Etusivulle


Etusivu > Kirjoitelmia > Systeeminen ihmiskäsitys ja organisaation kehittäminen

© Innovo Ky Antero Hälikkä

SYSTEEMINEN IHMISKÄSITYS JA ORGANISAATION KEHITTÄMINEN

Systeemi on orgaaninen kokonaisuus, joka muodostuu keskenään riippuvuussuhteessa olevista osista. Organisaatiot ovat tyypillisiä sosiaalisia systeemejä. Kun systeemisyys liitetään ihmiskäsitykseen, se merkitsee mahdollisimman kokonaisvaltaista inhimillisten ilmiöiden, niiden rakenteiden ja osien jäsentelyä. Tämä on kehittämisen perusta. Kun tässä esityksessä ihmistä ja tämän selviytymistä kuvataan systeeminä systeemien muodostamassa ympäristössä, on se tehty tavalla, joka johdattaa myös sosiaalisen systeemin ekologiaan. Systeeminen ihmiskäsitys asettuu NLP-viitekehykseen (Neuro-Linguistic Programming).













     Sisältö
  Systeemimallit
  Mielen systeemi
  Muutosprosessin tuottamisesta mielen
     systeemiin
  Hypoteesi vaikuttavan muutosherätteen
     kohdistamisesta

     Systeemikäsitteitä
  Arvoevoluutioteoria
  Arvosysteemimallin kehitysvaiheet
  Ekologia
  Erottelutyylit
  Loogiset tasot
  Lähikehityksen vyöhykkeet
  Mielen tilat
  Systeeminen ajattelu

Systeemimallit

Ihmisen eräs tarkoitus on ymmärtää itseään ja muita ihmisiä ympärillään ja ympäristössään. Tähän tarkoitukseen on luotu tämä johdantoesitys "Systeeminen ihmiskäsitys ja organisaation kehittäminen" ja kolmiosainen artikkelisarja "Systeeminen ihmiskäsitys I - III", jossa osassa I tarkastellaan aihetta "kartta ja maasto", osassa II aihetta "arvoevoluutio" ja osassa III aihetta "muutosprosessi".

Ymmärrys systeemisestä ihmismielestä voidaan rakentaa erilaisten NLP-mallien ja arvoevoluutioteorian varaan. Tärkeimpiä NLP-malleja ovat loogiset tasot ja erottelutyylit.

Ihmisen käyttäytymisessä erotetaan myös erilaisia toimintatyylejä kuten oppimistyylejä. Ne luonnehtivat tyypillistä käyttäytymistä tietyssä tilanteessa ja antavat ulkopuoliselle tarkkailijalle mahdollisuuden tunnistaa ihmisten tapaa ajatella ja suhtautua asioihin.

Mallit tarkastelevat ihmistä hänen sisältään, mielen sisäisten ilmiöiden ja ulkopuolelta vaikuttavien vuorovaikutusilmiöiden kannalta. Ihminen on myös osa kulttuuriaan, joten yhteisölliset ajattelutavat ja yksilön ajattelutapa muodostavat oman alueensa systeemisestä tarkastelusta.

Ihmisessä prosessit muokkaavat häntä itseään eri osa-alueiden kehittymisenä ja tekojen tasolla ihminen muokkaa ympäristöään. Kehitysprosessi voidaan erotella yhtäältä arvosysteemin kehitysvaiheiksi ja toisaalta ihmisen eri osa-alueiden prosessitasoiksi vaikuttamisen vyöhykkeiden, loogisten tasojen mallin avulla.

Systeemisen ihmiskäsityksen mukaiset mallit voidaan testata käytännön tilanteissa, eri työympäristöissä ja kokemusesimerkkien avulla.

Postmodernin "organisaatiofilosofian" mukaisesti systeemisen ihmiskäsityksen malleilla pyritään tuottamaan näkökulmia sosiaalisen maailman ilmiöihin. Tälle systeemiselle ihmiskäsitykselle vaihtoehtoja antavat eri psykologiset koulukunnat. Mikä ja kuka ihminen on olemukseltaan jää edelleen filosofeille pohdittavaksi.


Sivun alkuun



Mielen systeemi

Ihmisellä on jokin olemassaolon tarkoitus. Se ohjaa hänen pyrkimyksiään. Loogisten tasojen mallissa ihmisen syvällisimmät kysymykset kuuluvat ytimeen.

Ihminen rakentuu fyysisestä ja henkisestä kokonaisuudesta. Fyysinen puoli tuottaa omat tarpeensa ja henkinen omansa. Kehittynyt ja fyysisesti kunnossa oleva ihminen on tietoinen identiteetistään ja voi toteuttaa itseään myötäsyntyisillä tai hankkimillaan taidoilla ja suuntautua toimimaan uskomustensa ja arvojensa mukaisesti. Suhtautumisvalmius eri tilanteisiin perustuu ajattelumalleihin ja arvosysteemiin. Ihminen voi tuntea, ajatella, analysoida, päätellä ja tarvittaessa täyttää puuttuvan tiedon mielikuvituksensa avulla.

Ihmisen systeemiympäristöön kuuluvat muiden ihmisten olemassaolo omine ajattelumalleineen. Niiden merkitys ilmenee kommunikoinnissa. Mitä yhdessä saadaan aikaan, on vastaavasti toiminnan tulosta. Yhteisistä ajattelumalleista syntyy yhteisökulttuuri ja yhteisön arvosysteemit. Jokaiselle ihmiselle muodostuu mieleen aina oma ainutlaatuinen todellisuuskäsitys ympäristöstään.

Yksilö havainnoi ympäristöään ja kuuntelee itseään. Yksilön tekeminen kohdistuu ympäristöön joko reaktiona tai toimenpiteenä johonkin. Tekeminen voi muuttua oppimisen ja tietojen vaikutuksesta. Suhtautumistapa, ennakko-olettamukset ja ajattelumallit voivat muuttua, arvoevoluutiossa arvosysteemi muuttuu. Myös yksilön identiteetti ja persoonallisuus kehittyy. Henkistä kasvua seuraa myös perimmäisten kysymysten tarkistaminen. Muutosprosesseihin palataan vielä tuonnempana.

Ihminen hyväksyy palautteen itsestään ja tekemisistään joko toisten antamana tai sisäisesti omalla tavallaan. Palaute palvelee aina ihmisen pyrkimyksiä ja tavoitteita.

Ihmiselle on mahdollista tarkastella omaa toimintaansa myös ulkopuolisen näkökulmasta, dissosioituneena. Ihmisen mielelle aika ei aseta rajoitusta, menneisyyttä voidaan palauttaa mieleen ja tulevaa voidaan kuvitella. Muun muassa tämä ihmisen ominaisuus tekee monitasoisen kehittymisen mahdolliseksi. Ihmisellä on myös eri "mielen tiloja", joiden avulla voidaan tehostaa joko ympäristön havainnointia tai sisäisiä prosesseja.


Sivun alkuun



Muutosprosessin tuottamisesta mielen systeemiin

Ihmisen ajattelumallien muutos merkitsee oivalluksia ja muutosta valmiudessa reagoida ympäristöön. On ajateltavissa että muutos merkitsee samalla kehittymistä, joka ikään kuin kasvaa aikaisemman kokemuksen päälle. Kehitys lähtee aina haasteesta. Siksi haasteen sisältö ja sen vaikutus ovat riippuvaisia jo saavutetusta kehitysvaiheesta. Kehitystä voi tapahtua pienin askelin.

Ajattelutapaa ja -kehikkoa (paradigmaa) voidaan pitää kokonaisvaltaisena tiettyyn ympäristöön kytkeytyvänä toimintaa ohjaavana valmiutena. Sen muutokset merkitsevät muutoksia yksilön arvosysteemissä. Yhteisössä tämä merkitsee kulttuuritasoista muutosta. Muuttuvassa maailmassa olosuhteiden tuottamat ulkoiset haasteet kyseenalaistavat ajattelutavan ennen pitkään. Miten valmistautua ennalta olosuhdemuutoksiin? Ulkopuolinen kouluttaja voi periaatteessa tuottaa ihmiselle ja yhteisölle haasteen sopivasti näiden lähikehityksen vyöhykkeelle, jos tietää, missä kehityksen vaiheessa yksilö ja yhteisö ovat. Kehitystä tapahtuu myös hyppäyksin. Se merkitsee käytännössä joustavuuden lisääntymistä ja parempaa mukautumista ympäristön muutoksiin ja sitä vastaavaan todellisuuteen jo ennalta.


Sivun alkuun



Hypoteesi vaikuttavan muutosherätteen kohdistamisesta

Kun muutosta arvosysteemeihin pyritään tuottamaan, muutosheräte on asetettava sopivalle vaikuttamisen vyöhykkeelle (loogiselle tasolle), mikä riippuu yksilön vallitsevasta arvosysteemistä. Tämä voidaan päätellä ihmisen valinnoista, käyttäytymisestä, puheesta ja sitä voidaan selvittää kyselyiden avulla. Muutosheräte voidaan tuottaa eri tavoin. Se on luonteeltaan haaste, joka kyseenalaistaa sen vaikuttamisvyöhykkeen rakennetta, joka kuuluu lähikehityksen vyöhykkeeseen. Oivallus tuottaa ulommalle vyöhykkeelle uudenlaisen prosessin.

Vallitsevaa ja aikaisempia arvosysteemejä voidaan heikentää tai vahvistaa ulkoisen palautteen avulla.


Sivun alkuun



Lähteet:

Robert Dilts: Muuttuvat ajatukset (Changing Belief Systems with NLP, Meta Publications, 1990) ai-ai Oy, 1997

Dr. Don Edward Beck ja Cristopher C. Cowan: Spiral Dynamics, Mastering Values, Leadership, and Change, Exploring the New Science of Memetics; Blackwell Publishers Inc., 1996.

Keskustelut ja kurssimateriaalit: Veli-Matti Toivosen III NLP-kouluttajakoulutus 98 -99. Martti Tenkun NLP-Practitioner -koulutus, syksy 98 - talvi 99, TYT

© Copyright Innovo Ky Antero Hälikkä, 1999

Sivun alkuun




Päivitetty 4.1.2006, Innovo Ky