Orvokin logo
Orvokki ja Jaakko Harjuvaara
Koulut ja
työura
Sota
lapset
Puheet, kirjat
haastattelut
Kuvia
sanoja
Taivaan
kotiin
LAPSET Luonto
ilmasto
Järvenpää
historiaa
Harrastukset
reseptit
Puheita Koulut ja
työura


 
 
 

VAALEANSININEN ENKELI 

Orvokin lähdön jälkeen automatkat sukulaisten luo Satakuntaan ym. ovat 'pidempiä' ajaa kuin ennen yhdessä niitä ajellessamme.
Jokainen on tottunut siihen, että erilaiset hyväntekeväisyysjärjestöt lähettävät kirjeensulkijamerkkiarkkeja niinkuin entiselle ihmiselle 'yllättäen ja pyytämättä'. Tavallisesti tekee mieli laittaa tällaiset mainosmerkit suoraan roskikseen.
Eräänä päivänä avasin Orvokin suuresti rakastaman olohuoneen piirongin oikean puoleisen ylälaatikon etsiessäni postimerkkejä. Yllätyksekseni sieltä tuli ensimmäiseksi käsiini jotain vaaleansinistä. Se oli erään järjestön kirjeensulkijamerkki. Arkissa vaalensininen enkeli liihotteli vastaan suojelusenkelinä. Enkelin vaate oli juuri sitä oikean väristä vaaleansinistä. Hetken mietin, mihin tämän merkin kiinnittäisin. Sitten keksin: Liimasin sen Renault Lagunamme kojelautaan autoradion suojakanteen.

sininen enkeli kojelaudassa

Nyt ei enää tuntunut niin yksinäiseltä ajaa autolla, kun pieni sininen enkeli kulkee kanssani autolla liikkuessani. Ensimmäisen kerran teimme yhteistä matkaa, kun kävin Helsingin Vanhassakirkossa saarnaamassa Orvokin sijasta Pääkaupunkiseudun Sotaorpojen jumalanpalveluksessa kaatuneitten muistopäivänä 16.5.2010.

Samalla matkalla poikkesin Hyksin päivystyspoliklinikalla hakemassa Orvokin tavarat, jotka  hänellä oli, kun ensihoitajat veivät hänet ambulanssilla päivystykseen la 17.4.2010. Yöpaita oli pitänyt leikata useaan osaan eikä sitä voinut enää säilyttää. Jäljellä olivat
: korvakorut ja vihkisormukset. Sunnuntai-iltapäivä oli hiljainen Meilahdessa. Hoitaja lähti hakemaan säilytyspussia. Odottelin aulassa, toinen omainen oli juuri vähän aikaisemmin tuonut sinne syöpää sairastavan puolisonsa, joka oli ilmeisesti viimeisiä kertoja vielä hoidon tarpeessa. Siinä vaihdoimme ajatuksia ja odottelin hoitajaa. Kerroin tälle kohtalotoverille, että saan korvakorut ja sormuksen, jotka ovat vielä jäljellä vaimostani. Tuntui, että ulkomaailma oli jossain kaukana sairaalan seinien ulkopuolella ja näiden seinien sisällä aika on pysähtynyt. Ei ole enää kiirettä.

Hoitaja saapui, kuittasin muovipussin. Hän pyysi minua tarkistamaan sisällön. Kaikki oli tallella. Lähdin ajelemaan Järvenpäätä kohti sinisen enkelin kanssa:

sininen enkeli

* * *
Seuraava yhteinen pidempi matkamme oli, kun ajelin Satakuntaan, Euraan, Orvokin sijasta vihkimään avioliittoon hänen Erkki-veljensä tyttären Tainan ja Mikan. Jälleen asia, jonka koetan hoitaa, koska Orvokki ei voinut enää tehdä sitä itse.

Vielä yksi sellainen tehtävä on sovittu heinäkuun alkuun, Orvokin Jorma-veljen tyttären Elinan ja miehensä Jannen Sonia pienokaisen kaste. Sonia Linnea Aleksandra on tullut Saksasta asti Suomeen, jotta hänet voidaan kastaa isovanhempien luona Huittisissa. Yli kolmekymmentä vuotta aikaisemmin kastoimme yhdessä Orvokin kanssa Sonian äidin, kummityttömme Elinan, keskikesällä täällä Suomessa. Elina oli matkustanut Sveitsistä asti kotimaahan kastettavaksi. Nyt oli vuorossa hänen tyttärensä. Elämä etenee niin nopeasti. Kaste kotimaan kamaralla antaa elämälle monimerkitykset juuret, perustuksen, jonka varassa on hyvä ja turvallista käydä tietään eteenpäin.

* * *

Orvokin ystäviltä olin saanut ennen tätä toista pidempää automatkaa toisenkin vaaleansinisen enkelin, jonka he olivat ostaneet minulle nähdessään sen kaupassa ja "... se oli kuulemma juuri sellainen, joka oli pakko tuoda minulle, vaikka olinkin sanonut, ettei mitään tarvitse tuoda tullessaan käymään..." Tämä on lasinen enkeli, jonka läpi valo kuultaa erilaisissa vaaleansinisen sävyissä.


lasienkeli

Joku sanoi  minulle tämän enkelin nähdessään, ettei autossa saa olla mitään näkökenttää häiritsevää tuulilasin edessä. Haluan kuitenkin pitää tämän lasienkelin, niin että näen sen irroittamatta katsettani edessä olevasta tiestä. Olen miettinyt valmiiksi pari vastausta, joita käytän, jos poliisi pysäyttää minut ja huomauttaa tuulilasin edessä riippuvasta enkelistä.

 1. vaihtoehto on, kun katselen hämmästyneenä ympärilleni: "Herra konstaapeli, mikä ihmeen enkeli, missä? Kuulkaahan konstaapeli, onko teillä useinkin enkeli-ilmestyksiä?"

2. vaihtoehto, jos poliisi sanoo, että enkeli häiritsee näkökenttääni katsellessani liikenteessä muita autoja: "Voi, voi herra konstaapeli, en ole koskaan luullut autoa enkeliksi tai enkeliä autoksi!"

* * *

Kun katselen tätä läpikuultavaa enkeliä ja sen hauraita siipiä:

lasinen enkeli

mieleeni nousevat Anna-Mari Kaskisen sanat laulusta "Perhonen", jonka Pekka Simojoki on säveltänyt ja Hannu Lepola laulaa soolon  Petrin Laaksosen levyllä "Lauluja särkyneille":

Eilenhän vasta, katselin lasta,
haurasta kasvavaa.
Näin siivet hennot,
näin ensilennot,

odotti kaunis maa.

Taivaaseen lensit, valoa päin,
huoneeseen yksin pimeään jäin,
siivin haavoittunein sinä lensit
luo Jumalan.

Mureni taika, mitä on aika,
missä on perhonen?
Tiedämme täällä,
levon sait päällä

Jumalan kämmenen.

Taivaaseen lensit, valoa päin,
huoneeseen yksin pimeään jäin,
siivin haavoittunein sinä lensit
luo Jumalan.

Perhonen pieni, valaisit tieni,
aina jäät sydämeen.
Päivämme kiitää,
aika pois liitää,

kohtaamme uudelleen.

Valossa kylpee Jumalan maa,
jokainen siivet eheät saa.
Sinä taivaaseen lensit,
jo siellä odotetaan.

* * *

Orvokki oli lähes 72-vuotias kuollessaan. Hän kantoi halki elämänsä sisimmässään pienen -  isänsä, kotinsa ja perheensä menettäneen lapsen turvattomuutta ja pelkoa. Hän oli elämänsä erilaisissa vaiheissa lähtenyt lentoon haavoittunein ja haurain siivin...

Kuuntele "Perhonen"
Hannu Lepolan laulaessa soolon...


* * *

Kuvien ja sanojen sivulle                      Etusivulle
 
sivu päivitetty 3.10.2010