Etusivulle


Etusivu > Kirjoitelmia > Systeeminen ihmiskäsitys I

© Innovo Ky Antero Hälikkä

SYSTEEMINEN IHMISKÄSITYS I

Osa I: Kartta ja maasto

Tämä kolmiosainen kirjoitusten sarja "Systeeminen ihmiskäsitys" on syntynyt tarpeesta kuvata ihmistä systeemimalleilla, jotka sopisivat työelämän tilanteisiin. Kirjoittajalla on tarve luoda malleja ilmiöistä havaitakseen ja ymmärtääkseen niiden luonnetta ja selviytyäkseen niiden aiheuttamista vaikeuksista ratkaistaessa selviytymisen kysymyksiä sekä työelämässä että elämässä yleensä. Einsteinin varoitusta: "Make it as simple as possible but not simpler!" on pyritty pitämään mielessä. Tarkoituksena on siis palvella ajattelukykymme kapasiteetin rajallisuutta malleilla, joilla ilmiöiden jäsentely helpottuu. Tarkoituksena on ollut yhdistää Robert Diltsin loogiset tasot, erottelutyylit ja Clare Gravesin arvoevoluutioteoria ja tarkastella kaikkia kolmea yhdessä.

       Sisältö

     Systeemisyys ihmisten elämässä
     Kartta ja maasto
  LOOGISET TASOT
  EROTTELU- JA TOIMINTATYYLIT
     Ympäristö ja sen vaikutus
     Tekeminen ja omaksumiskyky
     Taidot ja ajattelu
     Uskomukset, motiivit ja oppiminen
     Identiteetti ja roolit
     Ydin ja elämän tarkoitus
  SYSTEEMISYYS OPETTAMISESSA
  LOPUKSI
     Lähteet

Systeemisyys ihmisten elämässä

Eräs haasteellinen tavoite elämässä on pyrkimys kaaoksesta harmoniaan. Kun havaitsee tällaista tapahtuvan ja on itse siihen vaikuttamassa, niin se riittää usein elämän sisällöksi. Harmonia tulisi saavuttaa ihmisessä sisäisesti eri osien kesken ja ympäristön ja muiden ihmisten kesken. Usein kuitenkin koetaan lähes kaaosmaisia tilanteita. Harmonian saavuttamiseksi eri systeemejä on muutettava, opetettava, kehitettävä ja ennen kaikkea on muututtava, kehityttävä ja opittava. Systeemisessä ajattelussa oletetaan kaikkien systeemin osien vaikuttavan kaikkeen. Mihin systeemeissä on kulloinkin puututtava, antaa aihetta jäsennellä ja tutkia niiden luonnetta. Tässä esitetty kuvausmalli ihmissysteemistä on tarkoitettu helpottamaan mahdollisuuksien ja rajoitusten tunnistamista, kun muutetaan systeemeitä ihmisessä ja ihmisyhteisöissä.

Kartta ja maasto

Kielemme sanoilla on meille jokin merkitys. Sille löytyy todellisuudesta vastine, kuten esine, asia, käsite, ilmiö jne. (merkityksen merkityksen selvittäminen jää lukijan vastuulle) . Tiedämme, että eri ihmisillä sanojen merkitys poikkeaa toisistaan eikä todellisuusvastine ole sama. Kuitenkin kanssakäymisemme perustuu juuri siihen olettamukseen, että sanoillamme on yhteinen merkitys, ainakin riittämään yhteisen ymmärtämisen kokemiseen. Sanojen muodostamien ajatusten ymmärtämisessä joudumme jo näkemään vaivaa (kiitän siitä lukijaani) eikä se aina onnistukaan. Miten ihminen muodostaa mieleensä mallin todellisuudesta, kartan maastosta, on eräs NLP:n keskeisimpiä kysymyksiä. Selitystä mallin muodostamisesta on puettu myös erilaisten mallien muotoon. Tässäkin kartoitetaan sitä, miten ihminen kartoittaa maastoa, ja haetaan mallia, miten käyttäytymismallia voi soveltaa käytännössä.

Tällä loogisten tasojen ja erottelu/toimintatyylien esittelyllä on tarkoitus helpottaa kunkin itsensä ominaispiirteiden tunnistamista suhteessa toisiin ihmisiin ja oppia näkemään myös muista heidän erityispiirteitään. Meidän jokaisen kanssakäymistä helpottaa huomattavasti se, että tunnistetaan vuorovaikutukseen keskeisesti vaikuttavat osapuolten erityispiirteet. On myös syytä tuntea ainakin omat pyrkimykset ja taipumukset. Tyypillisiä tilanteita, milloin systeemisen ihmiskäsityksen mukaisesta lähestymisestä on hyötyä eniten, ovat opetus- ja myyntitilanteet, neuvottelut ja erilaiset tiimityöskentelytilanteet.


Sivun alkuun



LOOGISET TASOT

Loogiset tasot on hierarkkinen kuvausmalli, jossa psykologiseen vaikuttavuusjärjestykseen asetetut tasot esittävät ihmisen olemista sekä ajattelun ja toiminnan prosesseja. Ihmisen oleminen, ajattelu ja toiminta sisältää sekä tietoisen että tiedostamattoman puolen. Ajattelu liittyy havaintoihin ja mielteisiin. Toiminta voi olla aloitteellista tai reaktiivista. Kuvausmalli ryhmittelee mainitut ilmiöt loogisiin suhteisiin toisiinsa nähden. Tasoja kutsutaan myös vaikuttamisen vyöhykkeiksi. Ne muodostavat tavallaan vyöhykkeitä ihmisen sisäisen maailman ja ulkoisen maailman välisille ilmiöille.

1.	  YMPÄRISTÖ		Koetut ulkoiset puitteet, havainnot ympäristöstä.
				MISSÄ ja MILLOIN? Tapahtumat, tulokset, seuraukset 
				ympäristölle.

2.	  TEKEMINEN		Käyttäytyminen, vuorovaikutus, reaktiot havaintoihin. 
				MITÄ teen? Työprosessi.

3.	  TAIDOT   		Opitut asiat, tiedot.
				MITEN toimin? Toimintastrategia, ajattelu.

4.	  USKOMUKSET  		Yleistykset kokemusten välisistä suhteista,
				toiminnalliset arvot. Motiivit.
				MIKSI ajattelen näin? Oppimisprosessi.

5.	  IDENTITEETTI		Elämäntehtävä, missio, työura, perusarvot.
				KUKA olen? Kehitysprosessi.

6.	  YDIN	   		Spirituaalinen taso, vakaumuksen lähde, olemassaolo.
				MISTÄ olen osa? Henkisen kasvun prosessi.

Usein loogiset tasot kuvataan sisäkkäisinä vyöhykkeinä, sisimpänä ydin ja uloimpana ympäristö. Vyöhykkeiden välistä vuorovaikutusta tapahtuu jatkuvasti. Vyöhykkeiden väliset vaikutussuhteet asettuvat niin, että sisemmän vaikutusvyöhykkeen ratkaisu mahdollistaa tai sen rakenneominaisuus estää jonkin ulomman vyöhykkeen prosessin, havaitsemisen, ajattelun, teon tai tuloksen. Muutos sisemmällä vyöhykkeellä vaikuttaa voimakkaammin ulompaan kuin sisempään suuntaan ihmisen aktiviteeteissa.


Sivun alkuun



EROTTELU- JA TOIMINTATYYLIT

Ihminen havaitsee ja tunnistaa vain osan ympäristöstään. Hän rakentaa kokemuksistaan ja havainnoistaan mieleensä maailmankuvan, joka vastaa todellisuutta vain siltä osin, miten se on tarkoituksenmukaista hänen itsensä kannalta. Tapaa hahmottaa maailmaa luonnehtivat erottelutyylit. Ne ilmentävät, miten ihminen tyypillisesti ottaa vastaan ympäristöstään tietoa ja vaikutusta, mitä ihminen havaitsee ja tiedostaa ympäröivästä informaatiotulvasta. Kartta ei ole yhtä kuin maasto. Sisemmät loogiset tasot selittävät osaltaan kartan muodostumista. Esimerkiksi sisäinen vakaumus voi rajoittaa havaitsemista ja jättää pois kartalta olennaisia maaston osia. Uskonnollinen vakaumus voi kieltää esimerkiksi televisio-ohjelmien seuraamisen. Se voi myös auttaa voittamaan ylivoimaisetkin esteet kartan muodostamisessa. Helen Keller, joka oli kymmenvuotiaana kuuro, sokea ja mykkä, oppi asioita kosketusaistinsa välityksellä ja suoritti 24 vuotiaana loppututkinnon Radcliffe Collegessa vuonna 1904. Yksilön mielen kartan ja maailmankuvan tarkoituksenmukaisuus saattaa joskus olla toisten mielestä kyseenalainen. Keskustelu tästä johtaa syvällisiin eettisiin ja filosofisiin pohdintoihin. Se ei ole kuitenkaan tämän esityksen tarkoitus.

Ihmisen käyttäytymisessä erotetaan myös erilaisia toimintatyylejä, kuten oppimistyylejä. Ne luonnehtivat tyypillistä käyttäytymistä tietyssä tilanteessa ja antavat ulkopuoliselle tarkkailijalle mahdollisuuden tunnistaa ihmisten tapaa ajatella ja suhtautua asioihin. Selvää eroa erottelu- ja toimintatyylin kannalta ei kannata pohtia. Sekä ulkoisen maailman havainnointi että sisäisen mielen vaikutus sulautuvat kokonaisuudeksi joka ilmenee toimissamme.

Erottelu- ja toimintatyyli kuvataan usein vastinparilla ja niitä yhdistävällä asteikolla, jota luonnehtii tyylin äärimmäiset, toisilleen vaihtoehtoiset (usein tarpeettomasti vastakkaisina pidetyt) piirteet tai valikoimalla, jossa on erilaisia vaihtoehtoja ilman vastinparia. Erottelu- ja toimintatyylejä voidaan ryhmitellä loogisille tasoille luonteensa mukaan. Seuraava ryhmittely ei ole täsmällinen mutta kehittäviä ajatuksia herättävä.

Ympäristö ja sen vaikutus

Ympäristötekijät vaikuttavat toimintaamme ja mielentilaamme. Puhutaan kaamosmasennuksesta ja kevätväsymyksestä, mistä syystä matkustamme mielellään etelään virkistymään. Ympäristön vaikutus on yksilöllistä. USA:ssa on tutkittu yksilöllisiä oppimistyylejä (mm. Rita ja Ken Dunn) ja on saatu selville, että ulkoiset ympäristötekijät kuten valaistus, lämpötila ja äänitausta saavat selviä eroja oppimistuloksiin.

Myös eri vuorokauden ajalla on vaikutusta oppimiskykyyn yksilöllisesti eri tavoin. Joku on aamuihminen toinen yöihminen, monia väsyttää iltapäivällä.

Myös ravintotekijöillä on selvä yhteys mielenvireeseen, siihen onneksi voi kukin useimmiten vaikuttaa kunhan on hankkinut tietoa terveellisestä ravinnosta. Koska oppiminen on vain esimerkki eräästä työskentelymuodosta, on Dunn'ien tutkimuksilla yleisempikin selitys ihmisen aktiivisuuteen eri ympäristöissä.

Tekeminen ja omaksumiskyky

Teot ja käyttäytyminen ovat suhteessa ympäristöön. Se mitä teemme rajoittuu sisemmältä vyöhykkeeltä osaamiseen ja ympäristö sanelee sen, mikä on mahdollista. Moni sisemmän loogisen tason ominaisuus näkyy käyttäytymistasolla, kuten eleet, tavat ja vaikkapa tervehtimisrituaalit. Ihmisen intimiteetin alue, reviiri, vaihtelee eri kulttuureissa. Se näkyy etäisyytenä, mikä halutaan pitää ventovieraaseen, sen voi panna merkille keskusteltaessa. Tekeminen ja käyttäytyminen välittävät myös ympäristöstä opittuja "koodeja" sisemmille loogisille tasoille, jonne ne voivat jäädä ohjaamaan yksilön tulevaa toimintaa.

Tekeminen saa yleisesti alkunsa joko sisäisestä aloitteesta tai reaktiosta ulkoiseen ärsykkeeseen. Tekemisessä voidaan tunnistaa myös erilaisia oppimistyylejä. Jotkut yksilöt oppivat yksin, toiset parin kanssa ja jotkut parhaiten ryhmässä.

Tekemisen palaute halutaan joko toiselta henkilöltä tai oma sisäinen tuntemus riittää.

Ajattelun luonne on myös erilaista kävellessä, istuttaessa ja makuuasennossa. Jokin oheistekeminen kuten askartelu saattaa auttaa ihmistä keskittymään kuuntelemiseen. Esimerkiksi kutominen luennolla tai radiota kuunnellessa ei ole outoa tässä mielessä, vaikkakin joskus muita häiritsevää. On myös tunnistettu henkilöitä, joiden on mutusteltava jotakin kyetäkseen parhaiten vaativaan ajatustyöhön. Ehkä purukumin jauhaminen on auttanut amerikkalaisia selviytymään. Purukumitoimitukset ovat amerikkalaisille sotilaille yhtä tärkeitä kuin muonitus.

Tekeminen on vuorovaikutusprosessia ympäristön kanssa. Tekemisen tulokset jäävät ympäristöön. Siten ympäristö muuttuu. Tietoisuus ympäristömuutoksista saa aikaan myös syvempää pohdintaa siitä mikä vastuu ihmisellä on ympäristöstään.

Taidot ja ajattelu

Taidot ilmenevät käyttäytymisstrategioina eri ympäristötilanteissa.

Howard Gardner on löytänyt seitsemän älykkyyden tai lahjakkuuden lajia: kielellinen, looginen, musiikillinen, kinesteettinen (lihasten hallinta), spatiaalis-visuaalinen (mm. kolmiulotteisuuden hahmottaminen), intrapersoonallinen (intuitiokyky, itsetuntemus) ja interpersoonallinen (sosiaalinen). Jokin lahjakkuuden lajeista saattaa olla synnynnäisesti helpommin kehitettävissä taidoksi, jos sille on sosiaalinen tilaus. Mutta on osoittautunut, että tasapuolinen harjoittelu kullakin lahjakkuusalueella edistää parhaiten yksilön haluamaa erikoisosaamista, miltä tahansa mainituilta seitsemältä alueelta.

Erottelutyylien osalta yksilöissä on eroja ensiksikin aistien käytössä. Jotkut ottavat vastaan tietoa mieluiten visuaalisessa muodossa, jotkut kuulemalla ja jotkut parhaiten liikuttelemalla kehoaan, kokeilemalla, tuntemalla. Harjoittelemalla monipuolisesti eri aistien käyttöä saavutetaan parhaiten oppimistuloksia.

Edelleen yksilöllisiä eroja on siinä, miten havaitaan informaatiossa erilaisuutta ja samanlaisuutta johonkin nähden. Toinen havaitsee ensimmäiseksi eron aikaisempaan asiaan esimerkiksi koettuun nähden, toinen heti sen mikä on samaa.

On ihmisiä, jotka haluavat ensin hahmottaa asiasta kokonaisuuden. Toiset innostuvat vasta yksityiskohdista ja rakentavat niistä kokonaisuutta. Ajattelustrategiassa vaikuttaa se, kumpi on voimakkaammin esillä, intuitio vai loogisuus.

Uskomukset, motiivit ja oppiminen

Ihminen on kulttuurinsa tuote. Se selittää usein miksi joku käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Mikä on mahdollista ja mikä ei, voi olla puhdas uskomus vailla perustetta. Tabut ovat esimerkkejä tästä.

Ihmiset vakuuttuvat eri syistä. Joillekin riittää yksi esimerkki, toiset vaativat useamman näytön. Jotkut uskovat asiaan lyhyen ajan kuluessa, joillekin asia kypsyy hitaasti ajan kanssa. Myös sillä on merkitystä, millä aistikanavalla informaatio saadaan.

Ihmisen toiminnalliset arvot eli miten on hyvä toimia, sisältää myös selityksen mikä kiinnostaa ja motivoi. Arvostukseen perustuvia motivaation lähteitä voivat olla esimerkiksi. fyysinen mielihyvä, valta, järjestys, raha, yhteisyys tai toimivuus sinänsä.

Motivaatioon vaikuttaa myös se, onko ihmiselle tärkeää vaihtoehtojen olemassaolo vai se, että on olemassa menettelytapa, joka johtaa tulokseen.

Toimintatyyleistä voidaan ottaa esille myös kohti jotakin ja pois jostakin -toimintasuunta. Henkilö voi toimia kuin saalistaja tai pakenija. Toinen haluaa tehdä uutta ja ottaa riskejäkin, toinen korjata vanhaa ja säästää.

Myös mielenkiinnon kohde vaihtelee ihmisillä. Yleisimpiä vastinpareja niille ovat: asiat - ihmiset, toiminta - paikka ja tieto - haaveet (mielikuvat).

Uskomusten tasolla tapahtuvat prosessit tuottavat uusia taitoja. Ne ovat tekemisvalmiuksia. Todellinen oppiminen on alitajuista. Oppimisprosessin pysyvä tulos tallentuu pitkäaikaismuistiin.

Identiteetti ja roolit

Ihmisen identiteettiin kuuluu sekä se kuka hän on että mihin joukkoon hän kuuluu. Toiminnallisia arvoja syvemmät, perusarvot luonnehtivat yksilöä ja usein myös hänen yhteisöään.

Ihmisen persoonallisuuspiirteissä on myös erottelu- ja toimintatyylejä, rooleja, joita on joskus vaikea mutta ei mahdotonta muuttaa. Joku on luonteeltaan hyvin spontaani ja toinen harkitseva. Ihminen voi olla aloitteellinen tai myötäilevä. Hänen liikkeellelähtönsä perustuu sisäiseen paloon tai ulkoiseen yllykkeeseen.

Muutokset identiteettitasolla ovat yleensä hitaita ja muut loogiset tasot muuttuvat yleensä samanaikaisesti. Nopea muutos tyypillisesti aiheuttaa ristiriitatilanteita muilla tasoilla. Uuteen ammattiin ryhdyttäessä on luotava uusi työrooli, uudet motivaatiorakenteet ja uudet työtaidot. On mukauduttava uusiin olosuhteisiin ja toimittava toisin kuin ennen. Ihmisen kehitysprosessi on hänen elämänkaarensa mittainen, oppiminen on elinikäistä.

Ydin ja elämän tarkoitus

Syvimmällä (tässä mallissa) loogisella tasolla on kyse suhteesta itseään suurempaan.

Tietoinen pohdiskelu ydinkysymyksistä voi lujittaa ihmisen eheytymistä ja kaikkien loogisten tasojen keskinäistä harmonisuutta. Ihmisen henkinen kasvu voi seurata omaa tietään, mutta se usein liittyy muutoksiin tai kriiseihin identiteettitasolla tapahtuvissa prosesseissa.

Erottelu- ja toimintatyylien valikoima on käytännössä vielä tässä esitettyä laajempi ja monivivahteisempi. Erityisesti persoonallisuuspiirteitä on paljon tutkittu. Carl Gustav Jung on luonut persoonallisuustypologian, johon voi tutustua esimerkiksi kirjassa: David Keirsey, Marilyn Bates, Pleae Understand Me, Character & Temperament Types (Prometheus Nemesis Book Company, 1978). Tarkoitus on kuitenkin ravistella lukijan maailmankuvaa tässä esitetyllä systeemisellä ihmiskäsityksellä sen verran, että se toteuttaa sille toivotun tarkoituksenmukaisuuden.


Sivun alkuun



SYSTEEMISYYS OPETTAMISESSA

Esimerkiksi opettamisessa oppimistulokseen voidaan vaikuttaa puuttumalla moneen osasysteemiin ja ottamalla huomioon oppijan systeemiominaisuudet, erottelu- ja oppimistyylit eri loogisilla tasoilla. Kun opetuksessa otetaan kaikki loogiset tasot tarkasteluun ja luodaan niiden kesken harmoninen yhteys, saavutetaan parhaiten toimiva kokonaisuus, jolloin oppiminen on luonnollista. Seuraavassa käydään loogiset tasot läpi hyvin pinnallisesti ympäristöstä ytimeen.

Oppimisympäristön tulisi vastata valaistuksen, äänieristyksen ja lämpötilan osalta enemmistön tarpeita. Ympäristömuutoksia voidaan usein toteuttaa teknisin keinoin. Istumajärjestystä ja -muodostelmaa suunniteltaessa on hyvä tietää ihmisten intimiteettisuoja- ja reviirivaatimukset kokoontumisvaiheessa.

Opettamismenetelmien tulisi hyödyntää yksilö-, pari- ja ryhmätyöskentelyä. Aiheen esittely on hyvä myös kuvittaa ja demonstroida. Kokeilumahdollisuuksia kannattaa myös hyödyntää. Tekemistä voidaan organisoida.

Aihe on hyvä aluksi esitellä yleisesti ja sitten mennä vasta yksityiskohtiin. Taitoja opetettaessa ensin vastataan kysymykseen mistä on kysymys ja sitten kerrotaan miten tehdään ja kuinka toimitaan. Sellainen opetus on tehokasta, joka antaa vastinetta kaikille lahjakkuuslajeille.

Osalle oppijoista on ensisijaisen tärkeää saada vastaus kysymykseen miksi. Vasta sen jälkeen he voivat innostua. Osa haluaa tarkat menettelyohjeet harjoituksiin, toisille kokeileminen ja vaihtoehdot ovat tarpeen. Oppimisen täytyy aina siirtyä alitajuiselle tasolle, jotta se vaikuttaisi taitoon tehdä jotakin. Asenteet ja uskomukset on aina saatava myönteisiksi oppimisprosessissa. Uskomusten muuttaminen tietoisesti voi olla joskus vaikeaa. Huumoria kannattaa viljellä. Sitä ei kuitenkaan kannata kohdistaa varsinkaan perusarvoihin. Voidaan käyttää myös erityisiä terapeuttisia, esimerkiksi NLP- menetelmiä ja prosesseja uskomusten muuttamiseen.

Kukin yksilö haluaa kuulua joukkoon, jota koulutetaan. Ihmisten persoonalliset ominaisuudet ja temperamentti on pyrittävä myös ottamaan huomioon. Vaihtelua on tarjottava osallistujien erilaisiin tarpeisiin. Ihmisen perusarvoja on kunnioitettava.

Ihmisen perustarpeisiin kuuluu turvallisuus. Kun se tunne on koulutustilaisuuden alussa saatu aikaan, voidaan keskittyä oppimiseenkin. Kenenkään vakaumusta ei sovi loukata. Loukattu oppija "sulkee vastaanottimensa" eikä silloin kiinnostava sen enempää kuin hyödyllinenkään tieto mene enää perille.


Sivun alkuun



LOPUKSI

Tutkimalla omaa systeemiluonnetta, osien suhteita, oppimistyyliä ja loogisten tasojen sisältöä voidaan löytää uusi mielenkiintoisempi tapa toimia ja oppia tunnistamaan myös toisissa heidän erityspiirteensä. Erilaisilla kartoituksilla voidaan elävöittää keskustelua tiimeissä. Ihmisiä ei ole tarkoitus leimata pysyvästi vaan antaa realistinen kuva mahdollisuuksista kehittyä, vahvistaa sitä mikä toimii ja lisätä joustavuutta silloin kun esiintyy vastakkaisasettumista tai kilpailua. Ihmisten erilaisuuden ymmärtäminen ja sen hyväksikäyttö yhteistyössä saa työyhteisöissä systeemit toimimaan. Malleilla ei ole tarkoitus lisätä rajoituksia maailmankuvan muodostamisessa ja elämän ilmiöiden tarkastelemisessa vaan antaa mahdollisuus testata ja edelleen kehittää kunkin mielen karttaa samassa mielessä kuin yhteistä kieltä kehitetään rikastuttamaan ihmisten yhteistyötä ja toisten kokemusten ymmärtämistä.

Lähteet:

Robert Dilts: Muuttuvat ajatukset (Changing Belief Systems with NLP, Meta Publications, 1990) ai-ai Oy, 1997

Gordon Dryden ja Jeanette Vos: Oppimisen vallankumous, Ohjelma elinikäistä oppimista varten, Tietosanoma, 1994.

Robert Dilts and Judith DeLozier: Map and Territory, Anchor Point, June, 1997

Keskustelut ja kurssimateriaalit: Veli-Matti Toivosen III NLP-kouluttajakoulutus 98 -99. Martti Tenkun NLP-Practitioner -koulutus, syksy 98 - talvi 99, TYT

© Copyright Innovo Ky Antero Hälikkä, 1999

Sivun alkuun




Päivitetty 4.1.2006, Innovo Ky