ELÄKEJUHLAN PÄÄTÖSPUHEENVUORO 1.4.2007

Eläkkeellesiirtymisjuhlan päätöspuheenvuoro
1.4.2007

(Yhteistyökumppaneiden, ystävyys- ja naapuriseurakuntien ym. ryhmien tervehdyksiin oli vastattu heti kunkin puheenvuoron jälkeen.)

Hyvää aprillipäivää!

Tämä eläkkeelle lähtemiseni ei nyt ole kuitenkaan aprillia, vaikka Orvokki ja lapset sitä välillä ”pelkäsivätkin”.

Tässä tilanteessa on kiitollinen mieli: kiitollinen siitä, että olen saanut tehdä työurastani 84 % Järvenpään seurakunnassa ja siitä puolet kappalaisena ja puolet kirkkoherrana. Sitä ennen 6,5 vuotta Helsingissä Etelä-Haagassa Huopalahden seurakunnassa.

1. KIITÄN SEURAKUNTAA, että valitsitte minut kirkkoherraksi. Kappalaiseksi tulin ilman vaaleja ainoana hakijana. Silloin teillä ei ollut mahdollisuutta valita, mutta kirkkoherraksi valitsitte. Niistä kirkkoherran virkaanasettajaisista muistan yhden asian, jonka haluan tässä mainita: uskontunnustuksen lausumisen. Sen ajan kaavan mukaan piispa kehotti virkaanasetettavaa lausumaan yksin alttarin edessä uskontunnustuksen. Olin varmaan lausunut sen sitä ennen useita satoja kertoja. Nyt sen lausuminen yksin koko seurakunnalle oli merkittävä kokemus. Tuli hyvä ja kevyt olo sen lausumisen jälkeen. Mietin mistä se johtui. Varmaan oli kysymys siitä, että nyt kaikki kuulivat minun tunnustavan uskoni. Kenenkään ei tarvitse miettiä, että onkohan se oikein uskovainen? Olen julkisesti sanonut, että tähän minä uskon, näin minä uskon. Oli kuin kuorma olisi nostettu hartioilta. Jeesus sanoo, ”minun ikeeni on sovelias ja minun kuormani on keveä”. Jeesuksen tarkoittama ies oli puinen, jota käytettiin härkäparin vetäessä vankkureita tai auraa. Siinä oli vierekkäin kaksi vetojuhtaa. Vertauskuva kertoo, että Kristus kulkee itse kanssamme siinä toisessa ikeen puolikkaassa, vierellämme, niin kuin päivän epistolatekstissä sanottiin ”ihmisenä ihmisten joukossa”.

Nämä vuodet ovat olleet myös perheemme kasvun vuosia. Muutimme tähän samalla paikalla olleeseen omakotitaloon, omenapuiden kukkiessa aivan valtaisasti.

2. KIITÄN TYÖTOVEREITA:

Ensimmäiseksi haluaisin kiittää, vaikka se ei enää ole mahdollista, edesmennyttä esimiestäni rovasti Mauno Airolaa. Onneksi minulla on ollut mahdollisuus sanoa se hänelle aikaisemmin. Olisi kuitenkin ollut myös hyvä voida lausua se tässä hetkessä.
Työtovereita olen halunnut kiittää, niin Keski-Uusimaan haastattelussakin sanoin, siten etten ole antanut lupaa muotokuvani maalaamiseen. Perustelen sitä sillä, että 90-luvulta seurakuntatyön luonne on muuttunut hyvin paljon pappiskeskeisestä työstä toisenlaiseksi. Nyt on työtiimit, johtavat viranhaltijat ja laaja yhteistyö. Kun kaikki työntekijät ovat tehneet tänä aikana paljon työtä, jokainen on tehnyt voitavansa, väsynyt työssään ja palvellut seurakuntaa, on väärin, että yhden kuva maalattaisiin seinälle. Sinne pitäisi maalata kaikkien kuvat. Siis kiitän teitä hyvät työtoverit tällä tavalla.
Kuitenkin haluan kiittää vielä tässä yhteydessä muutamia nimiltä mainittuja työtovereita, vaikka kaikki pitäisi mainita nimeltä.
Ensinnäkin haluan kiittää aikuistyönsihteeri Riitta Järvistä. Hän oli aikuistyössä aina rehellinen, luotettava ja tavattoman hyvä työtoveri. Aivan samasta syystä haluan kiittää myös nykyistä sihteeriäni Pirjo Suomista.
Lisäksi haluan mainita talousjohtajat. Kirkkoherran ja talousjohtajan yhteistyö on erittäin tärkeä seurakunnan kokonaisuudessa. Se ei ehkä näy niin merkittävänä tavalliselle seurakuntalaisille, mutta työyhteisössä se on hyvin tärkeä. Ensimmäinen kirkkoherrakauteni talousjohtaja oli Riku Masonen ja hänen jälkeensä Kari J. Hietala. Erityisesti haluan kiittää Sirpa-Leena Arvinen Lindroosia, joka on ollut vain vajaan vuoden työtoverina nyt viimeksi. Hän on rehellisyydellään ja tinkimättömyydellään ollut todella hyvä työtoveri tämän viimeisen vuoden aikana ja siitä haluan lausua hänelle monet kiitokset. Lisäksi lausun kiitokset varamiehenäni ja sijaisenani toimineelle kappalainen Juhani Aarrolle, sillä hän on ollut jakamassa kanssani monia asioita ja monessa asiassa avuksi ja olen voinut aina luottaa häneen.

3. LUOTTAMUSHENKILÖITÄ HALUAN KIITTÄÄ yhteistyöstä, joka on perustava asia seurakunnan toiminnan hyvin hoitumiseksi. Meidän seurakuntamme järjestelmässä työntekijät ja luottamuselimet kantavat yhdessä vastuun seurakunnan toiminnasta. Järvenpään seurakunnassa luottamushenkilöt ovat toimineet työn ja toiminnan etenemiseksi. Työ on tavoitteellista, uusia ideoita on lähdetty tukemaan ja määrärahoilla ja hallinnollisilla päätöksillä ja kannanotoilla ennakkoluulottomasti, vaikka aina välillä on tullut työntekijöiltä uusia ideoita, toimintoja, missioita tai isoja tapahtumia. Luottamushenkilöt itsehän olivat ideoimassa aikanaan työttömyyden ja työelämän asioihin paneutuvan projektin.
Luottamushenkilöt ovat päätöksillään mahdollistaneet nämä monet uudet ja isot asiat. Kirkkovaltuuston puheenjohtajista haluan lausua kiitokset viime kauden ajalta Pekka Luukille ja häntä edeltävältä kaudelta Leena Packalénille ja Matti Auraselle ja monille muille. Leena Packalén on jälleen valtuuston johdossa ja hänelle näkyy tulevan aina näitä piispantarkastusten ja erilaisten juhlavuosien järjestelyjä.
Joissakin vaikeissa kysymyksissä kirkkoneuvoston tuki on ratkaisevan tärkeä kirkkoherralle muutamien asioiden hoitamiseksi ja haluan kiittää kirkkoneuvostoa tällaisista tilanteista ja tuesta menneiden vuosien aikana.

4. SEURAKUNTALAISIA KIITÄN kaikista viesteistä, netin, vieraskirjan ja jo tässä pidemmän ajan kuluessa monien muiden tapahtumien ja tilanteiden yhteydessä. Kiitän myös suorasta palautteesta, jota olen paljon saanut, hyvistä ideoista ja toimivista ehdotuksista ja paljosta vapaaehtoistyöstä, jota jokaisella työalalla on näinä vuosina ollut monella tavalla.
Voin kiteyttää nämä ajatukset juuri valmistuneen tasekirjan / toimintakertomuksen ensimmäisenä olevan yleiskatsauksen sanoihin, jotka yhtä hyvin kertovat kuluneista vuosikymmenistä kuin viime vuodesta:
”Toiminta osoittaa jälleen kerran, miten monella tavalla seurakunta kehittää työtään ja elää verkostoituneena eri tahojen kanssa ja näin toteuttaa tehtäväänsä laajalla rintamalla keskellä ihmisten arkea - ja myös juhlaa. Vilkkaasta toimintavuodesta kaikkia työntekijöitä, luottamushenkilöitä ja seurakuntalaisia kiittäen
”Istuttaja ei siis ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun.” 1.Kor 3:7”

* * * * *

Siis lähdin liikkeelle aprillipäivästä ja Orvokin arvelusta, että jos tämä onkin aprillia. Haluankin sen vuoksi päättää tämän puheenvuoroni lähes ensimmäisenä nettisivun kautta tulleeseen eläkkeellesiirtymisen viestiin:

Päiväys: 15.3.2007 16:35

" Oi minun kultani, oi minun lintuni,
kun et tule jo, kunnet tule jo.
Oi minun kultani, tullos kotipuoleen,
muuten mä menehdyn jo ikävään ja huoleen..."
allekirjoitusnimi: Orvokki

Orvokki-hyvä! Nyt minä oikeasti tulen kotipuoleen!

Jaakko

* * *

Paluu eläkejuhlan sivulle

Viimeisin päivitys 3.4.2007