Jaskan logo
Orvokki ja Jaakko Harjuvaara
Koulut ja
työura
Sota
lapset
Puheet, kirjat
haastattelut
Kuvia
sanoja
Taivaan
kotiin
LAPSET Luonto
ilmasto
Järvenpää
historiaa
Harrastukset
reseptit
Puheita Koulut ja
työura




KARU, KAUNIS JA KOSKETTAVA KIRKKO -
rosoinen kuin elämä itse !

Sivustossa on runsaasti KUVIA, joiden LATAUTUMINEN kestää, kannattaa odotella rauhassa.
Aineistoa on paljon, niin että siitä riittää varmaan useammaksi kerraksi katseltavaa.

Olin pitkään suunnitellut tämän sivuston tekoa - sillä se on tapani käsitellä ihmisen elämää - ja kuolemaa ja - suunnilleen kaikkea siltä väliltä. Tämä on "vanhan rovastin muistelmia - joista seurakunta ei ole missään vastuussa". Muisti voi heittää tai erehtyä jossain kohdissa, joten sekin sallittaneen.
Tämä kirkko on kuitenkin niin rakas minulle, että kun on sanottu, että Järvenpään kirkko on 'rumin kirkko' Suomessa, niin halusin kertoa, mitä tämä kirkko minulle merkitsee. Toivotan sinulle mielenkiintoista matkaa Järvenpään kirkon muurien sisällä ja ulkona...
KIRKON RAKENNUSTYÖN - perustukset, telineet, valutyöt ym. kuvat JÄRVENPÄÄ-SEURAN albumisivulla

klikkaa tästä ja avautuneelta kuva-arkiston sivulta "Järvenpään kirkko 50 vuotta"....

jarvenpaaseura

Järvenpään kirkko vihittiin käyttöön 1. adventtisunnuntaina 1968. Kymmenen vuoden ajan betonirakentaminen oli erittäin suosittu rakennustyyli.
Vihkiäispäivän sää oli kirkas, kaunis alkutalven päivä. Vanha- ja uusi kirkko vierekkäin...arkkitehti oli omien sanojensa mukaan suunnitellut molempia rakennuksia ympäröivän muurin kahdesta näkökulmasta:
- muuri erottaa kirkon alueen kaikesta ympäröivästä maailmasta omaksi erilliseksi alueekseen (?). (Nykyisin seurakunta haluaa "yhteisöllinen, ihmisläheinen ja osallistava..." (linkki srk:n sivulla kadonnut).
Kun kuulin myöhemmin, että arkkitehti Elomaa oli ollut vähän erakkoluonteinen persoona, niin ymmärsin tuon ajatuksen hänen tavoitteissaan paremmin.)
- muuri yhdistää nämä kaksi hyvin erilaista rakennusta toisiinsa.

Olipa arkkitehti vielä suunnitellut senkin, että muurin sisäkulmaukseen Vanhan kirkon alapuolella olevaan tyhjään tilaan rakennetaan kolmikerroksinen asuintalo työntekijöiden asunnoiksi!

Onneksi seurakunta kuitenkin pidättäytyi tuon osan rakentamisesta.

kirkon vihkiminen

Betoninen muuri täytyi perustaa, kaivaa yhtä syvään ja huolellisesti kuin mikä tahansa betoninen rakennus, jotta muuri kestää suorana pystyssä roudan ja maan vaihteluiden keskellä.
Rakentajan, rakennusliike Widingin vastaava mestari, järvenpääläinen Erkki Koivuniemi kertoi hauskan tapauksen.
Muurin perustukset oli kaivettu syvälle kirkonmäen ympäri. Silloin joku ohikulkija tuli, katseli ihmeissään suurta aluetta, jota perustuskaivanto ympäröi. Sitten hän oli lausunut mestarille: Tuleeko siitä uudesta kirkosta todella näin valtavan suuri??
Mestari oli vastannut: "Kyllä tulee ja saarnatuolin paikka on tuolla kulmassa" ja hän osoitti uuden kirkon perustuskaivantoa vasemmassa kulmassa.

KOVASSA PAKKASESSA
Hän kertoi myös kovan pakkaspäivän tapahtumasta: Seinien rakenne on sellainen, että ensin valettiin seinän keskellä oleva yhtenäinen betonirunko ja sitten tulivat eristeet molemmin puolin ja sisä- ja ulkopuolelle elementti kerrallaan vähitellen koottiin sisä- ja ulkoseinät. Elementit lähes 2000 kg/kpl laskettiin autonosturin avulla yläkautta rakennustelineiden ja runkorakenteen väliin kerroksittain toistensa päälle täyteen seinäkorkeuteen asti. Kovalla pakkasella autonosturi nosti taas yhden elementin, joka piti varovasti laskea rakennustelineiden ja runkorakenteen väliin alas ja miehet joka tason kohdalla ohjaililivat hitaasti laskeutuvaa elementtiä, että se asettuu alas omalle paikalleen.
Kova pakkanen oli huurruttanut autonosturin 'jarrut', (siihen aikaan ei ollut pakkasrajoja) niin että ne pettivät ja lähes 2000 kilon elementti putosi korkealta sinne väliin - niin tarkasti, ettei hipaissutkaan telineitä - sillä jos olisi sen tehnyt, niin telineet ja miehet olisivat romahtaneet. Rakennusmestari totesi, että kun oli kirkon työmaa, niin 'Suuri Rakentaja' ohjaili holtittomasti putoavaa elementtiä ja kenellekään ei tapahtunut mitään.


kirkon vihkiminen


Vihkiäispäivänä kirkko oli tietysti tupaten täynnä paikkakuntalaisia ja kutsuvieraita. Ensin oli aamulla klo 9 kirkon luovutus, jolloin rakennustoimikunta luovutti kirkon seurakunnalle.
Seurakunta sai vastaanottaa myös useita lahjoituksia eri yhteisöiltä ja yksityishenkilöitä, kynttilän jalat, ehtoollisvälineet, kastemaljan,  kirkkotekstiilejä ym.

kirkon vihkiminen

Sen jälkeen alkoi klo 10 kirkon vihkiminen ja juhlajumalanpalvelus. Kirkon vihki Helsingin hpk:n piispa Aarre Lauha. Alttarilla oli kynttilöiden keskellä yksi erillinen kynttilä - piispan kynttilä, joka tuodaan alttarille aina silloin, kun piispa on toimittamassa jumalanpalvelusta.

Kirkkokuoro ja kanttori toivat musiikin kautta esille uuden kirkkovuoden, uuden kauan odotetun kirkon kiitollisen ja riemullisen sisällön vihkimiseen ja juhlamessuun.

kirkon vihkiminen
(kuvat Pekka Harjuvaara)

* * *

MUISTOJA JA MIELIPITEITÄ UUDEN KIRKON ARKKITEHTUURISTA

Mielipiteet tästä kirkosta ovat hyvin erilaisia. Arkkitehtoonisesti on eräs laajalti maailmalla tunnetuista suomalaisista kirkoista. Se on esitelty maailmalla tunnetuissa arkkitehtuurijulkaisuissa, arkkitehtiryhmät eri puolilta maailmaa tulevat katsomaan sitä.

Edeltäjäni Mauno Airola (1.6.1973-31.12.1990) oli syntynyt Punkaharjulla ja työskennellyt mm. Kangasniemen seurakunnassa, jossa oli hyvin koristeellinen ja kaunis puinen kirkko. Hän piti kovasti sellaista kirkoista. Kun hän tuli kesäkuun alusta 1973 Järvenpäähän, hän oli ihmetellyt melko paljon betonista kirkkoa. Hän kertoi meille muille papeille jossain palaverissa, että kohta hänen tulonsa jälkeen oli kirkkoon tullut tutustumaan muutaman suomalaisen ja ulkomaalaisen henkilön ryhmä. Manu oli pyynnöstä esitellyt kirkon joka puolelta, kaikki tilat ja yksityiskohdat. Hän oli päättänyt esittelynsä, että "...tällainen tämä kirkko nyt on. Minä en oikein tätä arkkitehtuuria ymmärrä, kun olen tottunut toisenlaisiin kirkkorakennuksiin."
Silloin eräs ryhmän jäsenistä oli sanonut Manulle suunnilleen tähän tapaan: "Jos sinä et ymmärrä tätä kirkkorakennusta, niin se on ihan sinun oma ongelmasi, sillä minä olen suunnitellut tämän kirkon!"

Kyseessä oli kansainvälinen arkkitehtiryhmä, jonka johtajana oli Vantaan kaupunginarkkitehtina toiminut Erkki Elomaa = Järvenpään kirkon pääarkkitehti.

Eräs työtoveri esitteli Keski-Euroopasta tulleelle ryhmälle kirkkoa ja sanoi sitten, että tämä on vähän tällainen karun oloinen kirkko. Euroopassa on paljon kauniita ja runsaasti koristeltuja kirkkoja.
Silloin joku ryhmästä sanoi, että olkaa onnellisia, että teillä on tällainen kirkko, teillä riittää rahaa seurakunnan toimintaan. Meillä on Maltalla kirkko, jossa Marian patsaan kenkien kultaamisen menee vuoden rahat.

Kun minut oli valittu Järvenpään srk:n kappalaiseksi kesäkuun alusta 1974, olin nähnyt isäni ottamia valokuvia kirkon vihkiäisistä. Siinä mielessä tämä kirkko oli jo jollain tavalla tuttu. Minä pidin siitä alusta lähtien. Olin ollut työssä muutaman viikon ajan ja palasin Seurakuntaopistolta pitämästä iltahartautta srk:n vanhusten leirille.
Oikaisin kirkon portaita kesäisen ilta-auringon paisteessa ylös Kirkkotielle. Pysähdyin kirkon tasanteelle, katselin uutta kotiseurakuntani kirkkoa lämpöisenä kesäiltana. Ovi oli auki. Menin sisälle ja kävelin jyhkeän alttarikaiteen äärelle. Olin yksin alttarin edessä. Mielessä oli tietysti muutaman viikon työn jälkeen, millaista tulee työ tässä seurakunnassa olemaan, mitä pystyn tekemään (6,5 vuotta tätä ennen Huopalahden seurakunnassa Helsingissä) täällä, mitä voin antaa tälle seurakunnalle?
Polvistuin jyhkeän alttarikaiteen ääreen hiljaiseen rukoushetkeen ja sain jättää siinä vankan alttarikaiteen varassa mielessäni risteilevät kysymykset, avuttomuuden tunteen, mutta samalla myös uteliaan ja odottavan mielen, mitä uusi vaihe työssäni ja perheeni elämässä tullee olemaan - Taivaan Isä tulee sen näyttämään ja kaikki on Hänen käsissään... Sen tiesin, että olin Jumalan tarkoittamalla paikalla perheeni kanssa.

Ratkaisu ei suinkaan ollut helppo suuntautua kotiseudulle työhön, sillä monien asioiden vaikutuksesta vanhempani eivät juurikaan välittäneet lähemmästä kontaktista meidän perheemme kanssa ja siksi kahta tarkemmin harkitsimme ja rukoilimme oliko oikein hakea virkaa Järvenpäästä.

Oli hyvä olla hiljaa viileässä ja rauhallisessa kotikirkossa.
Siitä lähtien suora, jykevä, koruton, mutta vahva, tukeva alttarikaide on ollut minulle paikka, joka kuvaa Jumalan voimaa, rakkautta, turvallista johdatusta heikon ja epävarman ihmisen elämässä.
Tälle alttarikaiteelle saa jättää, laskea kaikki raskaimmatkin kuormat - se kestää! Se on hyvä paikka osallistua ehtoolliselle.

* * *

RAKASTAN TÄTÄ KIRKKOA, tietäen, että monet eivät siitä pidä. Meillä on jokaisella oikeus kokea omalla tavallamme yhteys Jumalaan niinkuin muutkin elämämme asiat.

Olen istunut 40 vuotta aina kirkon etupenkissä virkani vuoksi ja nyt 11 / v.2018 vuotta takapenkissä vahtimestareiden työhuoneen seinustalla - riviseurakuntalaisena. Kerron näiden molempien näkökulmien pohjalta kuvin, sanoin, muistoin betonisesta kotikirkostamme. Jos haluat, niin kuljetaan yhdessä tätä matkaa. Katsotaan mitä löydämme.


RIPPIKOULU on kuulunut kristillisen kasvatuksen, kasteen edellyttämän opetuksen kiinteänä osana seurakunnan elämään vuosisatojen ajan.

Jeesus sanoi:
"Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni
kastamalla ja opettamalla heidät pitämään kaikki,
mitä minä olen käskenyt teidän pitää
ja minä olen teidän kanssanne
joka päivä maailman loppuun asti."
Matt 28:18-20).

Rippikoulun muoto on  vaihdellut ajan tarpeiden mukaan. Maatalousyhteisön aikana rippikoulua pidettiin syksyllä ja keväällä sellaiseen aikaan, jolloin maataloudessa oli vähemmän työtä.
Myöhemmin pidettiin usein kansakoulun, kansalaiskoulun tai oppikoulun yhteydessä, tavallisten tuntien jälkeen.
Sen jälkeen tulivat iltarippikoulut.
Niiden rinnalle syntyivät  rippikoululeirit leirikeskuksissa ja päivärippikoulut - kirkolla, kotona asuen.

ALKUVAIHEESSA Järvenpään työvuosinani pidin usein iltarippikouluja. Tavallisten iltatuntien lisäksi käytiin yhtenä iltana retkellä Helsingissä. Kohteina olivat Lähetysmuseon lisäksi pari kirkkoa, jotta nuoret näkisivät, miten erilaisia kirkkoja voi olla. Kallioon louhittu Temppeliaukion kirkko oli toinen kohde ja kolmas Uspenskin katedraali Katajanokalla, upeasti sisältä lukemattomin tavoin ikonein, maalauksin, kultauksin kauttaaltaan koristeltu Pohjois-Euroopan kaunein ortodoksinen kirkko. Uspenskin katedraalin esite nimesikin sen kirkon "The window to heaven!" - Ikkuna taivaaseen! Näkymä huipentui sisällä ja ulkona suureen keskimmäiseen kupoliin, joka ortodoksisen mallin mukaan muodoltaan muistuttaa ylöspäin kohoavaa liekkiä (nk. sipulikirkko).

ortodoksikirkko






ortodoksikirkko







ortodoksikirkko
kuva Mikko Nurmi, esite 1973


MUISTO vahtimestari Laaksosta. Uspenskissa olisi käynyt niin paljon erilaisia ryhmiä muuna kuin palvelusten aikana, että Helsingin ortodoksinen seurakunta joutui rajoittamaan vastaanotettavien ryhmiä määriä. Kaikilla ei ollut mahdollisuutta päästä sinne.

Uspenskin vahtimestarina toimi pitkään eläkkeellä oleva vääpeli Laakso, joka oli ollut 1963 kesällä Oulussa Pohjanmaan Tykistörykmentissä aliupseerikoulun vääpelinä. Kun varasin järvenpääläisille rippikoululaisille käyntiaikaa Uspenskiin, olin aina yhteydessä evp. vääpeli Laaksoon ja muistelin häntä AUK:n kouluttajana... ja niin me saimme aina ryhmäajan järjestymään.
- Joku huomautti minulle, että 'sinä siis nuoleskelit hänen saappaitaan AUK:ssa?' - Vastasin, että 'Kyllä ja nyt...' ;)
Jos vääpeli evp. Laakso oli lomalla eikä aikaa tahtonut löytyä, niin riitti toteamus, että vahtimestari Laakso otti meidät aina vastaan... :)

Saattaisi tuntua siltä, ettei Järvenpään betonikirkolla ja Uspenskin katedraalilla - The window to heaven - olisi mitään yhteistä. Mutta eipä hätiköidä:

Koska työni olen istunut kirkossa melkein poikkeuksetta 40 v aina etupenkissä, virantoimituksessa, niin eläkkeelle jäätyäni, täysin palvelleena olen siirtynyt iloisin mielin seurakuntalaisen paikalle kirkon penkissä. Paikkoja olisi vaikka kuinka paljon valittavana, mutta olen ottanut vakiopaikakseni vahtimestareiden työhuoneen seinustan, jossa kukaan ei ole minun takanani. Istun rauhassa, itsekseni siinä takapenkissä, silti aivan seurakunnan keskellä osana sitä yhteisöä, joka täällä näkyvänä kokoontuu messuun, sanan kuuloon, ehtoolliselle jumalanpalvelukseen hartauteen, konserttiin tai mitä nimitystä kukin käyttää, mihin on tottunut tilaisuuden sisällön mukaisesti.

Jäätyäni eläkkeelle, kolmen vuoden ajan kävimme yhdessä vaimoni Orvokin kanssa ja istuimme silloin vähän edempänä siinä kuoron ja urkujen puolella kirkkoa. Orvokin kuoleman jälkeen siirryin tähän seinän vierustan tai sen edessä olevan viimeisen penkin paikoille.

Siitä näkyy koko oikean puoleisen, etelänpuoleisen seinän valtava ikkuna... Se on minun 'The window to heaven' - ikkuna taivaaseen:

ikkuna taivaaseen






ikkuna taivaaseen

Sieltä ikkunasta avautuu taivas ja taivaalta valo laskeutuu ikkunasta meidän keskellemme.

betoninen kirkkomme on myös toisellakin tavalla 'the window to heaven' - ikkuna taivaaseen:

Kun vaimoni Orvokki oli siunattu taivasmatkalleen tässä kirkossa, niin sen jälkeen jumalanpalvelus, joka sunnuntainen messu on avautunut minulle uudella tavalla:
Kun laulamme synninpäästön jälkeistä kunniaa, kiitosvirttä, niin minulle avautuu jokin sisäinen näkymä, kokemus, tietoisuus - en osaa kuvailla sitä paremmin - että seurakunnan näkymätön jäsenistö laulaa siellä Jumalan istuimen edessä ylistystä Hänelle ja Hänen oikealla puolellaan istuvalle Pojalleen, Jeesukselle... näin Raamattu kertoo.
Minä koen silloin, että tämä meidän ylistyksemme ja kiitoksemme on samaa kiitosvirttä, samaa ylistystä kuin mitä he siellä laulavat vapaana kaikesta kivusta, tuskasta, sairaudesta - ja "...Jumala on pyyhkivä kaikki kyyneleet heidän silmistään". Ilm 7:17

Meidän kiitoksemme on vain 'varjo' siitä, mutta sitä samaa ja Kristus on yhteys tästä ajasta tulevaan ja näkymättömään - Hänessä me elämme samaa elämää - elämää, jonka lähde on Kristus, elämää, jonka hän on avannut meille kaikille.
Joh 3:36. "Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä."  Se ikuinen elämä on jo meissä ja samaa elämää vielä täydellisempänä taivaassa. ...

Orvokin muistotilaisuudessa sanoin puheessani, että Kristus on kuin internetin 'palvelin',  jonka kautta voimme olla yhteydessä eri puolille maapalloa samanaikaisesti omasta kodistamme -  toiset toisella puolella maapalloa omassa kodissaan.  Vertaus on rajoittunut ja ontuva, mutta auttaa ymmärtämään, mitä on käytännössä 'ikuinen elämä jo täällä maitten päällä...' vanhan laulun sanoin.


EHTOOLLISEN YHTEYS
Sama toistuu ehtoollisen yhteydessä, he nauttivat sitä niinkuin Jeesus lupasi kiirastorstaina ehtoollisen asettaessaan, uutena taivaassa... ja me nautimme täällä - elämme konkreettisesti samaa elämää näkymättömän seurakunnan kanssa, he siellä taivaassa ja me maan päällä betonisessa kirkossa yhteisessä messussa.

Heidän kiitosvirttään ja ylistystään ajatellessani - sävyä aavistellessani - minulle nousee aina hymy, kun muistan, että Orvokki ei osannut laulaa lainkaan. Hänellä ei ollut nk. musiikkikorvaa. Hän sai koulussa 10 laulusta todistukseen, kun musiikin opettajana oli kuuro kanttori, joka ei kuullut, näki vaan, miten oppilas avasi suutaan oikeaan tahtiin laulun sanojen mukaan.
Ja musikaalinen poikamme Petteri kysyi joskus iltalaulun jälkeen Orvokilta, että "Äiti, onko kaikissa lauluissa sama sävel?"

Nyt Orvokkikin laulaa siellä 'uusin äänin...'


taivaan ikkuna

Oma rakas, karu, elämänmakuinen kirkkomme on minulle 'The window to heaven' - ikkuna taivaaseen.


Kun lähdin sitten kotiin tuosta hetkestä, konsertista, jonka aikana sain katsella ikkunaa taivaaseen, katsoin vielä ulkona illan hämärtyessä karkean kaunista kirkkoani, ymmärsin vielä yhden ulottuvuuden, miten se on 'ikkuna taivaaseen'. Pimenevän illan keskellä lämmin valo tulvi kirkkoni ikkunoista, koko ikkunaseinän täydeltä:

taivaan ikkuna

Minulle hämärässä haparoivalle ja kompastelevalle kulkijalle, karkean koruton kirkkoni on myös ulkopuolelta sananmukaisesti ikkuna taivaaseen - lämmin valo kutsuu tulemaan ja saattelee taas lähtemään, jatkamaan täällä taivaltani. Perillä odottaa ikuinen valkeus.

Mieleeni nousee elävänä muisto juuri Orvokin rippikoulun käyneestä lukiolaispojasta, hyvin lahjakkaasta iäkkäiden vanhempien ainoasta lapsesta. Hän oli syksyllä koulun alkaessa kaatunut urheilutunnilla korkeushyppyä harjoiteltaessa ja selkään sattui. Poika meni lääkäriin, tutkittiin ja hänellä oli luuydinsyövän heikentämät nikamat. Tauti eteni nopeasti eikä sopivia lääkkeitä ollut. Yhdessä sairaalatyöntekijän kanssa saattelimme häntä eteenpäin tällä yksisuuntaisella tiellä.
Työtoverini välitti minulle hänen pyyntönsä tulla pian käymään, on tärkeätä asiaa. Menin, hän halusi kertoa yksityiskohtaiset toivomuksensa hautaamisestaan ja siihen liittyvistä yksityiskohdista. Hän kertoi myös, että olisi halunnut kirjoittaa muistelmat tämän tiensä kulkemisesta.
Kun toiveet olivat selvillä, istuimme vielä hiljaa hänen yhden hengen saattohuoneessaan. Sitten lähdin taas pois ja samoin kuin aikaisempienkin tapaamistemme päättyessä, hymyilimme toisillemme vielä ovelta. - Sitten menin Vanhankylänniemen yksinäiseen rantaan syyssateen tihutellessa ympärilläni, itkin ulos sen kivun ja tuskan, mitä nuorukainen vuoteellaan eli päivä päivältä.

Vasta sen jälkeen menin autolle ja ajoin takaisin töihin tai kotiin. Näin kävi joka kerta - mutta hänen hautaamisensa jälkeen minun oli hyvä olla sairaiden ja kuolevien vuoteen vierellä, sillä olin saanut kulkea yhdessä hänen kanssaan tien kuoleman ja ikuiseen valoon - minä vain portille jääden ja pienen välähdyksen avoimesta portin raosta nähden.

'Älköön sydämenne olko levoton.
Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.
Minun Isäni kodissa on monta huonetta -
enhän minä muuten sanoisi,
että menen valmistamaan teille asuinsijan.
Minä menen valmistamaan teille sijaa,
mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni,
jotta saisitte olla siellä missä minä olen...'
Joh 14:1-3


Työtoverini kertoi, että vääjäämättömästi lähestyvä kuolema pelotti nuorta miestä, jonka kaikki koulutoverit jatkoivat nuoren ihmisen elämäänsä... Mitä kuoleminen on, millaista se on, olivat hänen kysymyksensä. Herkästi vaistoava työtoverini kertoi hänelle: Kuule, elämä ja sen päättyminen on kuin lapsen kesäinen päivä:
Aamulla aurinko on noussut ja lämmittänyt ilman, on ollut hyvä lähteä ulos  kirkkaaseen auringonpaisteeseen pihalle ja lähiseudun tutuille paikoille leikkimään ja nauttimaan kesäpäivästä. Puuhaa on monenlaista, kaikkea ehtii tehdä, mitä vain lapsen mielessä liikkuu...aurinko kulkee korkealla pitkän kaarensa ja alkaa vähitellen lähestyä läntistä taivaan rantaa. Mitä pidemmälle päivä kuluu, sitä alemmas aurinko laskee, säteet eivät enää jaksa lämmittää pihalla leikkivää lasta. Väsymys tulee samalla, kun ilma alkaa viiletä ja hämärä laskeutua tienoon ylle. Kun yön pimeys on jo läsnä ja väsynyt lapsi yksin pihalla....silloin aukeaa kuistin ovi. Sisältä kotoa tulvii pimentyneelle pihalle lämmintä valoa oven täydeltä. Isä seisoo ovella ja kutsuu: "Tule lapseni tänne sisälle...täällä on lämmintä ja muutkin perheen jäsenet ja meillä on hyvä olla." - Niin lapsi lähtee Isän kutsuessa avoimesta ovesta lämpimään valoon ja kirkkauteen.

Tämän kuultuaan nuorukainen oli rauhallisin mielin valmis lähtemään...hoitajat olivat hänen luonaan, kun elämä alkoi sammua. Vaikeaksi käynyt hengitys viimein pysähtyi. - Hetken päästä hän oli avannut vielä silmänsä, katsonut ylös huoneen katon ja seinän yhtymäkohtaan, hymyillyt onnellisena ja sitten sulkenut silmänsä.

* * *

Meillä on karkean kaunis kirkkomme 'The window to heaven' - ikkuna taivaaseen - ikkuna, josta valo loistaa ulkoa meille sisälle ja sisältä meille ulos...
Ikkuna on aina sellainen, mistä valo kulkee kumpaankin suuntaan.





KUUTION MUOTOINEN KIRKKO

Kirkon kaikissa osissa toteutuu kuutio. Joku on sanonut, että se on kuutiomaisuudessaan suorastaan neuroottinen.

KIRKKO-OSA on ulospäin ja sisältä kuin kuutio. Kuten jo ensimmäisissä kuvissa näkyi.

kirkko

KELLOTORNI kirkon läntisellä kulmalla on kuin kuutio - kuin aikoinaan Pocket-kameroiden salamakuutio, jonka saattoi laukaista neljä kertaa ja se käänsi aina uuden sivun, jonka keskellä oli kertakäyttöinen salama...
Kuitenkin kellotornin neljässä sivussa on syvä symboliikka: Ilmansuuntia on neljä. Kirkon kellojen kutsu kaikuu kaikkiin neljään ilmansuuntaan - kaikkialle...ympäri maailman.

Kelloissa on 7 sävelmää, jotka akateemikko Joonas Kokkonen sävelsi. Pisin soitto on juhlasoitto - 20 min, joka soitetaan suurina kirkkovuoden tai muun juhlan yhteydessä. Sävelmä valitaan sakastin eteisen sähkökaapista. Siellä oli myös mahdollisuus soittaa kutakin kelloa erikseen = painike kutakin kelloa varten.

PIENI KELLONSOITTAJA
Kerran tavallisen arkipäivän aamuna esittelin kirkkoa jollekin ja olin siinä kirkon kuorissa vieraan kanssa ja mukani oli tullut muutaman vuoden ikäinen nuorin poikamme.  - Ihmettelin, kun suntio Eero Kallio tuli vauhdilla kirkkoon, että miksi soitetaan kirkon kelloja tähän aikaan... poikamme oli sakastin eteisessä kurkistanut avoimeen sähkökaappiin ja ruvennut painelemaan, kun oli kauniin värisiä painonappeja kaapin seinässä.

LASKEUTUMINEN KELLOTORNISTA
Kukaan ei voinut arvata, että tämä pieni kellonsoittaja 20 vuotta myöhemmin teki nuorisotyönohjaajaopintojensa päättötyön aiheesta: "SEIKKAILUTOIMINTA NUORISOTYÖSSÄ - Miten rippikoululaiset kuvailevat laskeutumiselämyksen herättämiä tunteita". Käytännön todellinen tapahtuma, jota käytettiin osana päättötyötä, oli köyden varassa laskeutuminen Järvenpään kirkon kellotornista.

paattotyo
Seurakuntaopisto
Järvenpää
Samuli Harjuvaara
NT 7
30.11.1997

pdf-versio



kirkontorni


 'Hän sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. , kaikille kielille ja kansoille.' Mark 16:15

"Tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä.
He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa ja huusivat kovalla äänellä:
        - Pelastuksen tuo meidän Jumalamme, hän, joka istuu valtaistuimella, hän ja Karitsa!"
Ilm 7: 9 -10




SAARNATUOLI on kuin kuutio. 

saarnatuoli







saarnatuoli

Saarnatuoli poikkeuksellisessa valaistuksessa: Aurinko paistaa kirkon lehterin takaseinän pienestä ikkunasta iltapäivällä kohtisuoraan saarnatuoliin.

takaikkuna




KYNTTILÄNJALAT ovat hopeisia kuutioita.

kynttilänjalka



Samoin alttarin kukkamaljakot on suunniteltu kuution muotoisiksi kuten kynttilänjalatkin.



kynttilänjalka







kynttilänjalka

HILJAISESSA HUONEESSA

sakastin vieressä muut kynttilänjalat odottavat vuoroaan. - Edellisessä kuvassa tarvittiin vain kaksi kynttilää alttarilla.
Piispankynttilän jalka (rivissä oikealla) tarvitsee korotuksen ollessaan keskellä alttaripöytää. Se on niklattua messinkiä, mutta ulkonäkö on sama. Kun piispa on paikalla messussa, niin hänen kynttilänsä palaa keskellä alttaripöytää.

Hiljaisen huoneen seinällä näkyvä ristiinaulitun maalaus on ensimmäisen kirkkoneuvoston jäsenen, Eetu Saraspään työ. Se oli ensin Vanhan Puutalon kokoushuoneen seinällä, siirtyi sieltä uuteen kirkkoon, eteiseen, mutta ristinnaulitun paikka ei ole kirkon eteisessä - eikä kirkossa voi olla kahta 'krusifiksiä', niin se siirrettiin hiljaisen huoneen seinälle arvonsa ja sanomansa mukaiselle paikalle.

Eetu oli 1952 perustetun seurakunnan ensimmäisen kirkkoneuvoston jäsen ja pöytäkirjan tarkastaja. Kun vietettiin srk:n 50v juhlia kirkkovaltuuston kokouksessa 2002, juhlakokoukseen oli kutsuttu kaksi elossa olevaa ensimmäistä luottamushenkilöä, Toivo Mäkelä ja Eetu Saraspää. Heille otettiin kopiot ensimmäisen neuvoston kokouksen pötäkirjasta ja luovutettiin kansiossa muistoksi ja kiitokseksi. Kopioinnin yhteydessä todettiin, että Eetulta oli jäänyt allekirjoittamatta tarkustusmerkintä. Kopiot luovutettiin ja samalla pyydettiin Eetulta  pöytäkirjan tarkastajan allekirjoitus alkuperäiseen pöytäkirjaan.


Hiljaisen huoneen seinällä oli seurakunnassa toimineiden vakinaisten pappien = kirkkoherrojen ja kappalaisten valokuvat:

hiljainen huone




TERIJOEN SEURAKUNNAN ESINEISTÖÄ

Vastakkaisella seinällä Terijoen kirkon sakaristosta evakossa tuotu kaunis ryijy, joka on omiaan harmaalla seinällä ryijyn väreihin sointuvalla rauhallisella taustalla.


hiljainen huone

Terijoelta tuodut kirkon ja sakastin tavarat on luetteloitu kirkkohallituksessa, jotta niistä voidaan pitää  huolta. Kun evakot tulivat Terijoelta, he tulivat Tuusulan seurakunnan Järvenpään kylään - täällä on siitä muistona mm. 'Teriojantie' Seurakuntaopiston läheisyydessä.
Alttaritarvikkeista, ehtoollisvälineistä ym. osa vietiin silloin Tuusulan kirkkoon säilytykseen. Siellä oli suuri erittäin kaunis viinikannu, joka aikaa myöten oli menettänyt kultauksensa sisältä siten, ettei siinä voinut enää säilyttää ehtoollisviiniä ehtoollisen jaon yhteydessä.
Koska Terijoelta tulleet seurakuntalaiset ja heidän lapsensa asuivat täällä Järvenpäässä, niin kirkkoneuvosto esitti Tuusulan seurakunnalle, että viinikannu siirretään Järvenpään kirkkoon, koska täällä ovat myös terijokelaisetkin ja monet halusivat juhlien ym. yhteydessä nähdä tämän heidän kotikirkossaan käytössä olleen kannun.

Aikoinaan nämä välineet tuotiin ja luovutettiin silloisen Tuusulan seurakunnan haltuun sillä sopimuksella, että 'kun Karjala saadaan takaisin, niin ne viedään sitten paikoilleen'. Se paikka on näissä oloissa ja vaiheissa nyt Järvenpään seurakunta.
Tuusulan seurakunta suostui sitten tähän perusteltuun muutokseen. Järvenpäässä oli jo aikaisemmin hopeinen kastemalja ja ehtoollisleipärasia sekä punainen messukasukka. - Luultavasti siksi, että Terijoelta tullut rovasti Väinö Mutru oli Järvenpään ensimmäinen kirkkoherra?
 
hopeat

Vasemmalta lähtien :

EHTOOLLISLEIPÄLAUTANEN eli pateeni, jonka reunuksessa yläpuolella on kaiverrus: "Matt 26:26-28" =
Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini." Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä, te kaikki.Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.
Lautasen alapuolella on kehän muotoon kaiverrettuna:
"Kuoppalan lähetysyhdistyksen oma. Terijoen seurakunta 31.12.1942"

EHTOOLLISLEIPÄRASIA, jonka alareunassa kiertää kaiverrus:
"LAHJA INKERIN KIRKOLLE HUHTIKUUSSA 1943 SKSK" (= Suomen Kirkon Seurakuntyön Keskus)

EHTOOLLISVIINIKANNU, jonka alareunassa kiertää kaiverrus: "Kuokkalan lähetysyhdistyksen oma Terijoen seurakunta 31.12.1949 "
Kannun keskiosassa on isolla kaiverrus: "Matt 26:26-28" (ks.ylh.)

EHTOOLLISVIINIMALJA eli KALKKI, jonka alareunassa kiertää kaiverrus: "Kuokkalan lähetysyhdistyksen oma Terijoen seurakunta 31.12.1949" ja maljaosan  keskellä "Matt 26:26-28" (ks.ylh.)

EHTOOLLISVIINIMALJA eli KALKKI, joka on jotain erilaista metallia ja ilman kaiverruksia.

KASTEMALJA, jonka kauniisti muotoillun ja sisältä pehmustetun säilytyslaatikon kannen sisäpuolella kankaassa on teksti: "O. Järveläinen WIIPURI"
Kastemaljan yläreunaa kiertää isokokoinen kaiverrus: "Terijoen evankelisluterilainen seurakunta Matt 28:18-20  - 1912. " =
"Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.  Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen  ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." 
Kastemaljan alareunaa kiertää kaiverrus: "Terijoen seurakunta 31.12.1949

(Näistä esineistä tulee vielä paremmat lähikuvat myöhemmin.)


Terijoen punainen kasukka kirkkoherran päällä

kasukka

Rippikoululaisille kirkkoa esitellessä - kirkkotekstiilejä esitellessä oli tämän kasukan yhteydessä hyvä kertoa erilaisista symboleista, Kolmiyhteinen Jumala -> kolmio, jonka keskeltä loistaa Jumalan kirkkauden säteily.
Alfa ja Omega, Jeesus on ensimmäinen ja viimeinen, Pyhän Hengen liekki.
Elämän puu ja iankaikkisen elämän kruunu.





kasukka

Kristus - monogrammi keskellä kasukan selkää...



TERIJOEN KAUPUNGIN EDUSTAJIEN VIERAILULLA

Järvenpään kaupungin ystävyyskaupunki on Terijoki - Zelenogorsk. Kaupungin johtaja ja valtuuston puheenjohtaja ym. olivat kaupungin vieraina. Seurakunta isännöi heitä yhden iltapäivän, tarjosi ruuan ja esitteli Terijoen asioita seurakunnassamme.
Ruuan jälkeen Terijoen edustajat pitivät virallisen hetken, jossa he luovuttivat Teri-säätiölle, jonka edustajia on järvenpääläisiä - muistolehdon alueen Terijoen hautausmaalta - lehdon, johon on kerätty Terijoen katutöitä tehtäessä reunakivia, jotka ovat olleet alunperin Terijoella asuineiden suomalalaisten hautakiviä. Kivet on ryhmitelty kauniisti muistolehden alueelle, jossa on kauan sitten hukkuneiden kalastajien muistomerkki. Samalla he sanoivat, että paljon pahaa tapahtui sotien aikana, mutta 'me emme ole silloin olleet mukana siinä ja haluamme luovuttaa teille tämän muistolehdon teidän omistukseenne....

muistolehto

Kuva Teri-säätiölle lahjoitetusta muistolehdosta matkalla 17.12.2011 Terijoen kirkkoherran virkaanasettajaisiin.

LISÄÄ kuvia matkalta ja Terijoelta

terijoki
 Kuvat Terijoen srk:n uuden kirkkoherran
Dmitri Galahovin virkaanasettajaisiin 17.-18.12.2011



Kirkossa katseltiin edellä esillä olleita Terijoen srk:n esineistä ja heille konkretisoitui se, että suomalaiset ovat asuneet oikeasti siellä aikaisemmin ja nyt ovat täälllä. Joku heistä oli harras ortodoksi, jonka kotikirkossa on paljon ikoneja, kuvia, kaikkea, mitä meillä ei ole. Hän oli nähtyään kirkkomme hyvin liikuttunut ja sanoi, että tämä on hänelle voimakas hengellinen kokemus siitä, miten Jumala on aina siellä, missä ihmiset kokoontuvat Hänen nimessään yhteen eikä vain runsaiden ja loistavien puitteiden keskellä. 


* * *

SARASPÄÄN MAALAUS OLI TÄLLÄ SEINÄLLÄ.


Kirkon eteisessä Saraspään maalaus peitti arkkitehdin eteiseen seinään upottaman korkkisen ilmoitustaulun. Nyt se peitettiin kirkon peruskirjan valokopiojäljennöksellä, koska tuo seinä ei ole enää ilmoitusten paikka.


eteinen

Aluksi kirkossa olevien konserttien isoja kuoroja varten oli mielettömän painavat porrastetut korokkeet alustat, jotka olivat kirkon alakerrassa ja kannettiin sitten paikoilleen kirkon kuoriin ja takaisin.

Nyt uudet kevyet ja kätevät kuorokorokkeet on kätketty tämän kirkon eteisen 'kaapin' sisään ja saa sieltä helposti paikoilleen ja takaisin konsertin jälkeen.




eteinen


Tämä eteisen kaapin päällys on helppo muuttaa aina vuoden/kirkkovuoden aikojen mukaan - jouluinen eteinen.




eteinen



KIRKON ETEISESSÄ





posliinikukka


on kukkinut ehkä jo valmistumisesta 50v ?- asti posliinikukka


posliinikukka





posliinikukka


Jokin aika sitten tuli lasiseinän eteen kaunis tyyliin sopiva penkki.



eteinen



Palataan ilmoitustauluun....

Ilmoitukset ovat kirkon ulko-ovien välissä olevan lasiseinän takana, josta ne näkee hyvin ulkoa käsin.



ilmoitustaulu







ilmoitustaulu




URUT

Noudattavat myös kuution muotoa ulkoasussaan:


urut








urut





urut




* * *


Kuution muoto = neliömäisyys näkyy kolehtihaavien varsien kulmikkuudessakin:

kolehtihaavit




KOLEHDIN KERÄÄMINEN

Edesmennyt seurakuntamestari Eero Kallio oli jo Vanhankirkon aikaan toimessa ja vaimonsa Eila hoiti srk:n emännän tehtäviä.

Heidän poikansa Jukka halusi jo varsin pienenä auttaa isää kolehdin kannossa. Hänellä oli haavi ja hän kulki penkin välissä, kun mahtui pienenä siinä kulkemaan. Eero kertoi, että Jukka ojensi aina haavin penkissä istujaa kohti. Jos tämä ei laittanut mitään haaviin, niin ihmetellen pieni poika tikitti aikuista suoraan silmiin ja siirtyi eteenpäin vasta sitten kun haaviin tiputettiin jotain.

Jeesus puhui evankeliumissa 'lesken rovosta', joka oli enemmän kuin se, mitä moni rikas laittoi temppelin uhriarkkuun.

kolehti




Sitten jatketaan kuutioaihetta:


TOIMITUSKAPPELI kuution muotoisen kirkon vieressä on pienempi kuutio ja valoikkuna kappelin katolla on sekin KUUTIO.


kappeli







kappeli


Olin monta kertaa lukenut Ilmestyskirjasta 'taivaallisen Jerusalemin' mitat, mutta en ollut miettinyt niitä enempää. Päivi Laalo Järvenpäässä pappina ollessaan oli tapojensa mukaisesti tutkinut tarkasti nämä mitat ja kertoi meille, että ne mitat paljastavat 'taivaallisen Jerusalemin' kuution muotoiseksi:

TAIVAALLINEN JERUSALEM:

"Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää.
Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten.

Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi:
"Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut."
Valtaistuimella istuva lausui: "Uudeksi minä teen kaiken."

Henki valtasi minut, ja enkeli vei minut suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui taivaasta, Jumalan luota.
Se loisti Jumalan kirkkautta, se säihkyi kuin kallein jalokivi, kuin kristallinkirkas jaspis.

Sitä ympäröi suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia, ja niitä vartioi kaksitoista enkeliä. Portteihin oli hakattu Israelin kahdentoista heimon nimet.
Idän puolella oli kolme porttia, pohjoisessa kolme, etelässä kolme ja lännessä kolme porttia.
Kaupungin muurissa oli kaksitoista peruskiveä, ja niissä oli kaksitoista nimeä, Karitsan kahdentoista apostolin nimet.

Enkelillä, joka minulle puhui, oli kultainen mittakeppi kaupungin sekä sen porttien ja muurin mittaamista varten.

Kaupunki oli neliön muotoinen, yhtä leveä kuin pitkä. Enkeli mittasi kaupungin kepillään ja sai tulokseksi kaksitoistatuhatta stadionmittaa;

PITUUS, LEVEYS JA KORKEUS OLIVAT KAIKKI TÄMÄNSUURUISET.

Hän mittasi myös muurin, ja se oli sataneljäkymmentäneljä kyynärää - enkeli käytti siinä ihmismittaa.

Muuri oli rakennettu jaspiskivestä, ja kaupunki oli kimmeltävää, lasinkirkasta kultaa.
Kaupunginmuurin perustukset oli kaunistettu kaikenlaisilla kalliilla kivillä.
Ensimmäisenä peruskivenä oli jaspis, toisena safiiri, kolmantena kalsedoni, neljäntenä smaragdi, viidentenä sardonyksi, kuudentena karneoli, seitsemäntenä krysoliitti, kahdeksantena berylli, yhdeksäntenä topaasi, kymmenentenä krysopraasi, yhdentenätoista hyasinttikivi ja kahdentenatoista ametisti.

Porttitorneina oli kaksitoista helmeä - kukin kahdestatoista tornista oli tehty yhdestä helmestä. Kaupungin valtakatu oli kultaa, puhdasta kuin läpinäkyvä lasi.

Temppeliä en kaupungissa nähnyt, sillä sen temppelinä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, hän ja Karitsa.

Kaupunki ei myöskään tarvitse valokseen aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppuna on Karitsa.

Kansat kulkevat sen valossa, ja maailman kuninkaat tuovat sinne mahtinsa kaiken loiston.
Sen portteja ei suljeta päiväsaikaan, ja yötä siellä ei olekaan.
 Ilm 21:1-25


Ilmestyskirjan profetian näkymä taivaasta, UUDESTA JERUSALEMISTA = KUUTION muotoinen.

JEESUKSEN AJAN JERUSALEM
Jerusalemia kutsuttiin pyhäksi kaupungiksi, koska siellä Jerusalemin temppeli, juutalaisten pyhin paikka. Herodes oli valloittanut sen 37 eKr. Mutta saadakseen roomalaisen vallan edustajana alueensa juutalaisten suosion ja osoittaakseen roomalaista loistoa, hän rakennutti uuden vielä suuremman temppelin, joka oli Jeesuksen ajan Jerusalemin temppeli. Siellä hän oli  12v Joosefin ja Marian kanssa. - Siellä hän opetti paljon, kaatoi rahanvaihtajien (pappien suosimien - provisioita heille) pöydät...

PYHÄ
Sitä ympäröi uloin muuri, portteja sisäänpääsyä varten, siellä olivat pylväskäytävä ja pakanain esipiha ym.
Sitten oli seuraavaksi miesten esikartano ja sitten pyhä = pappien esipiha, jossa vain papit toimittivat uhreja ja uhrin tuoja sai tulla tuomaan uhrinsa.

KAIKKEIN PYHIN
Pyhän jälkeen oli  -> 'kaikkein pyhin',   ikkunaton huone, jossa säilytettiin liiton arkkia (=arkku): jossa oli lain taulut, mannaa erämaavaelluksen ajalta ja Aaronin viheriöinyt sauva.

Arkki ja sen kansi oli verhottu kullalla. Kannen päällä, päissä oli kaksi kerubia (=enkeliä). Arkin kantta kutsuttiin armoistuimeksi, hepreaksi "kapporet, tarkoittaa sananmukaisesti "peitevälinettä", joka tarkoittaa "sovitusvälinettä", sillä sana peittää ei tarkoita ensisijaisesti kannella peittämistä, vaan sivelemällä suoritettavaa peittämistä.

Kannen = armoistuimen nimi on siis sovituskansi, jolle ylimmäinen pappi kerran vuodessa siveli virheettömän uhrikaritsan veren kansan syntien sovitukseksi. Tämä armoistuin oli pyhin ja tärkein asia kaikkein pyhimmässä.

SUURI SOVINTOPÄIVÄ
Kaikkein pyhin oli niin pyhä, että VAIN ylimmäinen pappi sai mennä sinne KERRAN VUODESSA, suurena sovintopäivänä viemään uhriveren kansan syntien sovitukseksi. 
- Taivaallisen Isän sisin, tärkein olemus tulee nähtäväksi sovituksessa, rakkaudessa -> armossa.

Ylipappi kulki kaikkein pyhimpään pariovien kautta, joiden jälkeen oviaukon sisäpuolella oli paksu sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista ja kerratuista valkoisista pellavalangoista kudottu kudottu, kerubeilla kuvioitu kullalla kirjailtu esirippu, jotta pyhältä esipihalta EI KUKAAN vahingossakaan näkisi siitä pariovien auki ollessa kaikkein pyhimpään.

KAKSI ESIRIPPUA
Pyhää, pappien esipihaa ympäröivät muurit erotuksena muusta temppelialueesta. Muurissa oli pariovien sulkema portti ja jälleen suuri esirippu (ks.ed.) estämässä esipihoilta näkemään pyhän alueelle, vaikka ovet olivatkin auki pyhän alueelle.
(Aapeli Saarisalo, Raamatun sanakirja)


Jeesus täytti pitkäperjantaina loppuun asti isältä saamansa tehtävän, maailman syntien sovittamisen, jonka edessä hän Getsemanessa rukoili:
Pietarin ja molemmat Sebedeuksen pojat hän otti mukaansa.

Murhe alkoi nyt ahdistaa häntä, ja hän joutui tuskan valtaan.
Hän sanoi heille: "Olen tuskan vallassa, kuoleman tuskan. Odottakaa tässä ja valvokaa minun kanssani." 

Hän meni vähän kauemmaksi, heittäytyi kasvoilleen maahan ja rukoili:
"Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä." 
Matt 26:37-39


Kun Jeesus oli kaiken täyttänyt, niin evankeliumit kertovat:

Mutta Jeesus huusi taas kovalla äänellä ja antoi henkensä.
Sillä hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Maa vavahteli, kalliot halkeilivat.

Kun sadanpäällikkö ja miehet, jotka hänen kanssaan vartioivat Jeesusta, näkivät maan vavahtelun ja kaiken, mitä tapahtui, he pelästyivät suunniltaan ja sanoivat: "Tämä oli todella Jumalan Poika!"
Matt 27:50-51, 54

Maanjäristys liikutti myös temppelin perustuksia ja esirippu repesi. Nyt oli kysymys temppelin pyhän, pappien esipihan - uhrien toimittamisen porttien esiripusta, koska se erotti muut pyhän ja kaikkein pyhimmän alueesta ja näkyi laajalle.

Esirippu oli nyt tarpeeton.  Kaikki saavat, pakanatkin nähdä ja tulla - Jeesuksen ainutkertainen = ainoa täydellinen - synnittömän Jumalan oman Pojan uhri teki kaikki muut uhrit tarpeettomaksi ja avasi tien auki aina kaikkein pyhimpään, armoalttarille asti - armon osallisuuteen.


KUUTION MUOTOINEN...
Betoninen kirkkomme - rosoinen kuin elämä itse - on mittasuhteiltaan kuution muotoisena kuin ilmestyskirjan:
 
Taivaalllnen uusi Jerusalem  - The window to heaven ... Ikkuna taivaaseen...!


* * *

ROSOINEN KUIN ELÄMÄ ITSE...

Kahdella moottoripyöräjengillä oli keskinäinen välien selvittely. Toisen jengin johtaja ammuttiin kuoliaaksi välienselvittelyssä.
Hänen hautaan siunaamisensa oli Järvenpään betonisessa kirkossa. Jengin jäsenet tulivat nahkaliiveissään ja moottoripyöräilijöiden jengiasussaan satamäärin paikalle ja täyttivät koko kirkon. Heidän omat turvamiehensä seisoivat kirkon ovilla - tutkivat, ettei kenelläkään ollut aseita mukanaan kirkkoon sisään astuessaan - niinkuin jo satoja vuosia sitten vanhoissa kivikirkoissa oli ovella asehuoneet.
Kirkkoon tultiin ilman aseita. Ihminen on aseeton Jumalansa edessä. Ei tarvita aseita, koska Jumala ei ole vihollisemme, vaan Taivaallinen Isämme.

Jengiläiset tiesivät, että poliisi kuvasi kirkkoon saapuvia Vanhan kirkon ikkunoiden takana. Mutta kirkkoon poliiseilla ei ollut asiaa. Betoninen kirkko oli vain surevien omaisten, surevien jengiläisten ja Jumalan kohtaamisen paikka. Jokaista jengiläistä katsoi alttariseinältä krusifiksi - ristiinnaulittu Vapahtaja, meidän syntiemme sovittaja ja meidät huomaansa ottava Kristus.

Usein krusifiksien Kristus on kasvot alaspäin kääntyneenä, henkensä antaneena. Järvenpään kirkossa krusifiksin Vapahtaja katsoo kirkon kuoriosan oikean puolelta seinän kokoisesta ikkunasta lasin läpi tulvivaan valoon, ei katse alaspäin, niinkuin tavallisesti krusifikseissa, vaan katse kohti taivaan valoa...  turvallisesti:

  "Se on täytetty. Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni! "


krusifiksi

 
Tätä puhuttelevampi, turvallisempi ja lohdullisempi ei olisi kirkko voinut olla satapäisen moottoripyöräjengiläisten joukon johtajan hautaan siunaamiselle. Karun betoniset seinät, lasiseinä, josta taivaan valo tulvii sisälle ja valaisee Vapahtajan.
Elämän rehellinen rosoisuus ja ristiinnaulittu Vapahtaja keskellä tätä elämää ja kuolemaa   -   tie taivaaseen!

Kun opetuslapset ihmettelivät Jeesuksen sanoja kärsimisestään ja kuolemastaan, Jeesus vakuutti heille:

"Älköön sydämenne olko levoton.
Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.

Minun Isäni kodissa on monta huonetta
- enhän minä muuten sanoisi,
että menen valmistamaan teille asuinsijan.

Minä menen valmistamaan teille sijaa,
mutta tulen sitten takaisin
ja noudan teidät luokseni,
jotta saisitte olla siellä, missä minä olen.

Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen." 

Tuomas sanoi hänelle:
"Herra, emme me tiedä, minne sinä menet.
Kuinka voisimme tuntea tien?" 

Jeesus vastasi:
"Minä olen tie, totuus ja elämä.
Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." 

Johannes 14:1-6

 
Johannes Kastaja, erämaassa nahkaan verhoutunut profeetta oli todistanut kansalle: "Katso Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnit!"Kristus sanoi viereisellä ristillä riippuvalle ryövärille: "Tänä päivänä sinun pitää oleman minun kanssani paratiisissa!"

Rokkipappi Tarvo Laakso laulaa:


teksti




klikkaa pientä kuvaa...

Moottoripyöräjengi tuli elämän rosoiseen kirkkoomme saattamaan johtajansa haudan lepoon.
Rakel Liehu on sanonut runokokoelmansa nimessä:
"Ihmisen murhe on yhteinen!"

* * *

  ROSOINEN KUIN ELÄMÄ ITSE...

KAATOPAIKAN MIEHET asustivat kaatopaikalta keräämistään tarvikkeista rakentamassaan majassa kaatopaikan mäen kupeessa, kuusien suojassa. He eivät olleet kuitenkaan löytäneet veden pitävää kattomateriaalia ja pyysivät, että seurakunta auttaisi siinä. Diakoniatyöllä oli testamenttivaroja, jotka lahjoittaja oli halunnut antaa päihdetyöhön. Siitä rahasta ostettiin rulla hyvää kattohuopaa ja niin maja oli valmis. Sitten miehet halusivat tulla kirkkoon. He sanoivat, etteivät voi tulla, koska haisevat niin pahalta, että vaikka istuisivat takapenkissä, niin heidät katsottaisiin ulos sieltä kirkon takaosasta ja sitä he eivät kestä.

Jokaisella on oikeus osallistua jumalanpalvelukseen...mietimme mitä teemme. Päivi ja Helmi ehdottivat, että pidämme jumalanpalveluksen siellä kaatopaikalla. He keittivät kirkkokahvit termokseen ja pakkasivat pullat koriin. Minä puin pitkän mustan papin puvun päälleni ja etsin puhtaat liperit kaulaan, otin käsikirjan. Päivilä ja Helmillä oli korissa myös virsikirjat.
Huikaisevan kauniina, kirkkaana suvisunnuntaina ajoimme kaatopaikalle, kiipesimme mäen huipulle, jonne kesäkuun aurinko paistoi joka puolelta. - Vietimme yhdessä miesten kanssa jumalanpalveluksen, jonka päätökseksi juotiin kirkkokahvit.
Puolen vuoden kuluttua se mies, joka oli eniten toivonut jumalanpalvelukseen pääsyä, kuoli murhapoltossa, jossa miesten asumus paloi maan tasalle. - Mies tunnistettiin vyön soljesta, joka löytyi hiilloksen ja jäänteiden joukosta. Siunasin hänet haudan lepoon odottamaan ylösnousemuksen aamua.

- Jesajan kirjassa sanotaan Jeesuksesta: "Hän oli kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät."

Kirkkomme ja sen jumalanpalvelus  ...The window to heaven - ikkuna taivaaseen - ulottuu sinne, missä ihmiset elävät ja kuolevat - ja elävät!

Kirjoitin lisää Päivin hautajaispäivänä muistotilaisuuden puhetta varten  / työtoveri ja ystävä...
http://www.kolumbus.fi/jaakko.harjuvaara/2016_09_10_paivin_muistoksi.shtml

* * *


BETONISTEN SEINIEN ROSOINEN KAUNEUS

Kuvaan usein kirkon lehterin portaiden luota, koska sieltä on esteetön näköala koko kirkkotilaan - puhuttelevat mitat, avaruus, korkeus... on tilaa.

tilaa

Sillon katselen, miten kauniisti valot sävyttävät seiniä, luovat syvyyttä, rauhallista kauneutta. Yksinkertaisuudessaan antavat tilaa ajatuksille, kuvastavat rauhallista, pysyvää, turvallista yhteyttä seinien sisälle kokoontuvalle seurakunnalle.
Annetaan kuvien itsensä kertoa:



sementtiseinät








sementtiseinät









sementtiseinät









sementtiseinät








sementtiseinät








sementtiseinät









sementtiseinät








portaat







sementtiseinät







sementtiseinät

"Rosoinen kuin elämä itse "



* * *


Vie hiiren osoitin alla olevan kuvan päälle niin näet nuolet osoittamassa kohdetta.


Sisäseinäelementti


NELIÖT JA YMPYRÄT BETONISEINISSÄ


Kirkon seinissä näkyy monin paikoin pyöreitä ja nelikulmaisia kuvioita, jotka ovat parin sentin syvyisiä. Niitä on paljon ihmetelty, mietitty ja kyselty.
Rakennusliike Widingin vastaava mestari Erkki Koivuniemi on kertonut kuvioiden synnyn:

1. Seinät rakennettiin niin, että ensin valettiin pystyyn betonirunko. Sitten sen kahta puolta tulivat eristeet ja erilaiset betoniset ulkopuolen pintaelementit ja vastaavasti rungon sisäpuolelle kuvassa näkyvät sisäpuolen pintaelementit.
Kaikki olivat betoniä, joiden sisällä on tarvittavat teräkset, jotka kaikki betonirakenteet tarvitsevat pysyäkseen koossa.

2. Nyt katselemme sisäpuolen pintaelementtejä. Sisäseinissä näkyy selvästi, että ne jokainen ovat neliön muotoisia eikä pintaa ole viimeistelty, vaan sen on ollut tarkoitus jäädä sellaiseksi kuin se rakentaessa on muodostunut.

Kun viet hiiren kuvan päälle, niin siihen tulee näkyviin Erkki Koivuniemen kertomuksen mukaiset kohdat:

VALKOISET NUOLET näyttävät jokaisessa elementissä samalla kohdalla olevat muutaman sentin kokoiset pyöreähköt pienet jäljet: Näissä kohdissa on elementin sisällä reiässä teräs, joka on hitsattu kiinni runkorakenteessa vastaavalla kohdalla olevaan teräkseen.
- Jokainen sisäpuolen elementti on siis erikseen kiinnitetty seinän runkoon. Erkki Koivuniemi kertoi, että jos nuo neljä hitsauskohtaa otetaan esille ja puretaan, niin jokaisen sisäseinän elementin voisi kerrallaan ottaa pois ja tarvittaessa korvata esim. uudella, koska jokainen neliömäinen elementti on erikseen kiinnitetty runkoon.

- Teräs/betoni rakenne on erittäin luja - 'ikuinen' - silloin, kun teräksen ja betonin väliin ei pääse ilmaa, jossa on aina jonkin verran kosteutta. Jos teräs kostuu, se alkaa ruostua, ruoste tulee betonin ja teräksen väliin, jolloin betoni 'irtoaa' teräksestä ja teräs ei enää pidä koossa betonirakennetta.
- Sen tähden reikä, jossa rungon ja sisäelementin teräkset on hitsattu yhteen, on pitänyt täyttää laastilla ilmatiiviiksi, niin ettei ilma/kosteus pääse kosketukseen teräksen kanssa.
- Päätös oli, että seinän ulkonäkö jää sellaiseksi, kuin se rakentamisen valmistuessa on. Siksi nuo neljä reikää näkyvät reiän täyttävän laastin jäljiltä. - Toisissa kohdissa ne näkyvät hyvin selvästi, toisissa kohdissa vain hieman tummenpana tms.

PYÖREÄT ja NELIKULMAISET syvennykset ovat kohtia, joista rakennusvaiheessa raskas neliömäinen elementti on tuettu paikoilleen niin pitkäksi aikaa, että elementtien väliset saumat ja hitsauskohtien laastit ovat kuivuneet / kiinnittyneet paikoilleen.
- Tämän jälkeen tuet on voitu poistaa, ja seinärakenne kantaa itsensä sekä runkoon hitsauksin kiinnittyen ja elementtien tukeutuen pystysuunnassa toinen toisiinsa kuin palapelin säännölliset palaset tai niinkuin tiiliseinässä pystysuunnassa tiilet ovat aina alemman kerroksen tiilien varassa...



KAIKKI BETONIRAKENTEET JOUDUTTIIN TUTKIMAAN TARKASTI

KUN LEHTERI ALKOI HEILUA
Tiedottaja Ciso Eriksson oli ollut perheensä kanssa Saksassa ja kertoi siellä olleesta paikallisesta perinteestä, että adventin aikaan kaupungeissa kokoonnuttiin kynttilälyhtyjen kanssa pitkiin kulkueisiin laulamaan ja kulkemaan kaupungin halki.

Päätettiin kokeilla tällaista ideaa siten, että kulkueet lähtivät liikkeelle useasta paikasta kynttilälyhdyt jokaisella ja koska kävellessä ei ole kovin helppo laulaa, niin aina välillä pysähdyttiin ja laulettiin "Nyt syttyy pieni kynttilä.."  - "Tiellä ken vaeltaa, aasilla ratsastaa..."  -  "Avaja porttis ovesi...autuas kansa kaupunki..." -  "Hoosiannaa Daavidin Poika..." ym.

Kulkueet kokoontuivat eri puolilta - ja niihin saattoi liittyä mukaan matkan varrelta - kaikki tulivat kirkolle, jossa oli kuumaa glögiä ja yhteinen kynttilähartaus kirkossa.

ENSIMMÄINEN KULKUE
oli tietenkin kokeilu, eikä kukaan saattanut arvata paljonko väkeä tulee mukaan. Ilma oli märkä ja loskainen, satoi räntää. Ihmiset olivat kuitenkin innostuneet uudesta mahdollisuudesta vaeltaa pimeässä adventin illassa.... ja tuulesta ja sateesta välittämättä väkeä kertyi 600 - 700 kirkolle, märkänä ja osa kylmissään ja niin mielihyvin kaikki pakkautuivat kirkkoon lämpimään kynttilähartauteen.
Tarkka väkimäärää ei kukaan ehtinyt laskea, mutta jotta kaikki mahtuivat sisään, niin lehterille tuli n. 300 henkeä aivan täyteen. Lämpimässä sitten laulettiin lisää ja oli yhteinen hartaus. Eräs työntekijä katseli urkujen luota parvekkeelle ja tuijotti, että tuon parvekkeen reunahan huojuu!!! Sitten hän ajatteli, ettei se voi, varmaan nyt kosteassa ilmassa silmät pettävät.
Pari päivää myöhemmin toinen työntekijä tuli jutelleeksi kynttiläkirkosta ja maininneeksi, että hänestä se lehteri reuna heilui...ja silloin ensimmäinenkin uskalsi sanoa, että niin hänenkin mielestään eli sen täytyi oikeasti tapahtua!

He kertoivat siitä talousjohtajalle ja tämä tuli kertomaan minulle ja sitten kutsuttiin heti rakenteiden insinööri Kaustinen paikalle ja ensimmäiseksi lehteri käyttökieltoon, sitten tutkijat paikalle, piirustukset, rakenneselostukset ja kaikki paperit tutkittiin, betonista näytteet eri puolilta parveketta, mittaukset kaikista rakenteista, taipumista, halkeamista tms... ja samalla tutkittiin koko kirkon betonirakenteet äärettömän tarkasti.


KOKO RAKENNUKSEN KUNTO
Kaikessa rakentamisessahan perustuksen täytyy olla luja, jotta sen varassa olevat rakenteet eivät liiku. Monesti perustus saattaa kuitenkin antaa peräksi, painua jostain kohdin. Puisessa rakenteissa puu antaa myöten, mutta betonirakenne rupeaa murtumaan, jos perustus liikkuu ja varsinkin, jos betonin sisällä ei ole riittävästi rakennusterästä jäykistämässä elementtejä.

Tutkimusten tulokset olivat, että tuon rakennusajan isoissa betonirakenteissa,  halleissa ym. oli yleensä vuosien varrella tullut esille jo suuria virheitä, vakavia korjaustarpeita ym.
Näihin verraten meidän kirkkomme oli kokonaisuudessaan varsin hyvässä kunnossa, vaikka rakenteet olivat koetuksella.

KIRKKO  KAHDELLA PERUSTUKSELLA
Muutamissa kohdissa seinää oli seinän kokonaisrakenne taipunut hiukan, esim. sivuseinien koko mitalla, pitkän seinän kohdalla taipuma oli hyvin pieni, noin millimetrin luokkaa tms. sellaisen rakenteen kohdalla juuri nämä betonin sisällä olevat teräkset pitävät rakenteen ehjänä ja estävät enemmän taipumisen, joka murtaisi betoniä.

Syy pitkän sivuseinän taipumaan on, että kirkkomme on rakennettu KAHDENLAISELLE PERUSTALLE. Alttaripääty lepää kallion varassa siinä kirkonmäen kupeella ja takaosa lepää puupaalutuksen päällä, jossa puupaalut ulottuvat sitten syvällä olevaan peruskallioon. Puupaalut kestävät vuosisatoja, jos ne ovat hapettomassa kosteassa, pohjaveden täyttämässä tilassa. Silloin paalut eivät lahoa.

HIUSHALKEMIA
- Muutamassa kohdassa seinässä löytyi HIUSHALKEAMA. Vaikka halkeama on pieni, niin ilman kosteus saattaa päästä etenemään ajan myötä syvemmälle teräkseen asti.
Sen tähden nämä hiushalkeamat käsiteltiin piikkaamalla niitä vähän isommaksi ja sitten niihin laitettiin liimamainen laasti, joka varmasti täytti jokaisen hiushalkeaman kohdan täysin ilmatiiviisti. Liimamainen laasti oli sen verran tummempaa, että ne korjatut halkeamakohdat ovat nähtävissä saarnastuolin kohdalla sivuseinällä sekä toinen alttariseinällä oikealla puolella.

BETONIRAUTAA NÄKYVISSÄ
- Elementin sisällä olevat teräkset olivat jossain kohdissa niin LÄHELLÄ ELEMENTIN ULKOPINTAA, että kosteus oli päässyt sellaisessa kohdassa ruostuttamaan terästä ja terästä joko näkyi tai sitten betoni oli koholla ja siinä oli murtuma. Näitä kohtia oli hyvin vähän.
Ne merkittiin tarkasti ja korjattiin niin, että piikattiin betoniä sen teräskohdan ympäriltä ja alta niin syvälle, että ruoste voitiin poistaa teräksestä ja teräs voitiin takoa syvemmälle ja sitten uusi laasti seinään ilmatiiviisti tuolle piikatulle kohdalle.
Hiushalkeamat täytettiin liimamamaisella juoksevalla sementillä, jotta niitä myöten ei kostea sisäilma pääse tekemisiin betonirautojen kanssa.

halkeama

Näin on täytetty saarnatuolin viereisellä seinällä oleva oikealla ylös kulkeva rako. Liimalaasti on hieman tummempaa kuin betoni.
Pystysuora elementtien välisen reunan vihertävä maali on peräisen seinäelementtiä valettaessa ympäröineen vesivanerin reunojen vihertävästä eristemaalista - jotta kosteus ei menisi vesivanerin reunoista vanerilevyn sisään.

Seuraava kuva on saaarnatuolin viereiseltä seinältä ja kuvassa näkyvät johtokanavat tarvitaan saarnatuolin puoleisen salin seinäkaiuttimen toimintaan.

halkeama




Edellä olleissa näkyy hyvin korjatut pienet halkeamat sementissä. Alla oleva kuva on sakastin viereisen hiljaisen huoneen seinältä, johon on joko tullut uusia halkeamia tai ne ovat jääneet aikanaan korjaamatta.

halkeama

Kuvaa on suurennettu voimakkaasti.


MUTTA SE LEHTERIN  HEILUMINEN
oli todellista ja johtui kahdesta asiasta:

1. BETONIRAKENTEEN VÄRÄHDYSLUKU
Jokaisella betonirakenteella on määrätty värähdysluku niinkuin muillakin materiaaleilla. Tunnetuin on pilapiirroksissa, kuvat erittäin korkean C-äänen laulajasta, jolloin laulajan äären värähdysluku on sama kuin lasilla ja jossain korkeimmassa kohdassa laulajan lähellä oli lasi särkyy kappaleiksi. Äänen värähdysluku menee resonanssiin = samaan tahtiin lasin sisäisen rakenteen värähdysluvun kanssa ja värähtely tulee niin voimakkaaksi, että lasi hajoaa.

betonirakenteiden, siltojen ym.  kohdalla on todettu, että rakenteen (betoni ja teräs) tulee olla sellainen, että sen värähdysluku on vähintään 5 x sekunnissa tai nopeampi. Jos se hitaampi, niin tärinät, askeleet ym. saattavat mennä hitaamman rakenteen kanssa resonanssiin ja aiheuttaa hitaan värähtelyn voimistumisen ja rakenne murtuu.
Tämän vuoksi esim. asevelvollisuuden suorittaneet tietävät, että armeijan joukko-osasto EI saa marssia TAHDISSA  betonisiä maantiesiltoja ylitettäessä, koska se suuren joukon sama tahtinen rasite voi vahingoittaa siltaa, mennä resonanssiin sillan värähdysluvun kanssa - jos se on betonirakenteella vielä liian hidas.
Varmuuden vuoksi sen tulee olla vähintään 5 x sekunnissa tai nopeampi, koska niin nopea värähdysluku ei saa resonanssia askeleista.

Lehterin värähdysluku oli n. puoli sekuntia eli 2 kertaa sekunnissa - liian pitkä.

Lehterin rakenteet olivat kirkon rakentamisajan määräysten mukaiset koskien betonin laatua sekä käytetyn teräksen määrää. Eli ei oltu 'fuskattu' rakentamisessa.
Kuitenkin nykyisin näitä määräyksiä, teräksen määrää ym. on tiukennettu - varmaan vuosien mittaan ilmenneiden ongelmien vuoksi.


2. LEHTERIN TUKEUTUMINEN SEINIEN VARAAN
Lehterin rakenne oli sellainen, että lehteri tukeutui = liittyi ylös tultaessa portaiden yläpäähän, sitten vasemmalla lehterin takaseinä liittyi / tukeutui kirkon peräseinään ja lehterin vasen sivu kirkon sivuseinään.
Lehterin alla ei ollut mitään tukipylväitä alhaaltapäin tukemaan sitä.

TODETTIIN
että lehterin paino, rasitus oli vetänyt kirkon peräseinän sisäpuolen elementtejä 7 cm sisäänpäin. Mm. tämä ja se, että alhaalta päin ei ollut tukea, oli saanut aikaan osaltaan murtumia lehterin rakenteisiin, lattiaan. Lisäksi liian hidas värähdysluku oli mennyt ylitäyden - ylipainoisen lehterin kohdalla resonanssiin ja siksi vaakatasossa se oli oikeasti heilunut - resonanssissa niinkuin kaksi työntekijää oli nähnyt.
Sortumista ei kuitenkaan voinut tapahtua, koska teräkset betonin sisällä pitivät sen koossa - rakennusmääräysten mukaisesti.

KORJAUSTOIMENPITEET
Seurakunnan yleismies 'Pelle Peloton' = Pertti Ottman, joka korjasi, rakensi,  huolsi kaikki paikat ja keksi aina luovia ratkaisuja mitä merkillisimpiin asioihin - sanoi heti, että siihen täytyy laittaa teräsbetonipylväät ja oli suunnitellut, millaisella järjestelyllä lehterin alle tehdään reiät lattiaan ja miten siitä saadaan pylväät paikoilleen...
Insinöörit naureskelivat, että ei sitä niin tehdä, vaan täytyy suunnitella vahvemmat tukirakenteet sinne sivuseiniin, jäykistää rakenteet ym.

TUKIPYLVÄÄT
Kun sitten korjaussuunnitelmat etenivät ja täsmentyivät, niin lehterin alle laitettiin teräsbetonipylväät lattian ja sen alla olevan tilan läpi peruskallioon asti ja teräsbetonipylväiden päät olivat 'timanttivahvisteiset', että ne tukeutuvat peruskallioon niin, etteivät liiku sivusuunnassa.

LEHTERIN LATTIARAKENTEEN
jäykistäminen, jolla värähdysluku saadaan tarpeeksi tiheäksi, tapahtui siten, että
- lehterin lattiataso - betoninen kansi sahattiin kokonaan pois - rakennehan oli ontto, sillä muutoin se olisi ollut liian painava.
- siitä kohdasta, missä teräsbetonipylväs tuli lehterin alaosan läpi, teräsbetonipylvään päähän hitsattiin varmaan vähintään n. 50 mm halkaisijaltaan olevat harjateräkset, jotka lähtivät säteittäin pylväiden päästä usealle taholle pylvään ympärille ja päättyivät lehterin ulkoseiniin ja niiden raudoitukseen.
Pylväät ottivat näin kantaakseen lehterin lattian koko alueelta kohdistuvan painon ja johtavat sen peruskallion varaan.
Silloin todettiin, että vaikka kirkko muuten 'sortuisi' siitä päästä, niin lehteri jäisi olemaan, koska se lepää peruskallion varassa.

Sen jälkeen kansi = lehterin lattia valettiin taas paikoilleen ja asetettiin väkimäärä, joka siellä saattoi olla enintään. Tilapäinen poikkeaminen oli luvallista, jos oli varalla henkilökuntaa, vahtimestareita, niin että jos jotain sattuisi kirkossa tulipalo tms... niin henkilökunta auttaisi väen poistumaan järjestyksessä ja nopeasti lehteriltä.

Valitettavasti ei tullut valokuvaa siitä vaiheesta, kun lehterin kansi oli vielä auki ja olisi nähtävissä teräsbetonipylväiden päistä säteittäin lähtevät paksut harjateräkset ym.

sementtikansi

Tässä kuvassa näkyy tummempana betonina se alue, joka oli avattu vahvojen säteittäisten harjaterästen asentamiseksi.

Seuraavassa kuvassa valkoinen viiva osoittaa alueiden rajaa:

sementtikansi



KIRPPUTORITILAN RAKENTAMINEN KIRKKOSALIN ALLE

KIRKON KELLARIKERROKSESSA on kirkkorakennuksen oikea puoli käytössä, varastotiloina, väestönsuojelutiloina, teknisinä tiloina ym.
Kirkkosalin alapuolella oli vain käyttämätön matala tila. Kuntotarkastuksen tienoissa oli esillä ajatus, että tämä kirkkosalin alapuolinen tila voitaisiin rakentaa ja saada toimintatilaa sinne. Tilaa ei voinut syventää eli saada huonekorkeutta kunnolla ja niin sinne sitten suunniteltiin kirpputorin myymälän ja varaston käyttöön tuleva tila.

Näiden tutkimusten yhteydessä selvitettiin, miten paljon lattiapintaa voidaan saada alaspäin - koska tilan kattokorkeuden määräsi kirkkosalin lattian taso. Tutkimuksen yhteydessä selvisi tärkeä asia:

- PUUPAALUT ovat terveitä, ne ovat pohjaveden alapuolella ja kirkon perustus on turvassa. (Turussa on muutama puupaalujen varassa oleva talo vajoamassa, koska paalujen yläosat ovat pohjaveden yläpuolella ja lahonneet joutuessaan ilman kanssa kosketukseen.
Koska pohjaveden tasoon vaikuttavat erilaiset ympäristön toimenpiteet, teiden, väylien ja muiden rakennusten perustuskaivannot ym. niin kirkkomme kohdalla pohjaveden taso varmistettiin kahdella tavalla:

- Kirpputorin lattian alla on KAIVOT ja PUMPPUJÄRJESTELMÄ. Jos anturit toteavat, että pohjaveden taso alkaa laskea, niin pumput pumppaavat lisää vettä sinne kaivoihin ja niistä se leviää kirkon alapuolella ja varmistetaan, että puupaalut ovat vedenpinnan alapuolella.
- Mutta koska kirpputorin lattiataso on ympäröivän pihan ja parkkipaikan tasoa alempana, niin siltä varalta, että kaatosateet tms. alkaisi tuoda vettä ovien / portaiden kautta sisään tilan lattialle tai lattiarakenteen alle, niin vastaavasti kaivojen pumppujärjestelmä alkaa pumputa liikavettä hulevesiviemärijärjestelmään ja pitää pohjaveden pinnan tason sopivana.

Näillä toimenpiteillä kirkkomme perustukset on suojattu.

HIUSHALKEAMAT ovat kuitenkin osoitus, että 'kahdelle perustalle ei kannattaisi rakentaa'. Jeesus varoitti tästä:

"Jokainen, joka kuulee nämä sanani
ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies,
joka rakensi talonsa kalliolle.
Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut,
sillä se oli rakennettu kallioperustalle.

Jokainen, joka kuulee nämä sanani,
mutta ei tee niiden mukaan, on kuin tyhmä mies,
joka rakensi talonsa hiekalle.
Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, maan tasalle saakka."
Matteus 7:24-26

Keväisin oli monien vuosien ajan koululaisjumalanpalvelukset lukuvuoden päättyessä ja vastaavasti syksyllä lukukauden alkaessa. - Myöhemmin ne siirtyivät usein adventin/joulun aikaan sekä kevätlukukaudella pääsiäisen aikaan.
Saarnaaja joutui aina miettimään koululaisjumalanpalveluksessa mielenkiinnon herättämistä, havainnollisuutta, jotain, mitä saattoi näyttää lapsille ja nuorille yhteyden syntymiseksi ja sanoman välittymiseksi.

Näiden seinäkorjausten jälkeen eräässä kevään koululaisjumalanpalveluksessa otin yllä olevan vuorisaarnan kohdan tekstiksi. Pyysin kaikkia katsomaan saarnatuolin viereiselle seinälle, missä on selvä halkeama (korjattu) ja kerroin, että se johtuu kahdelle perustalle rakentamisesta - peruskalliolle ja saven keskellä oleville paaluille, sen sijaan, että rakennettaisiin Jeesuksen sanojen mukaan kokonaan kalliolle...
Kaikki tuijottivat seinää ja tuntui, että jotain Jeesuksen sanoista meni perille.

KERROTAAN, että kirkon piirustuksia ja hyväksyntää kirkkohallituksesta haettaessa, joku kirkkoneuvos olisi sanonut, että "kummallisia ne järvenpääläiset, kun rakentavat kirkon siihen rinteeseen, eikä sinne mäen päälle, kalliolle."
Ilmeisesti järvenpääläiset olivat ajatelleet, että kirkonmäki olisi liian ahdas paikka siinä Puutalon ja Vanhankirkon välissä.


BETONIPINNAN KUVIOT - HAHMOT

Jos ihmisen silmä näkee jotain sellaista, minkä muoto ei ole tarkasti määriteltävissä, niin aivot alkavat yhdistellä nähtyä kuviota lähimmäksi jotain sellaista, jonka on nähnyt aikaisemminkin...
Rakentamisvaiheessa betonipintojen kosteus on levinnyt ja luonut vähän erilaisia 'alueita' siihen muotin pintaan ja ne ovat kuivumisen myötä jääneet olemaan. Betonipinta ei ole 'tasaisen harmaa' joka paikassa.

Näistä kuvioista em. tavoin silmä voi hahmottaa erilaisia asioita. Ilmiön havainnollistamiseksi olen ottanut muutaman kuvan seinäpinnoista  - joissakin kuvissa tehostanut kuvankäsittelyssä kontrastia, jolloin ne kuviot tulevat paremmin näkyviin ja sitten vielä kuvankäsittelyssä piirtänyt kevyesti viivaa näitä erilaisia harmaita kuvion reunoja mukaillen, niin ne nousevat sieltä paremmin hahmottuen.
Katsellaan ensin alttarin puisen taustan/krusifiksin oikealle puolelle:

etuseinä

Kulkueristin ja alttaritaustan välissä näkyy ristiinnaulitun sivukuva ja oikeassa yläkulmassa muutama ihmishahmo Jeesuksen ajan mukaisesti pitkässä viitassaan.
(Ristiinnaulitun yläpuolelta kulkueristin keskelle kulkeva viiva on varjo nailonsiimasta, joka pitää kuvasta oikealla olevia palmun haaroja ylempänä, etteivät ne estä kulkua palmun ohitse alttarille.)

etuseinä


Sama kuvio näkyy myös ilman auringonvaloa.

etuseinä




etuseinä



Henkilöhahmot ovat monessa kohdassa seinällä nähtävissä, koska hahmon pää muodostuu helposti  betonielementeissä neljässä kohdassa olevista muottien kiinnitystappien reikien ympärillä olevasta tummasta pienestä pyöreästä aukosta, joka on täytetty vähän tummemmalla sementilla ja vesi on valunut pyöreän tapin kahta puolta alas luoden vaikutelman henkilön viitasta.

henkilöhahmot



henkilöhahmot




Seuraavaksi katsotaan alttariseinän krusifiksin puutaustan ylä- ja vasemmalle puolelle.


ehtoollinen

Seinärakenteen voimakkaiden vaakaviivojen kohdalla etenee 'nauhamaisesti' leveänä kuvahahmoja oikealta vasemmalle kohti nurkkaa. Kun katselin tätä, niin mieleeni nousi -  siis aivot etsivät epäselvään kuvioon muistivarastostamme jotain, mikä muistuttaa tätä muotoa  -  mieleeni nousi Leonardo da Vincin hyvin tutun "Viimeinen ehtoollinen" maalauksen vaakaprofiili.


ehtoollinen



ehtoollinen




Tuo mielikuva jatkuu vielä nurkan ympäri sivuseinälle.



ehtoollinen

Alemmalla voimakkaalla vaakaviivalla on samoin vähän säännöllisempi ehtoollispöytä, jonka ääressä ihmishahmot alkavat alttariveistoksen puutaustasta vasemmalle kiertäen kirkkosalia... :)




EHTOOLLISPÖYTÄ - ALTTARIKAIDE - YHTEINEN PÖYTÄ

Laajalle jatkuva, laajenava ehtoollispöytä kertoo siitä, että Jeesus asetti ehtoollisen kaikille kristityille yhteiseksi pöydäksi. Kun me kokoonnumme omaan kirkkoomme ehtoolliselle, niin sen tekevät kaikki toisetkin kristityt omassa kirkossaan, mutta me olemme kaikki samassa pöydässä Jeesuksen ravitessa uskoamme, toivoamme, vakuuttaen oman ruumiinsa ja verensä kautta syntiemme sovituksen ja anteeksiantamuksen lahjan.

Ihminen helposti - varsinkin masentuneena - ajattelee, että sovitus ja anteeksiantamus koskee toisia, ei minua. Ehtoollisessa leipä ja viini 'ovat' Jeesuksen ruumis ja veri, jotka hän on antanut meidän jokaisen edestä. Kun me nautimme ehtoollisen, se jaetaan jokaiselle henkilökohtaisesti samassa pöydässä, se merkitsee heikolle uskolle rohkeutta luottaa, tämän Jeesus on tehnyt minun edestäni - tämä kuuluu minulle.

Katolinen kirkko opettaa, että ehtoollisaineet muuttuvat ja siksi ehtoollisen yhteydessä asetettuja / käytettyjä ehtoollisaineita säilytetään erillisessä kaapissa, jonka oven edessä on öljylamppu palamassa merkiksi kaapin sisällöstä.
-  Luther teologisessa työssään käsitteli monia vallalla olleita uskonkäsityksiä ( emme niihin nyt  mene enempää, ne ovat luettavissa hänen kootuissa teoksissaan), mutta Luther ei esittänyt aineiden muuttumisoppia, vaan perustaa Jeesuksen asetussanojen tulkinnan Jeesuksen sanoihin TÄMÄ ON

Herramme Jeesus Kristus, sinä yönä, jona hänet kavallettiin,
otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen:
Ottakaa ja syökää, TÄMÄ ON minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne.
Tehkää se minun muistokseni.

Samoin hän otti maljan, kiitti ja sanoi: Ottakaa ja juokaa tästä, te kaikki.
TÄMÄ MALJA ON uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne
syntien anteeksiantamiseksi.
Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.

Lutherin näkemys perustuu, että Jeesus ei sanonut, tämä muuttuu, vaan TÄMÄ ON. Luther ei ota siis kantaa ehtoollisaineiden kemialliseen muotoon, vaan uskoon, että 'tämä on' = miettimättä ja pohtimatta millä tavalla kemiat toimivat - vaan Jeesuksen sovituskuolema tulee näkyvällä tavalla ehtoollisen sakramentissa leivän ja viinin kautta todelliseksi, käsin kosketeltavaksi - heikon uskon vahvistukseksi. Jeesus itse asetti sen ja käski näin tehdä - tuntien varmaan, miten hauras ja horjuva ihmisen mieli on ja usko elää yhteydestä - tällä kertaa näkyvien aineiden välityksellä - yhteydestä Jumalaan.
Voimme sisäistää ehtoollisen merkitystä, kun mietimme omalla kohdallamme, että mitä meiltä puuttuisi, jos ei olisi ehtoollista?

Meillä on luterilaisessa kirkossa 2 sakramenttia: Kaste ja ehtoollinen. Sakramentti poikkeaa muista uskoon, elämään  liittyvistä asioista, että
1 ne ovat Jeesuksen itsensä asettamat - 2 niissä yhdistyvät näkyvä aine ja Jumalan sana.

https://evl.fi/tutki-uskoa/kaste-ja-ehtoollinen

Tällaisissa asioissa meidän kannattaa keskittyä ytimeen - pääasiaan - merkitykseen - sanomaan, eikä ruveta ruotimaan kovasti yksityiskohtia loputtomasti eritellen, sillä pohjimmiltaan usko, yhteys Jumalaan on aina ihmisen sisin ja syvin asia hänen persoonassaan. Usko on AINA yksistään Jumalan ja ihmisen välinen herkin asia - eikä silloin kenenkään pidä ruveta sormeilemaan toisen käsitystä - jokainen vastaamme Jumalalle siitä, mitä Hän on Raamatussa sanonut ja miten me ymmärrämme ja elämme Hänen yhteydessään.



JUMALAN NÄKÖKULMASTA

Meidän ihmisten rajoittuneisuuden tähden elämme jaukautuneina erilaisiin kirkkokuntiin, mutta Jumalan silmissä jokaisessa kirkossa ehtoolliselle tulevat seurakuntalaiset, seurakunta on "yksi, pyhä ja yhteinen", jonka edestä Kristus on itsensä antanut syntiuhriksi - sovituksen sinetiksi.

"Eikö malja, jonka me siunaamme, ole yhteys Kristuksen vereen?
Ja eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen?

Leipä on yksi, ja niin mekin olemme yksi ruumis, vaikka meitä on monta,
sillä tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdestä leivästä."
1.Kor 10:16-17


Sanoin, että Jumalan silmissä ympäri maapallon kristikunta kokoontuu ehtoolliselle - yksi, pyhä, yhteinen...:

namibia


Namibialaisessa kirkossa...


namibia


SENEGALIN JA JÄRVENPÄÄN KAUTTA...

Koin maailmanlaajuisen  - maapallon ympäri ulottuvan yhteisen ehtoollispöydän vuosia sitten hyvin konkreettisena eräässä heinäkuun sunnuntain messussamme.
Seurakunnalla oli Afrikassa Senegalissa nimikkolähettinä Raija Hirsimäki. Seurakunta muisti aina esirukouksessa ja minulla oli aina messussa yhteyden tunne, että Raija on siellä mukana yhteisessä jumalanpalveluksessa ja ehtoollisessa, koska seurakunta on maailmanlaajuinen yhteys kaikkien kristittyjen kesken.

Läheteillä oli vuosilomaa kerran vuodessa. En tiennyt, että Raija oli lomalla Järvenpäässä. - Jaoin ehtoollista, etenin alttarikaiteen myötä ja seuraavana oli  Raijan vuoro, jaoin hänelle...  ja jatkoin seuraavalle - yhdessä hetkessä minulle tuli voimakas kokemus:
"...hetkinen, tässä oli nyt jotain erikoista, Raijahan on ollut koko ajan yhteisessä ehtoollispöydässä Senegalissa, mutta - hei (!) nythän hän onkin täällä - Järvenpään puoleisessa päässä".
Ehtoollispöytä on kuten kristillinen kirkkokin... "yksi, pyhä ja yhteinen" - olemme kaikki kristityt Kristuksessa yksi ruumis, jossa on monta jäsentä.



YHTEINEN PÖYTÄ EI VAIN MAAPALLON YMPÄRI -
VAAN NÄKYVÄN JA NÄKYMÄTTÖMÄN SEURAKUNNAN VÄLILLÄ - YHDISTÄEN AJAN JA IANKAIKKISUUDEN

Jeesus lupasi opetuslapsille  = meille kaikille  - ehtoollisen asettaessaan:

26. Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini." 
27. Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä, te kaikki.
28. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.
29. Ja minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia ENNEN KUIN SINÄ PÄIVÄNÄ, JONA JUON UUTTA VIINIÄ TEIDÄN KANSSANNE ISÄNI VALTAKUNNASSA."   Matt 26

Siksi alttarikaide, joka usein alkaa alttarin toiselta puolelta seinästä ja kaartaa kirkon sisällä alttarin toiselle puolelle seinään - ajatellaan jatkuvan myös ajan rajan ylitse sinne iankaikkisen elämän puolelle, missä Jeesus 'Isänsä valtakunnassa' viettää ehtoollista jo sinne perille päässeiden seurakunnan jäsenten kanssa. "Yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa."
Näkymättömän seurakunnan yhteyttä ehtoollisessa kuvaa mielestäni osuvasti Helmi Luomin maalaama taulu.

Helmi Luomi - oli jo 1950 - luvulla seurakunnan vastuunkantajia, vapaaehtoisia diakoniatyössä, päiväkerhoja perustamassa, kirpputoria jne. oli jumalanpalveluksessa aina, kun pystyi lähtemään. Vielä vanhuuden päivinään korttelin toisella reunalla Kirkkopihan hoitokodista hän tuli joka sunnuntai lähes 90-vuotiaana - yhdessä avustajansa kanssa omalle paikalleen kirkon etuosassa.

helmi

Koska Helmi ei enää oikein kuullut, niin  vuorossa olevat papit toivat hänelle toimittajien käytössä olleen messun monisteen, josta Helmi saattoi lukea tekstit, rukoukset ja elää täydemmin mukana messun vaiheissa.
Helmi koki asiat taiteilijan herkällä tavalla ja kuvasi maalaustensa kautta Jumalan todellisuutta. Hän maalasi seuraavan taulun miehensä Einon kuoleman jälkeen:


helmi

"Siellä se on Einokin..." oli hänen iloinen kommenttinsa taulua hänen kotinsa seinällä katsellessamme. Lisäsin jatkoksi: "Niin ja Orvokkikin..."

Kirkon uskon mukaan ehtoollinen on ihmisen läheisintä yhteyttä Kristukseen, joka antaa itsensä elämän leiväksi jokaiselle, joka uskoo häneen (Joh. 6: 35). Ehtoollinen on syntien anteeksiantamuksen, sovituksen ja lunastuksen ateria.

Kristillisen elämän tarkoituksena on päästä Jumalan valtakuntaan suurelle ehtoolliselle taivaassa Kristuksen kanssa. Ehtoollinen ennakoi tätä taivaallista juhla-ateriaa.





Palataan vielä takaisin tähän meidän oman kirkkomme ehtoollispöytään:



EHTOOLLISEN LAHJA


pikarit

"Tulkaa - kaikki on valmiina."





Me syntiset tulemme, polvistumme jykevän alttarikaiteen varaan, tyhjin käsin vastaanottamaan ehtoollisen - kaikki on valmiina...

tyhjin käsin

...odotamme vuoroamme -  meille jaetaan Elämän Leipä - Kristuksen ruumis ja sovituksen malja.

Tässä pöydässä, ketään ei ohiteta, kukaan ei jää väliin. Jeesus kohtaa meidät jokaisen vuorollaan. Armo ja anteeksiantamus kuuluvat meille kaikille - ehtoollinen 'ei lopu kesken' - jokaiselle riittää - loputon, ääretön, ansaitsematon armo -  aina uusi. Se ei kulu loppuun milloinkaan. "Kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan..:"

               VIRSI 270
1. Enkö Herraa Jumalaani
riemuvirsin kiittäisi!
Enkö suurta auttajaani
ylistäisi hartaasti!
Pohjatonta laupeutta
lapsilleen hän osoittaa,
Isän sydän armahtaa
täynnä pelkkää rakkautta.

Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

Paul Gerhardtin virsi  v 1653 - Suom. Otto Immanuel Colliander v 1874 - Virsikirjaan v 1886. Virressä on 12 säkeistöä, jotka jokainen kuvaa eri tavoin: "Miten kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan." Suosittelen avaamaan pdf-tiedoston, jossa ne kaikki 12 säkeistöä on luettavana.  - Nuottikuva löytyy virsikirjasta, kun haluat laulaa sen.
Armo on loppumaton, pysyvin asia maailmankaikkeudessa, niin tässä ajassa kuin tulevassa. Siksi Jumalan armoon voi aina luottaa. Jesajakin vakuuttaa:
Sillä vuoret väistykööt
ja kukkulat horjukoot,
mutta minun armoni ei sinusta väisty,
eikä minun rauhanliittoni horju,
sanoo Herra, sinun armahtajasi.
Jes 54:10



tyhjin käsin

Jesaja jatkaa edelleen:
Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen.
Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää;
tulkaa, ostakaa ilman rahatta,
ilman hinnatta viiniä ja maitoa.

Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni;
kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää.
Ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton,
annan lujat Daavidin armot.

Jes 55:1,3


hpe





KERRAN EHTOOLLISEN VIETON YHTEYDESSÄ



alttari


Kerran ehtoollisen jaon yhteydessä ehtoollisviiniä kaatui alttaripöydälle. Se valui betonisen alttaripöydän etureunaa myöten alas.
Nähdessäni avustajana sen, ensimmäinen reaktioni oli: "Hyvänen aika, sehän täytyy pian puhdistaa pois. Sitten katsoin puista krusiksia. Mieleeni nousi kuva Kristuksen rististä Golgatan kalliolla, miten Vapahtajan veri valui ristiltä kalliolle... - meidän syntiemme sovitukseksi. Se oli todellinen tapahtuma, ei kuviteltu näytelmä. - Ei ole kiirettä puhdistaa...

'Hän kärsi rangaistuksen,
jotta meillä olisi rauha,
hänen haavojensa hinnalla
me olemme parantuneet."
Jes 53:5





LAPSET EHTOOLLISELLA

Nyt on totuttu siihen, että lapset tulevat yhdessä vanhempiensa kanssa ehtoollispöytään, heidät siunataan tai heille jaetaan ehtoollinen sen mukaan kuin vanhemmat ovat sopineet. Pikari lapsen kädessä kertoo selvästi, että hänelle jaetaan leipä ja vähän viiniä - myös alkoholitonta on alttarilla jaossa.
Joskus vanhemmat pyytävät, että annetaan vain leipä.


ENNEN LASTEN EHTOOLLISTA
Näin ei ole ollut aina. Jo 1960 - luvulla oli käyty pitkään keskustelua ehtoollispöydän avaamisesta, ehtoollisen jakamisesta lapsille. Lapset saattoivat tulla vanhempien kanssa ehtoollispöytään siunattavaksi. Kun näin tapahtui ja jaoin ehtoollista ja annoin aikuisille, isälle, äidille, niin usein pieni käsi ojentui siitä äidin ja isän välistä  ottamaan vastaan ehtoollisen - mutta kun en antanut käteen mitään, niin katse muuttui ihmetteleväksi ja pettyneeksi ja koin selvästi, ettei lapsi voinut ymmärtää, miksi hänen kätensä ohitetaan. Koin pettäväni lapsen luottamuksen alttarilla. Mietin, että millaisen käsityksen lapsi saa Jumalasta, joka kutsuu meidät ehtoolliselle ja muille jaetaan, mutta hänelle ei anneta.


LAPSEN KYSYMYKSIÄ:
Perheessämme tyttäremme oli miettinyt sitä, miksi lapsille ei anneta ehtoollista. Hän kysyi sitä äidiltä. Orvokki mietti hetken ja sanoi sitten, että ne piispasedät ovat päättäneet, että lapsille ei voida antaa, kun niiden tarvitsee ymmärtää se, mitä sovitus tarkoittaa, ehtoollisen merkitys ja sitten toisekseen se viini on myös vähän väkevää, niin ettei se ole hyvä lapsen vatsalle.  - Selitys tyydytti vähän aikaa.

Sitten eräänä päivänä hän tuli ja sanoi: "Kyllä minulle voisi jo sen ehtoollisen antaa, sillä mä ymmärrän sen synnin ja veren ja mun vatsanikaan ei ole enää niin arka!"


KRISTIKUNNAN VANHIN EHTOOLLISKÄYTÄNTÖ

Ortodoksikirkossa on aina ollut käytäntö, että lapsille jaetaan kasteen jälkeen ehtoollista samoin kuin aikuisillekin. - Luterilaisessa kirkossa ehtoolliselle voi osallistua vasta rippikoulun jälkeen.

Pitkin aikaa käytiin keskustelua lasten ehtoolliselle osallistumisesta varsinkin 1960-luvulla yhä enemmän ja kehitys johti siihen, että  Kirkolliskokous teki v 1973 periaatepäätöksen palaamisesta kristikunnan vanhimpaan ehtoolliskäytäntöön:

Lapset saavat osallistua ehtoolliselle yhdessä vanhempiensa kanssa, sillä "kaste ja ehtoollinen kuuluvat yhteen".

Piispainkokoukselta valmistui v 1978 tarkemmat ohjeet käytännön järjestelyistä. Kirkon Lasten keskus kokosi esitteen seurakuntia ja koteja varten. Esitettä jaettiin paljon seurakuntiin, lapsi- ja perhetyön parissa, koulutustilanteissa. Sitä olivat laatimassa mm. lapsityön kouluttajat Pirkko-Liisa Alopaeus ja Orvokki Harjuvaara ja Juhani Järvelä huolehti taitosta.
Esitteen valokuvat otettiin Järvenpään kirkossa tavallisessa jumalanpalveluksessa, koska Pirkko-Liisa ja Orvokki olivat kouluttajina Lapsityön instituutissa Seurakuntaopistolla ja Junnu Järveläkin asuu Järvenpäässä.
Vain yksi kuva oli 'lavastettuna' alttarinäkymänä, jossa kolme lasta olivat alttarin edessä seisomassa.


  Esite kansi
Esitteen kansi....

Vasemmalta Airi Lehtineva, Petteri, Samuli ja Orvokki Harjuvaara ja alttarilla
 silloinen Kirkon koulutuskeskuksen johtaja  - myöhemmin piispa Kalevi Toiviainen.
LISÄÄ... klikkaa koko esite ja muuotsvaiheen käytännön opasmonisteen sivulle...



PYHÄN LÄSNÄOLO - KASTE JA EHTOOLLINEN
Kasteen yhteydessä luettaan aina Jeesuksen selkeä kaste- ja lähetyskäsky - opetellaan jo rippikoulussa ulkoa:

Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen  ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."
Matt 28:18-20

Jeesus oli realisti. Hän näki lapsen monesti syrjityn aseman, lapsen ainutlaatuisuuden, rehellisen ja aidon persoonan - ei vielä aikuisten asenteiden monesti painostaman tai vääristämän. Jeesuksen suhde lapseen, lapsen aseman ymmärtäminen tulee selkeästi esiin toisessa kastetoimituksen yhteydessä luettavassa - monesti kummi, vanhempi, isovanhempi tms. lukee kastetoimituksen aikana - nk. lasten evankeliumissa:

Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset NUHTELIVAT tuojia. Mutta kun Jeesus sen näki, NÄRKÄSTYI hän ja sanoi heille: "SALLIKAA lasten tulla MINUN TYKÖNI, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa NIINKUIN LAPSI, se ei pääse sinne sisälle."  Ja hän otti heitä SYLIINSÄ, pani kätensä heidän päällensä ja SIUNASI heitä.
Mark 10:13-16

Jeesuksen omat aikuiset opetuslapset NUHTELIVAT lasten tuojia... mutta Jeesus NÄRKÄSTYI heidän suhtautumisestaan ja kontaktistaan lapseen. - Vanha kasvatusohje oli "siunaa ja silitä".


JEESUS OLI 2000 VUOTTA AIKAANSA EDELLÄ
Jeesus nosti esille jo 2000 vuotta sitten lapsen oikeudet, suojelun, kehitysvaiheensa mukaisen lapsen persoonan koskemattomuuden ja kunnioittamiseen. Kansakunnat määrittelivät ne vasta 1.maailmansodan jälkeen 1924 Kansainliiton toimesta "Geneven julistuksen" muodossa.
Kansainliiton epäonnistuttua - toisen maailmansodan jälkeen YK on uudestaan määritellyt "Lapsen oikeudet" ja niiden sopimuksen, johon valtiot ovat sitoutuneet - ainoastaan Yhdysvallat ei ole liittynyt siihen - eikä näytä edes yhtään  lähentyvän niitä.


JEESUKSEN YKSINKERTAISET OHJEET
Lapsi on sellaisenaan arvokas oma persoona, oikeus olla lapsi eikä pieni aikuinen, jolla on ihmisarvo vasta, kun hän on kasvanut isoksi ja hyödylliseksi.

Kohta sen jälkeen opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"

Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen
ja sanoi: "Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.
Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.

Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut.

Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. 
Matt 18:1-6

1. Lapsen persoonan aitous ja tärkeys - kun ihmissielun tutkimus / psykologia on todennut, että 1-3 ensimmäisen ikävuoden yhteydet, kohtelu, tapahtumat vaikuttavat pysyvästi läpi ihmisen elämän.

2. Jeesus sitoutuu lapsen persoonan kohtaamiseen, elämän hoivaamiseen, niin että 'joka ottaa luokseen... ottaa luokseen minut.'

3. Jos joku 'johdattaa lankeemukseen' (= kreikankielen sana 'skandalon' tarkoittaa keppiä, joka piti auki eläimelle viritetyn ansan luukkua) 'jotka uskovat minuun...'
Jeesus harvoin käytti kovien tuomioiden sanaa - kaikkein kovimpia fariseuksille (Matt 23 luku) ja viimeisen tuomion yhteydessä niille, jotka olivat jättäneet auttamatta (Matt 25:32-36).
Lasten turmelijoille hänellä oli yksinkertainen ohje: Myllynkivi kaulaan ja meren syvyyteen... - sieltä on mahdotonta palata koskaan jatkamaan julmaa toimintaansa.


LAPSET OVAT JUMALAN SILMÄTERÄ
Samassa Matt 18 luvussa Jeesus sanoo painokkaasti:

"Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä.
Sillä minä sanon teille:
heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja."
Matt 18:10

Raamattu kertoo, että meillä on jokaisella suojelusenkeli ja LASTEN enkelit ovat lähinnä Jumalaa, joka hetki ovat 'katseyhteydessä' Taivaalliseen Isään.


KOKEMUKSENI LAPSISTA EHTOOLLISELLA
Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä koskettavampaa on ehtoollisen jakajalle, kun lapset tulevat... pienin lapsi on kastettu jokin aika sitten ja nyt ehtoollispöydässä äidin, isän, kummin sylissä. Siinä on pyhän läsnäolo tavallista voimakkaampana, Jumalan läsnäolo ympäröi lapsen jo ensi hetkistä lähtien - elämän loppuun asti. Monet papit lukevat kasteen yhteydessä Psalmista 139:13-16

"Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani.
Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut."

Lapsi ei pääse vielä itse tulemaan, tarvitaan vanhemmat, jotka kantavat hänet sylissään, mutta lapsi on itsenäisenä persoonana - Jumalan silmäterä - siinä ehtoollisen siunauksen keskellä - joka liittää hänetkin jo samaan pöytään, jossa  esivanhemmatkin ovat näkymättömässä seurakunnassa.

Kun vähän isommalle lapselle jaan ehtoollisaineet, ei tarvitse enää sivuuttaa ojentuvaa kättä  -  ja kestää luottavaisen katseen pettynyttä ilmettä - nyt ilo ja luottamus kuvastuvat lapsen katseessa avoimesti, toisinaan välittömämmin kuin aikuisten silmissä. Silloin on hyvin elävänä Jeesuksen sana... "ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi..."
Se lapsen katse, kontakti, koko olemus... - monesti tulee olo, että lapsi alttarikaiteen äärellä näkee minun ohitseni, katsoo sinne johonkin, johon meidän aikuisten silmät eivät näe...

Ensio Kurki-Suonio kirjoittaa runossaan LAPSI ON LÄHELLÄ

"Kuin kotikieli soivat lapsen suussa
nuo aikuisille usein vaikeat:
Jerusalem ja Betlehem ja Jeesus,
ne hälle on kuin ikituttavat.

Hän enkeleistä kertoo, kirkkain silmin,
kuin nähnein kasvoin, äänin luontevin.
Niin läheinen on näkymätön hälle,
hän ymmärtää sen meitä ylemmin.

Hän luottavasti astuu tielle taivaan
ja uskon pyörryttävään suuruuteen.
Viisaitten järjestelmäin estämättä
hän katsoo omaan Hyvään Paimeneen.

Hän kysyy paljon, kysyy ihastellen,
on usein opas suurten vastaajain.
Ei sammu katse usviin kysymysten,
hän kysyy Valtakunnan omistain."


LAPSI

Vuosia sitten oli koskettava näky eräässä messussa. Seurakunnassamme olivat syntyneet neloset.  Nelosten kaste luettiin tuossa messussa. Kaikki neljä lasta olivat ehtoollispöydässä kummiensa sylissä ja kaikki neljä kummisetää - hyvin kookkaita ja vahvoja miehiä päätään muita pitempiä - kävelivät jonossa ehtoolliselta penkkiin - ja pienet vauvat, jokainen sylissä suurella ja turvallisella käsivarrella.


KASTE JA EHTOOLLINEN

Kirkkomme paluu vanhimpaan ehtoolliskäytäntöön perustui tähän: Kaste ja ehtoollinen kuuluvat yhteen.

Kirkkosalissa se tulee nyt kauniisti esiin, kun KASTEPUU on saanut paikkansa saarnatuolin seinämällä - EHTOOLLISPÖYDÄN vieressä:

kastepuu





77

Lasten Keskuksen esitteen lisäksi julkaisemasta kirjasesta

hpe
pdf-tiedostona





"RUMIN KIRKKO" - KAUNEIN KIRKKO
Viittasin alussa siihen, että betonistä kirkkoamme on sanottu 'rumimmaksi kirkoksi'... mutta elämänrosoinen rauhallinen betonipinta osoittaa taas esimerkiksi kastepuun kohdalla valtavan voimansa ja kauneutensa. Sen rauhalliselle taustalle kiinnitetty kastepuu erottuu jokaista piirtoaan ja yksityiskohtaansa myöten - tulee taustastaan lähelle - kohti katsojaa.

Sama ilmiö tapahtuu monissa pimeiden kuukausien marras-joulukuun tilaisuuksissa, joissa yksinkertainen kynttilänvalo valaisee 'kaiken' tai konsertin, missä eri väriset valot maalaavat seinät uskomattomin sävyin - sellainen ei olisi koskaan mahdollista koristeellisesti maalatuissa ja sisustetuissa kirkoissa.

Meidän rakas betoninen kirkkomme puhuu silmiemme kautta lukemattomin vivahtein ja viestein. Saamme olla kiitollisia suunnittelijalle, edesmenneelle Erkki Elomaalle, jonka edeltäjäni Mauno Airola siunasi haudan lepoon tässä kirkossa.




KAUNEIMMAT KIRKOT SEINÄKALENTERI 2015

Ennen kuin menemme katsomaan kirkon häikäisevän kauniita tilannekuvia, katsotaan vielä otsakkeen 'kauneimmat kirkot" - seinäkalenterin etusivun, jossa on pienet kuvat 12 kuukaudelle jaetuista kirkoista - Järvenpään kirkko lokakuun kuvassa. Kalenterin kustansi ja jakeli kirkon 'virallinen' kustantaja Sacrum.

kalenteri

klikkaa 1,5 kertaa SUUREMPI kuva...




KUVIA MUUTAMISTA TILAISUUKSISTA KIRKOSSA

MUTTA ENSIN KIRKON AKUSTIIKASTA
Kirkon akustiikka on aivan upea kaikelle musiikille. Jälkikaiku on sopivan pitkä, muistaakseni n. 5 sekuntia. Akustiikka toistaa sekä yksittäisen huilun, viulun tms. soittimen äänen niin, että se täyttää koko kirkkotilan ja kuuluu joka paikassa. Aivan samoin se sopii isojen kuoroteosten, passioiden ja oratorioiden esittämiseen nautittavalla tarkkuudella ja tavalla.  Hieman kaikua säädettiin sillä, että  kirkon keskikäytävälle laitettiin matto, se paransi vaikutelmaa, mutta asiantuntijat sanoivat, että enempää ei pidä pehmentää akustiikkaa, koska sopiva määrä jälkikaikua tarvitaan.

Tämän vuoksi kirkossamme on monesti äänitetty musiikkia levyjen ym. kantanauhoitusten tallentamiseksi.

PUHEÄÄNEN TOISTO
On ollut kaksi hankalaa toistettavaa. Ensinnä on puheääni. Ilman äänenvahvistusta puheääni ei kuulu edes saarnatuolista saatika sitten alttarilta tai lukupulpetista paria ensimmäistä penkkiriviä pidemmälle.

Kun tulin seurakuntaan 1974, niin edessä oli saarnastuolin kohdalla ja kuoron viereisellä seinällä yhdet kovaääniset, ja niiden vahvistinlaite oli alttarikaiteen sakastin puoleisessä päässä, niinkuin tästä kuvasta näkyy:

vahvistin

Muistelen, että laite olisi vielä yksinkertaisempi silloin 1974, niin että oikeassa reunassa oli vain yksi pyöreä säädin, josta virta kytkeytyi päälle ja sitten edelleen kääntämällä äänitaso voimistui lisää.

Tämä kuva on vuodelta 1978, joten on mahdollista, että sitä on uusittu. - Siinä on muutama mikrofonin äänenvoimakkuuden säätö.
Erilaisia laitteita, vahvistimia ja säätimiä tuli vuosien mittaan lisää ja laitteet ja säädöt siirtyivät vahtimestarien työtilaan lehterin portaiden alle. Äänentoisto oli kuitenkin aina ongelmallista saada tarpeeksi kuuluvaksi ja toisaalta, ettei se lähtenyt kiertämään. Lisäksi kuuluvuus oli erilaista eri osissa kirkkoa.


SÄHKÖISTEN SOITTIMIEN / BÄNDIEN TOISTO
Toinen ongelmallinen on ollut viime vuosikymmenien aikana käyttöön tulleiden sähköisten soittimien ja lisäksi rumpuyksiköiden ym. äänentoisto. - Siksi niitä varten tuotiin bändien omat mikrofonit, mikseri, kaiuttimet ja koko järjestelmä. Kuitenkin hyvin usein kävi niin, että soitto - äänet oli niin voimakasta ja kaikui taas seinistä ja esim. laulajan ääni ei kuulunut juuri lainkaan soiton keskeltä ja volyymit olivat liian voimakkaat ja muutamat ihmiset lähtivätkin pois, koska korvat eivät olleet tottuneet sellaiseen - nuoret kyllä kuuntelivat.


NYKYINEN VAIHE 2018
En toista lukuisia välivaiheita, vaan hypätään tähän päivään 2018. Nyt kirkossa on uudehkot erinomaiset laitteet, joilla ääni kuuluu joka puolelle, mikrofoneja ja laitteistoa on niin paljon, että bändit käyttävät kirkon oman järjestelmän toistoa, laulajan ääni kuuluu erinomaisesti, samoin soittimien ja kaikki on hyvin 'balanssissa'. Lisäksi puhujilla, liturgilla ym. on pienet omat mikrofonit siinä suun vieressä, niin että vaikka kääntäisi päätään tai liikkuu, niin ääni tulee aina hyvin.
Tietysti tämä kaikki edellyttää vahtimestareilla erinomaista ammattitaitoa käyttää melkoista säätöjärjestelmää ja kaikki hoituu vahtimestareiden toimitilasta. Seuraavaksi pari paljon puhuvaa kuvaa.

äänentoisto







äänentoisto


DATAPROJEKTORI
Äänentoiston lisäksi erilaisten mikrofonien ja järjestelmien hoidon lisäksi he ohjaavat tietokoneella tai erityisellä laitteella dataprojektoria, jonka kuvat ja tekstit tulevat alttariseinällä olevalle valkokankaalle. - Järjestelmä jonka jälkeen ei tarvita satoja - tuhansia paperisia monisteita ja lehtisiä.
Tekstien suunnittelijoiden kannattaisi kuitenkin testata tietokoneella laaditut tekstit KIRKKOSALISSA. Tekstit näyttävät hyviltä tietokoneen ruudulta, mutta kirkkosalissa etäisyyttä valkokankaan ja katsojan välille tulee kymmeniä metrejä ja koska yleensä tila on valaistu samalla, niin tekstin täytyy olla erittäin suurikokoista, jotta sen voi lukea taaempaakin.


MIKROFONIT
on hyvä, että vahtimestarit avaavat ja hoitavat. Esim. Sipoon kirkossa oli vihkimisten yhteydessä aikoinaan niin, että papin piti panna se auki taskussa olevasta lähettimestä. Varsinkin tällaisen huonomuistisen papin kanssa kävi niin, että astuessaan alttarille ja jännittäessään uudessa kirkossa - unohti laittaa sen auki.
Toinen moka oli mahdollista tehdä, että unohti alttarilta tullessaan sulkea sen ja 'sakastikeskustelut' kaikuivat kaikelle kansalle kirkossa :D

Lukupulpetin mikrofoni säädetään samoin vahtimestareiden toimesta. Tämä neuvottiin aina lukijoille. Eräs vanhempi lukijaksi pyydetty kysyi, että eikö pidä tehdä mitään? Vahtimestari sanoi, ettei pidä koskea ollenkaan mikrofoniin. Niin sitten tuli hänen lukuvuoronsa ja hän rupesi naputtelemaan mikrofonia - että kuuluuko - ei kuulunut mitään ja hän luki tekstin ja messun jälkeen valitteli, että kun ei sieltä mikrofonista kuulunut mitään. Vahtimestari sanoi, että ei kuulunut, kun hän oli koputellut sen rikki - mikrofonin sisältä oli yksi osa irronnut.


PUHUMINEN MIKROFONIIN
Suomalaiset helposti pelkäävät 'esillä olemista' ja mikrofonin kanssa se toteutuu niin, että pelätään mikrofoniin puhumista - vetäydytään kauemmaksi mikrofonista - puhutaan hiljaa, ettei vaan kuulu liian kovaa jne.
Saimme asiantuntijoilta pari neuvoa muistettavaksi:
- mikrofoni ei lue ajatuksia
- mikrofoniin pitää puhua, lukea niin kovaa melkein ikäänkuin sitä ei olisi - silloin se toistaa parhaiten ja vahtimestarit voivat aina laskea tasoa, jos tarvitaan, mutta jos joutuvat nostamaan liikaa, niin ääni lähtee kiertämään.
- mikrofoniin pitää puhua 'yksitoikkoisesti' = samanvahvuisella äänellä - EI saa hiljentää sanojen loppuja tai lauseen loppua 'tehokeinona'
- puhuminen ja tekstin lukeminen vähän tavallista puhetta  hitaammin, koska kuulijat ovat etäämpänäm


YLEISRADION PUHEOPETTAJA
Kerran päätimme kutsua Ylen tunnetun puheopettajan, koska saarna on puhuttua.
Hän tuli - viisas kouluttaja. Hän oli antanut meille kullekin tehtäväksi ottaa yhden saarnamme mukaan ja jokaisen piti kirkossa 'saarnata' siitä jokin osuus ja hän kuunteli meidän toisten kanssa ja kävi sitten läpi niitä näytteitä.
Hän ei käsitellyt sisältöä, vaan sitä, miten puhuimme / saarnasimme.
Kun hän oli kuunnellut kaikki, niin hän sanoi, että olitte tehneet huolellista työtä ja kirjoittaneet asiat tarkkaan ja sellainen valmistautuminen on HYVÄ.
MUTTA saarna ei saa olla paperista luettu, vaan teidän täytyy PUHUA saarnatuolista ne asiat, jotka olette kirjoittaneet, sillä ihmisille sama asia puhutaan eri tavalla - kuin lehteen tai kirjaan kirjoitettuna.
PUHUTTAESSA puhuja on kontaktissa ja vuorovaikutuksessa kuulijoiden kanssa.
No sitä sitten piti miettiä saarnaa valmistellessaan.


LUTHERIN NEUVO
saarnaajalle oli: "Mieti mitä aiot sanoa. Mene saarnastuoliin ja sano se - ja tule sitten pois!" Viisas mies tuo Luther ja saarnasi paljon ja kun lukee hänen saarnojaan tai puheitaan, niin hän oli miettinyt varsin runsaasti ja perusteellisesti, mitä sanoi.
Järvenpäässä saarnavuoro tuli kohtuullisin väliajoin yhtä pappia kohden. Siinä mielessä aikaa oli valmistella, mutta kun oli muutakin tehtävää, niin valmistelu oli joskus vaikeaa. Samoin toisinaan tekstin ydinajatus lähti elämään eteenpäin valmistelussa ja oli hyvä edetä ja koota saarna.
Toisinaan saarnan valmistaminen oli kuin kiven takana ja tiesi, että seurakuntalaiset odottavat, että pappi saarnaisi 'hyvin'. Orvokilla oli hyvä neuvo tähän, että aina ei voi pitää hyvää saarnaa, mutta sen voi aina tehdä, että sanoo selvästi ja ymmärrettävästi - itsekin ymmärtäen sen, mitä sanoo - sillon varmaan toisetkin sen ymmärtävät.

Kerran kävi niin, että saarnavuorossa ollut pappi ei tullutkaan messuun, tietysti odoteltiin viime minuuteille, että on vähän myöhässä tms. ja 5 min vaille 10 mietittiin nopeasti, että mitä teemme, kuka saarnaa. Edeltäjäni Mauno Airola nappasi muutaman Pappisliiton jäsenlehden mukaansa messun alkaessa ja sanoi, että hän saarnaa!

Irja Kilpeläinen, sielunhoidon ja työnohjauksen Grand old lady - sanoi vanhenemistaan käsittelevässä kirjassa, että hän toivoo kirkossa, että 'papit sanoisivat jotain rohkaisevaa ja valoisaa saarnansa 5 ensimmäisen minuutin aikana, koska hän ei jaksa seurata saarnaa pitempään tarkkaavaisena.'


Orvokki oli ennen Seurakuntaopistolle siirtymistään lapsityössä. Minulla oli sunnuntaina jonkin perhekirkon saarna ja se oli niitä kertoja, jolloin teksti ja siihen liittyvät asiat olivat avautuneet hyvin saarnaa valmistaessa. Jälkeenpäin lastenohjaajat olivat keskustelleet, että "Jaakko piti hyvän saarnan - olikohan Orvokki valmistanut sen?" Voin kertoa tiedoksi, ettei ollut! 
Kumpikin valmisti itse omat saarnansa ja työnsä, sillä siinä vaiheessa, kun molemmat olimme saman seurakunnan palveluksessa - se oli ainoa keino rauhoittaa kodin elämä töiden ulkopuolelle.

Mietin toisinaan, että miten niissä yksipappisissa seurakunnissa sekä saarnaaja että seurakunta selviää siitä, että sama pappi saarnaa lähes joka sunnuntai vuodesta toiseen???
Huopalahden seurakunnassa Etelä-Haagassa ollessani sen vanha kirkkoherra Yrjö Winter kertoi, että oli 1940-luvulla pitänyt ainoana pappina kaksikielisessä seurakunnassa adventin ja loppiaisen välillä yli 30 saarnaa suomeksi ja ruotsiksi.


LITURGIAN OPETUSTA
Kun liturgi laulaa, rukoilee, ym. niin pyysimme Katria ja Erkkiä opastamaan hengitystekniikkaa ja laulamisessa tarvittavia asioita - kun vain jotkut olivat ns. hyviä laulajia ja jotkut meistä luimme laulettavat osuudet. Varmaan  hyvät laulajat eivät koskaan voi ymmärtää, millaisen tuskan takana oli opetella yksinkertaisia messusävelmiä tällaisella  ns. viivan (-) laulajalla = ei annettu numeroa ollenkaan.
Minulla oli koulutodistuksessa viiva laulussa, toiset saivat sen tähden viivan, että kieltäytyivät laulamasta laulukokeessa ja minä sain sen tähden, että lauloin.


VIIVAN ( - )LITURGINA
Näillä eväillä sitten olin yrittänyt laulaa rippileirilläni ja nuorten toiminnassa... aika heikosti menestyen. Vuosien jälkeen joskus jopa tajusin, että sain kiinni samasta äänestä, mitä toisetkin lauloivat.
Tapiolan khra Tarmo Nuotio koitti tiedekunnan kirkkolaulun opetuksessa selittää, että täytyy laulaa, kyllä se menee.

Ensimmäiseen seurakuntaani Huopalahteen mennessäni yritin sitten laulaa ja pyysin kanttoria vähän harjoittelemaan kanssani - mutta hirveän stressin ne liturgivuorot saivat aikaan. Koin olevani musiikkivammainen. Niin meni vuoden verran, mutta lopulta kanttori sanoi suoraan, että "Jospa sinä lukisit ne messut, kun seurakunnan taiteellinen korva kärsii, jos sinä laulat!" Neuvo oli selkeä ja ymmärrettävä ja niin tein 5v ajan Huopalahdessa.
Siinä sivussa koitin sitten vähän oppia lisää ja jotenkuten se meni, mutta en enää Huopalahdessa messunnut. Kotikasteiden yhteydessä oli pakko osata 'Ystävä sä lapsien' ja 'Mä silmät luon ylös taivaaseen'. Onneksi niissä on kohtuullisen yksinkertainen melodia. - 'Maan korvessa...' vaati varmaan toistakymmentä vuotta ennenkuin...

Kun siirryin Järvenpäähän, niin oli vähän helpompi aloittaa - koska "seurakunta ei tiennyt, miten huono laulaja olin" ja siksi paineet olivat pienempiä - ja aika taitavasti kanttorit vaihtoivat minun mukaan saman messun aikana äänilajia, kun lauloin 'miltä korkeudelta milloinkin' - kaikki kiitos heille!

Jos oikein muistan, niin asia, joka auttoi aika paljon, oli kun Katri ja Erkki opettivat palleahengitystä, josta en koskaan ennen ollut kuullut sanaakaan ja se vähän auttoi, ettei ilma loppunut niin helposti kesken.

LITURGIN ESIINTYMISESTÄ
Lisäksi Erkki opettaessaan teatterikoulussakin tms... (toivottavasti muistan oikein) antoi muutamia hyviä neuvoja. Kun pappikin on ihminen ja elämässä voi olla monia surullisiakin asioita, niin hän sanoi meille, että kun olemme liturgina, niin olemme seurakuntaa varten tehtävässämme ja vaikka ei olisi mieliala kovin korkealla, niin seurakunnalla on oikeus kohdata ystävällisesti hymyilevä, myönteinen ja tehtäväänsä keskittynyt työntekijä. Hän sanojensa selventämiseksi käytti ilmaisua 'pitää vaikka näytellä vaikka siltä ei aina tuntuisi.'

Kotona sitten jonkun viikon kuluttua Orvokki sanoi minulle, että  hänellä on sellainen olo, että olen jotenkin  hellempi kuin aikaisemmin? Vastasin, että ok, tuota noin, Erkki neuvoi meitä, että 'pitää vaikka näytellä!' :D


MESSUSÄVELMIEN UUDISTAMINEN
Musikaalisille papeille nämä uudistukset ja muutokset eivät tuottaneet mitään ongelmaa - varmaan tervetullutta vaihtelua.
Tällaiselle epämusikaaliselle papille muutokset olivat painajainen, juuri, kun olet oppinut jotenkin...niin sitten kaikki muuttuu ja mieletön työ edessä jauhaa niitä päähänsä.
Kun uudet messut tulivat 1990-luvun lopulla, niin pyysin Heikkiä laulamaan ne minulle kasetille. Samaan aikaan käytiin Järvenpäästä muualla nuuskimassa Herättäjäjuhlien järjestelyjä - koska juhlat tulivat Järvenpäähän v 2001.
Juhlat olivat sinä vuonna Leppävirralla. Leppävirralle kestää ajaa autolla vähintään 3,5 tuntia. Ajoin matkat yksinäni ja autossani soi n. 4 + 4 tuntia katkeamatta messut ja koitin ajaa autoa ja messuja takaraivooni.
Ihmettelin aina sitä, että Tarja lausui messut niin kauniisti, että unohti kokonaan, ettei hän laulanut niitä.

 No nyt sitä vanha ihminen eksyi akustiikasta aika kauas. Olenhan sanonut jo alussa, että 'Nämä ovat vanhan rovasti muistelmia, joista...'





MUUTAMIA TILAISUUKSIA HARMAASSA BETONIKIRKOSSA

Koska kirkon akustiikka on niin loistava musiikille, niin siellä on aina ollut monenlaisia konsertteja. Pimeä vuoden aika pitää sisällään adventin- ja joulun ajan konsertit ja vielä kevättalvella pääsiäisyön niin ja syksyllä pyhäinpäivän.


MIESLAULAJIEN JOULUKONSERTTI
Diakoniatyön hyväksi

mieslaulajat





mieslaulajat

LISÄÄ kuvia omalla mustapohjaisella sivulla, jossa kirkon seinät ja värit tulevat kauneimmin esiin.

mies
Mieslaulajien
joulukonsertti
ti 19.12.2017



* * *


CANZONETTA NOVAN
Saint-Saënsin Jouluoratorio

CN






CN

LISÄÄ kuvia omalla mustapohjaisella sivulla, jossa kirkon seinät ja värit tulevat kauneimmin esiin.

CN
Saint-Saënsin
Jouluoratorio
la 17.11.2016



* * *


CANZONETTA NOVAN
joulukonsertti

joulu



cn

LISÄÄ kuvia omalla mustapohjaisella sivulla, jossa kirkon seinät ja värit tulevat kauneimmin esiin.

CN
Canzonetta Novan joulukonsertti
la 12.12.2015



* * *


KIRKOSSA ON ESITETTY MUUTAMIA NÄYTELMIÄ


PITKÄPERJANTAI - ILTANA
PÄÄSIÄISNÄYTELMÄ

pääsiäinen






kärsimys

LISÄÄ kuvia omalla mustapohjaisella sivulla, jossa kirkko tulee kauneimmin esiin.

pieni
Pitkäperjantai-
iltana
18.4.2014



* * *

PÄÄSIÄISVAELLUKSELLA 2012

kpli

Synagooga oli kirkon toimituskappelissa (nykyisin lasten kappeli) - Nikodeemus rukoilemassa.




 KIRKKONÄYTELMÄ PELKO POIS

Raamatun uuden käännöksen (ei ollut edellisen 1930-luvun käännöksen suomenkielen päivitystä - vaan koko Raamattu käännettiin uudelleen alkukielestä suomeksi) v 1992 juhlavuoden merkeissä oli monia erilaisia tilaisuuksia myös kirkossa. Järvenpään teatteri tarjoutui itse yhteistyössä seurakunnan ja kaupungin kulttuuritoimen kanssa tuottamaan ja esittämään kirkkonäytelmän PELKO POIS.

pelko pois

Heillä oli hyvä ja koskettava käsikirjoitus ja toteutus, josta ei valitettavasti juurikaan löydy kuvia. Krusifiksin edessä oli lattiasta kattoon viirakangas, jonka takana olevaan alttariseinä valaistaessa krusifiksin hahmo tuli koskettavalla näkyviin suurelle kankaalle ja  samalla kun kanttori lauloi "Herra armahda, Kristus armahda..." ... seuraavassa vaiheessa krusifiksin juurelta alttarilta alkoi elävän veden lähde solista kirkkosaliin.
Kun kuulin tästä käsikirjoituksessa, niin kysyin, että miten se on mahdollista toteuttaa kirkossa? - Se oli! Pertti Ottman jälkeen tarttui asiaan, keräili romuliikkeistä ym. tarvikkeet ja rakensi elävän veden virran oikeasti solisemaan alttarilta kirkkosaliin.
Tästä on kaksi kuvaa. Kuvaamisessa täytyi käyttää salamavaloa, jotta soliseva puro saadaan näkymmän, kun taustalla on valo. Salama samalla valaisee viirakankaan kirkkosalin puolelta, joten kankaan takaa ei kuvassa näy krusifiksin hahmoa:

elava vesi







elava vesi

"Enkeli näytti minulle
elämän veden virran, joka
kristallinkirkkaana kumpuaa
Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta."

Ilmestyskirja 22:1





EELIS SELLAN KERTOMAA KÄÄNNÖKSESTÄ

Seela Sella oli eräänä iltana lausumassa Psalmeja Järvenpään kirkossa. Useiden yhteensattumien vuoksi samana iltana  kaupungissamme - väkeä ei ollut kovin paljon. Illan jälkeen tarjottiin kahvit Seelalla ja hänen puolisolleen Eelikselle ennen heidän kotiin lähtöön. Eelis, joka juutalaisena oli heprean kielen asiantuntija kertoi sitten eräästä VT:n käännöksen kohdasta.
Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä (= jumalankuvia, patsasta). Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.
2.Moos. 20:5-6 - 1933 käännös
Raamatun käännöskomitea oli julkaissut käännösehdotuksia etukäteen ja pyysi palautetta käännöksestä komitealle.  Eelis kertoi, että tässä kohdassa "kostaa" tarkoittaa heprean kielessä 'muistamista', MUTTA myönteisessä mielessä, muistaa, ottaa huomioon...
Eli Jumala ei muista vihaten lapsia kolmanteen ja neljänteen polveen isien tähden, vaan Jumala ottaa huomioon lieventänä asianhaarana esim. sen, että jos varkaan pojanpoika varastaa, niin Jumala muistaa häntä lempeydellä, koska hänellä on ollut niin vaikeat ja vahingolliset kasvutekijät 'isien pahojen tekojen tähden'.
Eli tuon kohdan merkitys on oikein käännettynä täysin päin vastainen sille, miten se on aikaisemmin käännetty ja totuttu pelottelemaan ihmisiä Jumalan vihalla ja kostolla.

Eelis kertoi, että käännöskomitea  vastasi hänelle, että olivat tarkistaneet asian, kiittivät korjauksesta ja tuon sanan merkitys on todella sellainen, kuin heprean kielen tuntija oli selvittänyt heille.

Koska viralliset kirkon kirjat, Raamattu, virsikirja, käsikirjat päätetään ja hyväksytään aina kirkolliskokouksessa, niin Eelis kertoi, että lestadiolaisten painostuksesta vanha käännösmerkitys säilytettiin vain kielellisesti tarkistettuna:
"kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista."

Muistan, miten ensimmäistä kertaa Raamattua läpi lukiessani pysähdyin tuon kohdan tähden. Järkeni sanoi, että tämähän on täysin päinvastoin sitä, mitä Raamattu kertoo meille Jumalasta, Jumalan tahdosta meitä syntisiä ihmisiä kohtaan, miten hän antaa oman Poikansakin ristin kuolemaan rakkaudesta meihin ihmisiin, niin että jopa Jeesus itse rukoili Getsemanessa ennen vangitsemistaan: "Hän meni vähän kauemmaksi, heittäytyi kasvoileen maahan ja rukoili: Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä." Matt 26:39.
Totesin silloin, että noudatan Lutherin neuvoa, että jos en ymmärrä jotain kohtaa, niin "nostan hattua ja menen eteenpäin". Nyt se kohta aukesi vihdoin! Lukemattomat ihmiset ovat kipuilleet tämän Raamatun kohdan äärellä ja olleet peloissaan, että he kantavat omassa elämässään isiensä syntejä ja toisaalta, että heidän lapsensa ja lapsensa kärsivät heidän syntiensä tähden
Ollessani nettipappina, tämä kohta oli yksi niistä, joista ihmiset yhä uudestaan kyselivät kohdan ahdistamana, miten heidän ja heidän lastensa ja lastenlastensa käy elämässä. Heille oli suunnaton helpotus, kun saatoin kertoa hepreankielisen sanan alkuperäisen merkityksen.


ERÄÄN RAAMATTUPIIRIN PALAUTE
Käännöstyön edetessä kuka tahansa saattoi pyytää jonkin raamatunosan tekstin tutkittavaksi yksin tai ryhmässä ja lähettää palautetta.
Joku vanhempien ihmisten pitkään kokoontunut raamattupiiri oli tutustunut Jesajan kirjan käännökseen ja lähetti komitealle palautteen: " Kyllä se oli selvää tekstiä, mutta mahtoiko se olla ennää Jumalan sannaa, kun myökin se ymmärrettiin?"


LISÄÄ YKSITYISKOHTIA KIRKOSTA

Pertti Ottman käytti taitojaan monessa muussakin kohdassa kirkossa. Kun v. 2001 oli herättäjäjuhlat Järvenpäässä, niin perhekirkossa evankeliumitekstinä oli *opetuslapset myrskyssä veneessä'. Pertti rakensi jälleen kaatopaikalta ja romukaupoista keräämistään tarvikkeista kirkon kuoriin veneen, jonka masto kaatui evankeliumin kertomassa myrskyssä. Hän rakensi veneen hautausmaan työpajalla ja se tuotiin sieltä kirkkoon:

vene





vene


vene




Joku oli aikoinaan leikannut 5 cm styrox levystä aasin hahmon, jota käytettiin saarnoissa, kouluhartauksissa, kirkossa, mutta heikko materiaali rupesi rapistumaan, mutta ei hätää. Pertti ryhtyi taas toimiin.


Adventtina ja joulun aikaan tarvittiin seimiasetelmassa aasia ja lampaita.

aasilammas
Klikkaa suurempi
Klikkaa suurempi



lehterin alla

Lehterin alta näkymä virsitauluille.



taulu
Lehterin alta näkyy heikosti
virsitauluille, siksi tämä.
vaunu
Ehtoollinen, alttari kuuluu
sairaalassa ym. oleville seu-
rakuntalaisille, jotka eivät
pääse tulemaan kirkkoon.
Ammattikoululla tehty vaunu
palveli monta vuotta. Nyt
tarpeen mukaan suurempi.
kaide
Kaiteesta tukea tarvitsevat
kulkijat toivoivat myös por-
taiden keskelle lisäkaidetta,
koska muuten piti kulkea
vain reunoja myöten...
klikkaa suurempi klikkaa suurempi klikkaa suurempi


Kirkkoon ja moniin siihen liittyviin asioihin tulee toiveita käyttäjiltä - seurakuntalaisilta. Kun niitä kuunnellaan, niin voidaan saada erilaiset asiat paremmin toimiviksi.






TOIVEISSA PYÖRÄTUOLIHISSI ALAPARKKIPAIKALTA

Useat vammaiset tuttavat ovat toivoneet, että voisiko kirkon alaparkkipaikalta suoraan saada yksinkertaisen pyörätuoli-
hissin, jolla pääsi kirkon eteisen tasoon?
Nyt Inva-auton ajo Vanhankirkon ympäri ahdasta väylää ja sitten kääntyminen ja purkaminen ulko-ovien porrastasanteella on hankala ja vaikeuttaa muiden kirkkoon tulijoiden ja lähtijöiden liikkumista.
Lisäksi jos yksin tulee pyörätuolilla, niin kirkon muurin ympäri kiertäminen tätä ajoväylää on ylä / alamäkeä siinä muurin viereisellä - koulun puoleisella osalla hankala eikä sitä pysty omin käsivoimin hallitsemaan. Talvisin erittäin vaikeata.

Siksi samasta tasosta alaparkkipaikalta olisi hyvin yksinkertaista tulla omin voimin kirkkoon.


LISÄÄ TAIDETEOKSISTA

"VALO AVAUTUU"
Seurakunnan 50v - juhlan merkeissä v 2002 mietittiin vuoden juhlallisuuksien joukossa jonkin taideteoksen hankkimista kirkkoon. Koska kirkko on persoonallinen, betoninen, karu ja kaunis, niin sinne hankittavan taideteosten tulee olla sopusoinnussa tämän ympäristön kanssa. Näissä merkeissä sitten päädyttiin Sirpa Ristamäen pelkistettyyn ja puhuttelevaan "Valo avautuu" - teokseen.
Teos painoi 500 kg ja sen paikaksi päätettiin eteisestä kirkkosaliin tultaessa edessä ylhäällä oleva 'tyhjä' seinä - lehterin sivuseinä.
Pertti Ottman rakensi nostolaitteen, jonka avulla raskas teos saatiin oikealle paikalleen.

nostotalja





valo avautuu

Ison Kirjan kannet avautuvat ja valo loistaa avautuvien kansien välistä.

Sinun sanasi on lamppu,
joka valaisee askeleeni,
se on valo minun matkallani.
Ps 119:105







valo avautuu





KIRKON TAIDETEOKSISTA TÄRKEIN

KRUSIFIKSI

Useissa kuvissa on ollut jo näkyvissä kirkon keskeisin ja tärkein taideteos - krusifiksi. Arkkitehti Elomaa oli suunnitellut alttariseinälle mustan metalliristin. Kirkon rakennustoimikunta oli kuitenkin päättänyt tilata sen sijaan  kuvanveistä Erkki Eroselta kauniille puutaustallesijoitetun krusifiksin.
Kerrotaan, että arkkitehti oli suuttunut, että 'hänen kaunis kirkkonsa pilataan tällä tavalla' ja oli pahoittanut mielensä niin, ettei tullut edes vihkiäisjumalanpalvelukseen.

Kerran keskustelin Erkki Erosen kanssa hänen töistään sekä kirkossa että Laurilan seurakuntakodissa. Erkki kertoi silloin, että kun hänellä oli krusifiksi jo aika pitkälle valmistumassa, niin arkkitehti Elomaa oli soittanut hänelle ja kysynyt, että saako hän tulla katsomaan sitä työtä. Eronen oli tietysti toivottanut hänet tervetulleeksi ateljeehensa. Elomaa oli tutkinut rauhassa valmistuvaa krusifiksia. Sitten hän oli sanonut Eroselle, että kyllä hän hyväksyy sen sinne kirkkoon.


krusifiksi

Erkki Eronen oli suunnitellut veistäessään krusifiksia, että kirkon kuorin kohdalla oikealla puolella olevan seinämän takaa = valaisin ei näy kirkkosalin puolelle, olisi kohdevalo suunnattuna ristiinnaulitun kasvoihin - niin kapea, ettei se valaisisi koko taustaa. Silloin valo voi palaa aina - silloinkin, kun kirkossa on himmeät valot tai hämärää. Hän puhui siitä useissa katselmuksissa, mutta emme saaneet asiaa toteutukseen. - Saisivatkohan uudet voimat sen aikaan alkavalla puolivuosisataisella kaudella.

Erkki Eronen kertoo srk:n 50v juhlakirjan "Näkyjä ja näkijöitä" haastattelussa elämänvaiheesta, joka jo lapsena vaikutti lähtemättömästi hänen teoksiinsa, Krusifiksin mallina olleesta henkilöstä, myös mitä tapahtui hänen äitinsä hautauksen yhteydessä 'krusifiksin edessä', jota äiti ei ehtinyt nähdä ja Laurilan srk-talon reliefistä, jossa on hänen lapsuutensa näyn enkeli. Sieltä voit lukea kaiken itse.
Laurilan srk-talon reliefissä on paljon puhuva toteutus siten, että 'tämänpuoleinen' = näkyvä on reliefissä kaiverruksena, taustalla ja 'tuonpuolinen' = näkymätön on reliefin pinnasta koholla katsojaan päin.

Tässä ensin kuitenkin niistä asioista, jotka liittyivät ristiinnaulitsemisiin Jeesuksen aikana Israelissa. Tämä ensin siksi, että voit tekstin ohella helposti verrata tätä krusifiksia Jeesuksen ajan historiaan.

RISTIINNAULITSEMINEN
oli roomalaisten käyttämä kuolemanrangaistus miehittämässään maassa. Roomalaisten oma kuolemanrangaistus oli mestaaminen, juutalaisilla omansa kivittäminen. Ristiinnaulitseminen oli vain orjien, muukalaisten, rikollisten, kapinallisten ym. häpeällisin kuolemanrangaistus. Ruoskittu ristiinnaulittava kantoi itse ristin poikkipuun - ei koko ristiä - tuomion täytäntöönpanopaikalle, joka oli usein laajalle näkyvä paikka, jotta kaikki näkisivät sen häpeän. Se ei ollut pelkästään kuolemanrangaistus, vaan samalla julkinen häpäiseminen.
Tuomiopaikalla ristin vaakapuu kiinnitettiin pystypuuhun ja ristiinaulittu asetettiin selälleen ristin päälle. Kädet ja jalat joko sidottiin köysillä paikoilleen tai naulattiin.
Jeesus naulattiin. Krusifiksissa oikea käsi on naulattu ranteen käsivarren puolelta niinkuin todellisuudessa täytyikin, sillä ranneluut pitivät käden naulauksessa. Kämmenen läpi menevä naula repeäisi sormien välistä pois.
Ristillä kuolema tuli hitaasti aikaisintaan n. 12 tunnin - jopa usean vuorokauden välisenä aikana.
Kuolema aiheutuu paljolti asennosta, jossa ristiinnaulittu riippuu, veri ja sisäelimet, keuhkot pakkautuvat niin, että sydämellä ei ole tilaa pumputa verta ja tulee tukehtumiskuolema.
Krusifiksissa on aivan oikein kuvattu pieni uloke, jonka varassa ristiinnaulittu saattoi kannatella itseään jaloillaan ulokkeeseen nojautuen.
Koska roomalaisilla oli kiire saada ristiinnaulitut pois ennen sapatin alkamista (klo 18), niin he murskasivat ristiinnaulitun sääriluut, jotta tämä ei pystynyt tukeutumaan jalkoihinsa ja kuoli nopeammin.
Jeesus oli jo kuollut aikaisemmin, niin että evankeliumissa mainitaan, että hänen sääriluitaan ei murskattu Vanhan Testamentin ennnustuksen mukaisesti.

Joh 19:28-35
28. Jeesus tiesi, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen. Jotta kirjoitus kävisi kaikessa toteen, hän sanoi: "Minun on jano." 
29. Siellä oli astia täynnä hapanviiniä. Sotilaat kastoivat siihen sienen ja nostivat sen iisoppiruo'on päässä Jeesuksen huulille.
30. Jeesus joi viinin ja sanoi: "Se on täytetty."  Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä.

31. Silloin oli valmistuspäivä, ja alkava sapatti oli erityisen suuri juhla. Jotta ruumiit eivät jäisi sapatiksi ristille, juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulituilta lyötäisiin sääriluut poikki ja heidät otettaisiin alas.
32. Niinpä sotilaat katkaisivat sääriluut niiltä miehiltä, jotka oli ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa, ensin toiselta ja sitten toiselta.
33. Jeesuksen luo tultuaan he huomasivat hänen jo kuolleen eivätkä siksi katkaisseet hänen sääriluitaan.
34. Yksi sotilaista kuitenkin työnsi keihään hänen kylkeensä, ja haavasta vuoti heti verta ja vettä.
35. Se, joka tämän näki, on todistanut siitä, jotta tekin uskoisitte. Hänen todistuksensa on luotettava, ja hän tietää puhuvansa totta.
36. Näin tapahtui, jotta toteutuisi kirjoituksen sana: "Häneltä ei saa rikkoa ainoatakaan luuta."
37. Toisessa kirjoituksessa taas sanotaan: "He katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet."  

Mark 15:43-45
43. Silloin saapui paikalle arimatialainen Joosef, arvossa pidetty neuvoston jäsen, joka hänkin odotti Jumalan valtakuntaa. Hän rohkaisi mielensä, meni Pilatuksen puheille ja pyysi Jeesuksen ruumista.
44. Pilatus hämmästyi kuullessaan Jeesuksen jo kuolleen. Hän kutsutti sadanpäällikön luokseen ja kysyi, oliko Jeesus todella jo kuollut.
45. Sadanpäällikön vahvistettua asian hän suostui luovuttamaan ruumiin Joosefille.

Voit nyt lukea Erkki Erosen oman kertomuksen...

pieni klikkaa PDF-tiedosto ja
suurenna näyttö 300-400%

Vesa Koivisto siunasi kuvanveistäjä Erkki Erosen 9.3.2018 haudan lepoon kirkossa - krusifiksin äärellä - ja samoin hänen
puolisonsa  Elli Marjatta Erosen runsaan kuukauden kuluttua 28.4.2018.  -  Usko vaihtui näkemiseen...


kaste
kastetodistus
pdf-tiedostona
kaste
kummikirja
pdf-tiedostona

Erkki Eronen suunnitteli v 1976 pyynnöstä kaste- ja kummikirjat, kehtoluokkalaisten 1-4v onnittelukortit sekä rippikoulutodistuksen seurakunnan oman layoutin mukaisesti = 7 erilaista. Hänellä oli kaunis veistoksellinen näkökulma kortteihin. Kun piti eri värit eri lajeihin, niin aika kului eikä värejä mainnut löytyä, silloin tarvittiin Elli Marjattaa ja väritkin löytyivät.

eronencom
Lisää Erkki Erosen
CV- sivuilla





* * *


MAA JA TAIVAS

Kirkon ydinsanoma on evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta, hänen sovitustyöstään niinkuin Uuden Testamentin tärkein jae nk. 'pienoisevankeliumi' tiivistää:

Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon,
että antoi ainoan Poikansa,
jottei yksikään, joka häneen uskoo,
joutuisi kadotukseen,
vaan saisi iankaikkisen elämän.

Joh 3:16

Tätä sanomaa kuvaa myös kuvanveistäjä Pekka Rytkösen teos "Maa ja taivas", jonka hän valmisti alunperin Espoossa Olarin kirkon alttariveistoskilpailuun. Taidetoimikunta valitsi siellä yksimielisesti kilpailun voittajaksi tämän veistoksen, mutta myöhemmissä vaiheissa sitä ei kuitenkaan lunastettu Olarin seurakunnalle.
Sen vuoksi Pekka Rytkönen tarjosi Järvenpään seurakunnalle mahdollisuuden lunastaa tämä työ omaan kirkkoomme. Asiasta sovittiin välittömästi, koska se on jälleen työ, joka sopii nimenomaan kauniin elämänrosoisen betonisen kirkkomme olemukseen.

Veistos vaatii etäisyyttä, jotta sen pystyy hyvin hahmottamaan, mutta koitetaan tämän sivun puitteissa tehdä näkyväksi - parhaiten näkee kirkossa oikeassa ympäristössään. Vähän lisää teoksen symboliikasta Maa ja taivas !

Siinä on kuvattu horisontti:
- alkaa vasemmalta Golgatan kummun kohdalta ja siinä on kolmen ristin hahmot
- jatkuu oikealle Jeesuksen kalliohaudalle, joka on tyhjä ja pääsiäisen auringonnousu valaisee horisontin reunaa

Tapahtumat Golgatalta - auringonnousuun tyhjällä haudalla!

 Teos oli alunperin suunniteltu valkoiseksi maalatulle alttariseinälle siten, että veistoksen takana on koko mitaltaan valo, niin että valo ei pääse alaspäin, vaan lankeaa horisontin 'takaa' valaisten koko seinän ylöspäin - kohti valoa ja kirkkautta...!
Tämänkaltaista koko seinän mahdollisuutta ei ollut kirkossamme, mutta yhtenäinen seinän osuus on kirkon eteisessä ja nyt katsomme sitä:

maa ja taivas





Jos yhtenäistä seinää jatkettaisiin ylöspäin ikkunoiden editse, niin veistokselle tulisi tasainen harmaa tausta ja valon käyttö olisi mahdollista alkuperäisen ajatuksen mukaisesti.


Kuvateknisesti ei kannata suurentaa koko kuvaa ja siksi katsotaan osasuurennos vasemmasta reunasta
= Golgatan kallio

maa ja taivas

Horisontin alareunan viivaan tulee rosoja maanjäristyksen tähden ja kallio halkeaa ylös päin ristien alla.

50. Mutta Jeesus huusi taas kovalla äänellä ja antoi henkensä.
51. Sillä hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Maa vavahteli, kalliot halkeilivat,
52. haudat aukenivat, ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös.
53. He lähtivät haudoistaan, ja Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen he tulivat pyhään kaupunkiin ja näyttäytyivät siellä monille.
54. Kun sadanpäällikkö ja miehet, jotka hänen kanssaan vartioivat Jeesusta, näkivät maan vavahtelun ja kaiken, mitä tapahtui, he pelästyivät suunniltaan ja sanoivat: "Tämä oli todella Jumalan Poika!"
55. Siellä oli myös useita naisia jonkin matkan päässä tätä katselemassa. Galileasta lähtien he olivat kulkeneet Jeesuksen mukana ja palvelleet häntä.
Matt 27:50-55




Auringonnousu tyhjällä haudalla
= pääsiäisaamu

maa ja taivas

Horisontin alaviivaan tulee jälleen rosoja maanjäristyksen tähden.
Yläviivassa horisontin viiva murtuu - takaa alkaa nousta auringon kirkkaus, säteet lankevat maan hämärään.

1. Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan hautaa.
2. Äkkiä maa alkoi vavahdella ja järistä, sillä Herran enkeli laskeutui taivaasta. Hän tuli haudalle, vieritti kiven pois ja istuutui sille.
3. Hän oli hohtava kuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi.
4. Vartijat pelästyivät häntä niin, että alkoivat vapista ja kaatuivat maahan kuin kuolleet.
5. Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: "Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta.
6. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi.
7. Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: 'Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.' Tämä oli minun sanomani teille."
8. Naiset lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille.
Matt 28:1-8


maa ja taivas





HILJAISEN VIIKON JA PÄÄSIÄISEN TAULUSARJA

Riitta Ali-Rekola, nuorisotyönohjaaja ja taiteilija oli jäämässä mutaman viikon kuluttua eläkkeelle. Hän tuli keskustelemaaan kanssani yhdestä kirkkoomme liittyvästä ajatuksesta. Hän voisi maalata viimeisinä virkatöinään hiljaisen viikon ja pääsiäisen kullekin päivälle sen evankeliumitekstiä käsittelevän taulun, joka asetettaisiin alttariseinälle krusifiksen puutaustalle aina sen päivän ajaksi näkyville, sitten siirtyy saarnatuolin puoleiselle seinälle ja uusi tulee päivän aiheen mukaiselle paikalle ja näin hiljaisen viikon aikana tulee päivittäinen taulusarja sinne sivuseinälle.
z
Jälleen näin 'silmissäni' sen valmiina ja paikoillaan ja sanoin, että on hieno asia, jos hän vain jaksaa vielä käyttää nämä viimeiset viikon luovaan työhön. Jälleen kirkkomme rauhallisen harmaa seinäpinta palvelee hyvin taustana erilaisille asioille, kuville, valoille, koristeille tms. Kaikki mitä seinälle laitetaan - näkyy selvästi, kiitos  Erkki Elomaalle!

Katsotaan ensin alttarin oikealle puolelle - kiirastorstain aihe:

kiirastorstain taulu

Riitalla oli pitkä kokemus maalata selkeästi, keskitetysti - niin että vaikka taulu ei ole tuon suurempi kooltaan, niin se näkyy varsin pitkälle kirkossa ja tuo kyseisen hiljaisen viikon aiheen 'näkyväksi'.





Pitkäperjantaina

pitkäperjantaina

Kuvasta näkyy, että vaikka runo niin sanookin, niin 'pitkäperjantaina ei ole aina pilvistä'.



Nyt katsotaan koko sarjaa valmiina saarnatuolin puoleisella seinällä:


pääsiäisenä

ISOKOKOINEN KUVA

Taulut ovat tässä aikajärjestyksessä:

maanantai =
tiistai =
keskiviikko =
torstai =
perjantai =
lauantai =
sunnuntai =
Pietari hiilivalkealla
Jeesus Herodeksen tutkittavana
Jeesuksen tuomitseminen
ehtoollinen
ristinkuolema
pääsiäisyö, ylösnousemus
enkelin ilmoitus


Tauluille ommeltiin vielä jokaiselle oma kangaskassi, jotta ne säilyvät hyvänä, kehyksiä ei ole, vaan ne on maalattu kankaan reunan ympäri - kehys ei olisi kaunis seinällä. Pelkkä kuvapinta on puhuttelevin.
Samalla sovittiin, että ne säilytetään kirkossa/varastossa, sillä jos niitä ruvetaan yksittäin kuljettamaan johonkin tilaisuuteen, niin aikaa myöten joku katoaa, unohtuu tms.. Lisäksi kuljetus kehystämättömänä vahingoittaa helposti maalauksen pintaa.
Mutta sovittiin myös, että niistä saa ottaa kuvia  ja käyttää niitä kuvia. Nykyisin saa muutamalla eurolla suuria värilaserkopioita.


KIIRASTORSTAIN ILLAN EHTOOLLISEN PÄÄTTYESSÄ

Siirrytään kohti pitkääperjantaita. Saarnatuolissa on 12 kynttilää = opetuslapset ja 1 kynttilä = Kristus.


kiirastorstai


Ehtoollisen jälkeen sammutetaan Juudaksen kynttilä, kun luetaan tekstin kohta, jossa Juudas lähtee pois yhteiseltä pääsiäisaterialta kavaltaakseen Jeesuksen.
Kiitosrukouksen jälkeen sammutetaan muidenkin opetuslasten kynttilät ja sanotaan: Kun Jeesus oli vangittu, kaikki opetuslapset pakenivat ja jättivät hänet yksin. Me sammutamme myös muiden opetuslasten kynttilät.


kiirastorstai


Kun kynttilät on sammutettu, luetaan Psalmi 22

Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?
Minä huudan sinua avuksi, mutta sinä olet kaukana.
Jumalani, minä kutsun sinua päivisin, mutta sinä et vastaa.
Yöt kaikki huudan saamatta rauhaa.

Sinä olet pyhä, sinä olet kuningas, sinulle soivat Israelin ylistysvirret.
Sinuun ovat turvanneet isämme ennen.
Sinuun he turvasivat ja pääsivät suojaan, sinua he huusivat ja saivat avun, sinuun he luottivat eivätkä pettyneet.

Mutta minä olen maan mato, en enää ihminen,
olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka.

Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät, pudistavat päätään ja ivaavat minua:
"Hän on turvannut Herraan, auttakoon Herra häntä.
Herra on häneen mieltynyt, pelastakoon siis hänet!"

Herra, sinä minut päästit äitini kohdusta ja annoit minulle turvan äitini rinnoilla.
Syntymästäni saakka olen ollut sinun varassasi,
sinä olet ollut Jumalani ensi hetkestä alkaen.
Älä ole kaukana nyt, kun hätä on lähellä eikä kukaan minua auta.

Sonnien laumat piirittävät minua, villit Basanin härät minut saartavat,
kuin raatelevat pedot ne uhkaavat minua, kuin karjuvat leijonat, kita ammollaan.

Voimani valuu maahan kuin vesi, luuni irtoavat toisistaan.
Sydämeni on kuin pehmeää vahaa, se sulaa rinnassani.
Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru, kieleni on tarttunut kitalakeen.
Maan tomuun sinä suistat minut kuolemaan!

Koirien lauma saartaa minut, minut ympäröi vihamiesten piiri.
Käteni ja jalkani ovat runnellut,
ruumiini luut näkyvät kaikki.
Ilkkuen he katsovat minuun,
jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa.

Herra, älä ole niin kaukana!
Anna minulle voimaa, riennä avuksi!
Pelasta minut miekalta, pelasta henkeni koirilta,
pelasta minut leijonien kidasta, pelasta villihärkien sarvista!
Silloin minä julistan nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.

Ylistäkää Jumalaa, te Herran palvelijat!
Jaakobin suku, kunnioita häntä, palvele vavisten, Israelin kansa!

Ei hän halveksinut heikkoa eikä karttanut kurjaa,
ei kääntänyt pois kasvojaan vaan kuuli, kun huusin.
Sinua minä ylistän seurakunnan keskellä.
Sinun palvelijoittesi edessä lunastan lupaukseni.

Köyhät syökööt ja tulkoot kylläisiksi, Herraa etsivät ylistäkööt häntä!
Olkoon teillä voimaa ja rohkeutta iäti!
Muistakoot maan kansat tämän teon ja kääntykööt hänen puoleensa. Kumartakoot häntä myös vieraat heimot, sillä Herran on kuninkuus!
Hänen valtansa alla ovat kaikki kansat.

Vain häntä kumartakoot maan mahtavat, hänen eteensä langetkoot kaikki,
jotka maan tomuun vaipuvat.
He eivät voi elossa pysyä,
mutta ne, jotka heidän jälkeensä tulevat, saavat palvella Herraa.

He kertovat hänestä lapsilleen,
ja vastedes syntyvälle kansalle he julistavat Herran hyvyyttä,
sillä hän on tämän tehnyt.



Psalmin aikana alttarikynttilät sammutetaan, alttari riisutaan ja risti ja sammutetut kynttilät – paitsi Kristus-kynttilä, joka jää palamaan – kannetaan kulkueessa kirkosta.


kulkue

Kirkkoon jää valo vain Kristus-kynttilään ja lauletaan ilman urkujen säestystä virsi 77:

" Käy yrttitarhasta polku, vie Golgatalle se.
On Hengen viitoittama sen joka askele.
Se tie vie viimein taivaaseen,
mutta tie se on tuskien.
        Tien kaikkein raskaimman Jeesus..."



kulkue


Voit kuunnella ja laulaa seurakunnan kanssa...

videro
https://www.youtube.com/
watch?v=k_5IjwMukS0





PITKÄPERJANTAINA


pääsiäisenä

Alttarilla on viisi punaista ruusua muistuttamassa Kristuksen viidestä haavasta, käsissä, jaloissa ja kyljessä.





PÄÄSIÄISEN YÖPALVELUS



yö

Kuutamon valaistessa tienoota, seurakuntalaiset suuntasivat kulkunsa kirkolle...




kuka lohduttais


"Pitkin pimeitä polkuja kulkea saan
enkä matkani määrä mä tiedä.
Mua varjojen vallat käy valloittamaan,
minut mennessään tahtovat viedä.

Kuka lohduttais murheista mieltä,
lohduttais sanoen:
Miksi etsit sä elämää sieltä,
joukosta kuolleitten.

Kuka näyttäisi haudan, joka tyhjänä on?
Kuka kertois, voi kuoleman voittaa?
kuka kuivaisi kyyneleet, pyyhkisi pois
kaikki murheeni aamu kun koittaa?"

(J.Löytty)


yö

Enkelillä oli viesti Jeesuksen haudalle tulleille...



yö

Rakkaat kristityt!
On tullut pyhä pääsiäisjuhla, on tullut se yö, jolloin Israelin lapset vapautettiin Egyptin orjuudesta.
Tämä on se yö, jona Jumalan kirkkaus karkottaa synnin pimeyden.
Tämä on se yö, jona Jumala vapauttaa Kristukseen uskovat synnin ja katoavaisuuden orjuudesta.
Tämä on se yö, jona Kristus mursi kuoleman kahleet.



yö







yö

Kasteen muistaminen





yö

Herran rauha olkoon teidän kanssanne...






yö

"Oi Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnin, armahda meitä.
"Oi Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnin, armahda meitä.
"Oi Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnin, anna meille rauhasi."


Aikaisemmin oli nähtävänä ehtoollisen yhteydessä taulu näkyvän ja näkymättömän seurakunnan ehtooollisyhteydestä. Helmillä oli toinen taulu ylösnousemuksesta. Taulun oli synnyttänyt hänen mielessään Terho Pursiaisen kirja 'Uusin Testamentti', jossa Terho tulkitsi omalla tavallaan monta UT:n asiaa, mutta ylösnousemuksen kuvaus synnytti tämän taulun:

terho





terho



* * *



PYHÄINPÄIVÄN ILTANA
MUISTETAAN KIRKOSSA VUODEN AIKANA POISNUKKUNEITA RAKKAITA



kynttilat

Vuoden ajalta jokaisen nimi luetaan ja alttarille sytytetään oma kynttilä jokaiselle.


kynttilat





kynttilat

Keskelle sytytetään lopuksi yksi kynttilä 'nimetön kynttilä', koska jokaisella on joku läheinen,
jota hän ikävöi - on ikävöinyt jo ehkä kauan - eikä nimi ole tuossa listassa.

Kun 1970 luvun lopulla pyhäinpäivän illoissa otettiin käyttöön kynttilät jokaisen nimen yhteydessä sytytettäväksi, kynttilä seisoi alttarikaiteella suureen rautaisen mutterin keskelle pystytettynä, jotta painava mutteri pitää kynttilän tukevasti pystyssä ja mutterin ympärillä oli folio.
Nyt jo usean vuoden ajan jokaiselle kynttilälle on kaunis vaalean ja tummanruskeasta puusta sorvattu ja hiottu matala  kynttilänjalka.

Taidepuuseppä Matti Laurilan puoliso oli sairastunut syöpään, jota hoidot eivät pystyneet parantamaan - vain hidastamaan taudin etenemistä. Hän miehensä oli vuoden alussa alkanut tehdä näitä puisia kynttilänjalkoja yli 200 kappaletta... hän halusi, että kun hänen puolisonsa nimi seuraavana pyhäinpäivänä luetaan, niin kaikkien kynttilät loistavat alttarikaiteella kauniissa puisissa jaloissa.

kynttilat


Jokaisen kynttilän kohdalla on pieni nimilappu - tilaisuuden päättyessä omaiset voivat hakea jalasta omaisensa kynttilän kotiin.


Sunnuntaisin messussa luetaan saarnan jälkeen yhteisen esirukouksen alussa edellisen viikon aikana haudattujen seurakuntalaisten nimet. Silloin kirkon kuorin oikealla puolella sytytetään pienelle pöydälle jokaisen muistokynttilä loistamaan samanlaisessa puisessa jalassa - rukous ja musiikki.


vacmessu


Vielä toisinaan näkee vanhan kauniin tavan, että läsnä olevat omaiset nousevat penkistä siksi ajaksi seisomaan. Koko seurakunta yhdessä muistaa heitä ja heidän läheistään, jonka nimi on juuri luettu.

(Nykyisin kynttilät sytytetään seinässä oleville harmaille ulokkeille.)



Esirukouksen jatkuessa luetaan myös edellisen messun jälkeen kastettujen nimet ja jokaisen kohdalla laitetaan kastepuuhun uusi lehti - kastetun perheenjäsenet, kummit - voivat olla itse lisäämässä, muussa tapauksessa messun avustajista joku lisää sen. Jesajan kirjassa Jumala lupaa meille:

"Älä pelkää.
Minä olen lunastanut sinut.
Minä olen sinut  NIMELTÄ kutsunut,
sinä olet minun.
Älä pelkää,
minä olen sinun kanssasi."
Jes 54:1,5
"Unhottaako vaimo rintalapsensa,
niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa?
Ja vaikka he unhottaisivatkin,
minä en sinua unhota.
Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt,
Jes 49:15-16 / 1933 käännös

Nimeltä tunteminen on persoonallista, henkilökohtaista tuntemista, ei vain jonkun joukon osana - elämän alusta loppuun asti ja sitten taivaassa usko vaihtuu näkemiseen.


UNOHDETUT LAPSET
Unohtavatko vanhemmat / äiti / isä lapsensa?

Kun Volvo Markkanen oli jälleen vankilassa, Iltalehdistö julkaisi kissankorkuisin otsikoin tämänkaltaisesti: "Äiti ei enää tunnusta Volvo Markkasta pojakseen..."  Jos tästä poika selviää eteenpäin, niin ihme on - muistelen, lukeneeni paljon myöhemmin haastattelun, miten pääsi eteenpäin.

Onpa tapahtunut niinkin, että vanhemmat ovat sananmukaisesti heittäneet 15-16 vuotiaan lapsensa kadulle - "ei ole tulemista enää kotiin, koska tupakoit!"

Jumala sanoo, että '...vaikka he unhoittivaisitkin, minä en sinua unhoita. Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt.' Sormenjälki oli vuosituhansien ajan ihmisen henkilöllisyyden varmin todistus. Sinä ja minä, me ihmiset olemme Jumalan sormenjälkeen kirjoitetut, Hän sitoutuu  mitä syvimmin muistavansa meidät ikuisesti - tästä elämästä tulevaan... vaikka kaikki muut hylkäisivätkin ja unohtaisivat - sinä olet ikuisesti Jumalan sydämellä ja hänellä on ovet aina avoinna. Taivaallinen Isä odottaa 'kotoaan karanneitakin' lapsiaan kotiin - tuhlaajapojan isän tavoin - rientää vastaan.

"Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä.
Poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.'
Mutta isä sanoi palvelijoilleen: 'Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan.
Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa!"
Luuk 15:20-23


Nimen tärkeydestä Helmi kertoi miten hänet oli aamulla pyydetty Urheilukadun kouluun sijaiseksi opettajan sairastuttua. Hän meni luokkaan ja ensin oli aamuhartaus. Eräs tyttö kysyi, voiko hän pitää aamuhartauden ja tietysti sai luvan. Tyttö puhui lyhyesti ja päätti rukoukseen: "...ja siunaa tämä koulupäivä ja meitä kaikkia ja myös tätä opettajaa, joka ei ole vielä kertonut meille nimeään!"

Psalmin 8. kirjoittaja ylistää Jumalan suuruutta:

Herra, meidän Jumalamme, kuinka suuri onkaan sinun nimesi maan päällä!
Se julistaa sinun taivaallista kirkkauttasi.

Lasten ja imeväisten huudot todistavat sinun voimastasi....

Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä,
jotka olet asettanut paikoilleen

 - mikä on ihminen!
Kuitenkin sinä häntä muistat.
Mikä on ihmislapsi!
Kuitenkin pidät hänestä huolen.

Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon,
seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella.
Sinä panit hänet hallitsemaan luotujasi, asetit kaiken hänen valtaansa:

lampaat ja härät, kaiken karjan, metsän villit eläimet,
taivaan linnut ja meren kalat, kaikki vesissä liikkuvat.

Herra, meidän Jumalamme, suuri on sinun nimesi kautta koko maailman!


* * *


JOINAIN VUOSINA PÄÄSIÄISEN AIKAAN ON OLLUT ORTODOKSIEN IKONIMAALAUSKERHON NÄYTTELY
KIRKON TAKAOSASSA


ikonit






ikonit








ikonit








ikonit







ikonit

Ensimmäinen ortodoksien ikoninäyttely v 1992 järjestettiin seurakuntatalon juhlasalissa. Silloin isä Viktor selvitti minulle ikonin merkityksen. Ortodoksinen kirkko ei julista ketään pyhimykseksi. Ikoni = ikkuna taivaaseen, jonne Jeesus meni rukoillakseen meidän edestämme ja monet Kristus-ikonit muistuttavat meitä Jeesuksesta ja apostoleista ja monista täällä eläneistä ja perille päässeistä kristityistä, jotka jo täällä rukoilivat toisten puolesta, auttoivat ihmisiä ja rukous elää sielläkin. Heidän ikoninsa muistuttaa meitä rukouksesta ja rukoilemme yhdessä heidän kanssaan... näin sen ymmärsin. Siksi Serafim Sarovilaisen - sairaiden puolesta rukoilijan ikoni tuli lohdutuksena ja voiman lähteenä elämäämme nuoremman poikamme Samulin liikenneonnettomuudesta toipumisen pitkinä vuosina.



Jälleen kirkon rauhallisen kauniit seinät kehystävät ikonien sanomaa.



ENKELIEN KUVAT TÄYTT'ÄVÄT  MIKKELINPÄIVÄN AIKAAN KIRKON SEINÄT

Kerran pyhäkoulunopettajien kokouksessa 1970 luvulla, ehkä 1976- 77 ? mietittiin Mikkelinpäivän perhekirkon toteutusta.  Lapsilla ja nuorilla ei ollut niin monia harrastuksia tms. kuin nykyisin ja pyhäkouluissa kävi aika paljon lapsia ja perhekirkkoon järjestettiin bussikuljetukset.
Harri oli ruvennut pyhäkoulun opettajaksi rippikoulun jälkeen ja hän ehdotti, että jos kaikissa pyhäkouluissa lapset aikaisemmin syyskuulla  piirtäisivät enkelin ja ne kaikki laitettaisiin kirkon seinille näkyville Mikkelinpäivän perhekirkkoon. Päätettiin kokeilla ideaa.

Piirustuksia tulikin monta sataa ja lauantai-iltapäivä oli kiireistä aikaa saada kaikki seinille, onneksi sinitarra oli jo silloin keksitty. Sunnuntaina täydet bussit toivat lapsia ja vanhempia ja kirkko täyttyi - yksi ennätystäysiä jumalanpalveluksia, vahtimestarit laskivat 1060 henkeä kirkossa.
Siihen aikaan ei ollut samalla tavalla päiväkotien ym. yhteyksiä kuin nykyisin. Nykyisin päiväkodit totettavat joko lasten yksittäisinä töinä tai tekevät yhteisen ryhmätyön ja enkelit täyttävät edelleen kirkon. Seuraavaksi muutamilta vuosilta kuvia:

enkeleitä






enkeleitä

Lasten tekemistä enkeleistä oli niin paljon kuvia, että kokosin niille oman sivun, josta voi katsella lisää.

enkeli Enkelikuvien
sivulle






Välillä seinillä on myös esim. päivähoidon kevätkirkkojen kuvia - harmaa tausta on oiva niidenkin herkälle loistolle.


paivakodit




Kirkossa on sunnuntain messun lisäksi monia muunlaisia messuja. Nyt muutamia kuvia Tuomas-messusta.


enkeleitä

Lasten enkelit  Tuomas-messun esirukousalttarin yläpuolella.



TÄSSÄ VAIHEESSA HYVÄ KATSOA TARKEMMIN TUOMAS-MESSUA


tuomas

Ristikulkueessa messun toimittajat ovat saapuneet, kynttilät on saarnatuolissa ja sitten risti ei tällä kertaa saarnastuolissa, vaan alttarin vasemmalla puolella ja messu voi alkaa "...kun itse Jumala toivoaan tuhlaa taas meihin toivottomiin..."

Liturgin aloitus ja synnintunnustus ja -päästö ja sen jälkeen juontaja johdattelee rukousjaksoon... esirukouspyynnöt käydään kirjoittamassa sivualttareiden lapuille - ja lopuksi ne toivomuksen mukaan luetaan yhdessä kaikille - tai julkisesti lukematta - kaikki pyynnöt ja myös kiitosaiheet kannetaan yhdessä Taivaan Isän huomaan: 'Ihmisen murhe on yhteinen' (Rakel Liehu)

alttari

Johanneksen Ilmestyskirjassa kerrotaan näyssä taivaaseen:

"Vielä tuli yksi enkeli, joka asettui alttarin ääreen kädessään kultainen suitsutusastia. Hänelle annettiin paljon suitsuketta, jotta hän valtaistuimen edessä olevalla kultaisella alttarilla liittäisi suitsutusuhrin kaikkien pyhien rukouksiin.
Niin nousi suitsutuksen savu enkelin kädestä Jumalan eteen yhdessä pyhiltä tulevien rukousten kanssa."
Ilm 8:3-4

Samoin ennen jokaista sunnuntain messua voi jättää esirukouspyyntönsä kirkon eteisen pöydällä olevaan lippaaseen.
Kerran joku oli käynyt murtamassa lippaan kirkon eteisessä - luuli, että siellä on rahaa... Kun tekijää ei tavoitettu, niin joku sanoi, että voisi laittaa lehteen ilmoituksen, että jos murtaja haluaa rukoilla ihmisten puolesta, niin tervetuloa hakemaan lisää pyyntöjä... ;)

TUOMAS-MESSUJEN ALKU
Tuomas-messut alkoivat Helsingissä Agricolan kirkossa 1988 huhtikuussa. Niissä suuri joukko yhdessä toteutti messun, oli avustajia, esirukousalttareiden hoitajia, tekstin lukijoita, musiikkiryhmiä ym. (Siihen aikaan ei ollut kovin tavallista, että seurakuntalaiset olivat ryhminä toteuttamassa sunnuntain messuja - niinkuin Järvenpäässä nykyisin säännöllisesti.) Pääkaupunkiseudulta käytiin paljon Helsingin joka sunnuntaisissa Tuomas-messuissa, samoin Järvenpäästäkin.
Täällä oli myös 1980-luvulla ollut useita seurakuntatapahtumia, joiden myötä oli uusia ihmisiä lähtenyt mukaan pienryhmiin ym. toimintoihin.
Sitten syntyi ajatus, että täällä v 1990 kokeiltaisiin myös yhteisesti valmisteltuja Tuomas-messuja, jonka erilaisiin tehtäviin oli helppo kutsua uusia ihmisiä toimimaan ja oli helppo tulla, kun tehtäviä oli monenlaisia, virsikirjojen jakamisesta tekstin lukemisiin, sivualttareiden hoitajiin, sielunhoitoavustajiin, ehtoollisen avustamisiin jne... - tuohon aikaan seurakuntalaiset eivät myöskään toimineet vielä ehtoollisen avustajina. Tuomas-messun myötä sitten uutena asiana kirkkoherra saattoi neuvoston lausunnon kanssa hakea erikseen jollekin seurakuntalaiselle avustusoikeuden.

MAALLIKKOMESSU
Järvenpäässä oli vietetty kerran kuukaudessa syys-kevätkaudella Tuomas-messuja jo 10v ajan seurakuntalaisten tiimin ja työntekijöiden toteutuksena. Siinä vaiheessa kävin ensimmäisen kerran Helsingissä Tuomas-messussa.

Opiskeluajoilta lähtien tunsin aika paljon Helsingissä ja sen ympäristössä olevia työntekijöitä, jotka kaikki eivät suinkaan olleet seurakuntatyössä, mutta olivat koulutukseltaan 'kirkon ammattilaisia'.
Totesin silloin Agricolassa käydessäni, että siellä Tuomas-messu ei ollut lainkaan samalla tavalla seurakuntalaisten vapaaehtoisten toteuttamana ja vain liturgin ym. tehtävissä oli pappi, vaan Agricolassa n. puolet kaikista messun tekijöistä oli 'kirkon ammattilaisia'.
Sen jälkeen ja koko yli 20v ajan, jolloin Järvenpäässä järjestettiin seurakuntalaisten työryhmän ja työntekijöiden yhteistyönä messuja, niin ne olivat todella 'maallikkomessuja'.

Tuomas-messuissa on ollut monia eri musiikkiryhmiä. Heikki Ruokonen aloitti 5-tytön porukan  kanssa, josta sitten muodostui nuorisokuoro Prima Vista, joka alkaa kohta olla jo 'keski-ikäinen' :)  ja oli TV:n tiukassa kuorokilpailussa - saaden ammattituomareiden yksimielisen 1-sijan, mutta yleisöäänestyksessä on mahdollista tapahtua monenlaista. Se on taas eri juttu, mutta palataan Tuomasmessuun.
Yllä olevien kuvien messussa oli musiikkiryhmänä Hineini:

tuomas






tuomasalttari


Kuunnellaan vielä erään Tuomas-messun loppusiunaus:

tuomas
https://www.youtube.com/watch?v=zySziOjUNZw



* * *
 


MESSUJEN JA SEURAKUNNAN ELÄMÄN KEHITYSTÄ

Edellä kerrottu yli 25v ei kerro vain Tuomas-messun historiaa, vaan koko seurakuntaelämän kasvua, kehitystä ja monipuolistumista, laajenemista - elämä kasvaa, menee eteenpäin ja elämällä on itsessään kasvuvoima. Sananlasku sanookin metsästä: 'Kun kasvu pysähtyy, niin alkaa lahoaminen' ja sen myötä samalla on kasvanut uusia versoja...

BETONIMESSU
Nuorilla on suosittu betonimessu, jossa en ole käynyt, vaikka on sanottu, että on avoin kaikille. Nimittäin nuorisotyö järjesti kirkossa kerran 'vanhojen' Nuoren seurakunnan veisujen / Punaisen kirjan laulujen illan, johon kaikenikäiset toivotettiin tervetulleiksi. Meitä oli 2 henkeä, joiden ikäero nuoriin oli 50-60 vuotta ja sen jälkeen en ole kehdannut enää mennä.

MESSURYHMÄT
Työvuosinani 'unelmoin' siitä, että seurakuntalaiset olisivat yhdessä työntekijöiden kanssa toteuttamassa säännöllisesti päiväjumalanpalveluksia eli niinkuin olen totutellut sanomaan 'messuja' - huomattavasti lyhyempi termi.
Se jäi vain unelmaksi ja rukoukseksi. Olen ollut tätä kirjoittaessani jo yli 11v eläkkeellä ja iloitsen joka sunnuntai siitä, että lukuisat seurakuntalaisten ryhmät ovat mukana säännöllisessä messujen toteuttamisessa ja siunaan mielessäni kaikkia - elämä menee eteenpäin ja on hyvä olla seurakuntalaisena penkissä. - Siitä vähän lisää jatkossa.

Olen nyt kiitellyt sitä, miten elämä menee eteenpäin ja muuttuu, mutta pari asiaa on, josta vanhojen ihmisten tapaan 'PURNAAN vähäsen':


MUUTETUT EHTOOLLISMESSUN SANAT...

Liturgian osia uudistetaan ajoittain -  uudistus on hyvä, jos se kirkastaa paremmin messun osien sisältöä. Aina näin ei kuitenkaan mielestäni tapahdu ... olen sanonut sivun alussa, että nämä ovat "vanhan rovastin muistelmia, joista seurakunta ei ole missään vastuussa..."

Ehtoollisvuorolaulussa laulamme nykyisin näin:

Herra olkoon teidän kanssanne
Niin myös sinun henkesi kanssa
Ylentäkää sydämenne
Ylennämme sen Herran puoleen

Kiittäkäämme Herra Jumalaamme
NIIN ON OIKEIN JA ARVOLLISTA.

aikaisempi sanamuoto oli : SE ON OIKEIN JA KOHTUULLISTA!

Miksi mielestäni aikaisempi oli ehtoollisen sisältöä kuvaavana parempi?
Jumalan anteeksiantamus, rakkaus ARMO on kohtuutonta meitä kohtaan, sillä olisimme ansainneet rangaistuksen ja kuoleman ja hylkäämisen. Kohtuullista ja oikein olisi, että Jumala hylkäisi meidät.

Mutta Jumalan rakkaus ja armo Jeesuksessa kääntää kaiken täysin päinvastoin: syntinen armahdetaan, hylättävä otetaan yhteiseen ehtoollispöytään, anteeksiantamuksen ja iankaikkisen armahduksen ja elämän yhteyteen. Kohtuuttomasta tuleekin kohtuullista armahduksen kautta.
Ehtoollismessun vuorolaulu julisti tätä ilosanomaa : "Se on oikein ja kohtuullista!", että saamme syntimme anteeksi eikä meitä hyljätä. - Armo koskettaa sydämen syvintä myöten.

MUTTA NYT
Nykyinen "oikein ja arvollista' johtaa ihan muihin arvollisiin, arvokkaisiin, aatelisiin ...mielikuviin, että nyt on kovin arvollista ja ylhäistä ja sana vieläpä luiskahtaa helposti "arvonlisäverollista" mielikuvaan. - Olen sanonut, että nämä ajatukseni ovat "vanhan rovastin muistelmia jne..."



TOINEN ASIA, MIKÄ VAIVAA EHTOOLLISLITURGIASSA - MONISANAISUUS?

Ehtoollisen ydinkohdat ovat "Jumalan Karitsa-hymni, asetussanat ja Isä meidän -rukous". Nyt näiden ydinosien ympärille on liitetty paljon, paljon sanoja, niin että täytyy pinnistää kuuloaan erottaakseen sieltä sitten asetussanat, jotka ovat kaiken ydin ja ainoa 'tarpeellinen'.
Miksi meidän pitää lisätä niin paljon, paljon sanoja ympärille, - joiden sisältö on jo käsitelty messun aiemmissa osissa, synnintunnustuksessa, -päästössä, saarnassa ym. selkeästi.

KYSYIMME
Kerran keskusteltiin tästä teologipalaverissa ja lähetettiin kysymys Kirkon jumalanpalvelustoimikunnalle/sihteerille, että miksi on näin?
Vastaus oli: Ne rukoukset ja lisäykset asetussanojen ympärillä ovat meidän uskontulkintaamme.
Emme enää lähettäneet uutta kysymystä, että kun Jeesus selvästi asetti ehtoollisen - niin MIKSI se ei riitä, miksi tarvitaan meidän 'uskontulkintaamme', mielestäni Jeesuksen sanat riittävät.

(Taize-messua - rukouksen ja laulun messua käsitellään myöhemmin. Siinä ihmisen puhe on minimissään.)

HILJAISUUS
Kerran eräässä perhekirkossa olin liturgina ja sovimme, että ehtoollisen viettoon siirtyessämme - luen asetussanat ja sitten Isä meidän rukous ja kutsu ehtoolliselle. Asetussanat rauhassa selkeästi luettuina tulivat vaikuttavina paikalleen, hiljensivät ehtoolliselle lähtöön. Muistan aina sen koskettavan tilanteen ja sitä seuranneen ehtoollisen jakamisen pyhyyden kokemuksen.

- Hiljaisuus antaa tilaa Jumalan 'puheelle'.

HILJAISUUDEN SAARNA
Erään kerran työtoverimme oli saarnavuorossa. Hän käveli saarnatuoliin. Luki saarnatekstin. Kaikki odottivat saarnan alkavan. Hän katseli ääneti seurakuntaa, ei sanonut sanaakaan. Oli aivan hiljaa. Seurakunta tuijotti ensin hämmästyneenä. Sitten hiljaisuus jatkui, mutta kirkkosaliin laskeutui rauha. Kaikki tajusivat, että hän oli harkinnut sen kaiken - antoi tilaa hiljaisuudelle ja ajatuksille.

Omalla kohdallani tapahtui se, että mielessäni lähtivät liikkeelle monet asiat, joita olin paljon miettinyt - niille oli tilaa, mutta se oli seurakunnan keskellä. Tietysti tämä oli vain kokemus, tuntuma, mutta tunne oli se, että koko kirkkosali täyttyi seurakuntalaisten liikkeelle lähteneistä ajatuksista, kysymyksistä, kaikki olivat läsnä ja ne asiat elivät, joiden keskeltä ja joiden kanssa he olivat lähteneet kirkkoon. Hiljaisuus ei ollut painostavaa, vaan turvallista yhteistä hiljaisuutta.

Nyt ajatukset, kysymykset, kivut ja ahdistuksetkin pääsivät pintaan ja lähtivät liikkeelle 'piiloistaan' ajatusten ja tunteiden lukkojen takaa, avautuivat.
Jonkin ajan kuluttua työtoveri aloitti rauhassa saarnansa ja tekstin käsittelyn. Kaikki kuuntelivat.

Se oli hyvin merkittävä kokemus. - Olen nyt myöhemmin seurakuntalaisena kokenut sen saman sillä tavalla, että tulen kirkkoon messuun tms. srk:n kokoontumiseen. Koska olen tavallinen seurakuntalainen, niin saan istua penkissä 'rauhassa' ottaa vastaan, elää yhteydestä ja työntekijöiden ja seurakuntalaisten yhdessä valmistelemasta messusta.

Vaikka messun aihe ei ehkä kosketa niitä asioita, jotka mielessäni ovat olleet monesti omia tai perheenjäsenteni, lasten ja lastenlasten, huolena, ratkaisuja mietittävänä ja suunniteltavana, esirukouksena.
Olen silloin kokenut messun edetessä, että koolla olevan seurakunnan keskellä, kirkossa, on hyvä olla.
Kysymykset ja mietinnässä olevat huolet, asiat, lähtevät liikkeelle, ajatukset eivät kierrä enää samaa kehää, vaan asiat alkavat hahmottua, selkeytyä, tie eri asioissa alkaa aivan kuin avautua eteenpäin ja kotiin lähtiessä messusta on iloinen ja hyvä mieli - on hyvä astua alkavaan viikkoon.

Minulle tämä merkitsee seurakunnan yhteyden kokemusta kirkossa, messussa. On kokemus siitä, että yhteinen rukous, vaikka naapuri ei tiedä edes asioita, joita mielessä rukousaiheina on, niin yhteinen rukous kantaa jokaista jäsentä eteenpäin - Jumalan tarkoittamalla ja johdattamalla tavalla. Tällaisen rukoukseen kehottavat lukuiset kohdat Raamatussa.

Eräs seurakuntalainen kertoi yhteisessä kokoontumisessa, miten hän sairasti paniikkihäiriötä. Kun paniikkikohtaus tulee, niin pitää lähteä pois, karkuun, koska tuntee kuolevansa. Näitä kohtauksia hän oli saanut eri paikoissa ja lähtenyt aina pois, paetakseen paniikin kokemusta.
Kerran hän sai paniikkikohtauksen messussa. Kohtauksen paineen edetessä hän ajatteli nopeasti karkaavansa taas pois tilanteesta, ettei kuolisi siihen stressiin.
Sitten hän oli miettinyt, että jos juoksen täältä ulos, olen yksin ulkona ja minulle voi tapahtua siellä mitä tahansa, eikä  ole ketään auttamassa. Hän päätti jäädä kirkkoon, jos kuolen, niin kuolen täällä ja ympärilläni ovat toiset seurakuntalaiset, en ole yksin.
Hän jäi istumaan penkkiin, jonkun ajan kuluttua kohtauksen paine katosi ja hän rauhoittui - oli kohdannut pelkonsa - ja sanoi, että niitä kohtauksia ei ole enää sen jälkeen tullut.


SEURAKUNNAN YHTEINEN RUKOUS - SIUNAUKSEN OSALLISUUS
Monta kertaa virkaansiunaamisten ja - asettamisten, rippikoululaisten siunaamisen yhteydessä konfirmaatiossa liturgi kehottaa koko seurakuntaa yhdessä rukouksessa siunaamaan virkaan asetettavia, rippikoululaisia, nuorten avustajakoulutuksen kurssilaisia jne... Se on seurakunnan yhteyttä ja yhteistä rukousta, siunauksen osallisuutta.




HILJAISUUDEN JA RUKOUSLAULUN MESSU

Lupasin, että palaamme tarkemmin vielä Taize-messuun - monien kyselyjen vuoksi ääntämisohje = 'Tesee messu'.
Messu on tutumpi sanalla 'Taize', joka tulee Ranskasta. Mutta koska Ylen toimittaja soitti jonkun Taize-laulujen kappaleen ja sanoi suomalaisittain ääntäen: 'Kuulimme äsken taizeuskonnon lauluja...' niin on toivottu, että koska ei ole kysymys 'taizeuskonnosta', niin voidaan käyttää 'hiljaisuuden ja rukouslaulun' -messun termiä. Kukin käyttäköön sitä mitä parhaiten sisäistää.

PIDÄN
Taize-messusta, koska se on niin koruton, koskettava,  hiljainen, vähän sanoja, ollaan hiljaa ja kuunnellaan ja annetaan mielessä elää niiden sanojen, rukousten, joita kuulemme, ne muuttavat meitä, johtavat yhä lähemmäksi Jumalaa. On aikaa sisäistää ja antaa vaikuttaa sisimmässään niiden muutamien sanojen, jotka kuulemme - yksinkertaisten kauniiden ja rauhallisten rukousten ja melodioiden - musiikin kieli koskettaa ihmisen sisintä syvemmälle kuin sanat.

Tässä linkki YouTubeen - josta löytyy paljon Taize-lauluja...nauhoitettu Taizen luostarissa, jossa Järvenpäästäkin on käyty tutustumassa Taizen alkulähteille.

taize
https://www.youtube.com/watch?v=go1-BoDD7CI


Muutamia kuvia Järvenpään kirkosta Taize-messuista:


taize







taize


Savesta tehdyt ehtoollisastiat.


taize

"Jumala, joka sanoi: "Tulkoon pimeyteen valo", valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan.
Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme."
2.Kor 4:6-7


Messun yksinkertainen järjestys

taize

Ehtoollisosan liturgia :

alkusana ja -rukous
asetussanat
Isä Meidän
kutsu
päätössanat
rukous
siunaus



taize

Illansuun auringon valo lankeaa alttarille kirkon takaseinän ikkkunasta.






MUUTAMIA ERILLISIÄ TILANTEITA TAI ASIOITA KIRKKOON LIITTYEN



VANHAN KIRKON ALTTARIRISTI JA UUDEN KIRKON KULKUERISTI

- Vanhan kirkon alttariseinällä oli keskellä metallireunainen musta risti. Tämän ristin puinen kopio on nykyisin uudessa kirkossa kulkueristinä. Sen valmistivat miehet puutyökerhossa. - Mutta mennäänpä vähän taaksepäin historiassa:

vanha kirkko

Aikoinaan kulkue oli aina rippikoulujen konfirmaation alussa ja lopussa.n Sitten kulkueen alussa haluttiin kantaa ristiä. Jollain rippikoululeirillä oli ollut käytössä kahdesta koivun oksasta tehty risti. Sitä käytettiin, mutta se ei kestänyt jatkuvaa käyttöä, koska oli vain naulattu yhteen kahdesta koivun oksasta.
Heräsi ajatus, että pyydetään kirkon krusifiksin tehnyttä kuvanveistäjä Erkki Erosta suunnittelemaan kunnollinen, kaunis kulkueristi. Erkki Eronen veisti puusta taidokkaan ja kauniin - puun syiden loimut esiin tuoman uuden kulkueristin. Sen erikoisuus oli, että risti oli puisen melkein kolmion muotoisen tason läpi näkyvä 'aukko' - oli ristin muotoinen.

Tähän ratkaisuun sisältyi puhutteleva ajatus, että "ristin läpi näkyy, risti johtaa toiseen todellisuuteen...'

Tämä erikoinen risti oli hyvin kaunis puinen taideteos, mutta koska ristiosuus oli puupinnan ympäröimä avoin osa - 'läpinäkyvä', niin se olisi vaatinut yksivärisen taustan, esim. seinän, jossa se oli paikallaan, jotta silmä havaitsi vaivattomasti läpinäkyvän ristimuodon.
Kulkueessa sitä ei hahmottanut, koska läpinäkyvän ristinmuotoisen aukon  tausta vaihtui kulkueen liikkuessa.

Kävin Erkki Erosen kanssa neuvottelut selvittäen, miksi hänen veistämänsä ateljeessa paikoillaan seisovan ristin aukko hahmottui hyvin, mutta miksi se kulkueessa kirkossa ei hahmottunut silmälle. Neuvottelujen jälkeen allekirjoitettiin luovutuskirja: Seurakunta luovutti korvauksetta ristin takaisin tekijälleen hänen kokoelmiinsa, jotta ristillä olisi arvonsa mukainen paikka.

Uuteen kirkkoon seurakunnan puutyökerhossa miehet valmistivat Vanhankirkon yllä olevassa kuvassa näkyvästä rististä tarkan puisen kopion ja siihen varren, jolla sitä oli helppo kantaa kulkueen edessä.

Risti on yhdessä kulkuekynttilöiden kanssa alttarin oikealla puolella omalla paikallaan.



kulkueristi






kulkueristi






kulkueristi






kulkueristi


Risti kulkee evankeliumiprosession (kulkueen) ensimmäisenä. Juhlapyhinä usein messun evankeliumiteksti, joka on tärkein teksteistä, sen juhlapyhän kirkkain evankeliumin sanoma, luetaan seurakunnan keskeltä - kirkon keskikäytävältä.
Kulkueessa on ensimmäisenä risti, sitten kynttilät (= Jumalan valkeuden ja rakkauden vertauskuva), sitten Raamattu liturgilla tekstin lukijana.
Sama lehteriltä katsoen...


kulkueristi


Vanhakirkko oli alunperin Tuusulan seurakunnan Järvenpään kylän seurakuntatalo, seurakuntalaisten oman aktiivisen yhdistyksen varoin rakennettu, jotta järvenpääläisillä olisi oma kirkko. Tuusulan kirkkoon oli 10 kilometrin matka ja se oli jouluna niin täynnä, että sisään ei jouluaamun kirkkoon mahtunut - vaikka oli jalkaisin pakkasessa taivallettu tuo matka jouluaamun pimeydessä... (Eevi Alliston kertomana omalla sivullaan).

Lisää Vanhasta kirkosta, yhdistyksen toiminnasta ja lopulta lakkauttamisestaa uuden kirkon valmistumisen jälkeen omana pdf-tiedostona.
Kun Vanhankirkon alttarirististä tuli uuden kirkon KULKUERISTI, se kertoo miten Järvenpään seurakunnan perustajien ja ensimmäisen kirkon rakentaneiden seurakuntalaisten rukoukset, usko ja rakkaus jatkuvat uudessa kirkossa nykyisten sukupolvien elämässä. Lausumme uskontunnustuksen lopussa, minä uskon:

...Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan,
pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen,
ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän."

Seurakunnan elämä ja yhteys jatkuvat sukupolvesta toiseen aina kuoleman rajan toiselle puolelle ikuiseen elämään.
Seurakunta on yliajallinen yhteisö, joka elää yhteydessä Jeesukseen. Paavali vertaa seurakuntaa ruumiiseen, jonka pää on Kristus ja me olemme jäseniä niin täällä kuin taivaassa. Kristus yhdistää meidät kaikki jäseninään ja risti on kaikkien kristittyjen tunnus - vaikka tutkimuksissa on todettu, että yleismaailmallisesti Mac Donaldsin "M" olisi tunnetumpi kuin risti?



* * *


SEPPELPARTIOIDEN LÄHETTÄMINEN SANKARIHAUDOILLE

Itsenäisyyspäivänä, veteraanitilaisuuksista ym. tilanteissa kirkosta lähetetään sankarihaudoille seppelpartio.  Sodan aikana Kerava ja Järvenpää kuuluivat Tuusulaan.
Tuusulan, Keravan ja Järvenpään seurakunnissa oli aikoinaan jokaisessa erikseen talvisodan päättymisen päivänä maaliskuun 13.päivä iltakirkko tuon merkittävän 13.3.1940 - päivän muistona. Epätoivoisessa sodassa ylivoimaisen vihollisen kanssa - saatiin välirauha.
Kun sodan käynyt sukupolvi alkoi yhä enemmän harveta, niin siirryttiin käytäntöön, että kolmen kunnan alueella tuo iltatilaisuus järjestetään vuorovuosina ja alueen Vetres-toimikunta oli aktiivisena järjestämässä seurakunnan kanssa tilaisuutta.
Iltatilaisuuden alkaessa lähetettiin seppelpartio yhteiselle sankarihautausmaalle Tuusulaan - kuuluimme sodan aikana kaikki Tuusulaan. Muutama kuva 13.3.2013:


talvisodan ilta






talvisodan ilta

LISÄÄ kuvia omalla sivustollaan:

talvisota
Talvisodan päättymisen muistoilta
Järvenpäässä
ke 13.3.2013




KOLME VUOTTA MYÖHEMMIN 13.3.2016

talvisota





lintula

Sotaveteraani Olavi Lintulan 103 v - kanssa keskusteli VETRES Keski-Uusimaan puheenjohtaja kenraaliluutnantti Antti Simola.
LISÄÄ kuvia omalla sivustollaan

talvisota
Talvisodan päättymisen
kirkkotilaisuus
su 13.3.2016
Järvenpäässä



* * *


PSALMIEN KIRJASSA SANOTAAN:

"Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra.
Ihmeellinen on sinun armosi, Jumala!
Sinun siipiesi suojaan rientävät ihmislapset."



koira






koira




* * *



MESSURYHMIEN JÄSENET TOIVOTTAVAT TULIJAT TERVETULLEEKSI JA TARJOAVAT VIRSIKIRJOJA


tervetuloa




Tästä saa ottaa istuinpenkkiä varten kevyen pehmusteen mukaansa, jos haluaa, hyllyn molemmissa päissä on päällystetyt tyynyt pinossa.

hylly

Alimmalla hyllyllä on lapsia varten olemassa kankaiset kirkkopussit, joissa on pientä tutkittavaa messun ajaksi, jos aika tuntuu lapsesta pitkältä, sekä myös muutamia lasten kirjoja. 

Yläkerrassa on myös lehterille tulevia varten virsikirjat ja lapsille oma hyllynsä.

hylly




VIRSIKIRJAHYLLY PENKKIEN ALLA

hylly

Arkkitehdillä on ollut hyvä ajatus siinä, että penkissä istujien 'virsikirjahylly- tai alusta' ei ole edessä olevan penkin selkänojassa niinkuin monesti näkee, koska se kaventaisi liikkumatilaa penkissä istujilla, penkin välissä kulkevalla.

Silti en suosittele tuon penkin alla olevan hyllyn käyttämistä, koska sinne erittäin helposti unohtuu kaikki, mitä sinne laittaa.

Ulkomailla näkee joissain kirkossa esim. Unkarissa, että edessä olevan penkin selkänojassa on lukollinen virsikirjalokero ja vieläpä messinkilaatassa 'tällä paikalla' vakiona istuvan seurakuntalaisen nimi.  (Sopronin kirkko)

lokero
lokero





KIRKON REMONTEISTA

PERUSKORJAUSTA
Kirkko oli ollut käytössä yli 20 vuotta, kun 1990-luvun alussa tehtiin ensimmäinen suurempi peruskorjaus:

Eteläinen  suuri IKKUNASEINÄ:
- Ikkunaseinä on kirkon sivuseinää ja kantavaa rakennetta. Ikkunat ovat elementtejä, jotka on tiivistetty hyvin. Vähitellen ilmeni, että monien ruutujen sisälle ilmestyi kosteutta, joka kertoi karua kieltään siitä, että tiivisteet eivät pidä. Asiaa tutkittiin ja todettiin, että ikkunaseinän teräsrakenteet joiden sisällä olevissa karmiruuduissa ikkunat ovat, teräsrakenteet ovat taipuneet ja siitä johtuu rakenteen muutos ja ikkunoiden lasielementtien tiivistysten rakoileminen.

- Ratkaisu oli, että seinä tarvitsee uudet vahvemmat teräksiset tukirakenteet ja ikkunaosuus uusitaan. Samalla lasien uusimisen myötä valitaan lasilaatu, joka estää - olikohan 30%(?) - auringonvalon lämmön siirtymistä lasin läpi, sillä jumalanpalveluksen aikaan aurinko paistaa kesällä suoraan osaan penkkirivejä - eikä silloin voi istua pitkään suorassa auringonvalossa.

- - -

- TOIMITUSKAPPELIN AKUSTIIKASSA oli valtava kaiku: Toisinaan, kun kastevirttä alettiin laulaa, niin vauva pelästyi ja alkoi itkeä.

- Ratkaisu oli, että kappelin kattoon asennettiin kaikua vähentävä säleikkö.


kappeli

- Myöhemmin hankittiin vielä isohko tekstiili kappelin sivuseinään.

- - -

- Kirkon VALAISTUSTA parannettiin, koska 'valon voimakkuus pienenee matkan neliössä'. Korkealla katossa olevat valaisimet vaativat lisää tehoa, jotta penkissä näkee virsikirjan tekstin hyvin.

 - - -

- LUKUPULPETTIA ei ollut. Arkkitehti Juhani Palmqvist suunnitteli nykyisin käytössä olevan lukupulpetin. Hän rakensi 1:1 suhteessa koekappaleen kevyestä kovasta vaahtomuovista, päällysti sen puun värisellä muovikalvolla ja siitä saadun palautteen mukaisesti sitten rakensi lopullisen =  nykyisin käytössä olevan.

luku

Yksinkertainen on kaunista.

- - -

- Hänellä oli myös suunnitelma / ehdotus kookkaasta puusäleiköstä kuorotilan virsitaulusivuseinälle, mutta siitä luovuttiin onneksi, sillä seinä on kauniimpi ilman sellaista.

- Samalla tietysti korjattiin pieniä käytössä huomattuja puutteita.

- - -

Ikkunaseinän karmirakenteen purkaminen ym. vaati tilapäisesti kaiken toiminnan siirtämistä muualle.

JUMALANPALVELUKSET siirrettiin seurakuntatalon juhlasaliin.


srksalissa

Seurakuntasalin kapean lasimaalausikkunan kautta aamupäivisin muutaman minuutin ajan auringonvalo värjäsi vasemman puoleisen seinän kauniisti. Kuvassa näkyvä 'valoalue' ikkunan vasemmalla puolella levisi hetken ajaksi peittämään sivusuunnasta koko seinäpinnan - vain lyhyen hetken siinä näkyivät lasimaalauksen värit.




srksalissa

Tämän jälkeen vasemmalla näkyvä virsitaulu siirrettiin kirkossa lehterin alle kirkon takaosaa varten.





srksalissa

Seurakuntasali oli tilana yllävän kaunis jumalanpalveluksen viettämiselle. Aivan uuden tunnelman loi myös se, että alttari ja seurakuntalaiset olivat hyvin lähellä toisiaan.

REMONTIN RAHOITUS
Remontti tehtiin 1990-luvun alussa, jolloin oli alkanut melkoinen lama. Silloin rakentaminen oli melko vähissä, joten urakkakilpailuun tuli paljon ehdotuksia ja hinnat olivat lamakauden vuoksi hyvin kohtuullisia.
Edullliseksi remontin teki myös se, että aikaisempina nk. hyvinä vuosina kertynyttä ylijäämää oli siirretty aina rahastoon, joten remontti suoritettiin srk:n omalla rahoitukselle ilman lainarahaa.

Työntekijät olivat välillä tilinpäätösten yhteydessä arvostelleet, että miksi seurakunta rahastoi ylijäämää ja kaikkea ei käytetty toimintaan? Tässä yhteydessä talousjohtaja selvitti, että remontti olisi maksettu lainarahalla, niin lainanhoitokulut olisivat merkinneet vuosittain yhden työntekijän vuosipalkan verran ja koska oli lama-aika, niin muutenkin koitettiin kuluja vähentää. - Tämän jälkeen kukaan ei arvostellut aikaisempaa rahastointia.

(Samoin voitiin hyödyntää lama-ajan tilannetta siunauskappelin peruskorjaukseen.)

Lisäksi  näin seurakunta tarjosi   lamassa olevalle rakennusteollisuudelle kaivattuja työtilauksia.



KIRKON KUOROTILAN MUUTOS JA MUSEOVIRASTO JA KIRKKOHALLITUS

Järvenpään kirkossa on hyvin paljon monenlaisia - myös useita suuria musiikkitilaisuuksia. Kuorotila urkujen vierellä on vaikeasti käytettävissä, koska siinä on betoniset seinämäreunukset jokaisen porrastasanteen välissä, joihin juuri ja juuri tuolit mahtuvat. Seinämän osat estävät myös toisenlaisen kuoron ja soittajien ryhmittämisen tilaan.

Kanttorit esittivät hyvän idean, että kuorotila muutetaan:
- poistetaan väliseinämäosat
- muutetaan porrastus alkavaksi kuoron nurkasta kohti kirkkosalia, niin että jokainen askelma levenee aina alaspäin tultaessa
- tällöin väliseinämätön portaittainen tila mahdollistaa ryhmittymisen vapaasti esittäjien ja esitettävän teoksen mukaan kuorotilaan.
Ehdotus mietittiin srk:n sisällä ja todettiin erittäin toimivaksi ja suhteellisen pienillä kuluilla hoidettavaksi.

MUSEOVIRASTO
Kaikki yli 100v ikäiset kirkot ovat automaattisesti museoviraston valvonnassa ja sen lisäksi muutamia nuorempia kirkkoja on niiden erityisen tärkeän arkkitehtuurin tähden otettu museoviraston valvontaan. Järvenpään kirkko on yksi näistä ja sen arkkitehtuuri on kuuluisaa ympäri maailman erilaisissa alan julkaisuissa, niin että Japanista asti tulee arkkitehti- ym. ryhmiä vierailemaan ja tutustumaan kirkkoomme.
Tämän tähden pyydettiin museoviraston asiantuntija tutustumaan kokonaisuudessaan kirkkoomme paikan päällä ja samalla otettiin hänen kanssaan puheeksi ja selvitettiin kuorotilan muutostarve.
Museoviraston tarkastaja kuunteli tarkoin hankkeen, totesi, että se edellyttää oikealta puolelta edestä ensimmäisen ja toisen penkin päätä lyhennettäväksi 1-2 m, jotta flyygeli mahtuu hyvin ja sen vierestä on esteetön kulkutila.
Hän sanoi, että museoviraston valvonnassa olevat käytössä olevat rakennukset 'eivät ole museoita', vaan niitä täytyy voida käyttää sen mukaan, mihin tarkoitukseen ne on rakennettu.
Koska tämä kuorotilan muutos on selkeästi perusteltu ja tarpeellinen, niin se voidaan toteuttaa niin, että museoviraston arkkitehti on yhdessä seurakunnan kanssa suunnittelemassa käytännön tasolla muutokset.

Näin sitten jatkettiin suunnitelmaa ja sillä oli työntekijöiden sekä kirkkoneuvoston yksimielinen kanta ja museoviraston suostumus ja vielä tarvittiin muutoshakemus kirkkohallitukseen. Samassa yhteydessä otettiin esille arkistosta kirkon suunnittelukilpailun voittaneen arkkitehti Erkki Elomaan kilpailuun lähettämä kirkon ja sen alueen pienoismalli, joka oli yhtenä perusteluna selostuksen lisäksi hankkeen havainnollistamisessa.

 Silloin paljastui YLLÄTYS, että tässä pienoismallissa urkujen ja kuoron tilaan urut oli sijoitettu toiseen kulmaan vinosti ja kuoron tila toiseen kulmaan vinosti nurkasta lähtien juuri SAMALLA TAVALLA kuin nyt on esitetty muutosta. Eli Elomaan alkuperäinen ajatus on voittaneessa ehdotuksessa ollut juuri sama.

Pertti Ottman lastasi autoonsa tämän pienoismallin ja kaikki asiakirjat ja vei ne kirkkohallitukseen tarkasteltavaksi. Olimme ilahtuneita, että nyt asia saadaan hyvin eteenpäin. Kirkkohallituksessa kaikki tapahtuu ajan kanssa ja sitten sieltä tuli viimein päätös, että kirkkohallitus ei suostu eikä anna lupaa tämän muutoksen tekemiseen.
HÄMMÄSTYS oli melkoinen seurakunnassa, että miten on mahdollista, että seurakunnan virkamiesten, luottamuselinten yksimielinen kanta ja museoviraston hyväksyntä eivät kelpaa kirkkohallituksen tarkastajalle - joka olisi pätevämpi kuin kaikki em. tahot yhteensä.
Lähinnä tuli mieleen vanha suomalainen perinteinen toimintamalli: "Mitään en asiasta ymmärtänyt, mutta vastaan panin kovasti!"
Näin tämä erinomainen muutos jäi toteutumatta - kiitos kirkkohallituksen.

Olin aikoinaan useita vuosia kirkkohallituksen tietohallintostrategiatoimikunnan jäsenenä seurakuntatason edustajana suunnittelemassa ev.lut.kirkon tietohallintoa, atk:n järjestämistä ym. - totesin usein niissä kokouksissa, että kirkkohallituksessa on helppo katsella ja suunnitella asioita ilman seurakuntatason arkea ja toimintaa. Muutamien asioiden kohdalla, joka paperilla näytti kauniilta, oli pakko todeta, että sellainen järjestely ei toimi käytännössä seurakuntatasolla.
Kaiken kaikkiaan seurakunnat ovat kirkon perustaso ja mm. rahoittaa verotuloillaan kaikki kirkkohallituksen ja keskus- ja hiippakuntahallinnon menot.

Kun 1990-luvun alussa tuli lama ja seurakuntien verotulot pienenivät, niin kirkkohallitus lähetti seurakuntiin kirjelmän, että seurakuntien pitää píenentää menojaan... Järvenpään seurakunta - neuvosto vai oliko peräti neuvoston esityksestä valtuusto vastasi kirkkohallitukselle, että seurakunta pienentää ja edellyttää, että kirkkohallitus myös omalta osaltaan pienentää sitä prosenttilukua, joka seurakuntien pitää maksaa budjetistaan keskushallinnon kuluihin! Kirkkohallitus aina vain ilmoitti yksipuolisesti, mikä prosenttimäärä heille pitää vuosittain maksaa.

Kirkkohallituksessa oli hämmästelty, että joku seurakunta esitti perustellun vaatimuksen myös heille! Odottelimme kirkkohallituksen ilmoitusta prosentistaan ja kyllä siellä joku promille oli vähemmän.
 
Tämän jälkeen on tarpeen katsella tarkemmin sitä arkkitehti Elomaan pienoismallia:


malli

Tässä kuvassa näkyy kirkon kuoron ja urkujen tila kulmittain.




malli

Suoraan ylhäältä päin. Siniset nuolet näyttävät nyt tyhjänä olevan nurkkauksen, johon arkkitehti oli suunnitellut pienen kerrostalon työntekijäasunnoiksi.

Museoviraston mielestä siinä kulmauksessa on erittäin sopiva uurnalehdon paikka, koska hautausmaa pitää olla aina erotettuna aidalla ympäristöstään. Korkea muuri, joka nyt on vielä kauttaaltaan vihreän villiviinin ympäröimä molemmin puolin - on mitä luontevin, luonnonläheisin rauhallinen paikka uurna-alueelle.
Iltaisin siihen olisi sopiva valaistus, kynttilöitä varten omat paikat ym. Tämä järjestely toisi 'elämää', rauhallista kauneutta kirkon ympäristöön.
Koska villiviini on kasvanut kivimuurin ylitse molemmin puolin, niin se ei valu pois, vaan kasvaa aina vain rehevämmin.



malli

Sama kuva vähän toisesta perspektiivistä.


Sitten pari kuvaa samasta luontonäkymästä:


muuri

Näkymä keväällä ennen lehtien puhkeamista. Tästä näkee miten tilava alue on valmiina.





muuri

Kesä on puhjennut.





muuri

Molemmin puolin muuria. Tähän voisi laittaa kauniin rautaportin, josta tuikkisi illalla kynttilän valot - kulkuhan olisi sisäpihan kautta.

* * *

MUSEOVIRASTON NIHKEYS KIRPPUTORIN KATOKSEN KANSSA

* * *



" KIRKONKULMA "


kirkonkulma



Varsinainen KIRKONKULMA on kirkon vieressä olevan vanhan puutalon paikalle rakennettu uusi, kaunis ja  monikäyttöinen pieni seurakuntatalo.


kirkonkulma

Halusin liittää nämä kuvat = kirkko +uusi Kirkonkulma samaan näkymään, koska ne sointuvat yhteen.



Alla olevassa kuvassa  = Huvilakadun asuinkerrostalot + Kirkonkulma

kirkonkulma

Kun näitä kahta yllä olevaa kuvaa katsoo, niin:
-  kirkko poikkesi erityislaatuisella ulkomuodollaan kaikista muista rakennuksista ympärillään, mutta sointuu sopivasti tämän Kirkonkulman rakennuksen kanssa.

Vastaavasti Kirkonkulman rakennus sointuu erittäin hyvin asuinkerrostalojen kanssa.

Kirkonkulma on kuin 'yhdistäjä' kirkon ja ympäröivien asuinkerrostalojen kanssa.






pelastustie

Seurakunnan liikennemerkki!

* * *


USKONPUHDISTUKSEN 500. juhlavuonna Luther vieraili kirkossamme


Luther



Uskonpuhdistajamme oli päätään pidempi kirkkoherraa   -  joka vuorostaan on päätään pidempi edeltäjäänsä :)

Luther





* * *


KUKKIA JA LUONTOA KIRKON YMPÄRILLÄ


kukat






kukat






kukat







kukat



Kukkaloiston jälkeen tulee syksyn hallat ja hämärät, vain viimeisiä lehtiä koivussa ulkovalon ansiosta.



syksy



... sitten joulun yökirkossa:



joulu



* * *


Lausumme uskontunnustuksen kolmannessa osassa:

"Minä uskon Pyhään Henkeen,
pyhän yhteisen seurakunnan, 
pyhäin yhteyden,
syntien anteeksiantamisen,
ruumiin ylösnousemisen ja
iankaikkisen elämän."

Kirkko, messu, seurakunnan yhteys - ne ovat sellainen voimanlähde ja ilon aihe meille seurakuntalaisille, että jos ihmiset sen tietäisivät, niin he eivät millään jäisi pois yhteisestä messusta.

Yhteydestä iloiten

Jaakko Harjuvaara
webmaster

Jos jaksoit selata tänne asti ja haluat lähettää palautetta tai korjauksia virheisiin, niin - KIITOS!
Webmaster on aina iloinen, kun joku virhe saadaan korjattua
jaakko.harjuvaara(at)gmail.com

JÄRVENPÄÄN SEURAKUNNAN NETTISIVULLE


* * *

PALUU JAAKON JA ORVOKIN ETUSIVULLE






sivulaskuri