Etusivulle


Etusivu > Kirjoitelmia > Luovan tiimitoiminnan perusteita


Luovan tiimitoiminnan perusteita

© Innovo Ky, Antero Hälikkä; Ekotaival Oy, Ilkka Härkönen, 1996

Tiimityöstä on tullut tärkein puheenaihe aina kun kysymys koskee toiminnan tai tuotteen kehittämistä.

Toimiva tiimi edellyttää jäseniltään tiettyä käyttäytymistä ja panosta. Kunkin jäsenen tulee sopeutua toisten jäsenten kanssa toimimaan yhdessä. Työelämän tiimiltä toivotaan suorituksia ympäristöönsä. Niitä voidaan luonnehtia työelämän vaatimuksilla. Olisi toivottavaa, että kukin jäsen voisi tehdä sellaista, mikä on mieluisinta itselleen. Käytännössä jokaisen olisi omaksuttava uusia asioita ja mukauduttava ympäristöönsä.

Tiimin rakenne

Tiimin jäsenet muodostavat sen rakenteen rooliensa kautta. Jäsenten lukumäärä riippuu tiimin tehtävästä ja käytettävissä olevien henkilöiden osaamisalueista.

Tiimin jäsenten tulisi löytää itselleen sellainen rooli, että kullakin se täydentäisi muiden rooleja ja olisi omien intressien mukainen. Niinpä tiimin muodostamisessa olisi ammatillisen osaamisen ja asiantuntemuksen lisäksi otettava huomioon myös jäsenen persoonalliset piirteet.

Luova prosessi

Kun tiimin rakenne on saatu kuntoon, niin varsinainen työ tapahtuu prosessina. Kehittämisessä varsinkin tarvitaan luovuutta. Prosessin luonnetta kannattaa tarkastella sen eri vaiheiden avulla. Rooleilla ja prosessin vaiheilla on kytkennät, jotka kannattaa optimoida.

Tiimin johtaminen

Tiimiä voidaan pitää systeeminä, jossa sen joustavin jäsen hallitsee sitä. Tiimiroolien kokoelmalla pyritään saamaan tiimi itseohjautuvaksi. Tästä seuraa, että joustavimman jäsenen on paikattava mahdolliset roolipuutteet. Tämä edellyttää tietoisuutta niistä sekä vastaavasti siitä, mitä varten tiimi on olemassa. Tiimin johtajan on kyettävä asettumaan roolien ulkopuolelle, metapositioon. Tiimin johtaminen ei perinteisessä mielessä näy.

Sivun alkuun



Työelämän vaatimukset

Työyhteisön jäsenillä on työroolit. Niihin kohdistuu vaatimuksia, jotka suuntautuvat eri tahoille ja eri suuntiin, osin toisiaan torjuvia vaatimuksia edustaen. Tällaisia vastakkaisia vaatimussuuntia työelämässä ovat ihmisiin ja tunteisiin liittyvät tekijät ja aineellisiin ja järjellisiin, taloudellisiin tai luonnonilmiöihin liittyvät asiat. Edelleen työrooleihin liittyy suuntautumisvaihtoehtoina tehtävät ja tekeminen ja toisaalta eri elementtien suhteet ja niiden hallinta ihmisen mielessä.

Yhteisön rooli koostuu yksilöiden rooleista. Yhteisölle kohdistuvat vaatimukset tulisi peittää roolivaatimuksilla. Niihin tulisi löytää ja/tai kouluttaa sopivat yksilöt.

Samaa periaatetta kannattaa toteuttaa tiimin muodostamisessa.



Sivun alkuun


Uuden asian omaksumisesta

Ihminen rakentaa kokemuksistaan aistiensa välityksellä mieleensä kartan. Se edustaa hänelle kuvaa ympäröivästä maailmasta. Tämä kartta on myös hänen toimintansa perusta, niin sanottu mukavuusalue. Mukavuusalueen laajentuminen eli oppiminen tapahtuu tyvestä puuhun, toisin sanoen lähikehityksen vyöhykkeen kautta. Yhteisön ja ryhmän yhteinen lähikehityksen vyöhyke on yksilön vastaavaa suppeampi.

Oppimisen annostelulla vaikutetaan oppimistulokseen. Liiallisella annostuksella joudutaan lähikehityksen vyöhykkeen ulkopuolelle eikä sanoma mene perille. Vastaanottokyky menetetään.



Sivun alkuun


Tiimirooli

Tiimiroolia, mikä saadaan selville GLOBUS OPTIMUS -testin avulla, on pidettävä asianomaisen henkilön tämänhetkisen tilanteen mukaisena käyttäytymismallina. Se ei ole pysyvä olotila ja voisi olla aivan toisenlainen jossakin toisessa tilanteessa ja ympäristössä. Roolitestin antama kuvaus esittää mielenkiintoprofiilia ja suhtautumista erilaisiin vaihtoehtoihin. Se ei kerro mitään siitä, kuinka todellisuudessa suoriutuu eri roolien mukaisista tehtävistä esimerkiksi verrattuna toisiin ihmisiin.

Roolitestin rooleille on annettu tarkoituksenmukaisuussyistä nimet:

TOTEUTTAJA - tekoja, suorituksia
VALMENTAJA - tulosta, tavoitteita
SOVITTELIJA - sopua, myönteistä ilmapiiriä
YHTEYDENPITÄJÄ - yhteyksiä, suhteita
UUDISTAJA - ideoita, ennalta arvaamatonta
ARVIOIJA - järkeä, kritiikkiä
VIIMEISTELIJÄ - laatua, huolellisuutta


Sivun alkuun


Tiimin muodostamisesta

Työroolien erilaiset vaatimukset johtavat erilaisten ihmisten valikoitumiseen työyhteisöön. Työtä tehdään yhdessä. Kuinka yhteistyö sujuu, riippuu työnjaosta ja osallistujien mielen yhteisestä mukavuusalueesta.

Tiimissä, joka on tarkoitettu tiettyyn tehtävään, rooliin työyhteisössä, on sen jäsenten rooleista saatava aikaan vaatimukset toteuttava kokonaisuus. Yksilöroolien päällekkäisyys tai ei kenellekään kuuluvan roolin olemassaolo haittaavat tiimityöskentelyä. Siksi roolien kartoitus auttaa selkeyttämään tilannetta.

Projektioilmiön johdosta roolikartoitusta ei tulisi tehdä toisten antamien arvioiden perusteella. Sen sijaan jokaisen tulisi itse tunnistaa omat halunsa ja roolipiirteensä. Niistä kannattaa tehdä muut jäsenet tietoisiksi.

Toisesta henkilöstä annettu arvio voi perustua vuorovaikutuksessa saatuun kokemukseen. Rooliarvio perustuu siten henkilöstä havaittuihin ominaisuuksiin. Arvioijan tulisi olla vapaa kaikista ennakkoasenteista ja projektiotaipumuksista arvioitavaan nähden.

Toimivan tiimin malli perustuu roolityyppeihin. Jäsenten roolipiirteiden ja tiimimallin roolityyppien vertaamisella voidaan löytää keinot tiimin toiminnan tehostamiseksi ja puutteiden poistamiseksi.

Projektioilmiö

Ihmisen lapsuudesta ja kokemuksesta, henkilökohtaisesta historiasta seuraa projektiotaipumus. Toinen ihminen nähdään omien toiveiden tai pettymysten sävyttämänä riippuen tämän tavasta muistuttaa näkijän aikaisempia ihmiskokemuksia.

Ihmiselle on muodostunut oma sisäinen maailma tiedostamattomalla tasolla. Se ohjaa yksilön jokapäiväistä elämää. Kun maailma kohdataan aistien välityksellä, siitä tunnistetaan se, mikä jo on valmiina sisäisessä maailmassamme.



Sivun alkuun


Luova prosessi

Kun teemme työtä, haluamme jonkin asian toisenlaiseksi kuin miksi se luonnostaan kehittyisi. Aluksi meidän tulee hahmottaa, miten asia nyt on. Miten se olisi tulevaisuudessa, jos emme siihen puutu? Minkä muutoksen haluamme siihen tapahtuvan? Mitä muuta asiaan liittyy? Hahmottamisen jälkeen ideoimme erilaisia vaihtoehtoja löytääksemme ratkaisun. Sen jälkeen arvioimme ja valitsemme parhaan vaihtoehdon resurssiemme mukaisesti ja teemme päätöksen. Muutoksen aikaansaamiseksi teemme tekoja.

Luovan prosessin eri vaiheissa ajattelu on myös erilaista. Kun teemme työtä, käytämme jotakin metodia ja samanaikaisesti mielessä on jokin vastaava tapahtuma, mielenprosessi. Siksi tiimirooleilla on eri painotus kussakin luovan prosessin vaiheessa. Rooli ja ajattelutapa kytkeytyvät toisiinsa.

Hahmotusvaihe vaatii kärsivällisyyttä ettei edettäisi liian nopeasti ratkaisuihin, kun osalle voi vielä olla epäselvää se, mistä on kysymys.

Ideoinnissa on mukana myös mielen tiedostamaton osa, "luovempi" aivopuolisko. Sen työskentely voidaan tukahduttaa kritiikillä, koska tämä aktivoi järjellisen, analyyttisen ajattelun. Siksi kritiikki kannattaa säästää seuraavaan vaiheeseen.

Kun vaihtoehtoja on ideoitu ja niitä on löydetty, on arvioinnin vuoro. Kriittisyys korostuu ja sillä varmistetaan ratkaisun käyttökelpoisuus. Valinnasta tehdään päätös.

Tekojen kautta lopulta saadaan näkyviin se, kuinka huolellisesti hahmotusvaihe on tehty. Hahmotusvaiheessa itseasiassa määritetään ratkaisun laatutaso, myöhemmissä vaiheissa se ei enää parane.


Sivun alkuun


Mielen prosessi

Luovalla prosessilla on mielen rakenteen tasolla vastaavuus siten, että hahmotus ja ideointi käyttävät enemmän tiedostamatonta kerrosta, intuitiota kun taas analysointi, päätöksenteko ja tekeminen käyttävät rationaalista kerrosta.

Parhaan tuloksen saavuttamiseksi meidän kannattaa käyttää hyväksi aivojen toiminnan fysiologiaa hyväksi. Me voimme erilaisin toimenpitein "virittää" aivomme toimimaan optimaalisesti. Tiedetään että aivoista mitattavien sähkösignaalien taajuus on korkeimmillaan stressin alaisen tietoisen ajattelun vallitessa. Taajuus laskee ihmisen rentoutuessa ja on alimmillaan syvän unen aikana. Mielen tiedostamattoman kerroksen käyttö luovassa työssä kohottaa tuloksen laatua mutta se ei onnistu stressin vallitessa. Erilaisilla järjestelyillä ja esimerkiksi rentoutuksen avulla voidaan tuottaa aivoille edulliset olosuhteet toimia luovasti.



Sivun alkuun


Mielen rakenne

Mielen toiminta voidaan jakaa kerroksiin: tietoinen (rationaalinen, järki), esitietoinen ("kielen päällä") ja tiedostamaton (tunne). Kun teemme työtä, tiedostamattomalla tasolla ideat, ajatukset ja ratkaisut tapahtuvat visioina (intuitio). Ratkaisun noustessa tietoisuuteemme se saa sanallisen, kuvallisen tai toiminnallisen muodon, joka ilmenee muille ulkoisena työn tuloksena.

Usein ulkoinen ilmaisu muuttuu toisen henkilön mielessä erilaiseksi ja asia tulee väärin ymmärretyksi. Puolustusmekanismit rajoittavat ja suodattavat osan informaatiosta. Tämä myös rajoittaa yksilön omien, intuitiivisten, tiedostamattomasta kerroksesta nousevien viisaiden ratkaisujen tiedostamista.

Puolustusmekanismeja voidaan vapauttaa erilaisilla menetelmillä, kuten rentoutus, hengitys, hiljentyminen, taide, musiikki, jne.

Työsysteemi

Tiimiä voidaan tarkastella systeeminä, jossa jäsenet omina systeemeinään toteuttavat päämääräänsä sopusoinnussa tiimin ja työyhteisön tarkoituksen kanssa.

Systeemin tarkastelussa on hyvä käydä läpi kuusi näkökulmaa
Systeemin tarkoitus
Rakenne (minkä varassa systeemi toimii)
Konteksti (ympäristö, asiayhteydet)
Prosessi (etenemisreitit)
Mittaus (mistä näkee, että tarkoitus toteutuu)
Meta (ulkopuolinen näkökulma)
Näkökulmatarkastelu sopii sekä tiimin jäsenelle että tiimille yhtä hyvin kuin mille tahansa systeemille.


Sivun alkuun


Päivitetty 8.6.2004, Innovo Ky