Koottu muistiinpanoista Viljandin rovastikunnan edustajien vierailulla Järvenpäässä syyskuu 2005

PAPPEJA
Viron kirkossa on vihitty 201 henkilöä papiksi, joista 139 on töissä seurakunnissa. Naisia on papeista on 36. Naispappeus on tullut Viroon jo 1967.
Seurakuntien lisäksi muita työpaikkoja, joissa papit työskentelevät ovat oppilaitokset, armeija, poliisi ja vankilat. Viron kirkossa on yhteensä 165 seurakuntaa. 52 papeista palvelee useampaa kuin yhtä seurakuntaa. Joissakin kaupunkiseurakunnissa on useampia pappeja töissä. 81 seurakunnalla ei ole ollut mahdollisuutta palkata omaa pappia. Tähän saakka papin virka on ollut virallinen ammatti. Paljon on pappeja, jotka ovat töissä seurakunnan lisäksi muualla, jotta saavat toimeentulonsa. 33 seurakuntaa pystyy maksamaan vuosipalkkaa yhteensä 100.000 kruunua (Viron keskimääräinen vuosipalkka 8800) 6400 euroa seurakuntansa kaikille työntekijöille. Jos työntekijöitä on useita, siitä jaetaan jokaiselle osa. 32 seurakuntaa on sellaista, jotka eivät maksaneet ollenkaan palkkaa. 50 seurakuntaa pystyvät maksamaan pientä palkkaa 40.000 – 100.000 kruunua/vuosi.

TILASTOJA
Vuodesta 1994 lähtien kastettujen ja konfirmoitujen määrä on laskenut. Jumalanpalveluksiin ja ehtoollisiin osallistuneiden määrä on sen sijaan kasvanut. 1990 luvun alussa oli paljon jäseniä, mutta nyt on enemmän erilaisia tapahtumia ja siksi enemmän osallistujia. Kyse on siitä mitä seurakunnilla on tarjota ihmisille.
Virallisesti Virossa on yksi saksalainen seurakunta.


TALOUTTA
Viron kirkon tulot ovat yhteensä 65 milj. kruunua. Talousihmisten mukaan Viron kirkko tarvitsisi 100 milj toimeentuloon. Tilanne on hyvin erilainen Tallinnassa ja muualla. Tuloista 30 % tulee Tallinnasta ja muualta 70 %. Suurin seurakunta Tallinnan Kaarlin seurakunta kerää yksin tuloista 12 %. Jäsenmaksutuloista saadaan vain 13 %. 19 % tuloista tulee ulkomailta (ystävä seurakunnilta ym.), 21 % jäsenmaksuja, vuokratuloja ym. seurakuntien itse keräämiä tuloja. Muita tulonlähteitä ovat valtiolta, kunnilta ja yrityksiltä tulevat rahat. Valtion ja kuntien myöntämät rahat tulevat kiinteistöjen ja puistojen korjaukseen ja kunnossapitoon ei seurakunnalliseen toimintaan. Yritykset saavat merkitä verovähennyksiin seurakunnille lahjoittamansa varat, samoin yksityiset ihmiset. On pyritty keksimään miten saadaan enemmän tuloja, ja sitä varten on perustettu komitea. Kaikilla seurakunnilla on maita, metsiä jne. mutta miten saada ne tuottamaan. Tämä on käyttämätön resurssi.

YHTEISKUNTASUHTEISTA
Seurakunnilla on yleensä hyvät suhteet yhteiskuntaan. Vuonna 1998 on laadittu asiakirja Viron seurakuntien asemasta yhteiskunnassa. Asiakirjaa pyritään muokkaamaan ajan vaatimusten mukaiseksi (EU, jne). Yhteinen nuoriso- ja kehityspolitiikka. Hyvä esimerkki on yhteistyöohjelma museoviraston kanssa ja sen myötä kirkon on saama apua kirkkorakennusten kunnostamiseen.
Seurakunnat ovat yleensä tyytyväisiä vanhoihin historiallisiin rakennuksiinsa. Ne vievät kuitenkin varoja. Vaikka rakennukset eivät ole seurakunnan päätehtävä, on hyvä, jos on viihtyisät tilat ja lämmin paikka kokoontua.
Viljandin rovastikunnalla on hyvää yhteistyötä Viljandin maakunnan kanssa. Tosin rovastikunta on kolmen maakunnan alueella. Põltsamaa kuuluu Jõgevan maakuntaan ja kaksi uutta seurakuntaa Helme ja Taagepera kuuluvat Valgan maakuntaan.


VILJANDIN ROVASTIKUNNASTA
Viljandissa on 14 seurakuntaa, jotka sijaitsevat kolmessa maakunnassa. Rovastikunnassa on 13 pappia, joista yksi on vuoden ajan Kanadassa ”ulkoviron” kirkon palvelukseen. Viljandin Paavalin seurakunta tekee yhteistyötä Tuusulan lapsityön ja musiikkityön kanssa. Viralliset ystäväseurakuntasuhteet ovat Tuusulan ja Nurmijärven rovastikuntien seurakuntiin: Kerava - Kõpu, Järvenpää – Põltsamaa, Sipoo-Halliste, Nurmijärvi-Moisaküla. Lisäksi on ystävyyssuhteita muihin suomalaisiin seurakuntiin.

Verrattuna muihin rovastikuntiin Viljandissa yhteistyö rovastikunnan sisällä toimii hyvin. Yhteisiä tapahtumia, koulutusta ja tapaamisia järjestetään. Kaikki tuntevat melko hyvin toisensa. Musiikkityö on toiminut vapaaehtoisen rovastikunnallinen musiikkityön ohjaajan johdolla. Lapsityössä tarvittaisiin myös yhteyshenkilö. Viime vuosina yhteinen diakoniatyö ei ole toiminut. Tärkeä työmuoto kaikille seurakunnille on rippikoulut. Kaikissa seurakunnissa on kaksi rippikoulua vuodessa; toinen on keväällä ja toinen syksyllä ja kummassakin koulussa on rovastikunnan seurakuntien rippikoulujen 1 yhteinen viikonloppu. Pilistveren seurakunnan vanhasta seurakuntatalosta on jo pitkään rakennettu Viron kirkon yhteistä leirikeskusta.

Diakoniassa pyrittiin ottamaan aluksi Saksan malli käyttöön, mutta se ei toiminut. Uudessa kirkkolaissa diakonia, lähetystyö ja kasvatus ollaan määrittelemässä perustehtäviksi.

Vuodesta 1992 lähtien on Viljandin rovastikunnassa ollut yhteisiä ekumeenisia kokouksia on 6 kertaa vuodessa, luterilaiset, ortodoksit, baptistit, adventistit, metodistit ja roomalaiskatolilaiset. Virossa on hyvä ekumeeninen henki.

USKONNONOPETUKSESTA
Uskonnonopetus Virossa. Uskonnonopetuksen toimikunta on laatimassa yhteistä opetussuunnitelmaa ja oppimateriaalia. Opetus ei ole tunnustuksellista vaan kristilliseltä pohjalta. Opetussuunnitelmia ja materiaalia ollaan kehittämässä. On sanottu, että uskonnonopetuksen ja rippikoulun ero on: 
Uskonnonopetuksessa esitellään talo, tässä on tällainen ruokahuone, makuuhuone. Rippikoulunopetuksessa viedään ruokahuoneeseen syömään ja makuuhuoneeseen nukkumaan.

Uskonopettajat, rehtorit jne. ovat ottaneet opetussuunnitelman ja oppimateriaalin myönteisesti vastaan. Viljandin maakunnassa on 43 koulua, joista 16 annetaan uskonnonopetusta. Rehtori voi päättää opetetaanko koulussa uskontoa.