Anni Swan: Legendoja

PAIMENTYTÖN LAHJA

Pienenä ja avuttomana lepäsi Jeesus-lapsi tallissa kurjalla olkivuoteellaan härkien, lammasten ja aasien vartioimana. Maaria, hänen äitinsä, valvoi seimen luona ja onnellinen hymyily kaunisti hänen kalpeita kasvojaan. Joosef oli liittänyt karkeat, ruskeat kätensä ristiin ja katseli syvällä kunnioituksella pienokaista.

Yö joutui, ulkona kohisi myrsky ja kylmää lumiräntää satoi. Usein peitti pilvi suuren kirkkaan joulutähden, mutta sen kirkkaus oli niin voimakas, että se pilvenkin läpi valaisi seudun ja loi häikäisevää valoaan talliin, jonka seinien sisäpuolella ihana salaisuus piili.

Kaukaa itäisiltä mailta oli saapunut ratsain kolme pyhää kuningasta. Samettiin ja kultakankaisiin verhottuina, kalliilla jalokivillä koristettuina he polvistuivat pienen, kirkassilmäisen lapsen eteen, joka ojenteli hentoja käsiään heitä kohti. He toivat hänelle kultaa osoittaakseen hänelle, Kuninkaitten Kuninkaalle, alamaisuuttaan, lahjoittivat pyhää savua, josta levisi ihan tuoksu yli kolkon tallin, ja laskivat seimivuoteen ääreen mirhaa kunnioituksensa merkiksi.

Kedolta tulivat myös paimenet palvomaan pyhää pienokaista. Jokainen heistä toi mukanaan lahjan, yksi karitsan, toinen vuohenvuonan, kolmas kyyhkysen ja taidokkaasti valmistetun lehmänsarven, josta saattoi juoda. Vanhin, valkopartainen ukko, lahjoitti kalleimman aarteensa, puusta veistetyn kalenterin, joka ilmoitti päivä ja kuukaudet, ja hänen nuori, voimakas toverinsa otti paimenrepustaan kalistimen, jonka hän itse oli joutoaikoinaan siroilla leikkauksilla koristanut.

Mutta toisten takana seisoi pieni repalainen paimentyttö arkana ja pelokkaana. Hän kohosi varpailleen voidaakseen hänkin nähdä vilahduksen vastasyntyneestä. Mutta paimenten leveät hartiat peittivät häneltä seimen, ja tytön täytyi kumartua kurkistamaan miesten säärien välistä. Silloin hän näki olkivuoteella pienokaisen, jonka silmät katselivat häntä niin ihmeellisellä katseella, että  hän täynnä harrasta ihailua polvistui.

Haiken mielin hän katseli toisten lahjoja - mielellään hänkin olisi antanut ihmelapselle pienen pikkuriikkisen lahjan rakkautensa merkiksi. Mutta hän oli vain pieni köyhä paimentyttö, hänen laihat, työn kovettamat  kätensä olivat tyhjät, aivan tyhjät. Ei mitään hänellä ollut lahjoitettavana. Mutta korkealla sinitaivaan laella seisoi enkeli Gabriel. Hän näki paimentytön surun, ja syvästi säälien hän laskeutui taivaasta, liiteli hiljaa sisään kurjaan talliin ja tiedusteli tytön huolen syytä.



"Ah", vastasi tämä , "haluaisin mielelläni lahjoittaa seimen pienokaiselle lahjan, mutta minulla ei ole mitää, jota voisin antaa."

"Mitä tahtoisit hänelle antaa?" kysyi lempeä enkeliääni.

"Kuninkaat ja paimenet ovat jo antaneet Jeesus-lapselle niin paljon kauniita lahjoja, ettei häneltä varmaankaan mitään enää puutu", huokasi tyttö suruissaan.

"Eivätkö he ole jotakin unohtaneet?" kyseli enkeli edelleen, "ajattelepas!"

Nopeasti paimentyttö vastasi: "Jospa voisin antaa hänelle ruusuja, valkeita tai punaisia ruusuja. Eihän armas pienokainen ole saanut ainoatakaan kukkaa. Mutta tuiki mahdotontatahan se on, ulkona on kolea talvi ja kevät kukkineen on vielä kaukana."
Silloin enkeli tarttui tytön käteen. Ja he astuivat yhdessä lumiselle kedolle, ja ihmeellinen valo kirkasti heidän ympärillään olevat vuoret ja laitumet. Enkeli iski sauvansa  maahan, ja silloin tapahtui ihana ihme. Maasta puhkesi pieniä kukkia, suloisia, kumman kauniita ruusuja. Niiden terälehdet olivat hopeanvalkoiset ja kuultavat kuin hienon hieno alabasteri, ja kukkakuvun keskellä loisti kultainen risti.

Riemuiten köyhä paimentyttö poimi esiliinansa täyteen ihania ruusuja ja juoksi sitten nopasti kedon yli talliin. Seimen luona hän siroitti kukkas-aarteensa lapsen yli, niin että pienokainen tykkänään peittyi tuoksuviin, valkoisiin ruusuihin.



Sen jälkeen hän polvistui ja palvoi Kristus-lasta sydän täynnä hellää rakkautta ja harrasta onnea.

Ja hän sanoi: "Nyt minä tiedän, että Messias on tullut. Taivaan enkeli on puhunut minulle ja minä olen nähnyt kuninkaitten polvistuvan seimen ääressä. Ja olen nähnyt ruusujen kukkivan talviyönä hänen kunniakseen.