Jaskan logo
Orvokki ja Jaakko Harjuvaara
Koulut ja
työura
Sota
lapset
Puheet, kirjat
haastattelut
Kuvia
sanoja
Taivaan
kotiin
LAPSET Luonto
ilmasto
Järvenpää
historiaa
Harrastukset
reseptit
Puheita Koulut ja
työura




KEVÄÄN TULO - JOKA VUOTINEN IHME

Nautin Suomen luonnon vaihteluista.  Rakastan sitä, että vuoden mittaan 'kaikki vaihtuu' ympärillä. Ennen kesä oli se tärkein, kesää odotettiin ja muistoissa 'kesällä ei aina ollut lämmintä' ;), monesti ihmettelin lapsena, että milloin se lämmin oikein tulee... Oli niitä tietysti lämpimiäkin kesiä, jolloin saattoi hyvin polttaa auringossa itsensä.

Muistan jonkun kesän ensimmäiset lämpimät päivät, jolloin piti isovanhempien luona olla kunnostamassa puuvenettä kesää varten. Vene oli nurinpäin ja suurimmat raot tilkittiin piellä/tervatulla tilkkeellä, naulattiin jopa sitten pellin kaistale pahimman raon yli kahta puolta ja käytettiin venenauloja (en ole nähnyt enää myynnissä), jotka olivat litteitä ja leveitä, niin että mahdollisimman vähän levittäisit reikää, jonka naulatessa tekivät ja naulaaminen tapahtui tietenkin niin, että se leveys meni puun syiden suuntaisesti. Naulan kanta oli ohut, mutta leveä sekin, jotta tarttuisi tiiviisti.
Veneen sisäpuolelle tullessa se naula käännettiin eli 'kotkattiin' ympäri niin, että liitos vahvistui vielä siitäkin.

Sitten veneen alaosa tervattiin mustaksi ja pari ylintä lautaa maalattiin valkoiseksi. Veneen sisälle tuli punaista mönjää, jonka kokoomusta en tiennyt, sanottiin ehkäisevän naulojen ruostumista jne...
Venettä korjattiin pitkä päivä. Aurinko helotti täydeltä terältä ja ajattelin itsekseni, että onpa hienoa, kun nyt voi ruskettua oikein nopeasti - paita vaan pois ja selkä aurinkoon.

Mitä pidemmälle päivä kului, niin vähitellen selkää alkoi kivistää, pistellä. Ajattelin, ettei mitään huolta, kerrankin saa nopeasti hienon rusketuksen.
Kun ilta tuli, niin selkää kiristi. Yritin käydä nukkumaan, mutta mitään yöpuvun paitaa tai puseroa ei voinut laittaa päälle, mikään ei saanut kokskettaa selkää, niin kuuma, punainen ja tuskallisen kipeä se oli. Kun sitten kysyin äidiltä, niin hän sanoi, että joo, se on palanut, mutta laitetaan rasvaa... sitä laitettiin, mutta ei mitään vaikutusta. Sinä yönä tuskin nukkui muutamaa minuuttia enempää mahallaan sängyssä maaten.
Sitten kuulin, että pitää ottaa vähän kerrassaan aurinkoa jne...
Seuraavan päivän iltaan vähän hellitti ja seuraavana yönä saattoi jo jonkin verran nukkua. - Mutta sainpa rusketuksen!

Viikonlopulla saunassa ihmettelin, että mitäs tässä nyt tapahtuu, kun olkapäältä lähti kerros nahkaa - kuivaa ja helposti irtoavaa suikaleina pois, kun sitä veti. Palanut iho kuoriutui kokonaan ja rusketuksesta ei ollut tietoa, päin vastoin vaaleahkon punainen alusnahka :D
Se oli lämmintä kesää se.
Mitä vanhemmaksi tuli...
sitä enemmän aloin ymmärtää kaikkien vuodenaikojen arvon. Vaaleat valoisat kesäyöt ja aurinko olivat mieluisia. Syksy tuntui pimeältä... mutta huomasin yllätyksekseni, että n. 40 ikävuoden jälkeen aloin rakastaa syksyn rauhallista pimeyttä. Ei ollut mitään kirkkaita häikäiseviä valoja. Lämmin, kostea, rauhallinen... ja levollinen pimeys tuntui hyvältä kesän jälkeen. Luonto lepää ja ihminenkin sen myötä.
- Valotkin näkyvät sitten eri tavoin ja tietysti joulun kynttilät ja valot kaikkein eniten.

Joulun kuvia en nyt laita tähän, koska niitä löytyy tekemieni sivujen koonneista useilta vuosilta. Mutta syksystä haluan nostaa esille yhden 'syksyn hiljainen kauneus' sivuston, kun tihkusateisena syysiltana kuljin aivan inspiraation pohjalla pari tuntia näitä kotini kulmakuntia ja katuja ja kuvasin ja kuvasin, sillä Canon PowerShot S95 kamerani ottaa hyvin ilman salamaa hämärissäkin olosuhteissa ja rakastan pimeyden keskellä otettuja kuvia, koska niissä kaikki häiritsevä ympäristö katoaa ja huomio keskittyy vain siihen valaistuun kohtaan, jonka kamera on tallentanut.

Mutta nyt minulle kävi juuri niinkuin vanhoille ihmisille helposti käy, että alkaa jaaritella niin, ettei pääse asiaan. Siksi lopetan jaarittelut ja kaivelen tämän kevään 2016 etenemisen kuvia kansioistani...


Tapaninpäivänä 2015


Nämä kevään ensimmäiset merkit, ilman lämmön esiin houkuttelemat narsissin alut kuvasin jo tapaninpäivänä eli siis vuoden 2015 puolella - tulevan kevään ensimmäiset airuet...
Vuoden aikojen sääilmiöt vaihtelevat varsin paljon, nyt tapaninpäivänä sai ihailla näitä ensi merkkejä tulevasta keväästä, tietäen samalla, että nämä varmaan eivät pääse vielä kasvamaan enempää ;)


Tapaninpäivänä 2015

Vaikka itse asiassa tapaninpäivä viestii kansan muistissa kevään tulosta. Onhan tuttu sananlasku: "Päivä on tapanina jo kukonaskeleen pitempi ja pikkupyhänä (joulun ja uudenvuoden välissä) hullukin sen huomaa!" Eli siis auringon valon määrä lisääntyy joka päivä - ja auringon valo ja lämpö ovat ne, mitkä tuovat meidän pallonpuoliskollemme kevään ja kesän.


Tapaninpäivä oli 26.12. ja tämä on aamulla 28.12.2015.

28.12.2016

 Aurinko on jo hivenen verran 'hullukin sen huomaa' korkeammalla, mutta pakkasta on tullut ja uintiavantoa lukuunottamatta järvi on ohuessa jääriitteessä.


5.1.2016

Ja tämä kuva on muutama päivä myöhemmin loppiaisaattona 5.1.2016 ja on tullut lumikerros ja jää vahvistunut... koko ajan kuitenkin kevättä kohti...



Ja 10 päivää myöhemmin on jo näin mukavaa kevään odotusta...

15.1.2016

ja siitä ilahtuneena uusin kaverini, saukkovekkuli on omaksunut yhteisen uintipaikan kanssani - tosin eri aikaan:

saukko
Saukon jäljet





Kevät antaa odotuttaa itseään ja linnut tarvitsivat ruokaa selvitäkseen kevään loppuun asti.


15.2.2016
15.2.2016


Jouduin luopumaan kokonaan lintulaudan käytöstä, sillä orava despootin tavoin valtasi sen, söi kaiken ruuan sieltä ja karkotti linnut pois.

Sitten otin käyttöön tämän Samulta saamani metallitelineen, johon orava ei uskaltanut hypätä, koska siinä ei ollut tarpeeksi kiinteitä osia. Kaikki sujui hyvin, mutta jonkun ajan kuluttua ihmettelin, että miten on mahdollista, että muutaman päivän kestävät talipallot hävisivät runsaassa vuorkaudessa. Oli vain tyhjiä pusseja maassa tai telineessä.
Mietiskelin ja tulin siihen tulokseen, että varikset jaksavat nostaa sen täyden pallon pois koukusta ja syödä sen. En tiedä olinko oikeassa, mutta parempaakaan vastausta en ole löytänyt.


17.3.2016
17.3.2016


Maaliskuu on myös linnunpönttöjen puhdistamisen aikaa. Aikoinaan luulin, että pöntöt pitää olla korkealla puussa ja puhdistaminen oli hankalaa tikapuiden kanssa taiteilua. Sitten joku sanoi, että pöntöt voivat olla aivan silmän korkeudella... en uskonut, mutta muutaman otin niin alas ja ne olivat lintujen suosiossa. Sen jälkeen olen puhdistuksen yhteydessä ottanut kaikki alas. Ainoa poikkeus oli, kun nostit tikapuut korkealle erään pöntön luokse, niin yksi talitiainen alkoi lennellä ja äännellä siinä ympärillä. Siitä päättelin, että se oli hermostunut, koska sillä oli jo pesä tekeillä. Niin sitten annoin sen pöntön olla rauhassa - puhdistan vähän aikaisemmin ensi keväänä.

Samalla kertaa laskin montako pönttöä oli ja rekisteröin ne kaikki = 15 kpl.


17.3.2016





Narsissit olivat uskollisesti odotelleet vuoroaan tapaninpäivästä asti.

31.3.2016
31.3.2016

Sitkeä odotus on palkittu. Tapaninpäivän 'rohkeus elämälle ja kasvulle' on näin palkittu ja kolme kuukautta myöhemmin narsissit työntyvät sulavan jään läpi esiin...elämä voittaa!






2.4.2016
2.4.2016

Lumen alta paljastui myös rantalepän alle johtava saukonpesän suuaukko. Saukko pääsee siitä syvälle maan alle ja sieltä sulaan veteen talvellakin.



2.4.2016 telkän pönttö
2.4.2016

Naapurini Kosti Sauremaa oli tehnyt komeasta puun rungosta telkän pöntön ja tarjosi sitä rantaleppään ja yhdessä askartelimme sen paikoilleen aukko järvelle päin.


2.4.2016 telkän pönttö
2.4.2016





Vaikka järvi on vielä jäässä, mutta kuistin parvekelaatikot ovat jo sulaneet:

7.4.2016 orvokit
7.4.2016

...ja kerään haalistuneet kanervat pois ja niiden tilalle istutan kevään ensimmäiset isot orvokit. Yöpakkaset eivät niitä vaivaa, ne vain sulavat ja jatkavat kasvuaan...






9.4.2016
9.4.2016

Aamu-uinnilla kuulin moottorisahan ääntä natura-alueelta ja siellä Keski- ja Pohjois-Uudenmaan Lintuharrastajat Apus ry piti Kaakkolan lintutornin ympäristön raivaustalkoitaan. Naturan lintualueelta täytyy poistaa pensaikkoja ja puita, jotta se säilyy kosteana rantaluhtana, jolla osa harvinaisista vesilinnuista pysähtyy lepäämään ja muut yhdyskunnat asustavat pysyvästi.





9.4.2016
9.4.2016

Talven aikana oli lukuisia myrskyjä ja haravoin aivan täyden peräkärryllisen risuja, oksia ym. roskaa juhannuskokkoon. Kaikki tässä vaiheessa harmaata tai ruskeata - vain sammal vähän vihertää.


9.4.2016




9.4.2016
9.4.2016

Muutamat ensimmäiset ruohonkorret kurkistava ylöspäin ja tietenkin raparperi, joka on kuin 'väijymässä' ensimmäisiä lämpimiä päiviä, ponnahtaakseen sitten valtavaan kasvuun muutamassa päivässä.




2.4.2016
10.4.2016

Tikka koputteli talven jäljiltä toukkia esiin puun kätköistä.






12.4.2016
12.4.2016

Ensimmäiset leskenlehdet tunkeutuvat auringon lämpöä kohti ruskean maan keskeltä...







12.4.2016
12.4.2016

Illalla piti jäiden lähdettyä tehdä kierros järven pohjoispäässä ja keräillä enimmät talven jälkeiset roskat...ja suurimmat törröttävät osmankäämijuurakot Rantapuiston kanavasta, koska muutoin ne tukkivat Järvenpään kauneimman puiston kanavan.
Alla olevan kuvan saattoi ottaa vasta aamulla, kun kevätyön pimetessä palasin 23 aikaan illan souteluretkeltä.


12.4.2016






13.4.2016
13.4.2016

Aamulla varhain huomasin nurmikolla varmaan haukan aamuruokailun jäljet.





17.4.2016
17.4.2016

Olin vienyt viikkoa ennen pääsiäistä haudoille purkissa olleet narsissit, jotka kotona ikkunalla kukkivat muutamassa päivässä 'loppuun'. Ne olivat haudalla kauniisti kukkien pääsiäisen yli ja kun aurinko oli sulattanut mullan, niin otin ne purkista kukkivina ja istutin multaan ja samalla orvokit.
Narsissit kukkivat siellä haudalla kauniina ja 'tuoreina' yli 2 kuukautta!! Tästä kuvasta eteenpäin siis vielä runsaan kuukauden aivan tuokokuun lopulle asti.



Sinivuokot ovat taas nostaneet päätään vanhalla kasvupaikallaan.

21.4.2016
21.4.2016





21.4.2016

Siirsin tämän sinivuokon ensimmäisen kerran Huvilakadun varrelta kaivinkoneen kauhaa odottavan talon seinustalta Kirkkotien pihaan. Sinivuokko juuri ja juuri pysytteli hengissä. Sitten se muutti nykyisen kotimme pihakellarin seinustalle, mutta selvästi ei viihtynyt siinäkään. Sen jälkeen siirsin sen nykyiseen penkkiin. Se ei viihtynyt kukkapenkin keskellä, vaan kulki hiljakseen penkin reunakivien keskelle ja kuten alla olevasta kuvasta näkyy, niin nyt se on lähtenyt penkistä leviämään viereiselle nurmikolle. Vuosi sitten nurmikolla näkyi aivan pieniä kolmiosaisia lehtiä. Tänä kesänä nurmikolla näkyy jo yksittäisiä kukkiakin. Elän toivossa, että muutaman vuoden sisällä koko nurmikko kukkii sinisenä :)

21.4.2016







21.4.2016
 21.4.2016

Kevään edetessä myös kuistin sisäikkunalla talvehtineet saintpauliat heräävät kevätauringon valossa kukkimaan. Olen tyytyväinen, että jo usean vuoden ajan olen saanut nämä kukat pysymään hengissä, sillä aikaisemmin uusi kaunis saintpaulia vaan yksinkertaisesti lakastui ja kuoli. Nämä ovat kestäneet jo monta vuotta - Orvokin lempikukkia.



21.4.2016
21.4.2016

Ulkona sinivuokkojen lisäksi krookukset nostavat päätään vuodesta toiseen auringon valoon.


Kaksi päivää myöhemmin...

Kevään oikullisuus näkyy jälleen kerran. kaksi päivää myöhemmin 23.4.2016 tummat pilvet kasaantuivat taivaalle, niin paksut, että ilma hämärtyi hieman ja saman tien alkoi kaatosade - rakeita taivaan täydeltä. Muutama kuva tämän raesateen aikana ja jälkeen:

23.4.2016

23.4.2016


23.4.2016




23.4.2016






23.4.2016





23.4.2016

Sinivuokot ovat kauniita rakeiden keskelläkin - sininen väri hohtaa vielä kirkkaampana.

23.4.2016

23.4.2016
23.4.2016

Scilla ja valkovuokko selvästi värjöttelevät kylmän keskellä.




23.4.2016

Krookus vetäytyy suppuun säästäen voimiaan lämpimiä päiviä varten.



23.4.2016
23.4.2016
Rakeita kertyi niin paljon, että sulaminen kesti parin päivän ajan...






25.4.2016
25.4.2016

Auringon lämpö on ihmeellinen voima, jonka varassa elämä maapallollamme on mahdollista... sen huomaa erityisen hyvin keväällä, kun sääolosuhteet vaihtelevat ja aina kirkas aurinko herättää kaiken elämään.

Pidän keväästä senkin vuoksi, että se on niin vaihtelevaa, maisema muuttuu. Ajat ennen vihreän, lehtien puhkeamista on myös kaunista, avaraa, ei ole lehtiä näkyvyyden edessä, vaan maisema näkyy kokonaisuudessaan...

Illan tullen auringonlaskut hehkuvat, koska talven aikana pölyt ovat sateitten, lumen mukana pois ilmakehästä ja sininen päivällä (esim. telkän pöntön kuvissa) ja iltarusko on kirkas.

25.4.2016
25.4.2016

Ilma väreilee tulevan kesän odotusta... hämärän keskellä.


25.4.2016
25.4.2016





30.4.2016
30.4.2016

Sopivaa homaa vapunaattona, kylvää tilliä, persiljaa ja kahta lajia salaattia. Ruohosipuli oli jo pitkällä ja tätä kirjoittaessani 8.6. olen jo korjannut siitä täyden sadon, kun olivat melkein puoli metrisiä... ja taas kasvavat.
Jätin keskiosan kylvämättä, jotta siihen voi kylvää lisää myöhemmin, että salaattia riittää sopivan kokoisena pidemmäksi ajaksi.



Krookusten odotus täyttyi, kun raesateen jälkeen aurinko taas helli alkavaa nurmikon kasvua.

2.5.2016
2.5.2016

Krookusten vieressä leviävät scillat....

2.5.2016







4.5.2016
4.5.2016

Valkovuokot kylpevät kevään auringossa.




18.5.2016
18.5.2016

Taloa maalatessa oli pakko ottaa heleänä hehkuvasta keväästä muutama kuva.


18.5.2016

18.5.2016

18.5.2016
18.5.2016





20.5.2016
20.5.2016





20.5.2016
20.5.2016




23.5.2016
23.5.2016

Lämmin hiljainen kesäyön hämärä - satakieli laulaa kolmella suunnalla...

* * *

Kesä on tullut - ymmärrät varmaan - kun sanoin alussa, että rakastan tätä vuodenaikojen vaihtelua...


* * *

Paluu luontokuvien sivulle

PALUU ETUSIVULLE






sivulaskuri