Orvokille

HYVÄSTELIMME ORVOKIN
ke 21.4.2010
Orvokille
Tämä päivä oli meille hyvin merkittävä. Järvenpään Hautaustoimiston oli määrä hakea Orvokki Meilahdesta, pukea hänet kauniiseen siniseen yöpaitaan ja laittaa jalkoihin Orvokin Taimi-tädin kutomat sinivalkoiset villasukat. Minun piti pestä nämä sukat ja tiistai-iltana ja poistaa nypyt, jotta ne olisivat puhtaat ja kauniit. Tänä aamuna herätessäni muistin, että sukat ovat pesemättä. Nyppyjä poistaessani totesin, että ne on pakko äkkiä pestä. Vettä altaaseen ja muistaakseni ei saanut olla villavaatteilla kuumaa. Sitten vain väänsin ne kuivemmaksi, hain tukankuivaajan ja sitten ehdin laittaa ne tunniksi kuivauskaappiin. Niistä tuli puhtaat ja kirkkaat.
Orvokilla ei ollut koskaan lapsuudessaan omaa pehmolelua. Kerran jotkut opiskelijat, Mia ja joku toinen olivat laittaneet Orvokin lokeroon pienen koalakarhun, Oliverin. Siitä tuli tietysti kohta "Olis". Oliver oli aina Orvokin sängyssä tyynyn vierellä.  Muistin, että Oliver pitää ehdottomasti laittaa Orvokin mukaan arkkuun. Etsin vielä Orvokin ompelulaatikoista ja löysin vaaleansinistä silkkinauhaa, jotta Olis saa juhlarusetin kaulaansa. Kaikki oli nyt valmista. Nostin vaaleansinisen yöpaidan Orvokin yli 100 v vanhaan perintökeinutuoliin, laitoin Oliksen ja villasukat yöpaidan päälle ja otin kuvan muistoksi Orvokin arkkuvaatteista. Samulilta tuli vielä tekstari, että varmasti muistan laittaa Oliksen mukaan Orvokille.

Orvokin arkkuvaatteet


Kävin viemässä Orvokin arkkuvaatteet hautaustoimistoon ja pyysin vielä mukaan pienen kimpun orvokkeja. Tarkoitus oli alunperin, että auto pysähtyy pihassamme ja sitten jatkaa eteenpäin kappelille ja siellä voimme katsoa Orvokkia ja jättää jäähyväisemme hänen vierelleen arkkuun.
Tuntia ennen auton tuloa katselin miten ulkona oli kaunis, aurinkoinen kevätpäivä. Päätin, että suunnitelmaa muutetaan. Kun auto tulee, niin arkku otetaan ulos, avataan ja siinä kirkkaassa kevätauringon paisteessa kevättuulen puhallellessa me hyvästelemme Orvokin omassa pihassaan.
Pienimmät olivat sanoneet, etteivät he halua katsoa Ootoa, heitä jännitti ja pelotti. Auto tuli ja kun arkku avattiin, niin meille oli kuin olisimme saaneet suuren lahjan. Olen kyllä nähnyt useita kuolleita, joilla on rauhallinen ja levollinen ilme kasvoillaan, mutta Orvokki hymyili kauniisti siinä kirkkaassa kevätauringon paisteessa omalla kotipihallaan. Sydämen täytti lämmin ja onnellinen tunne. Hänellä oli tavattoman hyvä olla siellä jossakin ja Samuli sanoikin, että olikohan hän jo nähnyt kaipaamansa isän, kun tämä hymy syntyi hänen kasvoilleen.

Orvokki kotipihallaan 21.4.2010

Enää ei pelottanut ketään, pienimmätkin tulivat ulos ja toivat Ooton arkulle piirroksensa. Katselivat turvallisin mielin rakasta isoäitiään ja uskon, että tämä Ooton kaunis ja onnellinen hymy jäi heidän mieleensä koko loppuelämän ajaksi ja kerran sitten joskus heidän elämäntaipaleensa vuorostaan päättyessä, on taas vastassa heitä siellä Taivaan kodin ovella.

Kaikki jättivät omat terveisensä Orvokille arkkuun mukaan.

 Orvokki kotipihallaan 21.4.2010

Eemil piirsi kirkkaan auringon ja Ooton.

* * *

Orvokki kotipihallaan 21.4.2010

Pauliina, Niko ja Nea laittoivat Nikon CD:lle poltetun muistovideon ja siihen kansikuvan ja valitsivat Orvokin sisarusten ja sukulaisten tapaamisen kuvat. Eemil teki myös kortin, johon kirjoitti oman ja isoveljensä nimet ja iät, jotta Ooto varmasti muistaa heidät. (Tulkinta on Jaakon)

* * * 



Orvokki kotipihallaan 21.4.2010

Eino tulosti Ootolle oman korttinsa ja minä laitoin eläkkeelle jäämispäiväni perhekuvan, joka oli otettu 3 vuotta aikaisemmin 2.4.2007 täsmälleen samalla paikalla, missä nyt hyvästelimme Orvokin. Kun sain tiedon sairaalasta Orvokin kuolemasta, ajattelin heti, että onneksi olimme saaneet elää nämä kolme yhteistä eläkevuotta.
Otimme vielä kuvia muistoksi.


* * *

Orvokki kotipihallaan 21.4.2010



Orvokki kotipihallaan 21.4.2010




Orvokki kotipihallaan 21.4.2010


Orvokki kotipihallaan 21.4.2010

* * *

Tarkistimme vielä, että Orvokilla on varmasti villasukat jalassa.

 Orvokki kotipihallaan 21.4.2010

* * *

Meillä oli ajatus, että saatamme Orvokin matkaan virrellä 631. Laulaminen olisi voinut olla hiukan vaikeata. Laitoimme soimaan Samuli Edelmanin "Oi Herra jos mä matkamies maan, lopulla matkaa nähdä sun saan..." Orvokki oli monen kuukauden ajan kuunnellut erityisesti tätä virttä Samuli E:n levyltä, usein illalla viimeiseksi. Joka kerta hän sanoi, ettei tiedä ketään, joka olisi niin syvällisesti tulkinnut nuo sanat ja sävelet. Siksi annoimme Samuli E:n laulaa ja me kuuntelimme hiljaa...

Pidin Orvokkia kevyesti kädestä, niinkuin hän viime kuukausina toivoi, kun kuljimme vierekkäin tai jonotimme kirkossa ehtoollispöytään ja hän koki jo liikkumisensa hieman epävarmaksi.

Orvokki kotipihallaan 21.4.2010

* * *

Laulun päätyttyä suljimme arkun, Eino piteli vielä kasvoliinasta kiinni, ettei kevättuuli vienyt sitä, kunnes kansi saatiin paikoilleen.

Orvokki kotipihallaan 21.4.2010


 Orvokki kotipihallaan 21.4.2010

Toiset jäivät kotiin ja minä menin hautaustoimiston auton mukana kappelille saattamaan Orvokin sinne odottelemaan siunauspäivää.

 Orvokki kappelilla 21.4.2010

Orvokki kappelilla 21.4.2010

* * *

Pauliina tuli perässä ja toi minut kotiin, jossa toiset odottelivat meitä.

Orvokki kotipihallaan 21.4.2010

Olin kattanut - Orvokin yhdessä Jatta von Konowin kanssa suunnittelemalle - aurinkoiselle sisäkuistille kahvit ja mehut. Pöydälle olin laittanut orvokki-liinan, orvokki-lautasliinat ja keskellä pöytää tuikkukynttilän palamaan Orvokin rakastamaan majakkaan. Olin viime jouluna tehnyt nettijoulukorttimme tästä majakasta, josta loisti tuikun valo pimeyteen ja pieni laiva pimeyden keskellä suunnisti kohti majakkaa.

Voi kiitos,Taivaan Isä tästä päivästä ja tästä hyvästelyhetken lahjasta. Tämä päivä toi heleän, lämpimän ja rauhallisen valon lähtöillan ja yön pimeyteen.
Jaakko ja lapset perheineen

* * *

Orvokin
lempivirren 631 video
laulu: Samuli Edelman


Hautauspäivän sivulle


Orvokin Taivaankotiin - sivulle