Etusivulle


Etusivu > Kirjoitelmia > Henkisen hyvinvoinnin saavuttaminen työyhteisössä


©Innovo Ky Antero Hälikkä

HENKISEN HYVINVOINNIN SAAVUTTAMINEN TYÖYHTEISÖSSÄ

Eräs kriteeri henkiselle hyvinvoinnille on, odotettavissa ja edessä olevan, elämän pituus. Työelämässä se tarkoittaa, odotettavissa ja edessä olevan, työelämän pituutta.

Elämässä odotettavissa oleva elämä on pitkä kun olemme lapsia. Lapsen elämää leimaa uteliaisuus, halu oppia, luovuus ja leikki. On tutkimuksin osoitettu, että samat piirteet liittyneenä elämäntapaan selittävät joidenkin vanhusten pitkän iän salaisuuden.

Lapsi muokkautuu vanhempien vaikutuspiirissä kerros kerrokselta tiettyyn identiteettiin. Se muotoutuu valmiudeksi aikuisuuteen erityisesti murrosiässä, aikuisuuden kynnyksellä. Aikuisten vaikutus lapseen on sekä suora että välillinen ympäristöpuitteiden kautta. Lapsen älyllinen kapasiteetti lisääntyy saavuttaen lopullisen tasonsa yleensä murrosiän vallitessa. Silloin myös kriittisyys vanhempien antamiin malleihin on voimakkaimmillaan. Ympäristö on tuottanut nuorelle tietyn käsityksen maailmasta sekä mallin, miten selviytyä. Todellisuuskäsitystä määräävät siihenastiset, eri minuuden kerroksissa vaikuttavat suodattimet, joita lapsella ei alunperin ole ollut. Lapsen mieli on alkujaan kuin tyhjä taulu, avoin kaikelle vaikutukselle. Lapsella on energiaa kokeilla ja testata ulkopuolelta saamaansa tietoa. Onnistumiset jäävät mieleen.

Aikuisen kehittyminen loppuu, jos kaikki se, mikä on lapselle ominaista, kuihtuu pois. Aikuisena oppiminen vaatii myös energiaa. Mikä olisi aikuiselle samaa aikuisen maailmassa, mikä lasta pitää luovana ja oppivana lasten maailmassa?

Lapsella on yleensä äiti ja isä - aikuisella se voisi olla viisas ihminen, esimies, elävä “guru” tai kirjojensa kautta vaikuttava esikuva. Lapsella on sisarukset, leikkitoverit - aikuisella puoliso, työtoverit, ystävät. Mikä erottaa lapsuuden ajan ihmissuhteet vastaavista aikuisten suhteista. Ainakin turvallisuus, avoimuus ja uteliaisuus ovat erilaisia ilmenemismuodoiltaan.

Jos työyhteisössä halutaan kehittää henkistä hyvinvointia, voisi mallia hakea onnellisen lapsuuden ilmiöistä. Mallista kannattaa siirtää niitä elementtejä, jotka tuottavat samoja tunteita aikuisten maailmaan, mitkä antavat energiaa lapsellekin. Tiedollisella tasolla oppimishaasteet on sovitettava aikuisen maailmaan, kontekstiin, jotta aito uteliaisuus voisi elää niin kuin lapsella hänen maailmassaan.

Työelämässä uudelleenorganisointi, tehtävien muuttaminen ja sisällön kehittäminen on toteutettava rinnan sosiaalisten suhteiden kehittämisen kanssa. Vasta sosiaalisten suhteiden ollessa kunnossa tietoja vaihdetaan avoimesti ja luottamusta tuntien. Suurin potentiaali muutokselle yleensä piilee ihmisten henkilökohtaisten valmiuksien alueella. Se tunnistetaan erona sen suhteen, kuinka kuvitellaan olevan yleisesti hyväksyttyä toimia. Kuvitellaan, mitä muut ajattelevat, vaikka se ei koskaan vastaa todellisuutta. Ihmisten kokema ympäristön arvomaailma työyhteisössä ja oma arvomaailma on saatava lähentymään niiltä osin, mikä merkityksellistä työssä ja edistää henkistä hyvinvointia työyhteisössä.

Henkisen hyvinvoinnin lisääminen työyhteisössä on systeeminen kysymys. Se vaatii jokaiselta panosta. Se vaatii muutosta sekä ihmisissä että työolosuhteissa, se on sekä sisällöllinen että rakenteellinen kysymys. Kehittäminen on monimuotoinen prosessi, mutta se tuottaa henkistä hyvinvointia heti, kun sen uskotaan tuottavan henkistä hyvinvointia. Aivan kuin lapsena mielihyvä on suurinta mielihyvää odotellessa.

Parhaimmillaan kehittämisen seurauksena saadaan onnistumiskokemuksia, joista seuraa henkisen hyvinvoinnin lisäksi myös konkreettisia tuloksia. Tulosten ahtaalla määrittelyllä ennen prosessia ei saa pilata prosessia, kuten koulu on pilannut aikanaan lapsista luovuuden. Lasten ja aikuisten tunteita on osattava vaalia eri tavalla tilanteen mukaan: lasten tunteita lasten ehdoilla ja aikuisten aikuisten ehdoilla. Henkinen hyvinvointi on tunnetta.


Sivun alkuun




Päivitetty 4.1.2006, Innovo Ky