyet jalat. Tämä oli maksullista extraa, mutta se varsinainen työnantajan kustantama kuntoremonttiohjelma, se alkoi jo menomatkalla bussissa. Siellä istuessakin voi tehdä monenmoista liikettä, joka verryttää raajojen, niskan ja selän puutuneita lihaksia. Matkahan kesti n.10 tuntia.

Rovaniemen jälkeen alkoi sataa lunta ja tuulla puuskissa niin että autokin tuntui heilahtelevan ja perillä talvimyrsky antoi parastaan. Kärvistelimme tutustumislenkin kylmässä viimassa uppuroiden kinostavan lumen peittämillä kaduilla ja yritin pitää mielessä tärkeimmät kohtaamispaikat seuraavien päivien aikana. Eihän alue kuitenkaan suuri ollut. Tällaistakohan sää olisi seuraavatkin päivä…

Mutta jatkossa sää suosi, oli kauniita, aurinkoisia päiviä ja varsinkin iltapäivisin lämmintä oli liikaakin ja ladut alkoivat pehmetä. Meillä oli maanantaina hiihtoretki Laanilaan, matka sinne oli 3,8 km ja ohjaajat neuvoivat reitin tarkkaan ja katsoivat, ettei kukaan jäänyt matkan varrelle. Kohteemme Laanihovi on tunnettu monotansseistaan, jotka alkavat iltapäivällä klo 14. Ja toden totta, meno oli reipasta monokansalla! Laanihovi on kuulemma alueen vanhin menopaikka ja ollut entisessä elämässään tullina jäämeren tietä kulkeville.

Minulla on aina ollut ns. valkotakkikammo ja kun huomasin, että testien yhteydessä on EKG ja verenpaineen mittaus, aloin heti tuntea itseni sairaammaksi. Ja painettahan löytyi joka mittauskerralla niin paljon, että ohjaaja ei luvannut minun tehdä kaikkia testejä. Harmittihan se, sillä tiesin, mistä paine tuli. Mutta kun yskääkin vielä oli talviflunssan jäljiltä, oli vielä hyvä olla varovainen.

Meillä oli joka päivä tietoisku ja siihen liittyvää toimintaa. Liikunta ja terveys. Ravinto ja painonhallinta. Ergonomia ja selän hyvinvointi. Terveysliikuntasuositukset. Ensin aina keskustelua ryhmissä ja sitten ”isku”, eli faktaa, tutkimustuloksia ja suosituksia. Liikuntapiirakka on mainio: Ota ainakin puolet, ohjeistaa UKK-instituutti kun se neuvoo, että täsmäliikuntaa tulee olla 2-3 tuntia viikossa, joka toinen päivä ja perusliikuntaa 3-4 tuntia viikossa, mielellään päivittäin. Pitänee liimata tuo piirakka keittiön seinälle muistuttamaan minua laiskaa kuntoilijaa.

Olen aina ihmetellyt, miten joillakin on liikkuessaan sykemittari mukana – eikö se ole vaivalloista? Nyt tiedän paljon enemmän sykkeestä, milloin se on sopiva. Sehän riippuu liikunnan laadusta. Talven hiihtokilpailuissa selostajat saattoivat kertoa tietyn hiihtäjän sykkeen jossain ylämäessä, joten kaipa sykemittari kuuluu hiihtäjän perusvarusteisiin.

Maksimisyke = 205 - ½ x ikä. Tulos on suuntaa antava, poikkeama voi heittää 10 askelta ylös tai alas. Siis minulla se voisi olla 170 tietämillä. Enpä sitten tehnyt kävelytestiä maksimisykkeellä, olisikohan pitänyt?

Vesijumppa oli yllättävän vaativa 45 minuutin tuokio. Kullakin oli pitkä, kevyt ”pötkö” kaverina. Olen tähän asti kuvitellut, että se on vain lasten leikkikalu, mutta sen liikuttelu veden alla käsin tai jaloin tehden pitkiä liikuntasarjoja olikin yllättävän työlästä. Käsiin sattui jossain vaiheessa, sillä työntövoimaa tarvittiin. Vesileikki oli minulle uusi ja varmasti toteuttamiskelpoinen mahdollisuus varsinkin käsivoimien kohottamiseen. Mummin roolissa minulla on nyt uusia niksejä pikkumiesten viihdyttämiseksi.

Minä olin maalaistyttönä tottunut ”raatamaan” oikeissa töissä, eikä silloin käsitteitä lämmittely ja venyttely tunnettu, niinpä en ole osannut suhtautua niihin tosissani nytkään tehdessäni fyysisesti kevyempää opettajan työtä. Mutta tämän viikon aikana tajusin, että se on todella tärkeä osa liikuntaa, ennen ja jälkeen liikuntasuorituksen. On lämmiteltävä, on osattava palautua. Hyvä, että lähtiessämme saimme kuvalliset ohjeet itsenäistä kotiharjoittelua varten. Varsin tärkeää on, että niissä kerrotaan liikkeen tai venytyksen kestosuositus, esim. 30 s. Minä kun niin mielelläni käyttäisin vain muutaman tehokkaan sekunnin liikettä kohti.

Kiilopään retki

Kiilopään retki oli mielenkiintoinen. Useimmat lähtivät sinne hiihtäen. Matkaa kertyi n.13 km. Siihen en pystyisi suojakelillä, joten valitsin helpomman tavan. Bussilla alkumatka ja viimeiset kilometrit kävellen. Aurinko lämmitti ja sain rauhassa ottaa luontokuvia. Kiilopään majaan kuuluu savusauna, ylellisyys, johon nykyisin pääsee kovin harvoin. Saunan vieressä oli avanto, jossa tosinainen ja tosimies kävi ainakin kolme kertaa saunomisen yhteydessä, kertoi asiasta tietävä ohjaajamme. Saunan lämpö tuntui niin hyvältä, että siellä olisi voinut olla kauankin, mutta porukkaa oli paljon (naisia ja miehiä), joten kävin kastelemassa lopuksi jalkani avannossa ja juoksin suihkuun ja sähkösaunaan loppulämmittelyyn. En ole koskaan kokeillut avantouintia. Trauma on peräisin lapsuudesta, jolloin putosin suksineni puroon. Sain keuhkokuumeen.

Istuimme pitkään Kiilopääsalissa välipalalla ja suuntasimme sitten pihapiirissä olevaan Maahiseen. Se on kelorakenteinen turvekammi, keskellä tulisija ja reunustoilla porontaljojen peittämät puupenkit. Ohjeeksi oli annettu: pukeudu lämpimästi, mutta muuta tietoa ohjelmasta minulla ei ollutkaan. Jotain olisi tulossa, mutta se viipyi ja viipyi ja aloimme lauleskella yhdessä. Olikohan tullut jokin väärinkäsitys? Mutta sitten sisään työntyi saamelaispariskunta Ulla ja Paulus Magga värikkäissä vaatteissaan. Vaimo alkoi kertoilla heidän elämästään, poronhoidosta ja saamelaisesta kulttuurista ja näytteli mukanaan tuomia tarve-esineitä. Kun poro teurastetaan, siitä hyödynnetään kaikki, liha, nahka, sarvet, sisäelimet, kaviotkin. Vasan kynsistä pikkulapset saavat hyviä leikkikaluja. Pauluksella oli hulppeat poronnahkahousut ja neljän tuulen lakin asennosta tiesi, että hän oli naimisissa. Hän oli ihan aito saamelainen ja hän esitti meille kolme eri joikua ja kävi merkitsemässä jokaisen korvan. Kuulemma joillekin hän kuiskasi jonkun nimen – mitähän sekin merkitsi? Lapin kaste jäi puuttumaan, siinä kai olisimme saaneet merkin nenään tai otsaan. Mutta aikataulu oli kireä, päivällinen odotti Holiday Clubilla.
http://www.hcresorts.com/kohteet/saariselka/esittely/

2. Kiilopäällä

Viimeisenä iltana patikoimme latupohjaa pitkin lähellä kylpylää olevalle kodalle. Ohjaajamme käskivät meidän asettua pituusjärjestykseen ja otettiin luku kuuteen. Ryhmissä sitten lauloimme eläinaiheisia lauluja ja samaa ei saanut laulaa toista kertaa. Hauskaa oli, ja kun erehtyi, kädet piti panna heilumaan. Viitoset voittivat. Sisällä kodassa ohjaajamme panivat nokipannut tulelle ja kahvia odotellessamme heittelimme palloa kysymyksen kera kerran jokaiselle. Tulivatpahan taas nimet kerratuksi. Ja vieläkin monen päivän perästä huomaan miettiväni eläinlauluja – lauloiko mikään ryhmä ”Tiu tau tilhi”?

Ohjelmaan kuuluvien ”pakollisten kuvioiden” lisäksi yritimme itse kukin liikkua mahdollisimman paljon. Tietysti paikalliset kaupat piti tarkistaa, Kuukkeli, Siula ja monet muut. Moni käveli Kaunispäälle, hiihtointoisten kilometrimäärät hirvittivät minua, mutta käytin hyväkseni kylpylän uinti- ja vesihierontamahdollisuutta ja minulle uutta liikunnan iloa toi parina iltana Teerenpesän naistentanssit, Ihanaa, että kaverit houkuttelivat mukaan! Mukavaa menoa, ja parin tunnin pyörähtely toi jo hien pintaan. Onneksi oma majapaikka oli ihan lähellä.

Palautteet ja loppurentoutus olivat jäljellä perjantaiaamuna. Viimeisenä parin hieronta. Ja niin lähdettiin toteuttamaan viikon antamia ideoita ja parantamaan omaa kuntoa. Se on vakaa aikomukseni! Upeaa, että Kuopio panostaa työntekijöiden hyvinvointiin, suuret kiitokset siitä! Lämpimät kiitokset myös ihanalle kämppikselle ja koko hienolle kuntoiluporukalle!

Kukaan meistä ei ole niin fiksu kuin me kaikki yhdessä.

Me olemme sisukkaita, me olemme onnistujia!

Inkeri

3. Ryhmäkuva

ONNISTUJAN SUUNNITELMA

Usko kun muut epäilevät.
Suunnittele kun muut kilpailevat.
Opiskele kun muut katsovat televisiota.
Valmistaudu kun muut uneksivat.
Aloita kun muut lykkäävät.
Työskentele kun muut toivovat.
Säästä kun muut tuhlaavat.
Kuuntele kun muut puhuvat.
Hymyile kun muut murjottavat.
Kiitä kun muut kritisoivat.
Anna tunnustusta kun muut arvostelevat.
Ota rennosti kun muut pingottavat.
Jatka kun muut luovuttavat.

         - William Arthur Ward

 

Inkeri Rissanen 20090428 (20090428) o  Kotisivu o  Matkakertomukset o WebMaster