Etusivulle


Etusivu > Kirjoitelmia > Systeeminen ihmiskäsitys II

© Innovo Ky Antero Hälikkä

SYSTEEMINEN IHMISKÄSITYS II

ARVOEVOLUUTIOTEORIAAN PERUSTUVA ARVOSYSTEEMIMALLI

Arvoevoluutioteorian on luonut Clare W. Graves. Hän tutki sitä, mikä on psyykkisesti tervettä reaktiota ja kehitystä aikuisen ihmisen ajattelussa ja toiminnassa tämän todellisessa, ristiriitojen täyttämässä elämässä ja eri elinolosuhteissa.





 



     Sisältö

  ARVOEVOLUUTIOTEORIAAN
     PERUSTUVA ARVOSYSTEEMIMALLI
  Arvosysteemin kehitysvaiheet
     I Tiedostamattoman itsekeskeisyyden vaihe
     II Turvallisuuden ja riippuvuuden vaihe
     III Itsenäistymisen ja voimantunnon vaihe
     IV Sosiaalisen kontrollin vaihe
     V Omatoimisuuden ja yrittäjyyden vaihe
     VI Sosiaalisen tasavertaisuuden vaihe
     VII Systeemisen ajattelun vaihe
     VIII Globaalisuuden ja johtajuuden vaihe
  Esimerkki systeemisestä johtamisesta
     tilanteen mukaan
  Lopuksi
  Lähteet


Ajattelutavat kehittyvät kullakin yksilöllä olosuhteiden muuttuessa. Siitä tulee todellisuutta, mihin ihminen kiinnittää huomionsa. Olosuhteet muodostuvat ympäröivästä luonnosta, toisista ihmisistä ja heidän ajattelu- ja käyttäytymistavoistaan. Ympäristö voi olla alkeellinen tai korkeasti teknistynyt, tiheästi asutettu tai autio. Äärimmillään ihmisten käyttäytymistä voivat ohjata tiukat normit tai oman käden oikeus. Ajattelutapa, joka ilmenee ympäristössä toimintatapana, ilmentää kunkin omaa persoonallisuutta ja on lähtöisin aina ympäristöstä, missä on elänyt.

Ajattelumallit kehittyvät kokemuksen myötä. Kun ihminen on toistuvasti selviytynyt samankaltaisista tilanteista tietyllä tavalla, muodostuu siitä alitajuinen toimintamalli ja ennakko-oletuksiin perustuva suhtautumistapa erilaisin asioihin. Ajattelumalli on mieleen rakentunut hahmotelma asioiden suhteista tietyssä kontekstissa ja se ohjaa tapaa ajatella eri tilanteissa.

Ihmisten ajattelutavat ja alitajuiset valmiudet toimia ohjautuvat arvoista. Ne ovat ihmisen tärkeinä pitämiä asioita, jotka muodostuvat kokemusten kautta. Ne ohjaavat käyttäytymistä, elintapoja, hankittuja taitoja ja valintoja tiedostamattomasti. Arvot muuttuvat ajan myötä. On arvoja, joita voidaan kokea yhteisiksi perheissä, työyhteisöissä ja koko yhteiskunnassa. Arvojen kokoelmaa ihmisen mielessä voidaan kutsua arvosysteemiksi, jolla on kuhunkin kontekstiin liittyvä kehitysvaiheensa. Se antaa taustan erilaisille tilannekohtaisille ajattelumalleille.

Arvoevoluutioteorian käytännön sovelluksena tarkastellaan seuraavassa eri kehitysvaiheisiin ositettua arvosysteemimallia. Mallin avulla voidaan selittää yksilön tapaa reagoida elämän tilanteisiin ja olosuhteisiin ja kuinka se ohjaa ihmisen ajattelutapaa ja käyttäytymistä. Kokemuksen myötä selviytymistaidot kehittyvät. Kun ympäristö muuttuu haasteellisemmaksi, tarvitaan kehittyneempiä selviytymismalleja. Arvosysteemimallissa kukin kehitysvaihe kuvaa ihmisen joustavuutta ja mukautumiskykyä ympäristöönsä nähden aikuisena kasvamisen ja kehittymisen mukaisessa järjestyksessä. Mitä kehittyneempi vaihe on kyseessä, sitä kompleksisempana ja monidimensioisempana ympäristö koetaan ja sitä vähemmän on sisäisiä rajoituksia kohdata ympäröivää todellisuutta. Kunkin kehitysvaiheen mukaisesti ajattelevan ja toimivan yksilön eettisyys ja hyvyys ihmisenä on riippumaton tästä ajattelutavasta, samalla tavoin kuin looginen päättelykyky ei myöskään ole tekemisissä etiikan kanssa. Kuitenkin ajattelun laatua koskevassa tarkastelussa yksilön tietoisuus tekemisensä seuraamuksista tekee kysymyksestä myös eettisen.

Arvoevoluutioteorian mukainen arvosysteemimalli auttaa meitä ymmärtämään yksilön tapaa ajatella, toimia, tehdä valintoja ja päätöksiä. Ajattelutapaa ja toimintaa voidaan pitää seurauksena ajattelumallista, kun ihminen kohtaa todellisen tilanteen. Mallin antama systeemikuvaus antaa selityksen ihmisten toimintatavoista suhteessa toisiin ihmisiin, olosuhteisiin ja ympäristöön. Yhteisössä tämä ilmenee Edgar Scheinin mukaan yleisesti omaksuttuina perusolettamuksina, joilla yhteisö on mukautunut yhtäältä ympäristöönsä ja toisaalta niiden avulla toteuttaa sisäistä yhdentymistään. Arvosysteemimallin kehitysvaiheet voidaan tunnistaa yksilön valinnoista, puheesta ja käyttäytymisestä, asenteista ja minä hän itseään pitää. Ne voidaan tunnistaa sekä yksilöllisinä arvosysteemeinä että yhteisökulttuurina, yleisesti hyväksyttyinä yhteisön toimintatapoina, arvoina ja normeina.


Sivun alkuun



Arvosysteemin kehitysvaiheet

Henkisesti tasapainoisen ihmisen arvosysteemien kehitys voidaan jakaa useaan toisiaan seuraavaan vaiheeseen. Ennen seuraavaksi tarkasteltavia kehitysvaiheita ihmisessä on jo tapahtunut kehitystä lapsuudesta nuoreksi ja kehitys voi jatkua kuvattujen kehitysvaiheiden jälkeenkin aikuisen henkisenä kasvuna loputtomiin. Kunkin kehitysvaiheen käyttökelpoisuuden määrää se ympäristö, missä yksilö elää tai missä ympäristössä yhteisö toimii. Jos yksilön ajattelumalli ei mukaudu siihen, mikä on yhteisössä yleisesti hyväksyttyä, joutuu hän todennäköisesti vaikeuksiin ja hänen arvosysteeminsä ei toimi. Mitä pidemmälle yksilö on arvosysteemikehityksessään päässyt, sitä enemmän hänellä on potentiaalisia ajattelumalleja käytössään. Se, että aikaisemmin omaksutut ajattelumallit ovat potentiaalisesti käytössä, antaa joustavuutta suhtautumisessaan ympäristöön. Yksilön arvosysteemimalli toimii aina tarkalleen siinä asiayhteydessä ja kontekstissa, missä kokemus on hankittu ja mielen arvosysteemi luotu. Tällaisia eri konteksteja ovat työ, parisuhde, perhe, harrastukset, aatteelliset yhteisöt tai vastaavat. Arvosysteemi ei välttämättä siirry sellaisenaan kontekstista toiseen yksilön mukana mutta edistää sen kehittymistä. Tämän huomaa helposti siitä, kun tarkastellaan yksilön ajattelutapaa ja käyttäytymistä eri konteksteissa, esimerkiksi kotona ja työssä. Arvosysteemi voi asettua yksilöllössä samanaikaisesti eri vaiheisiin eri elämänalueilla.

Arvosysteemivaiheen rakennetta voidaan kuvata vaikuttamisen vyöhykkeiden kautta. Vaihe on vahvimmillaan kun kaikkien vyöhykkeiden prosessit ovat samansuuntaisesti asettuneet (kongruenssissa). Silloin henkilö on itsevarma roolissaan, hänen arvostuksensa ja uskomuksensa ovat sopusoinnussa ajattelustrategioiden ja osaamisen kanssa, toiminta tuottaa halutun tuloksen ja hän näkee ja kokee ympäristön ristiriidattomana. Kun ristiriita sitten ilmaantuu, voi sen ratkaisu merkitä muutosta kehitysvaiheasteikolla ja uusi tasapainoinen tila saavutetaan myös vaikuttamisen vyöhykkeiden prosessien ja rakenteiden kesken.

Seuraavassa on esitelty lyhyesti systeemimallista kahdeksan kehitysvaihetta. Kullekin kehitysvaiheelle on haettu myös metafora, tyypillinen ajattelumalli, jonka tarkoituksena on havainnollistaa systeemimalli kehitysvaihetta ja helpottaa vastaavan ajattelutavan ymmärtämistä. Kehitysvaihe ei välttämättä esiinny kenessäkään yksilössä eikä yhteisössä puhtaana, vaan se voi koostua kahden tai kolmen, tavallisesti peräkkäisen vaiheen, piirteistä. Jotakin vaihetta ollaan jättämässä, jotakin ehkä kehittämässä ja se on aktivoitumassa. Jokin voi olla vahvempi kuin toiset, riippuen tilanneyhteydestä, kontekstista, minkä suhteen arvosysteemiä tarkastellaan.


Sivun alkuun



I Tiedostamattoman itsekeskeisyyden vaihe

Gravesin arvoevoluutiomallin ensimmäinen kehitysvaihe käsittelee niin sanottua villi-ihmistä, jollaisia ei työelämässä kohdata. Niiden kaltaisia "lapsellisia" aikuisia voidaan löytää mielisairaaloista tai vanhainkodeista. Heidän kokemansa maailma on heissä itsessään, ulkopuoliset ovat vain heitä varten.

Kehitysvaiheita on seuraavassa luonnehdittu äärimmäisen pelkistetysti.




II Turvallisuuden ja riippuvuuden vaihe - perhemetafora

Perhemetaforalla tarkoitetaan perhettä perinteisessä mielessä. Siinä on vanhempien ja lasten muodostama asetelma, jossa kullakin on perinteiset roolit.

- Ihmisen perustarpeita on turvallisuus. Perhe ja sen auktoriteetit antavat turvallisuutta. Perheenjäsen kokee olevansa osa yhteisöään.
- Suhde yhteisöön on riippuvuutta. Yksinäisenä ihminen tuntee itsensä mitättömäksi.
- Perinne-esineiden ja maskottien uskotaan antavan voimaa ja niistä saadaan taianomaista turvallisuuden tunnetta. Ratkaisuja etsitään yliluonnollisesta.
- Erilaiset rituaalit ja perinteet antavat haastetta ilmaisun ja käden taidoille.
- Rutiinityö merkitsee pysyvyyttä, sekin vahvistaa turvallisuuden tunnetta.
- Hyväksytyksi tuleminen ympäristössään on lähes olemassaolon kysymys. Ihminen tunnistaa nyt muiden ihmisten kuuluvan omaan todellisuuteensa, kun edellisessä kehitysvaiheessa ihminen elää itsensä ja fyysisten tarpeiden maailmassa.




III Itsenäistymisen ja voimantunnon vaihe - voimailumetafora

Voimailumetaforalla kuvataan elämän olosuhdetta, jota voisi liioitellen luonnehtia myös sanonnalla:"Elämä on taistelua, jossa vallitsevat viidakon lait".

- Perheen tai muun yhteisön auktoriteetit osoittautuvat heikoiksi, uusia vaihtoehtoja haetaan.
- Riippuvuusongelman ratkaisuna on itsenäistyminen. Se koetaan ihmisen elämässä monta kertaa eri tilanneyhteyksissä, erityisesti murrosiässä. Itsetunnon lähteenä on voima, urheilussa sen voi tuntea parhaiten.Tärkeää on maine, sillä vahvistetaan riippuvuudesta vapautunutta minää.
- Usko itseen on testattavana. Häviö ja häpeä ovat kartettavia asioita. Elämä on tässä ja nyt. Tulevaisuus pitkällä tähtäimellä ei huoleta.
- Imagon hyväksi tehdään töitä, ideoista ei ole puutetta. Mielenkiinnon kohdetta vaihdetaan, jos onnistumisia ei koeta.
- Tätä vaihetta luonnehtivat spontaanit teot, myös uroteot. Niillä myös itsenäisyyttä testataan.
- Ympäristö koetaan uhkaavana. Edellisen riippuvuuden vaiheen turvallisuus on vaihtunut kilpailuksi.




IV Sosiaalisen kontrollin vaihe - konemetafora

Konemetafora luonnehtii elämän turvallista ja muuttumatonta sujumista. Systeemin ulkopuolinen, tätä (konetta) ymmärtävä voi tehdä parannuksia ja korjauksia.

- Mieltä rupeaa askarruttamaan: mikä on yksikäsitteinen totuus?
- Yksilöllinen voimankäyttö elämän eri tilanteiden ratkaisijana ei enää toimi. Oma asema suhteessa muihin ja työrooli valtasuhteiden kautta ratkaisee. Yksilön ansiotaso vastaa asteikon kohtaa, mikä on aema hierarkkisessa organisaatiorakenteessa.
- Ulkoinen auktoriteetti voi yhdistää voimat ja ajatukset. On tarve luoda yhteisiä periaatteita. Ne muokataan säännöiksi. Niiden oikeanmukaisuuteen uskotaan. Tulevaisuudessa saadaan palkka siitä, miten on eletty. Ohjeet kiinteyttävät yhteisön, joka on yksilöä tärkeämpi.
- Erilaiset menettelytavat ja niiden opettelu luovat selviytymismallin. Se, kuinka ajatellaan systemaattisesti, luonnehtii ajattelumallia, ajattelun sisältö riippuu tilanneyhteydestä. Niinpä tätä vaihetta kokeville ihmisille on tarjolla lukuisia "ismejä" eri elämän alueilta. Tavoitteena on niillä saavuttaa systeemeille koneen varmuudella ennustettava ja toimiva rakenne. Ratkaisut ovat joko-tai -tyyppisiä.
- Ahkeruus ja työ saavat välinearvon sille, mitä kannattaa tavoitella.
- Sopeutuminen kontrolloituun yhteisöön on itsestäänselvyys. Edellisen voimantunnon vaiheen sooloilu ei sovi kuvaan.


Sivun alkuun



V Omatoimisuuden ja yrittäjyyden vaihe - kasvimetafora

Kasvimetafora ohjaa mielen rajattoman kasvun oloihin. Ulkopuolinen hoitaa, kitkee kastelee ja lannoittaa kasveja antaen niiden itsensä tuottaa tulokset.

- Totuuden mittariksi sopii raha.
- Yksilöä ja hänen järkensä käyttöä kahlehtiva ohje hylätään. Ryhdytään (hyöty-)ajattelemaan itse. Voiman tilalle asettuu äly. Otetaan vastuu itselle sekä teoissa että kehittymisessä. Ryhdytään voittajiksi ja halutun statuksen saavuttajiksi. Identiteetti osaajana on vahvistunut.
- Tekniikka, tiede ja tieto valjastetaan tulosten tekemiselle. Raha merkitsee samaa ihmisen tuottavuudelle kuin lanta kasvien sadolle. Palkka tulee ansioiden mukaan.
- Tieteellisesti tutkitut menetelmät kannattaa omaksua, kun ne sopivat tilanteeseen. Itsensä kehittäminen yhä pätevämmäksi kiinnostaa.
- Pätevä yksilö vie ja johtaa yhteisöä eteenpäin. Pelisääntöjen puitteissa "porsaanrei'istä" otetaan hyöty itselle. Toisille organisaatiossa kaupataan menetelmiä, joista uskotaan olevan hyötyä.
- Ympäristö koetaan kilpailukentäksi, jossa vain voittaminen merkitsee selviytymistä. Edellisen sosiaalisen kontrollin vaiheen byrokratia etäännyttää.




VI Sosiaalisen tasavertaisuuden vaihe - sirkusmetafora

Sirkusmetafora kuvaa olosuhdetta yhteisössä, missä vain saumaton yhteistyö ja huippusuoritukset tuottavat yleisölle sen kaipaaman tunnelman ja elämykset.

- Järjen lisäksi tarvitaan tunne ja elävä yhteisö.
- Yksinäisyys voi ahdistaa. Ratkaisuksi löytyy yhteistyö. Minä-sanan sijalle tulee ME. Yksilölle yhteisöllisyys on ennen yksilön tarpeita.
- Kilpailu ja sen aiheuttama paine eivät enää anna elämälle toivottua sisältöä. Yksilöiden erilaisuus taidoissa ja erilaiset tarpeet suorituksissa tuottavat kilpailutilanteeseen myös epäoikeudenmukaisuutta. Paremmuuden osoittamisen sijasta uskotaan tasa-arvoisuuden henkeen. Lämmin yhteisöllinen tunnelma on eräs tärkeimmäksi arvostetuista päämääristä.
- Osaamisen alueelle tulee yhteistyö ja sosiaaliset taidot, tunneäly.
- Autetaan työtoveria ja kollegaa. Näin saadaan yhteisöön uudenlaista henkeä, tunnetta, yhteenkuuluvuutta, ja yhteisyyttä. Kokouksissa kaikkia kuunnellaan ja päätöksissä pyritään yhteisymmärrykseen, konsensukseen.
- Vuorovaikutustilanteet ja palaverit leimaavat uutta työkulttuuria. Sirkuskin on työyhteisö, jossa erilaisuus ja huippuosaaminen palvelevat kokonaisuutta. Suhde yhteisöön on omaehtoista, ei riippuvaa eikä kontrolloitua. Edellisen yrittäjyyden vaiheen palkkiosysteemit eivät enää toimi.




VII Systeemisen ajattelun vaihe - laboratoriometafora

Laboratoriometafora esittää ennalta arvaamattomien ilmiöiden esiintymispaikkaa. Siellä viihtyvät parhaiten aivojaan rasittavat yksilöt.

- Uteliaisuus ja kiinnostus elämän ilmiöistä kyseenalaistaa yhteen totuuteen pyrkimisen. Oma osuus kokonaisuudesta on tullut tietoisuuteen.
- Identiteetti ei perustu enää pelkästään voimaan ja osaamiseen vaan myös tietoisuuteen omasta vaikutuksesta systeemi-ilmiöihin. Ihminen on ympäristönsä muutosagentti.
- Ihmisten erilaisuus ja eri arvosysteemivaiheiden mukainen ajattelu tuottaa yhteisymmärrykseen pääsemisessä vaikeuksia. Tämä turhauttaa ja aiheuttaa tehottomuutta. Sosiaalisten systeemien toimivuuden ei välttämättä tarvitse perustua kaikkien ymmärrykseen samalla tavalla eikä se edellytä myöskään samanlaista jokaisen kohtelua. Toimivuus on päämäärä. Sitä eivät ennakkoasenteet häiritse.
- Toimivuuden saavuttaminen vaatii systeemiajattelua ja kiinnostusta ilmiöihin sinänsä. Joko-tai -ajattelu täydentyy sekä-että -ajattelulla. Edellisten vaiheiden ajattelutapakokoelma sisältyy systeemiajatteluun. Todellisuuden selitysmalleista pyritään valitsemaan yksinkertaisin, joka toimii. Paradoksit ja puuttuvat tiedot systeemeistä ratkaistaan intuitiivisesti.
- Toiminnassa on luovuutta. Muut voivat kokea systeemiajattelijan menettelytavoissa epäjohdonmukaisuutta, koska se on tilannekohtaista ja joustavaa, sillä erilaisiin ihmisiin kohdistettu samanlainen kohtelu saa aikaan saman kuin erilainen kohtelu keskenään samanlaisiin ihmisiin.
- Huippulaboratorioissa tärkein motiivin lähde yksilöille on uteliaisuus. Suhde yhteisöön on toissijaista, ilmiöt ja prosessit antavat haasteen. Gravesin mukaan systeemisen ajattelun vaiheessa aikaisemmat arvosysteemin kehitysvaiheet ovat uudelleen hallussa.




VIII Globaalisuuden ja johtajuuden vaihe - taidemetafora

Taide eri muodoissa on ihmistä arjesta irrottava, mutta usein arkikokemuksista luotu alitajuntaan suoraan vaikuttava tekijä. Erityisesti musiikki koskettaa tavalla, jota ei muilla ilmaisutavoilla voida korvata.

- Elämä itse ei ole vain ilmiöitä luonnon systeemeissä eikä laboratorioissa. Elämään kuuluu myös sellaisia universaaleja ulottuvuuksia, joiden suunnalta kohdatut ilmiöt eivät kuvaudu kielellisesti.
- Nöyryys ja vahvuus yhdistyvät aidosti yksilön olemuksessa.
- Vain ekologiset ratkaisut ja moninaisuuden hyväksyminen voivat tuottaa ihmiskunnalle harmoniaa. Prosessi on tärkeämpää kuin lopputulos.
- Kun ihminen oppii intuitiivisesti vain olemalla, tietoinen mieli ja alitajunta pelaavat yhteen. Hän luottaa tiedostamattomiin prosesseihin. Taidemetafora sisältää kaikki edelliset metaforat. Todellisuus on ihmisten luomus, joka voidaan kuvata taideteoksena.
- Kommunikoinnissa ilmenee näkyvä ja näkymätön osa. Taiteilija voi vaikuttaa ympäristöönsä taiteen keinoin. Osa viestistä menee suoraan alitajuntaan, ihmiset oppivat tietämättään.
- Ympäristönä on koko moniulotteinen olevaisuus. Tässä kehitysvaiheessa oleva ihminen tuntee maailman tulevaisuudesta huolta. Suhde yhteisöön on mittakaavaltaan globaalia, kaiken kattavaa.

Miten tapahtuu ihmisen ajattelutavan kehittyminen ja kehitysvaiheesta toiseen siirtyminen, on paljon tutkittu aihe. Arvoevoluutioteoria antaa osaltaan selitystä siihen. Ilmiöt ovat yhteistä tiedollista ja kokemuksellista omaisuutta ja todellisia, joten niitä voidaan selittää erilaisilla malleilla, niin kuin tarinoitakin kerrotaan eri kielillä. Siirtymisprosesseja ja arvosysteemimallin kehityshyppyjä tarkastellaan lähemmin tämän kirjoitussarjan kolmannessa osassa.


Sivun alkuun



Esimerkki systeemisestä johtamisesta tilanteen mukaan

Olettakaamme, että pyrimme rakentamaan mahdollisimman tehokkaan palokunnan.

Palokunnan jäseniltä edellytämme tervettä itsetuntoa, hyvää fyysistä kuntoa ja rohkeutta. Tämä otetaan huomioon rekrytoinnissa.

Palokunnan säännöt ja tietty komentojärjestys opetetaan jäsenille. Sen mukaisesti sitten toimitaan, ellei muusta sovita. Näin saadaan uusi tulokas nopeimmin sopeutumaan palokunnan perustoimintoihin. Sillä taataan toiminnalliset minimivaatimukset.

Yksilöiden vastuuta ja omatoimisuutta edellytetään ja kehitetään myös. Heidän tulisi omatoimisesti hankkia tarvittavaa tietoa ja osaamista sekä yksilöllisiä taitoja. Heidän pätevöitymisensä vaikuttaa mihin tehtävärooleihin he pääsevät.

Kun harjoitellaan ja kehitetään yhdessä työskentelyä tulipalon sammuttamiseksi, toimitaan kuten tiimi. Kunkin erilaisuus ja mahdollisuuksien mukaan intressit otetaan huomioon jaettaessa roolit sammutusprosessin eri tehtäviin. Harjoituksissa kokeillaan erilaisia vaihtoehtoja, jotta sammutusprosessi saataisiin toimimaan mahdollisimman kitkattomasti tositilanteessa. Rakennetaan toimivaa systeemiä, jossa kaikkien antamilla panoksilla, tiedoilla ja toimenpiteillä on käyttöä ja merkitystä.

Tositilanteessa pannaan sammutussysteemi toimimaan prosessina, jossa komento on päälliköllä. Kukin yksilö toteuttaa tehtäväänsä kuin "hyvin voideltu kone". Kohdalle sattuneessa yllättävässä tilanteessa tarvitaan palosotilaalta henkilökohtaista vastuunottoa ja "taistelijan" rohkeutta. Tiimiajattelua ei kannata soveltaa palopaikalla enää tositilanteessa. Silloin on käytettävä aina sellaista yksinkertaisinta toiminta- ja ajattelutapaa, mikä parhaiten sopii tarkoitukseen.

Palokunnan toiminnan kehittäminen ja sen toiminta tositilanteessa hallitaan parhaiten kokonaisvaltaisella holistisella ja systeemisellä otteella, missä sovelletaan erilaisia ajattelumalleja joustavasti tilanteen mukaan.

Sivun alkuun



Lopuksi

Arvoevoluutioteorian mukaisten ajatusmallien eläminen ihmisten kollektiivisessa tietoisuudessa ja kunkin mielessä muistuttaa biologisessa maailmassa geenien olemassaolon taistelua. Biologi Richard Dawkins on ehdottanut niille ajattelun elementeille, jotka ihminen on oppinut toisilta ja kopioinut käyttöönsä, käsitettä 'meemi' (engl. meme, memory gene). Meemien periytyminen, karsiutuminen ja kehittyminen on ihmisen kulttuurin evoluutiota. Kyse on kummassakin tapauksessa selviytymisestä ympäristön asettamista vaatimuksista. Nykyaikainen tietoliikenne- ja viestintätekniikka jouduttavat ajatusmallien kopiointia (kuten tämänkin kirjoituksen) ihmisten mieleen lähes yhtä tehokkaasti kuin geenien kopiointia on tapahtunut jo miljoonien vuosien ajan biologisessa maailmassa. Ajatusmalleista kestävimmät säilyvät ja se näkyy yhteisöjen kulttuurien kehityksessä pitkällä aikajänteellä. Esimerkiksi newtonilaiseen maailmankäsitykseen nojautuva taylorilainen tieteellisen johtamisen konemetafora on säilyttänyt merkittävän asemansa ajatusmallina 1800-luvun lopulta aina näihin päiviin asti. Tälle ajattelutavalle suotuisaa ympäristöä ei kuitenkaan enää löydy kehittyneimmissä huippuorganisaatioissa.




Lähteet:

Clare W. Graves'n niukasta tuotannosta ja elämästä saa tietoja internetin sivuilta, jonne pääsee osoitteella: . Graves oli psykologian emeritus professori, Union College yliopistossa ( New York) ja eli vuoteen 1986 saakka.

Dr. Don Edward Beck ja Cristopher C. Cowan: Spiral Dynamics, Mastering Values, Leadership, and Change, Exploring the New Science of Memetics; Blackwell Publishers Inc., 1996.

Wyatt Woodsmall: Organisaatioiden metaforat, Jyväskylän kongressin post-seminaari.
Lauri Heikkilä on laatinut lyhennelmän seminaarista. NLP Mielilehti n:o 3/96

Lauri Heikkilä: Konstruktiivinen lähestymistapa. NLP Mielilehti n:o 1/97.

Edgar Schein: Organisaatiokulttuuri ja johtaminen, Espoo 1987.

Keskustelut ja kurssimateriaalit: Lauri Heikkilän NLP-MasterPractitioner -koulutus, kevät -99, SPR, Tampere

Arvoevoluutiota on Suomessa tehnyt tunnetuksi kehittämispsykologi Tuija Matikka eri koulutustilaisuuksissa, radiossa ja televisiossa.


© Copyright Innovo Ky Antero Hälikkä, 1999

Sivun alkuun




Päivitetty 4.1.2006, Innovo Ky