Orvokin logo
Orvokki ja Jaakko Harjuvaara
Koulut ja
työura
Sota
lapset
Puheet, kirjat
haastattelut
Kuvia
sanoja
Taivaan
kotiin
LAPSET Luonto
ilmasto
Järvenpää
historiaa
Harrastukset
reseptit
Puheita Koulut ja
työura





AILI EEVA MARIA TEINI

os. MATTILA


27.12.1912 - 8.1.1990


 eli 77 vuotta 12 päivää

MUMMUN SIUNAUS

lauantaina 20.1.1990 Säkylän kirkossa

Rakkaat ystävät!

Olemme kokoontuneet saattamaan Aili Teinin haudan lepoon, viimeiseen leposijaan tässä ajassa. Tämä on sanonta, jota olemme usein tottuneet käyttämään. Aili Teinin kohdalla tämä sanonta pitää hyvin todenmukaisesti paikkansa. Vaikka hänellä ei ollut ikää vielä tavattoman paljoa - 77 vuotta - eläväthän monet paljon vanhemmaksikin, niin hänen elämänsä 77 vuotta pitivät sisällään paljon työtä ja vaivannäköä. Sen vuoksi tuntuu luonnolliselta puhua hänen kohdallaan haudan levosta viimeisenä leposijana tässä ajassa. Elämää kun emme pysty jatkamaan enempää kuin meidän elinaikamme on. Kyllä mummu jo sen itsekin tajusi ja tiesi, kun hän sairauden edetessä muutaman kerran sanoi väsyneenä, että hänen aikansa olisi jo päästä pois täältä.

Rauhallisena hän viime päivinään odotti lähtöänsä. Mieli lähti jo tästä päivästä ja tästä hetkestä irtautumaan. Elintoiminnot vähenivät hiljalleen ja ajatus siirtyi yhä enemmän varhaisiin elinvuosiin ja asioihin ennen elämän lopullista sammumista.

Ihmiselämän päättyminen hiljaa ja rauhallisesti on aina yhtä vakava, luonnollinen, mutta ainutkertaisella tavalla jokaista koskettava asia. Se hiljentää mielen. Se nostaa esiin ajatukset ja tunteet vuosien ja vuosikymmenien takaa, koko siltä elämänajalta, jonka olemme saaneet elää yhdessä läheistemme kanssa. Hyvästijättö ei ole vain kohtaamista ennen kuoleman tuloa, vaan se on yhteisten elämänmuistojen ja tapahtumien uudelleen elämistä. Toisaalta niistä voidaan luopua, ja toisaalta ne saadaan tallettaa mielessä. Silloin ne jäävät elämään, vaikka läheistä ihmistä ei enää tavatakaan tämän elämän aikana. Tämä kaikki tekee kipeätä sisimmässämme. Sitä, miksi elämässä on niin paljon kipeitä asioita, emme tiedä.

Erään asian haluan vielä tuoda mieleemme mummun kohdalta, asian, joka kosketti lukemattomia suomalaisia naisia ja erityisesti myös mummun elämän varhaisia vuosia. Me olemme viime syksyn aikana kuulleet niin kovin paljon puhuttavan talvisodan viidenkymmenen vuoden takaisista muistoista. On puhuttu talvisodan nopeasta päättymisestä silloin, josta kohta on taas päättymisestäkin 50 vuotta. Näin voidaan sanoa niiden kohdalta, jotka jäivät taistelukentälle sekä niiden kohdalta, jotka pääsivät sieltä palaamaan kotiin. Heidän sotansa päättyi silloin, mutta sotaleskien kohdalla, jotka menettivät puolisonsa, talvisota ei päättynyt 13.3. 50 vuotta sitten, vaan oikeastaan vasta silloin se alkoi. Näin oli mummunkin kohdalla. Mummu ei valittanut juuri koskaan, hän taisteli elämän taistelunsa itse eteenpäin äidin osassa. Vasta myöhäisessa vaiheessa eläkevuosien aikana hänen elämänsä oli vähän helpompaa. On mielestäni hyvin kaunista ja kunnioitettavaa, että näistä elämän vaiheista Jaakko Haavio on kirjoittanut katkelman kirjaansa: "Ajalla  vaaran, vaivan". Se katkelma on pysyvänä kunnioituksena suomalaisen perheen talvisodalle. Mummun talvisota jatkui itse asiassa läpi hänen elämänsä, mutta nyt on mummun talvisota päättynyt. Hänen sotansa on sodittu loppuun. On tullut levon ja rauhan aika tässäkin mielessä. Mummu siunataan viimeiseen leposijaansa täällä ajassa.

Vanhempi polvi teistä muistaa, että kun sota oli päättynyt, ajateltiin ja aprikoitiin mielessä aina: "Kestääkö rauha? Tuleeko vielä sota? Miten kauan tämä rauhantila jatkuu? Mummun kohdalla voidaan todeta runon sanoin:
 
On taisto tauonnut
on tullut ilta
on pursi irronnut maan laiturilta
vie virrat kuulaat kohti Jumalaa.


* * *
Meidän on hyvä muistaa Raamatun sana, jonka kuulimme edellä. Jeesus sanoo: "Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Älköön Teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun."Joh 14:1-2.

Jumala on valmistanut meitä jokaista varten asuinsijan taivaaseen. Se on asuinsija, jossa ei ole enää mitään tuskaa, ei vaivaa, ei sairautta tai kipua eikä muutosta. Sen rauha ei enää pääty milloinkaan. Jeesus Kristus tuli maailmaan sovittaakseen meidän syyllisyytemme ristinkuolemallaan. Jumala herätti hänet kuolleista. Sen vuoksi hänen ristinsä ja ylösnousemuksensa ovat meille vakuutena siitä asuinsijasta ja että Jumala rakastaa meitä. Jumalan sana ja sakramentit viitoittavat meille tietä ja ohjaavat meitä hänen yhteyteensä. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa, älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun."

Näissä sanoissa ja monissa muissakin Raamattu antaa meille turvallisen ja lujan pohjan, jonka varaan me saamme laskea elämämme ja luottaa Jumalaan.

Tähän Jumalaan uskoen ja armoon luottaen me nyt nousemme siunaamaan Aili Teinin haudan lepoon.

Jaakko Harjuvaara


MUISTOTILAISUUDEN SIVULLE